Browsing by Subject "kriittinen diskurssintutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Pajukallio, Outi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.
  • Palin, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä elämästä kertovia tarinoita. Tutkielman tavoitteena on luoda käsitys siitä, millaisina toimijoina huumeita käyttävät henkilöt esiintyvät, ja millaisena huumeiden käytön leimaama elämä kertomuksissa näyttäytyy. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, millaisin keinoin huumeiden käytön alkamista ja loppumista kuvataan, ja miten huumeiden käytön leimaaman elämänvaiheen kuvaukset eroavat huumeettomien aikojen kuvauksista. Tutkielman aineistona toimii kymmenen tekstiä, joista kukin kertoo yhden tai useamman henkilön elämästä. Tekstit ovat internetin uutissivustoilla julkaistuja lehtitekstejä. Ne edustavat eri tekstilajeja, kuten esimerkiksi kirjareferaatti ja henkilöjuttu. Noin puolessa teksteistä on haastateltu huumeita käyttäviä henkilöitä, puolessa taas henkilöitä, joiden lapset käyttävät huumeita. Päähenkilöiden ja kertojien joukossa on sekä miehiä että naisia. Tutkielman väljänä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analyysin teoreettisina välineinä toimivat narratologian tutkimusperinne ja roolisemantiikka. Analyysin myötä nähdään, että huumeiden käytön leimaamaa elämänvaihetta kuvaillaan hyvin kielteisesti. Päähenkilöt näyttäytyvät tapahtumien suhteen voimattomilta, ja tapahtumat huumeiden käytön alkamisesta sen loppumiseen näyttävät tyypillisesti tapahtuvan aivan itsestään. Aineistossa esiintyy usein toistuvia lausekonstruktioita, jotka vahvistavat käsitystä huumeiden käyttäjästä passiivisena kokijana. Työssäkäynti, opiskelu ja perhe-elämä esiintyvät kertomuksissa huumeiden käytön vastakohtana, joka on mahdollista toteuttaa vain täysin raittiina. Huumeiden käytön lopettaminen näyttäytyy päähenkilölle ilmaantuvana ominaisuutena.
  • Pesonen, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jota varten haastattelin neljää monikielistä itäafrikkalaista maahanmuuttajaa. Tutkielmassa tarkastelen aineistosta kumpuavia kielenoppimisen diskursseja kieli-ideologisesta näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa esimerkkejä kieli-ideologioiden eli kieleen kytkeytyvien käsitysten ja niiden muodostamien ajatusjärjestelmien rooleista ja monimuotoisuudesta monikielisissä maahanmuuttajayhteisöissä ja erityisesti itäafrikkalaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Aineistonkeruussa sovelsin sosiolingvistiikan menetelmiä ja kielielämäkerrallista näkökulmaa, joka korostaa yksilön kieliin liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkielman keskeiset teoreettiset lähtökohdat nojaavat monitieteiseen tutkimusotteeseen, jossa korostuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja kieli-ideologioiden tutkimuksen yhteenliittymä. Aineiston analyysissä sovellan keskeisesti kriittisen diskurssintutkimuksen menetelmiä, joita tuen tapaustutkimuksen tavoitteilla. Analysoin tutkielmassani seitsemää aineistosta noussutta kielenoppimisen diskurssia: kielenoppimisen merkityksellistäminen uran/työllistymisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen identiteetin välittämisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen kommunikoinnin sujuvuuden näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen matkustelun ja globaalin osallistumisen näkökulmasta; kielenoppiminen uhkana; kielenoppimisen merkityksellistäminen kotoutumisen näkökulmasta; ja kielenoppiminen ja käsitykset korrektiudesta. Tarkastelen tuloksia neljän erilaisen kieli-ideologian valossa ja selvitän, kuinka kieli-ideologioita hyödynnetään kielenoppimisen merkitysten määrittelyssä. Analyysin perusteella aineistossa näkyy yksilötasolla ja tutkimusjoukon tasolla tapahtuva eri kieli- ideologioiden uudelleentuottaminen, haastaminen ja neuvottelu diskurssien välisesti sekä niiden sisäisesti.
  • Siivonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa eritellään lasten lihavuuteen liittyvän mediadiskurssin kielellisiä piirteitä. Tutkimuskohteena ovat keinot, joilla kielenkäyttäjät osoittavat vastuun kuuluvan eri yhteiskunnallisille toimijoille, kuten perheelle, julkiselle vallalle, koululle ja elintarviketeollisuudelle. Samalla tarkastellaan kielenkäyttöön heijastuvia uskomuksia, sosiaalisia suhteita ja identiteettejä. Tutkimuskysymyksenä on, mitä kielellisretorisia keinoja käytetään keskustelussa, joka käsittelee sitä, kenellä on vastuu lasten lihavuudesta. Mediatekstejä tarkastellaan kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteitä käyttäen. Sosiokognitiivisen suuntauksen lähtökohtana on kielenkäytön kognitiivinen prosessointi, jonka pohjalta kielenkäyttöä ja sen takana olevia asenteita, mielipiteitä, sosiaalista kontrollia ja identiteettejä voidaan analysoida kolmella tasolla. Tasot kattavat tekstin sisällön, tavoitteet ja funktiot sekä sosiokulttuurisen kontekstin. Aineisto on 16 tekstin kokoelma espanjalaisista ja kolumbialaisesta sanomalehdistä. Päivälehtien El Mundo, El País, La Vanguardia ja El Tiempo artikkelit on julkaistu verkkoversioina vuosina 2016-2018. Aineisto on koottu tekstiarkiston hakutoiminnolla avainsanoina ’lihavuus’, ’ylipaino’ ja ’lapsi’. Laadullisessa tutkielmassa sovelletaan sisällönanalyysia, jonka avulla eritellään ja tulkitaan tutkimuskohteen välittämää epätäydellistä ja ristiriitaistakin todellisuuskuvaa. Aineistossa vastuuseen lasten lihavuudesta asetetaan erityisesti vanhemmat, jotka maalataan tietämättömiksi ja elintarviketeollisuus, jota syytetään vastuuttomaksi. Lihavuuden vähentämispyrkimyksistä kirjoitetaan sotaisin sanankääntein, mutta hallinnon ponnistelut todetaan riittämättömiksi. Sotaretoriikan lisäksi muodollisen ja epämuodollisen tyylin yhdistäminen, kuten katastrofiretoriikan käyttö, on tyypillistä. Lihavuutta aikaansaava yhteiskunta (la sociedad obesogénica) on nimitys, joka kuvaa yhteiskunnallisten olosuhteiden, esimerkiksi asenteiden, liikkumattomuuden ja elämänrytmin, lihavuutta ylläpitävää vaikutusta. Sellaiseen yhteiskuntaan kokonaisuutena viitataan usein me-muotoa käyttäen. Aineistossa haastattelu on yleisin tekstilaji ja asiantuntija on tavallisin rooli.
  • Herneaho, Irina (2018)
    Artikkeli tarkastelee, millaisin kielellisin keinoin maahanmuuttoa kuvataan kevään 2015 eduskuntavaalimateriaaleissa. Tutkimus pohjautuu kriittisen diskurssintutkimuksen viitekehykseen, jossa kiinnostus kohdistuu erityisesti diskurssin rooliin eriarvoisuuden ja dominoivien valtasuhteiden tuottamisessa ja haastamisessa. Aineisto koostuu eduskuntapuolueiden vuoden 2015 vaaliohjelmien maahanmuuttoa käsittelevistä osista sekä perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Artikkelissa analysoidaan, millaisia maahanmuuttoon liittyviä diskursseja aineistosta on tulkittavissa ja millaisin kielellisin keinoin diskursseja rakennetaan. Analyysin perusteella aineistosta on tulkittavissa neljä eri maahanmuuttodiskurssia, jotka ovat yleisyysjärjestyksessä talous-, ihmisoikeus- ja turvallisuusdiskurssi sekä nationalistinen diskurssi. Näistä hierarkkisia valtasuhteita vastustamaan asettuu ihmisoikeusdiskurssi, jossa maahanmuuttoa tarkastellaan sekä maahanmuuttajien oikeuksien että Suomen velvollisuuksien näkökulmasta. Talousdiskurssi puolestaan edustaa hegemonista merkityksellistämisen tapaa, sillä jokainen puolue käsittelee maahanmuuttoa taloudellisena kysymyksenä. Diskurssin sisällä on kuitenkin variaatiota siinä, esitetäänkö maahanmuutto kansantalouden kannalta hyödyllisenä vai haitallisena ilmiönä. Taloudellisilla argumenteilla perustellaan sekä maahanmuuton helpottamista että sen rajoittamista. Maahanmuutosta luodaan uhkaavaa kuvaa myös turvallisuusdiskurssissa sekä nationalistisessa diskurssissa, joista molempia käytetään legitimoimaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Turvallisuusdiskurssissa konstruoidut uhat ovat konkreettisia, kuten rikollisuutta ja terrorismia. Nationalistisessa diskurssissa kyse on symbolisesta uhasta, jonka esitetään juontuvan maahanmuuttajien oletetusta erilaisuudesta ja sopeutumattomuudesta suomalaiseen yhteiskuntaan.