Browsing by Subject "kulttuurievoluutio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Lanér, Santeri (2003)
    Opinnäytetyön tutkimuskohteena on yksilöiden ja yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa omaan kehitykseensä: onko kehitys determinististä vai voimmeko vaikuttaa siihen? Tässä keskeisenä ovat yhteiskunnallinen näköalattomuus, joka ei näe mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaa ja yksilön elämää tietoisesti ja toisaalta Pekka Kuusen esittämät kulttuurievoluution tietoista ohjaamista koskevat ajatukset. Tutkimuksen tarkoituksena on kulttuurievoluution teoreettisen tarkastelun kautta hahmottaa niitä reunaehtoja, joiden pohjalta kulttuurievoluution tietoinen ohjaaminen olisi mahdollista – ja näin ylittää yhteiskunnallinen näköalattomuus. Tässä keskeiseksi nousevat kysymykset siitä kenen ehdoilla, miten ja minne kulttuuria tulisi ohjata. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on aiheen teoreettinen tarkastelu ja aikalaisdiagnostinen ote. Menetelmän voisi sanoa olevan myös hyvin klassinen: pyrkimys ymmärrykseen lukemisen, kirjoittamisen ja ajattelun kautta. Asettamalla teoriat ja aiheet dialektiseen tarkasteluun on pyritty hahmottamaan asioiden välisiä yhteyksiä ja luomaan kokonaiskuva, jonka kautta tutkimuskysymyksiin voidaan esittää vastauksia. Menetelmään kuuluu myös aiheen tieteidenvälinen tarkastelu. Keskeiset tulokset koskevat niiden yhteyksien osoittamista, joiden avulla tietoinen kulttuurievoluutio olisi teoreettisesti tarkasteltuna ylipäänsä mahdollista. Kulttuurievoluution ohjaaminen edellyttää ensisijaisesti sen määrittelemistä, mitä sen ohjaajat haluavat olla ja tämän jälkeen kulttuurin – ts. käytettävien ajattelu- ja toimintatapojen – tarkastelua suhteessa tähän. Työssä esitetään miten kulttuurinen tapa ajatella missä suhteessa olemme maailmamme ja toisiimme on vaikuttanut siihen millaiseksi yhteiskuntamme ja elämämme on muodostunut sekä miten tämän ajatuksen muuttaminen voisi vaikuttaa siihen millaiseksi maailmamme tulevaisuudessa muotoutuu. Toisaalta näiden tutkimistulosten esittäminen tiivistelmän muodossa ei anna oikeaa kuvaa niistä, sillä tavallaan koko työ on tehdyn tutkimuksen tulos ja em. tuloksia ei voi kunnolla mieltää ilman koko työhön tutustumista. Tärkeimmät lähteet ovat Pekka Kuusen teos Tämä ihmisen maailma, Thom Hartmannin aikalaisdiagnostinen kirja The Last Hours of Ancient Sunlight sekä Hawkenin ja Lovinsien luonnonkapitalismia esittelevä Natural Capitalism.
  • Raukovaara, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Progradu -tutkielman tutkimusaiheena on Richard Sosiksen evolutiiviseen signaaliteoriaan pohjautuva uskonnon kalliiden signaalien teoria, jossa uskonnollisen käyttäytymisen sisältämät korkeat kustannukset nähdään kriittisenä adaptiivisena piirteenä ryhmäsolidaarisuuden muodostamisessa sekä ryhmän sisäisen yhtenäisyyden ylläpitämisessä. Tutkimusaihe on mielenkiintoinen uskonnontutkimuksen sekä yhteiskuntatieteiden kannalta, sillä teoriassa pyritään selittämään uskonnollisia rituaaleja evolutiivisen signaaliteorian avulla. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä se liittyy laajemmin käytyyn keskusteluun evoluutio- ja ihmistieteiden välisestä suhteesta sekä tieteiden välisistä rajoista. Tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää Richard Sosiksen uskonnon kalliiden signaalien teorian taustaa sekä sitä, kuinka hyvin teoria pystyy selittämään uskonnollisten rituaalien kalleuden, ryhmäsolidaarisuuden muodostumisen ja yhteisöllisyyden välistä suhdetta. Tutkielman teoreettinen pohja nojaa signaaliteoriaan, evolutiiviseen uskonnontutkimukseen, sekä rinnakkais- ja kulttuurievoluutioteoriaan. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat uskonnolliset rituaalit, signaaliteoria, yhteistyö, ja kulttuurievoluutio. Tutkimusaineisto pohjautuu Richard Sosiksen sekä Sosiksen ja hänen tutkimuskollegoidensa kanssa tekemiin tutkimuksiin, joissa pohditaan uskonnollista käyttäytymistä, uskonnollisten yhteisöjen toimintaa ja yhteisöjen jäsenten sekä kollektiivisen yhteistoiminnan välistä suhdetta. Tutkimusaineistona on käytetty tutkimuskysymyksen kannalta oleellista tutkimuskirjallisuutta, joka tukee tutkimuskysymyksen teoreettista viitekehystä. Tutkimusaineiston tulokset osoittavat, että kalliilla uskonnollisilla rituaaleilla on positiivinen vaikutus ryhmäsolidaarisuuden muodostumisessa sekä ryhmän sisäisen yhtenäisyyden ylläpitämisessä. Uskonnolliset rituaalit voidaan nähdä kompleksisina kulttuurisina signaaleina, joiden avulla uskovat tunnistavat toisensa ja voivat tarkistaa kanssauskovien uskonnollisuuden ja ryhmään sitoutumisen asteen. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että uskonnollisten yhteisöjen jäsenten keskinäisen kommunikaation ja yhteistyön muodostumiseen vaikuttavat myös lukuisat kulttuuriset tekijät kuten yhteisön normit, arvot, sekä palkitsemis- ja rangaistuskäytännöt. Tutkimustulosten perusteella ei voida yksielitteisesti päätellä, että uskonnollisen käyttäytymisen sisältämät korkeat kustannukset olisivat kriittinen adaptiivinen piirre ryhmäsolidaarisuuden muodostamisessa sekä ryhmän sisäisen yhtenäisyyden ylläpitämisessä.
  • Kiianlinna, Onerva (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteenani on selvittää, soveltuisiko darwinistinen kulttuurievoluutio evoluutioestetiikkaan ja olisiko sovellus hedelmällinen evoluutioestetiikan tutkimussuuntauksen kannalta. Tarkemmin sanottuna pohdin, sopiiko Peter Richersonin ja Robert Boydin (2005) geenien ja kulttuurien yhteisevoluutioteoria taidemaailman tarkasteluun. En muotoile kattavaa teoriaa vaan valotan sovelluksen mahdollisuutta yleisellä tasolla. Hyödynnän evoluutioajattelua, biologista ihmiskuvaa ja institutionaalista taidekäsitystä. Vaikka tutkielmani teoriatausta on naturalismissa, nostan esiin nykyisen evoluutioestetiikan ongelmia. Kartoitan evoluutioestetiikassa käytettyjä evoluutiobiologian selitysmalleja. Käy ilmi, että evoluutioestetiikan teoriat pohjaavat viime kädessä joko luonnonvalinnan tai sukupuolivalinnan ajatukseen. Näin siitä huolimatta, että estetiikan metodein ei voida kerätä biologian kannalta riittävää todistusaineistoa teorian tueksi. Ehdotan ratkaisuksi kulttuurievoluutiosta tehdyn tutkimuksen huomiointia. Kulttuurievoluutioteorian avulla selitetään kulttuurin tuotteiden yleistymistä. Yhteisevoluutioteorialla puolestaan avataan tilannetta, jossa geenien ja kulttuuriympäristön vuorovaikutus on johtanut siihen, että kulttuurin tuotteet välittyvät määrätyllä tavalla tietyissä sosiaalisissa ympäristöissä. Osoitan, että yhteisevoluutioteorian innoittama selitys taidemaailmasta on mahdollinen, koska sosiaalinen oppiminen kannattaa taidemaailmassa, taidemaailmassa on yhteisevoluutioteorian mukaisia opettajia ja tunnevalinta näyttäisi suosivan taiteen yleisiä sisältöjä. Sovelluksen etuna on, että epämääräisemmästä valinnan prosessista siirrytään tutkimaan kulttuurista välittymistä, josta on olemassa tutkimustietoa. Samalla evoluutioestetiikkaan voidaan sisällyttää kokonaisvaltaisemmin biologiaa ja ihmistieteitä. Sovelluksen vaaranpaikkana taas on, että selityksestä tulee tautologinen. Jotta sovellus lisäisi itseymmärrystämme, se tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä sekä biologian että filosofian kanssa.
  • Söderholm, Harri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Jeesuksen viimeistä ateriaa tarkastellaan myyttinä, jonka synty selitetään evoluutiobiologisen ja -teoreettisen viitekehyksen avulla. Myytti-sanaa käytetään teknisenä, uskontotieteellisesti määriteltynä etic-terminä. Lähtökohta on se, että eksegetiikan tutkimuskohteiden katsotaan kuuluvan Homo sapiens -eläinlajin laajasti ymmärrettyyn fenotyyppiin. Kaikkien muiden fenotyypillisten piirteiden tavoin myös niiden tieteellinen selittäminen edellyttää evoluutioteoriaa. Nykyihmislajille on biologisessa evoluutiossa kehittynyt kyky kumulatiiviseen kulttuuriin, ja yksi lajin kulttuurituotteista on viimeinen ateria -myytti. Koska evoluutio ei ole elävän materian ominaisuus, vaan universaali algoritmi, ovat Jeesus-traditiot darwinistisen muuntelu–perinnöllisyys–valinta-prosessin tuotteita ja kohteita siinä missä biologisetkin entiteetit. Kulttuurievoluutio muistuttaa biologista rinnakkaisilmiötään, ja se tapahtuu elävässä kudosrakenteessa tai eläimen valmistamalla alustalla. Raamatuntutkijoiden argumentoidaan tästä syystä hyötyvän merkittävästi sekä evoluutioteoreettisesta että -biologisesta perusymmärryksestä. Viimeinen ateria -kertomus on tämäntyyppiselle uskontotieteellis-eksegeettiselle tutkimukselle otollinen kohde. Kysymykseen kertomuksen alkuperästä liittyy ristiriitaisilta vaikuttavia seikkoja, sillä se näyttää yhtäältä Nasaretilaisen elämäntapahtumasta nousevalta Jeesus-traditiolta, ja toisaalta se taas on vertailevan uskontotieteen näkökulmasta kulttiaitiologia, jollaisista monet ovat historiatieteellisessä mielessä sepitteellisiä. Lisäksi viimeinen ateria -kertomuksessa on eksegeettisten, kirkkohistoriallisten ja etnografisten aineistojen perusteella kyseessä poikkeuksellisen menestynyt kulttuurientiteetti. Tutkielmassa kysytään ensinnäkin sitä, miten viimeinen ateria -kertomus sai alkunsa, eli miten kyseinen kulttuurimuuntelu tuli. Toinen kysymys koskee sitä, mihin kertomuksen suhteellisesti korkea kulttuurievolutiivinen kelpoisuus perustui, eli miksi kyseinen muuntelu periytyi jo varhaiskristillisissä populaatioissa luotettavammin ja nopeammin kuin monet sen kilpailijoista. Vastaukset muodostavat yhdessä myytin synty -selityksen. Tutkielmassa argumentoidaan, etteivät Uuden testamentin eksegetiikan lähdemateriaalin tuottaneet nykyihmiset poikenneet ratkaisevasti tämän päivän Homo sapiens -yksilöistä. Tämä kivijalka-argumentti mahdollistaa arkeologisten, historiallisten ja etnografisten vertailuaineistojen sekä käyttäytymis- ja luonnontieteellisen tutkimuksen täysipainoisen hyödyntämisen. Historiallis-kriittisten menetelmien sekä niihin nivottujen käyttäytymis-, uskonto- ja luonnontieteellisten tutkimusten avulla osoitetaan, että viimeinen ateria -kertomus on ollut poikkeuksellisen menestyksellinen kulttuurientiteetti jo ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla, mutta sen alkuperä ei palaudu Jeesus Nasaretilaisen ainutkertaiseen elämäntapahtumaan. Kertomus on monien muiden kulttiaitiologioiden tavoin saanut alkunsa konvergenttisen kulttuurievoluution kautta; tälle prosessille esitetään ilmiötason selitys, joka tarkennetaan kreikkalais-roomalaiseen maailmaan ja viimeinen ateria -kertomukseen. Myyttien korkea kelpoisuus perustuu niiden kertomusmuotoisuuteen, tietynlaiseen sisältöön sekä kyseisten kulttuurientiteettien ja ritualisoidun kollektiivisen käyttäytymisen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Myytit pystyvät useita kilpailijoitaan paremmin hyödyntämään evoluutioprosessien Homo sapiens -kognitioon luomia lajityypillisiä herkkyyksiä, ja viimeinen ateria -myytti oli tässä jopa poikkeuksellisen taitava. Tutkimustulosten pohjalta ehdotetaan muutoksia eksegetiikan nykyisiin koulutus- ja tutkimuskäytäntöihin. Evoluutiobiologista ja -teoreettista viitekehystä esitetään raamatuntutkimuksen yleiseksi runkoteoriaksi.