Browsing by Subject "kunta-ala"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Korhonen, Anne (2006)
    Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu, erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989), 'Forma, P. & Väänänen, J. (toim.)' (2004), Hakanen, J. (2004), Tuominen, E. (toim.) (2004).
  • Heiskanen, Minna (2008)
    Tutkimuksen aihe liittyy 1990-luvulta alkaen runsaasti esillä olleeseen ja edelleen ajankohtaiseen varhaiseläkeaikomuksia selittävään keskusteluun. Tutkimus kietoutuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat työhyvinvointi-, johtamis- ja eläketeema. Tutkimuksen kohteena ovat kunta-alan työntekijöiden kokemukset esimiesten työskentelystä ja esimiestyön yhteys varhaiseläkeaikomuksiin. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä keväällä 2003 osana Kuntatyö 2010 -tutkimusta. Aineisto muodostuu Kuntien eläkevakuutuksen palvelussuhderekisterissä 31.12.2001 olleista henkilöistä, joista tutkin kyselyhetkellä työssä olleita (2612) vastaajia. Tutkimus on kvantitatiivinen. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen varhaiseläkkeelle siirtymistä selvittäviä ja työhyvinvointia koskevia tutkimuksia, joihin esimiestyötä ja johtamista koskevat tutkimukset lukeutuvat. Tutkimustehtäviä on selvittää kunta-alan työntekijöiden tyytyväisyyttä johtamisen ulottuvuuksiin ja näiden ulottuvuuksien merkitystä työntekijöiden varhaiseläkeaikomuksiin. Tutkimusmenetelminä käytän suoria jakaumia, ristiintaulukointeja, korrelaatiota ja monimuuttujamenetelmää (logistista regressioanalyysia). Keskeiset tulokset: Suurin osa kunta-alan työntekijöistä on tyytyväisiä johtamiseen. Parannettavaakin löytyy. Päätöksistä ja niiden vaikutuksista tiedottaminen, työntekijöiden mielipiteiden kuunteleminen tärkeissä asioissa ja myönteisen palautteen saaminen työssä onnistumisesta edistävät työhyvinvointia ja auttavat jaksamaan töissä pidempään. Johtaminen vaikuttaa työntekijöiden eläkeaikeisiin. Varhaiseläke ei ole vain ikääntyneiden mielessä. Vahvin yhteys johtamisen ja ennen aikaisen eläkkeen harkitsemisen väliltä löytyi yli 55-vuotiaiden ja toiseksi vahvin 34-44-vuotiaiden ryhmästä. Työelämässä tarvitaan eri elämänvaiheet huomioivaa johtamista eli ikäjohtamista, jotta pitkä työura voisi toteutua. Esimiehillä on muita paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin. Tulevaisuudessa olisi kiinnitettävä enemmän huomioita esimiesten sosiaalisiin taitoihin.
  • Lohikoski, Pia (2005)
    Tutkielma käsittelee KTV:n ruohonjuuritason naisjäsenten ay-jäsenyyskokemuksia ja niiden merkityksiä muistelukerronta-aineistossa. Aineistona on käytetty KTV:n muistitietokeräykseen vuonna 2000 kertyneitä naisjäsenten kirjoituksia. Analysoitavaksi on valittu sellaiset, joissa käsiteltiin ammattiyhdistysjäsenyyttä ja toimintaa 1970-luvulla KTV:n jäsenkunnan naisvaltaistumisen kaudella. Täydentävänä aineistona on käytetty aiempia tutkimuksia ja tilastomateriaalia. Aineistoa on käsitelty ATLAS ti -ohjelmalla väljästi tulkitun grounded theoryn periaatteita soveltaen. Aineistolähtöisen analyysin avulla on pyritty ymmärtämään ja selittämään KTV:n naisten omakuvaa ja muisteluissaan tulkitsemia kokemusmaailmoja. Teoreettisina apuvälineinä tulkinnassa on käytetty identiteetin ja sosiaalisen pääoman käsitteitä. Identiteetit on tulkittu liittyviksi ay-jäsenyyskokemuksessa yksilön tarpeeseen sosiaalistua ja kokea olevansa osa symbolista ryhmää 'me', johon kuuluminen tarjosi jäsenilleen turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita, mutta toisaalta edellytti rajanvetoja ja erontekoja suhteessa 'toisiin'. Ammattiyhdistysliikkeen kollektiiviset toiminnalliset resurssit on oletettu riippuvaisiksi kollektiivisesta identiteetistä, johon vähintäänkin aktiivijäsenet samastuvat. Sosiaalinen pääoma on tulkittu ay-jäsenyyskokemusten merkityksissä kytkeytyväksi yksilön resursseihin, jotka voimistuivat jäsenen kiinnittyessä ammattiyhdistykseensä. Sosiaalinen pääoma näytti tutkimusaineistossa kasautuneen pitkään ammattiyhdistyksensä luottamustehtävissä toimineille aktiiveille. Muistelmien perusteella ei voida puhua kaikilta osin jaetuista kokemuksista ja merkityksistä. Yhdistäviä olivat naiseuteen liittyvät kokemukset, eräänlainen kunnallinen työntekijyys ja yhteisöllisyyden kaipuu. Yhteisöllisyyteen liittyi erilaisia yhteensitovia ja ulossulkevia erontekoja, jotka jakoivat kertojia aktiiveihin ja satunnaisosallistujiin. KTV:n paikallisyhdistysten toimintakulttuuri näytti 1970-luvun naisvaltaistumiskehityksestä huolimatta muuttuneen melko hitaasti. Naisia oli valittu luottamustehtäviin vähemmän kuin heidän suhteellinen määränsä olisi edellyttänyt. Muistelukerronnan valossa näyttää siltä, että naisten oli pitänyt sopeutua KTV:n vanhaan toimintakulttuuriin päästäkseen mukaan aktiiviseen toimintaan ja vaikuttajan rooliin. Poikkeuksen muodostivat uudet KTV:n yhdistykset, joita naiset olivat olleet perustamassa. Paikallisia yhteisöllisyyttä rakentaneita toimintamuotoja olivat muistelukerronnan mukaan olleet virkistys- ja koulutustoiminta, jotka satunnaisemminkin osallistuneet olivat kokeneet omakseen. Sen sijaan erityisesti kokoukset rutiineineen näyttäytyivät muistelukerronnassa aiheuttaneen ulkopuolisuuden kokemuksia. Aineiston perusteella jäsensuhde näyttää kehittyneen prosessina, jossa myönteiset ja kielteiset kokemukset olivat keskeisiä. Vastaanotto paikallisen yhdistyksen kokouksissa oli vaikuttanut naisten tulevaan rooliin toiminnassa, sillä positiiviset kokemukset näyttivät vahvistaneen todennäköisyyttä päätyä ammattiyhdistysaktiiviksi.
  • Knop, Jade (Helsingin yliopisto, 2020)
    Noin joka neljännen suomalaisen työssäkäyvän arvioidaan kärsivän työuupumuksesta. Työuupumus on pitkäaikaisen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota määrittävät uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumusasteista väsymystä pidetään työuupumuksen keskeisimpänä ulottuvuutena. Valtaosa työuupumustutkimuksesta on kohdistunut psykososiaalisten työolojen ja työuupumuksen suhteeseen. Vaikka sosioekonomisen aseman on havaittu olevan yhteydessä valtaosaan terveyden ja hyvinvoinnin indikaattoreista, ei työuupumusta ole juurikaan tutkittu sosioekonomisten terveyserojen näkökulmasta. Usein työuupumustutkimusten kohteena on ollut yksittäinen organisaatio, ammattiryhmä tai toimiala, mutta ammattiryhmien tai toimialojen välisistä eroista työuupumuksessa on niukasti tietoa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ammattiaseman yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen Helsingin kaupungin nuorilla työntekijöillä. Psykososiaaliset työolot huomioidaan yhteyttä mahdollisesti välittävinä tekijöinä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, eroavatko ammattiaseman, psykososiaalisten työolojen ja uupumusasteisen väsymyksen väliset yhteydet eri toimialojen välillä. Tutkielman aineistona käytettiin Helsinki Health Study -tutkimuksen alle 40-vuotiaiden Helsingin kaupungin työntekijöiden kohorttiaineistoa, joka kerättiin syksyllä 2017. Niille vastaajille, jotka antoivat luvan kysely- ja rekisteritietojen yhdistämiseen, lisättiin tieto ammattiasemasta ja toimialasta. Lopullinen aineisto koostui 4837 havaintoyksiköstä. Selitettävänä muuttujana käytettiin uupumusasteisen väsymyksen osiota Työterveyslaitoksen kehittämästä MBI-mittarin versiosta. Työntekijän ammattiasemaa kuvasi neliportainen jako ylempiin, keskitason ja alempiin toimihenkilöihin ja työntekijöihin. Psykososiaalisten työolojen mittaamiseen hyödynnettiin Framinghamin versiota Karasekin JCQ-mittarista. Tarkasteltavia työoloja olivat työn vaatimukset, työn hallinta ja työn kuormittavuus. Ammattiaseman ja uupumusasteisen väsymyksen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lineaaristen regressiomallien avulla, joihin lisättiin vaiheittain psykososiaalisia työolomuuttujia. Lisäksi suoritettiin toimialakohtaiset analyysit, joissa mallit sovitettiin erikseen sosiaali- ja terveysalalle, kasvatus- ja koulutusalalle sekä muille toimialoille. Eniten uupumusasteisesta väsymyksestä kärsivät ylemmät toimihenkilöt. Työn vaatimukset selittivät ammattiasemien välisiä eroja, kun taas työn hallinnan ja kuormittavuuden huomioiminen kasvatti näitä. Kasvatus- ja koulutusalalla esiintyi eniten uupumusasteista väsymystä. Ammattiasemien välisten erojen rakenne ja psykososiaalisten työolojen merkitys vaihtelivat toimialojen välillä. Sosiaali- ja terveysalalla vähiten uupumusasteista väsymystä kokivat keskitason toimihenkilöt, kun taas kasvatus- ja koulutusalalla ja muilla toimialoilla uupumusasteinen väsymys oli vähäisintä alemmilla toimihenkilöillä. Kaikkiaan ammattiasemien väliset erot uupumusasteisessa väsymyksessä olivat pieniä. Aiemmassa tutkimuksessa on viitteitä siitä, että työn vaatimusten ja hallinnan yhteydet sosioekonomisiin terveyseroihin saattaisivat olla erisuuntaisia siten, että korkeat vaatimukset altistaisivat ylemmät sosioekonomiset asemat työstressille, kun taas hallinnan puute vaikuttaisi epäsuotuisasti alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Epäsuotuisat työolot saattavat aiheuttaa stressiä ja uupumusta niin alemmissa kuin ylemmissä ammattiasemissa, mutta eri mekanismien kautta. Toimialakohtaisten tarkastelujen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuksessa toistuvaa havaintoa, jonka mukaan opettajilla ja muilla koulutusalan ammattilaisilla esiintyy keskimääräistä enemmän työuupumusta. Jatkossa on tärkeää tutkia uudenlaisten työtapojen ja niihin liittyvien kuormitustekijöiden yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi ammattiryhmien välisten erojen tutkiminen väestötasolla on tarpeen, jotta saadaan uutta tietoa siitä, mihin ryhmiin työstressin kielteiset terveysvaikutukset kuten uupumusasteinen väsymys kasaantuvat.