Browsing by Subject "kvalitatiivinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 40
  • Takala, Tuija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on keikkatyö, joka luokitellaan epätyypilliseksi työsuhteeksi. Keikkatyö tarkoittaa lyhytaikaista vuokratyösuhdetta. Tutkielmassa tarkastellaan keikkatyötä tekevien naisten kokemuksia: millaisia käytäntöjä työn tekemiseen liittyy ja millaisena keikkatyöntekijät kokevat oman asemansa työyhteisöissä. Lisäksi tarkastellaan, millaisena keikkatyön merkitys näyttäytyy naisten elämänkulussa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Haastatteluaineiston luokittelussa ja teemoittelussa käytettiin Atlas.ti -ohjelmaa sekä Word -ohjelmaa. Analyysin myötä kokemukset sijoittuvat kuuden eri teeman alle. Teemat ovat ammatillisuus, käytäntö, työyhteisö, elämäntilannetekijät, elämänhallinta sekä yhteiskunnalliset tekijät. Analyysiä jatkettiin kolmen jälkimmäisen teeman pohjalta keskittyen keikkatyön merkitykseen elämänkulussa. Analyysi muotoutui lopulta teemojen ja aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että keikkatyöntekijöiden kokemukset ovat vaihtelevia. Keikkatyöntekijän poikkeuksellinen kolmikantainen työsuhde vaikuttaa sekä työehtoihin että työnkuvaan. Vaihtelevat työympäristöt aiheuttavat haasteita vastuun ja ammatillisen kehittymisen suhteen. Toisaalta keikkatyön jatkumattomuus voi edistää hyvinvointia. Tulokset osoittavat myös sen, että työverkostot ovat ratkaisevassa asemassa keikkatyössä. Verkostot auttavat myös vähentämään työnhausta aiheutuvaa epävarmuutta. Keikkatyöntekijöiden sosiaalisia suhteita tarkasteltiin tunnetyön, sosiaalisen vaihdon, roolin ja stigman käsitteiden kautta. Tulokset osoittavat, että keikkatyöntekijä on usein ulkopuolinen työyhteisössä. Ulkopuolisuus ilmenee muun muassa epätasa-arvoisen sosiaalisen vaihdon kautta. Asemarooli voi vaikeuttaa työn tekemistä sekä korostaa keikkatyöntekijän ulkopuolista asemaa. Odotukset keikkatyöntekijää kohtaan vaihtelevat, mutta keikkatyöhön liitetään usein negatiivisia ennakko-oletuksia. Tulokset osoittavat, että keikkatyön merkitys elämänkulussa vaihtelee. Mallitarinat tuovat esiin, että keikkatyön merkitys näyttäytyy kolmella tavalla: taloudellisen toimeentulon lähteenä, opiskeluun ja työelämään liittyvissä siirtymissä sekä vapaavalintaisena työn muotona. Keikkatyön aloittamisen helppous voi auttaa vaikeassa elämäntilanteessa, jolloin töitä pitää saada nopeasti. Elämänkulkuun voi sisältyä useita muutoksia opinnoista työhön tai työstä opintoihin siirryttäessä, jolloin keikkatyö voi tarjota väliaikaisen työn siirtymävaiheissa. Keikkatyö voi olla myös valittu tapa tehdä työtä. Keikkatyön joustavuus nousee tällöin tärkeään asemaan, koska työmäärän voi valita omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Tulokset osoittavat, että keikkatyöhön liitetään ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat keikkatyöntekijöiden kokemuksiin. Keikkatyöntekijöiden elämäntilanteet, työntekoon liittyvät syyt sekä mahdollisuudet vaikuttaa työtilanteeseensa vaihtelevat, joten vallalla olevia käsityksiä heikossa työmarkkina-asemassa olevista keikkatyöntekijöistä olisi muokattava. Käyttäjäyritysten kannattaisi parantaa puutteellisia käytäntöjä sekä muuttaa asenteita keikkatyöntekijöitä kohtaan. Henkilöstövuokrausyritykset voivat omalta osaltaan vaikuttaa keikkatyöntekijöiden asemaan puuttumalla esiin nouseviin ongelmiin sekä kehittämällä toimintaa keikkatyöntekijöiden palautteen pohjalta.
  • Palatz-Lohjala, Nina (2005)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu, mikä vaikutus henkilöstörakennemuutoksella on aluesosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen. Lisäksi on tutkittu, mikä on sosiaalityöntekijöiden subjektiivinen kokemus työssä jaksamisesta. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Otalan & Ahosen (2003) muokkaamaa Maslow'n tarvehierarkiamallia. Henkilöstörakennemuutosta ja työssä jaksamista on tarkasteltu myös Hatch'n (1997) organisaatiokaaviota mukaillen. Lisäksi niitä on tarkasteltu osittain stressiteorian kautta. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen puoli. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jossa on sekä avokysymyksiä että strukturoituja kysymyksiä. Omakohtaisia tuntemuksia ei kyetä mittamaan riittävästi pelkästään kvantitatiivisin menetelmin. Kyselylomake lähetettiin 200 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston aluesosiaalityöntekijälle sekä yhdennettyä sosiaalityötä tekeville. Vastauksia saatiin 86, joten vastausprosentiksi tuli 43%. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan subjektiivista kokemusta työssä jaksamisessa ja henkilöstörakennemuutoksen merkitystä siihen ikäryhmittäin sekä muodollisesti pätevien ja epäpätevien välillä. Työssä jaksamisen keskeisiksi kuormitustekijöiksi nousivat työn kovat vaatimukset, kiire sekä suuret asiakas- ja työmäärät. Lisäksi työssä jaksamiseen vaikuttivat heikentävästi työn ulkoisten ja sisäisten vaatimusten ristiriitaisuus. Työyhteisön merkitys työssä jaksamisen kannalta oli suuri, koska työ koettiin henkisesti raskaaksi. Erityisesti oman ryhmän sosiaalityöntekijöiltä saatu tuki auttoi jaksamisessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että huono palkkaus on yksi syy miksi sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heidän tekemäänsä työtä kovin paljon arvosteta. He itse kokivat tekevänsä arvokasta ja vaativaa työtä. Henkilöstörakennemuutoksen voitiin katsoa aiheuttaneen melko negatiivisia jännitteitä. Keskustelun sävy muutoksesta vaihteli asiallisesta hyvinkin tunnepitoiseen. Tämä osaltaan johtui siitä, että henkilöstörakennemuutoksesta annettu tieto muuttui jatkuvasti ja jo päätettyjä asioita peruttiin. Muutoksen tuoma epävarmuuden tunne aiheutti stressiä ja työntekijöille syntyi huoli siitä, että muutos kasvattaa entisestään heidän työtaakkaansa. Samanaikaisesti tapahtuva organisaatiouudistus aiheutti lisää kuormittavuutta, koska työntekijöiden tuli sopeutua kahteen isoon muutokseen yhtä aikaa. Muutoksen positiivisena puolena nähtiin, että osa sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittaneista saa vakituisen työsuhteen ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävänkuvat selkiytyvät.
  • Kanerva, Henna (Helsingfors universitet, 2017)
    Objective. The previous studies have focused mainly on deviant linguistic processing regarding dyslexia, while people's experiences and contextual factors have received less attention. This study gives voice to the dyslexic students who can tell about their own experiences about dyslexia. Additionally, the objective of this study is to examine what kind of difficulties the students face while studying and which strengths they have. This study can bring a new perspective and decrease prejudices towards dyslexia. Method. Focused interview was used as a method of this study. The interviews consisted of questions inspired by the previous literature. Eight students were interviewed, six of them were studying at the university and two of them were studying at the university of applied sciences. The interviews were recorded and transcribed. The transcriptions were analysed with qualitative content analysis. Results and conclusion. On the basis of the analysis the interviews included several positive aspects. Many of the participants told they were quite open about their own dyslexia. They were also used to observe their learning and they had found several useful ways to learn. Many of them used deep learning as their learning method. They had also coped several difficulties and they believed in themselves. Especially organizing big amount of information, learning foreign languages and organizing different studying was challenging for them. Several participants reported that their learning was quite slow. In this study dyslexia was a phenomenon, not only a limitation. All the students have their strengths and limitations, regardless if they have a dyslexia or not.
  • Aalto, Tero (2019)
    Tutkielma tarkastelee todellisuusilluusioon pyrkivän teatteriesityksen pyroteknisiä toteutusratkaisuja ja pyrotekniikan välittämiä esteettisiä kokemuksia katsojassa. Tutkimuskysymykseni on: Millaista on pyrotekniikan estetiikka teatteriesityksessä? Tutkielma pohjautuu teatterin taiteelliseen tutkimukseen ja käytän laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkielman aineisto koostuu teatteripyroteknikoiden haastatteluista, omista ja haastateltujen teosesimerkeistä ja kyseisten esityksien dokumentoiduista arvioista. Laadullinen tutkimus peilaa Bertolt Brechtin eeppisen teatterin teoriaan, jota käytän taustateoriana. Tulkitsen omia taiteellisia töitä, haastattelu-, esitys- ja arviointiaineistoa eeppisen teatterin keskeisen käsitteen vieraannuttamisen kautta. Sovellan pyrotekniikkaa lähellä olevan taidemuodon, valosuunnittelun, teoriaa pyroteknisen toteutuksen analysoimiseksi. Käytän pyrotekniikan analyysissä Yaron Abulafian teoriaa teatterivalaisun kuudesta representaation perustasta ja sovellan siihen liittyvää valotilanteen esteettistä ja semioottis-poeettista valoanalyysimetodia. Historiallisesti pyrotekniikan käyttö on muuttunut palvotusta mystisestä elementistä itseisarvollisen valonlähteen kautta nykypäivän esitystekniseksi ja turvallisuusorientoiduksi tehokeinoksi. Esittävän taiteen pyrotekniset produktiot poikkeavat muista pyroteknisistä tuotannoista ja teatteripyrotekniikalla on omanlaisensa estetiikka. Pyrotekniikka on teatterissa tunnistettu, mutta huonosti tunnettu. Tutkielmassa avaan teatteripyrotekniikkaan liittyviä keskeisiä käsitteitä ja pyroteknikoiden ammattikuvaa suomalaisessa ammattiteatterissa. Esitän, että pyroteknisen toteutuksen arvo teatterin katsojalle määrittyy ensisijaisesti sen välittämän esteettiseen kokemuksen kautta suhteessa sen sopivuuteen kokonaistaideteoksessa. Tätä sopivuutta voi arvioida pyrotekniikan vieraannuttamisen kautta, ja se liittyy ensisijaisesti esitettävän teoksen tyylilajiin. Pyrotekniikalla voi rikkoa todellisuusilluusion, mutta vieraannuttamisen välineenä pyrotekniikka ei ole täysin tekijänsä hallinnassa. Pyrotekninen toteutus vastaa harvoin sitä todellisen maailman ilmiötä, jolla sitä representoidaan. Kokemus pyrotekniikassa on teatterissa moniaistillinen. Pyrotekniikkaa käytetään teatterissa perinteisenä narratiivin apuvälineenä tai sillä voidaan korostaa roolihenkilön ominaisuuksia. Tuli voi tuottaa lämpöä ja turvallisuudentunteen, mutta toisaalta pyrotekniikka voi aiheuttaa pelkoa katsojassa. Pyrotekniikka voidaan kokea efektiivisenä lisäarvona tai kokemus pyrotekniikasta voi olla kontemplatiivisen poeettinen. Tämä työ käsittelee teosesimerkein näitä katsojan pyrotekniikan välittämiä esteettisiä kokemuksia. Työn liitteenä on teatteripyrotekniikassa käytettyjen tuotteiden sanasto sekä pyroteknisten laitteiden ja välitysketjujen termistö. Liitteet sisältävät tuotteiden kuvaukset ja selostuksen laitteiden ja välitysketjujen toimintaperiaatteesta teatterikontekstissa.
  • Lankinen, Maarit (2005)
    Tässä työssä tarkastelen maahanmuuttajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisista suhteista liittyen heidän sopeutumiseensa ja elämäänsä Suomessa. Tarkoitukseni on kuvata maahanmuuton kontekstissa kokemuksia tuen ja suhteiden monipuolisesta roolista. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden on tutkimuksissa todettu olevan keskeisiä vieraassa maassa asuvien akkulturaatioon ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessani käytin laadullisia menetelmiä. Aineistoni keräsin teemahaastatteluilla, jotka tein marras-joulukuussa 2004. Haastattelin 11 setlementtien maahanmuuttajatoimintaan osallistunutta aikuista maahanmuuttajaa. Tutkittavani muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin ikänsä, sukupuolensa kuin Suomeen tulosyynsä suhteen. Aineistoni analyysissä sovelsin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Hyödynsin analyysissäni sosiaalista tukea, sosiaalisia suhteita, akkulturaatiota ja sopeutumista käsitteleviä aiempia tutkimuksia ja teoretisointeja. Analyysin pohjalta löysin aineistostani viisi luokkaa tai näkökulmaa sosiaaliseen tukeen ja sosiaalisiin suhteisiin. Näistä näkökulmista kolme oli lähtöisin pitkälti omista kysymyksenasetteluistani, kun taas kaksi muodostui haastateltavien aloitteesta. Ensinnäkin tutkittavani kertoivat sosiaalisten suhteiden luomisesta, ylläpitämisestä ja tarpeista. Toiseksi sosiaalisten suhteiden merkitys ja niistä saatava sosiaalinen tuki nousivat esiin aineistosta. Kolmantena ja odottamattomana näkökulmana havaitsin maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisen tuen antamisesta toisille ihmisille. Haastateltavat kertoivat myös vaikeuksistaan saada riittävästi sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden kielteiset piirteet nousivat viidentenä ja yllättävänä näkökulmana esille aineistostani. Sosiaalisten suhteiden solmiminen uudessa ympäristössä voi olla haastavaa, erityisesti suhteessa valtaväestöön. Sosiaalisista suhteista – kuten perheeltä, etniseltä yhteisöltä ja valtaväestön edustajilta – voidaan kokea saatavan monipuolista emotionaalista ja välineellistä tukea sopeutumista ja arjen sujumista helpottamaan. Lisäksi itse saatetaan toimia aktiivisesti sosiaalisen tuen lähteenä. Sosiaalisilla suhteilla koetaan kuitenkin olevan myös varjopuolensa. Esimerkiksi eristyminen etnisen yhteisön suojiin voi hidastaa sosiokulttuurista sopeutumista ja liialliset vaatimukset sosiaalisissa suhteissa uhata psykologista sopeutumista. Myös kokemus sosiaalisen tuen puutteesta – kuten yksinäisyydestä – voi olla riski henkiselle hyvinvoinnille. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki ja sosiaaliset suhteet saavat monenlaisia ilmenemismuotoja maahanmuuttajien elämässä ja sopeutumisessa. Tärkeimmät lähteet: Ward, C. (1996). Acculturation. Teoksessa D. Landis & B. Bhagat (toim.): Handbook in intercultural training. 2. painos; Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46(1); House, J. S., Umberson, D. & Landis, K. R. (1988). Structures and processes of social support. Annual Review of Sociology, 14; Aroian, K. J. (1992). Sources of social support and conflict for polish immigrants. Qualitative Health Research, 2(2); Copeland, A. P. & Norell, S. K. (2002). Spousal adjustment on international assignments: the role of social support. International Journal of Intercultural Relations, 26; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi.
  • Karlsson, Tuula (2005)
    Tässä tutkimuksessani tarkastelen vanhusten sosiaalipalveluja vanhusten ja sosiaalityöntekijöiden kokemina. Tutkimuksessa on mukana seitsemän yli 75-vuotiasta vanhusta, neljä aikuissosiaalityöntekijää, yksi sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä ja yksi kotihoidon työntekijä. Tarkastelunäkökulmina ovat yli 75-vuotiaat ikääntyneet, sosiaalipalveluja käyttävät vanhukset ja aikuissosiaalityöntekijät Espoon kaupungissa. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa ikääntyneistä sosiaalipalvelujen asiakkaista ja heidän suhteestaan sosiaalipalveluihin ja erityisesti sosiaalityöhön. Tarkasteluni keskiössä ovat sekä vanhusten että työntekijöiden kokemukset, tietämys ja toiveet vanhuksista sosiaalipalvelujen asiakkaina. Tarkastelen myös sosiaalipalveluja käyttävien vanhusten arkea. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Sekä vanhuksille että sosiaalityöntekijöille on omat teemahaastattelurungot. Etuuskäsittelijän ja kotihoidon työntekijän haastattelut ovat vapaamuotoista keskustelua. Tutkimuksen teemoina ovat kokemukset vanhusten sosiaalipalvelujen asiakkuudesta, vanhusten sosiaalipalvelujen tietämys, vanhusten arki ja toiveet vanhusten sosiaalityölle. Tutkimustulokset kertovat vanhusten kokemuksista palvelutaloasumisesta, kotihoidosta ja sosiaalityöstä. Palvelutalo koetaan turvan ja hoidon antajana. Varjopuolina ovat asunnon pienuus, henkilökunnan kiire ja asumisen kalleus. Kotihoidon palvelut koetaan ulkoapäin määräytyviksi. Palvelujen saamiseen vaadittavien viranomaislausuntojen koetaan väheksyvän vanhuksen omaa tietoa ja tuntemusta avun tarpeestaan. Palveluntarve pitää ikään kuin sinetöidä viranomaistaholta. Kokemukset sosiaalipalveluista kertovat vanhusten uuvuttavasta taistelusta byrokratiaa ja muutoksia vastaan. Vanhusasiakkaat ovat puhelinliikenteen uhreja. Työntekijät tunnistavat vanhusasiakkaiden vaikeudet hakea apua. Sosiaalitoimeen kohdistuvat muutokset rasittavat myös työntekijää. Vanhusten tietämystä sosiaalipalveluista on vaikea arvioida. Oma elämänhistoria ja erilaiset mielikuvat ohjaavat heidän sosiaalityön tuntemustaan. Vanhukset ovat ylpeitä omasta selviytymisestään vaikeissakin elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä on useimmille vanhuksista jotakin, josta pitää pysytellä erossa. On kunnia-asia selviytyä ilman yhteiskunnan apua. Vanhusten tietämyksen mittareina tässä tutkimuksessa toimivat kuljetuspalvelutuki ja eläkkeensaajan hoitotuki. Ensin mainittu on hyvin tiedossa, jälkimmäisen tuntemuksen ollessa huonoa. Hoitotuen tuntemattomuus näkyy myös sosiaalityöntekijöiden työssä. Vanhusten arjessa näkyy yhtäältä tyytyväisyys ja sopeutuminen, ja toisaalta huoli ja pelko. Tyytyväisyyttä synnyttävät hyvät suhteet lähiomaisiin ja arjen sujuminen. Huolta ja pelkoa aiheuttavat sairaudet ja kunnon heikentyminen. Sosiaalityöntekijöiden puhe vanhusten arjesta on ongelmapuhetta vanhusten kaltoin kohtelusta, taloudellisista vaikeuksista, köyhyydestä ja riippuvuudesta omaisiin. Erityinen huoli heillä on maahanmuuttajavanhuksista. Vanhusten toiveet sosiaalityötä kohtaan ovat konkreettisia, arjen sujumista helpottavia asioita.Toive erityisestä vanhussosiaalityöntekijästä on työntekijöiden yhteinen.
  • Peräkylä, Anssi (Sage, 2005)
  • Lyly-Yrjänäinen, Samuli (2006)
    Kulttuurin tutkimus yleistyi organisaatiotutkimuksen piirissä 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä organisaatiokulttuurin käsite iskostui myös käytännön johtamisoppeihin. Yksi organisaatiokulttuurin osa-alue on organisaation julkilausutut arvot, joihin liittyvää tieteellistä tutkimusta on niukasti. Julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiolle jää usein epäselväksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiokulttuurille. Julkinen keskustelu yritysten arvoista on vilkasta. Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitetään sitä, minkä takia arvoista puhutaan. Esiin nostetaan neljä osin päällekkäistä aihepiiriä: liiketoiminnan etiikka ja yhteiskuntavastuu, yrityksen maine, henkilöstön hyvinvointi ja liiketoiminnan menestyminen. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia näkemyksiä organisaatiokulttuuriin, arvoihin ja niiden johtamiseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu Edgar H. Scheinin ja Joanne Martinin organisaatiokulttuuria käsittelevien teorioiden varaan. Martinin esittämät kolme perspektiiviä organisaatiokulttuuriin toimivat tutkimuksessa subjektiivisesti määriteltyinä käsitteinä, jotka laajentavat Scheinin näkemystä organisaatiokulttuurista. Teorioiden pohjalta kehitetään organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaava malli, johon arvot voidaan sijoittaa. Teoreettisen viitekehyksen toimivuutta testataan kvalitatiivisella tapaustutkimuksella. Samalla selvitetään arvojen merkitystä Tapiola-ryhmän kulttuurille. Empiirinen aineisto koostuu 23 henkilön teemahaastattelusta. Analyysissä käytetään apuvälineinä teemoittelua, luokittelua ja laskemista. Tutkimustuloksena selvisi, että organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaavaa mallia voidaan käyttää apuvälineenä, kun selvitetään arvojen merkitystä organisaatiokulttuurille. Mallia voitaisiin kehittää edelleen liittämällä siihen arvojohtamisen näkökulma sekä muodostamalla malliin sopiva kyselylomake, joka tukisi kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että arvojen merkitys vaihtelee tapauskohtaisesti kohdeorganisaation kahdessa ryhmässä. Tapiola-ryhmän neljästä julkilausutusta arvosta yksi on toimintaa ohjaava integroitunut perusoletus ja yksi organisaatiokulttuurin pintatasolla sijaitseva fragmentoitunut artefakti. Kaksi muuta arvoa sijoittuvat näiden ääripäiden välille.
  • Bessonova, Anna (Helsingfors universitet, 2013)
    Previous research has shown that media organizations are increasingly relying on audience-measuring metrics derived from web analytic tools for news judgment. This reliance is said to be reshaping online journalism, raising the questions of audience power, tabloidization of content and the role of journalistic values. However, research on web analytic tools in news media is scarce and does not describe how and to what effect the tools are used in various types of news media. Therefore, this study was set up to discover how web analytic tools are used in Finnish online newsrooms and how their use affects relationship with the audience and journalistic content. To answer the research questions, nine semi-structured interviews were conducted with web editors and online journalists from Finland’s major news media. To observe possible differences in the use of web analytic tools, the sample included different types of media organizations: public service broadcaster YLE, broadsheet and business news dailies Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Talouselämä, Taloussanomat, general news media UusiSuomi, Aamulehti, HBL, and a more entertainment-oriented Iltalehti. Once gathered and transcribed, the interviews were coded and analyzed with grounded theory qualitative data analysis. The findings showed that web analytic tools are extensively used in Finnish online media and their use does affect journalistic work but as one factor among others. Data derived from web analytics was perceived to bring journalists closer to their readers, intensifying the dilemma of balancing news agenda between audience preferences and journalistic values. Online journalists and web editors were found to rely on web analytics for immediate handling of stories in real-time and for long-term strategic decision-making.
  • Rättyä, Lea (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida diakoniatyöntekijöiden ja pappien käsityksiä spiritualiteetista. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin spiritualiteetin muotoutumiseen, sisältöön ja ammatilliseen identiteettiin liittyviä tekijöitä diakoniatyön kontekstissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjeiden avulla Oulun hiippakunnan diakoniatyöntekijöiltä ja papeilta. Aineisto koostui 30 kirjeestä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Spiritualiteetti on käsitteenä monimerkityksinen, ja sitä voidaan tarkastella useista erilaisista näkökulmista. Tässä tutkimuksessa spiritualiteetti ymmärretään laaja-alaisesti, jolloin siihen sisältyvät yksilöllinen ja yhteisöllinen hengellinen elämä, sosiaaliset suhteet sekä ihmisen tapa elää ja etsiä elämän tarkoitusta. Diakoniatyöntekijöiden ja pappien spiritualiteetin muotoutumisessa kodin perinnöllä, kasvulla evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, henkilökohtaisella uskolla ja hengellisellä yhteisöllä oli tärkeä merkitys. Ne muodostivat perustan yksilölliselle ja yhteisölliselle uskolle. Spirituaalinen aktiivisuus, joka muodostui spiritualiteetin hoitamisesta, spiritualiteetin merkityksestä ja uskosta elämisestä, oli tunnusomaista tutkimukseen osallistuneille. Spiritualiteetti ja ammatillinen identiteetti liittyivät diakoniatyön kontekstissa toisiinsa palvelevan uskon kautta. Palveleva usko muodostui alalle suuntautumisesta, spiritualiteetin sisällöstä, työn hengellisyydestä, työn omaleimaisuudesta ja työssä jaksamisesta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että diakoninen spiritualiteetti rakentuu yksilöllisestä ja yhteisöllisestä uskosta, spirituaalisesta aktiivisuudesta ja palvelevasta uskosta sekä näiden välisestä keskinäisestä yhteydestä. Tämä yhteys näyttäytyi tässä tutkimuksessa positiivisena, mutta aihepiiristä on tarpeen tehdä jatkotutkimusta isommalla aineistolla ja erilaisia aineistonkeruumenetelmiä yhdistämällä. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko Oulun hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden ja pappien spiritualiteettia, mutta ne antavat uutta tietoa spiritualiteetista ja sen yhteydestä diakoniaan. Tutkimusta voidaan hyödyntää diakonia-alan koulutuksessa ja seurakuntien työntekijöiden täydennyskoulutuksessa. Tulosten pohjalta voidaan kehittää diakoniatyötä ja vahvistaa seurakuntien työntekijöiden yksilöllistä ja yhteisöllistä spiritualiteettia sekä työhyvinvointia.
  • Rantala, Kati; Alasuutari, Noora; Järvikangas, Inka; Saarenpää, Karolina (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2019)
    Tutkimuksia 5/2019
  • Harju, Liisa-Maria (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan organisaation ilmaistujen arvojen suhdetta perusoletusten tasoon. Tutkielmassa organisaation ilmaistuilla arvoilla tarkoitetaan organisaation julkisia arvoja, jotka usein sisällytetään organisaation virallisissa asiakirjoissa esitettyyn ideologiaan tai filosofiaan. Perusoletuksilla tarkoitetaan organisaation alitajuisia, itsestäänselviä ja organisaation jäsenten kesken jaettuja uskomuksia. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää, näkyvätkö tietyn oppilaitoksen opetussuunnitelmassa ilmaistut arvot oppilaitoksen opetushenkilökunnan perusoletusten tasolla eli käytetäänkö ilmaistuja arvoja retorisena välineenä opetushenkilökunnalle esitettyjen pulmatilannekuvausten ratkomisessa. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat organisaatiokulttuuriteoriassa ja retorisessa sosiaalipsykologiassa. Tutkielman empiirinen osa toteutetaan laadullisen asennetutkimuksen näkökulmasta. Arvoja tarkastellaan retorisen sosiaalipsykologian mukaisesti retoriikan välineinä, sosiaalisina tuotteina, joihin arkipäivän toimijat voivat perusteluissaan vedota. Tutkielman aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 16 henkilöä ja he edustavat tarkastellun oppilaitoksen opetushenkilökuntaa. Tutkielman lähtökohta-ajatuksena on, että organisaation perusoletukset tulevat ilmi, kun organisaation jäseniä pyydetään kommentoimaan organisaation kannalta relevantteja pulmatilanteita. Aineiston analyysissa tuli esiin, että pulmatilannekuvauksiin liittyviä kannanottoja perusteltiin yhteensä viidellä erilaisella tavalla. Perusteluissa vedottiin asiakkaan etuun, työntekijän etuun, organisaation etuun, arvioinnin laatuun ja työntekijän tilanteeseen. Oppilaitoksen perusteluissa ei juurikaan esiintynyt eksplisiittisesti ilmaistuja arvoja. Samalla perustelutavat toivat vahvasti esiin sen, että organisaation toiminta-ajatuksen ydinkohtaan, eli asiakkaan (ts. oppilaan) etuun, vedottiin useasti. Tutkielman keskeisin tulos on, että tarkastellun organisaation perusoletusten tasolla näyttäisi olevan toiminta-ajatuksen mukainen oletus asiakkuudesta ja asiakkaan edusta. Keskeisimmät lähdeteokset: organisaatiokulttuurista Edgar Scheinin (1987) Organisaatiokulttuuri ja johtaminen; retorisesta sosiaalipsykologiasta Michael Billigin ym. (1988) Ideological dilemmas. A social psychology of everyday thinking ja laadullisesta asennetutkimuksesta Kari M. Vesalan ja Teemu Rantasen (2007) toimittama Argumentaatio ja tulkinta.
  • Halinen, Taina (Helsingin yliopisto, 2017)
    The theoretical context of this qualitative study are the leadership in early childhood education and the organizational change. The leadership and the change of leadership are studied generally and then the distributed leadership and the distributed organization are studied specifically. This study examines how teachers and leaders view the distributed leadership and what kind of skills the leaders and the workers need in the organization of distributed leadership and how they view the organizational change. This is qualitative phenomenology research. The material of the study was collected at half structured interviews which were taken part in six teachers and two leaders from the city of Hamina during November and December 2017. The interviews were recorded and transcribed for analysis. The analysis was done with the methods of content analysis. This study shows that the leadership in early childhood education is in change and the leadership meets new challenges. Distributed leadership challenges both the leaders and the workers. The results of the study show that the interviewed teachers and leaders see distributed leadership as teamwork and interactional work custom. The distributed leadership was difficult to execute, because teachers worked as leaders without the status of the leader. The interviewed viewed that the difficulties of distributed organization are indefinite structures and work tasks of leadership and too large entireties of leadership. The interviewed viewed that the organizational change was unsuccessful. The interviewed teachers and the leader felt that they didn't have an opportunity to influence the change and the given reasons for doing the organizational change were incoherent and the results of the change were not estimated. They would like to increase the number of leaders and clear the determinations of work roles and responsibilities. This study suggests that the city of Hamina should increase the competence of the leaders and the personnel. In practice distributed leadership means investing the knowhow of leadership and working community skills. The human resource management and the motivating of the personnel are the main challenges in the future. Qualitative early childhood education is possible only with the motivated workers.
  • Renko, Elina (2008)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koski sosiaalityöntekijöiden asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Pyrkimyksenä oli tarkastella asenteiden laadullista variaatiota ensinnäkin sen kannalta, minkälaisina asioina ja miten alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa arvotetaan sosiaalityön kontekstissa? Toiseksi asenteiden laadullista variaatiota lähestyttiin siltä kannalta, miten puheeksiotto ja neuvonta istuvat osaksi sosiaalityötä työntekijöiden näkökulmasta? Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella, näyttäytyvätkö puheeksiotto ja neuvonta edellisten kysymysten osalta samankaltaisina asenneobjekteina niin puheeksiottoon liittyvään mini-interventiokoulutukseen osallistuneiden kuin menetelmää toistaiseksi suhteellisen vähän tuntevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? Tutkielman empiirinen aineisto koostui 17 aikuissosiaalityöntekijän haastattelutilanteessa tuottamasta argumentatiivisesta puheesta. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää heitä arvottamaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri kannoilta. Argumentatiivisesti rakentuvan haastattelustrategian tavoitteena oli saada esiin asenteiksi tulkittuja kannanottoja puheessa määrittyvää asenneobjektia kohtaan. Analyysivaiheessa puheaineistosta lähdettiin poimimaan erilaisia kannanottoja perusteluineen. Kannanottoja ja niiden perusteluja hahmoiksi jäsentävässä analyysissa edettiin väittämä kerrallaan. Tulkintoja kokoavassa osassa pyrittiin lisäksi erottamaan kommenteista ne sosiaaliset asiayhteydet, joihin haastateltava väittämän sijoittaa. Analyysissa tarkasteltiin siis paitsi asenteiden kohteiden määrittymistä ja tuottamisen tapoja myös niitä asiayhteyksiä, joissa tuottaminen tapahtuu. Väittämiin esitettyjä kommentteja kokoavasti tulkiten alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta näyttäisivät sijoittuvan niitä arvottavassa puheessa kolmelle tasolle, joilla ne myös määrittyvät asenteen kohteina eri tavoin. Nämä tasot olivat yhteiskunnallinen, voimaantumisen ja vuorovaikutuksellinen taso. Yhteiskunnallisella tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin rationaalisen myönteisesti hyödyn ja sosiaalityöntekijän velvollisuuksien näkökulmasta. Toisella ja kolmannella tasolla arvottaminen kääntyi varauksellisempaan suuntaan. Voimaantumisen tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin pääasiassa yksilön voimavarojen vahvistamisen, vuorovaikutuksellisella tasolla puolestaan erilaisten vuorovaikutusstrategioiden olemassaolon kannalta. Tulkinta kolmesta arvottamisen tasosta saattaa olla omiaan paitsi herättämään ajatuksia jatkotutkimuksille myös avaamaan uusia näkökulmia aiempien, pääasiassa kvantitatiivisten puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvien asennetutkimusten tulkintaan. Toinen tärkeä tutkielmassa tehty tulkinta liittyi sosiaalityön ja terveydenhuollon kontekstien välisiin eroavaisuuksiin. Sosiaalityön erityisluonteen ymmärtäminen olisi olennaista sovellettaessa alun perin terveydenhuollon puheeksioton tueksi kehitettyä mini-interventiomenetelmää sosiaalityöhön. Tutkielman tärkeänä retorisen tutkimusnäkökulman lähteenä toimi Billigin Arguing and Thinking. Laadullisen asennetutkimuksen osalta keskeisimpiä lähteitä olivat Vesalan ja Rantasen toimittama Argumentaatio ja tulkinta sekä Vesalan ja Rantasen Pelkkä puhe ei riitä -teos. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvä mini-interventiotutkimuskeskustelu. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn liittyvän keskustelun tärkeänä lähteenä toimi puolestaan Andersonin, Gualin ja Colomin Alcohol and Primary Health Care: Clinical Guidelines on Identification and Brief Interventions.
  • Lindqvist, Minna Karoliina (2005)
    Tutkimus käsittelee helsinkiläisten käsityksiä kameravalvonnasta. Kameravalvonnalla voidaan valvoa sekä ihmismassoja että omaisuutta. Kameravalvonta luo uusia mahdollisuuksia valvontaan ja se on helppo piilottaa valvottavilta. Valvonta liittyy ajankohtaiseen keskusteluun turvallisuudesta ja siitä miten turvallisuutta voidaan lisätä. Tutkimus on tehty kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin ja tutkimuksessa yhdistyy aikalaisdiagnoosit kaupunkitutkimukseen ja kriminologiaan. Aineistoni on Helsingin kaupungin tietokeskuksesta saatu tilastollisen tutkimuksen avovastausaineisto. Aineisto oli varsin runsas ja siinä käsitellään laajalti erilaisia teemoja. Tutkimukseni on aineistolähtöinen ja teoretisointi kehittyi rinta rinnan aineiston käsittelyn kanssa. Kameravalvonta on leimallisesti nyky-yhteiskunnan ilmiö, mutta tästä huolimatta se toimii varsin huonosti nyky-yhteiskunnan ongelmien ratkaisijana. Kameravalvonta on mielikuvatasolla tehokas ja taloudellinen väline rikostentorjunnassa ja yleisen järjestyksen ylläpidossa. Tehokkuudessaan se sopii ajan henkeen. Kameravalvonnan hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttaa tilat, joissa sitä käytetään. Kaupalliset tilat ovat tutuin ympäristö kameravalvonnalle, mutta esimerkiksi työpaikat ja koulut jakavat mielipiteitä. Valvontaa ja kontrollitoimia on helppo puolustaa ja niitä kannattavat näyttäytyvät vastauksissa ikään kuin yleisen mielipiteen edustajina. Samaan aikaan kameravalvontaan kriittisesti suhtautuvat asettavat puheenvuoroissa itsensä oppositioasemaan ja puolustuskannalle. Tästä huolimatta kameravalvonnalle toivotaan enemmän rajoituksia ja kameravalvonnan valvontaa. Kameravalvonnasta tiedottamista toivottiin lisää. Erityisesti kameravalvonnan salaaminen tuntui vastaajista epämiellyttävältä. Yhtäältä kameravalvonnan toivotaan tuovan apua pelottavissa tilanteissa, mutta toisaalta seinään kiinnitetty kamera ei voi yksin auttaa. Tarvitaan toinen ihminen. Kameravalvonnan piilottaminen ja vähäinen tiedottaminen sekä vartioiden piiloutuminen koppeihin johtaa siihen, että valvottavilla ei ole mahdollisuutta kommunikoida valvojien kanssa ja näin ollen he eivät voi luottaa valvojan apuun. Valvottavat ovat täysin passiivisessa asemassa valvojiin nähden. Vastaajat suhtautuivat yleisellä tasolla myönteisesti kameravalvontaan. Tosin ongelmiakin löytyi. Kameravalvonta ei yksinään juuri lupaa mitään. Naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin kameravalvontaan ja sukupuolten välillä oli selvä ero mielipiteen muotoilussa. Miesten esittämä kritiikki oli suorempaa ja yleisempää, kun naiset pohtivat kritisoidessaan myös kameravalvonnan mahdollisia hyviä puolia. Kameravalvontaa toivotaan, mutta samaan aikaan vastaajat epäilevät kameravalvonnan tehoa muihin kuin omaisuusrikoksiin. Kameravalvonta on imagoltaan tehokas ja taloudellinen, mutta loppujen lopuksi hyödyt koetaan vähäisiksi.
  • Stejskal, Susanna (2007)
    Työni tarkastelee jalkapallon merkitystä Britanniassa. Tutkimukseni näkökulmani on jalkapallon merkitys brittiläisen yhteiskunnan rakentajana. Tutkimuskohteenani on kahden eri sanomalehden, Daily Mail ja The Guardian, jalkapallojutut tietyltä ajalta. Aineistoni koostuu kuudestatoista (16) jutusta. Työni on lähestymistavaltaan kulttuurintutkimuksellinen. Oma lähtökohtani tutkimukselle on jalkapallon positiivisessa roolissa yhteiskunnan rakentajana ja yhdistäjänä. Jalkapallolla on Britanniassa vahvat perinteet ja ne kulkevat usein käsi kädessä sanomalehdistön kanssa. Esittelen lehdistön historiaa erityisesti jalkapallon näkökulmasta. Pohdin myös jalkapallon roolia identiteettien rakentajana. Jalkapallon merkitys kansallisten identiteettien ja yhteiskunnan rakentamisessa tulee esiin tutkimusaineistostani, jota käyn läpi kahden eri menetelmän kautta. Toinen menetelmistäni on Fairclough´n diskurssiin perustuva representaatioiden, identiteettien ja suhteiden näkökulmasta tapahtuva havaintojen etsiminen. Toinen menetelmä liittyy myytteihin, jota käytän syvällisempien havaintojen ja tulosten löytämiseen. Campbell`in myytin funktiot ovat sosiologinen, pedagoginen, kosmologinen ja mystinen funktio. Työ asettaa neljä tutkimuskysymystä. Ensiksi selvitän miten jalkapallo rakentaa brittiläistä identiteettiä. Toisessa kysymyksessä pohdin miten jalkapallon ja lehdistön suhde vaikuttaa yhteiskuntaan. Kolmannella kysymyksellä haluan selvittää miten jalkapallosta on tullut Britanniassa myytti ja neljännessä kysymyksessä etsitään vastauksia siihen, miten jalkapallomyytti elää yhteiskunnassa. Teoreettisen viitekehykseni muodostavat brittiläisestä identiteetistä, kansallisesta kulttuurista, urheilusta, jalkapallosta sekä brittiläisestä sanomalehdistöstä tehty tutkimuskirjallisuus. Tärkeimpiä lähteitäni ovat teoreettisen viitekehyksen osalta Richard Holt, Stuart Hall, Adam Brown, Maaret Ilmarinen, Hannu Leinonen ja Eino Lyytinen. Analyysimenetelmän tärkeimmät lähteet ovat Joseph Campbell ja Norman Fairclough. Tulos ensimmäiseen kysymykseen löytyy aineistosta nousseista havainnoista, jotka osoittavat jalkapallon antavan kansalle hyvän samaistumiskohteen. Jalkapallon kautta käsitellään yhteiskunnallisia ongelmia ja tuotetaan niihin vastauksia, joiden kautta identiteetit voivat rakentua. Tulos toiseen kysymykseen rakentuu hyvin pitkälle tutkimuskirjallisuuden pohjalle, joka todistaa lehdistöllä olleen aina erityislaatuinen suhde jalkapalloon. Kaupallistumisen myötä suhde on tullut ristiriitaisemmaksi. Suhde on kuitenkin vahva, sillä jalkapallo ja sanomalehdet tarvitsevat toisiaan pysyäkseen elinvoimaisina nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Tulos kolmanteen kysymykseen löytyy aineistosta nousseista myyttisyyksistä. Myytin funktioiden kautta syntyivät tulokset, jotka osoittivat jalkapallomyytin elävän brittiläisessä arjessa, ihmisten toiminnassa, osana kansallista identiteettiä. Tulos neljänteen kysymykseen elää jatkuvasti ja muuttaa muotoaan. Kaikki tulokseni ja tutkimuskirjallisuuteni liittyvät tähän läheisesti, mutta todellinen tulos on ennustus tulevasta. Tässä kohdin tulee esiin jalkapallon mystinen asema yhteiskunnassa. Se on jotain suurta, jota ei pysty selittämään ja joka elää ja voi hyvin.
  • Tuohiniemi, Taru (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtajien kokemaa työn muutosta 1970-luvulta 2000-luvulle. Tutkimusta varten on haastateltu 11 Ylen ulkomaankirjeenvaihtajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Tutkimuksen näkökulma on tabloidisaatio. Työn puitteissa tabloidisaatiolla tarkoitetaan journalismin viihteellistymistä ja perinteisten uutiskriteereiden muuttumista viihteellisempään suuntaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ulkomaankirjeenvaihtajat kokevat työnsä muuttuneen 30 vuodessa ja onko mahdollinen muutos osa tabloidisaatiota. Tabloidisaation näkökulmasta perehdytään erityisesti siihen, miten ulkomaankirjeenvaihtajat kokevat työnsä muuttuneen yhä useampien uutislähetysten ja kilpailun paineessa. Tutkimuksen mukaan kirjeenvaihtajat ovat kokeneet työnsä muuttuneen kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi työhön vaikutti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa tapahtunut työn teknistyminen. Työ muuttui nopeatempoisemmaksi ja kiireisemmäksi, mutta toisaalta myös teknisesti itsenäisemmäksi. Toinen työhön vaikuttanut muutos alkoi 1990-luvun lopulta, kun YLE24:n uutiset ja Aamu-tv aloittivat. Työ alkoi olla kilpailun uuvuttamaa, ympärivuorokautista uutispäivystystä. Kolmas muutos tapahtui 2000-luvulla satelliittikanavien ja kaksisuuntaisten suorien satelliittihaastattelujen yleistyessä. Tutkimuksessa ilmeni kaksi eri kirjeenvaihtajuutta: vanhemman kirjeenvaihtajapolven edustajat aloittivat työnsä 1960- ja 1970-luvuilla, uudemman kirjeenvaihtajapolven edustajat puolestaan 1980-luvulta alkaen. Kirjeenvaihtajuuksia erottaa muutokset journalistisissa ihanteissa: Kaikki kirjeenvaihtajat pitävät taustoittamista hyvän jutun ihanteena, mutta vain 1960-1970-luvuilla kirjeenvaihtajuutensa aloittanut kirjeenvaihtajapolvi pitää taustoitusta hyvän jutun ehdottomana ominaisuutena. Journalistisissa ihanteissa on tapahtunut myös käänne pois kriittisyydestä kohti suhteellista objektiivisuutta, ja suomalaisen näkökulman on korvannut kiinnostavuuden tavoittelu. Tuoreemman kirjeenvaihtajapolven journalistiset ihanteet ja käsitykset omasta roolistaan ovat osittain kilpailun ja sen myötä tabloidisaation muokkaamia: jutussa on tärkeää olla draaman kaari. Kirjeenvaihtajat kokevat arvostuksen puutetta ja roolinsa arkipäiväistyneen ja tavanomaistuneen. Lisäksi kirjeenvaihtajat kokevat kommentaattorin tai analysoijan roolin vähentyneen, vaikka vaatimukset analyyttiseen työhön ovat kovat, mutta käytännön työssä analysointiin ei ole mahdollisuuksia. Kirjeenvaihtajat kokevat, että ennakoivat uutisjutut ja suorat satelliittien välityksellä tehtävät haastattelut syövät pohjaa analyyttiseltä tulkinnalta ja oikeiden johtopäätösten tekemiseltä. Lähteinä on käytetty mm. seuraavia teoksia: Sparks Colin & Tulloc John (edit.) (2000): Tabloid Tales; Bird, S. Elizabeth (1992): For Enquiring Minds. A Cultural Study of Supermarket Tabloids. The University of Tennessee Press. Knoxville; Djerf-Pierre, Monika (2000): Squaring the Circle: public service and commercial news on Swedish television 1956-99. Journalism Studies, Volume 1, Number 2, 2000. 239-260. Routledge; Uskali, Turo (2003): ”Älä kirjoita itseäsi ulos”. Suomalaisen Moskovan kirjeenvaihtajuuden alkutaival 1957-1975. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
  • Nieminen, Sari T. (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien diakoniatyöntekijöiden kirjoittamat kuvaukset lapsiperheköyhyydestä Kirkon diakoniarahastoon lähetettävissä Tukikummit-avustushakemuksissa vuonna 2015. Tutkielma on kvalitatiivinen, ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Aineisto käsittää 180 diakoniatyöntekijöiden laatimaa Tukikummit-avustushakemuslomaketta vuodelta 2015. Teoreettisena taustana selvitetään lapsiperheköyhyyttä Suomessa ja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa tapahtuvaa diakonian asiakkaiden taloudellista auttamista ja rahastohakemuksen laatimista osana asiakastyötä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten diakoniatyöntekijät kuvaavat lapsiperheköyhyyttä ja asiakasperheiden taloudellista ahdinkoa avustuksen myöntämiseksi. Samalla tutkimus tuottaa tietoa siitä, mitä julkista tukea lasten ja nuorten tukemiseen talousahdingossa kamppailevat lapsiperheet saavat. Diakoniatyöntekijät kuvaavat Tukikummit-avustushakemuksissa pienituloisten perheiden selviämistä arjessa ja lasten tukemisen tarpeellisuutta. Perheiden pienituloisuus on usein jatkunut vuosia, eikä taloudelliseen ahdinkoon ole muutosta näköpiirissä. Avustuksen nähdään kuitenkin tuovan hetkittäistä helpo-tusta lapsen ja nuoren elämään sekä mahdollistavan ”normaaliuden” kokemusta. Lapsi ja nuori saavat avustusten kautta osallistua heille mielekkääseen toimintaan ja helpotusta esimerkiksi vanhemman tai toisten sisarusten huolehtimisesta. Lapsiperheen köyhyyden ja taloudellisen ahdingon taustatekijöinä diakoniatyöntekijät kuvaavat perheen kokemuksia sairastumisesta, matalasta tulotasosta, työttömyydestä sekä sosiaalietuuksien ja -tukien riit-tämättömyydestä. Lapsiperheen taloudellisen ahdingon taustalla kuvataan vaikuttavan yhtäaikaisesti monet erilaiset syyt, jolloin köyhyys muodostuu pitkäaikaiseksi ja vaikuttaa lapsen ja nuoren elämään kokonaisvaltaisesti. Vanhempien kuvataan kokevan syvää huolta lastensa selviytymisestä, osallisuuden kokemuksista ja sijoittumisesta opiskelu- ja työelämään. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä vastaa heikosti nykyisten moninaisten ja muuttuvien perherakenteiden tarvitsemaan tukeen, ja perheen kotipaikka vaikuttaa siihen, missä määrin se saa harkinnanvaraista tukea sosiaalitoimesta lasten ja nuorten harrastuksiin ja opiskeluun. Diakoniatyöntekijät kuvaavat erilaisia lapsiperheiden kokemia kohtuuttomia tilanteita, joissa perhe jää ilman julkisen tahon tukea. Lapsen ja nuoren osallisuutta sekä selviytymistä perheen kohtaamissa muutoksissa ja taloudellisessa ahdingossa tukevat harrastukset ja kouluttautuminen. Koko perheen hyvinvointia tukevat perheenjäsenten tuki toisil-leen sekä perheen yhteinen osallistuminen esimerkiksi lapsen harrastustoimintaan.
  • Mänkärlä, Aino (Helsingfors universitet, 2014)
    In this thesis the effect of dyslexia on studying and on the other personal life was researched on four students. In addition, the thesis examined how does student's requirements and university support match. Following research questions are posed: How dyslexia appears in university student and how does it affect studying? How does the university pays attention to reading and writing disabilities in teaching and does it satisfies students? How dyslexia has affected the student's life? Previous research shows that dyslexia makes studying more challenging and time consuming. The thesis was a qualitative case study which was based on personal experiences of subjects on dyslexia and the effect of dyslexia on studying and personal life. Research material was obtained by the personal subject interview. Four subjects were interviewed using the theme-centered interview method. Material was analyzed using the data driven content analysis method. Results show that dyslexia affects studying making it more challenging and time consuming. Subjects perceived that they were not getting enough support to studying and wished to get it more. In the university it was possible to get course-wise support for example by getting course materials beforehand or getting extra time for exams. The support required initiativity from student to tell lecturer about dyslexia. Subjects differed from each other on how much they believed to need support to studying. Subjects favored such a form of support as replacing an exam by a learning diary, receiving tuition materials beforehand and getting literature in Finnish. Dyslexia affected the personal life such as getting employed in different ways. Subjects differed with each other about how limiting factor they perceived dylexia to be in their life. Dyslexia makes studying more difficult and slower but is not an obstacle to studying.
  • Mustonen, Laura (2007)
    Tutkimuksessa matkapuhelimen suosiota avataan tutkimalla käyttäjien laitteelle antamia merkityksiä. Tutkimus on luonteeltaan kulttuurintutkimus ja se on tehty laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat tutkimushetkellä 25-26-vuotiaiden opiskelijoiden haastattelut, jotka suoritettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa käyttäen. Lisäksi on seurattu tutkimuksen teon aikaan (keväästä 2005 syksyyn 2006) julkisissa viestintävälineissä käytyä kännykkään liittyvää keskustelua, jota on osin käytetty myös tutkimuksen aineistona. Tutkimuksen empiiriseen aineistoon perustuvia tutkimustuloksia verrataan myös matkapuhelimesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, jolloin saadaan kuva matkapuhelimen merkitysten muuttumisesta pidemmällä aikavälillä sekä merkitysten eroista eri väestöryhmien kesken. Keskeisenä tutkielmassa toimii Mika Pantzarin tulkinta tavaramaailmasta, jonka nähdään muodostuvan ihmisten ja tavaroiden välisistä suhteista. Tällöin suhde laitteen ja sen käyttäjän välillä nähdään aktiiviseksi, ja ymmärretään, että myös esineillä on vaikutusta toistensa menestymiseen. Käyttäjien kiinnostusta matkapuhelimeen avataan Kai Ilmosen tarpeen-käsitteen avulla. Matkapuhelimen teknisten ominaisuuksien vaikutusta ihmisen ja laitteen välisessä suhteessa pohditaan tarjouman-käsitteen avulla. Tutkimuksessa ovat keskeisinä myös mm. Johanna Uotisen, Marja Vehviläisen, Sari Tuuvan, Riitta Nieminen-Sundellin ja Ilkka Tuomen tulkinnat ihmisen ja laitteen välisestä suhteesta. Matkapuhelinta tutkimalla on mahdollista saada esiin käyttäjien tunteita, sosiaalisia suhteita ja taitoja. Tutkimuksessa matkapuhelin määrittyy hyvin henkilökohtaiseksi laitteeksi. Matkapuhelimella on suhteita myös muihin esineisiin: se on esimerkiksi raivannut lankapuhelimen tieltään ja koska Internetiä on totuttu käyttämään tietokonepäätteeltä, on tämä estävä tekijä kännykkävälitteisen Internetin yleistymiselle. Tutkittavien puheessa viestintävälineet muodostivat hierarkian, jossa kasvokkaista tapaamista arvostettiin eniten. Kännykkä on koettu helpoksi lähestyä, sillä ensimmäisten GSM-puhelinten käyttöliittymä on osattu rakentaa kulttuurisen tiedon mukaiseksi. Kännykkään tuodut uudet ominaisuudet ja monimutkaisempi käyttöliittymä saattavat tehdä siitä pelottavamman. Kännykällä on yhä statusarvoa, koska sen avulla on mahdollista esittää arvostuksiaan. Käyttäjän suhde kännykkään muuttuu elämäntilanteen mukaan: lapselle se on lähinnä lelu, teinille väline vertaisryhmän kommunikointiin ja lapsen vanhemmalle väline huolenpitoon ja arjen järjestämiseen. Tutkittaville nuorille aikuisille se oli sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä. Tutkittavat eivät kokeneet kännykän velvoittavan jatkuvaan sosiaalisuuteen, vaan pikemminkin he halusivat olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kännykkä ei ole korvannut sosiaalista kanssakäymistä, vaan se on tullut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjäksi. Kännykän sosiaalinen luonne oli tutkittaville yhä kännykän tärkein ominaisuus. Kännykälle on annettu keskeinen sija ihmisten ja laitteiden muodostamassa tavaramaailmassa, joten sitä ei koeta enää vapaaehtoiseksi eikä siitä siksi haluta luopua.