Browsing by Subject "kulutuskritiikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Helne, Tuula; Hirvilammi, Tuuli (Kela, 2021)
  • Eskelinen, Hanna; Teerihalme, Henna; Lamberg, Viivi; Hämäläinen, Timo; Sahimaa, Olli; Ranta, Valtteri; Alijoki, Tuomas; Eteläaho, Pirkko; Hilli, Meeri (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2018
    Uudelleenkäytön edistäminen on niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti vasta alkutaipaleellaan. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset tekevät tällä sektorilla hyvää työtä, mutta niiden toiminnan laajentamismahdollisuudet ovat usein rajallisia muun muassa vähäisistä resursseista johtuen. Tämän selvityksen tavoitteena oli arvioida valittujen tuotteiden osalta niiden uudelleenkäyttöön ohjautuvia määriä Suomen kuuden suurimman kaupungin alueella ja valtakunnallisesti. Lisäksi tavoitteena oli havaita potentiaalisia uudelleenkäytön kehittämiskohteita ja tunnistaa liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa mahdollisia seudullisia eroavaisuuksia analysoimalla. Tuoteryhmiksi päätettiin valita neljä sellaista tuoteryhmää, joita menee uudelleenkäyttöön suuria määriä tai jotka ovat mahdollisesti arvoltaan merkittäviä. Tarkasteluun valittiin seuraavat tuoteryhmät: vaatteet ja kengät, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, huonekalut ja urheiluvälineet (mm. luistimet, sukset, polkupyörät). Selvityksessä havaittiin, että kuutoskaupungeissa uudelleenkäytön määrät ja toimijoiden mahdollisuudet vaihtelevat. Esimerkiksi valtakunnallisten kirpputoritoimijoiden osuus uudelleenkäytettävien tuotteiden painosta on pääkaupunkiseudulla noin neljännes, kun se muissa kaupungeissa on suuruusluokkaa 4–7 prosenttia. Palvelutarjonnan osalta voidaan sanoa, että pääkaupunkiseudulla erilaisia uudelleenkäyttövaihtoehtoja on tarjolla kattavammin kuin muualla. Pääkaupunkiseudulla on aktiivista vertaisverkkokauppaa, valtakunnallisten ketjujen kirpputoritoimintaa ja paikallisia kirpputoritoimijoita. Turussa, Tampereella ja Oulussa uudelleenkäyttö on suurelta osin paikallisten toimijoiden hallussa. Tarkastelun perusteella pääkaupunkiseudulla ostetaan ja myydään muita innokkaammin käytettyjä vaatteita ja kenkiä, Tampereella huonekaluja ja Turussa sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Painolla mitattuna suurin volyymi on huonekaluissa, kappalemäärillä mitaten vaatteissa ja kengissä. Arvion mukaan Suomessa netti- ja kirpputorien volyymi tarkastelluissa neljässä tuoteryhmässä on runsaat 56 000 tonnia. Tätä voi verrata esimerkiksi yhdyskuntajätteen määrään, josta 56 000 tonnia on noin 2 prosenttia. Uudelleenkäyttömäärien lisäksi selvityksessä tarkasteltiin uudelleenkäytettävien tuotteiden arvoa ja sen säilymistä. Selvitykseen valittujen tuotteiden hinta laski vähimmillään noin neljäsosan, mutta enimmillään jopa yli 80 prosenttia alkuperäishinnasta. Vähäisintä arvonlasku vaikuttaa olevan korkean brändin tuotteilla, mutta toisaalta hinta vaihteli suuresti yksittäisten myyntitapahtumien välillä. Syitä tavallista suurempaan hinnanlaskuun ovat esimerkiksi vaatteiden heikko laatu, urheiluvälineiden kuluminen tai trendien vaihtelu. Uudelleenkäytön lisääminen kohtaa nykyisessä toimintaympäristössä sekä haasteita että mahdollisuuksia. Haasteena ovat etenkin käytettyihin tavaroihin liittyvät asenteet, logistiikka, toiminnan kannattavuus ja korkeat työvoimakustannukset. Toisaalta uudet liiketoimintamallit voivat tehdä käytettyjen tuotteiden ostamisesta entistä helpompaa, edullisempaa tai muodikkaampaa. Lisäksi ympäristötietoisuuden ja kulutuskriittisyyden kasvu voivat lisätä uudelleenkäytön suosiota. Uudelleenkäyttötietojen kokoaminen edellyttää jatkossakin monien toimijoiden yhteistyötä. Tämä selvitys pyrkii muodostamaan yhden lähtökohdan uudelleenkäytön kattavammalle ja luotettavammalle arvioinnille sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien tarkasteluille ja kehittämiselle.
  • Ylinen, Iida (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa analysoidaan Voima-lehdessä julkaistuja vastamainoksia vuosilta 1999–2011. Valtaosa Voiman julkaisemista vastamainoksista (72 kpl) on kronikoitu Louserit Vuittuun -kirjaan, joka myös muodostaa tämän tutkielman aineiston. Vastamainonnan tavoitteeksi on määritelty jonkin tuotteen tai palvelun kulutuksen vähentäminen liittämällä siihen kielteisiä mielikuvia. Tutkielmani perusteella vastamainonta osoittautuu huomattavasti moniulotteisemmaksi ilmiöksi. Vastamainonnan voi katsoa olevan uudenlaista visuaalisen ja verbaalisen muodon ottavaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja aktivismia. Tutkielmassa selvitetään, mitä vastamainos vastustaa ja miten vastustus ja yhteiskunnallinen kritiikki esitetään. Kehysanalyysin avulla aineistosta siivilöidään esille määräävät kehykset, sekundaarikehykset sekä niin kutsutut tyylilliset kehykset. Kehysanalyysiä hyödyntäen kartoitetaan millaisia aiheita vastamainoksissa suositaan, millaisessa sävyssä aiheita käsitellään eli miten niitä lopulta kehystetään. Analyysin perusteella vastamainokset edustavat uudenlaista yhteiskunnallista kritiikkiä, jonka voi purkaa kuuteen spesifimpään teemaan. Ne ovat politiikan kritiikki, vastuuttoman yritystoiminnan kritiikki, mainonnan kritiikki, median kritiikki, kulutuskulttuurin kritiikki ja huoli ympäristöstä. Näitä teemoja lähestytään ahneuden, vilpin, uhkan ja tuhon näkökulmista. Vastamainosten perusteella piirtyy kuva yhteiskunnasta, jonka ongelmia ovat ahneus, vilppi, uhka ja vääjäämättä edessä siintävä tuho. Tuho on yhteiskunnan eri tasot läpäisevää: ympäristön, sivistyksen ja sivilisaation, hyvinvoinnin, ihmisyyden, tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden tuhoa. Vastamainosten synkkää pohjavirettä loivennetaan ja pehmennetään huumorin avulla. Vastamainokset hyödyntävät ilmaisussaan tunnettuja brändejä, logoja ja sloganeita, mutta siten, että ne asetetaan naurunalaisiksi. Tällaista mainoskulttuurin symboleiden hyödyntämistä kuvataan tutkielmassa käsitteellä visuaalinen esperanto. Tämä lähes universaali kieli syntyy, kun vastamainokset operoivat esimerkiksi tunnettujen, monikansallisten brändien kanssa ja lataavat niihin tavanomaisesta poikkeavia, kulutuskulttuuria vastustavia merkityksiä. Toinen merkille pantava piirre vastamainoksissa on sanamuunnosten ja sanaleikkien käyttö. Tätä tyylikeinoa tutkielmassa kutsutaan verbaaliseksi sukkeluudeksi. Verbaalisen sukkeluuden ja visuaalisen esperanton avulla vastamainoksiin luodaan ironinen, sarkastinen ja parodinen sävy. Vastamainoksissa pyritään herättämään huomiota järjestämällä kulttuurisia elementtejä uudella yllättävällä tavalla. Kyse on kulttuurinhäirinnästä. Kulttuurinhäirintä kritisoi kulutuskulttuuria, joka osaltaan ylläpitää kapitalistissävytteisesti järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kulttuurinhäiritsijöiden mukaan kulutuskulttuuri on vallannut fyysistä ja diskursiivista tilaa, joka on vallattava takaisin. Vastamainonta saa luontevimman viitekehyksensä kulttuurinhäirinnästä, joka on mitä erilaisimpia performatiivisia muotoja ottavaa vastapropagandaa kulutuskulttuurille. Kulttuurinhäirinnän lisäksi Voiman vastamainoksien voi katsoa olevan osa lehden journalistista sisältöä. Vastamainos on kuin yhteiskunnallisen kritiikin visuaalispainotteinen hybridi: se voi revitellä ja liioitella kuin mainos, mutta faktojen on silti oltava kohdallaan kuten journalismissa.