Browsing by Subject "kriittinen diskurssianalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 66
  • Raunio, Elisa (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this pro gradu thesis is to find out what kinds of value and power discourses are constructed in teacher discourse. According to previous research, teachers' unity, exemplarity and teachership as a profession have been emphasized in Finnish teacher discourse. The theoretical framework of this thesis draws from critical pedagogy, Foucault's analysis of power, critical discourse analysis (CDA), as well as the tradition of social constructionism, according to which language is seen as social action. The research was qualitative and data-driven, utilizing approaches associated with CDA. The data consisted of 250 opinionated texts containing teacher discourse in Opettaja (The Teacher) magazine published by OAJ, the Trade Union of Education in Finland. The texts were collected from magazines published in 1994, 2014, and 2015. In the analysis, the power relations between and within discourses, as well as the transformation between the different years and various contexts, were examined. Four power discourses emerged from the data. The discourses were comprised of discoursive units that construct the power relations of teachership. These discourses belong to two metadiscourses, which were named the renewing discourse and the preserving discourse. Furthermore, four value discourses concerning teachership were distinguished from the data. From these four value discourses, a synthesis of the ideal teacher was constructed. The ideal teacher is versatile, professional, and collegial, and has adopted an ethical and research-based working method. According to the results of the study, The Teacher magazine defines teachership as the kind of idealized teachership that is mainly traditional, strives for consensus, and positions the teacher as a passive subject. Thus, as a significant political agency, OAJ should problematize the traditional and ideal image of the teacher. Moreover, the teacher discourse of OAJ ought to give prominence to the multivoicedness of teachership, as well as teachership as an ideological activity.
  • Leppinen, Riika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani keskustelua, jota käytiin suomenkielisten televisio-ohjelmien näkyvyydestä Ruotsissa 1980–1994. Tutkin aihetta Ruotsin Suomalainen -lehden yleisönosastossa julkaistujen mielipidekirjoitusten perusteella. Tarkastelen lisäksi television merkitystä transnationaalille yhteisölle ja sitä, miten ruotsinsuomalaisten mahdollisuus nähdä suomenkielisiä televisio-ohjelmia on toteutunut vuosina 1980-1994 Ruotsissa. Tutkimukseni ajanjakso kytkeytyy suuriin yhteiskunnallisiin ja vähemmistöpoliittisiin muutoksiin Ruotsissa. Tutkimukseni aineisto koostuu Ruotsin Suomalainen -sanomalehdessä julkaistuista mielipidekirjoituksista, joita on mukana yhteensä 48 kappaletta. Muuna lähdemateriaalina käytän Ruotsin Suomalainen -lehden artikkeleita, kirjallisuutta ja useita erilaisia elektronisia aineistoja. Tutkimusmenetelmänäni on kriittinen diskurssianalyysi, joka tuo aineistosta esiin erilaisia alistussuhteita. Tarkastelen näitä alistussuhteita erilaisissa kielellisissä käytänteissä. Tutkimukseni on alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti monitieteinen. Hyödynnän tutkimuksessani sekä media- että siirtolaisuustutkimuksen näkökulmia. Mielipidekirjoituksista ilmenee suomenkielisille televisio-ohjelmille annettavia erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Kulttuurisista merkityksistä nousee suomen kielen arvo symbolisena ja instrumentaalisena diskurssi, suomalaisen kulttuurin välittäminen ja säilyttäminen diskurssi sekä kulttuurin kuluttamisen ja tekemisen diskurssi. Aineistostani ilmenee erityisesti suomen kielen merkitys mielipidekirjoittajille. Yhteiskunnallisista merkityksistä nousee Pohjoismainen yhteistyö diskurssi sekä Ruotsin ja Suomen kahdenvälinen yhteistyö diskurssi. Tutkimukseni osoittaa, että ruotsinsuomalaiset kokivat toimenpiteiden suomenkielisten televisio-ohjelmien näkyvyyden lisäämiseksi olleen riittämättömiä, erityisesti suomen kielen ja kulttuurin välittämisessä lapsille. Käyttämäni kriittinen diskurssianalyysi paljastaa pohjoismaisen kysymyksen ja kahdenvälisen yhteistyön keskeisiksi tekijöiksi näkyvyyden lisäämisessä. Johtopäätökseni on, että mielipidekirjoitukset voidaan nähdä osana laajempaa keskustelua vähemmistön oikeudesta omankieliseen kulttuuriin ja mediaan.
  • Ruohio, Ilona (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on ’toiseuden’ ilmenemismuodot (‘othering’) englantilaisen The Economist -viikkolehden nekrologeissa. Tarkastelen ’normiin’ ja ’toiseuteen’ liittyvää henkilökuvausta kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä. Valitsin lehden tutkimus-kohteekseni, koska sillä on suuri vaikutusvalta maailmanlaajuiseen lukijakuntaan ja sen arvoihin ja asenteisiin. Vuosina 2010 – 2014 The Economist -lehdessä julkaistiin 255 nekrologia. Näiden joukosta valitsin henkilökuvauksen yleisvaikutelman perusteella 10 nekrologia tarkemman kielellisen analyysin kohteiksi. Viisi tekstiä vaikutti kunnioittavaan sävyyn kirjoitetuilta ja toiset viisi negatiivisesti värittyneiltä. Analyysimenetelmänä käytän Fowlerin luokittelua, joka pohjautuu Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kielioppiin ja keskittyy transitiivisuuden tarkasteluun. Analysoin verbi-, adjektiivi- ja substantiivirakenteita, verbien konnotaatioita sekä semanttisia rooleja. Nämä rakennevalinnat liittyvät laajaan sosiokulttuuriseen kontekstiin, kielen interpersonaaliseen ja ideationaaliseen funktioon ja saavat merkityksensä niiden kautta. Tekemäni analyysi osoittaa, että ’normia’ edustavat henkilöt ovat aineistossa enemmistönä ja saavat osakseen positiivisia ja arvostavia verbejä, adjektiiveja ja substantiiveja, kun taas ’toiseksi’ luokiteltavia henkilöitä on merkittävästi vähemmän ja heitä kuvataan negatiivisin verbein, adjektiivein ja substantiivein. Lisäksi ’normin’ edustajat kuvataan ’toisia’ useammin toimijan (Agent) semanttisessa roolissa ja ’toiset’ saavat ’normin’ edustajia enemmän kokijan (Experiencer) ja kohteen (Affected) rooleja. Tutkimukseni tulos vastaa van Dijkin representaatiostrategiaa ‘ideological square’, jonka mukaan ’normi’ esitetään positiivisessa ja ’toiset’ negatiivisessa valossa. Tarkasteltavassa aineistossa ’normia’ (Us) edustavat valkoihoiset heteromiehet, ja ’toiseutta’ (Them) taas naiset ja värilliset.
  • Heikkilä, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Turussa 18.8.2017 tapahtuneen puukotusiskun tunteellisia reaktioita Twitter-keskustelussa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset moraaliset tunnekäytännöt ja -normit vaikuttavat tavallisten ihmisten tulkitaan terrori-teosta sosiaalisen median kansalaiskeskustelussa. Tunteet käsitetään tutkielmassa sosiaalisena ilmiönä, joita ihmiset jakavat keskenään järkyttävissä tapahtumissa kiinnittäessään huomiota niiden sosiaalisesti, poliittisesti ja moraalisesti merkityksellisiin puoliin. Erityisen huomion kohteena työssä ovat moraaliset tunteet, joita ihmiset käyttävät tehdessään arvotuksia oikeasta ja väärästä edistääkseen yhteisön hyväksymien normien mukaista toimintaa. Tutkimusaineisto koostuu 2982 keskusteluviestistä, jotka kerättiin 18.8.2017 lähtien mikroblogipalvelu Twitteristä aihetunnisteella #turkuattack. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen. Erityistä huomiota kiinnitettiin viesteissä tuotettuihin tapoihin oikeuttaa tunteita ja tulkintoja, sekä subjektipositioihin, joihin moraalisia arvotuksia liitettiin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia moraalisia tunteita Turun puukotuksia käsittelevässä #turkuattack Twitter-keskustelussa nousi esiin? ja 2) Miten tunteet näkyivät tapahtuman määrittelyssä ja sitä käsittelevissä diskursseissa? Aineiston analyysi tuo esiin, että suurin osa kaikista keskustelujen viesteistä ilmaisi tai nimesi joitakin tunteita. Keskustelujen yleisimpiä moraalisia tunteita olivat ns. muita tuomitsevat negatiiviset tunteet eli inho (23,8 %), halveksunta (13,3 %), suuttumus (9,4 %) ja paheksunta (6,1 %). Myös muiden kärsimykseen eläytyvät tunteet eli myötätunto, sympatia ja empatia olivat aineistossa hyvin edustettuina (19,4 %). Pienempi joukko keskustelijoita näki iskussa aihetta myös ihailulle ja kiitollisuudelle (6,6 %). Lisäksi huomattiin, että terrorismin uhka ei saanut keskustelijoita juurikaan jakamaan ahdistusta, järkytystä ja pelkoa, jotka muodostivat yhdessä vain 9,8 prosenttia kaikista tunneilmauksista Tutkimuksessa havaittiin, että keskustelijoiden tavat tulkita ja tuottaa merkityksiä terrori-iskusta jakautuivat neljään diskurssiin, joiden tunneilmaisuja määritteli yksi neljästä moraalisesta tunteesta: myötätunto, ihailu, suuttumus ja inho. Myötätunnon diskurssissa muiden kärsimykseen eläytyvien moraalisten tunteiden tarkoituksena oli toimia uhrien hyväksi ja pyrkiä suojelemaan yhteiskunnan normeja ja yhtenäisyyttä terrorismin vaikutuksilta. Ihailun diskurssissa kriisitulkinnat kiinnittyivät iskussa aktiivisiin moraalisiin esimerkkitapauksiin eli sankareihin, jotka vahvistivat keskustelijoiden luottamusta kansallisiin instituutioihin ja ihmisten perustavanlaiseen tarpeeseen auttaa toisiaan hädässä. Suuttumuksen diskurssissa keskustelijat jakoivat moraalisia tuomioita niille, jotka olivat yhtäältä epäonnistuneet kriisin ehkäisemisessä ja joiden toiminta aktiivisesti hankaloitti kriisin rakentavaa ratkaisemista. Viimeisenä inhon diskurssia kuvaili vihamielinen asenne terroristia sekä syvä inho laittomia turvapaikanhakijoita kohtaan. Työn johtopäätöksissä diskursseista esitettyjä tulkintoja verrataan aikaisempaan teoriataustaan. Tulokset osoittavat muun muassa, että myötätuntoiset keskustelijat omaksuivat tulkinnoissaan monia valtavirtajulkisuudelle ominaisia rituaalisia tunnekäytäntöjä. Sen sijaan inhon diskurssi sijoittui selvimmin valtavirtajulkisuuden ulkopuoliselle vastajulkisuuden diskursiiviselle areenalle.
  • Kiviranta, Varpu (2010)
    Pro gradu –tutkielmassa käsittelen kuinka Pietarissa ilmestyvä englannintaitoisille suunnattu lehti The St. Petersburg Times kirjoittaa läheisestä Sosnovyi Borin ydinvoimalasta eli LAESista, kuinka se huomioi ydinvoimalasta uutisoidessaan kansainvälisyyden ja nationalismin, ympäristön ja talouden. Tutkimuksen aineisto sisältää 48 uutista ja seitsemän pääkirjoitusta vuosilta 1996–98 ja 2004–06. Pohjaan työni Norman Faircloughin ajatuksille kriittisestä diskurssianalyysistä, jolloin kieltä tarkastellaan vallan käytön välineenä. Hyödynnän tutkielmassani myös uutisgenren tutkimusta. Tutkimus on laadullinen ja sen päämääränä on selvittää diskurssikäytännön ja sosiokulttuurisen käytännön suhdetta uutiseen. Tutkielmani lähtökohta on selvittää voiko kyseinen lehti toimia transnationaalisti, valtiolliset rajat ylittävästi, laajaa yleisöä koskettavan aiheen kuten ydinvoiman uutisoinnissa. Tuloksissani päädyn huomioon, että nopeasti muuttunut venäläinen yhteiskunta ja journalismille suodut mahdollisuudet rajoittavat uutisoinnin edelleen kovin kansalliseksi, vaikka tutkimuskohteeni on monikansalliselle yleisölle kirjoittava lehti. 90-luvulla lehden uutisissa on tilaa vielä toimittajan omille kannanotoille. 2000-luvulla lehden vaikea taloudellinen tilanne pakottaa käyttämään uutistoimistomateriaalia. Lähteiden merkitys ydinvoimauutisten syntyyn on suuri. 90-luvun uutisissa ydinkatastrofin pelko on hyvin läsnä ja työntekijöiden ongelmat, kuten palkkojen maksamattomuus, tuodaan esille. 2000- luvulla päällimmäisenä uutisissa ovat venäläisten energiamarkkinoiden kehittyminen, teknologiausko ja ydinvoiman taloudelliset mahdollisuudet. Tämä kielii myös toimittajien ja PR-henkilöstön ammatillistumisesta.
  • Karusto, Sini (Helsingfors universitet, 2011)
    Tämä pro gradu -tutkielma sijoittuu postmodernin feministisen maailmanpolitiikan tutkimuksen kentälle, ja analysoi terrorismin vastaista sotaa sukupuolen — ja sen häivyttämisen — perspektiivistä. Tutkielman lähtökohtana on ajatus siitä, Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ohjaa maskulistinen ideologia, ja sitä ilmentävä kontekstisidonnainen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi. Toiseksi oletetaan, että kieli on maskuliinisuuksien ymmärtämisen keskiössä. Maskuliinisuus on diskursiivinen saavutus, sosiaalinen konstruktio, joka on mahdollista dekonstruoida. Kolmanneksi tutkielmaa kantaa postmodernin feminismin ajatus sukupuolen performatiivisuudesta, ja feminismin kriittinen käänne kohti maskuliinisuuden vapauttamista sen oletetusta kehoon liittyvästä luonnollisesta olemuksesta. Näiden lähtökohtien kautta tutkielmassa selvitetään Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin avulla, minkälaisella hegemonisen maskuliinisuuden diskurssilla USA:n ulkopolitiikassa Irakin ja terrorismin vastaista sotaa legitimoitiin 9/11 jälkeen — minkälainen yhteiskunnallinen, institutionaalinen ja tilanteellinen käytäntö on tämän diskurssin taustalla, miten tämä diskurssi suhteutuu Charlotte Hooperin esittelemiin maskuliinisuuksien ideaalityyppeihin, ja minkälaisista subjektiasemista tai toimijarooleista 9/11 jälkeistä diskurssia rakennetaan. Hegemonisen maskuliinisuuden diskurssia analysoidaan Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvonantajan Condoleezza Ricen puheista ja haastatteluista sanoja tai sanoitusta tutkimalla. 9/11 jälkeinen diskurssi saa piirteitä kolmesta Charlotte Hooperin esittelemästä maskuliinisuuden ideaalityypistä: Kreikkalaisesta kansalais-sotilaasta ollessaan militarismia ja voimankäyttöä rationalisoiva, uhrautuva ja sankarillinen; patriarkaalisesta juutalaiskristitystä ollessaan vastuuta, omistajuutta ja isän auktoriteettia painottava; kunniallisuus/suojelus-mallista korostaessaan kaksintaistelua ja siteitä maskulististen valtioiden välillä. Feminiinimmän, protestanttisen porvarillisrationalistisen maskuliinisuuden mallin poissaolo ja maskulististen piirteiden korostuminen nimetään tutkielmassa hypermaskulinisoitumiseksi. Tätä hypermaskuliinista diskurssia rakennetaan edelleen erilaisten feminiinien ja maskuliinien subjektiasemien kautta. Feminiini, mutta remaskulinisoitu amerikkalainen kansa, hypermaskuliini Yhdysvallat ja sen hallinto, hirmumaskuliinit terroristiryhmät ja niitä tukevat poliittiset johtajat, feminisoitu Irakin kansa, sekä feminisoitu värillinen vähemmistö luovat hypermaskulinisoituneeseen diskurssiin uudenlaisen pelastajan piirteen. Pelastajan diskurssi tarvitsee kolmenlaisia subjektiasemia: pelastajan (Yhdysvaltain hallinto), pelastettavan (Irakin ja Yhdysvaltain kansa) ja sen, keneltä pelastetaan (terroristiryhmittymät). Yhdysvaltain ulkopolitiikan 9/11 jälkeinen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi nimetään siten hypermaskuliiniseksi pelastajaksi. Hegemonisen maskuliinisuuden muuttuvien piirteiden nähdään vastaavan kansainvälisen politiikan muuttuvia haasteita, kuten sota. Luomalla vahva hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi, joka soveltuu amerikkalaisten käsitykseen legitimoidusta maskulistisesta johtajasta ja ulkopolitiikasta, luotiin legitimiteettiä militaristisille toimille terrorismia ja Irakia vastaan. Maskulistisessa ideologiassa legitimiteetin ja hegemonisen maskuliinisuuden diskurssin rakentaminen kulkevat käsi kädessä. Poliittisen puheen keskiössä on linkin luominen politiikan ja maskulismin ideologian välille, joka saa ne kaksi näyttämään yhteneväisiltä. Tämä linkki Yhdysvaltain ulkopoliittisessa diskurssissa 9/11 jälkeen oli hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi.
  • Heinonen, Outi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Advertising has been an area of interest in linguistic research for the past decades due to its pervasiveness and role in shaping our notions and values in society. This study sets out to examine the socio-cultural practices in a specific field of advertising discourse, influencer marketing on social media. Influencer marketing is a recent branch of marketing, brought forth by the popularity of social media. In Influencer marketing, the products are marketed by individual influencers instead of corporations or companies. Brands turn to social media influencers in order to reach a wider audience and to utilize the influencers’ social media presence and their ability to influence their audience to promote their products and to turn this social power into capital. The hypothesis is that this key difference between traditional marketing and influencer marketing. The aim of this study is to present a critical discourse analysis to examine the social context and relationship between the influencer and the reader. The methodologic approach applied to the analysis of the data is critical discourse analysis, more specifically Norman Fairclough’s three-dimensional model. Critical discourse analysis and Fairclough’s model allow focus on the linguistic properties in addition to the production and reception processes of discourse and the socio-cultural practices within discourse. The data and its analysis deemed that influencer marketing reveals consumerist ideologies that promote purchasing of goods as a means to reach happiness and well-being, as presented by the social media influencers.
  • Tulokas, Iida (Helsingin yliopisto, 2018)
    This Master’s thesis is concerned about the political and normative consequences that rise from viewing migration and refugees as a security threat. The issues of migration and asylum cross thresholds of state sovereignty and human rights. It has been found that liberal democratic states offer moral justifications for controlling entry of aliens, however this is ethically problematic. The unit of analysis is the European Union because the current refugee crisis has challenged the role of the EU as a promoter of human rights and questioned the whole European integration project as well as the meaning of the EU as a community of values. This thesis attempts to answer the following research question: how the European Union has securitized its migration and refugee policy in the Common European Asylum System. Copenhagen School’s securitization theory serves as theoretical framework of this thesis because the deepened and widened understandings of security have allowed other issues than military to be included in security: political, societal, economical, environmental. Construction of security issues has three steps: 1) an issue is described as an existential threat, 2) that require emergency measures and 3) justifying actions outside the normal bounds of political procedure. In order to complement the securitization theory this thesis will utilize Norman Fairclough’s critical discourse analysis in order to deeply study the meanings of discourses that produce the social reality. After the analysis it is concluded that despite ideal assumptions of the EU as a place of refugee and exile, the practices in place show a different picture. It is evident that the focus is on how to protect the EU from refugees, not how to offer protection for refugees. The EU is the referent object that needs protection through exceptional measures and has the legitimacy to justify these actions outside normal policy procedures. This questions the normative role of the EU. Refugees are portrayed as a danger to the society, and they lack active role, which is highlighted in the right to freedom of movement. The EU has securitized migration and refugee policies by hard policy implementation: focus on border control, increase in surveillance and building fences. Thus, it has become evident that state sovereignty triumphs over the respect of human rights.
  • Isometsä, Sanni (Helsingfors universitet, 2017)
    This Master’s thesis examines civil society participation in European development governance. Traditionally civil society has been described according to its relation to states and markets. The story becomes more puzzling when one moves outside the territory of nation states. Common for divergent theories of global civil society is that they cherish a great faith in citizen participation and its beneficial consequences in global governance. It has been claimed that over-optimism and lack of a critical perspective have obscured the meaning of the concept, and more empirical research is needed. At the same time, the discussion of global governance is based on an idea of coordination and collaboration of different actors; thus neglecting the existence of power. By absorbing a critical approach to global governance, this paper aims to provide a better understanding of civil society at the transnational level. Civil society was examined from the perspective of the actors themselves by studying the language they used. The primary data was based on the reactions of civil society actors during the European Commission’s consultation period regarding the new Consensus on Development. The data was collected directly from the Commission’s Your voice in Europe web page, which manages the open consultations. These reactions were analysed by using Norman Fairclough’s critical discourse analysis. A specific focus was placed on social roles and identities, which were named as images of civil society. The core idea was that the way one speaks also tells who one is. The analysis showed that at least three divergent images can be drawn upon the texts: a normative actor defending civic spaces, a governance image demanding stronger leadership from the EU and a professionalized expert using knowledge claims. These images are interconnected but also partly contrasting; thus blurring the conceptualization of global civil society. As the existing literature on European civil society indicated, none of the images form a clear resistance or counter-hegemony for the EU, and they more or less match the conceptualizations of a collaborator. The images differ in their subject positioning and how they justify their being. It can be concluded that self-criticism of civil society actors is needed, and civil society groups should more deeply evaluate their ways of argumentation and relations to states, intergovernmental organizations and the private sector. While establishing conflicting images, civil society is losing some of its transformative possibilities and maintaining existing power structures.
  • Huhtilainen, Hannes (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.
  • Tuohino, Iida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmea Yhdysvaltojen presidentin pitämää puhetta ja analysoidaan presidenttien käyttämiä diskursiivisia legitimaatiostrategioita ja sitä, miten ne ovat kielellisesti rakentuneet aineistossa. Legitimaatiostrategioiden luokittelun perusteena käytetään Van Leeuwenin viitekehystä legitimoivan kielen analysointiin, mikä sisältää neljä pääkategoriaa: auktoriteettiperustaisen, moraaliperustaisen, rationaalisuusperustaisen ja tarinaperustaisen legitimoinnin. Jokainen Van Leeuwenin määrittelemistä pääluokista sisältää lisäksi useamman alakategorian, jotka pyritään myös tunnistamaan. Van Leeuwenin typologian lisäksi tutkielman laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Aineisto, jota käytetään presidenttien legitimaation tutkimuksen pohjana, muodostuu kolmesta ulkopolitiikkaa käsittelevästä puheesta, jotka ovat George W. Bushin, Barack Obaman ja Donald Trumpin pitämiä. Puheita yhdistää niiden aihepiiri ja kohdeyleisö: Jokainen presidenteistä perustelee puheessaan Yhdysvaltojen kansalaisille välttämättömyyttä muuttaa toimintaa Lähi-Idän valtiota vastaan ankarammaksi kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi joukkotuhoaseiden asettamalta uhalta. Bush käsittelee puheessaan Saddam Husseinin aseistariisumisen välttämättömyyttä, Obama perustelee tarpeellisuutta suorittaa ilmaisku Syyriaan, ja Trump argumentoi aggressiivisemman Iran-politiikan ja akuutin Iranin ydinasesopimuksen uudelleentarkastelun puolesta. Jokainen presidenteistä pyrkii puheessaan saamaan kansalaiset vakuuttuneeksi epäsuositun poliittisen päätöksen tarpeellisuudesta, mikä tarkoittaa aineiston kannalta legitimaatiostrategioiden määrän runsautta. Tutkielman keskeinen löydös oli moraali- ja tarinaperustaisen legitimoinnin päällekkäisyys ja niiden muodostaman kokonaisuuden merkittävyys presidenttien legitimoinnissa: niin Bush, Obama kuin Trump antoivat oikeutuksen Yhdysvaltojen potentiaalisille toimille Irakia, Syyriaa ja Irania vastaan kuvaamalla vahvasti moralisoiden kyseisten valtioiden menneitä tekoja Yhdysvaltoja, omia kansalaisiaan ja/tai muuta maailmaa kohtaan. Obama ja Bush oikeuttivat Yhdysvaltojen toimet myös vetoamalla maan menneen ja tulevan toiminnan moraalisuuteen. Tämä amerikkalainen ekseptionalismi taas puuttui Trumpin retoriikasta; hän kuvasi Yhdysvaltojen menneisyyttä neutraalimmin. Rationaalisuusperustaisen legitimaation suhteen presidentit käyttivät useimmiten instrumentaalista legitimointia: Erityisesti toiminnan tavoitteisiin viittaaminen oli yleistä. Auktoriteettiperustaisen legitimoinnin tyypillisin muoto oli enemmistön konformisuuteen viittaaminen: Presidentit esittivät niin kohdemaihin kohdistuvat syytöksensä kuin toimenpide-suosituksensa laajan enemmistön hyväksymiksi. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tekemiä päätelmiä ei voi yleistää aineiston ulkopuolelle: Aineiston suppeudesta johtuen tutkielma ei ota kantaa kysymyksiin presidenttien tyypillisestä legitimaatiostrategioiden käytöstä, eikä sen tekemistä havainnoista voi myöskään tehdä päätelmiä Bushin, Obaman ja Trumpin diskursiivisen legitimaation eroavaisuuksista yleisellä tasolla.
  • Wartiovaara, Alli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavalla feminismiä ja feminiinisyyttä käsitellään pikamuotibrändi Monkin Instagram-julkaisuissa vuosina 2018 ja 2019. Aihe on ajankohtainen, sillä feminismin rooli julkisessa keskustelussa ja erityisesti sosiaalisen median alustoilla on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla feminismin luonne, joka on historiallisesti perustunut poliittiseen aktivismiin ja epätasa-arvoisten valtarakenteiden paljastamiseen, on muuttunut osittain yksilökeskeisempään ja kaupallisempaan suuntaan. Monet julkisuuden henkilöt ovat julistaneet olevansa feministejä, ja vaatekaupat myyvät t-paitoja, joissa on feministisiä iskulauseita. On oleellista tutkia, minkälaisia merkityksiä feminiinisyydestä ja feminismistä kaupalliset yritykset luovat, sillä niillä on merkittävä valta määrittää, millaiset feministiset sisällöt saavat huomiota julkisessa keskustelussa. Kaupallisiin tarkoituksiin sopii yleensä vain myyntiä edistävä kieli, jolloin kantaaottavammat poliittisen feminismin aiheet jäävät helposti taka-alalle. Tutkimus nojaa kriittiseen diskurssianalyysiin sekä feministiseen tutkimukseen, joista kumpikin kytkeytyy vahvasti kysymyksiin diskurssien ja vallan välisestä suhteesta. Sovellan tutkimuksessa Faircloughin kolmitasoista analyysikehystä tarkastelemalla itse aineiston lisäksi sen tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyviä seikkoja sekä yhteiskunnallista kontekstia. Koska aineisto koostuu sekä kielellisestä että kuvallisesta materiaalista, käytän analyysissa sekä systeemis-funktionaalisen kieliteorian että multimodaalisen analyysin työkaluja. Tarkastelen aineistoa intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, joten tutkimus on paitsi kielitieteellinen, myös osa feministisen kritiikin jatkumoa. Hyödynnän aineiston analyysissa populaarifeminismin ja postfeminismin käsitteitä, jotka auttavat hahmottamaan nykyajan mediakulttuurin rakentamia naiskuvia. Keskiössä on se, mitä kuvia feminiinisyydestä ja feminismistä tuotetaan ja mitä haastetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 50:stä Monkin Instagram-julkaisusta, jotka on valikoitu vuosilta 2018 ja 2019. Aineiston valinnassa on otettu huomioon erityisesti julkaisujen feminismiin viittaava kieli. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Millaisia feminiinisyyteen ja feminismiin liittyviä diskursseja aineistosta löytyy? 2. Millaisin multimodaalisin, erityisesti kielellisin keinoin diskurssit rakentuvat? Aineistosta nousee esiin viisi feminismiin ja feminiinisyyteen liittyvää diskurssia: kulutus-, keho- ja valintadiskurssit sekä itsensä rakastamisen ja feministisen identiteetin diskurssit. Näiden diskurssien tarkastelun kautta aineisto määrittyy populaarifeminismin piiriin, sillä se tunnustaa naisia alistavien rakenteiden olemassaolon. Aineistossa kuitenkin tuodaan esille lähinnä ristiriidattomia feministisiä aiheita, kuten naisten voimaantumista. Naisten rooli kuluttajina sekä vahvoina ja itsenäisinä toimijoina korostuu. Samanaikaisesti feministinen rakenteellinen kritiikki ja erityisesti kapitalismin luomien valtarakenteiden kritisointi jää huomiotta. Aineiston luoma kuva feminiinisyydestä ja feminismistä perustuukin vahvasti uusliberalistiselle yksilökeskeiselle ajattelulle ja kuluttajuudelle.
  • Shelepkova, Yulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitystä 1990 -luvun lopulta vuoteen 2017. Jugoslavian sodan jälkeen Bosnia ja Herzegovinasta on tullut etnisesti ja poliittisesti jaettu maa, mikä on vaikeuttanut maan kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa sisäiset sekä ulkoiset tekijät, jotka mahdollisesti luovat epätasapainoa Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnassa ja siten myös vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan kehitykseen sekä vaikuttavuuteen. Koska Bosnia ja Herzegovina on edelleen riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta, tämä tutkimus myös selvittää Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun roolia että vaikutuksen syvyyttä kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Tutkimuksen aineisto koostuu haastattelusta, joka suoritettiin yhdessä AIESEC-vapaaehtoisjärjestön edustajana Bosnia ja Herzegovinassa toimivan opiskelijan kanssa. Tämän lisäksi tutkimusta varten on tehty rahoitusselvitys Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun suuruudesta Bosnia ja Herzegovinassa. Tämä aineisto on kerätty Euroopan Unionin komission sekä Yhdysvaltojen omasta kehitysavusta vastaavan osaston Internet -sivuilta. Tämän tutkimus käsittelee kansalaisyhteiskuntaa sosiaalisena rakenteena, jossa tiettyjen tekijöiden välillä voi olla epätasapainoa, joten tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksen tulokset paljastavat, että Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut epätasapainossa etnisen sekä poliittisen jaottelun takia. Maan kansalaiset eivät enää usko oikeisiin muutoksiin, koska maan sisäpoliittinen tilanne on ollut heikko. Paikalliset poliitikot ovat turvautuneet etniseen nationalismiin, joka on tehnyt heistä kyvyttömiä saavuttamaan muutoksia. Tämä taas on luonut tyhjiön, jota ovat täyttäneet kansainväliset toimijat kuten Euroopan Unioni ja Yhdysvallat. Molemmat rahoittavat aktiivisesti Bosnia ja Herzegovinassa erilaisia kehityshankkeita, jotka myös liittyvät suoranaisesti maan kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Molempien rahoittajatahojen strategioissa on kuitenkin havaittu vaikutustekijöitä, jotka lisäävät entistä enemmän epätasapainoa kansalaisyhteiskunnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä. Heikko markkinointi, läpinäkyvyyden puute sekä selkeä puolueellisuus tiettyjä kansainvälistä rahoitusta vastaanottavia organisaatioita kohtaan on tunnistettu tässä tutkimuksessa tärkeiksi ulkoisiksi tekijöiksi, jotka häiritsevät eniten Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan tasapainoista kehitystä.
  • Seitaniemi, Siiri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee ympäristödiskurssia ja sen muutosta lukion englannin oppikirjoissa vuosien 2003 ja 2015 lukion opetussuunnitelmien perusteiden välillä. Suomessa opetussuunnitelmien perusteet ohjaavat oppikirjojen sisältöjä. Vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteissa ympäristöarvoja painotetaan enemmän kuin vuoden 2003 perusteissa, minkä pitäisi näkyä myös oppikirjoissa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijan arvomaailmaan ja sen kautta käytökseen. Oppikirjoissa esiintyykin ympäristöön liittyviä implisiittisiä olettamuksia (assumptions), jotka voivat vaikuttaa opiskelijoiden ympäristöarvoihin ja -asenteisiin. Tutkimuksen pohjana on kaksi vastakkaista ympäristöön liittyvää perspektiiviä: pinnallinen ekologia (shallow environmentalism) ja syväekologia (deep ecology). Pinnallisessa ekologiassa puututaan ympäristöongelmien välittömiin syihin, kun taas syväekologiassa pyritään muutokseen yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla. Tutkimuksen tarkoitus on paljastaa oppikirjoissa esiintyvät näihin perspektiiveihin liittyvät olettamukset, jotta saadaan tietää, mitä ympäristöön liittyviä arvoja ja asenteita opiskelijoille välittyy oppikirjoista. Tutkielma vertailee SanomaPro:n julkaisemia lukion englannin oppikirjasarjoja ProFiles ja On Track. ProFiles-sarja on vuonna 2003 julkaistun lukion opetussuunnitelman perusteiden mukainen, kun taas On Track on vuoden 2015 perusteiden mukainen. Molemmissa sarjoissa on kahdeksan kirjaa, ja tutkielman aineistoon sisällytettiin molempien sarjojen kaikkien kirjojen päätekstit. Tutkimus on luonteeltaan sekä määrällinen että laadullinen ja siinä hyödynnetään ekolingvistiikan ja kriittisen diskurssianalyysin keinoja. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään, onko ympäristödiskurssin määrä muuttunut sarjojen välillä analysoimalla, kuinka monessa päätekstissä esiintyy ympäristöön liittyviä teemoja tai perspektiivejä. Toisessa vaiheessa selvitetään, millaisia ympäristöön liittyviä olettamuksia teksteistä löytyy ja miten ne välittyvät opiskelijalle. Kolmannessa vaiheessa tunnistetut olettamukset kategorisoidaan sen mukaan, edustavatko ne pinnallista ekologiaa vai syväekologiaa, jotta saadaan selville, onko sarjojen välillä tapahtunut muutosta näiden perspektiivien välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ympäristödiskurssin osuus on yli kaksinkertaistunut oppikirjasarjojen välillä. Tämä muutos mukailee opetussuunnitelmien perusteiden välillä tapahtunutta muutosta. Laadullisessa tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä neljä olettamusta, jotka edustivat pinnallista ekologiaa ja kolme olettamusta, jotka liittyivät syväekologiaan. Olettamuksia välitettiin teksteissä niin kielellisin keinoin kuin kontekstin avulla. Tulokset osoittavat, että pinnallinen ekologia on vallitseva perspektiivi molemmissa sarjoissa, eli muutosta yhdestä perspektiivistä toiseen ei ole tapahtunut sarjojen välillä.
  • Kivi, Krista (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.
  • Muje, Sasu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2014 Ukrainan vallankumouksen osapuolten nimeämistä Helsingin sanomien uutisoinnissa. Analyysissä tutkitaan uutisointia kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista ensimmäinen keskittyy analysoimaan vallankumouksen eri osapuolten representaatioita. Toinen tutkimuskysymys keskittyy siihen, kuinka osapuolten nimeäminen muuttuu tapahtumien edetessä. Tutkimus on laadullista ja keskittyy nimeämisen eli sanatason leksikaalisten valintojen analysointiin. Tutkielman aineistona on 60 uutista Helsingin sanomista marraskuun 2013 lopulta helmikuun 2014 loppuun, ja ne keskittyvät Kiovan tapahtumiin tuona aikana. Tutkielmassa erotetaan vallankumouksesta kaksi osapuolta: silloisen presidentti Janukovytšin hallinto ja tätä vastustaneet mielenosoittajat. Analyysin kautta käy ilmi, että mielenosoittajat ovat hyvin kirjava joukko: heihin kuuluu ihmisiä tavallisista kansalaisista nationalistisiin ääriryhmiin. Hallinto sitä vastoin näyttäytyy melko kasvottomana koneistona. Poliisi näyttäytyy hyvin vahvasti hallintoa puolustavana, jopa sotilaallisena osapuolena. Aineistossa hallintoa vastustavien mielenosoittajien representaatiot ovat huomattavasti moniulotteisempia, ja niiden kautta näkökulma asettuu useimmin implisiittisesti mielenosoittajien puolelle. Toista tutkimuskysymystä varten aineisto on jaettu kolmeen osaan: mielenosoitusten alkuun, väkivaltaisuuksien lisääntymiseen, joka johti vallankumoukseen, ja vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Ukrainan vallankumouksessa keskiöön nousevat ensin tavalliset mieltä osoittavat kansalaiset. Poliisin väkivaltaisen reaktion seurauksena joukkoon liittyy myös äärioikeistolaisia, radikaaleja ryhmiä, jotka konkreettisesti taistelevat poliiseja vastaan kaduilla. Tapahtumien edetessä myös poliiseista käytetyt nimitykset muuttuvat enemmän sotilaallisiksi: heistä käytetään myöhemmin esimerkiksi nimitystä turvallisuusjoukot, ja joukkoon liittyy myös tarkka-ampujia. Analysoimalla nimeämisen muuttumista tapahtumien edetessä on mahdollista seurata sitä, kuinka osapuolet muuttuvat, mitkä näkökulmat nousevat keskiöön ja kuinka historialliset tapahtumat vaikuttavat leksikaalisiin valintoihin uutisdiskurssissa.
  • Jaakkonen, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia sukupuolirepresentaatioita suomalaisissa englannin kielen oppikirjoissa esiintyy. Aiemman tutkimuksen perusteella oppikirjat ovat usein sukupuolen näkökulmasta epätasa-arvoisia: miespuolisia hahmoja esiintyy niin teksteissä kuin kuvituksissakin enemmän ja sukupuolet esitetään stereotyyppisissä rooleissa. Oppikirjojen kirjoitajille onkin esitetty ohjeistuksia, joilla vähentää sukupuolistereotypioita oppikirjoissa. Myös opetussuunnitelma nostaa sukupuolten tasa-arvon suomalaisen peruskoulun keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä tutkimus selvittää, toteutuvatko ohjeistukset uusissa alakoulun englannin oppikirjoissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty kahta neljännen luokan englannin opetukseen suunnattua oppikirjaa, High five! 4 ja Go for it! 4. Tutkielma on toteutettu käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Laskemalla oppikirjojen kuvituksissa esiintyneet nais- ja miespuoliset hahmot sekä tekstissä esiintyneet naisiin ja miehiin viittavat sanat on pyritty selvittämään, ovatko molemmat sukupuolet yhtä lailla näkyvillä oppikirjoissa. Kirjojen tekstejä ja kuvituksia on myös tarkasteltu lähemmin kriittisen diskurssianalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat, että uusinta opetussuunnitelmaa seuraavat oppikirjat, High five! 4 ja Go for it! 4, sisältävät vähemmän stereotyyppisiä sukupuolirepresentaatiota kuin aiemmat vastaavat englannin oppikirjat. Tutkimuksen perusteella nais- ja mieshahmoja on sekä kuvituksessa että teksteissä näkyvillä kutakuinkin yhtä paljon. Vaikka kirjat sisältävät joitain räikeitäkin esimerkkejä traditionaalisista sukupuolirooleista, edustavat ne pääosin nykyaikaista käsitystä, jossa sukupuoli ei määrittele sitä, mitä ihminen voi tai ei voi tehdä.
  • Kääriäinen, Anna-Kristiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Latvian pääkaupungissa Riiassa graffitit ovat näkyvä osa kaupunkia. Graffiteilla viestitään ja muutetaan symbolista ja sosiaalista tilaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten luvattomat graffitit esittävät latvialaista yhteiskuntaa Riiassa. Tutkielman tutkimusaineiston muodostavat Riiassa vuosina 2007–2010 valokuvatut graffitit. Tutkimusaineisto käsittää 383 valokuvaa. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kehyksessä seuraavia metodeja luvattomien yhteiskunnallisten lingvististen graffitien analysointiin: sisällönanalyysi, jolla järjestellään ja kategorisoidaan tutkimusaineistoa sekä erotetaan tutkimuskohde, ja representaatioanalyysi, jolla tarkastellaan graffiteissa käytettyä kieltä, sanastoa ja kielen modaalisia piirteitä sekä graffititekstien suhdetta eritasoisiin konteksteihin. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien merkityksiä peilataan sitten laajempaa latvialaista yhteiskunnallista tilaa vasten. Vaikka varsinaisena tutkimuskohteena ovat yhteiskunnalliset lingvistiset graffitit, tutkimusaineistoa tarkastellaan myös kokonaisuutena ja siitä nousevia ilmiöitä nostetaan keskusteluun varsinaisen tutkimuskohteen kanssa. Yhteiskunnallisten graffitien osuus koko tutkimusaineistosta on 12 prosenttia. Tutkimusaineiston yhteiskunnallisten graffitien puheenvuorot noudattavat oikeakielisyyden normeja ja ne on useimmiten kirjoitettu latviaksi. Graffititekstit noudattavat monolingvistisiä normeja, mutta graffitien väliset dialogit on usein käyty eri kielillä. Yhteiskunnallisten lingvististen graffitien tempuksena on usein preesens, jolla kuvataan käsiteltävien asioiden todenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta. Tutkimusmateriaalin graffitit ovat paikkasensitiivisiä ja niiden yhteiskunnalliset merkitykset muodostuvat eritasoisissa konteksteissa: tekstit rakentavat toisilleen kontekstin, tekstit on asetettu dialogisiin suhteisiin toisiinsa nähden tai fyysinen tila tai hallinnollinen alue rakentaa kontekstin tekstille. Graffiteilla nimetään ja osoitetaan valtiota ja kaupunkia sekä Latgalen esikaupunkialuetta. Graffiteilla kiinnitetään kaupunkiin ja valtioon erilaisia ominaisuuksia ja määritellään arvoja. Tutkimusmateriaalin yhteiskunnallisten graffitien viestit eivät ole voimakkaasti polarisoituneita, esimerkiksi selvästi vastakkaisia ideologioita ajavia. Yhteiskunnalliset graffitit ovat teemoiltaan hajanaisia. Graffiteilla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten seksiturismiin, mutta usein graffitien viestit jäävät yksittäisiksi ilmauksiksi vailla taustalla vaikuttavaa organisoitunutta yhteiskunnallista liikettä tai selkeää ideologiaa. Tutkielmalla tavoitetaan yhteiskunnallisesti marginaalisia puheenvuoroja vallasta.
  • Sintonen, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin humanitaariset kansalaisjärjestöt kuvaavat terrorismin torjunnan ja humanitaarisen avunannon välistä suhdetta sekä terrorismin torjunnan vaikutuksia humanitaariselle avunannolle, kansalaisjärjestöille ja avunsaajille. Tämän lisäksi analyysi peilaa näitä kansalaisjärjestöjen teksteistä esiin nousevia näkökulmia laajempiin humanitarismin valtasuhteisiin, humanitaariseen hallintoon ja sen hierarkioihin. Analyysin apuna käytetään Foucault’laiseen valtakäsitykseen pohjautuvaa Mitchell Deanin hallintamentaliteetin käsitettä, Gramscin teoriaa hegemoniasta sekä kosmopolitanistisen vahinkoperiaatteen käsitettä. Tutkielman empiirisenä aineistona on humanitaaristen kansalaisjärjestöjen ja niiden työntekijöiden lausuntoja ja kannanottoja, mielipidekirjoituksia sekä raportteja. Analyysin menetelmänä hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi on jaoteltu kolmeen eri osioon – humanitarismi ja turvallisuus, humanitarismi ja vastuuvelvollisuus sekä humanitarismi ja vallitsevat valtarakenteet – joiden mukaan analyysi etenee ja joihin humanitaaristen kansalaisjärjestöjen terrorismin torjuntaa kommentoivia tekstejä peilataan. Tutkielmassa havaittiin, että terrorismin torjunnan diskurssi vaikuttaa siirtäneen myös humanitarismin diskurssia enemmän länsimaisten valtioiden geopoliittisten intressien suuntaan. Lisäksi analyysi osoitti, että humanitaarisilla toimijoilla on myös terrorismin torjunnan kontekstissa kaksijakoinen rooli – toisaalta ne uudentavat vallitsevia valtarakenteita ja toisaalta niihin liittyy myös vastahegemonista potentiaalia. Tämän lisäksi analyysi havainnollisti, että humanitaariseen hallintoon liittyy sekä pakottavaa että suostutteluun perustuvaa valtaa.
  • Huhtisaari (o.s. Mattila), Anni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vaikka maailmassa on aiempaa vähemmän valtioiden välisiä sotia, yleisesti väkivalta maailmassa on kasvanut. Kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, mitä väestönkasvu entisestään vauhdittaa. Muutos konfliktien luonteessa on myös yhteydessä globaalin kapitalistisen järjestelmän kehittymiseen. Huolimatta siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskunnallisen epävakauden taustalla on alettu tunnistaa, on yhteys ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden välillä yhä hatara ja vaikea hahmottaa yksiselitteisesti. On kuitenkin tunnistettu erilaisia tekijöitä, jotka yhdistettynä ilmastovaikutukseen kohottavat konfliktiriskiä. Näin ollen on perusteltua, että ilmastonmuutoksen ehkäisyn lisäksi pyrittäisiin vaikuttamaan myös niihin muihin syihin, jotka laukaisevat levottomuuksia ja epävakautta ilmastonmuutoksen vaikutuksien johdosta. Tämä koskee myös kansainvälistä liiketoimintaa ja muun muassa energiasektoria. Viime vuosikymmeninä ja vuosina onkin ilmestynyt uusi ajattelun aalto: kaikkein vastuullisimmat yritykset, jotka miettivät toimintatapojaan uudelleen tehdäkseen niistä kestävämpiä, ovat nousemassa omien alojensa kansainvälisiksi johtajiksi. On selvästi käynnissä muutos siinä, miten ihmiset hahmottavat yritysten roolin ja miten yritykset itse hahmottavat paikkansa maailmassa. Toisaalta yritysvastuun idea on pitkälle todettu kyvyttömäksi vastaamaan yksityisen sektorin yhteiskunnallisen luonteen haasteisiin. Pitäen molemmat asiat mielessä – että ymmärrys yksityisen sektorin ja liiketoiminnan roolista on murroksessa, ja että kaksi 2000-luvun keskeisintä konfliktien taustalla olevaa kausaalivaikuttajaa ovat ilmastonmuutos ja alueellinen työttömyys, joita väestönkasvu entisestään vauhdittaa – on ajankohtaista tarkastella tätä teemaa yksityisen sektorin näkökulmasta: miten yksittäinen yritys vaikuttaa tähän kaikkeen, tahallisesti tai tahattomasti? Onko yksityisen sektorin toimijan näkökulmasta ylipäätään selvää, mikä yksittäisen toimijan rooli tämän nykyisen maailmanjärjestyksen ylläpitämisessä tai vaihtoehtoisesti sen kehittämisessä tai muuttamisessa on? Tutkimus on tehty toimeksiantona St1:n Marokon carbon farming -tutkimuspilotin pohjalta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia diskursseja yksittäinen toimija omasta toiminnastaan ja ympäröivästä maailmasta tuottaa, ja miten nämä diskurssit joko ylläpitävät tai haastavat makrotason rakenteita. Laajemmalla tasolla pyritään lisäämään ymmärrystä yksityisen sektorin roolista ja potentiaalista tukea myönteistä yhteiskunnallista kehitystä erityisesti haurailla ja konfliktialttiilla alueilla. Tutkimus on toteutettu kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistoksi valikoitui monipuolinen kattaus kohdeyrityksen julkisia ja sisäisiä hankekohtaisia materiaaleja ja näitä aineistoja täydennettiin organisaation keskeisten henkilöiden haastatteluilla. Teoreettisella tasolla painotus on Johan Galtungin rakenteellisen väkivallan teoriaan ja vallan distribuution ideaan perustuvassa tahattomuuden ja seurausten välisessä yhteydessä. Galtungin teoriaa on jatkokehitetty liiketoiminnan suuntaan konfliktisensitiivisyyden viitekehyksen avulla. Aineistosta käy ilmi, että yrityksen on mahdollista sisällyttää vastuullisuus onnistuneesti osaksi toimintansa ydinprosesseja. Samalla kuitenkin ilmenee, että yrityksen viestintä ja sen itsestään kertoma tarina ja toisaalta yrityksen konkreettiset vaikutukset ympäröivään maailmaan eivät automaattisesti ole linjassa. Näin ollen jatkossa yritysvastuuraportointia ja yritysten vastuullisuusviestintää tulisi tarkastella yhä kriittisemmin. Toisaalta yritysten mahdollisuuksiin vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteiskuntaan erityisesti kehittyvillä alueilla tulisi suhtautua uteliaasti.