Browsing by Subject "kritiikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Salonen, Teemu (2003)
    “Arvostelu journalistisena genrenä. Esimerkkitapaus: elokuva-arvostelu” lähestyy journalistista tekstityyppiä arvostelua genreteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on määritellä, millainen journalistinen genre arvostelu on. Spesifimmän tarkastelun kohteena on arvostelun alalajityyppi elokuva-arvostelu, johon myös tutkielman empiirinen osuus keskittyy. Genren käsitteen määritelyssä korostuu genren kollektiivisuus: genret ovat ihmisten yhteisiä ajattelutapoja ja viestintäjärjestelmiä, joilla ihmiset ajattelevat ja joilla ihmiset käsitteellistävät ympäröivää maailmaa. Olennaista genrejen kollektiivisuudessa on niiden vuorovaikutuksellisuus ja yhteisyys: ne ovat syntyneet ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tämä koskee myös journalistisia genrejä kuten esimerkiksi uutisia tai arvosteluita: niiden sisältöihin ja muotoihin liittyvät konventiot vakiintuvat vasta, kun vastaanottajat eli lukijat ja yleisöt hyväksyvät ne. Joukkoviestintä ei siis ole yksisuuntaista journalististen genrejen tuottamista ja vastaanottamista, vaan tuottajien ja yleisöjen vuorovaikutusta genreobjektien ja geneeristen ajattelutapojen avulla. Arvostelun journalistinen funktio on antaa informaatiota taideteoksesta mahdolliselle taideteoksen kuluttajalle. Tämän tutkielman lähtökohtana on se, että olennaisin elementti taideteoksesta annettavassa informaatiossa on arvottaminen eli se, että arvostelija ilmaisee jonkinlaisen mielipiteen arvotettavasta objektista. Arvottamisen merkitys korostuu, koska joihinkin kriteereihin perustuva arvottaminen erottaa arvostelun muista journalistisista genreistä. Taideteoksia arvotetaan taiteen yleiskriteerien perusteella, subjektiivisten ja henkilökohtaisten mieltymysten mukaisesti sekä taidelajien omilla taidemuotoon perustuvilla kriteereillä. Arvottamisfunktion keskeisyydestä johtuen tutkielman empiirinen tutkimusosuus on rajattu pelkästään aineistomateriaalin eli elokuva-arvostelujen elokuvia arvottaviin lausumiin. Menetelmänä on laadullinen sisällön erittely, jonka avulla haettiin vastausta kysymyksiin, mitä arvostelijat elokuvista arvottivat ja millä kriteereillä arvostelijat arvottivat elokuvia. Tutkimustulokset ja niiden analysointi tuotti kolme tutkimustulosta: keskeisin tekijä arvottamiskriteerien valinnassa on arvotettava elokuva, arvostelut voivat olla monikriteerisiä kokonaisuuksia ja arvottamisessa korostui elokuvien esteettisten elementtien arvottaminen. Tutkielman keskeisin lähdeteos on Tim Bywaterin ja Thomas Sobchackin kirjoittama An Introduction to Film Criticism. Major Critical Approaches to Narrative Film (1989). Siinä esitellään yleisimmät elokuvateoriat ja niihin perustuvat elokuvakritiikkityypit, ja pääosin kyseisen teoksen pohjalta on rakennettu tutkielman sisällön erittelyn luokitusrunko elokuva-arvostelujen arvottamisen tutkimiseksi. Toinen keskeinen lähdeteos on Veikko Pietilän Sisällön erittely (1976), joka toimi menetelmäoppaana luokitusrungon rakentamisessa.
  • Happonen, Olli (Helsingfors universitet, 2016)
    Olen tutkinut Luis Buñuelin elokuvien reseptiota helsinkiläisessä lehdistössä ajanjaksolla 1954–1962. Tuona aikana Suomessa esitetyistä kahdeksasta Buñuelin elokuvasta tarkastelun kohteena ovat Robinson Crusoen seikkailut, Veri kuohuu ja Viridiana. Niiden kautta on mahdollista hahmottaa ohjaajan tekijäkuvan historiallista kehitystä ja verratta hänen taiteensa vastaanottoa laajempaan kuvaan taide-elokuvan reseptiosta maassamme. Ensisijainen lähdeaineistoni koostuu sanoma- ja aikakauslehdistä sekä elokuvakerhotoiminnan vuosijulkaisuista. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävintä vertailevaa aineistoa edustaa Ari Kivimäen lisensiaattitutkimus Intohimojen karuselli, elokuvajournalismin julkisuuspelit Suomessa 1950–1962. Kivimäen tutkimuksen kautta Buñuelin reseptiokuva asettuu osaksi laajempaa suomalaista elokuvajournalistista kontekstia. Olen hyödyntänyt lähdeaineiston jäsentelyssä ja tulkitsemisessa Veijo Hietalan elokuvakritiikin strategiatyyppejä. Niistä merkittävimmiksi Buñuelin teosten reseptiossa nousivat auteuristisen ja ideologis-moralistisen kritiikkien tyypit. Helsinkiläisessä elokuvajournalismin piirissä siirryttiin 1950-luvun kuluessa ohjaajakeskeiseen, auteur-kritiikkiin, jossa keskeisenä elementtinä oli huomioida ohjaajan taidetta suhteessa koko hänen tuotantoonsa. Täten myös Buñuelin elokuvien reseptioon sovellettiin auteur-kritiikille tyypillisesti, esimerkiksi teoksia luokittelevaa ja hierarkisoivaa kanonisaation politiikkaa ja biografismia. Buñuelin ohjaajakuva kehittyikin 1950-luvun puolivälin ”esiauteurismista” kohti 1960-luvun alun ”täysauteuristista” ohjaajakulttia. Vielä Robinson Crusoen seikkailujen kritiikeissä suurelle osalle tuntemattoman Buñuelin taidetta arvotettiin ensisijaisesti esteettis-formalistisesti. Suurin osa helsinkiläiskriitikoista tulkitsi teosta ennen kaikkea Daniel Defoen klassikkoromaanin kautta. Elokuvan arvoa mitattiinkin ensisijaisesti sen perusteella, kuinka hyvin se onnistui kuvittamaan tunnetun kirjan tarinaa. Sen sijaan Veri kuohuun kritiikeissä Buñuel tekijänimenä oli jo tunnettu. Samalla kriitikot alkoivat kasvavassa määrin ymmärtää ohjaajaa ideologis-moralistisesti orientoituneena taiteilijana, jonka yhteiskuntakritiikin kärki oli osoitettu kohti vallassa olevia auktoriteetteja. Hänet koettiin valtion, kirkon ja porvariston ankarana arvostelijana. Ideologisen ja moraalisen reseption strategia saavutti huippunsa vuonna 1962, kun maailmalla skandaalimaista mainetta niittänyt Viridiana saapui Helsingin ensi-iltaansa. Jo ensi-iltakritiikeistä lähtien oli selvää, että elokuvajournalistit yksimielisesti hyväksyivät ohjaajan Francon Espanjan yhteiskunnallista todellisuutta kritisoineen sanoman. Intellektuaalisessa väittelyssä, jota käytiin usean viikon ajan Hufvudstadsbladetin, Nya Arguksen ja Folktidningen Ny tidin palstoilla, ideologis-moralistinen kritiikki korostui entisestään ja sai huomattavan intentionaalisia sävyjä. Elokuvajournalistit tulkitsivat Viridianaa ja Buñuelia ohjaajana voimakkaasti omien maailmankuviensa kautta. Debatoijat jakautuivat myös kahteen leiriin, joista toinen piti teosta pessimistisenä ihmiskuvauksena, kun taas vastapuoli ymmärsi Viridianaa optimistisemmin, yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivänä elokuvana. Niin ikään ohjaajaan liitetty surrealismi tulkittiin vaihtoehtoisesti, esimerkiksi viettien armoilla olevan ihmisen pessimistisenä kuvauksena tai vastavuoroisesti positiivisena, rajoja rikkovana, yhteiskunnallisena elokuvana. Helsinkiläisten elokuvajournalistien tulkinnat Viridianasta ja Buñuelin taiteesta eivät täten käy yksiin niiden käsitysten kanssa, jotka ovat korostaneet uuden aallon formalistisemman kritiikin strategian dominoineen 60-luvun alun suomalaista elokuvajournalismia. Buñuel koettiin ensi sijaisesti sisältöelokuvien tekijäksi, joka alisti elokuvan muodon ideologisten ja moraalisten kannanottojen palvelukseen. Kärjistetyimmillään hänet saatettiin jopa nostaa ajan trendeistä piittaamattomaksi auteuriksi, joka ei turvautunut muodikkaaseen elokuvan ilmaisukeinojen etualaistamiseen.
  • Korhonen, Pirjo (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (3)
  • Pesola, Mari (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista on mainoskritiikin retoriikka eli millaisia retorisia keinoja ja argumentteja käytetään kirjeissä, joissa kuluttajat kritisoivat diskriminoivaa mainontaa. Tutkimuksen aineistona ovat kuluttajien mainonnan tasa-arvoneuvostolle lähettämät kirjeet kymmenen vuoden ajalta (1989-1999). Vaikka tutkimuksen empiirinen aineisto edustaa vain erästä osaa mainonnan kritiikistä, tutkimuksessa pyritään antamaan kuva mainonnan kritiikin peruslähtökohdista yleisemminkin ja suhteuttamaan tämä aineisto niihin. Mainoksia on niiden alkuajoista lähtien kritisoitu eri syistä, kuitenkin niin, että aluksi kritiikki kohdistui mainonnan oikeutukseen yleensä. Tämän tutkimuksen aineisto edustaa pääasiassa yksittäisiin mainoksiin kohdistuvaa kritiikkiä, joka on tänä päivänä vallitsevampi mainonnan kritiikin ilmenemismuoto. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään retorista diskurssianalyysia, jossa yhdistyvät retoriikan teoria ja diskurssinanalyysin lähtökohdat. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan Arja Jokisen retoristen keinojen luokituksen avulla. Jokisen luokitusta ei kuitenkaan käytetä sokeasti tutkimuksen analyysivälineenä vaan huomiota kiinnitetään myös siihen, miten se sopii kuvaamaan juuri tämän tutkimuksen aineistossa esiintyvää retoriikkaa. Tutkimuksen tärkein lähde on Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen (1999) kirjoittama Diskurssianalyysi liikkeessä, jossa Jokinen muun muassa esittelee retoristen keinojen luokituksensa. Tutkimuksen analyysissa tarkastellaan yhtäältä sitä, miten Jokisen retoristen keinojen luokitus istuu tämän tutkimuksen aineistoon, toisaalta sitä, millaisia argumentteja aineistosta nousee esiin. Johtopäätöksenä todetaan, että Jokisen retoristen keinojen luokitus sopii pääpiirteissään kuvaamaan tämän aineiston retoriikkaa. Koska osa Jokisen esittämistä retorisista keinoista oli kuitenkin tämän aineiston valossa joko toistensa kanssa päällekkäisiä tai niitä ei sanottavasti aineistossa käytetty, Jokisen retoristen keinojen suhde tähän aineistoon esitetään luokittelemalla ne joko aktiivisiksi, päällekkäisiksi tai passiivisiksi niiden esiintyvyyden perusteella. Erityisen aktiivisesti aineistossa käytettiin argumentin esittäjän vakuuttavuuden lisäämiseen liittyviä retorisia keinoja. Myös esitettävää argumenttia vahvistettiin monella tavalla, muun muassa varautumalla oletettuun vasta-argumenttiin, käyttämällä kontrastipareja, esimerkkejä ja rinnastuksia sekä ironiaa retorisina keinoina. Mainostajaa kohtaan esitetyt uhkaukset, vetoaminen mainontaa koskeviin lakeihin ja sääntöihin sekä toimenpide-ehdotukset nostettiin Jokisen luokituksen ulkopuolelta aineistolle tyypillisiksi retorisiksi keinoiksi. Aineistosta esiin nousseet argumentit koskivat puolestaan stereotyyppisiä esitystapoja, ihmisen esineellistämistä tai käyttämistä katseenvangitsijana/seksiobjektina sekä sitä, ettei mainoksella nähty olevan asiallista yhteyttä tuotteeseen. Myös mainoksen koko, sijainti, ajoitus ja mainosväline sekä suoramainonnan tunkeilevuus nousivat argumenteiksi. Mainosten sopimattomuutta perusteltiin monessa kirjeessä sillä, että ne eivät ole sopivaa nähtävää lapsille ja nuorille. Pääasiassa yksittäisten mainosten ympärillä pyörivän argumentaation lisäksi aineistossa oli löydettävissä myös sekä suorasti että epäsuorasti esitettyä, yleensä mainontaan tai koko yhteiskuntaan kohdistuvaa kritiikkiä.
  • Myllykoski, Matti (Helsingin yliopisto, 2015)
    Verkkari 2015 (2)
  • Helne, Tuula; Hirvilammi, Tuuli (Kela, 2021)
  • Visala, Aku (Department of Systematic Theology, University of Helsinki, 2009)
  • Jähnig, Sonja C.; Baranov, Viktor; Altermatt, Florian; Cranston, Peter; Friedrichs-Manthey, Martin; Geist, Juergen; He, Fengzhi; Heino, Jani; Hering, Daniel; Hölker, Franz; Jourdan, Jonas; Kalinkat, Gregor; Kiesel, Jens; Leese, Florian; Maasri, Alain; Monaghan, Michael T.; Schäfer, Ralf B.; Tockner, Klement; Tonkin, Jonathan D.; Domisch, Sami (Wiley, 2020)
    WIREs Water 8 (2020)
    A recent global meta-analysis reported a decrease in terrestrial but increase in freshwater insect abundance and biomass (van Klink et al., Science 368, p. 417). The authors suggested that water quality has been improving, thereby challenging recent reports documenting drastic global declines in freshwater biodiversity. We raise two major concerns with the meta-analysis and suggest that these account for the discrepancy with the declines reported elsewhere. First, total abundance and biomass alone are poor indicators of the status of freshwater insect assemblages, and the observed differences may well have been driven by the replacement of sensitive species with tolerant ones. Second, many of the datasets poorly represent global trends and reflect responses tolocal conditions or nonrandom site selection. We conclude that the results of the meta-analysis should not be considered indicative of an overall improve ment in the condition of freshwater ecosystems.
  • Rautapää, Hugo Valentin (Kansa, 1908)
    Päivänkysymyksiä; n:o 19
  • Linkala, Minna-Kristiina Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    ABSTRACT In this doctoral thesis Finnish theatre criticism and its writers are examined during the period of twenty years; the focus of the dissertation is alteration in the theatre criticism. The background material of the thesis comprises fifteen theatre criticisms published in five Finnish daily newspapers (Helsingin Sanomat, Kaleva, Kansan Uutiset, Aamulehti and Hufvudstadsbladet) in the years 1983, 1993 and 2003. The primary material of the study is dual consisting of sixteen theme interviews made in the years 2004, 2005, 2006 and 2009 with the Finnish theatre critics who have written their criticism in popular publicity (popular mass media) and secondly 185 editorials of the Finnish theatre magazine Teatteri published in elite publicity (for the theatre-interested-people) during the years 1983 - 2003. In the study qualitative methods are applied. The theatre criticisms are described and interpreted by using the method of content analysis and classical pattern of the criticism. Further, the interviews of the critics and the editorials of the theatre magazine are examined by using the method of thematic text analysis and with help of the concepts of Pierre Bourdieu. The study belongs to the field of communication studies focusing on cultural journalism and mass communication. The centre of the period enquired is the year of 1993 when Finland experienced a deep recession. The year 1993 is regarded as a clear landmark in the alteration of theatre criticism in both economic and social sense. The analysis demonstrates that the contents of theatre criticism have been changed during the period inquired: theatre criticisms have been shortened and their literary style has been changed towards journalistic writing style. Similarly, public discussion around theatre in popular publicity has been reduced or even disappeared. In Bourdieu´s concepts,the contents of theatre criticism have mostly been influenced by the field of the economy although its influence has not been apparent. The financial difficulties of the media companies have leaded up to a situation in which theatre critics are forced to be satisfied with scantier criticism than earlier.
  • Hindrén, Rasmus (2007)
    Tutkimuksessa problematisoidaan poliittisena realismina tunnettu tutkimusperinne, joka on kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa usein esitetty yhtenäisenä ja ristiriidattomana. Tutkimuksessa eksplikoidaan realismin opinkappaleet ja ennakko-oletukset keskeisten tutkijoiden kirjoitusten kautta. Tarkoituksena on ensinnäkin osoittaa, että realismin historiassa voidaan erottaa erilaisia traditioita, jotka poikkeavat toisistaan ontologisesti, epistemologisesti ja metodologisesti. Tämän jälkeen traditioita tarkastellaan kriittisen teorian metodologisesta ja tieteenfilosofisesta näkökulmasta. Tarkastelun tavoitteena on selvittää, onko kriittisen teorian oletuksiin nojaavan emansipatorisen realistisen lähestymistavan löytäminen ja kuvaaminen mahdollista. Taustateoriana käytetään erityisesti Frankfurtin koulukuntaan liitettyä kriittistä teoriaa. Kriittinen teoria ei pyri antamaan pysyviä vastauksia ihmisen olemassaoloa ja toimintaa koskeviin ikuisiin kysymyksiin. Se katsoo vain voivansa näyttää ne spesifit sosiaaliset olosuhteet, jotka vaikuttavat eri tutkimustraditioiden kykenemättömyyteen asettaa ongelmia kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Tutkimuskohteen luokittelun perusteena käytetään tiedonintresseihin perustuvaa jakoa. Richard Ashley on soveltanut tiedonintressin käsitettä realismin tutkimukseen ja eritellyt teknisen, käytännöllisen ja emansipatorisen realismin tutkimustraditiot. Ashleyn esittämää jakoa käytetään myös tämän työn kysymyksenasettelun lähtökohtana. Tutkimuksen lähestymistapa on lähellä tieteenfilosofiaa, jossa liikutaan käsiteanalyysin ja teoreettis-filosofisen keskustelun alueella. Käytössä on myös realisteina pidettyjen kirjoittajien tutkimuksista koostuva empiirinen aineisto. Realismin emansipatorisen tutkimuksen mahdollisuuksia pohditaan ensin negatiivisesti, suhteessa tekniseen ja käytännölliseen realismiin. Teknisen ja käytännöllisen realismin puolueellista ja vääristävää luonnetta analysoidaan niiden sisältämien ennakko-oletusten kautta. Realismin käsitteistön kriittisen dekonstruoinnin ja analysoinnin tarkoituksena on auttaa ymmärtämään sen keskeisten elementtien muodostumista ja mahdollistaa ongelmien tarkasteleminen joustavammassa ja innovatiivisemmassa kontekstissa. Emansipatorisen realismin tutkimusohjelman positiivista määrittelyä lähestytään uudelleentulkintojen avulla. Tutkimuksessa selvitetään, voidaanko realismin teoreetikkojen kirjoituksia lukea kriittisesti tavalla, joka loisi mahdollisuuksia emansipatoriselle realismille. Tulosten perusteella realismin eri traditioista on mahdollista esittää tulkintoja, jotka poikkeavat perinteisistä ja vallitsevaa traditiota edustamaan hyväksytyistä teksteistä. Emansipatorisia pyrkimyksiä sisältävä ja vastaavaa tiedonintressiä noudattava lähestymistapa saattaa siten olla mahdollinen esitettyjen, syvempää tutkimusta vaativien, päätelmien mukaan ja rajatussa kontekstissa. Tämän tutkimuksen valossa emansipatorisen realismin kehystä ja positiivisesti artikuloitua tutkimusohjelmaa tulisi lähestyä olemassa olevia realismin tekstejä kriittisesti uudelleen arvioiden. Lisäksi tutkimus osoittaa, että realismia ei tulisi tarkastella yhtenäisenä tutkimussuuntauksena. Kansainvälisten suhteiden käsitteellistämistapoja on useita ja kriittisen teorian mahdollistama kuviteltavissa olevien kysymyksienasettelujen laajentaminen tuo lisäarvoa tutkimukselle.
  • Sainio, Aki (Helsingin yliopisto, 2018)
    In this master’s thesis I examine transdisciplinarity in theory and practice. Transdisciplinarity is seen as an inevitable approach when we strive to understand and solve many of the complex problems of the modern world e.g. the environmental crisis. For this reason it has also quickly increased in popularity in the research funding. With this premise and despite the diverse theory on transdisciplinarity the implementation in practice is often relatively flimsy. This gap between theory and practice has acted as a motivation to the thesis, in which I am interested in how the transdisciplinary expectations based on the theoretical ideals and set on the cross-disciplinary environmental research intersect with the realistic transdisciplinary advancements in the research programs. In addition, I am interested to know why the practice doesn’t meet the expectations. The thesis is solidly theory-oriented. First I shed light on the background, characteristics and motivations of transdisciplinarity as well as disciplines, after which I present an array of the complex challenges of transdisciplinarity. In the results section I examine the manifestations of the challenges on a practical level that is based on three environmental research programs organized over the course of 2011–2014 by HENVI, the Helsinki University Centre for Environment (now HELSUS). In addition to the qualitative analysis based on the interview data, the results section also examines theory on a more practical level of implementing transdisciplinary research programs in general. This presentation thus enables a closer dialogue between the analysis data and practical theory. The primary results of this thesis are five problematics that are the manifestations of theory not meeting the practice properly. They are organized into the themes of funding, knowledge production, administration, socio-culture and education and help to organize and ultimately face the challenges of transdisciplinary research. From a comprehensive set of perspectives the problematics display strongly the highly disciplinary nature of the modern academia. This is the most significant single reason for the difficulties to accomplish transdisciplinarity. In addition, all the five problematics reflect the temporal restrictions that also undermine the potential of an effective transdisciplinary interaction. The essential measures to create solutions and hence also the ideal implementation of transdisciplinarity are mainly beyond the focus of the thesis. However, the problematics provide a problem-based framework that strives to contribute to the further studies focused more profoundly on the actual solutions
  • Hiltunen, Helena (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (1)
  • Herrala, Meri (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2006)
    Idäntutkimus