Ampuma-aselain uudistushankkeen valmistelu alkoi vuonna 2008 ja on aiheuttanut paljon keskustelua siitä asti. Traagisten aserikosten aiheuttama keskustelu ja paine kansainvälisten EU-direktiivien noudattamisesta johtivat aselakiuudistukseen. Julkisessa keskustelussa on noussut esille mielipiteitä aina yksityishenkilön oikeuksista yhteiskunnan vastuuseen rikosten estämisessä. Lainvalmisteluprosessi ja yhteiskunnan moraalin limittyminen on sosiologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Siinä yhdistyy pohdinta yhteiskunnan moraalista tai kollektiivisesta identiteetistä, auktoriteetista, asiantuntijuudesta sekä konkreettisia arkielämään liittyvistä vapauksista ja rajoitteista. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee ampuma-aselain valmistelua erityisesti sidosryhmien kuulemisen eli valmisteluprosessin demokraattisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää 1) miten kuulemisprosessi on edennyt ja minkälaisia argumentteja ja argumentointitapoja lausunnoissa on käytetty ennen kuin laki on saanut lopullisen muotonsa. 2) miten asiantuntijatieto määrittyy aselain uudistusprosessissa. 3) minkälaisia instituutionaalisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä normeja aselainvalmistelun taustalla on ja 4) miten aselain valmisteluprosessi ilmentää demokratiaa, sekä 5) keiden ehdotukset ja mielipiteet on otettu itse lakiin ja miten mielipiteet jakautuvat. Teoreettisena pohjana on käytetty demokratian jakoa kolmeen; deliberatiiviseen demokratiaan ihanteena, osallistuvaan demokratiaan tavoitteena ja edustukselliseen demokratiaan lainvalmistelulle kehyksen luovana todellisuutena. Lisäksi lainvalmisteluprosessia tarkasteltiin kuvailevan, normatiivisen ja empiirisen laivalmistelumallin pohjalta. Aineistona käytettiin aselain valmistelua varten kuultujen kirjallisia lausuntoja. Lausujat kommentoivat hallituksen esitystä laiksi. Tutkimusmetodi on aineistolähtöinen (grounded theory) ja diskurssianalyyttinen. Aineistosta luotiin typologia kuultavan taustan mukaan. Lausunnot käytiin siis kaikki läpi, dokumentoitiin taulukoihin ja ja niistä nostettiin esille keskeisimmät teemat (esim. asiantuntijuus) ja argumentoititavat (esim. laintuntemus). Keskeisimmät ja havainnollistavimmat lausunnot ja lausuntotavat sisällöllisine mielipiteineen ja lainauksineen nostetaan ryhmittäin esille kokonaiskuvan selkeyttämiseksi. Lisäksi analyysissä nostetaan esille muista poikkeavia tapauksia ja keskeisimpiä sisällöllisiä teemoja. Analyysia jatkettiin typologiasta tarkastelemalla sisällöllisiä teemoja teoreettisen viitekehyksen sisällä. Aselain uudistuksessa on kuultu varsin montaa sidosryhmää ja osa heistä on ollut myös mukana lakia valmistelevissa työryhmissä. Lisäksi internetissä on voinut vastata sisäministeriön kyselyyn aiheesta. Lausujat kommentoivat lakiuudistusta omista lähtökohdistaan käsin, joten jaottelu viiteen ryhmään toimi hyvin ja toi esille selkeän jakautumisen mielipiteissä. Lain toimeenpaneva ryhmä kannatti uudistusta joko osittain tai täysin. Aseintressiryhmät taas vastustivat tai puolsivat hanketta osittain. Puolustusviranomaisista valtaosa puolsi osittain hanketta ja loput täysin. Oikeusviranomaiset puolsivat kaikki lakiuudistusta osittain ja muut lausujat täysin. Kaikista ryhmistä on saatu mielipiteitä lopulliseen lakiin ja kaikista ryhmistä niitä on myös jäänyt ulkopuolelle. Lausunnoissa kommentoitiin mm. terveystietojen luovuttamista, uudistuksen motiivia, raha/resurssikysymyksiä, lupamenettelyä ja lainvalmisteluprosessin etenemistä. Kuultujen joukossa on lainvalmistelun asiantuntijoita ja asianomaisia. Nämä kaksi käsitettä limittyvät paikoin. Asiantuntijuuteen vedottiin yhtenä argumentointitavoista eniten ja eri tavoin. Toimeenpanevassa ryhmässä omaa asiantuntijuutta tai auktoriteettiasemaa korostettiin vähemmän kuin aseintressiryhmässä. Toimeenpanevassa ryhmässä käytettiin myös enemmän virkamieskieltä kuin aseintressiryhmässä jonka sisällä saattoi olla varsin tunteikasta lausumista ja toisaalta taas ministeriötasolla maltillisempaa. Puolustusviranomaiset antoivat verrattaen paljon parannusehdotuksia lakiin ja oikeusviranomaiset kommentoivat lähinnä sanamuotoja ja uudistuksen sopivuutta oikeusjärjestelmän kokonaisuuteen. Aseintressiryhmä poikkesi muista lausujista siinä, että siihen kuuluvien ryhmien lausunnoissa kommentoitiin eniten ns. oman asiantuntijuuden ulkopuolelta ja tunteenomaisemmin kuin muissa kuultujen ryhmissä. Lakiuudistusta vastustavat käyttivät enemmän erilaisia argumentointikeinoja kuin uudistusta puoltavat. Esimerkiksi oikeudellisen ja lakiteknisen tietotaidon omaamista voidaan lausuntojen perusteella pitää asiantuntijuuden korostamisen keinona, sisällöllisenä argumenttina ja kulttuurisena pääomana jonka avulla on mahdollista saavuttaa poliittista valtaa ja saada oma mielipiteensä kuulluksi. Asiantuntijuuteen vedottiin mm. ammattitaidon, aseman ja lain tuntemuksen perusteella. Aineiston analyysin perustella päädytään tulokseen että osallistuvan demokratian periaatteiden mukaisesti on kuultuja ollut paljon ja jokaisella on ollut mahdollisuus tulla kuulluksi. Kuulemismahdollisuus ei kuitenkaan tarkoita vaikutusmahdollisuutta ja näin paljon toisistaan eroavien mielipiteiden yhdistäminen kaikkia osapuolia mielyttävällä tavalla on mahdotonta eli deliberatiivisen demokratian ihanteet eivät täyty. Mielipiteet ovat jakautuneet lausujan taustan mukaisesti lähes jokaisessa tapauksessa ja lakiuudistusta on kommentoitu omasta lähtökohdasta käsin. Yhteiskunnan tila ja kollektiivinen moraali on vaikuttanut lakiuudistuksen syntyyn ja aselain muotoutuminen jatkuu.

Dialogue on children's wellbeing has significantly increased over the past few years. The research focus has been on subjective wellbeing, with the individual's own experiences as the main concern. The focus in this case study is on the child's voice, or discovering how well or poorly children were heard at kindergarten meetings, where they discussed photographs that they had taken. The child's voice in this context refers to the child's own experiences and perspectives narrated by himself/ herself. In my study, I focus on listening to the child through participation. I concentrate on observing how listening and participation were realized in semi-structured interactive situations within a kindergarten group. In addition, I pay attention to any factors that contributed to the child's voice being heard. In my research, children's participation is observed from a sociocultural perspective. The research data was collected in a kindergarten group, whose activities are based on positive pedagogy. The aim of positive pedagogy is to support the child's overall wellbeing, emphasizing children's own initiative and involvement in their surroundings. This pedagogical faction that has recently gained popularity specifically pays attention to children's individual, meaningful experiences, and on positive feelings that the children can process and share in a familiar community. The study represents a child-focused research approach, in which children are direct providers of data. The actual research data consists of filmed interactive situations, in which the children narrate the experiences they have documented. A detailed analysis, applying Harry Shier's model (2001) on the pathways to participation and discourse analysis, was conducted on reflection discussions among five children. The children's participation in this study was multilevel: the children's roles were not only passive, but active when their views were taken into account. Three significant factors that contribute to children's voices being heard emerged in the study. Strategies of teacher, various tools used in activities, and other children appeared to affect participation and listening in reflection discussions. A conclusion to be drawn from the study is that cultural tools and other people have an effect on how the child's thoughts and opinions are presented in discussions.

Purposes. This is an ethnographic case study about elementary school teacher as a listener of a child's voice and about children as ethnographers in the classroom. The current study aims to make visible factors that limit listening child's voice at school and especially in the interaction between the teacher and the student. It also describes children's views and thoughts about school. This study is a part of consortium research "Children tell of their well-being - who listens?" (TelLis, a project number 1134911). Methods. The study was conducted at the school during four weeks at spring 2013. The data was gathered using children as ethnographers -method and consists of 57 classroom diaries written by fifth and sixth grade students and reflected by their four elementary school teachers. In addition, data includes children's drawings, teacher's interviews before the study, two teacher's group interviews and observation notes. In this study I describe teachers as listeners of students' voice during children as ethnographers -period. I ask, what kind of knowledge teachers find in children's classroom diaries. I also ask, how teachers make use of classroom diaries at their work. Analysis is based on qualitative content analysis. Findings and conclusion. Teachers found knowledge of students' culture and knowledge of their action, thoughts and opinions in classroom diaries. In addition, teachers looked for knowledge to evaluate competencies and developmental needs of students' and the class. Teachers used classroom diaries primarily as a tool of evaluating and educating children, but also as a tool for listening children and educating themselves as professionals. According to content analysis, listening to child represented mostly listening based on evaluating and educating children and themselves. There was less listening based on developing the school and the least listening based on encountering a child. Because of teachers' strong aims of evaluating and educating, listening to child was limited. The current study shows, that despite of several factors limiting listening to child's voice in society, school community and class community, teacher with his/her aims, views and actions has an emergent role as a listener of a child's voice. Teachers should create especially those kinds of listening moments that are based on encountering a child naturally and humanely.

Tutkielmassa käsitellään kuulemista ja läsnäolovelvollisuutta koskevien esitutkintalain säännösten soveltamisalaa. Tarkastelussa on erityisesti tilanne, jossa mahdollinen rikoksentekijä on identifioitavissa ja rikoksen selvittämisintressi on suuri, mutta esitutkinnan aloittamiskynnyksen ylittyminen ei ole selvää. Kyse voi olla esimerkiksi epämääräisestä huhupuheesta, jonka mukaan tietty henkilö on syyllistymässä tai on jo syyllistynyt vakavaan rikokseen. Tällöin arvioitavaksi tulevat poliisin toimivaltuudet ennen esitutkintaa sekä esitutkinnan käynnistämisen edellytykset. Täsmällinen sääntely esitutkinnan ulkopuolelle jäävistä esitutkintaviranomaisen toimenpiteistä on vähäistä. Kuuleminen ennen esitutkintaa on lainsäädännön tasolla alustavia puhutteluja koskevan esitutkintalain 7:20 ja esiselvitystä koskevan esitutkintalain 3:3.2 varassa. Kuulemiseen liittyy keskeisellä tavalla esitutkintalain säännökset läsnäolovelvollisuudesta: ilman rikoksesta epäiltyyn rinnastettavan henkilön velvollisuutta olla läsnä kuulemistilaisuudessa, jää tosiasiallinen mahdollisuus kuulla henkilöä helposti toteutumatta. Tutkielman ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on se, millä edellytyksillä rikoksesta epäiltyyn rinnastettavaa henkilöä voidaan kuulla ja millä edellytyksillä hänet voidaan velvoittaa saapumaan kuultavaksi ennen esitutkinnan aloittamista. Toisena tutkimuskysymyksenä on se, onko kuulemista ja läsnäolovelvollisuutta ennen esitutkintaa koskevalle tarkemmalle sääntelylle tarvetta. Tutkimuskysymyksiä lähestytään lainopin keinoin tutkimalla voimassa olevaa lainsäädäntöä ja muita oikeuslähteitä, kuten oikeuskirjallisuutta. Tutkielman tärkeänä oikeuslähteenä on eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntö. Esitutkinnan aloittamisharkinta on usein oikeusasiamiehen tarkastelun kohteena. Tutkielmassa osoitetaan, että rikoksesta epäiltyyn rinnastettava henkilö voidaan asettaa matalalla kynnyksellä rikoksesta epäillyn asemaan esitutkinnassa. Tällöin sovellettavaksi tulevat kaikki kuulustelua ja läsnäolovelvollisuutta esitutkinnassa koskevat esitutkintalain säännökset. Rajatapauksissa, henkilön aseman ollessa aidosti epäselvä, häntä voidaan kuulla ennen esitutkintaa kuultavan prosessuaalisessa asemassa. Tällöin on sovellettava alustavia puhutteluja koskevaa esitutkintalain 7:20:ää, johon ei liity läsnäolovelvoitetta. Lainsäädännön selkeyttämisen ja yhdenmukaisen laintulkinnan kannalta on välttämätöntä säätää nykyistä täsmällisemmin kuulemisesta ja läsnäolovelvollisuudesta ennen esitutkintaa.