Browsing by Subject "kuntarakenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Viskari, Annamari (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee demokratian sekä talouden ja tehokkuuden jännitettä poliittisessa keskustelussa. Tutkimuskohteena on kuntarakennemuutosta koskevan hallituksen esityksen käsittely poliittisessa keskustelussa Suomen eduskunnassa. Tutkielmassa tavoitellaan vastauksia siihen, onko demokratian sekä talouden ja tehokkuuden välillä ristiriita kuntarakennemuutosta koskevassa keskustelussa, millainen tämä ristiriita on, miten se rakennetaan puheessa, minkä asioiden ympärille jännite ja kamppailu muodostuvat sekä millaisia valta-asemia näissä kamppailuissa muodostuu. Tutkielman perustana on arvojen ja kuntarakennemuutosta koskevien käsitysten yhteyttä käsittelevä tutkimus sekä demokratian ja tehokkuuden jännitettä koskeva tutkimus. Tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi, jonka lisäksi analyysia ohjaavat aineistonkäsittelytekniikkana faktuaalistamisstrategioiden menetelmä ja tutkimustekniikkana relationaalisen dialektiikan teorian kuvaus diskurssikamppailuista. Aineisto, jossa tutkimusongelmaa tarkastellaan, käsittää hallituksen esitystä 31/2013 koskevat eduskunnan täysistuntokeskusteluiden pöytäkirjat. Aineiston perusteella tutkielman tuloksissa todetaan, että kuntarakennemuutoksen ja sitä koskevan eduskuntakeskustelun kontekstissa talous ja tehokkuus sekä demokratia rakennetaan toisiinsa nähden ristiriitaisiksi. Tuloksissa todetaan, että hallituspuolueiden, jotka kannattavat hallituksen esitystä ja oppositiopuolueiden, joka vastustavat esitystä, välillä on eroja siinä, mitä totuuksia puheessa esitetään ja miten niiden uskottavuutta vahvistetaan. Tuloksissa todetaan, että puheessa jännitteet rakentuvat pääasiassa seuraavien aiheiden ympärille: itsenäisyyden ja vapaaehtoisuuden merkitys, kunnan ja valtion suhde, kuntien vapauden ja sääntelyn dilemma sekä politiikkaa ja erityisesti kuntarakennepolitiikkaa ohjaavat tekijät ja lähtökohdat. Tuloksissa todetaan myös, että oppositiopuolueiden puheessa kritiikki kohdistuu talousdiskurssiin ja hyväksyntä demokratiadiskurssiin, kun taas hallituspuolueiden puheessa kritiikki kohdistuu demokratiadiskurssiin ja hyväksyntä talousdiskurssiin. Oppositiopuolueiden puheessa marginaalisena esitettyä demokratiadiskurssia nostetaan kohti yleisesti hyväksyttyä asemaa ja korvataan talousdiskurssi demokratiadiskurssilla. Hallituspuolueiden puheessa tulokset ovat päinvastaisia. Tutkielman lähtökohtana on tutkimustulos, jossa todetaan, että demokratian ja talouden arvot korostuvat kuntarakenteen muutosta ja kuntakokoa koskevassa keskustelussa. Muiden arvojen yhteys kuntarakennetta ja kuntakokoa koskeviin mielipiteisiin on vähäinen tai epäselvä. Myös tässä tutkielmassa talouden ja tehokkuuden sekä demokratian ja kansanvaltaisuusperiaatteen arvot korostuvat muiden arvojen rinnalla kuntarakennemuutosta koskevassa keskustelussa. Demokratian ja kansanvaltaisuusperiaatteen arvot ja diskurssi yhdistyvät tulosten perusteella kuntarakennemuutoksen vastustukseen ja pienempään kuntakokoon, kun taas talouden ja tehokkuuden arvot ja diskurssi yhdistyvät kuntarakennemuutoksen kannatukseen ja suurempaan kuntakokoon. Johtopäätöksissä todetaan vallan osalta, että oppositiopuolueet vaikuttavat rakentavan demokratiadiskurssille enemmän valtaa ja hallituspuolueet talousdiskurssille. Valta on kriittisen diskurssianalyysin periaatteiden eli diskursiivisen valtakäsityksen mukaan merkitysten ja käytäntöjen hyväksyntää ja suosiota. Pohdinnassa todetaan, että poliittisen diskurssin puhe laajenee koskettamaan koko yhteiskuntaa. Kontekstissa luodaan sosiaalinen todellisuus, jossa demokratian ja talouden tai tehokkuuden periaatteet eivät voi toteutua yhtäaikaisesti. Tämä keskustelussa luotu sosiaalinen totuus laajenee poliittisen diskurssin kautta koskettamaan koko yhteiskuntaa. Tässä diskursiivinen vallankäyttö ilmenee.
  • Syrjänen, Markus (Helsingfors universitet, 2013)
    Hochmanin, Pinesin ja Thissen (1995) spatiaalinen ja usean julkishyödykkeen optimointimalli paikallisen julkishallinnon rakenteille on kiinnostava suomalaisen kuntarakennekeskustelun näkökulmasta. Sen tulos on selkeä: metropolialueen paikallishallinto on optimaalista järjestää yhtenä hallintoyksikkönä, joka vastaa alueen kaikesta paikallisten julkishyödykkeiden tuotannosta. Maantieteellisesti päällekkäiset hallintoyksiköt johtavat tehottomuuteen, sillä hallintoyksiköt eivät sisäistä palveluntuotantonsa positiivista vaikutusta maan arvoon täysimääräisesti. Vastaavasti optimaalisista markkina-alueista poikkeava kuntarakenne johtaa vapaamatkustusongelmaan tai tehottomaan tuotantoon. Hochmanin mallin tulos on Helsingin toimintaympäristössä ja siitä käydyn keskustelun valossa uskottava ja selitysvoimainen. Toisaalta se on selvästi rajoittunut sen oletuksissa ohitetaan tärkeäksikin koettuja rakenteellisia haasteita. Ensinnäkin, jos Hochmanin olettama kaupunkialueiden välinen tieboutilainen kilpailu ei Suomen sisällä tai kansainvälisesti toimi, on kuntien yhdistymisen riskinä Leviatan-hypoteesin mukainen paikallisen julkisen sektorin pöhöttyminen. Toiseksi Hochmanin malli ohittaa asukkaiden heterogeenisyyden, joka puolestaan on vahva peruste monikerroksellisen hallintorakenteen tehokkuudelle. Opinnäytetyön tavoitteena on johtaa Hochmanin mallin tulokset yksityiskohtaisesti ja alkuperäisen artikkelin matemaattisista muotoiluista poiketen. Analyysin lähtökohtana käytetään mallin uudempia matemaattisia laajennuksia ja tarkennuksia (Arnott ym., 2008 ja Hochman, 2011). Lisäksi matemaattisten tulosten tulkintaa muotoillaan suomalaiseen kuntarakennekeskusteluun sopivaksi. Varsinaisen artikkelin lisäksi käsitellään mallin oletusten merkitystä tulosten tulkinnalle sekä peilataan tuloksia Helsingin seudun kuntarakenteesta käytyyn keskusteluun.