Browsing by Subject "kriteerit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Kangas, Hanna-Liisa; Lyytimäki, Jari; Saarela, Sanna-Riikka; Primmer, Eeva (Elsevier, 2018)
    Biomass and Bioenergy, 118, 65-73
    The sustainable use of forest resources is an intensively debated topic, raising environmental, socio-cultural and economic concerns. The debate culminates around forest bioenergy. The bioenergy debate has been characterized by a strong polarisation between different perspectives on environmental impacts. In particular, the claims about carbon sequestration have been contrasted with other ecological impacts. This article focuses on the debate over the use of tree stumps as a relatively novel source of forest bioenergy. To shed light on the constellation of the different arguments and actors in the debate on the sustainability of forest bioenergy, we conducted an empirical qualitative analysis of Finnish argumentation on tree stump removal, using media and interview data and relating the emerging sustainability arguments to the dimensions debated in the EU biofuel sustainability policy. The analysis shows the variation of views across Finnish expert stakeholders and the fora where the arguments are made. Climate impacts dominate the media discussion, while other sustainability dimensions are covered in expert discussion. Our findings have implications for the interpretation and use of scientific arguments in energy debates, in particular regarding environmental sustainability.
  • Mannerkoski, Ilpo; Ryttäri, Terhi (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN; Species Survival Commission) on jo vuosien ajan kehittänyt yhtenäistä luokittelujärjestelmää ja kriteereitä eliölajien uhanalaisuuden arviointiin. Tavoitteena on ollut luoda menetelmä, jonka avulla mihin tahansa eliöryhmään selkärankaisista leviin kuuluvan eliölajin häviämisriski voidaan arvioida. Tämä opas on suomenkielinen yhteenveto kolmesta IUCN:n julkaisemasta alkuperäisohjeesta, joita ovat: - IUCN Red List Categories and Criteria. Version 3.1. (2001) - Guidelines for Application of IUCN Red List Criteria at Regional Levels. Version 3.0. (2003) - Guidelines for Using the IUCN Red List Categories and Criteria. Version 6.2. (2006) Alkuperäisohjeet ovat julkaisun liitteinä. Opas sisältää myös IUCN:n sallimat kansallisesti päätettävät sovellukset, jotka on hyväksynyt ympäristöministeriön 24.8.2006 asettama Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä. Tämän oppaan kriteereitä ja ohjeita noudattaen arvioidaan Suomen lajiston uhanalaisuus ja laaditaan seuraava eliölajien punainen kirja.
  • Virtanen, Pia (2000)
    Tässä Pro gradu -työssä tarkastellaan yritysten ja yhdistysten uutiskynnystä kahden esimerkin avulla. Tutkitaan kahdella empiirisellä kokeilulla, saavatko yritykset ja yhdistykset samantapaisilla tiedotteilla yhtä paljon julkisuutta, kun muut uutisoinnin edellytykset on huomioitu ja uutiskriteerit ovat täyttyneet. Tekstien läpimenoa peilataan Tuomon Mörän Liaaniteorian mediakriteereihin sekä muihin julkisuuden hallintaa selittäviin tieteellisiin tutkimuksiin ja katsotaan, löytyykö mahdollisesti erilaiselle uutiskynnykselle selitystä näistä teorioista. Tämän jälkeen pyritään mallintamaan uutiskynnyksen rakenne. Tutkimuksen perusteella todetaan, että uutisten läpimenoprosessi on erilainen yritys- ja yhdistystiedottamisessa, kuten aluksi otaksuttiinkin. Yhdistystiedottaminen onnistui alusta lähtien erinomaisesti, kaikki vinkit ylittivät uutiskynnyksen ainakin jossakin alueen viestimessä. Prosessin läpäisseet jutut olivat runsaita ja hyvin kuvitettuja. Lähteitä käytettiin luovasti ja hankittiin itsekin. Sen sijaan yritystiedottaminen takertui kiinni journalistiseen uutiskynnykseen. Vaikka journalistiset kriteerit mainonnan välttämisestä ja asioiden uutuudesta toteutuivatkin, eivät jutut useimmiten läpäisseet uutisseulaa alueen toimituksissa. Toteutuneet jutut olivat yksipuolisempia ja lyhyempiä kuin yhdistystoiminnasta tehdyt jutut. Toimittajat kirjoittivat yritysuutiset joko suoraan tiedotteesta samanmittaisina tai lyhensivät niitä. Lisätietoja ei kysytty, vaikka yhteystiedot olivat selkeästi esillä. Vain sukupolvenvaihdosuutisointi oli laajaa. Sekin perehtyi enemmän henkilöihin kuin yrityksen toimintoihin, alan näkymiin sekä johtamisvisioihin. Erilaisen uutiskynnyksen syyksi paljastui erilainen julkisuusstrategia, joka johtui osin yritystiedotteiden kysynnän pienuudesta. Muiksi syiksi todettiin journalismin pelisäännöt, yksilökohtaiset syyt, organisaatiotekijät, lähteiden ja toimituksen suhteet sekä vallitseva ideologia. Keskeiset teokset tutkimuksen teoriaosiossa olivat: UIMONEN, RISTO - IKÄVALKO, ELISA (1996): Mielikuvien maailma: Miten mediajulkisuutta muokataan ja imagoja rakennetaan? Inforviestintä. Jyväskylä. MÖRÄ, TUOMO (1999): EU-journalismin anatomia. Mediasisältöjä muokanneet tekijät ennen kansanäänestystä 1994. Helsingin yliopisto. Viestinnän laitos. LUOSTARINEN, HEIKKI (1998): Teoksessa Kivikuru U-M. & Kunelius R.: Viestinnän jäljillä. Näkökulmia uuden ajan ilmiöön. WSOY, Helsinki.
  • Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 25/2011
    Miten konkretisoida kestävän kaupunkiseudun tavoitteita maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, ja miten hyödyntää olemassa olevaa tietoa suunnittelussa? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) –hankkeessa, jossa on yhdistetty kaupunkiseutuja koskevaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön suunnittelijoiden kokemuksia. Kaupunkiseutujen kestävyydellä tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä, että kehitys ei vaaranna pitkälläkään aikavälillä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja (ekologinen ulottuvuus), ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta (sosiaalinen ulottuvuus) eikä taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia (taloudellinen ulottuvuus). Seutukeke-hankkeessa on koottu erilaisia kestävän kehityksen strategisia, valtakunnan tason tavoitteita yhteen ja pyritty konkretisoimaan niitä hyvän tavoitteen sisältäviksi laadullisiksi kriteereiksi ja niitä konkretisoiviksi, pääosin määrällisiksi mittareiksi.  Työn keskeinen tavoite oli tarkastella kestävää kehitystä nimenomaan toiminnallisilla kaupunkiseuduilla hallinnollisen seuturajauksen sijaan. Tässä loppuraportissa esiteltävät kriteerit ja mittarit on suunniteltu erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin keskisuurilla kaupunkiseuduilla (80 000 - 200 000 as.). Mahdollisimman moni mittari on suunniteltu niin, että niissä hyödynnetään vapaasti saatavilla olevia paikkatietoja ja saadaan tuloksena karttaesityksiä. Kriteerit ja mittarit ovat hyvä suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja seurannan apuväline pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Mittarivalikoima soveltuu sekä strategiseen että konkreettiseen yleiskaavatasoiseen suunnitteluun kaupunkiseutujen/kaupunkien alueella. Mittareita on sovellettu käytännössä jo Lahden yleiskaavatyössä ja tullaan soveltamaan Päijät-Hämeen maakunnan suunnittelutyössä. Julkaisun alkuosa käsittelee kaupunkiseutujen kestävyyttä yleisesti sekä esittelee Seutukeken lähestymistavan ja mittarivalikoiman kehitystyön. Pääosan julkaisusta muodostaa itse mittaristo, jossa esitellään kaikki 28 ekologista, 26 sosiaalista ja 31 taloudellista mittaria. Jokaisesta mittarista on tehty esimerkkianalyysi Seutukeken pilottialueilta Lahden ja Oulun kaupunkiseuduilta. Seutukeken mittareita voidaan hyödyntää joko keskittyen tiettyihin osa-alueisiin tai tarkastellen niitä kokonaisuutena huomioiden kuitenkin se, että mittareissa on päällekkäisyyksiä ja vaihtosuhteita.
  • Lyytimäki, Jari (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 24/2011
    Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on toteutettu kestävään kehitykseen eri tavoin liittyviä ohjelmia, suunnitelmia ja päätöksiä. Yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntyessä tarve päätösten vaikutusten etukäteisarviointiin kasvaa. Kestävään kehitykseen liittyvät laaja-alaiset ja kauaskantoiset näkökohdat jäävät kuitenkin usein vähälle huomiolle, koska käytännön päätöksenteossa päädytään herkästi ratkaisuihin, jotka näyttävät parhaiten tukevan oman hallinnonalan välittömiä tavoitteita, mutta jotka eivät välttämättä ole optimaalisia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Tämän takia tarvitaan sektorirajat ylittävää vaikutusten arviointia, jossa pyritään ennakoimaan mahdollisia ristiriitoja ja tekemään näkyväksi pitkän aikavälin vaikutuksia. Tässä raportissa pohditaan kestävään kehitykseen liittyvän arvioinnin haasteita ja esitetään ehdotus kansalliseksi arvioinnin työvälineeksi. Parhaimmillaan tällainen työkalu auttaa päätöksentekijöitä tekemään valistuneempia päätöksiä, joissa tavoitteiden tai toimenpiteiden vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen voidaan huomioida kattavasti ja ennakoivasti.
  • Kopperoinen, Leena; Eerola, Katri; Shemeikka, Petri; Väre, Seija; Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2012
  • Marttunen, Mika; Sammalkorpi, Ilkka; Hagman, Anne-Marie; Lehtoranta, Virpi; Serenius, Katariina; Harjula, Heli; Vääriskoski, Jarmo (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 30/2008
    Suomessa on v. 1999 tehdyn kartoituksen perusteella yli 1400 kunnostustarpeessa olevaa järveä. Monissa alueellisissa ympäristökeskuksissa on kehitetty erilaisia lähestymistapoja kunnostuskohteiden valintaan, koska kunnostusvarojen tehokasta kohdentamista on pidetty tärkeänä. Varojen tehokas kohdentaminen puolestaan edellyttää kunnostuskohteiden valinnassa käytettävien kriteereiden ja kunnostustoimien tuloksellisuuden kehittämistä. Tässä työssä on kehitetty monitavoitteiseen päätösanalyysiin perustuva lähestymistapa, jota voidaan soveltaa alueellisiin ympäristökeskuksiin, kuntiin tai työvoima- ja elinkeinokeskuksiin tulevien kunnostusaloitteiden arvioinnissa sekä hankkeiden priorisoinnissa. Tavoitteena on ollut luoda valtakunnallisesti yhtenäiset käytännöt aloitteiden arviointiin ja kohteiden vertailuun. Julkaisussa kuvataan järvien kunnostustarpeen arviointiin kehitetyt kriteerit ja priorisoinnissa sovellettava menettelytapa. Lisäksi kuvataan Mäntsälän kunnassa saatuja tuloksia ja kokemuksia sekä menettelytavan soveltamista Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. Työssä on myös esitetty yhteenveto alueellisissa ympäristökeskuksissa noudatetuista priorisointikäytännöistä. Kokemukset menetelmän soveltamisesta Mäntsälässa ja Uudellamaalla olivat pääosin myönteisiä. Menetelmä auttoi tunnistamaan ja perustelemaan tärkeimmät kohteet. Tulokset olivat yhtenevät asiantuntijoiden ennakkokäsityksen kanssa. Esimerkiksi Uudellamaalla kahdeksan tärkeimmäksi arvioitua hanketta ovat jo tällä hetkellä kunnostuskohteita. Tarkastelussa huomioitavat kriteerit kannattaa ratkaista tapauskohtaisesti tarkastelun tavoitteet ja voimavarat huomioon ottaen. Laajojen järviaineistojen käsittely on työlästä, koska hajallaan olevien tietojen kokoaminen vie aikaa. Menetelmää ja siitä saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää valtakunnan tasolla tapahtuvassa kohteiden priorisoinnissa.
  • Saarikoski, Heli; Mustajoki, Jyri; Hjerppe, Turo; Aapala, Kaisu (Elsevier, 2019)
    Ecological Economics
    The use of peatlands and the multiple but mutually exclusive ecosystem services they provide is a highly debated issue worldwide. We used a participatory multi-criteria decision analysis (MCDA) to address multiple value dimensions and trade-offs related to peatland ecosystem services in Southern Finland. We evaluated five peatland policy scenarios against provisioning, regulating and cultural ecosystem services as well as socio-economic factors, and engaged key stakeholders in framing the assessment and assigning criteria weights. The MCDA process showed that while peat extraction can basically be reconciled with preserving the most important biodiversity values in Finland, the conflict between peat extraction and carbon stock as well as water quality impacts and the related amenity values is irreconcilable. The role of the participatory MCDA process in promoting learning and reflection was smaller than expected but it did facilitate learning about the flows of peatland ecosystem services. The role of the participants was important not only in making value judgements but also in contributing to the impact assessment, thereby supporting the calls for transdisciplinarity in ecosystem service assessments. Highlights • MCDA supported a systematic scrutiny of the key aspects in the peatland debate. • The process facilitated cognitive learning on peatland ecosystem services. • MCDA helped to articulate social values related to peatlands. • The role of MCDA in promoting value reflection was smaller than expected.
  • Lyytimäki, Jari; Hilden, Mikael; Aberra, Zelealem; Lindholm, Matti (Finnish Environment Institute, 2008)
    Reports of the Finnish Environment Institute 21/2008
  • Sorvari, Jaana (Suomen ympäristökeskus, 2000)
    Suomen ympäristö 421
  • Pennanen, Jaana (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2013
    Raportissa esitetään perusperiaatteet laitosten ympäristöriskien arvioimiseksi valvontatoiminnan suunnittelussa. Lähtökohtana on uusi ympäristönsuojelulaki, joka edellyttää, että valtion ja kunnan ympäristönsuojelusta vastaavan viranomaisen on laadittava alueelleen säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Direktiivilaitosten ja muiden laitosten osalta tarkastuskohteet ja tiheys tulee määritellä valvontaviranomaisen toimesta ympäristöriskien arvioinnin perusteella. Muiden laitosten osalta on mahdollista käyttää tarkastettavien toimintojen valintaan myös erilaisia satunnaisotannan menetelmiä. Raportti on suunnattu ensisijaisesti valtion valvontaviranomaisen käyttöön avaamaan EU IMPEL -työryhmässä kehitetyn integroidun riskinarvioimismenetelmän periaatteita. Raportti perustuu riskinarviointia käsitteleviltä osilta ”easyTools – Risk assessmenrt guidance book” – nimiseen englanninkieliseen raporttiin, jonka tekijöinä ovat olleet työryhmän edustajat eri EU -maista. Raportti johdattaa lukijan integroidun riskinarvioimismenetelmän käyttöön valmiin työkalun avulla. Suomenkielinen raportti on laajennettu versio IMPEL -työryhmän raportista ja antaa siksi lisäksi myös muita työkaluja kuntien valvonnasta vastaaville tehdä oma suunnitelma ympäristötarkastuksista omalla vastuualueellaan. easyTools -työkalua tullaan testaamaan tulevina vuosina, jonka jälkeen pystytään arvioimaan menetelmän laajentamismahdollisuuksia myös kuntien käyttöön.