Browsing by Subject "kuntoutustutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Ukkola, Ismo; Miettinen, Sari; Pulkki, Jutta; Heino, Pekka; Poikkeus, Leena (Kela, 2022)
    Työpapereita
    Työpaperissa tarkastellaan mahdollisia järjestelmätason syitä alueiden välisiin eroihin Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa ja osallistumisessa neljän Kelan kuntoutuspalvelun osalta (työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, puheterapia, kuntoutuspsykoterapia ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kuntoutuskurssi (AVH-kurssi)). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kuntoutuspalvelujen saatavuus ja sen muodostama monitahoinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin keväällä 2021 toteutettua, kuntoutuksen ammattilaisille suunnattua kyselyä. Vastaajia yhdisti näkemys asiakkaan kuntoutukseen ohjautumisen sujuvuudesta, resurssien niukkuudesta ja kuntoutukseen hakemisen puutteista. Erityisvastuualueiden (erva) välisissä tarkasteluissa huomattiin, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen vastaukset erottuivat muista alueista pääsääntöisesti myönteisemmillä arvioilla. Erityisesti näin oli asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvuuden, toimintamallien käytön, työnjaon selkeyden sekä kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Avovastauksista tunnistettiin seitsemän pääteemaa, jotka koskevat: tietoa, yhteistyötä, työnjakoa, palveluihin osallistumista, resursseja, kuntoutusmyönteisyyttä ja tukiverkkoa. Työnjaossa tunnistettiin kaksi alateemaa: asiakkaan ohjaukseen liittyvä työnjako ja asiakkaan prosessin jatkuvuutta turvaava työnjako eivät toimi sujuvasti. Toimintamalliteemassa tunnistettiin neljä alateemaa: tiedon tai osaamisen puute etenemisestä, prosessin vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus, epäselvät käytännöt ja toimintamalli ei toimi. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota kuntoutuksen hakemiseen sekä asiakkaan kuntoutustarpeen arviointiin ja kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näissä vaiheissa tulisi tarkastella erityisesti toimijoiden välistä työnjakoa ja käytössä olevia toimintamalleja. Kaikkia alueita koskevat kehittämiskohteet ovat resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus.
  • Karinkanta, Saija; Reiterä, Tuomas (Kela, 2021)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Vuosittainen raportti tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä ja nostaa esiin mahdollisia kehityskohteita. Tässä raportissa tarkastellaan aiempia vuosia jäsennellymmin ammatillista kuntoutusta, sillä työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja ammatillinen kuntoutusselvitys on analyyseissä eriytetty toisistaan. Raportti perustuu vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Kuntoutuspalveluiden asiakkailta on kerätty tietoa neljällä eri mittarilla kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Lisäksi palveluntuottajilta on kysytty arviota kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Aineisto sisältää tiedot 7 362 kuntoutuspalvelujen asiakkaasta. Raportissa raportoitavat rekisteritiedot koskevat vuonna 2018 kuntoutuksensa päättäneitä henkilöitä (n = 6 118). Vuoden 2019 raportissa tarkastellaan ammatillista ja harkinnanvaraista kuntoutusta yhdeksässä palveluryhmässä: työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, ammatillinen kuntoutusselvitys, KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, omaishoitajien kuntoutuskurssit, diabetesta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyvyssä tapahtui suotuisia muutoksia kuntoutuksen aikana. Myös asiakkaiden fyysinen ja psyykkinen elämänlaatu kohentui ja masennusoireista kärsimättömien määrä kasvoi. Kaikkiaan yli puolet kuntoukseen osallistuneista vähintään saavutti asettamansa kuntoutustavoitteet. Palveluryhmien välillä oli selviä eroja sekä kuntoutustavoitteiden saavuttamisessa että kuntoutuksen hyötyä arvioivissa mittarituloksissa. Rekisteriseurannassa havaittiin, että työssä ja opiskelemassa olevien osuus kasvoi viisi prosenttiyksikköä kuntoutuksen päättymistä edeltävästä vuodesta päättymistä seuraavan vuoteen. Työllistymistä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa työllisten määrä yli kaksinkertaistui seurannan aikana.
  • Ebeling, Hanna; Mattila, Marja-Leena; Suominen, Inkeri; Haapala, Eija; Suomela-Markkanen, Tiina (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Suositus on tehty Kelan ja julkisen terveydenhuollon asiantuntijoiden valtakunnallisessa yhteistyössä. Suositus on suunnattu kuntoutusta suunnitteleville ja toteuttaville tahoille. Lapsi tai nuori voi saada Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, kun • hän ei ole julkisessa laitoshoidossa • hänellä on sairaus tai vamma sekä siihen liittyvä suoritus- ja osallistumisrajoite • suoritus- ja osallistumisrajoite on niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa • rajoite aiheuttaa vähintään vuoden kestävän kuntoutustarpeen • kuntoutus ei liity välittömään sairaanhoitoon • kuntoutuksen tavoitteet eivät ole ainoastaan hoidollisia • kuntoutus on perustellusti tarpeen mahdollistamaan aktiivista ja harkittua arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista. Suosituksessa ei esitetä yksityiskohtaisesti kuntoutusmenetelmiä eikä vaikuttavuusnäyttöä. Näiltä osin suosituksessa viitataan Käypä hoito -suosituksiin, ajankohtaisiin oppikirjoihin ja tutkimuksiin. Muihin kuin mielenterveyshäiriöiden diagnooseihin, kuten esimerkiksi aistivammaisuuteen tai kehitysvammaisuuteen liittyviä erityistarpeita ei käsitellä tässä suosituksessa. Suosituksessa kuvataan julkisen terveydenhuollon järjestämisvastuu sekä ikäryhmäkohtainen toimintakyvyn arvioinnin ja kuntoutuksen valinnan, käynnistämisen ja seuraamisen prosessi. Suosituksessa kuvataan Kelan järjestämien kuntoutustoimenpiteiden asiakkuuskriteerit vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen (luvut 9 ja 10), harkinnanvaraisen kuntoutuksen (luvut 10, 11 ja 12), kuntoutuspsykoterapian (luku 13) sekä ammatillisen kuntoutuksen (luku 14) osalta. Lisäksi suosituksessa esitetään keskeiset lapsen ja nuoren kuntoutusta tukevat etuudet (luvut 15 ja 16) ja se, milloin lapsella tai nuorella voi olla mahdollisuus Kelan maksamaan opiskelun apuvälineeseen (luku 17).
  • Vinberg, Martta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aims. The aim of this study was to find out how speech and language pathologists use musical methods in speech therapy in Finland. The purpose of the survey was to gather experiences and opinions about this subject. The data was collected in spring 2016. Methods. The survey was made with web-based survey-tool provided by Helsinki University. It was sent to 1209 members of Finnish association of Speech Therapists. The questionnaire was answered by 122 responders (response rate was 10%). There were 25 questions in the survey, with open, closed and combined question types. Open questions were analysed with qualitative methods: answers were categorized and sorted into themes. Closed questions were analysed by quantitative methods by calculating means and frequencies with SPSS-program. Combined questions types were analysed with both methods. Results and conclusions. The responders who had direct speech therapy as part of their job description (N=112) did use diverse musical methods as part of the therapy, but the amount of utilization varied considerably. The methods were used all around Finland, by therapists from different kind of backgrounds concerning the age and the graduate university. Musical methods were used in many patient groups. According to the answers, these methods were especially important if the patient didn't have any kind of speaking ability to use. The most common musical method mentioned was MIT (melodic intonation therapy) which was used by 32% of the responders who did direct speech therapy. The MIT was also the most popular method from which responders would like to have more education of. In the whole sample (N=122), musical methods were used widely in the part of so called indirect or consultative speech therapy, meaning that the speech and language therapists gave recommendations of using music as part of the rehabilitation process at homes, during day care and in the rehabilitation centres. Some responders utilized musical methods also as part of the speech-language assessments. In addition, based on answers the collaboration between speech therapists and music therapists is almost non-existent in Finland. Collaboration with music therapists was hoped. Many responders were interested in the practical education of this subject.
  • Grönlund, R (Kela, 2010)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 111
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ikäihmisten ryhmämuotoinen kuntoutus toteutuu kuntoutuslaitoksessa ja miten he kokevat sen. Tutkimus on tehty laadullisella, etnografisella tutkimusotteella, jolloin tutkimus on mahdollista tehdä monipuolisin menetelmin, analyyttisin näkökulmin ja aineistoin, jotka on tuotettu kenttätyöllä olosuhteissa, joissa tutkimukseen osallistuvat ihmiset elävät. Tutkimusprosessissa on keskeisenä osallistuminen, havainnointi ja kokemukset. Tutkimuksessa on hyödynnetty useita tutkimussuuntia, kuten työorganisaatioiden kulttuurista sosiaalitutkimusta, kuntoutusta, geriatriaa ja gerontologiaa sekä kasvatustiedettä. Tutkimusaineisto on kerätty osallistumalla kuntoutuslaitosten arkeen sekä haastattelemalla kuntoutuslaitoksen työntekijöitä, kuntoutujia sekä kunnan työntekijöitä ja videoimalla kuntoutuksen ryhmätyö- ja tiimitilanteita vuoden 2003 aikana. Työ eteni aineistolähtöisesti laajeten havainnoilla ja videoaineistoilla kuntoutuksen työkulttuurin, gerontologian ja pedagogiikan soveltuvia teorioita ja termejä käyttämällä. Tutkimuksen mukaan moniammatilliset tiimit onnistuivat hyvin vanhusten tilannearvioissa ja sen pohjalta tehtävissä tavoitteenasetteluissa. Ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa on vaikea toteuttaa asiakaslähtöistä työotetta ja soveltaa vanhuspedagogiikkaa. Kuntoutujaryhmän heterogeenisuus ja erilaiset tarpeet vaikeuttivat ryhmäilmiöiden hyödyntämistä. Vanhukset arvostivat saamaansa kuntoutusta. He olivat tutustuneet suureen joukkoon ihmisiä, kokeneet asioita yhdessä ja saaneet vertaistukea. He olivat saaneet apua ja noudattivat saamiaan ohjeita. Odotukset olivat kuitenkin virittyneet useampiin kuntoutuksen jälkeisiin tilaisuuksiin tai tapahtumiin kuin nyt kunnassa järjestettyihin.
  • Jaakonsaari, M; Karttunen, A; Klemola, L; Kokko, P (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 95
    Vuosina 2008–2012 toteutettiin Kelan geriatrisen kuntoutuksen kehittämishanke 65–85-vuotiaiden aivoverenkiertohäiriön (AVH:n) sairastaneiden (N = 270) kuntoutuksessa. Osana hanketta tutkittiin kontrolloimattomassa seurantatutkimusasetelmassa laitos- ja avomuotoisen kävely- sekä käsikuntoutuksen aikana tapahtuneita muutoksia toimintakykyyn. Lisäksi toteutettiin kustannusseuranta kuntoutuksen resursoimisen ja NordDRG-luokittelulogiikan arvioimiseksi AVH:n sairastaneilla. Kävelykuntoutus sisälsi kävelyharjoittelua sekä painokevennettynä että ilman painokevennystä. Käsikuntoutus sisälsi halvaantuneen käden monimuotoista harjoittelua. Kuntoutuksessa käytetyt menetelmät olivat osin moniammatillisia ja laaja-alaisesti toteutettuja. Vuoden kestävässä kuntoutusprosessissa perusjaksoa seurasi kaksi seurantajaksoa. Kävelykuntoutuksen perusjakson kesto oli 20 vrk laitos- ja 18 vrk avokuntoutuksessa, käsikuntoutuksen vastaavasti 14/13 vrk. Seurantajakso I (6 vrk) toteutettiin 6 kk ja seurantajakso II (2 vrk) 12 kk perusjakson päättymisestä. Kävelykuntoutujilla oli avofysioterapiaa perusjakson ja seurantajakso I:n välissä. Kävelyn laitoskuntoutujien motorinen ja kognitiivinen toimintakyky (FIM) parani seuranta-aikana, käden avokuntoutujilla motorinen toimintakyky. Ottaen huomioon kuntoutujien iän ja sairastumisesta kuluneen ajan saavutetulla toimintakyvyn paranemisella ja avuntarpeen vähenemisellä voi kuntoutujakohtaisesti olla merkitystä itsenäiseen päivittäisistä toimista selviytymiseen. NordDRG-luokittelu soveltui käytettäväksi kävely- ja käsikuntoutujien DRG-ryhmittelyyn. Ryhmittely luokitteli kuntoutujat DRG-ryhmiin FIM-toimintakykymittarin pisteiden suunnan mukaisesti loogisesti, ryhmittelyn olematta kuitenkaan liian herkkä FIM-toimintakykymittarin pisteiden muutoksille. Kustannushomogeenisuuden periaate toteutui hyvin, sillä kävely- ja käsikuntoutujien tutkimusjoukossa DRG-ryhmittäin tarkasteltuna jaksojen kustannusten variaatiokerroin jäi alle 60 prosentin.
  • Virta, L; Mäki, J (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 39
    Kela järjestää kuntoutustutkimuksia henkilöille, joiden työkyky on olennaisesti heikentynyt sairauden vuoksi. Vuosina 1993-1995 kuntoutustutkimukseen osallistuneiden 6 000 henkilön mahdollisia työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja -ratkaisuja tutkittiin Kelan rekisteritietojen avulla. Erityisesti tutkittiin kuntoutustutkimuksen jälkeisten kuukausien aikana tehtyjen eläkehakemusten hylkäysosuuksia, joita verrattiin eläketilastojen hylkäysosuuksiin.