Browsing by Subject "kulttuurinen omiminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Hiltunen, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen pro gradussani sitä, millaisia merkityksiä amerikkalaisen populaarikulttuurin kuluttajat antavat valkoiselle naiseudelle. Feministisen laadullisen sisältöanalyysin keinoin pureudun kahteen verkkokeskusteluun, joissa puidaan pop-tähti Miley Cyrusin esitystä vuoden 2013 MTV Video Music Awards -gaalassa. Esitys oli yksi vuoden puhutuimmista mediatapahtumista. Aineistooni kuuluu kaksi erilaista keskustelua: People-juorulehden verkkosivuilla käyty keskustelu edustaa valtavirtakulttuuria ja Jezebel-verkkojulkaisun suositteleman feministisen blogikirjoituksen kommenttiosio edustaa vähemmistökulttuuria. Sovellan analyysissäni feminististä intersektionaalista teoriaa sekä kulttuurintutkimuksen teorioita. Keskeisiä käsitteitä ovat performatiivisuus, valkoisuus, feminiinisyys sekä kulttuurinen omiminen. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Mikä Cyrusin esityksessä oikeastaan on rajoja rikkovaa yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin kontekstissa? Mitä kulttuurisia ja sosiaalisia rajoja hän rikkoo ja miten? 2) Mitä Cyrusiin kohdistettu kritiikki kertoo pohjoisamerikkalaisen julkkiskulttuurin kuluttajien jakamista normeista ja arvoista? Analyysini perusteella Cyrus rikkoo normeja, jotka rajaavat millä tavalla sukupuolta, seksuaalisuutta, ”rotua”, luokkaa ja ikää tulee ”tehdä.” Molemmissa verkkokeskusteluissa pyritään määrittelemään, miten valkoisen naisen tulisi toimia, mutta niiden lähtökohdat ja lopputulemat ovat keskenään hyvin erilaiset. Juorusivuston kommenttiosiossa ruoditaan Cyrusin tapaa ”tehdä väärin” valkoista feminiinisyyttä: hän käyttäytyy ”villisti” eikä noudata keskiluokkaisuuden, valkoisuuden ja yksiavioisen heteroseksuaalisuuden normeja. Kommenteissa moititaan hänen ulkonäköään ja vastuuttomuuttaan ja arvellaan hänen olevan mieleltään sairas. Vaikka Cyrusia arvioidaan juuri valkoisen feminiinisyyden mittapuulla, hänen valkoisuuttaan ei mainita. Feministisen blogikirjoituksen kommenteissa taas keskitytään Cyrusin valkoisuuteen ja siitä seuraavaan etuoikeutettuun asemaan yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Valkoisuuden ansiosta Cyrus voi leikitellä rotuidentiteeteillä ja ottaa käyttöönsä mustan kulttuurin piirteitä, joita pidetään ”cooleina”, joutumatta kärsimään mustan identiteetin varjopuolista. Keskustelijoiden mielestä Cyrus omii rasistisella tavalla mustaa kulttuuria, ja he vaativat mustan kulttuurin suojelemista valkoisten hyväksikäytöltä.
  • Jylhämäki, Ville-Veikko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Neil Gaimanin vuoden 2005 fantasiakirjan Anansi Boys ylimaallisten (englanniksi divine) elementtien kulttuuriappropriaatio on käännetty. Tutkielman aineisto koostuu edellä mainitusta kirjasta ja sen vuonna 2009 ilmestyneestä suomennoksesta Hämähäkkijumala. Tutkielma on luonteeltaan poikkitieteellinen: se soveltaa sekä käännöstieteen teoriaa että yhteiskuntatieteiden teoriaa tutkiakseen aineistoa syvemmin ja holistisemmin. Tutkielmalla on kaksi pääteoriaa. Anansi Boysin kulttuuriappropriaation tunnistamiseen ja analysoimiseen käytän kulttuuriappropriaation käsitettä sellaisena kuin James O. Young (2010) sen määrittelee. Young jaottelee kulttuuriappropriaation viiteen kategoriaan (esine-, sisältö-, tyyli-, aihe- ja subjektiappropriaatio), joista erityisesti sisältöappropriaatio on merkittävä tämän tutkimuksen kannalta. Hämähäkkijumalassa esiintyvien kulttuuriapproprioitujen elementtien käännösten analysoimiseen sovellan kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioiden teoriaa. Tarkastelen näitä käännösstrategioita kahdesta eri perspektiivistä: Paloposken (2011) neutraalista, käytännönläheisestä näkökulmasta, ja Venutin (1995) eettisestä, arvottavasta näkökulmasta. Selvitän käännöksessä käytetyn lokaalin käännösstrategian käyttäen Leppihalmeen (2001) strategiajaottelua, ja analysoin, millainen vaikutus käytetyllä strategialla on ollut lähdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tutkimuksen analyysi osoittaa, että kääntämiseen käytetyllä käännösstrategialla on merkittävä vaikutus kohdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tulokset viittaavat siihen, että kotouttava strategia voi potentiaalisesti poistaa tai häivyttää tekstin kulttuuriapproprioituja elementtejä, kun taas vieraannuttava strategia säilyttää ne todennäköisemmin tekstissä – tosin poikkeuksiakin analyysissä esiintyy. Se, kumpi strategia on parempi valinta eettisestä näkökulmasta, riippuu siitä, onko lähdetekstin kulttuuriappropriaatio hyväksyttävää vai haitallista.
  • Paakki, Sanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni Elina Hirvosen romaania Kauimpana kuolemasta (Avain 2010). Esittelen traumateorian tutkimusta lähteinäni esimerkiksi Anne Whiteheadin, Judith Hermanin, Laurie Vickroyn, Suzette A. Henken ja Peter A. Levinen & Ann Frederickin teokset. Yritän vastata kysymykseen, kuinka traumateoria näkyy Kauimpana kuolemasta -romaanissa juonen ja tekstin tasolla. Pohdin, miksi traumafiktiota halutaan lukea ja kirjoittaa. Käsittelen romaanin juonta hahmojen oireiden, uhrin syyllisyyden, taikauskon ja uskonnollisuuden, menetyksen, sekä traumaattisen indeksin kautta. Analysoin myös, miten traumafiktiivisyys näkyy romaanissa tekstin tasolla. Koska Kauimpana kuolemasta on länsimaisen kirjailijan Afrikkaan sijoittama teos, mielestäni on aiheellista käsitellä teoksen välittämää Afrikka-kuvaa. Käsittelen myös Afrikasta kirjoittamista ulkopuolisen asemasta käsin. Kauimpana kuolemasta antaa kriittisen kuvan turisteista, jotka ovat etsimässä autenttisena pitämäänsä elämystä tai haluavat auttaa mielestään kärsiviä afrikkalaisia tarkoituksenaan nostaa omanarvontuntoaan. Trauman tuottavan tapahtuman aikana ihmisen narratiivinen muisti eroaa aistimuistista. Jotta traumasta voi parantua, on osattava yhdistää muistin osa-alueet, eli muodostettava kokemuksesta sanallinen kertomus. Hahmojen traumat ilmenevät esimerkiksi heidän unissaan, syyllisyydentunteina ja kivettyneinä muistikuvina, jotka eivät lähde mielestä. Oman tarinan kertomisen tärkeys nousee esiin myös Kauimpana kuolemasta -romaanissa, jossa päähenkilöt kertovat tarinansa toisilleen ja saavat puhumisesta apua. Romaani tuo esiin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja sen, miten samoista lähtökohdistakin voi huonojen sattumien myötä seurata hyvin erilainen lopputulos.