Browsing by Subject "kustannustehokkuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Grönroos, Juha; Hietala-Koivu, Reija; Kuussaari, Mikko; Laitinen, Pirkko; Lankoski, Jussi; Lemola, Riitta; Miettinen, Antti; Perälä, Paula; Puustinen, Markku; Schulman, Anna; Salo, Tapio; Siimes, Katri; Turtola, Eila (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 19/2007
    Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa.
  • Alhola, Katriina; Saramäki, Kaarina; Manninen, Kaisa; Lehtoranta, Suvi; Pursimo, Juho; Judl, Jachym; Linjama, Jarmo; Pietiläinen, Olli-Pekka; Huuhtanen, Juhani; Tainio, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2016
    Julkisilla hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja talouden kestävyystavoitteiden saavuttamista. Cleantech hankinnat tarkoittavat sellaisia teknologisia ratkaisuja, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja materiaalitehokkuutta sekä hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa. Parhaimmillaan cleantech hankinta vastaa hankkijan tarpeisiin tarjoamalla laadukkaan, kustannustehokkaan ja ympäristönäkökulmasta selvästi paremman ratkaisun. Laajimmillaan kyse on innovatiivisten ratkaisujen ja uusien toimintatapojen synnyttämisestä, joilla on välillisesti myös myönteisiä alueellisia ja elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Tässä raportissa tarkastellaan, mitä cleantech tarkoittaa julkisen hankkijan näkökulmasta ja mitä cleantech hankinnat ovat eri sektoreilla. Tutkimuksen mukaan julkiset investoinnit suuntautuvat lähitulevaisuudessa pääosin rakentamiseen ja peruskorjaukseen, vesihuollon ja teiden infrastruktuuriin, sekä energiantuotantoon ja jakeluun, joissa kaikissa avautuvat suuret mahdollisuudet cleantech hankinnoille. Myös palveluhankinnoissa cleantechilla on monia mahdollisuuksia. Onnistuneen cleantech hankinnan avaintekijöitä ovat avoin ja laaja markkinavuoropuhelu, verkostojen hyödyntäminen, huolellinen ja riittävän pitkä valmisteluaika, joustava rahoitusratkaisu sekä johdon strateginen tuki. Lisäksi tarvitaan ahkera ja määrätietoinen hankkija. Cleantech ratkaisujen edistäminen hankinnoissa voi käytännössä vaatia hankintakulttuurin muutosta, jotta näkökulma tulee osaksi kaikkien hankintojen suunnittelua. Tutkimushankkeen aikana vahvistui käsitys, että hankkijoiden tarve uusiin ideoihin, niiden käytännön toteuttamiskeinoihin ja muiden kokemuksiin cleantech hankinnoista on suuri. Hankkeessa käytiin läpi onnistuneita esimerkkejä toteutuneista cleantech hankinnoista, haastateltiin suomalaisia hankkijoita sekä edistettiin hankintoja käytännössä. Esimerkit ja haastattelut koottiin tämän raportin lisäksi avoimeen nettiportaaliin: Cleantech Hankintamappi (www.ymparisto.fi/hankintamappi) johon hankkijat voivat myös itse lisätä tekemiään hankintoja.
  • Hyvärinen, Heini; Skyttä, Annaliina; Jernberg, Susanna; Meissner, Kristian; Kuosa, Harri; Uusitalo, Laura (Springer, 2021)
    Environmental Monitoring and Assessment 193: 400
    Global deterioration of marine ecosystems, together with increasing pressure to use them, has created a demand for new, more efficient and cost-efficient monitoring tools that enable assessing changes in the status of marine ecosystems. However, demonstrating the cost-efficiency of a monitoring method is not straightforward as there are no generally applicable guidelines. Our study provides a systematic literature mapping of methods and criteria that have been proposed or used since the year 2000 to evaluate the cost-efficiency of marine monitoring methods. We aimed to investigate these methods but discovered that examples of actual cost-efficiency assessments in literature were rare, contradicting the prevalent use of the term “cost-efficiency.” We identified five different ways to compare the cost-efficiency of a marine monitoring method: (1) the cost–benefit ratio, (2) comparative studies based on an experiment, (3) comparative studies based on a literature review, (4) comparisons with other methods based on literature, and (5) subjective comparisons with other methods based on experience or intuition. Because of the observed high frequency of insufficient cost–benefit assessments, we strongly advise that more attention is paid to the coverage of both cost and efficiency parameters when evaluating the actual cost-efficiency of novel methods. Our results emphasize the need to improve the reliability and comparability of cost-efficiency assessments. We provide guidelines for future initiatives to develop a cost-efficiency assessment framework and suggestions for more unified cost-efficiency criteria.
  • Rinta, S. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
    Selvityksiä
  • Arto, Tiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    To combat climate change, emission reduction measures are needed in all sectors of the economy. Finland's effort sharing sector has a binding 39 percent emission reduction obligation for 2030. Achieving the obligation requires actions in every field of activity in the effort sharing sector. Emissions from decentralised heating systems in buildings are included in the effort sharing sector. In Finland these emissions originate mainly from oil heated buildings. Currently there are still around 130 000 oil heated detached houses in Finland whose carbon dioxide emissions could be reduced by utilising renewable energy. In this study oil heating is completely replaced with a ground source heat pump, a pellet heating system or an air-to-water heat pump. Partial replacement of oil heating was also studied, whereby an air-to-water heat pump is installed alongside the old oil heating or part of a fossil light fuel oil is replaced by bio-based fuel oil with the distribution obligation. The study was conducted from the perspective of environmental economics and the main purpose was to examine the cost-effectiveness of these emission reduction measures and the policy measures directed to the oil heated detached houses. The method used was a cost-effectiveness analysis based on a 15-year calculation period. Based on the results, the social costs of emission reduction measures varied from 35 EUR/tCO2 to 114 EUR/tCO2. From the societal point of view, the most cost-effective emission reduction measure proved to be an air-to-water heat pump alongside an existing oil heating system. Based on the results, the most expensive emission reduction measure for the society is the distribution obligation of bio-based fuel oil, which is why emissions from oil heating in detached houses should be reduced primarily by other measures. The tax and support levels used in the calculation were based on the 2020 levels. Based on the results, private emission reduction costs varied from -50 EUR/tCO2 to 169 EUR/tCO2, depending on the policy option and the discount rate. Based on the results, the tax level used in the calculations is insufficient for making the measures profitable for households which apply a higher discount rates than the society. The aid policy is therefore justified in order to promote the measures.
  • Lindfors, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Abstract Finland's goal is to significantly increase the use of renewable energy sources in energy production and to be carbon neutral in 2035. This poses challenges to the flexibility of electricity production and security of electricity supply. In this work, I examine the possibilities of Finnish electricity gen-eration, focusing especially on production forms that act as a regulating force and solutions that increase demand response. My intention is to answer questions about how it is possible to increase control capacity in the electricity network, what kind of technological solutions to increase flexibility can be expected in the next few years and what issues in the electricity system affect the cost-effectiveness of the system. In particular, the theoretical basis is the economic concept of cost-effectiveness. In addition, I deal with demand response, overall economic efficiency and decen-tralized electricity generation. The work is a literature review, in which the relevant scientific litera-ture, reports, recommendations, and roadmaps have been used as source material. Decentralized energy production, electricity storage, for example as heat, and the role of the con-sumer in maintaining the system are particularly important in the work. The development of tech-nological solutions is still ongoing and investment in new solutions is needed. There are already examples of large-scale electricity storage in the world, and in Finland, for example, various heat pumps are used, which can be used to store heat and thus increase demand response. The elec-tricity system of the future will not only utilize one technology, but the system will be built on many different solutions. Alongside large power plants, smaller plants will emerge that generate electric-ity for, for example, the neighborhood or several farms. The electricity generation system must be able to support new innovations on the part of society without compromising security of electricity supply. Based on my results, the various solutions must be treated openly and their introduction must be supported by economic instruments, but the old centralized forms of energy production should still be considered part of the system.
  • Väisänen, Sari; Puustinen, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 23/2010
    Tämä vesienhoidon tutkimusohjelmaan sisältyvien kahden osahankkeen (SeMaTo ja KuVe) yhteinen loppuraportti on ensimmäinen, jossa on tarkasteltu maatalouden kuormitusta ja sen hallintaa laajempana kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden ympäristötoimenpiteiden kustannuksista ja tehokkuudesta valuma-aluetasolla on niukasti tietoa ja tuloksissa on suurta epävarmuutta. Luotettavuuden parantaminen vaatii mm. seurannan automatisointia pienillä valuma-alueilla, kuormitusmallien prosessikuvausten edelleen kehittämistä toimenpide- ja kasvilajitarkkuuteen saakka sekä tarkemman korkeusmalliaineiston käyttöä ja eloperäisten maiden huomioimista. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden samanaikaisia kustannus- ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohtana voi olla tilatason taloudellinen optimointi tai vaihtoehtoisesti ympäristötukijärjestelmä, joilla pyritään vastaamaan eri kysymyksiin. Tilatason kannattavuuteen ja ympäristötoimenpiteiden todellisiin kustannuksiin perustuva taloudellinen tarkastelu perimmiltään pyrkii avaamaan yhteiskunnallista ja kansantaloudellista näkökulmaa. Ympäristötukijärjestelmään perustuva taloudellinen tarkastelu taas pyrkii arvioimaan voimassa olevan poliittisesti hyväksytyn järjestelmän ympäristötehokkuutta ja osoittamaan järjestelmän kehittämistarpeita. Maatiloilla ympäristötoimenpiteitä koskevat valinnat perustuvat pitkälti tiloilla vallitsevaan tuotannolliseen infrastruktuuriin ja eri vaihtoehtojen kannattavuuteen. Ympäristötukijärjestelmä taas sisältää runsaasti vaihtoehtoehtoja, mutta heikon valinta- ja kohdentamismekanismin. Järjestelmän tulisi olla rakenteeltaan sellainen, että maatilojen valinnat täyttäisivät ympäristötavoitteet, vaikka tilatason valintapäätökset tehdäänkin taloudellisin perustein. Tämä on keskeinen ympäristötukijärjestelmän kehittämisessä huomioon otettava näkökulma.
  • Sari Väisänen (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2013
    EU:n vesipuitedirektiivi on luonut uudenlaisia tarpeita yhteneville toimenpiteiden ja kustannusten arvioinnille vesienhoidossa. Tässä raportissa on kuvattu GisBloom-hankkeessa käytettyjä malleja ja työkaluja, sekä niiden testaamista yhdellätoista pilottialueella eri puolilla Suomea. Raportissa on esitelty lyhyesti hankkeessa käytettyjä satelliittikuvien ja automaattimittaustulosten tulkintaa sekä ekologisten ja taloudellisten vaikutusten mallinnukseen perustuvia arviointimenetelmiä. Malleja ja niiden tuloksia esiteltiin myös pilottialueilla järjestetyissä työpajoissa, joissa kerättiin palautetta myös hankkeessa kehitetystä asiantuntijakäyttöön suunnitellusta Vesinetti internet-karttapalvelusta sekä kansalaisille suunnatusta Järviwiki karttapalvelusta. Tulokset ja työkalut saivat työpajoissa hyvän vastaanoton, mutta palautteenkin perusteella on ilmeistä, että erityisesti lähtötietojen tarkentamiselle olisi suuri tarve tulosten tarkkuuden ja luotettavuuden parantamiseksi. Osittain helpotusta toisi nykyistenkin tietojen saatavuuden ja käytettävyyden parantaminen, mutta joiltain osin mallien jatkokehittämiseen tarvittaisiin myös perustutkimusta. Vaikka mallit ovatkin aina vain yksinkertaistettu kuvaus todellisuudesta, tarve niiden jatkuvalle kehittämiselle on luonnollinen osa mallien kanssa työskentelyä. On myös huomioitava että monet mallit ovat usein luotettavampia isojen alueiden mallintamisessa, mutta tällä hetkellä on tarvetta myös malleille, joiden tulokset olisivat luotettavia myös pienillä valuma-alueilla, koska käytännön suunnittelu ja työ tapahtuu yleensä sillä tasolla.
  • Martinkauppi, Kirsi (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 10/2009
    Asuntorakentamisen korkeita kustannuksia pidetään merkittävänä ongelmana. Rakentamisen normitalkoilla on pureuduttu kustannusten syihin ja selvitetty, mitkä määräyksistämme koetaan rakennuskustannuksia turhaan kohottavina. Olemme tarkastelleet kaava- ja rakentamismääräyksiä sekä uudisrakentamisen että korjausrakentamisen näkökulmasta. Rakentamisen normitalkoot perustuu laajaan eri tahojen kuulemiseen. Aluksi rakentamisen ammattilaisia kuultiin sähköisellä kyselyllä. Kyselyn jälkeen haastateltiin 14 rakentamisen asiantuntijaa eri aloilta ja eri puolilta Suomea. Myös kuluttajilla oli mahdollisuus kertoa mielipiteensä. Kuluttajia kuultiin kolmessa vaiheessa: sähköisesti, puhelinhaastatteluilla sekä kävijäkyselynä Vaasan asuntomessuilla. Joulukuussa noin 50 rakentamisen ammattilaista kokoontui työpajaan pohtimaan, mitä saatujen kyselytulosten perusteella määräyksillemme pitäisi tehdä. Tähän loppuraporttiin on koottu kuvaus Rakentamisen normitalkoiden etenemisestä, kyselyiden tulokset sekä projektiryhmän toimenpide-ehdotukset.
  • Pankasalo, Markku (2007)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu Suomen sähköverkkoliiketoiminnan luonnetta ja siihen kohdistettua sääntelyä yhteiskunnallisen tehokkuuden näkökulmasta. Ongelma on, että sähköverkkoliiketoiminta muodostaa luonnollisen monopolin, jolloin kilpailun tehokkuutta edistävä vaikutus ei toteudu. Tällöin voidaan oikeuttaa julkisen vallan toimet – julkinen omistus ja julkinen sääntely – yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseksi. Tutkimus on rajattu koskemaan kotitaloussähkön paikallista siirtoliiketoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kuvailla Suomen sähköverkkomarkkinoiden rakennetta kotitalouskuluttajan näkökulmasta, sekä eritellä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat paikallisten sähköverkkomonopolien liiketoiminnan yhteiskunnalliseen tehokkuuteen. Yhteiskunnallinen tehokkuus käsittää neljä osa-aluetta: allokatiivinen tehokkuus, jota kuvaa hintataso, yritystoiminnan sisäinen tehokkuus, tekninen tehokkuus, sekä innovatiivinen tehokkuus. Kolme viimeksi mainittua on tässä tutkimuksessa operationalisoitu kustannustehokkuudeksi. Markkinoiden toimintaa on arvioitu siitä näkökulmasta, kuinka hyvät edellytykset yrityksillä on maksimoida edellä mainitut osa-alueet. Keskeisessä asemassa ovat olleet julkisen omistuksen ja julkisen sääntelyn vaikutukset yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseen Tutkimus perustuu vahvasti taloustieteelliseen tehokkuustutkimukseen, keskeisenä lähtökohtana markkinoiden epäonnistuminen luonnollisen monopolin näkökulmasta. Tutkimusongelmaa on tarkasteltu agenttiteorian sekä epäsymmetrisen informaation ongelman muodostaman teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkimus on toteutettu tilastollisena analyysina, tärkeimpänä menetelmänä regressioanalyysi. Tutkimusongelman ratkaisemisessa on käytetty hypoteettis–deduktiivista menetelmää. Empiirisessä tutkimuksessa on keskitytty sähkön siirtohinnoittelun ja yritysten kustannustehokkuuden tarkasteluun, sekä valvovan viranomaisen harjoittaman sääntelyn analysointiin. Keskeinen aineisto koostuu jakeluverkkoyritysten rakennetta ja niiden liiketoiminnan luonnetta kuvaavista tunnusluvuista. Yhteiskunnalliseen tehokkuuteen keskeisesti vaikuttavaksi tekijäksi havaittiin yrityksen omistusmuoto (yksityinen osakeyhtiö, kunnallinen osakeyhtiö, kunnallinen liikelaitos, osuuskunta): yksityinen osakeyhtiö veloittaa sähkön siirrosta korkeinta hintaa, jolloin allokatiivinen tehokkuus heikkenee. Toinen yhteiskunnallista tehokkuutta määrittävä muuttuja, kustannustehokkuus, ei puolestaan ollut merkitsevässä yhteydessä mihinkään käytetyistä muuttujista, joten yksityinen osakeyhtiön ei havaittu parantavan yhteiskunnallista tehokkuuttaan tämän tekijän suhteen. Vastoin ennakko-odotuksia osuuskunta tuotti edullisimman hintatason ja näin ollen sekä parhaan allokatiivisen että yhteiskunnallisen tehokkuuden. Suomessa harjoitetulla julkisen sääntelyn menetelmällä todettiin olevan hyvät mahdollisuudet yhteiskunnallisen tehokkuuden edistämiseen. Empiirisesti kuitenkin havaittiin, että sääntelyn asettamia tuoton rajoituksia tulee tiukentaa, jotta allokatiivisen tehokkuudessa yritysmuotojen välillä havaittua hajontaa voidaan pienentää ja edistää kotitalouskuluttajan kannalta oikeudenmukaisempien paikallisten sähköverkkomarkkinoiden kehittymistä.
  • Kouki, Jari; Tikkanen, Olli-Pekka (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 24/2007
    Suomessa uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin sisältyy satoja metsien lajeja. Näistä suuri osa on riippuvaisia lahopuiden esiintymisestä, mutta lajien yksityiskohtaiset elinympäristöt vaihtelevat. Lajeille sopivia elinympäristöjä voi olla sekä suojelualueilla että talousmetsissä, jos niissä vain on lajin edellyttämää lahopuuta riittävästi tarjolla. Lajien esiintymismahdollisuuksien säilyttäminen on haasteellista mm. sen vuoksi, että metsien sukkession myötä sopivien elinympäristöjen määrä voi nopeastikin muuttua. Tutkimuksessa selvitetään, miten paljon suojelualueet ja niitä ympäröivät talousmetsät tarjoavat eri lahopuulajeille sopivaa elinympäristöä nyt ja pitkällä aikavälillä (60 vuotta) tulevaisuudessa. Erityisesti selvitetään, miten aluetason metsien käytössä voidaan suojelualueiden verkosto ja talousmetsien käsittelytavat yhdistämällä toteuttaa lahopuusta riippuvaisen uhanalaisen metsälajiston suojelu kustannustehokkaasti. Tutkimus sisältää ekologisten, taloudellisten ja sosiaaliseten vaikutusten arviontia. Mallialueena on 120 km2 alue Lieksan valtionmailla Pohjois-Karjalassa. Seutukunta on viime vuosikymmeninä joutunut voimakkaan taloudellisen ja sosiaalisen rakennemuutoksen kohteeksi. Metsätalouden työllistävä merkitys seudulla on vähentynyt ja metsän muiden käyttömuotojen kuten virkistyskäytön ja luonnonsuojelun merkitys on kasvamassa.
  • Mäkinen, Nora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Customer acquisition is important for businesses to guarantee their future profitability, as they strive for continuous growth. As customer acquisition takes up considerable resources, it is important to find solutions that are as cost-effective as possible, without compromising the quality. This study examines the cost-effectiveness and productivity of the sponsoring company, by exploring their customer acquisition. As the company carries this out in the form of phone calls, this study will examine the factors that affect these qualities. It will also consider how customer acquisition can be further developed in the future, concentrating on cost-effectiveness and productivity. This thesis has been carried out as a quantitative research. The methods used are traditional for understanding work efficiency and cost calculations, as well as simple key figures for comparison. The material used is the system data provided by the sponsoring company. The costs and work efficiency have been calculated on the basis of the company’s invoicing and monitoring the working hours of the callers. Based on the results, this thesis argues that the choice of call materials used as the basis for customer acquisition, is significant in terms of cost-effectiveness. There are obvious differences between different acquisition areas. However, the largest differences are evident when examining buyer teams within the company, where the differences between separate teams may be substantial. Even buyer areas that are close to one another may be very different from the perspective of customer acquisition. Furthermore, the caller also plays a big role in terms of cost-effectiveness. In the future, customer acquisition should be targeted to areas where it is as cost-effective as possible – effective call materials should be utilised in customer acquisition. Increasing internal cooperation and training the callers in the organization will also lead customer acquisition towards an even more cost-effective direction.
  • Martinmäki, Kati; Marttunen, Mika; Ulvi, Teemu; Visuri, Mika; Dufva, Mikko; Sammalkorpi, Ilkka; Ahtiainen, Heini; Lemmelä, Eini; Auvinen, Heini; Partanen-Hertell, Marjut; Lehto, Arto; Väisänen, Tero; Mustajoki, Jyri; Ihme, Raimo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 19/2010
    Ympäristöhallinnossa on pitkään kehitetty erilaisia menetelmiä ja työkaluja vesienhoidon ja -suojelun ja vesistöjen kunnostuksen suunnitteluprosessien tueksi, mm. erilaisia osallistavan suunnittelun menetelmiä, tietojärjestelmiä sekä luonnon prosesseja ja toimenpiteiden vaikutuksia kuvaavia malleja ja arviointityökaluja. Tässä julkaisussa esitetään Vesienhoidon kustannustehokkaat menetelmät ja monitavoitteiset toimintatavat (VeKuMe) -hankkeessa kehitetty järven kunnostuksen yleissuunnitteluprosessi, johon on yhdistetty eräitä edellä mainittuja ympäristöhallinnossa kehitettyjä ja kehitteillä olevia menetelmiä ja malleja vesistön kuormituksen ja nykytilan arviointiin, toimenpiteiden tunnistamiseen, vaikutusten ja kustannusten arviointiin sekä toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointiin. Työssä on pohdittu, mitä vaiheita hyvässä, järven vesiensuojelu- ja kunnostushankkeen suunnitteluprosessissa pitäisi olla ja mitä tehtäviä eri vaiheisiin sisältyy. Samalla on mietitty, minkälaisille suunnittelun apuvälineille olisi tarvetta eri suunnittelutehtävissä, mitä käyttökelpoisia apuvälineitä on jo olemassa ja miten niitä voitaisiin suunnitteluprosessissa tehokkaasti hyödyntää. Työn tuloksena syntyneessä suunnitteluprosessissa on otettu huomioon, että on tärkeää tunnistaa järvessä esiintyvien ongelmien syyt ja niiden seuraukset ja arvioida monipuolisesti vesiensuojelu- ja kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia, toteutettavuutta, kustannustehokkuutta ja hyötyjä. Suunnitteluprosessi pyrkii sovittamaan yhteen erilaiset tarpeet ja tavoitteet, jotta suunnitelma saisi laajasti hyväksyntää eri sidosryhmiltä. Tämä julkaisu on tarkoitettu pääasiassa suunnitteluprosesseja vetävien asiantuntijatahojen käyttöön. Kohderyhminä ovat lähinnä ELY-keskusten ja kuntien asiantuntijat ja kunnostussuunnitelmia laativat konsultit sekä kunnostushankkeita rahoittavat ja toteuttavat organisaatiot. Julkaisua voidaan hyödyntää myös eri alojen oppilaitoksissa.
  • Hjerppe, Turo; Väisänen, Sari; Sammalkorpi, Ilkka (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2014
    Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoitotyössä vesistöjen luokittelemiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden laatimiseksi tarvitaan tietoa eri vaiheissa vesistökuormituksesta, vesistöjen nykytilasta, kuormituksen vähentämistarpeesta sekä toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta. Koska mitattua havaintotietoa on vesistöistä vähän ja kattavan seurantaverkon ylläpitäminen kallista, tarvitaan avuksi mallinnusta. Vesienhoidon tueksi on kehitetty erilaisia malleja ja työkaluja. Kauvatsanjoen valuma-alueella sovellettiin vesienhoidon työkaluja kokonaisvaltaisen kuvan saamiseksi vesistöjen nykytilasta sekä hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Kauvatsanjoen valuma-alueella vesistöt ovat pääasiassa tyydyttävässä tilassa ja niiden tilaa heikentää erityisesti valuma-alueelta tuleva ulkoinen kuormitus. Ihmistoiminnasta johtuvasta kuormituksesta suurin osa on peräisin maataloudesta. Hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi ulkoista fosforikuormitusta tulisi vähentää 20-25 %. Lisäksi tarkastelun perusteella valuma-alueen suurimmilla järvillä Sääksjärvellä ja Kiikoisjärvellä vedenlaatuun vaikuttaa myös sisäinen kuormitus. Ulkoista fosforikuormitusta voisi kustannustehokkaimmin valuma-alueella vähentää maataloudessa kosteikoiden, peltojen ravinteiden käytön hallinnan ja kaltevimpien peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ja suojavyöhykkeiden avulla. Metsätalouden kuormitusta voitaisiin kustannustehokkaimmin vähentää ojituksen eroosiohaittojen torjunnalla putkipatojen avulla. Lisäksi loma-asutuksen jätevesien käsittely on mallitulosten mukaan kustannustehokas tapa vähentää fosforikuormaa valuma-alueelta vesistöihin. Hyötytarkastelun perusteella valuma-alueen vesistöjen vuotuinen virkistyskäyttöarvo kasvaisi noin miljoona euroa, mikäli vesistöjen hyvä ekologinen tila saavutettaisiin. Kustannustehokkaimpien vesiensuojelutoimenpiteiden laaja-alaisella toimeenpanolla vastaavilla miljoonan euron vuotuisilla kustannuksilla voitaisiin saavuttaa jopa 21 % kuormitusvähennys valuma-alueella syntyvästä fosforikuormasta. Vesiensuojeluun panostaminen siis kannattaisi alueella ja pelkästään virkistyskäytölle syntyvät hyödyt kattaisivat kustannukset.