Browsing by Subject "kunnalliset vuokra-asunnot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lauronen, Tina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tasolla asumisviihtyvyys ja muuttohalukkuus kaupungin vuokra-asunnoissa ovat, ja onko näissä havaittavissa alueelliseen eriytymiseen tai maahanmuuttajien alueelliseen keskittymiseen viittaavia ilmiöitä. Viitekehyksenä käytetään alueellista eriytymistä ja maahanmuuttajien alueellista keskittymistä käsittelevää kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta. Lisäksi huomioidaan asumisuran käsite, eli eri ryhmien asumistarpeet ja -toiveet sekä resurssit niiden toteuttamiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto on Helsingin kaupungin tietokeskuksen Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2008 -tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto. Tilastoanalyysin tärkein menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen kannalta aineistolla on kaksi merkittävää vahvuutta, vaikka se rajoittuukin tiettyihin vuokra-asuntoihin: Ensinnäkin kaupungin vuokra-asunnot ovat keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin, eivätkä sijaitse tasaisesti ympäri kaupunkia. Toisekseen rajatun asukasvalinnan kautta kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeä asumismuoto pienituloisille ja erityisryhmille, kuten tietyille maahanmuuttajaryhmille. Vuoden 2008 asumisviihtyvyystutkimuksessa kyselylomake myös käännettiin useammalle kielelle myös maahanmuuttajataustaisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Asumisviihtyvyyttä tarkasteltiin kahden muuttujan, tyytyväisyys asuntoon ja viihtyminen asuintalossa, avulla. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuntoihinsa, vieraskieliset hieman niin sanottua kantaväestöä harvemmin. Suuri osa eroista selittyi demografisilla tekijöillä, jotka linkittyvät asumistarpeisiin. Toisaalta osa eroista selittyy myös erilaisilla preferensseillä. Vieraskieliset myös viihtyivät asuintaloissaan hieman kantaväestöä heikommin. Asumispreferenssien lisäksi tässä on huomioitava se mahdollisuus, että vieraskieliset asuvat jollain tavalla epäviihtyisämmissä, mahdollisesti rauhattomammissa taloissa. Muuttohalukkuutta lähestyttiin sen kautta, onko vastaaja harkinnut muuttaa asunnostaan sekä haluaisiko hän muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Muuton harkitseminen oli hyvin yleistä, etenkin nuoremmilla vastaajilla ja lapsiperheillä. Yleisimmin muuton harkitsemisen syyksi mainittiin asuntoon liittyvät tekijät, eli suuri osa harkituista muutoista selittyy eri elämänvaiheiden erilaisilla asumistarpeilla. Suuri osa harkituista muutoista tapahtuisi toiseen kaupungin vuokra-asuntoon. Lähtökohtaisesti vieraskielisillä oli suhteellisesti kantaväestöä enemmän muuttoaikeita, mutta ero johtui pääsääntöisesti demografisista tekijöistä. Rauhallisempaan ympäristöön haluaisivat muuttaa pääasiassa nuoremmat vastaajat sekä vieraskieliset. Muuton harkitsemiseen verrattuna näyttää siis siltä, että vieraskieliset joko asuvat levottomammilla alueilla tai kärsivät rauhattomuudesta kantaväestöä enemmän, mutta eivät silti ole harkinneet muuttoa niin usein, kuin voisi olettaa. Todennäköisesti kyseessä on pula resursseista, joilla toteuttaa asumistoiveita. Alueellisista tekijöistä rauhallisempaan ympäristöön haluamista edesauttoivat alueen matala koulutustaso sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä — kaikilla kieliryhmillä. Alueellisesta eriytymisestä ei varsinaisia tuloksia saatu, mutta on mahdollista, että jonkinlaista eriytymistä tapahtuu myös kaupungin vuokra-asuntosektorin sisällä. Maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä voi päätellä, että mikäli tietyillä maahanmuuttajaryhmillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumispreferenssejään, ei keskittymiä ainakaan kaupungin vuokra-asuntosektorilla muodostuisi.
  • Raipola, Satu (2002)
    Pro gradu tutkielmani käsittelee sosiaalityöntekijöiden ja Helsingin kaupungin omistamien kiinteistöyhtiöiden henkilöstön näkemyksiä häädöistä ja häädetyistä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston olen koonnut käyttämällä teemahaastattelua. Haastattelin 10 sosiaalityöntekijää ja 14 kiinteistöyhtiön työntekijää, sekä yhtä asukasaktiivia. Haastatellut kertoivat minulle näkemyksistään häädöistä, häädetyistä ja häätöjen merkityksestä omassa työssään. Kiinteistöyhtiöissä häätöjä ei pidetty niin suurena ongelmana, kuin olin odottanut. Itse häätötoimenpide on kiinteistöyhtiön kannalta prosessin päätepiste, johon asti vain harva tapaus etenee siitä huolimatta, että vuokranperintä ja häiriökäyttäytymiseen puuttuminen työllistävät kovasti kiinteistöyhtiöiden henkilöstöä. Sosiaalityöntekijät pitivät etenkin lapsiperheiden häätö- ja häätöuhkatilanteita kuormittavina. Sosiaalityöntekijän vastuulla on tilanteen mukaan joko yrittää estää häädön toteutuminen, tai järjestää perheelle jatkomajoitus häädön jälkeen. Perheettömien häädettyjen kohdalla sosiaalityöntekijät pitivät omia tehtäviään hyvin rajallisina. Vastuun jatkoasumisen järjestelyistä nähtiin kuuluvan ennen kaikkea asiakkaalle itselleen. Sekä sosiaalityöntekijät että kiinteistöyhtiöiden edustajat nostivat haastatteluissa esiin asuinalueiden segregoitumisen, joka keskittää häätöjä ja niitä edeltäviä maksuvaikeuksia sekä sosiaalisia ongelmia tietyille asuinalueille. Yhtenä segregaation aiheuttajana etenkin kiinteistöyhtiöissä pidettiin keskitettyä asunnonjakoa, joka helposti yksipuolistaa asuinalueen asukasrakennetta. Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden ja kiinteistöyhtiöiden edustajien häätöteemaan liittyvissä näkemyksissä ei ollut havaittavissa suuria, perustavanlaatuisia eroavaisuuksia. Kummassakin ryhmässä korostettiin asukkaan omaa vastuuta asumisensa turvaamisessa, mutta nähtiin myös joitain yhteiskuntarakenteeseen ja palvelujärjestelmään liittyviä seikkoja, jotka vaikeuttavat asumiseen liittyvien velvoitteiden hoitamista. Haastatteluissa nousi selvästi esiin toive sosiaali- ja kiinteistötoimen yhteistyöstä, vaikka toimivan yhteistyön muotoja ja siitä saatavia hyötyjä ei osattu kovin tarkasti määritellä. Koska häätöihin liittyvien näkemysten peruslinjaukset vaikuttavat sosiaali- ja kiinteistötoimessa olevan varsin samankaltaiset, olisivat hyvät edellytykset nykyistä tiiviimmälle yhteistyölle olemassa. Tärkeimpinä kirjallisina lähteinä olen käyttänyt seuraavia tutkimuksia: Ihalainen Paula (1987): Häätö. Sosiaalipoliittinen tutkimus vuokraoikeuden menettämisestä. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitos. - Jokinen, Arja ja Juhila, Kirsi (1991): Pohjimmaiset asuntomarkkinat. Diskurssianalyysi kuntatason viranomaiskäytännöistä. Sosiaaliturvan keskusliitto, Asuntohallitus. Nettopaino, Joutsa. - Piirainen, Timo (1993): Vuokra-asuminen ja sosiaaliset ongelmat. Stakes, tutkimuksia 24. Gummerus, Jyväskylä.