Browsing by Subject "kuivatus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Bhattacharjee, Joy; Marttila, Hannu; Haghighi, Ali Torabi; Saarimaa, Miia; Tolvanen, Anne; Lepistö, Ahti; Futter, Martyn N.; Kløve, Bjørn (American Society of Civil Engineers, 2021)
    Journal of Irrigation and Drainage Engineering, 147(4), 04021006
    Spatiotemporal information on historical peatland drainage is needed to relate past land use to observed changes in catchment hydrology. Comprehensive knowledge of historical development of peatland management is largely unknown at the catchment scale. Aerial photos and light detection and ranging (LIDAR) data enlarge the possibilities for identifying past peatland drainage patterns. Here, our objectives are (1) to develop techniques for semiautomatically mapping the location of ditch networks in peat-dominated catchments using aerial photos and LIDAR data, and (2) to generate time series of drainage networks. Our approaches provide open-access techniques to systematically map ditches in peat-dominated catchments through time. We focused on the algorithm in such a way that we can identify the ditch networks from raw aerial images and LIDAR data based on the modification of multiple filters and number of threshold values. Such data are needed to relate spatiotemporal drainage patterns to observed changes in many northern rivers. We demonstrate our approach using data from the Simojoki River catchment (3,160  km2) in northern Finland. The catchment is dominated by forests and peatlands that were almost all drained after 1960. For two representative locations in cultivated peatland (downstream) and peatland forest (upstream) areas of the catchment; we found total ditch length density (km/km2), estimated from aerial images and LIDAR data based on our proposed algorithm, to have varied from 2% to 50% compared with the monitored ditch length available from the National Land survey of Finland (NLSF) in 2018. A different pattern of source variation in ditch network density was observed for whole-catchment estimates and for the available drained-peatland database from Natural Resources Institute Finland (LUKE). Despite such differences, no significant differences were found using the nonparametric Mann-Whitney U test with a 0.05 significance level based on the samples of pixel-identified ditches between (1) aerial images and NLSF vector files and (2) LIDAR data and NLSF vector files.
  • Heikurainen, Leo; Seppälä, Kustaa (Suomen metsätieteellinen seura, 1963)
  • Heikurainen, Leo. (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Ajosenpää, Heikki; Mynttinen, Ritva (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja ; 195
    Kasvulle haitallisten ylimääräisten vesien poisto on edellytys maan kasvukunnon kehittämiselle. Maan kuivatusta on tutkittu ja sovellettu käytäntöön Suomessa jo vuosisadan ajan. Siitä huolimatta useilla peltolohkoilla on kuivatusongelmia, mitkä ilmenevät veden pinnan nousuna ruokamultakerrokseen. Kuivatustilanteen korjaaminen on systemaattinen prosessi, joka lähtee pellon nykytilanteen havainnoinnista ja jatkuu mahdollisten ongelmakohtien läpikäymisellä nykyisessä kuivatusjärjestelmässä. Tässä raportissa käydään läpi erilaisia havainnointikeinoja ja esitetään ohjeita kuivatusongelmien korjaamiseen lohkotasolla. Kuivatuksen kunnostus on ryhmitelty yleisemmästä yksittäisempään: ensin esitellään kuivatuksen perusedellytykset, sen jälkeen siirrytään salaojien toimintahäiriöiden tunnistamiseen, pintavesien ohjailuun ja maaprofiilin vedenläpäisykyvyn arviointiin. Käytettävissä menetelmissä yhdistetään hyviä käytäntöjä Suomesta ja kansainvälisesti sekä vuosikymmeniä vanhoja menetelmiä ja uusia kaukokartoitusmenetelmiä. Lopuksi esitellään kuivatustilanteen kartoituksen tuloksia neljältä OSMO hankkeen koelohkolta.
  • Heikurainen, Leo; Laine, Jukka (Suomen metsätieteellinen seura, 1976)
  • Heikurainen, Leo (Suomen metsätieteellinen seura, 1955)
  • Tirkkonen, O. O. (Suomen metsätieteellinen seura, 1952)
  • Huikari, Olavi (Suomen metsätieteellinen seura, 1952)
  • Kerojoki, Otto (Helsingfors universitet, 2013)
    Kaakkois-Aasiassa sijaitsee yli puolet maailman trooppisista soista, joiden kokonaispinta-ala on 0,44 milj. km-2. Viime vuosikymmeninä luonnontilaisten trooppisten suosademetsien muuttaminen muuhun käyttöön on kasvanut huomattavasti: Kaakkois-Aasian trooppisten soiden alkuperäisestä pinta-alasta noin 60 % on kuivatettu ja vain noin 10 % on enää luonnontilassa. Maankäyttömuutos Kaakkois-Aasian trooppisilla soilla on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja on arvioitu että vuosittain kuivatetuilta soilta vapautuu 600 – 700 Mt hiilidioksidia turpeen hajoamisesta. Huolimatta maankäyttömuutosten laajuudesta trooppisia soita ja niillä tapahtuvia prosesseja on tutkittu varsin vähän verrattuna muiden ilmastovyöhykkeiden soihin. Kasvihuonekaasupäästöjen tutkimus on tähän asti pääasiallisesti ollut selvittää pistemäisillä mittauksilla maankäyttömuodon ja päästöjen välistä yhteyttä. Lukuun ottamatta vedenpinnan syvyyden ja kasvihuonekaasujen yhteyden tarkastelua, tutkimuksissa ei ole juuri paneuduttu muiden ympäristötekijöiden tai turpeen ominaisuuksien vaikutuksiin turpeen hajotusnopeuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää maankäyttömuutoksen aiheuttaman turpeen lämpötilan nousun vaikutusta turpeen hajotuksesta johtuviin hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulivoihin kuivatetuilla turvemailla. Maankäyttömuutosta simuloitiin kahdella eri maankäyttöhistorian omaavalla turvemaalla, maatalousmaalla sekä useasti palaneella avoturvemaalla, keinotekoisella varjostuksella, jonka avulla turpeeseen muodostui lämpötilaeroja. Lisäksi tutkittiin onko lannoituksella vaikutusta turpeen hajotuksen ja hajotuksen lämpötilavasteeseen, sillä ravinnelöyhät turvemaat vaativat lannoitusta satojen tuottamiseksi. Hiilidioksidivuo määritettiin kahdella menetelmällä: infrapunaspektrometrisellä sekä kaasukromatografisella menetelmällä. Metaani ja typpioksiduulivuot määritettiin kaasukromatografisesti. Turpeen lämpötilaa mitattiin useilta syvyyksiltä automaattisilla lämpötila-antureilla tunnin välein ja käsikäyttöisillä lämpömittareilla kaasumittausten yhteydestä. Lisäksi kaasumittausten yhteydessä mitattiin vedenpinnan taso sekä otettiin turvenäytteet josta määritettiin turpeen vesipitoisuus, pH ja tiheys. Lämpötilalla havaittiin olevan merkittävä vaikutus hiilidioksidivoihin maatalousmaalla, jossa turpeen pintalämpötilan 10 °C nousun havaittiin pitkän aikavälin hiilidioksidivoiden keskiarvoilla kaksinkertaistavan hajotuksen. Lannoitus lisäsi keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä maatalousmaalla noin 40 %:lla, mutta vähensi niitä palaneella avoturvemaalla. Lannoituksen havaittiin lisäävän lämpötilan vaikutusta hajotukseen huomattavasti maatalousmaalla; hiilidioksidivuot hajotuksesta kymmenkertaistuivat koealan lannoitetussa lohkossa turpeen lämpötilan kasvaessa 10 °C:lla. Palaneella turvemaalla hiilidioksidivuon lämpötilavastetta ei havaittu. Metaanilla ja typpioksiduulilla lämpötilavastetta ei havaittu, vaan vedenpinnan taso vaikutti olevan lämpötilaa huomattavasti merkittävämpi kaasuvoiden suuruutta säätelevä tekijä. Lannoitus lisäsi typpioksiduulipäästöjä merkittävästi maatalousmaalla, mutta ei palaneella avoturvemaalla. Lannoituksella ei ollut vaikutusta metaanipäästöjen suuruuteen. Erojen hajotuksesta johtuvien hiilidioksidipäästöjen lämpötilavasteessa koealojen välillä oletetaan johtuvan erilaisesta maankäyttöhistoriasta. Maatalousmaalla turvetta on lannoitettu pitkä aika kun palanutta avoturvemaata ei ole lannoitettu koskaan. Lannoitus on saattanut muuttaa maatalousmaan maaperän mikrobistoa niin, että se pystyy hajottamaan pitkälle hajonnutta, hyvin ligniinipitoista, turvetta tehokkaammin sekä hyödyntämään lisätyt mineraaliravinteet hajotustoiminnassa. Turpeesta mitatut ympäristötekijät (pH, tiheys, vesi- ja ravinnepitoisuus) eikä turpeen aiemmin mitattu kemiallinen koostumus selittänyt eroa lämpötilavasteessa koealojen välillä. Jos hiilidioksidin lämpötilavaste pitkällä aikavälillä on havaittua suuruusluokkaa, lämpötila saattaa olla merkittävä turpeen hajotukseen vaikuttava tekijä ainakin pitkään lannoitetuilla turvemailla. Lisätutkimusta hajottajaeliöstön mahdollisista eroista ja pidempi aikaisia mittauksia lämpötilan vaikutuksesta hajotukseen kuitenkin tarvitaan erilaisilta maankäyttömuodoilta ja kuivatussyvyyksiltä lämpötilavasteen selvittämiseksi tarkemmin.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1977)
    Vesihallitus. Tiedotus 124
    Engl. summary: Studies on conditioning and mechanical dewatering of waste water sludge
  • Kokkonen, P. (Suomen metsätieteellinen seura, 1923)