In the present article, based on my dissertation, multilingual thesauri are approached as cultural products and the focus is twofold: On the empirical level the focus is placed on the translatability of certain British-English social science indexing terms into the Finnish language and culture at a concept, a term and an indexing term level. On the theoretical level the focus is placed on the aim of translation and on the concept of equivalence. In accordance with modern communicative and dynamic translation theories the interest is on the human dimension. The study is qualitative. The study uses multiple cases and several data collection and analysis methods aiming at theoretical replication and complementarity. The empirical material and analysis consist of focused interviews (with Finnish and British social scientists, thesaurus constructors and indexers), simulated indexing tasks with Finnish and British indexers, semantic component analysis of dictionary definitions and translations, co-word analysis and datasets retrieved in databases, and discourse analysis of thesauri. As a terminological starting point the topic and case ‘family roles’ is selected. The study shows that the variety of different discourses should be acknowledged, there is a need for operationalisation of new types of multilingual thesauri, and the factors influencing pragmatic indexing term equivalence should be discussed more precisely than is traditionally done.

Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Tvärkulturella par- och familjeförhållanden kan vara både berikande och komplicerade. Då parterna överskrider sina egna kulturgränser uppstår det otvivelaktigt en del missförstånd och konflikter. För att finna balans mellan de olika kulturerna är det viktigt att identifiera de kulturella skillnaderna. Denna problematik väckte intresse för att granska tvärkulturella förhållanden, med koncentrationen på konflikterna i parrelationen och föräldraskapet. Undersökningen är en kvalitativ studie. Den inriktar sig på förhållanden, som ingåtts mellan finska kvinnor och muslimska män. Den empiriska studien innefattar intervjuer med nio finska kvinnor, som haft någon form av parrelation med en muslimsk man. Männens nationalitet varierar, liksom även förhållandenas art och längd. Samtliga parförhållanden har dock resulterat i ett eller två barn. De muslimska männen i fråga har inte blivit hörda. Däremot innefattar den teoretiska referensramen en beskrivning av kärleks- och familjelivet inom islam. Intervjuerna behandlar kvinnornas erfarenheter av parrelationen, familjelivet och livet efter separationen. Intervjuerna genomfördes som halvstrukturerade temaintervjuer och frågorna anpassades till var och en intervju skilt för sig. Analysen av materialet påvisade att parterna hade mycket olika förväntningar på familjelivet. De största konflikterna uppstod efter konstaterandet av graviditeten och härrörde sig till rollfördelningarna, språket, kommunikationen och det sociala beteendet. Därtill påverkades parrelationen av övriga faktorer, som kunde tolkas antingen som kultur - eller icke kulturbundna. Vid studien tillämpades delvis den fenomenologiska och hermeneutiska metodläran. Dessa metoder brukar huvudsakligen användas inom filosofin. De innefattar dock en hel del intressanta aspekter, som är användbara även inom kvalitativ forskning. Som arbetsmetod har använts Grounded Theory. I samband med bearbetningen av materialet efterföljdes metoden dock inte samvetsgrant, utan med viss flexibilitet. Av de viktigaste källorna kan nämnas Berry m.fl., Bryman & Burgess och Smith & Bond, Svensson & Starrin.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden 1700-luvun luonnontieteilijän Joseph Banksin (1743-1829) ja Johann Reinhold Forsterin (1729-1798) matkakuvauksia maailmanympäripurjehduksilta, joiden pääkohde oli eteläinen Tyynimeri. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä heidän oman kulttuurinsa ja vieraiden kulttuurien esitystapoja matkakuvauksista ilmenee ja mitä esitystavoista voidaan päätellä siitä, miksi ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Aineistona on seuraavat matkakuvaukset James Cookin kahdelta ensimmäiseltä matkalta: The Endeavour Journal of Joseph Banks (1962), The Resolution Journal of Johann Reinhold Förster (1982) ja Forsterin Observations Made During Voyage Round the World (1778). Tutkimuskysymyksiä lähestytään sijoittamalla matkakuvaukset historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, joka tekee niistä ymmärrettäviä. 1760- ja 1770-luvuilla eurooppalaisten ja tässä tutkimuksessa nimenomaan brittien matkat tuolloin vähän tunnetulle eteläiselle Tyynellemerelle lisääntyivät. Matkakuvauksissa aluetta tehdään tunnetuksi. Niissä rakennetaan maailmanlaajuista merkityksenantoa pääasiassa luonnontieteellisellä kartoituksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että tällä on vaikutus esitystapoihin. Vieraiden kansojen esittämisessä ilmenee luonnontieteestä omittu luokittelu, joka tähdentää kansoja erottavia tekijöitä. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kulttuurikuvauksissa oma ja vieras kulttuuri ovat samanaikaisesti läsnä. Tässä tutkimuksessa se ilmenee tavoissa, joilla matkat ja kuvauksenkirjoittajan oman kulttuurin imperialistiset tavoitteet esitetään. Alue kirjoitetaan osaksi brittiläistä imperiumia. Tutkimusmenetelmänä on tekstien tulkinta. Tarkastelu liittyy yleiseen teoreettiseen keskusteluun, jossa tähdentyy ajatus kulttuureista ja etnografioista teksteinä sekä kirjoitustapojen kontekstisidonnaisuus. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Mary Louise Prattin Imperial Eyes. Travel Writing and Transculturation (1992), James Cliffordin ja George Marcusin (toim.) Writing Culture: The Poetics and Politics of Ethnography (1986) ja James Boonin Other Tribes, Other Scribes (1982). Aineistosta voidaan päätellä, että esitystavat luovat kuvan kulttuureista, mutta kirjoittamisajankohta ja matkojen motiivit rajaavat sen mitä ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Esitystavat eivät ole neutraaleja, vaan ne ilmentävät valtarakenteita. Samalla korostuu se, että etnosentrisyyttä ei voida täysin ylittää.

Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä palveluntarjoajien tärkeimmistä tavoitteista. Siitä huolimatta kaikista parhaiten suoriutuvatkaan organisaatiot eivät voi välttää virheitä. Tyytymätön kuluttaja saattaa valittaa saamastaan palvelusta, joka ei tavalla tai toisella vastaa sitä mitä on sovittu, mutta useimmat äänestävät jaloillaan ja viestivät negatiivisista kokemuksistaan muille. Koska palvelun laatuun liittyvien odotusten on todettu vaihtelevan kuluttajien demografisten ominaisuuksien, henkilökohtaisten preferenssien sekä monien muiden tekijöiden mukaan, asiakaskunnan kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen muodostaa palveluntarjoajille monenlaisia haasteita. Aiemmat tutkimukset osoittavat kuluttajien valituskäyttäytymisen olevan jossain määrin kulttuurisidonnaista. Ihmisten erilaisia asenteita, tapoja sekä yleisesti hyväksyttyinä pidettyjä käyttäytymismalleja voidaan pyrkiä ymmärtämään erilaisten kulttuuristen arvojen kautta. Tämä tutkielma käsittelee kiinalaista kulttuuria verrattuna suomalaiseen tarkastellen kuluttajien valituskäyttäytymistä sekä asenteita palvelussa tapahtuvia virheitä kohtaan. Palvelualan laajuuden vuoksi tutkimus on rajattu koskemaan lentoyhtiöitä, joissa tapahtuvien palveluvirheiden kirjo on laaja. Erilaiset syyt johtavat erityyppisiin virheisiin, joihin eri kulttuureista tulevat asiakkaat reagoivat toisistaan poiketen. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan muodostaa Geert Hofsteden malli kulttuurisista ulottuvuuksista, joista kaksi muuttujaa, valtaetäisyys sekä yksilökeskeisyys vs. yhteisöllisyys, on valittu kuvaamaan niitä kulttuurisia ominaispiirteitä, joilla on suurin yhteys kuluttajien valituskäyttäytymiseen. Mallin mukaan Kiinaa voidaan luonnehtia yhteisölliseksi sekä suuren valtaetäisyyden yhteiskunnaksi, kun taas Suomi edustaa yksilökeskeisiä sekä pienemmän valtaetäisyyden piirteitä. Keskeisenä tavoitteena on tutkia, onko suomalaisten ja kiinalaisten kuluttajien valituskäyttäytymisessä eroja, ja kuinka hyvin niiden voidaan katsoa heijastuvan Hofsteden mallin mukaisista kulttuurisista arvoista ja ominaispiirteistä. Tutkimus vertailee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä eroja. Aineistonkeruu toteutetaan sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostuu Likert-asteikosta sekä monivalintakysymyksistä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Otantamenetelmänä käytetään lumipallo- eli nimeämisvalintaa, jonka perusteella saatuja vastauksia analysoidaan Mann-Whitney U-testillä. Kyselylomakkeen täytti yhteensä 212 vastaajaa, joista 121 on suomalaisia ja 91 kiinalaisia. Tutkimustulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan suomalaisten ja kiinalaisten valituskäyttäytyminen on erilaista, ja erot noudattavat kulttuuristen ulottuvuuksien pohjalta tehtyjä oletuksia siitä, kuinka suomalaiset ja kiinalaiset reagoivat erilaisiin palveluvirheisiin. Kiinalaiset valittavat suomalaisia harvemmin, mutta jakavat useammin negatiivisia palvelukokemuksiaan lähipiirilleen ja/tai vaihtavat palveluntarjoajaa. He ovat keskimäärin konservatiivisempia valituskäyttäytymisessään kuin suomalaiset, minkä voidaan nähdä heijastuvan perinteisistä kulttuurisista arvoista. Uutena havaintona löydetään nuoremman ja vanhemman sukupolven välisiä eroja asenteissa palveluvirheitä ja valittamista kohtaan. Vanhemmat suomalaiset suhtautuvat valittamiseen positiivisemmin kuin nuoremmat suomalaiset, kun taas vanhemmat kiinalaiset suhtautuvat valittamiseen negatiivisemmin kuin nuoremmat kiinalaiset.

Korkeakouluissa työskentelevien ulkomaalaisten Suomeen sopeutumista selittäviä tekijöitä ei ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin. Lisäksi kulttuuritaustan ja kulttuurisen etäisyyden vaikutusta vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa on tarkasteltu useimmiten maakohtaisten, ei yksilöllisten kulttuurierojen avulla. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomalaisissa yliopistoissa työskentelevät ulkomaalaiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin tutkia, selittääkö Wardin ja kollegoiden (esim. Searle & Ward, 1990) ehdotusten mukaisesti työntekijöiden psykologista Suomeen sopeutumista parhaiten kontrollin sijainti, mutta sosiokulttuurista sopeutumista suomenkielen taito, aikaisempi kokemus ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskeltu aika sekä kulttuurinen etäisyys tutkittavan lähtömaan ja Suomen kulttuurin välillä. Lisäksi tarkasteltiin maakohtaisten sekä yksilötasolla mitattujen kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen yhteyttä tutkittavien raportoimaan sopeutumiseen. Koska kulttuurinen etäisyys oli tarkoitus mitata maakohtaisten kulttuurietäisyyksien lisäksi osittain yksilötason mittareilla, kerättiin tutkimusta varten kaksi kyselylomakeaineistoa keväällä 2006. Pääaineisto koostui 224 ulkomaalaisen (89 naista) vastauksista. Tutkittavat tulivat 45 lähtömaasta, ja työskentelivät vastaamishetkellä yhdessä Suomen yhdeksässä tutkimuksessa mukana olleessa yliopistossa. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta, ja he olivat asuneet Suomessa keskimäärin 6 vuotta. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään alempi yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Toinen aineisto koostui 112 suomalaisen (59 naista) yliopistotyöntekijän kyselylomakevastauksista. Koska suomalaisten keskimääräinen kulttuuri ei kuitenkaan eronnut vastaavalla tavalla mitatusta ulkomaalaisten kulttuurista, jätettiin yksilötason mittareilla mitattu kulttuurinen etäisyys pois lopullisista tässä tutkimuksessa käytetyistä sopeutumista selittävistä tekijöistä. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että psykologinen sopeutuminen oli merkitsevästi yhteydessä tutkittavien kontrollin sijaintiin, sosiokulttuurinen sopeutuminen heidän arvioimaansa suomenkielen taitoon. Mitä sisäisempi vastaajan kontrollin sijainti oli sekä mitä paremmaksi hän oli arvioinut suomenkielen taitonsa, sitä vähäisempiä sopeutumisongelmia hän raportoi. Lisäksi miehet osoittautuivat naisia paremmin sekä psykologisesti että sosiokulttuurisesti Suomeen sopeutuneiksi. Aikaisemmalla kokemuksella ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskellulla ajalla, maakohtaisella kulttuurisella etäisyydellä sekä maakohtaisilla kollektivistisuus-/individualistisuusarvoilla ei ollut yhteyttä tähän tutkimukseen osallistuneiden ulkomaalaisten sopeutumiseen. Yksilötason mittareilla mitattu kollektivistisuus/individualistisuus korreloi maakohtaisten kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen kanssa. Mitä yhteisöllisempi tutkittavan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen kollektivistisemmasta lähtömaasta. Mitä itsenäisempi vastaajan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen individualistisemmasta lähtömaasta. Tuloksia pohditaan aikaisempien tutkimustulosten, tässä käytettyjen metodologisten ratkaisujen, tämän tutkimuksen otoksen erityisyyden sekä kulttuuriarvojen ja -etäisyyksien mittaamiseen liittyvien haasteiden valossa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Hofstede & Hofstede (2005). Cultures and organizations. Software of the mind. Intercultural cooperation and its importance for survival; Redmond (2000). Cultural distance as mediating factor between stress and intercultural communication competence; Searle & Ward (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward & Kennedy (1999). The measurement of sociocultural adaptation.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten ekspatriaattien psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista kohdemaan kulttuuriin. Erityisesti tarkasteltiin aikaisemman tutkimuksen perusteella hallintakeinojen ja sosiaalisen tuen yhteyttä psykologiseen sopeutumiseen sekä kielitaidon ja lähtövalmennuksen yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, ennustavatko psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista eri tekijät. Aineisto kerättiin toukokuu 2005-joulukuu 2005 välisenä aikana elektronisen lomakkeen avulla, ja kutsu tutkimukseen oli useiden suomalaisten ekspatriaattijärjestöjen kotisivuilla, sähköpostilistoilla sekä keskustelupalstoilla. Aineisto koostui 91 ekspatriaatista, joista 51,6 prosenttia (N=47) oli naisia ja 48,4 prosenttia (N=44) oli miehiä. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta. Ekspatriaatit olivat komennuksella 27 eri maassa. Tutkielman taustana oli Wardin (1996) akkulturaatioprosessin malli, jossa psykologinen ja sosiokulttuurinen sopeutuminen nähdään akkulturaatioprosessin tuloksena. Oletuksena oli Searlen ja Wardin (1990) teorian pohjalta ajatus siitä, että psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista ennustavat eri tekijät. Ajatus ei kuitenkaan saanut vahvistusta tässä tutkimuksessa, sillä tekijät, jotka ennustivat psykologista sopeutumista, ennustivat myös suurelta osin sosiokulttuurista sopeutumista. Stressin ja hallintakeinojen viitekehykseen perustuen tarkasteltiin hallintatyylien vaikutusta sopeutumiseen. Tunnekeskeinen, ongelmia välttelevä ja aktiivinen hallintatyyli ennustivat huonoa psykologista sopeutumista. Lisäksi tunnekeskeinen ja ongelmia välttelevä hallintatyyli ennustivat myös huonoa sosiokulttuurista sopeutumista. Tulos on erityisen yllättävä aktiivisen hallintatyylin osalta, joka on yleisesti yhdistetty stressin vähenemiseen. Tämän tutkielman perusteella hallintatyylejä tulisikin tutkia kulttuurikohtaisemmin, kulttuurinen sopivuus -käsitteen avulla. Kohdemaan kielen taito paransi sekä psykologista että sosiokulttuurista sopeutumista. Oletusten vastaisesti kuitenkin sosiaalinen tuki ja lähtövalmennus eivät olleet yhteydessä sopeutumiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kohdemaan kielen opetteleminen ja stressinhallintakeinojen näkyväksi tuominen ovat tärkeitä tekijöitä sopeutumisen kannalta. Tärkeimpiä lähteitä olivat: Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation; Carver, C., Scheier, M. & Weintraub, J. (1989). Assessing coping strategies: A theoretically based approach; Searle, W. & Ward, C. (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward, C. (1996). Acculturation; Ward, C., Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock.

The aim of this master’s thesis was to investigate the effect of audience on shame and guilt in Finland and Colombia. Finland is a rapidly developing country where multiculturalism is already part of everyday life. Therefore, it is very important to gather evidence on how people in different cultures understand and interpret emotions. More specifically, it will be investigated how possible cultural variations can be explained with individual, situational and cultural differences. My thesis is a by-product of a larger cross-cultural investigation into how different cultures perceive emotions and what kind of dissimilarities people have when experiencing emotions. This is conducted by postdoctoral researcher Mia Silfver-Kuhalampi from University of Helsinki and Professor Johnny Fontaine from Ghent University, Belgium. The questionnaire used in this thesis is based on the componential emotion theory. This cognitive model of emotions takes into account the concurrent relationship between many cognitive and physiological components. The participants in both countries filled in the questionnaire online. The Finnish sample consisted of 149 students from University of Helsinki from which 120 participants were female and 29 male. The Colombian sample consisted of 137 students from Universidad el Bosque, Bogota, Colombia from which 101 participants were female and 36 male. Factor analysis was used to identify how shame and guilt are factored in Finland and Colombia. Additionally, analysis of variance was used to identify how cultural differences and the effect of audience affect feelings of shame and guilt. The results of the study suggested that feelings of guilt and shame are factored in a similar manner in Finland and Colombia. Moreover, in both countries shame was split into two different types of shame: shame/self-disgust and shame/embarrassment. The Finnish sample experienced more shame/self-disgust than Colombian sample, while Colombian students experienced more shame/embarrassment than Finnish students did. Culture did not have an effect on guilt. Audience presence affected shame/self-disgust and shame/embarrassment in both countries. When it came to guilt the situation was not as clear. When there was no audience present, feeling of guilt was similar in both countries. However, when audience was present Colombian sample experienced significantly more guilt. Some of the results support results from previous research but significant is the fact that two different types of shame were found: shame/self-disgust and shame/embarrassment. This could partly explain why researchers have previously had difficulties in distinguishing shame and guilt.