Humalahakuista juomista on pidetty suomalaiselle juomakulttuurille tyypillisenä. Kuitenkin viime vuosien aikana alkoholin kokonaiskulutus on vähentynyt. Samaan aikaan alkoholittomien oluiden valikoima on laajentunut, ja sitä myöten myös kuluttajien kiinnostus alkoholittomia oluita kohtaan on kasvanut. Suomalaisia alkoholinkäyttötapoja on tutkittu paljon – kuka alkoholia kuluttaa, missä sitä kulutetaan ja mihin aikaan sitä kulutetaan. Sen sijaan alkoholillisen oluen substituuttinakin nähdyn alkoholittoman oluen kulutustilanteita ei aikaisemmin ole juuri tutkittu. Tässä työssä tutkittiin alkoholittoman oluen kulutustilanteita käytäntöteoriaan nojaten. Ruokailukäytännöt – joihin juomiskäytäntöjä voidaan peilata – ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Kulutustilanteisiin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten aika ja paikka, mutta myös mielikuvat. Kulutustilanteita tarkastellaan pitkälti siitä näkökulmasta, missä alkoholittomia oluita kulutetaan ja mihin aikaan kulutus katsotaan sopivaksi. Kulutuksen aika- ja paikkasidonnaisuuden lisäksi tarkastellaan kuluttajien mielikuvia alkoholittoman oluen kulutustilanteista ja kulutustilanteita peilataan myös jonkin verran alkoholijuomien kulutukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja otos (n) oli 272 henkilöä. Kyselyyn saattoi vastata kaikki yli 15-vuotiaat kuluttajat, eikä edellytyksenä ollut se, että kuluttaisi alkoholitonta olutta. Aineistoa analysoitiin sekä koko otoksen osalta, että myös vain sen joukon osalta, ketkä kuluttavat alkoholitonta olutta (n=234). Tutkimustuloksista havaittiin, että alkoholiton olut valikoituu useimmiten kulutettavaksi nimenomaan sen alkoholittomuuden vuoksi, mutta myös maku, toimintakyvyn säilytys ja terveydelliset tekijät nousivat esiin kulutuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kulutustilanteet ovat usein sosiaalisia, ja ne ovat vahvasti sidottuja muihin sekä aikaan että paikkaan sidottuihin käytäntöihin, kuten ruokailuun, vapaa-aikaan ja saunomiseen. Mielikuvat alkoholittoman oluen kulutustilanteista olivat samankaltaisia, kuin itse kulutustilanteetkin. Toisaalta kulutuspaikkoihin ja -aikoihin suhtauduttiin kenties vielä hieman avoimemmin verrattuna siihen, missä kulutusta oli varsinaisesti tapahtunut.

Tutkielmassa tarkasteltiin arvoja ja tietokäsityksiä sekä arvoja tietokäsitysten ennustajina. Lisäksi tarkasteltiin käytetyn tietokäsitysmittarin validiteettia. Arvojen käsitteellistämiseen käytettiin Schwartzin arvomallia, jossa arvot jaotellaan kymmeneen eri tavoin motivoivaan arvotyyppiin, joista muodostuu kaksi ulottuvuutta: 1) muutosvalmius–säilyttäminen ja 2) itsensäkorostaminen–itsensäylittäminen. Malliin lisättiin Wachin ja Hammerin kaksi totuuteen liittyvää arvotyyppiä. Tietokäsitysten tarkastelu perustettiin Kuhnin ym. kognitiivis-kehitykselliseen malliin, jossa oletetaan, että tietokäsitykset kehittyvät tasolta toiselle (absolutismi–multiplismi–evaluativismi) ja että olennainen kehitystehtävä on tietämisen subjektiivisten ja objektiivisten ulottuvuuksien koordinointi. Mallissa tietoa koskevat arvioinnit jaotellaan viiteen alaan: henkilökohtaisen maun arvioinnit, esteettisyyden arvioinnit, arvojen arvioinnit, sosiaalisen totuuden arvioinnit ja aineellisen totuuden arvioinnit. Aineisto kerättiin syksyllä 2005. Osallistujat olivat tietyn Etelä-Suomen alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän työntekijöitä (n = 75). Kyselystä ilmoitettiin sähköpostitse ja vastaajille annettiin mahdollisuus joko täyttää e-lomake Internetissä tai tulostaa lomake täytettäväksi paperiversiona. Sekä arvoja että tietokäsityksiä mitattiin kvantitatiivisesti. Lisäksi vastaukset tietokäsityksiä koskeviin monivalintakysymyksiin pyydettiin perustelemaan. Aineiston vastaajat arvostivat eniten universalismia, rationaalista totuutta, hyväntahtoisuutta ja itsenäisyyttä, kun taas vähiten tärkeitä arvotyyppejä olivat valta, ei-rationaalinen totuus ja suoriutuminen. Tietokäsitysten tarkastelun tulokset viittasivat siihen, että tietokäsitykset ovat sekä osittain alayleisiä että osittain alaerityisiä. Arvoja mahdollisina tietokäsitysten ennustajina tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä, jolla tutkittiin sekä arvotyyppien että arvoulottuvuuksien yhteyksiä tietokäsityksiin. Kaikkien arvoulottuvuuksien oletettiin olevan yhteydessä tietokäsityksiin. Oletuksista poiketen itsensäylittämisarvot eivät olleet yhteydessä tietokäsitysten kehittyneisyyteen. Itsensäkorostamisarvot olivat yhteydessä tietokäsityksiin ainoastaan sosiaalisen totuuden arviointien alalla, jolla ne ennustivat kehittyneempiä tietokäsityksiä. Myös muutosvalmiusarvot lisäsivät kehittyneempien tietokäsitysten todennäköisyyttä. Sen sijaan säilyttämisarvot ennustivat vähemmän kehittyneitä tietokäsityksiä. Totuuteen liittyvät arvotyypit ei-rationaalinen totuus ja rationaalinen totuus eivät oletuksista poiketen olleet yhteydessä tietokäsityksiin. Kuhnin ym. tietokäsitysmittarin sisältövaliditeetin tarkastelemiseksi vastaajien monivalintavastauksilleen antamat perustelut luokiteltiin eri tietokäsitystasoille ja tämän jälkeen tarkasteltiin luokittelun yhteensopivuutta monivalintavastausten kanssa. Tulokset viittasivat siihen, että mittari ei aina mittaa pätevästi vastaajien tietokäsitysten tasoa, mutta on useimmiten pätevä. Tärkeimmät käytetyt lähteet olivat arvojen osalta: Schwartz, S. H. (1992). Universals in the content and structure of values: Theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Wach, M. & Hammer, B. (2003). La structure des valeurs est-elle universelle? Genèse et validation du modèle compréhensif de Schwartz [Onko arvojen rakenne universaali? Schwartzin mallin synty ja validointi]. ja tietokäsitysten osalta: Kuhn, D. & Weinstock, M. (2002). What is epistemological thinking and why does it matter? Kuhn, D., Cheney, R., & Weinstock, M. (2000). The development of epistemological understanding.