Browsing by Subject "kulttuurijournalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Jägerhorn-Tabermann, Jenny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Helsinfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten Laitos/Institution– Department Svenska social- & kommunalhögskolan och Statsvetenskapliga fakulteten Tekijä/Författare – Author Jägerhorn-Tabermann, Jenny Työn nimi / Arbetets titel – Title Den finlandssvenska kulturjournalistiken i förändring – ”kris” eller paradigmskifte? En granskning av kultursidornas utveckling i HBL, VBL och ÅU 2007–2017. Oppiaine /Läroämne – Subject Journalistik och kommunikation Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu-avhandling Aika/Datum – Month and year Augusti 2018 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 97 Tiivistelmä/Referat – Abstract Syftet med denna pro gradu-avhandling är att undersöka hur de finlandssvenska tidningarnas kulturbevakning förändrats under åren 2007–2017 via en studie av Hufvudstadsbladet, Vasabladet och Åbo Underrättelser. Såväl inom den offentliga debatten som inom forskning har kulturjournalistikens ”kris” diskuterats med jämna mellanrum. Avhandlingen granskar vad som menas med ”kris” och om det finns belägg för krisdiskussionen när det gäller den finlandssvenska kulturbevakningen. I den teoretiska delen tar jag avstamp i Pierre Bourdieus teori om kulturens fält och kulturellt kapital, samt i Maarit Jaakkola och Heikki Hellmans (2009, 2012) tidigare forskning om friktionen mellan det estetiska och det journalistiska paradigmet. Jag undersöker om man också i Svenskfinland kan se samma tendens av ett paradigmskifte inom kulturjournalistiken mot ett mera nyhetsorienterat innehåll. Undersökningsmetoden är kvantitativ innehållsanalys. Mina resultat visar att kultursidorna i Svenskfinland har utvecklats väldigt olika. HBL:s och ÅU:s kultursidor präglas av en kontinuitet och en viss konservatism, medan VBL:s kultursidor genomgått större förändringar. I VBL syns den journalistiska vändningen således klarast. VBL sticker ut i mina resultat på flera sätt; vad gäller den ökade populariseringen, den växande andelen kulturnyheter i förhållande till recensioner, maskuliniseringen av recensioner, och också genom att antalet kulturartiklar ökat till skillnad från de andra två tidningarna. Att man i Österbotten starkt följer med utvecklingen i Sverige, där populariseringen och paradigmskiftet syntes redan för tio år sedan, kan delvis förklara det här. Antalet recensioner har minskat i alla undersökta tidningar. Men i HBL kvarstår recensionen 2017 som den klart vanligast förekommande artikeltypen, den utgör drygt hälften av allt material på kultursidan. Antalet kulturartiklar har under 2007–2017 minskat i både HBL och ÅU, medan de har ökat i VBL. Andelen kultursidor i jämförelse med det totala antalet sidor har ändå procentuellt sett hållits intakt i alla tre tidningar. Det vittnar om att tidningarna trots ekonomiska utmaningar och nedskärningar fortfarande värdesätter kultursidorna. Att tala om en ”kris” inom kulturjournalistiken i Svenskfinland finns det därför inte belägg för. Samtidigt visar min avhandling att det är svårt att ge ett generellt svar, eftersom variationen mellan de tre tidningar jag har undersökt är så stor. Kan tänkas är hela krisdiskussionen en del av det maktspel inom kulturfältet som också Bourdieu hänvisar till – ett sätt att bevara kulturjournalistiken fin och exklusiv. Att tala om kulturjournalistiken i kris är därför onödigt ödesmättat, mera träffande är det att tala om kulturjournalistiken i förändring. Ett exempel på detta är hur tv-drama börjat uppfattas som finkultur på kultursidorna, och bidrar till att omdefiniera distinktionen mellan högt och lågt. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Journalistik, kulturjournalistik, kultur, nyheter, paradigmskifte, kulturkritik, tidningar, recensioner, Svenskfinland, kris. Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Juolahti, Minerva (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
  • Sucksdorff, Susanna (2005)
    Den djuplodande litteraturkritiken håller bevisligen på att minska både i Sverige och i det finskspråkiga Finland medan andra journalistiska former som kolumner och intervjuer får allt mer utrymme på kultursidan. Avsikten med denna pro gradu-avhandling är att ta reda på om motsvarande förändring skett i de finlandssvenska dagstidningarna. Med Habermas teori om den borgerliga offentligheten och Bourdieus fältteori ges en teoretisk förklaring till minskningen av litteraturrecensioner. Den finlandssvenska litteraturhistorien skissas upp ur ett litteratursociologiskt perspektiv där samhällets kulturella, ekonomiska och sociala inverkan på författarna spelar en viktig roll. Sedan behandlas tidigare forskning om kulturjournalistik i allmänhet och litteraturkritik i synnerhet i Finland, Svenskfinland och Sverige. Här visas bl.a. hur de viktigaste brytningsperioderna (modernismens intåg och 1960-talet) i vår kritikhistoria sammanfaller med motsvarande i den finskspråkiga kritiken. I den kvantitativa undersökningen jämförs recensionerna av tio skönlitterära böcker i samtliga elva finlandssvenska dagstidningar år 1994 med dito år 2004. Resultaten är förvånande då det visar sig att recensionerna i de finlandssvenska dagstidningarna inte minskat till antal och tvärtemot trenderna i finskspråkiga medier och i Sverige dessutom ökat i längd. Slutsatsen är att makten på andra håll tas över av marknadskrafterna från kulturjournalisterna. Emedan den finlandssvenska marknaden är begränsad skyddas vi ännu från denna utveckling. Också det finlandssvenska mediefältet skiljer sig från det finskspråkiga och Sverige i och med att vi saknar både skvallerpress och kommersiella etermedia. Både den finlandssvenska litteraturen och kritiken skyddas från en kommersialisering för att vi är så få. Också den betydande subventioneringen från de finlandssvenska fonderna och kulturjournalisternas höga ambition att recensera så gott som all skönlitteratur som ges ut bidrar till att den finlandssvenska litteraturen mår så bra idag.
  • Lehtinen, Pauliina (2008)
    Tutkimuksen lähtökohtana on elokuvakulttuurin tutkiminen sanomalehtikontekstissa, tarkemmin uutisissa. Työ paikallistuu enemmän kulttuurintutkimuksen puolelle kuin journalismin tutkimukseen.Työ toimii tapaustutkimuksena, kuvaten Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointia. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on ollut selvittää, millaista Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli sanomalehdissä. Tutkimuskysymys jakautuu kolmeen alakysymykseen, joista ensimmäinen pyrkii selvittämään, ketkä uutisissa pääsivät puhumaan. Toinen alakysymys selvittää, mitä aiheita uutisoinnissa nousi esiin. Kolmannella alakysymyksellä on pyritty selvittämään, ketkä saivat puhua mistäkin aiheista. Tutkimuksen aineistona toimivat Aamulehden, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutiset leikkausriidasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu kulttuurin, elokuvakulttuurin ja journalismin ympärille. Näin on lähdetty taustoittamaan sekä uutiskirjoittelua itseään että tapauksen käsittelemiä aiheita. Työ pyrkii antamaan leikkausriidalle historiallista perspektiiviä elokuvatutkimuksen puolelta ja suomalaisen elokuvakulttuurin historiasta. Työ esittelee erilaisia kulttuurikäsitteitä ja pyrkii paikallistamaan elokuvan kulttuurinkentällä. Pierre Bourdieun kulttuuriteoria on toiminut vahvana lähtökohtana kulttuurin käsitteelle tässä työssä. Erityisesti suomalaisen elokuvakulttuurin osalta Mervi Pantti on puolestaan toiminut tärkeänä lähteenä, tarjoten historiallista pohjaa elokuvapoliittisesta keskustelusta Suomessa. Journalismi on työssä mukana uutisen ja kulttuurijournalisminosalta. Menetelmänä työssä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, melko aineistolähtöisesti. Teoria tukee analyysia, mutta aineistosta ei ole lähdetty hakemaan todisteita teorioille, vaan tulosten on annettu nousta aineistosta itsestään. Tutkimuksen perusteella Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli monipuolista ja riidan vaiheita seurattiin lehdissä tiiviisti. Uuutisoinnista rakentui tarina, jolla oli selkeä alku ja loppu. Uutisissa pääsivät puhumaan monet eri elokuva-alan tahot, mutta varsinaisesti äänessä olivat riidan osapuolet. Ääneenpäässet eivät kuitenkaan saaneet sanoa mielipidettään, kuin yhdestä tai kahdesta aiheesta, riidan osapuolia lukuunottamatta. Leikkausriidan uutisointi nosti esiin erilaisia puheenaiheita. Keskustelu eteni kahdella tasolla, joista toinen keskittyi riidan vaiheisiin ja toinen puhumaan elokuvasta yleisemmällä tasolla. Riidan vaiheiden uutisoinnissa edettiin riidan tapahtumien kautta. Ensin nousi esiin kysymys siitä, onko tekijöiden välillä minkäänlaista riitaa laisinkaan. Kun tähän saatiin vahvistus, alkoi keskustelu sopimuksesta, oikeustoimista, ja eri tahojen edustajille annettiin mahdollisuus kertoa mielipiteensä riidasta ja elokuvasta. Riidan uutisointi päättyi, kun osapuolet pääsivät sopuun.Yleisellä tasolla puhuttiin niin elokuvan tekemisestä yleensä, sopimuskäytännöistä ja elokuvan tekijyydestä. Elokuvan telijyydestä puhuttaessa esiin nousi ajatus elokuvasta taiteena, vastuu elokuvasta ja tekinäoikeudet.
  • Nieminen, Iida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee sitä, miten suomalaisartistien ja -muusikoiden yksityinen ja julkinen minä näkyvät heistä kirjoitetuissa henkilöjutuissa. Selvitän, minkälaisista aiheista heihin liittyen kirjoitetaan, ja käsittelevätkö jutut musiikkialan haastateltavia yksityishenkilöinä vai julkisina ammattilaisina. Kysyn myös, minkälaisia eroja juttujen sisällöissä on esimerkiksi haastateltavien sukupuolten tai heidän edustamiensa genrejen välillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sen poikkitieteellisyyden vuoksi sekä musiikintutkimuksen että journalismin tutkimuksen aloista ja suuntauksista. Työ esittelee aikaisempaa tutkimusta kummaltakin tutkimusalalta ja tuo esille musiikin ja median erottamattoman suhteen. Pääasiassa työ sijoittuu kulttuuriseen musiikintutkimukseen. Journalismin tutkimuksen lähtökohdat näkyvät erityisesti aineistossa ja analyysissa. Tutkielman teoria nojaa tutkija Philip Auslanderin jaotteluun julkisuudessa esiintyvän henkilön yksityisyyden kerroksista, joita ovat real persona, performance persona ja character, jotka olen kääntänyt yksityishenkilöksi, julkisuuden henkilöksi ja hahmoksi. Selvitän, miten nämä kerrokset näkyvät aineistossani, ja täydennän teoriaa analyysini tuloksilla. Tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista henkilöjutusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä tai Ylessä vuonna 2019. Jokaisen henkilöjutun haastateltava on suomalainen musiikin ammattilainen. Analyysimetodina sovelletaan sisällönanalyysia, tarkemmin sanottuna yhdysvaltalaista Qualitative Research -tutkimusperinnettä. Analyysi käy läpi kaikki aineiston henkilöjutut ja erittelee niistä löytyviä ensi- ja toissijaisia teemoja sekä yksityiskohtia. Analyysin perusteella aineistosta on nimettävissä toistuvia tapoja, eli narratiiveja, joilla suomalaisartisteista ja -muusikoista suomalaisissa medioissa puhutaan. Narratiivit vastaavat tutkimuskysymykseen siitä, miten haastateltavien yksityiset ja julkiset minät medioissa näkyvät. Sisällönanalyysin tulosten perusteella esitän, että suomalaisista musiikin ammattilaisista kertovissa henkilöjutuissa toistuvat viisi narratiivia. Ne ovat kansainvälinen menestys, musiikkialan kritiikki, elämänmuutos, yksityiselämän vastoinkäymiset ja artistiksi kasvaminen. Narratiivit voivat esiintyä henkilöjutussa ainoana puhetapana tai juttu voi sisältää piirteitä useista narratiiveista. Yksityisen ja julkisen minän suhde on aineiston perusteella tasainen, mutta henkilöjutuissa käsiteltävät yksityiselämän aiheet henkilökohtaisempia kuin hypoteesi olettaa. Tutkielma jäsentelee artisteista ja muusikoista tarpeellista tietoa ja osoittaa sen edustamien tutkimusalojen yhdistämisen mahdollisuudet sekä uudenlaisen tutkimustiedon tarpeellisuuden.