Browsing by Subject "kuntauudistus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Hartikainen, Jussi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma ja sen aihevalinta pohjautuu monipolviseen ja pitkään prosessiin, niin sanottuun sote-uudistukseen. Poliitikkojen ja puolueiden puhuessa sote-uudistuksesta puhutaan usein siitä, kuinka lääkäriin olisi päästävä nopeasti. Tämä herätti tutkielman tekijässä kysymyksen siitä, millaista roolia suun terveydenhuolto on saamassa tulevassa uudistuksessa, vai onko suun terveydenhuolto jopa unohdettu? Tutkielma on siten kirjallisuuskatsaus siitä, millaista roolia suun terveydenhuollolle on annettu neljän eri suurpuolueen vaaliohjelmissa sekä kolmessa eri hallitusohjelmassa, alkaen aina vuoden 2011 vaalikaudesta. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee myös sitä, millaisia ovat puolueiden näkemyserot tuotantotavoissa, jotka kytkeytyvät tiiviisti puolueiden ratkaisuvalintoihin sote-suunnitelmissa. Kirjallisuuskatsauksen menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jota luonnehditaan myös yleiskatsaukseksi. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että vain yhdestä tarkastelumme suurpuolueiden vaaliohjelmista löytyy kannanotto suun terveydenhuollosta omana teemanaan. Lisäksi tarkastelun kolmesta hallitusohjelmasta vain viimeisimmässä, eli Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa otetaan kantaa suun terveydenhuoltoon omana teemanaan. Havainto on merkittävä, sillä suun terveydentilalla on merkittävä yhteys yleisterveyteen ja havaitun havainnon pohjalta voidaankin kysyä, ymmärtävätkö kaikki puolueemme tämän asian tärkeyden vai ajavatko muut intressit hammashoidon ohitse? Suun terveydenhuollon julkisen hoitovastuun kannalta suunta vaikuttaisi olevan laajenemassa Marinin hallitusohjelman myötä. Suuntaus on suun terveydenhuollolle tarvittava ja kaivattu sekä poikkeaa edeltävän eli Sipilän hallituksen kaventavasta hoitovastuun suunnasta tai tarkastelun ensimmäisen hallituksen, eli Kataisen hallituksen linjauksesta, jossa hoitovastuu ei muuttunut suuntaan tai toiseen.
  • Syrjänen, Markus (Helsingfors universitet, 2013)
    Hochmanin, Pinesin ja Thissen (1995) spatiaalinen ja usean julkishyödykkeen optimointimalli paikallisen julkishallinnon rakenteille on kiinnostava suomalaisen kuntarakennekeskustelun näkökulmasta. Sen tulos on selkeä: metropolialueen paikallishallinto on optimaalista järjestää yhtenä hallintoyksikkönä, joka vastaa alueen kaikesta paikallisten julkishyödykkeiden tuotannosta. Maantieteellisesti päällekkäiset hallintoyksiköt johtavat tehottomuuteen, sillä hallintoyksiköt eivät sisäistä palveluntuotantonsa positiivista vaikutusta maan arvoon täysimääräisesti. Vastaavasti optimaalisista markkina-alueista poikkeava kuntarakenne johtaa vapaamatkustusongelmaan tai tehottomaan tuotantoon. Hochmanin mallin tulos on Helsingin toimintaympäristössä ja siitä käydyn keskustelun valossa uskottava ja selitysvoimainen. Toisaalta se on selvästi rajoittunut sen oletuksissa ohitetaan tärkeäksikin koettuja rakenteellisia haasteita. Ensinnäkin, jos Hochmanin olettama kaupunkialueiden välinen tieboutilainen kilpailu ei Suomen sisällä tai kansainvälisesti toimi, on kuntien yhdistymisen riskinä Leviatan-hypoteesin mukainen paikallisen julkisen sektorin pöhöttyminen. Toiseksi Hochmanin malli ohittaa asukkaiden heterogeenisyyden, joka puolestaan on vahva peruste monikerroksellisen hallintorakenteen tehokkuudelle. Opinnäytetyön tavoitteena on johtaa Hochmanin mallin tulokset yksityiskohtaisesti ja alkuperäisen artikkelin matemaattisista muotoiluista poiketen. Analyysin lähtökohtana käytetään mallin uudempia matemaattisia laajennuksia ja tarkennuksia (Arnott ym., 2008 ja Hochman, 2011). Lisäksi matemaattisten tulosten tulkintaa muotoillaan suomalaiseen kuntarakennekeskusteluun sopivaksi. Varsinaisen artikkelin lisäksi käsitellään mallin oletusten merkitystä tulosten tulkinnalle sekä peilataan tuloksia Helsingin seudun kuntarakenteesta käytyyn keskusteluun.
  • Mustonen, Niilo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sote-uudistusta on tehty Suomessa vuosien ajan, se on epäonnistunut moneen kertaan ja se on vaaliväittelyiden keskeisin aihe. Siihen liittyy valtavasti erilaisia intressitahoja kansainvälisistä terveyspalveluyrityksistä kolmannen sektorin järjestöihin ja kunnalliseen itsehallintoon liittyen. Tänä päivänä tuo hanke näyttää muuttavan suomalaisen hallintomallin perustavanlaatuisesti, kun maahamme suunnitellaan uutta väliportaanhallintoa eli maakuntaitsehallintoa. Tutkimus pyrkii selvittämään miten nykytilanteeseen on päädytty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta se pyrkii selvittämään miksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kytkeytyy niin merkittävällä tavoin kunta- ja maakuntahallintojen uudistamiseen. Kolmantena pohdinnan alueena on tuoda esiin millaiset tekijät ovat vaikuttaneet uudistuksen polkuun, millaisia valtaresursseja eri intressitahoilla on ja ylipäänsä mitä nämä tahot ovat tavoitelleet. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään viranomaismateriaaleja (ministeriöiden työryhmämuistioita ja -raportteja, hallitusohjelmia, hallituksen esityksiä, aihealueesta annettuja lakeja, valiokuntien lausuntoja sekä osin myös media-artikkeleita). Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään prosesseja jäljittävää tapaustutkimusta. Lähteenä on aiempi tutkimus sekä alkuperäislähteet, kuten hallituksen esitykset ja valiokuntien lausunnot. Prosesseja jäljittävässä tapaustutkimuksessa olennaista on etsiä usein varsin rajallisesta aineistosta syy-seuraus-suhteita, joista voidaan päätellä prosessin vaiheita ja tapahtumien suhteita toisiinsa. Tutkimuksen lähtökohtana on löytää sote-uudistuksesta polkuriippuvuuteen liittyviä tekijöitä. Olennaisena tekijänä on tarkastella olemassa olevien instituutioiden merkitystä, uusien instituutioiden muodostumista ja itseään vahvistavia palauteprosesseja sekä vaihtoehtoisia ratkaisutapoja ja niiden hylkäämiseen johtaneita syitä. Tällöin voidaan tarkastella tehtyjen ratkaisujen pohjalta miksi yhtä käyttökelpoista vaihtoehtoa ei jossakin tilanteessa valittu ja ovatko muutokset tapahtuneet tietoisesti vai ajauduttiinko niihin sattumalta. Sote-uudistuksesta vuoden 2005 jälkeen on nähtävissä useita kriittisiä käännekohtia, joissa olisi voitu valita toinenkin reitti. Niistä ensimmäisenä voidaan pitää eduskuntavaalitulosta 2007, jonka jälkeinen hallitus päätti keskeyttää parlamentaarisen valmistelun. Vaikka kyseessä on tiedossa oleva, toistuva ja hallinnollinen tapahtuma, se samalla muutti poliittista asetelmaa perustavanlaatuisella tavalla. Seuraava kriittinen käännekohta oli vuoden 2011 eduskuntavaalitulos, sen jälkeiset vaikeat hallitusneuvottelut, joiden pohjalta hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi nousi kuntauudistuksen toteuttaminen. Kuntauudistus kuitenkin tosiasiallisesti törmäsi jo alkumetreillään voimakkaaseen vastustukseen kuntien taholta ja vastustus huipentui, kun SDP ilmoitti vastustavansa pakkoliitoksia. Tämä käänne uhkasi viedä uudistuksen loputtomaan selvitysten ja minimaalisten uudistusten polulle. Tämän jälkeen hallituksen katse kääntyi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen uudistamiseen, jossa seuraava kriittinen käännekohta oli Orpon johtaman koordinaatioryhmän tulosten kaatuminen ja uuden sote-aluemallin varaan rakentuvan vaihtoehdon (Vapaavuoren valmistelu) valitseminen. Seuraava kriittinen käänne tapahtui helmikuussa 2015 kun perustuslakivaliokunta antoi kaksi kriittistä lausuntoaan, jotka kaatoivat hallituksen valmistelemat esitykset. Yksi kriittinen käännekohta oli Keskustan kotikunta- maakunta -mallin muodostaminen vuonna 2012 ja sen omaksuminen Sipilän hallituksen ohjelmaan keväällä 2015. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on siten ollut puoluepoliittis-ideologisten tavoitteiden, vaalikauden aikataulullinen, perustuslaillisten oikeuksien, hallinnollisteknisten ja -valtasuhteiden välinen taistelukenttä. Kun jotakin osa-aluetta on kyetty edistämään, on siihen löytynyt vastus jonkin toisen osa-alueen puolelta. Tämä on johtanut kierteeseen, jossa kulloinkin käsillä ollutta mallia on paikkailtu ja tasapainotettu, mutta näistä muutoksista huolimatta kaikki aikaisemmat mallit ovat lopulta ajautuneet ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Viime vuosien aikana tehdyt hallinnon ja palvelurakenteen uudistushankkeet ovat osoittaneet suomalaisen päätöksentekojärjestelmän monimutkaiset ja syvälliset ongelmat. Toisaalta tästä herää myös kysymys poliittisen tavoitteenasettelun karkaamisesta, voidaanko edes olettaa, että kyettäisiin muuttamaan perustavanlaatuisesti sellaisia asioita joissa yhteiskunnassamme intressit ja valta-asetelmat jakautuvat niin moniin osiin.
  • Kuusisto, Emilia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus käsittelee Ruoveden seurakuntaa vuosina 1865–1896. Kunnallishallinnon perustamisen yhteydessä vaivaishoito siirtyi seurakunnalta kunnan tehtäväksi, jolloin seurakunta jäi kolmeksi vuosikymmeneksi ilman organisoitua sosiaalista auttamistyötä. Tilanne muuttui, kun vuonna 1895 perustettiin Ruoveden diakonaattiseura. Seuraavana vuonna seurakunta sai ensimmäisen diakonissansa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, tehtiinkö Ruovedellä seurakunnan toimesta sosiaalista auttamistyötä kunnan perustamisen ja ensimmäisen diakonissan saapumisen välillä, ja jos tehtiin, miten se ilmeni. Tärkeimpiä lähteitä ovat erilaiset kunnan ja seurakunnan pöytäkirjat ja tilikirjat, tutkimuskirjallisuudessa paikallishistorioilla on keskeinen rooli. Ruoveden kunta perustettiin poikkeuksellisen nopeasti ja maallikkojohtoisesti. Kirkkoherra J.W. Durchman irtisanoutui vaivaishoitohallituksen puheenjohtajuudesta varhaisessa vaiheessa, mutta kunnan perustamisessa olivat mukana kirkonisäntä sekä suntio, joka toimi vaivaishoidosta vastaavan kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Nälkävuosien koetellessa tuoretta kunnallishallintoa, toimi kirkkoherra Durchman avustustoiminnan tukihenkilönä ja avustusten jakajana. Kirkkoherran henkilökohtainen panos näkyi Ruovedellä myös koulutuksen, terveydenhuollon sekä kulttuurielämän tukemisena. Vuosisadan loppua kohden Durchmanin pariskunta antoi suurehkoja lahjoituksia sairaala- ja koulutushankkeisiin. Kunnan vaivaiskassaan seurakunta lahjoitti eri tilaisuuksissa kerättyjä lahjoituksia ja vaivaisukon tulot. Merkittävä osa seurakunnan kolehdeista kerättiin auttamistyöhön, pääosin kunnan ulkopuolelle, mutta paikallisista kohteista ainakin koululle ja sairashuoneelle. Seurakunta lainasi ja maksoi korkoa kunnan hyväntekeväisyystilille. Köyhimmät vapautettiin seurakunnan maksuista. Ruoveden diakonaattiseura perustettiin vuonna 1895 ja seuraavana vuonna saatiin Hämeen seurakuntien ensimmäinen diakonissa. Tutkimus osoittaa, ettei Ruoveden seurakunta luopunut auttamistyöstä, vaikka sillä ei vielä ollut yhtä organisoitua kanavaa auttamiselle.