Browsing by Subject "kulttuurierot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Süral, Hanna Liisa (2008)
    Tutkimukseni käsittelee suomalais-turkkilaisten perheiden arkielämää ja sosiaalisia verkostoja niin sanotussa kolmannessa tilassa. Tutkin kohdettani perheellisten suomalais-turkkilaisten pariskuntien haastattelupuheen ja sosiaalisten verkostojen kautta. Aineistoni koostuu kahdeksasta turkkilais-suomalaisen perheen osapuolen haastattelusta ja haastateltujen sosiaalisista verkostoista keräämästäni verkostoaineistosta. Tutkimusmenetelmässäni yhdistyy niin haastattelupuheen kuin verkostoaineistonkin analysointi, jossa keskeisellä sijalla on perheen toiminta ja sen dynamiikka. Kolmannen tilan käsite on tuttu Carmen ja Allan Lukelta (1998), Lawrence Grossbergiltä (1996), Homi K. Bhabhalta (1995). Samantyyppistä kolmannen kulttuurin käsitettä ovat käyttäneet muun muassa Viertola-Cavallari (2004) ja Oksi-Walter (2004). Muita tärkeitä lähteitä tutkielmassani ovat varsinkin maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuustutkimuksen saralla muun muassa Maarit Marjetan (2001) tutkimus somalinaisista, Hannu Sirkkilän (2005) väitöskirja suomalais-thaimaalaisista avioliitoista sekä Päivi Harisen (2000) tutkimus nuorten kansalaisuuskäsityksistä. Lisäksi Ulf Hannerzin (1996) ajatus hybrideistä kulttuurimuodoista ja Stuart Hallin (2003, 1999) teoriat monikulttuurisuudesta ja identiteetistä pohjustavat tutkielmani näkökulmaa. Verkostonäkökulmani on muotoutunut eliaslaisen konfigurationaalisen lähestymistavan kautta, jossa painopisteenäni on yksilökeskeisten verkostojen logiikan ja kontekstien tarkasteleminen. Tutkimustulosteni analysointi on kaksitasoinen: ensiksi tarkastelen sitä, miten kolmas tila muodostuu eli miten ja minkälaisten reunaehtojen puitteissa sitä luodaan suomalais-turkkilaisten perheiden arjessa. Toiseksi tarkastelen sitä, miten kolmas tila ilmenee perheiden sosiaalisissa verkostoissa. Yleisemmällä tasolla keskityn suomalais-turkkilaisten perheiden toiminnan ja neuvottelun dynamiikan tarkasteluun. Perheiden kolmas tila rakentuu haastattelupuheen tasolla erillisyyden, pienen ja tiiviin läheisten piirin, sopeutumisen, tapojen ja käytäntöjen joustavuuden sekä turkkilaisen sukulaisuuden asettamien reunaehtojen muodostamista aineksista. Sosiaalisen kanssakäymisen tasolla taas puolison merkittävä rooli verkostosuhteiden muovaajana, ystävyyssuhteiden perustuminen samankaltaisuuteen ja niiden sitoutuminen monikulttuurisuuden kontekstiin ovat keskeisiä kolmannen tilan elementtejä.
  • Nykyri, Susanna (2010)
    In the present article, based on my dissertation, multilingual thesauri are approached as cultural products and the focus is twofold: On the empirical level the focus is placed on the translatability of certain British-English social science indexing terms into the Finnish language and culture at a concept, a term and an indexing term level. On the theoretical level the focus is placed on the aim of translation and on the concept of equivalence. In accordance with modern communicative and dynamic translation theories the interest is on the human dimension. The study is qualitative. The study uses multiple cases and several data collection and analysis methods aiming at theoretical replication and complementarity. The empirical material and analysis consist of focused interviews (with Finnish and British social scientists, thesaurus constructors and indexers), simulated indexing tasks with Finnish and British indexers, semantic component analysis of dictionary definitions and translations, co-word analysis and datasets retrieved in databases, and discourse analysis of thesauri. As a terminological starting point the topic and case ‘family roles’ is selected. The study shows that the variety of different discourses should be acknowledged, there is a need for operationalisation of new types of multilingual thesauri, and the factors influencing pragmatic indexing term equivalence should be discussed more precisely than is traditionally done.
  • Lipiäinen, Janna (Helsingfors universitet, 2016)
    Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.
  • Faehnle, Maija; Jokinen, Johanna; Karlin, Anni; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 1/2010
    Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Vuola, Eero (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten suomalaisissa Kiinaa käsittelevissä liiketoiminta- ja kulttuurioppaissa kuvataan Kiinaa, kiinalaisia, kiinalaista kulttuuria ja kiinalaista yhteiskuntaa. Erityishuomio kohdistuu kiinalaisten sosiaalisten suhteiden, joita kutsutaan guanxiksi, kuvauksiin sekä näiden kuvausten avulla tehtyihin erotteluihin länsimaisten ja kiinalaisten toimintatapojen välillä. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin miten suomalaisissa Kiinaa käsittelevissä liiketoiminta- ja kulttuurioppaissa kuvataan usein Kiinaan liittyviä asioita länsimaalaisille vaikeaselkoisiksi, oudoiksi ja jopa mahdottomiksi tai ainakin vaikeiksi ymmärtää ja käsittää. Guanxin määritelmien, aiemman guanxia koskevan tutkimuksen sekä Marcel Maussin ja Pierre Bourdieun teorioiden esittelyn kautta huomataan kuitenkin, että todellisen eron olemassaolo on varsin kyseenalainen. Edellä mainitun arvolatautuneen tai jopa rasistisen tavan kuvata kiinalaisia ilmiöitä tulkitaankin ilmentävän erontekoa länsimaisen ja kiinalaisen toimintatavan välillä, ja eronteon ilmentymiä havainnollistetaan Jeffrey C. Alexanderin niin sanottuja spatiaalisia erotteluja käsittelevän teorian avulla. Tutkielman alussa esitellyn kiinalaissosiologi Fei Xiaotongin klassisen kuvauksen kiinalaisesta yhteiskunnasta sisältämät ”teesit” kiinalaisista erityispiirteistä (hierarkiat, ympäröivän ryhmän tärkeys ja kasvojen säilyttämiseen tähtäävät erityiset moraaliperiaatteet) nousevat selkeästi esille aineistossa. Mielenkiintoisen poikkeuksen Fein teoriaan tekee koko aineiston läpäisevä, enemmän tai vähemmän itsestään selvänä pidetty näkemys siitä, että kiinalaiset ovat ryhmäorientoituneita. Ryhmäorientoituneisuuden ja siitä pitkälti johtuvan sosiaalisten suhteiden tärkeyden korostamisen syyksi tulkitaan se, että siten saadaan luotua kuva kahdesta voimakkaasti toisistaan eroavasta sosiaalisiin suhteisiin liittyvästä toimintatavasta. Kiina, kiinalainen kulttuuri, kiinalainen yhteiskunta, kiinalaiset ihmiset sekä tässä tapauksessa erityisesti guanxi toimivat siten eräänlaisena peilinä: kuvana siitä, mitä länsimainen ihminen ei ainakaan ole, joskin tämän peilikuvan "voimakkuus" toki vaihtelee. Vastaavasti myös kiinalaisten sosiaalisten suhteiden kutsuminen guanxiksi johtuu loppujen lopuksi (ainakin useimmissa tapauksissa ei-tietoisesta) halusta naamioida se, että kiinalainen tapa hoitaa sosiaalisia suhteita on tuttua myös meille länsimaalaisille. Samanaikaisesti erottelun avulla myös oikeutetaan omia toimia Kiinassa, sillä kuvaukset kahdesta täysin erilaisesta toimintakulttuurista oikeuttavat – ja monessa tapauksessa jopa velvoittavat – toimimaan "maassa maan tavalla". Joissain tapauksissa tämä voi tarkoittaa jopa sitä, että oman moraalitajun vastaisesti toimiminen onkin syvällistä vieraan kulttuurin ymmärtämistä. Tässä kohtaa pitää kuitenkin erikseen painottaa sitä, ettei kyse ole kyynisestä ja tietoisesta valheesta, eikä tutkielmassa siten väitetä suomalaisten liikemiesten ja oppaita kirjoittavien henkilöiden valehtelevan, toimivan tietoisesti väärin tai jopa lainvastaisesti tai olevan muuten absoluuttisesti väärässä tai moraalittomia. Tutkielmassa esitetään vain yksi tulkinta siitä, miksi mainitun kaltaisia oppaita on olemassa, mitä ne kertovat suomalaisesta liikemiehestä, ja miksi niissä usein "sorrutaan" niin karkeisiin yleistyksiin Kiinasta ja kiinalaisista.
  • Lundell, Vanessa (2000)
    Tvärkulturella par- och familjeförhållanden kan vara både berikande och komplicerade. Då parterna överskrider sina egna kulturgränser uppstår det otvivelaktigt en del missförstånd och konflikter. För att finna balans mellan de olika kulturerna är det viktigt att identifiera de kulturella skillnaderna. Denna problematik väckte intresse för att granska tvärkulturella förhållanden, med koncentrationen på konflikterna i parrelationen och föräldraskapet. Undersökningen är en kvalitativ studie. Den inriktar sig på förhållanden, som ingåtts mellan finska kvinnor och muslimska män. Den empiriska studien innefattar intervjuer med nio finska kvinnor, som haft någon form av parrelation med en muslimsk man. Männens nationalitet varierar, liksom även förhållandenas art och längd. Samtliga parförhållanden har dock resulterat i ett eller två barn. De muslimska männen i fråga har inte blivit hörda. Däremot innefattar den teoretiska referensramen en beskrivning av kärleks- och familjelivet inom islam. Intervjuerna behandlar kvinnornas erfarenheter av parrelationen, familjelivet och livet efter separationen. Intervjuerna genomfördes som halvstrukturerade temaintervjuer och frågorna anpassades till var och en intervju skilt för sig. Analysen av materialet påvisade att parterna hade mycket olika förväntningar på familjelivet. De största konflikterna uppstod efter konstaterandet av graviditeten och härrörde sig till rollfördelningarna, språket, kommunikationen och det sociala beteendet. Därtill påverkades parrelationen av övriga faktorer, som kunde tolkas antingen som kultur - eller icke kulturbundna. Vid studien tillämpades delvis den fenomenologiska och hermeneutiska metodläran. Dessa metoder brukar huvudsakligen användas inom filosofin. De innefattar dock en hel del intressanta aspekter, som är användbara även inom kvalitativ forskning. Som arbetsmetod har använts Grounded Theory. I samband med bearbetningen av materialet efterföljdes metoden dock inte samvetsgrant, utan med viss flexibilitet. Av de viktigaste källorna kan nämnas Berry m.fl., Bryman & Burgess och Smith & Bond, Svensson & Starrin.
  • Haarakangas, Tanja (2000)
    Tutkimuksen kohteena on päivähoitohenkilökunnan maahanmuuttajapuhe. Varhaiskasvattajien haastattelupuhetta tarkastellaan suhteessa tämänhetkiseen suomalaiseen maahanmuuttajista, monikulttuurisuudesta ja ennakkoluuloisuudesta käytyyn keskusteluun. Maahanmuuttajien erilaisuuden kohtaaminen on osoittautunut ongelmalliseksi niin suomalaisen yhteiskunnan kuin viranomaistyönkin kannalta. Ratkaisua erilaisuuden kohtaamiseen on 1990-luvulla etsitty monikulttuurisuudesta tai pluralismista integraatiopoliittisena ideologiana, joka asettuu vastustamaan sekä kulttuurista assimilaatiota että vähemmistöryhmien syrjintää. Tutkimuksen kysymyksenasettelua rakennettaessa hyödynnetään sekä monikulttuurisuutta käsittelevää kirjallisuutta että sosiaalipsykologisen ennakkoluulotutkimuksen traditiota. Analyysin näkökulmana on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu. Aineisto koostuu kahdessa helsinkiläisessä päiväkodissa toteutetusta 16 työntekijän haastattelusta. Haastattelupuheen kohteina ovat maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet päivähoidon asiakkaina sekä maahanmuuttajat työtovereina. Aineistosta identifioidaan maahanmuuttajien erilaisuutta konstruoivia tulkintarepertuaareja eli merkityksellistämisen tapoja. Sekä monikulttuurinen ideologia että ennakkoluulojen vastainen normi osoittautuvat hallitseviksi kulttuurisiksi tulkintaresursseiksi, joihin nojaamalla konstruoidaan useita tilanteisia tulkintarepertuaareja. Ilman kulttuurisesti painavia arvoperusteluja ei monikulttuurisen ideologian vaatimuksia katsota voitavan jättää noudattamatta. Ajatuksellinen tila kulttuurin kunnioittamisen ja ennakkoluuloisuuden vastustamisen välissä osoittautuukin ahtaaksi. Tulkintarepertuaarien avulla puhuja paitsi merkityksellistää erilaisuutta myös rakentaa suhdettaan puheen kohteena oleviin maahanmuuttajiin. Tulkintarepertuaarien käyttöä tarkasteltaessa hyödynnetään kognitiivista ennakkoluulotutkimusta ja sen kritiikkiä. Repertuaarit nähdään puheen ja ajattelun strategioina, joiden avulla maahanmuuttajia on mahdollista joko yksilöidä tai kuvata etnisen tai kulttuurisen ryhmänsä edustajina. Monet aineistosta identifioiduista tulkintarepertuaareista osoittautuvat ennakkoluuloisuutta yksilöimisen avulla vastustaviksi strategioiksi. Aineiston kokonaisuus tulkitaan vastadiskurssiksi suomalaisten ja maahanmuuttajien ryhmäeroja sekä ennakkoluuloja uusintavalle puheelle. Tässä vastustamisessa piilee monikulttuurisuuden paradoksi: ryhmittymisen ja syrjinnän vastustaminen asettuu aineistossa monikulttuurisuuden toteuttamisen vaikeimmin ylitettäväksi esteeksi. Tärkeimmät lähteet: Matinheikki-Kokko (1997): Challenges of Working in a Cross-Cultural Environment; Potter & Wetherell (1987): Discourse and Social Psychology ja muut ko. henkilöiden tekstit; Jokinen, Juhila & Suoninen (1993): Diskurssianalyysin aakkoset ja etenkin Suonisen muut tekstit. Billig (1985): Prejudice, Categorization and Particularization; Billig (1987): Arguing and Thinking; Billig et al. (1988): Ideological Dilemmas; Vesala & Rantanen (1999): Pelkkä puhe ei riitä.
  • Jaatinen, Katja (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden 1700-luvun luonnontieteilijän Joseph Banksin (1743-1829) ja Johann Reinhold Forsterin (1729-1798) matkakuvauksia maailmanympäripurjehduksilta, joiden pääkohde oli eteläinen Tyynimeri. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä heidän oman kulttuurinsa ja vieraiden kulttuurien esitystapoja matkakuvauksista ilmenee ja mitä esitystavoista voidaan päätellä siitä, miksi ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Aineistona on seuraavat matkakuvaukset James Cookin kahdelta ensimmäiseltä matkalta: The Endeavour Journal of Joseph Banks (1962), The Resolution Journal of Johann Reinhold Förster (1982) ja Forsterin Observations Made During Voyage Round the World (1778). Tutkimuskysymyksiä lähestytään sijoittamalla matkakuvaukset historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, joka tekee niistä ymmärrettäviä. 1760- ja 1770-luvuilla eurooppalaisten ja tässä tutkimuksessa nimenomaan brittien matkat tuolloin vähän tunnetulle eteläiselle Tyynellemerelle lisääntyivät. Matkakuvauksissa aluetta tehdään tunnetuksi. Niissä rakennetaan maailmanlaajuista merkityksenantoa pääasiassa luonnontieteellisellä kartoituksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että tällä on vaikutus esitystapoihin. Vieraiden kansojen esittämisessä ilmenee luonnontieteestä omittu luokittelu, joka tähdentää kansoja erottavia tekijöitä. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kulttuurikuvauksissa oma ja vieras kulttuuri ovat samanaikaisesti läsnä. Tässä tutkimuksessa se ilmenee tavoissa, joilla matkat ja kuvauksenkirjoittajan oman kulttuurin imperialistiset tavoitteet esitetään. Alue kirjoitetaan osaksi brittiläistä imperiumia. Tutkimusmenetelmänä on tekstien tulkinta. Tarkastelu liittyy yleiseen teoreettiseen keskusteluun, jossa tähdentyy ajatus kulttuureista ja etnografioista teksteinä sekä kirjoitustapojen kontekstisidonnaisuus. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Mary Louise Prattin Imperial Eyes. Travel Writing and Transculturation (1992), James Cliffordin ja George Marcusin (toim.) Writing Culture: The Poetics and Politics of Ethnography (1986) ja James Boonin Other Tribes, Other Scribes (1982). Aineistosta voidaan päätellä, että esitystavat luovat kuvan kulttuureista, mutta kirjoittamisajankohta ja matkojen motiivit rajaavat sen mitä ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Esitystavat eivät ole neutraaleja, vaan ne ilmentävät valtarakenteita. Samalla korostuu se, että etnosentrisyyttä ei voida täysin ylittää.
  • Kulmala, Meri (2009)
    Tutkimukseni kohteena on russkij mat, jolla tarkoitetaan venäjän kielen rivouksia. Näistä ilmauksista käytetään yleisesti myös nimitystä mat-sanasto. On esitetty erilaisia tulkintoja siitä, mitä luetaan russkij mat-käsitteen alle. Tutkimukseeni on valittu erilaisten jaotteluiden perusteella kolme kantasanaa eli ns. seksuaalinen kolmikko: sanat ebat', pizda ja huj johdannaisineen sekä niistä muodostetut sanonnat. Kuten yleensäkin kiroilu, mat-ilmaukset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Tästä syystä tutkielmaan on valittu pragmaattinen näkökulma. Menetelmänä tutkielmassa on käytetty funktionaalista analyysia, koska mat-ilmaisujen käyttöä voi pitää puheaktina: käytettäessä säädytöntä ilmausta ei vain lausuta karkeita sanoja, vaan suoritetaan ns. karkea puheakti. Kulttuurisidonnaisuuden lisäksi mat-ilmaukset ovat myös hyvin kontekstisidonnaisia. Koska pragmatiikka kielen tutkimuksena korostaa ilmaisun suhdetta aikaan ja paikkaan, on tutkielmaan laadittu melko laaja mat-sanaston historian kuvaus. Tutkielmassa käsitellään sekä mat-ilmausten etymologista taustaa että suhtautumista niiden käyttöön Venäjän historian eri aikakausina. Pääsääntöisesti suhtautuminen kyseiseen kielenkäyttöön on ollut hyvin jyrkkää, ja ajoittain säädyttömien ilmausten käyttäminen on ollut täysin kiellettyä, mutta esim. heti vallankumouksen jälkeen ja 50-luvulla säädyttömien ilmausten käyttöön suhtauduttiin myönteisemmin. Gorbachevin julkisuuspolitiikka eli glasnost vapautti säädyttömän kielenkäytön. Näin ollen tutkielmani aihe on ajankohtainen, sillä yhä edelleen kuitenkin kiistellään säädyttömyyksien käytöstä. Etenkin sanoma- ja aikakauslehdissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty vilkasta keskustelua aiheesta. Myös kielitieteellisissä julkaisussa aiheesta on esiintynyt artikkeleita. 1990-luvulla aiheesta on tehty myös jonkin verran eri alojen - lähinnä kielihistorian, kirjallisuustieteen ja sosiolingvistiikan - tutkimusta. Tärkeänä osana tutkielmaa on laadittu ensimmäinen venäläis-suomalainen russkij mat -sanasto. Sanasto on laadittu kolmen kantasanan pohjalle siten, että venäläisille ilmauksille on annettu yleiskielinen vastine suomeksi sekä esimerkkitilanteita venäjäksi. Sanasto koostuu 184 ilmauksesta. Sanaston laatimisessa on käytetty aineslähteinä aikaisemmin laadittuja yksitai useampikielisiä sanastoja, internetistä löydettyä materiaalia sekä informanttien apua.
  • Saraja, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä palveluntarjoajien tärkeimmistä tavoitteista. Siitä huolimatta kaikista parhaiten suoriutuvatkaan organisaatiot eivät voi välttää virheitä. Tyytymätön kuluttaja saattaa valittaa saamastaan palvelusta, joka ei tavalla tai toisella vastaa sitä mitä on sovittu, mutta useimmat äänestävät jaloillaan ja viestivät negatiivisista kokemuksistaan muille. Koska palvelun laatuun liittyvien odotusten on todettu vaihtelevan kuluttajien demografisten ominaisuuksien, henkilökohtaisten preferenssien sekä monien muiden tekijöiden mukaan, asiakaskunnan kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen muodostaa palveluntarjoajille monenlaisia haasteita. Aiemmat tutkimukset osoittavat kuluttajien valituskäyttäytymisen olevan jossain määrin kulttuurisidonnaista. Ihmisten erilaisia asenteita, tapoja sekä yleisesti hyväksyttyinä pidettyjä käyttäytymismalleja voidaan pyrkiä ymmärtämään erilaisten kulttuuristen arvojen kautta. Tämä tutkielma käsittelee kiinalaista kulttuuria verrattuna suomalaiseen tarkastellen kuluttajien valituskäyttäytymistä sekä asenteita palvelussa tapahtuvia virheitä kohtaan. Palvelualan laajuuden vuoksi tutkimus on rajattu koskemaan lentoyhtiöitä, joissa tapahtuvien palveluvirheiden kirjo on laaja. Erilaiset syyt johtavat erityyppisiin virheisiin, joihin eri kulttuureista tulevat asiakkaat reagoivat toisistaan poiketen. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan muodostaa Geert Hofsteden malli kulttuurisista ulottuvuuksista, joista kaksi muuttujaa, valtaetäisyys sekä yksilökeskeisyys vs. yhteisöllisyys, on valittu kuvaamaan niitä kulttuurisia ominaispiirteitä, joilla on suurin yhteys kuluttajien valituskäyttäytymiseen. Mallin mukaan Kiinaa voidaan luonnehtia yhteisölliseksi sekä suuren valtaetäisyyden yhteiskunnaksi, kun taas Suomi edustaa yksilökeskeisiä sekä pienemmän valtaetäisyyden piirteitä. Keskeisenä tavoitteena on tutkia, onko suomalaisten ja kiinalaisten kuluttajien valituskäyttäytymisessä eroja, ja kuinka hyvin niiden voidaan katsoa heijastuvan Hofsteden mallin mukaisista kulttuurisista arvoista ja ominaispiirteistä. Tutkimus vertailee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä eroja. Aineistonkeruu toteutetaan sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostuu Likert-asteikosta sekä monivalintakysymyksistä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Otantamenetelmänä käytetään lumipallo- eli nimeämisvalintaa, jonka perusteella saatuja vastauksia analysoidaan Mann-Whitney U-testillä. Kyselylomakkeen täytti yhteensä 212 vastaajaa, joista 121 on suomalaisia ja 91 kiinalaisia. Tutkimustulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan suomalaisten ja kiinalaisten valituskäyttäytyminen on erilaista, ja erot noudattavat kulttuuristen ulottuvuuksien pohjalta tehtyjä oletuksia siitä, kuinka suomalaiset ja kiinalaiset reagoivat erilaisiin palveluvirheisiin. Kiinalaiset valittavat suomalaisia harvemmin, mutta jakavat useammin negatiivisia palvelukokemuksiaan lähipiirilleen ja/tai vaihtavat palveluntarjoajaa. He ovat keskimäärin konservatiivisempia valituskäyttäytymisessään kuin suomalaiset, minkä voidaan nähdä heijastuvan perinteisistä kulttuurisista arvoista. Uutena havaintona löydetään nuoremman ja vanhemman sukupolven välisiä eroja asenteissa palveluvirheitä ja valittamista kohtaan. Vanhemmat suomalaiset suhtautuvat valittamiseen positiivisemmin kuin nuoremmat suomalaiset, kun taas vanhemmat kiinalaiset suhtautuvat valittamiseen negatiivisemmin kuin nuoremmat kiinalaiset.
  • Benouaret, Susanne (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kunnian ja häpeän käsitteitä sekä kunniaväkivallan ilmiötä sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta käsin. Samalla vertailen suomalaisen ja kunniakulttuurin eroja suhtautumisessa kunnian ja häpeän käsitteisiin. Tutkielmani empiirinen aineisto koostuu kymmenestä sosiaalialan ammattilaisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatelluista kuusi työskenteli sosiaalityöntekijänä, kaksi perhetyöntekijänä, yksi ohjaajana ja yksi maahanmuuttajatyöntekijänä. Kolme haastateltavista on maahanmuuttajataustaisia. Haastatteluiden rakenne on kaksijakoinen: alkuosuus keskittyi kunnian ja kunniallisuuden sekä häpeän ja kunniattomuuden käsitteisiin, kun taas loppuosuuksissa painottui kunniaväkivallan ja maahanmuuttajien kanssa tehtävän yhteistyön teema. Laadullisena tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt haastatteluiden sisällönanalyysia. Tutkielmassani avaan ja vertailen kunnian ja häpeän käsitteiden merkityksiä, paikannuksia ja sisältöjä suomalaisessa ja kunniakeskeisessä kulttuurissa. Haastatteluaineistoni analyysin pohjalta syntyi kunnian ja häpeän nelikenttä, jota halkaisevat horisontaalinen valta-akseli ja vertikaalinen vaikutusakseli. Nelikentän neljä vyöhykettä kuvaavat kunnian ja häpeän teemoja yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden, yksityisyyden ja julkisuuden sekä vallan ja vaikutuksen ulottuvuuksien kautta. Tutkielmassani avaan sitä, miten nämä nelikentän vyöhykkeet näyttäytyivät haastatteluissa sisällöllisesti sekä suhteessa toisiinsa. Samalla vertailen löydöksiä kunniakulttuurin käsityksiin kunniasta ja häpeästä. Kunnian ja häpeän kysymysten kautta lähestyn kunniaväkivaltateemaa ja suomalaisen monikulttuurisuustyön haasteita ja mahdollisuuksia. Sosiaalialan työ maahanmuuttajien parissa sisältää erityispiirteitä ja elementtejä, jotka lisäävät käytännön työn haastavuutta ja luovat mahdollisia karikkoja ja esteitä toimivalle ja asiakaslähtöiselle yhteistyölle. Kulttuurituntemus, yhteisöjen sisältä tuleva tuki ja kulttuuritulkkien käyttö koettiin haastateltavien parissa tarpeellisena kunniaväkivaltatyöskentelyssä. Kunniaväkivaltatyöskentely tarvitsee myös monien toimijatahojen yhteistyötä, joka tuo mukanaan omia ulottuvuuksia, sekä mahdollisten toiminta- ja yhteistyömallien hahmottamista että vastuun koordinoinnin kysymyksiä. Haastatteluissa tuli esille toiveita ja tarvetta kunniaväkivaltakysymyksiin liittyvän yhteistyön koordinoinnin parantamisesta ja työskentelyn mallintamisesta. Naiset voidaan nähdä kunnian ja perheen ytimessä, mutta myös yksityisyyden ja julkisuuden rajojen rikkojina. Kunniakulttuurissa naisten tasavertaisuuden yhtenä riskitekijänä ja hidasteena voidaan nähdä myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välisen rajan huokoisuus; erityisesti tyttöjen ja naisten kunniaan ja samalla integriteettiin puuttuminen ja sen hallitseminen vaarantaa pyrkimykset tasa-arvoisempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Naisten yhteiskunnallinen asema ja oikeudet ovatkin kunniaväkivallan torjumisen kulmakiviä sekä länsimaissa että perinteisissä kunniakulttuureissa.
  • Holopainen, Johanna (2007)
    Korkeakouluissa työskentelevien ulkomaalaisten Suomeen sopeutumista selittäviä tekijöitä ei ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin. Lisäksi kulttuuritaustan ja kulttuurisen etäisyyden vaikutusta vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa on tarkasteltu useimmiten maakohtaisten, ei yksilöllisten kulttuurierojen avulla. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomalaisissa yliopistoissa työskentelevät ulkomaalaiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin tutkia, selittääkö Wardin ja kollegoiden (esim. Searle & Ward, 1990) ehdotusten mukaisesti työntekijöiden psykologista Suomeen sopeutumista parhaiten kontrollin sijainti, mutta sosiokulttuurista sopeutumista suomenkielen taito, aikaisempi kokemus ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskeltu aika sekä kulttuurinen etäisyys tutkittavan lähtömaan ja Suomen kulttuurin välillä. Lisäksi tarkasteltiin maakohtaisten sekä yksilötasolla mitattujen kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen yhteyttä tutkittavien raportoimaan sopeutumiseen. Koska kulttuurinen etäisyys oli tarkoitus mitata maakohtaisten kulttuurietäisyyksien lisäksi osittain yksilötason mittareilla, kerättiin tutkimusta varten kaksi kyselylomakeaineistoa keväällä 2006. Pääaineisto koostui 224 ulkomaalaisen (89 naista) vastauksista. Tutkittavat tulivat 45 lähtömaasta, ja työskentelivät vastaamishetkellä yhdessä Suomen yhdeksässä tutkimuksessa mukana olleessa yliopistossa. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta, ja he olivat asuneet Suomessa keskimäärin 6 vuotta. Kaikilla tutkittavilla oli vähintään alempi yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Toinen aineisto koostui 112 suomalaisen (59 naista) yliopistotyöntekijän kyselylomakevastauksista. Koska suomalaisten keskimääräinen kulttuuri ei kuitenkaan eronnut vastaavalla tavalla mitatusta ulkomaalaisten kulttuurista, jätettiin yksilötason mittareilla mitattu kulttuurinen etäisyys pois lopullisista tässä tutkimuksessa käytetyistä sopeutumista selittävistä tekijöistä. Hierarkkiset regressioanalyysit osoittivat, että psykologinen sopeutuminen oli merkitsevästi yhteydessä tutkittavien kontrollin sijaintiin, sosiokulttuurinen sopeutuminen heidän arvioimaansa suomenkielen taitoon. Mitä sisäisempi vastaajan kontrollin sijainti oli sekä mitä paremmaksi hän oli arvioinut suomenkielen taitonsa, sitä vähäisempiä sopeutumisongelmia hän raportoi. Lisäksi miehet osoittautuivat naisia paremmin sekä psykologisesti että sosiokulttuurisesti Suomeen sopeutuneiksi. Aikaisemmalla kokemuksella ulkomailla oleskelusta, Suomessa oleskellulla ajalla, maakohtaisella kulttuurisella etäisyydellä sekä maakohtaisilla kollektivistisuus-/individualistisuusarvoilla ei ollut yhteyttä tähän tutkimukseen osallistuneiden ulkomaalaisten sopeutumiseen. Yksilötason mittareilla mitattu kollektivistisuus/individualistisuus korreloi maakohtaisten kollektivistisuus-/individualistisuusarvojen kanssa. Mitä yhteisöllisempi tutkittavan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen kollektivistisemmasta lähtömaasta. Mitä itsenäisempi vastaajan minäkäsitys oli, sitä todennäköisemmin hän oli tullut Suomeen individualistisemmasta lähtömaasta. Tuloksia pohditaan aikaisempien tutkimustulosten, tässä käytettyjen metodologisten ratkaisujen, tämän tutkimuksen otoksen erityisyyden sekä kulttuuriarvojen ja -etäisyyksien mittaamiseen liittyvien haasteiden valossa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Hofstede & Hofstede (2005). Cultures and organizations. Software of the mind. Intercultural cooperation and its importance for survival; Redmond (2000). Cultural distance as mediating factor between stress and intercultural communication competence; Searle & Ward (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward & Kennedy (1999). The measurement of sociocultural adaptation.
  • Piippo, Marianna (2006)
    Tutkielman aihe käsittelee suomalaisten naisten sopeutumista italialaisen perhekulttuuriin heidän omasta kokemusmaailmasta käsin. Onko suomalaisella taustalla merkitystä naisten elämässä ja jos on, miten se näkyy heidän perhe-elämässään Italiassa? Tutkielma valottaa Etelä- ja Pohjois-Euroopan maiden nais- ja perhekulttuureihin kuuluvia erityspiirteitä ja eroja tuomalla esiin pohjoismaalaisten naisten sopeutumiskokemuksia eteläeurooppalaiseen kulttuuriin. Aineistona käytän 12 Italiassa pysyvästi asuvan suomalaisnaisen teemahaastattelua sekä yhden Suomeen muuttaneen italialais-suomalaisen naisen teemahaastattelua. Kaikilla suomalaisilla naisilla oli italialainen puoliso ja lapsi tai lapsia. Haastatteluaineisto on koodattu teemoittain ottaen huomioon haastattelurungossa olleet, mutta myös uudet, aineistosta esiin nousseet teemat. Teoreettisena taustana tutkielmassa on käytetty sosiologista kirjallisuutta kulttuurista. Hahmotin haastattelupuheesta suomalaisen kulttuurin merkitysjärjestelmää, jonka varassa naiset luokittelivat italialaista ja suomalaista nais- ja perhekulttuuria. Selvitin, miten he näihin luokituksiin suhtautuvat ja millaista nais- ja perhekulttuuria he vaalivat Italiassa. Naisten sopeutumiskokemusta on selitetty sukupuolijärjestyksen käsitteen avulla. Tutkielmassa on esitelty suomalaisten ja italialaisten naisten elämän yhteiskunnallisia puitteita, jotka muodostavat maiden sukupuolijärjestyksen. Lähtökohtana on, että suomalaisten naisten sopeutuminen italialaiseen perhekulttuuriin on suomalaisen sukupuolijärjestyksen dialogia italialaisen sukupuolijärjestelmän kanssa. Aineistosta ilmeni, suomalaiset kokivat olevansa avo- ja aviovaimoina erilaisia kuin paikalliset naiset, mikä ilmeni heidän paikallisiin, perheellisiin naisiin verrattuna erilaisina toimintatapoina. Suomalaisten naisten toimintatavoiksi luokittuivat kotitöiden jakaminen puolison kanssa sekä ajanvietto kodin ulkopuolella ilman perhettä. Vaikka ne eivät kuuluneet italialaisten naisten toimintamalleihin, halusivat suomalaiset naiset pitää niistä kiinni myös Italiassa. Toimintatapoina ne symboloivat suomalaisen tasa-arvon ylläpitoa niin julkisella kuin myös yksityisellä elämänalueella. Odottamaton tutkimustulos oli naisten sosiaalisten verkostojen samankaltaisuus. Haastateltavat suosivat Italiassa sellaisten henkilöiden seuraa, joiden kanssa suomalaisen naisihanteen mukainen elämä oli mahdollista. Kotitöiden jakaminen oli mahdollista epätyypillisen italialaisen puolison kanssa ja ajanvietto kodin ulkopuolella oli puolestaan mahdollista toisten suomalaisten naisten kanssa. Naisten suhtautuminen italialaiseen perheyhteisöön oli sen sijaan ambivalenttia. Toisaalta perheyhteisön kollektiivisuutta ihailtiin, toisaalta yhteisöllisyyden siteestä haluttiin pysyä vapaana. Haastateltavien tärkein tavoite lastenkasvatuksessa oli lasten itsenäisyys. Yksilöllinen riippumattomuuden tavoittelu perheyhteisön keskellä on tulkittavissa suomalaiseen perhekulttuurin kuuluvaksi individualismiksi. Suomalaisten naisten sopeutumisessa italialaiseen perhekulttuuriin on siis jäljitettävissä suomalaisesta perhekulttuurista peräisin olevat tasa-arvon ja individualistisen riippumattomuuden arvot. Näihin arvoihin kasvamisella näyttää siis tämän aineiston perusteella olevan muuttumatonta vaikutusta suomalaisten naisten elämään.
  • Jortikka, Mira (2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten ekspatriaattien psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista kohdemaan kulttuuriin. Erityisesti tarkasteltiin aikaisemman tutkimuksen perusteella hallintakeinojen ja sosiaalisen tuen yhteyttä psykologiseen sopeutumiseen sekä kielitaidon ja lähtövalmennuksen yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, ennustavatko psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista eri tekijät. Aineisto kerättiin toukokuu 2005-joulukuu 2005 välisenä aikana elektronisen lomakkeen avulla, ja kutsu tutkimukseen oli useiden suomalaisten ekspatriaattijärjestöjen kotisivuilla, sähköpostilistoilla sekä keskustelupalstoilla. Aineisto koostui 91 ekspatriaatista, joista 51,6 prosenttia (N=47) oli naisia ja 48,4 prosenttia (N=44) oli miehiä. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta. Ekspatriaatit olivat komennuksella 27 eri maassa. Tutkielman taustana oli Wardin (1996) akkulturaatioprosessin malli, jossa psykologinen ja sosiokulttuurinen sopeutuminen nähdään akkulturaatioprosessin tuloksena. Oletuksena oli Searlen ja Wardin (1990) teorian pohjalta ajatus siitä, että psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista ennustavat eri tekijät. Ajatus ei kuitenkaan saanut vahvistusta tässä tutkimuksessa, sillä tekijät, jotka ennustivat psykologista sopeutumista, ennustivat myös suurelta osin sosiokulttuurista sopeutumista. Stressin ja hallintakeinojen viitekehykseen perustuen tarkasteltiin hallintatyylien vaikutusta sopeutumiseen. Tunnekeskeinen, ongelmia välttelevä ja aktiivinen hallintatyyli ennustivat huonoa psykologista sopeutumista. Lisäksi tunnekeskeinen ja ongelmia välttelevä hallintatyyli ennustivat myös huonoa sosiokulttuurista sopeutumista. Tulos on erityisen yllättävä aktiivisen hallintatyylin osalta, joka on yleisesti yhdistetty stressin vähenemiseen. Tämän tutkielman perusteella hallintatyylejä tulisikin tutkia kulttuurikohtaisemmin, kulttuurinen sopivuus -käsitteen avulla. Kohdemaan kielen taito paransi sekä psykologista että sosiokulttuurista sopeutumista. Oletusten vastaisesti kuitenkin sosiaalinen tuki ja lähtövalmennus eivät olleet yhteydessä sopeutumiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kohdemaan kielen opetteleminen ja stressinhallintakeinojen näkyväksi tuominen ovat tärkeitä tekijöitä sopeutumisen kannalta. Tärkeimpiä lähteitä olivat: Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation; Carver, C., Scheier, M. & Weintraub, J. (1989). Assessing coping strategies: A theoretically based approach; Searle, W. & Ward, C. (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward, C. (1996). Acculturation; Ward, C., Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock.
  • Acs, Veronika (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this master’s thesis was to investigate the effect of audience on shame and guilt in Finland and Colombia. Finland is a rapidly developing country where multiculturalism is already part of everyday life. Therefore, it is very important to gather evidence on how people in different cultures understand and interpret emotions. More specifically, it will be investigated how possible cultural variations can be explained with individual, situational and cultural differences. My thesis is a by-product of a larger cross-cultural investigation into how different cultures perceive emotions and what kind of dissimilarities people have when experiencing emotions. This is conducted by postdoctoral researcher Mia Silfver-Kuhalampi from University of Helsinki and Professor Johnny Fontaine from Ghent University, Belgium. The questionnaire used in this thesis is based on the componential emotion theory. This cognitive model of emotions takes into account the concurrent relationship between many cognitive and physiological components. The participants in both countries filled in the questionnaire online. The Finnish sample consisted of 149 students from University of Helsinki from which 120 participants were female and 29 male. The Colombian sample consisted of 137 students from Universidad el Bosque, Bogota, Colombia from which 101 participants were female and 36 male. Factor analysis was used to identify how shame and guilt are factored in Finland and Colombia. Additionally, analysis of variance was used to identify how cultural differences and the effect of audience affect feelings of shame and guilt. The results of the study suggested that feelings of guilt and shame are factored in a similar manner in Finland and Colombia. Moreover, in both countries shame was split into two different types of shame: shame/self-disgust and shame/embarrassment. The Finnish sample experienced more shame/self-disgust than Colombian sample, while Colombian students experienced more shame/embarrassment than Finnish students did. Culture did not have an effect on guilt. Audience presence affected shame/self-disgust and shame/embarrassment in both countries. When it came to guilt the situation was not as clear. When there was no audience present, feeling of guilt was similar in both countries. However, when audience was present Colombian sample experienced significantly more guilt. Some of the results support results from previous research but significant is the fact that two different types of shame were found: shame/self-disgust and shame/embarrassment. This could partly explain why researchers have previously had difficulties in distinguishing shame and guilt.
  • Kilpelä, Matleena (Helsingfors universitet, 2011)
    Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.