Browsing by Subject "kuormitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Salo, Simo; Ekholm, Petri; Knuuttila, Seppo (Finnish Environment Institute, 1997)
    The Finnish Environment 51
  • Bhattacharjee, Joy; Marttila, Hannu; Launiainen, Samuli; Lepistö, Ahti; Kløve, Bjørn (Elsevier, 2021)
    Science of The Total Environment 779 (2021), 146419
    Maintaining and improving surface water quality requires knowledge of nutrient and sediment loads due to past and future land-use practices, but historical data on land cover and its changes are often lacking. In this study, we tested whether land-use-specific export coefficients can be used together with satellite images (Landsat) and/or regional land-use statistics to estimate riverine nutrient loads and concentrations of total nitrogen (TN), total phosphorus (TP), and suspended solids (SS). The study area, Simojoki (3160 km2) in northern Finland, has been intensively drained for peatland forestry since the 1960s. We used different approaches at multiple sub-catchment scales to simulate TN, TP, and SS export in the Simojoki catchment. The uncertainty in estimates based on specific export coefficients was quantified based on historical land-use changes (derived from Landsat data), and an uncertainty boundary was established for each land-use. The uncertainty boundary captured at least 60% of measured values of TN, TP, and SS loads or concentrations. However, the uncertainty in estimates compared with measured values ranged from 7% to 20% for TN, 0% to 18% for TP, and 13% to 43% for SS for different catchments. Some discrepancy between predicted and measured loads and concentrations was expected, as the method did not account for inter-annual variability in hydrological conditions or river processes. However, combining historical land-use change estimates with simple export coefficients can be a practical approach for evaluating the influence on water quality of historical land-use changes such as peatland drainage for forest establishment.
  • Niemi, Maarit; Niemi, Jorma (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 34, 68-73
    Bakteerien ja bakteriofaagien esiintyminen puhdistetussa jätevedessä vuorokauden aikana ja puhdistamon viipymän määrittäminen.
  • Rautio, Liisa Maria; Haldin, Lotta; Storberg, Karl-Erik; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Nyman, Stefan; Ojaniemi, Yrjö (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    LSUra 2/2009
    Kyrönjoki on osa Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoaluetta ja joelle on vuonna 2008 valmisteltu ehdotus vesienhoidon toimenpideohjelmaksi. Kyrönjoen alueella vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä ovat hajakuormitus, rakenteelliset muutokset ja happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ongelmat. Vesien ekologinen tila vaihtelee Kyrönjoen alueella huonosta erinomaiseen. Ekologista tilaa heikentää erityisesti ravinne-, happamuus- ja metallikuormitus ja joen rakenteeseen tehdyt muutokset. Kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi Kyrönjoen alaosalla, Lehmäjoella ja Orismalan joella. Huono kemiallinen tila on seurausta happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta. Toimenpideohjelmassa on arvioitu sektorikohtaisesti (haja- ja loma-asutus, yhdyskuntien jätevedet, turvetuotanto, turkistuotanto, maatalous, metsätalous, vesistörakenteet ja säännöstely, vesistökunnostukset, maaperänhappamuus) tavoitteiden saavuttamiseen edellyttävät toimenpiteet. Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää myös tiedollisia, taloudellisia ja hallinnollisia ohjauskeinoja. Neuvontaa ja koulutusta tarvitaan erityisesti haja-asutuksen, maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelussa sekä maaperän happamuuteen liittyvissä toimenpiteissä. Ehdotetut toimenpiteet parantavat selkeästi Kyrönjoen tilaa ja hyvä tila voidaan niiden avulla saavuttaa kuudessatoista muodostumassa vuoteen 2015 mennessä. Kahdessakymmenessä kahdessa muodostumassa tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 tai 2027 asti erillaisten teknillisten ja luonnonolosuhteisiin liittyvien syiden takia. Ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaa alueen asukkaiden viihtyvyyttä, virkistyskäyttö- ja kalastusmahdollisuuksia ja vedenhankinnan edellytyksiä.
  • Hyytiäinen, Ulla-Maija (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 12/2008
    Voimakkaat leväkukinnat herättivät tarpeen ulkokuormitteisen Hiidenveden kunnostamiseksi jo 1990-luvun puolessa välissä. Hiidenveden kunnostuksen ensimmäinen vaihe käynnistettiin vuonna 1995, ja vuoteen 2005 asti järveä kunnostettiin hoitokalastuksin. Vuosina 2005-2007 Hiidenveden kunnostus hankkeen linjaukset mietittiin tuoreimpien tutkimustulosten pohjalta uudelleen. Suositusten mukaisesti hoitokalastus päätettiin keskeyttää ja Hiidenveden kunnostuksen painopiste muutettiin ulkoisen kuormituksen hallintaan. Samalla kunnostustyön jatkuvuus haluttiin turvata, joten valmistelu pidemmän Hiidenveden kunnostus 2008-2011 hankkeen toteuttamiseksi aloitettiin. Vaikka valumaalueen hoidossa pääpaino oli kuormituksen synnyn ja kasvun ehkäisyllä, tarvittiin voimakkaita kuormitusta vähentäviä keinoja ravinnepäästöjä leikkaamaan. Hiidenveden valumaalueelle tehtiin pienimuotoisia altaita ja kosteikkoja luonnonmukaisen rakentamisen keinoin. Hiidenveden valumaalueella sijaitsevan Vanjärven mittavan kunnostuksen valmistelu aloitettiin ja maatalouden vesiensuojelua tuettiin mm. suojavyöhykkeiden ja ravinnetaselaskelmien avulla. Vuosina 2005-2007 Hiidenvesi on toiminut hankekumppanina ja tutkimuskohteena useissa erillisissä vesistöja kunnostusprojekteissa sekä kehitysja tutkimushankkeissa. Tavoitteena olikin nostaa Hiidenvesi yhdeksi merkittävimmistä järvikunnostuksen kohteista Hiidenveden kunnostus 2008-2011 hankkeen alkaessa.
  • Paananen, Arto; Kaipainen, Heikki; Bilaletdin, Ämer (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2008)
    PIRra 3/2008
    Kuormitusselvityksessä määritettiin Hulausjärveen tuleva kokonaisfosforin vuotuinen ravinnekuormitus ja eri kuormitusläheet sekä niiden osuus kokonaiskuormituksesta. Raportissa tarkasteltiin mallilaskelman avulla myös Rikalan kanavan avaamisen seurauksena Rikalanjärveen ja edelleen Hulausjärveen virtaavan veden vaikutusta kokonaisfosforipitoisuuteen. Valmisteilla olevan vesienhoidon toimenpideohjelman tavoitteena on vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen ja sen säilytäminen. Tyydyttävässä ja huonossa laatuluokassa olevien vesimuodostumien tilaa heikentävät erityisesti hajakuormituksesta tulevat ravinteet sekä vesistössä tehdyt hydro­morfologiset muutokset. Nykykäytännön toimenpiteillä voidaan vaikuttaa vesistöihin tulevaan ravinne­ ja kiintoainekuormitukseen.Erityisesti peltoviljelyn, karja­ ja metsätalouden osalta tarvitaan monipuolisia lisätoimenpiteitä ravinne­ ja kiintoaineskuormituksen vähentämiseen. Jotta Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen tavoite saavutettaisiin, tulisi kokonaisfosforikuormitusta vähentää noin 50 %. Järven hyvän ekologisen tilan kokonaisfosforipitoisuus Hulausjärven tyyppiselle järvelle on alle 40 µg l­1. Tämän saavuttaminen vaatisi kokonaisfosforikuormituksen vähenemisen noin puolella, 1400 kg:aan vuodessa. Lisävedenjohtaminen Rikalan kanavan kautta pudottaisi Hulausjärven kokonaisfosforipitoisuuksia lähelle hyvän tilan rajaa (40 µg l­1). Kanavasta johdetun lisäveden vaikutus olisivat suurimmillaan kuivaan aikaan, jolloin myös sinileväkukinnot ovat yleisimpiä. Kanavan avaamisen vaikutus kohdistuisi kuitenkin vain Hulausjärveen, joten Mantereenjärven ja Heinälahden pitoisuuksiin sillä ei olisi vaikutusta.
  • Hagman, Anne-Marie (, 2008)
    UUDra 11/2008
    Inkoossa sijaitseva Linkullasjön on rehevä järvi, jonka ongelmia ovat umpeenkasvu ja särkikalavaltainen kalasto. Järvessä on ollut happikatoja ja leväkukintoja. Linkullasjönin perustilaa selvitettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Inkoon kunnan yhteistyöhankkeena. Hanke on osa suurempaa kuntakohtaista järvikunnostussuunnitteluohjelmaa. Perustilan selvitykseen kuului tietojen hakeminen eri rekistereistä ja muista tietolähteistä. Raporttiin kerättiin tiedot veden laadusta, kalastosta, ja leväkukinnoista. Kasvillisuutta selvitettiin maastokäynnein. Lisäksi määritettiin Linkullasjönin valumaalue. Valumaalueen maankäyttöä tarkasteltiin kartalta. Selvityksen mukaan Linkullasjön on hyvin rehevä järvi. Kasvillisuus on erittäin runsasta etenkin järven länsipäässä. Linkullasjönin kalastoon kuuluvat kiiski, ahven, sorva, lahna, salakka ja särki. Kalasto on särkikalavaltaista. Meritaimenen olisi mahdollista nousta Linkullasjöniin Inkoonjokea pitkin. Valumaalueella on paljon peltoja, joiden kuormitus tulisi jatkossa selvittää. Kuormitusselvityksessä arvioitaisiin järveen kohdistuva fosforimäärä ja sen vaikutus järven tilaan. Linkullasjönissä on selvää kunnostustarvetta ja raportissa ehdotetaan, että järvelle tehdään kunnostussuunnteilma. Kunnostussuunnitelmassa arvioidaan tarkemmin kyseiselle järvelle sopivia kunnostusmenetelmiä. Esimerkiksi peltoojiin kannattaisi suunnitella luonnonmukaisen peruskuivatuksen mukaisia toimenpiteitä.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 18/2008
    Kirkkonummella sijaitseva Kalljärvi on erittäin rehevä järvi, jonka veden laatu on luokiteltu huonoksi. Ongelmia aiheuttavat etenkin lähes jokakesäiset runsaat sinileväkukinnat. Kalljärven kalasto on myös edelleen särkikalavaltainen, minkä vuoksi nuottauksia suositellaan jatkettavan. Järvessä on ollut myös happikatoja. Kalljärven perustilaa selvitettiin osana Kirkkonummen kuntakohtaista järvikunnostusohjelmaa Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Kirkkonummen kunnan yhteistyöhankkeena. Perustilan selvitykseen kuului tietojen hakeminen eri rekistereistä ja muista tietolähteistä. Selvityksessä huomioitiin veden laatu, järven kasvillisuus ja kalasto ja pohjasedimentin kunto. Lisäksi haettiin tietoa järvessä esiintyneistä leväkukinnoista ja levälajeista. Kalljärven valumaalue määritettiin ja valumaalueen maankäyttöä selvitettiin karttatarkastelulla. Selvityksen mukaan Kalljärvessä on selvää kunnostustarvetta ja järvelle ehdotetaankin kuormituksen tarkempaa selvitystä ja kunnostussuunnitelmaa. Kuormitusselvityksessä arvioidaan laskennallisesti järveen kohdistuva fosforimäärä ja sen vaikutus järven tilaan. Lisäksi tarkastellaan aiempaa kuormitushistoriaa. Kunnostussuunnitelmassa pohditaan tarkemmin Kalljärvelle sopivia kunnostusmenetelmiä
  • Unknown author (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 6/2008
    Kaikilta Uudenmaan kunnilta kysyttiin halukkuutta osallistua kuntakohtaiseen järvikunnostusohjelmaan syksyllä 2006. Karjaan kaupunki oli ilmoitti kiinnostuksestaan ja neuvotteluiden tuloksena kohteiksi valittiin sekä Kolijärvi (Gålisjön) että Kaskimaa (Svedjaträsket). Molemmille järville tehtiin Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Karjaan kaupungin yhteistyöprojektina perustilan selvitys, kuormitusselvitys ja niihin pohjautuva kunnostussuunnitelma.Tämän raportin osiossa yksi käsitellään edellä mainitut asiat Kaskimaan osalta. Kaskimaan suurin ongelma on limaleväkukinnat, jotka haittaavat Karjaan ainoan EUuimarannan käyttöä. Tähän ongelmaan on etsitty osiossa yksi ratkaisua. Menetelmän valinta ei ole helppoa, koska suoranaista ratkaisua limaleväongelmaan ei ole keksitty. Kaskimaahan ei kohdistu liikaa ulkoista kuormitusta, vaan tämänhetkinen tilanne on hyvä. Järven sisäinen kuormitus on vähäistä. Limalevän torjumiseksi ehdotetaan veden sekoittamista hapettimella. Tällöin limalevän pitäisi vähentyä veden pintakerroksesta. Lisäksi hapetinta olisi mahdollista käyttää myös talvisten happikatojen torjumiseen. Kaskimaan tarkempi hapetussuunnitelma esitetään raportin osiossa kaksi. Suunnitelman teon yhteydessä pyydetään tarjoukset mahdollisista laitteista ja valitaan hinnan ja ominaisuuksien perusteella Kaskimaalle sopivin laite. Hapettimen sijoituspaikka ja hapetusaika esitetään myös suunnitelmassa. Lisäksi suunnitelmassa esitetään kokeilun seurantaa koskevia tutkimuksia.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 10/2008
    Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Karjaan kaupungin yhteisprojektina selvitettiin Karjaan Kolijärven (Gålisjön) perustila ja kuormitus sekä laadittiin näiden pohjalta kunnostussuunnitelma. Työ oli osa uutta kuntakohtaista järvien kunnostusohjelmaa. Perustilan selvityksessä huomioitiin veden laatu, kasvillisuus ja kalasto. Koska kalastosta ei ollut aikaisempaa tietoa tehtiin järvelle koekalastus. Kuormitusta arvioitiin laskennallisesti ja karttatarkastelun avulla. Kunnostussuunnitelmassa käytiin läpi kunnostusmenetelmien periaatteet ja niiden soveltuvuus Kolijärvelle. Lisäksi esitettiin seurantaohjeita niin veden laadun, kasvillisuuden kuin kalastonkin suhteen. Paikallisilta aktiiveilta (Kolijärven vedenhoitoyhdistys ry) kysyttiin heidän käsitystään järven tämänhetkisestä tilasta ja määritettiin yhdessä järvelle tavoitetila. Kalaston rakenteen muuttaminen osoittautui tärkeimmäksi kunnostusmenetelmäksi Kolijärven tilan parantamiseen.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 14/2009
    Karkkilan Pyhäjärvelle tehtiin osana suurempaa kuntakohtaista järvikunnostusohjelmaa yhteistyöprojektina Karkkilan kaupungin kanssa perustilan selvitys, kuormitusselvitys ja kunnostussuunnitelma. Työ on osa laajempaa kuntakohtaista järvien kunnostusohjelmaa. Kunnostussuunnitelmassa käydään läpi kunnostusmenetelmien periaatteet ja niiden soveltuvuus Pyhäjärvelle. Pyhäjärvi sijaitsee keskellä Karkkilan kaupungin taajamaa. Sen itärannalla sijaitsee Asemansuon Natura-alue, jota rajaa osin Saavajoki. Pyhäjärven pinta-ala on 137,88 ha. Valuma-alueen pinta-ala on 170,53 km2. Pyhäjärven keskisyvyys on 4,67 m ja suurin syvyys 10,55 m. Pyhäjärvi on keskirehevä järvi, jonka ulkoinen kuormitus on pääosin liian suurta. Tärkeintä kuormituksen vähentäminen on järveä ympäröivällä osavaluma-alueella. Järven kasvillisuus on paikoitellen hyvin runsasta. Kalasto on särkikalavaltainen. Pyhäjärven happipitoisuus on ollut 2000- luvulla kesäisin hyvin alhainen. Jotta kalaston vinoutunut rakenne saataisiin muutettua vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan, suositellaan Pyhäjärvelle tehokalastusta, petokalaistutuksia ja kalastuksen säätelyä tarpeeksi suuren silmäkokoon omaavilla verkoilla. Alhaiset happipitoisuudet aiheuttavat sisäistä kuormitusta, minkä vuoksi Pyhäjärvelle ehdotetaan tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma. Suunnitelmassa valitaan Pyhäjärvelle sopivin hapetuslaite ominaisuuksiensa ja hintansa perusteella, sekä valitaan hapettimen sijoituspaikka ja hapetusaika. Virkistyskäytön parantamiseksi Pyhäjärven vesikasvillisuutta voidaan niittää ottaen huomioon jokaiselle lajille annetut tarkemmat poisto-ohjeet. Veden laadun seuranta on hyvin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset järveen tilaan nähdään ajoissa. Happipitoisuuden seurantaa varten suositellaan ostettavaksi happimittari.
  • Pekkarinen, Laura (2000)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia ovat sairaaloissa työskentelevien naisten ja miesten palkallisen ja palkattoman työn kokonaiskuormitukset ja kokemukset perhe- ja työrooleissa. Toiseksi selvitettiin, minkälainen yhteys kokonaiskuormituksella ja kokemuksilla työ- ja perherooleissa on sukupuolten psyykkisiin oireisiin ja tyytyväisyyteen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tarkasteltiin, muokkaavatko kokemukset rooleissa kokonaiskuormituksen yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Työ- ja perherooleja tarkasteltiin rakenteellisen rooliteorian viitekehyksestä. Roolien nähtiin vaikuttavan myös hyvinvointiin altistaen kantajansa erilaisille ympäristön stressitekijöille sekä rooliristiriitojen kautta. Tutkimusten mukaan työssäkäyvien naisten kokonaiskuormitus on suurempi kuin miesten, minkä on oletettu vaikuttavan naisten hyvinvointiin. Yhä useammin tutkitaan myös sukupuolten kokemuksia perhe- ja työrooleissa. Kokemusten on todettu olevan erilaisia erityisesti perheroolissa, jossa naiset kokevat vastuuta kodinhoidosta enemmän kuin miehet. Työroolissa naiset taas saavat enemmän sosiaalista tukea. Tutkimusten mukaan naisten hyvinvointiin vaikuttavat sekä työ- että perheroolit, kun miesten hyvinvointi on riippuvainen kokemuksista työssä. Naisilla perheroolin vaatimukset myös vaikuttavat kokemuksiin työroolissa, mitä on tutkittu työn ja perheen välisenä siirräntänä. Tutkimus on poikkileikkaus. Aineisto kerättiin itsearviointilomakkeella. Tutkimukseen osallistui 1622 perheellistä sairaalatyöntekijää. Tutkittavista 88 % oli naisia, joista 57 % työskenteli sairaanhoitajana ja 38 % avustavassa henkilöstössä. Miehistä useampi (50 %) toimi lääkärinä. Enemmistö miehistä ja naisista eli parisuhteessa. Keskimääräinen lapsiluku oli 2.2. Kokonaiskuormitusta kartoitettiin tunneissa. Kokemuksia perheroolissa kartoitettiin kokemuksella vastuun kantamisesta kotitöistä ja kokemuksia työroolissa kokemuksilla työn hallinnasta ja sosiaalisesta tuesta työpaikalla. Vastaajien hyvinvointia kartoitettiin psyykkisten oireiden (GHQ), työ-, ja vapaa-ajan tyytyväisyyden mittareilla. Taustatekijöinä huomioitiin sukupuoli, ammattiasema, ikä, työaikamuoto, peruskoulutus, siviilisääty ja lasten lukumäärä. Muuttujien välisiä yhteyksiä selvitettiin korrelaatiotarkastelulla ja regressioanalyysillä. Tutkimus osoitti, että sairaalahenkilöstön perhe- ja työrooleissa on sukupuolisidonnaisia eroja. Sukupuolten kokonaiskuormitukset olivat erilaiset. Naiset käyttivät enemmän aikaa kotitöihin ja miehet yli- tai sivutöihin. Sukupuolten kokemukset perhe- ja työrooleissa olivat erilaisia. Erityisesti perheroolissa naiset kokivat kantavansa enemmän vastuuta kuin miehet. Kokemukset työ- ja perherooleissa vaikuttivat psyykkiseen oireiluun enemmän kuin kokonaiskuormitus. Miesten oireet olivat naisia enemmän sidoksissa yksinomaan kokemuksiin työroolissa, kun taas naisilla sekä kokonaiskuormitus että kokemukset työ- ja perherooleissa olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Kokemukset työroolissa eivät muokanneet kokonaiskuormituksen yhteyttä oireiluun. Naisilla kokemus vastuusta perheroolissa vaikutti työtyytyväisyyteen toisin kuin miehillä, joiden työtyytyväisyys oli sidoksissa vain kokemuksiin työroolissa. Tutkimus osoitti, että erityisesti naisten hyvinvoinnin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista, eri elämänalueet huomioivaa, lähestymistapaa. Keskeisinä lähteinä olivat mm. Frankenhauserin ym. (1990) tutkimukset kokonaiskuormituksesta sekä Barnettin ja Baruchin (1987; 1985) analyysit kokemuksista työ- ja perherooleissa. Viitekehyksenä oli myös työn ja perheen yhteensovittamisen ulkomainen ja kotimainen tutkimus ja teoria.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 16/2009
    Raaseporin kaupungin Karjaan ja Tammisaaren kaupunginosien sekä Inkoon kunnan alueella sijaitsevan Källträskin kunnostuksessa kokeiltiin fosforin kemiallista saostamista vuonna 2006. Uudellamaalla ei ollut tätä ennen käytetty kyseistä menetelmää järvien kunnostuksessa. Aloite pilottihankkeesta tuli paikalliselta ympäristöyhdistykseltä, joka myös otti vastuun hankkeen vetämisestä. Kunnostushankkeesta saatiin tärkeää tietoa menetelmän toteuttamisesta ja vaikutuksista sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Hanketta voidaan pitää esimerkkinä kunnostusprojektin vetämisen vaativuudesta ja monitahoisuudesta.Tässä raportissa kootaan yhteen hankkeen aikana ja sen jälkeen eri tekijöiden tekemät tutkimukset ja selvitykset. Samoin hankkeen vaatima lupaprosessi kuvataan. Lisäksi raportin loppuosassa on tarkasteltu käsittelyn vaikutuksia Källträskin nykyiseen veden laatuun. Raportti jakautuu kolmeen osaan, ensimmäinen kuvaa hankkeen hallinnointia, toinen tutkimuksia ja kolmannessa arvioidaan hankkeen läpiviemistä. Kemiallisen käsittelyn vaikutuksia Källträskin tilaan on vaikea havaita. Veden laadussa ei näy selviä muutoksia. Kasvillisuudessa on havaittavissa muutoksia. Karuja oloja kuvastava ruskoärviä lisääntyi, mutta toisaalta myös rehevyyttä ilmaisevia pikkulimaskaa ja kilpukkaa alkoi esiintyä. Pohjaeläimet kertovat järven rehevyydestä. Pohjan tilaa kemiallinen käsittely tuskin on parantanut, koska pohjaeläinlajisto kuvaa huonoja oloja. Kalaston rakenteeseen käsittelyllä ei ollut vaikutusta, rapukanta saattoi heiketä sen seurauksena. Paikalliset ovat havainneet järven tilan parantuneen käsittelyn jälkeen. Tila voi olla parempi, vaikka vedenlaatumittauksista sitä ei voida havaita. Ainakaan käsittelyn jälkeen ei ole esiintynyt runsaita leväkukintoja. Järven tilaa kannattaa yhä seurata, jotta saataisiin näkyviin mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset. Kemiallinen käsittely toiminee parhaiten hyvin rehevissä järvissä, joissa on voimakas sisäinen kuormitus eikä ulkoista kuormitusta tule yli sallitun tason. Samoin järven pieni koko on etu.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 6/2009
    Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Loviisan kaupungin yhteistyöprojektina tehtiin Loviisan Valkolammelle perustilanselvitys, kuormitusselvitys ja kunnostussuunnitelma. Työ on osa laajempaa kuntakohtaista järvien kunnostusohjelmaa. Kunnostussuunnitelmassa esitetään kunnostusmenetelmien periaatteet ja niiden soveltuvuus Valkolammelle. Järvelle määritettiin yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa tavoitetila. Valkolampi on pinta-alaltaan 0,64 ha ja sijaitsee Valkon taajamassa. Järvi on hyvin matala, suurin syvyys on alle kaksi metriä. Valkolampi voidaan luokitella reheväksi järveksi. Kasvillisuus on runsasta, vesisammalet täyttävät lähes koko järven. Lisäksi järveä reunustavat osmankäämikasvustot aiheuttavat umpeenkasvua. Kalasto koostuu ainoastaan ruutanoista. Järvi kärsii hajuhaitoista ja umpeenkasvusta. Lisäksi sitä ympäröivät rannat ovat soistuneet. Valkolammen ulkoinen kuormitus on hyvin vähäistä, minkä vuoksi kunnostustoimenpiteet voidaan tehdä järvessä. Järveä rehevöittää sen huonokuntoinen sedimentti, joka on erittäin vesipitoista. Valkolammen tilaa saadaan parannettua vesikasvien poistolla ja ruoppauksella. Vesisammalia kannattaa poistaa raivausnuotalla. Osmankäämien poistoon tarvitaan kaivinkonetta. Ruoppauksella saadaan lisättyä vesitilavuutta, jolloin saadaan vähennettyä vesikasvien aiheuttamaa umpeenkasvua sekä poistettua huonokuntoista sedimenttiä. Valkolammelle suositellaan tehtäväksi tarkempi ruoppaussuunnitelma. Hapetuksen tarpeellisuutta voidaan miettiä ruoppauksen jälkeen. Seuraamalla veden talviaikaista happipitoisuutta voidaan havaita, muuttuuko tilanne toimenpiteen jälkeen. Tällä perusteella voidaan harkita hapetussuunnitelman tekoa. Kalaston rakennetta kannattaa muuttaa vasta sitten, kun olosuhteet on saatu ensin edellä mainituilla toimenpiteillä paremmiksi. Veden laadun seuranta on hyvin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset Valkolammen tilaan nähdään ajoissa. Happipitoisuuden seurantaa varten suositellaan ostettavan happimittari.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 18/2009
    Uudenmaan ympäristökeskus aloitti kuntakohtaisen järvikunnostusohjelman vuonna 2001. Vuonna 2006 ohjelmaa jatkettiin uudelleen ja mukaan tuli useita kuntia. Myrskylän kunta tuli ohjelmaan mukaan vuonna 2007. Kohteeksi valittiin Myrskylän keskustassa sijaitseva Kirkkojärvi, jolle tehtiin yhteistyöprojektina perustilan selvitys, kuormitusselvitys ja näihin pohjautuva kunnostussuunnitelma. Kirkkojärvi on pinta-alaltaan 158 ha ja kuuluu Koskenkylänjoen vesistöalueeseen. Valuma-alueen pinta-ala on 4 971 ha eli 49,71 km2. Valuma-alueella on runsaasti peltoja ja asutusta. Kirkkojärveen on johdettu käsiteltyjä jätevesiä vuoteen 1976 saakka. Vedenlaatu on ollut aiemmin huonompi kuin nykyään silloisesta kuormituksesta johtuen. Kirkkojärveen kohdistuu laskennallisesti arvioituna erittäin paljon ulkoista kuormitusta. Järven kunnostuksessa on tärkeintä ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Ulkoista kuormitusta tulee eniten peltoviljelystä, joten on maatalouden kuormituksen vähentäminen on erittäin tärkeää. Kalasto on särkikalavaltainen, ja sen rakennetta on yritetty muuttaa tehokalastamalla. Kyseistä toimenpidettä suositellaan jatkettavan. Lisäksi suositellaan verkkojen solmuväliksi 55 mm ja kuhan alamitaksi 50 cm. Kasvillisuutta voidaan poistaa luusuan edustalta ja muiltakin rannoilta, jos se haittaa virkistyskäyttöä. Talviaikainen hapetus on varteenotettava kunnostusmenetelmä Kirkkojärvelle. Järvelle esitetään tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma, mistä ilmenee juuri kyseiseen järveen teholtaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva laitteisto, järven hapetustarve ja laitteen sijainti. Kirkkojärven ja Sopajärven välissä olevalle Myllysuolle ehdotetaan kosteikkosuunnittelua, jossa selvitetään mm. kosteikkoalueen mitoitus, toimivuus, rakenteet ja veden virtaussuunnat. Sopajärvi on Kirkkojärven tavoin rehevä järvi, joka kärsii suuresta ulkoisesta kuormituksesta ja talviaikaisista happikadoista. Jos Sopajärvestä vapautuu sisäisen kuormituksen takia ravinteita, lisäävät ne Kirkkojärven ulkoista kuormitusta. Kosteikko voi vähentää tätä, mutta myös Sopajärven tilaa ja kunnostustarvetta kannattaa selvittää. Veden laadun seuranta on erittäin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset järven tilaan nähdään ajoissa.
  • Hagman, Anne-Marie; Serenius, Katariina; Rajajärvi, Sari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra3/2008
    Raportissa on selvitetty Mäntsälän kunnan alueella olevien järvien perustila ja kunnostustarve. Lisäksi suurimman kunnostustarpeen omaaville viidelle järvelle (Hunttijärvi, Kilpijärvi, Sääksjärvi, Sahajärvi ja Isojärvi) tehtiin kunnostussuunnitelma. Suuren virkistyskäytön omaavalle Keravanjärvelle tehtiin seurantaohjelma. Koko raportin teon ajan paikalliset järvien suojeluyhdistysten jäsenet ovat olleet vahvasti mukana. Järvien perustilan selvityksessä huomioitiin veden laatu, kasvillisuus, kalasto ja ulkoinen kuormitus. Osasta järviä oli tietoja saatavilla enemmän, osasta ei löytynyt paljoakaan. Perustilan selvityksessä tuli esille seurannan riittävyyden tärkeys. Mäntsälän 14 järven kunnostustarvetta arvioitiin tarkemmin Web-HIPRE -mallilla. Näistä järvistä löytyi tarpeeksi vedenlaatutietoja arvioinnin tekemiseen. Kunnostustarpeen arvioinnissa käytetään tietoja sekä järven tilasta että sen käytöstä. Samaan aikaan tehtiin kirkonkylän asukkaille kysely järvien käytöstä. Tulokset kertoivat samaa kuin mallikin. Web-Hipre -tarkastelun mukaan suurimmat kunnostustarpeet on Hunttijärvellä, Kilpijärvellä, Sääksjärvellä, Sahajärvellä ja Isojärvellä. Kunnostussuunnitelmissa asetettiin tavoitteet kullekin järvelle yhteistyössä paikallisten järvien suojeluyhdistysten jäsenten kanssa. Järvien tavoitetiloja kysyttiin järvien suojeluyhdistysten aktiiveilta kyselylomakkeen ja keskustelutilaisuuden avulla. Järvien ulkoinen ja sisäinen kuormitus arvioitiin laskennallisesti. Lisäksi arvioitiin tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia ja valittiin järvikohtaisesti sopivat kunnostusmenetelmät.
  • Hagman, Anne-Marie (Uudenmaan ympäristökeskus, 2009)
    UUDra 10/2009
    Uudenmaan ympäristökeskus aloitti vuonna 2007 yhteistyöprojektin Nurmijärven kunnan kanssa koskien Valkjärven kunnostusta. Projekti kuului kuntakohtaiseen järvikunnostusohjelmaan. Tässä työssä oli tarkoituksena pohtia jo tehtyjen kunnostustoimenpiteiden merkitystä järvelle ja valita tältä pohjalta Valkjärvelle sopivimmat kunnostustavat. Valkjärvi on pinta-alaltaan 152 ha ja kuuluu Vantaanjoen vesistöalueeseen. Valuma-alueen pinta-ala on 809 ha, josta 22 % on peltoa. Järven keskisyvyys on noin 7 m ja suurin syvyys 12 m. Valkjärvi voidaan luokitella kokonaisfosforipitoisuuksiensa perusteella keskireheväksi – reheväksi. Järvellä esiintyy alusveden vähähappisuutta kesäisin hapetuksesta riippumatta. Tämä johtaa kokonaisfosforin liukenemiseen sedimentistä ja levämäärää kuvaavan klorofylli-a-pitoisuuden nousuun. Valkjärvellä on esiintynyt leväkukintoja. Kasvillisuus on monipuolista ja paikoitellen runsastakin. Kalasto on särkikalavaltainen ja sen rakennetta on koetettu muuttaa tehokalastamalla.Sedimentin vesipitoisuus on alhainen, mikä johtuu pääasiassa sedimentin savisuudesta. Valkjärven pintavedestä mitattujen keskiarvoa korkeampien fosforipitoisuuksien ja tavanomaista alhaisempien sedimentin fosforipitoisuuksien perusteella voidaan olettaa, että sedimentti ei varastoi tehokkaasti ravinteita. Valkjärvi sietää suuren viipymänsä vuoksi enemmän ulkoista kuormitusta kuin kuormituksen sietomallit antavat olettaa. Järveen tulevaa ulkoista kuormitusta olisi hyvä vähentää, ja vähennykseksi saattaa riittää noin kolmannes. Valkjärven valuma-alueelle kannattaa perustaa kosteikkoja. Loppukesän heikkoa happitilannetta kannattaa koettaa parantaa tehostamalla hapetusta edelleen. Sedimentti voi alkaa vapauttaa ravinteita pohjanläheisen veden happipitoisuuden ollessa alle 2 mg/l. Kesäaikaiset happipitoisuudet ovat olleet liian alhaisia kahdeksan metrin syvyydessä. Tämä vastaa noin puolta järven pinta-alasta. Osuus on merkittävä, jos koko tältä alueelta vapautuu fosforia uudelleen vesimassaan. Kalasto on särkikalavaltainen, minkä vuoksi tehokalastusta suositellaan jatkettavan vuosittain. Toimenpide vähentää järven sisäistä kuormitusta ja levähaittoja. Valkjärven vedenlaatua, erityisesti happipitoisuutta ja levämääriä tulee seurata edelleen tiiviisti. Samoin kalaston rakenteen seuranta joko saalisotoksilla tai koekalastuksilla on tärkeää. Kasvillisuuden leviämistä voivat paikalliset asukkaat seurata itse, samoin kuin näkösyvyyttäkin. Ulkoisen kuormituksen seuranta on vaikeampaa, silmämääräisesti voidaan tarkkailla järveen johtavien ojien/purojen tilaa.
  • Juntunen, K; Salminen, A-L (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 78
  • Laikari, Hannu (Vesihallitus. National Board of Waters, 1987)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 67
    Aktiivilietepuhdistamon pystyselkeyttimen lietepatjan simulointi