Browsing by Subject "kyberavaruus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Montola, Markus Olavi (2003)
    Opinnäyte tutkii teoreettisesti virtuaalisia organisaatioita, joiden sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu kokonaan tai merkittävissä määrin tietoverkoissa. Aluksi työ kokoaa näkemyksiä tietokonevälitteisestä viestinnästä, kyberavaruudesta ja virtuaalitodellisuudesta analyysin pohjaksi. Toisessa vaiheessa nämä yhdistetään (Pekka Aulan) organisaation areena-malliin ja matriisiorganisaatiomalliin, tarkoituksena pohtia, miten viestinnän muuttuminen ja tietoyhteiskunnan verkostomaisuus muuttavat organisaatiota ja organisaation kulttuureja. Kolmannessa vaiheessa pohditaan tällaisen asiantuntijaorganisaation johtamista, keskittyen etenkin tietämyksen johtamiseen. Lopulta työ esittää hypoteettisen mallin kyberavaruuden organisaatiosta. Viestinnän siirtyminen kyberavaruuteen heikentää sen sosioemotionaalista sisältöä ja tekee siitä köyhempää. Sosiaalisten verkostojen näkökulmasta heikkojen sosiaalisten siteiden määrä lisääntyy dramaattisesti, samalla kuin vahvat sosiaaliset siteet vähenevät. Eksplisiittinen tieto korostuu hiljaisen tiedon kustannuksella, kulttuurin rakentuminen hidastuu ja jaettujen merkitysten syntyminen hidastuu. Tästä huolimatta kaikki sosiaalisen kanssakäymisen muodot ovat edustettuina verkossa, ja sosioemotionaalisia merkityksiä voidaan kommunikoida siellä. Myös yhteisöllisyys voi toteutua kyberavaruudessa. Organisaation areenat jakautuvat virtuaalisiin (kyberavaruudessa sijaitseviin) ja konkreettisiin (fyysisessä todellisuudessa toimiviin). Osittain virtuaalisessa organisaatiossa näiden areenojen välillä vallitsee ristiriita: konkreettisilla areenoilla kulttuuri, yhtenäisyys ja ryhmäpolarisaatio vaikuttavat voimakkaammin kuin virtuaalisilla areenoilla. Toisaalta myös matriisiorganisaatiossa osa ulottuvuuksista on usein konkreettisia ja osa virtuaalisia. Koska konkreettisilla areenoilla ryhmäpolarisaatio on voimakasta ja virtuaalisilla areenoilla usein hyvinkin heikkoa, vaarana on näiden areenojen kohtaamispaikoiksi muodostuvilla areenoilla syntyvä sirpaloituva ryhmäpolarisaatio - tilanne, jossa voimakkaasti kärjistyneet mielipiteet kohtaavat hajanaista vastustusta, jolla ei ole painetta pyrkiä kohti konformismia. Nonakan ja Takeuchin esittämä tiedon tuotannon spiraali katkeaa kyberavaruudessa. Koska hiljainen tieto ei liiku, oppivan virtuaaliorganisaation työntekijöiden on kyettävä eksternalisoimaan hiljaista tietoaan ja internalisoimaan eksplisiittistä tietoa tehokkaasti. Toisaalta eksplisiittinen tieto on helposti hallittavaa, ja koottavissa tietovarastoiksi. Koska jokainen työntekijä joutuu kehittämään omat työtapansa sekä itse että eksplisiittistä tietoa internalisoimalla, syntyy voimakasta redundanssia, jota voidaan hyödyntää parhaiden käytäntöjen etsimisessä. Eräänä vaarana on hiljaisen tiedon ja eksplisiittisen tiedon välinen ristiriita - tilanne, jossa eksplisiittinen tieto ja hiljainen tieto erkanevat toistensa tavoittamattomiin. Verkostoyhteiskunnan irrotessa tilan asettamista rajoista organisaatioiden väliset alihankintasuhteet korostuvat. Samalla organisaatioiden sisäinen toiminta seuraa samankaltaista kehitystä, koska verkoston heikot sosiaaliset siteet mahdollistavat asiantuntijuuden tehokkaan jakamisen. Samaan tapaan kuin organisaatioiden on tehokasta keskittyä ydintoimintoihinsa, myös tietotyöntekijöiden on tehokasta keskittyä ydinosaamisalueisiinsa.
  • Manninen, Marika (2001)
    Tutkielmassa kuvataan ei-valtiollisten toimijoiden luomia kyberuhkia tietoyhteiskuntien informaatiotekniikkan perustuvien tietojärjestelmien häiriöttömälle toiminnalle, hahmotetaan uhkien todentuntuisuutta, kuvataan miten niihin voi varautua ja mitä ongelmia niiden ennalta ehkäisemiseen liittyy. Tutkielma jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessa osassa luodaan käsitteellinen kehys kyberuhkien kuvaamiselle, ja toisessa osassa siirrytään erittelemään kyberuhkia. Lähdeaineistona käytetään pääasiallisesti artikkeleita, jotka on kerätty viime vuosien aikana ilmestyneistä sekä tieteellisiä että yhteiskunnallisia asioita käsittelevistä julkaisuista. Lähdeaineiston analysoinnissa käytetään tutkimustekniikkana tekstianalyysin keinoja, eli lähdeaineistossa esiintyviä tietoja luokitellaan, tyypitellään ja yhdistellään eri tavoilla. Kyberuhkien kuvailua havainnollistetaan lähdeaineistossa esiintyvien empiiristen esimerkkien avulla. Käsitteellisen kehyksen luomiselle toimii pohjana globalisaation ja informaatiovallankumouksen tarkastelu, sillä ne ovat siivittäneet yhteiskuntien kehitystä viime vuosikymmenien aikana. Ne ovat luoneet edellytyksiä teknisten innovaatioiden nopeaan syntymiseen ja leviämiseen ympäri maailmaa, ja lisänneet etenkin ei-valtiollisten toimijoiden mahdollisuuksia valtioiden rajat ylittävään monimuotoiseen viestintään ja vaikuttamiseen. Käytettävän käsitteellisen kehyksen luomiseen sovelletaan lisäksi konkliktien aaltoteoriaa, laajaa turvallisuuden käsitettä ja tietoyhteiskuntien uhkamalleja. Kyberuhat liitetään osaksi informaatiosodankäyntiä, ja ne jaetaan toimijoiden motiivien perusteella kahteen osa-alueeseen, joiden tavoitteena on yhteiskunnallinen vaikuttaminen, ja taloudellisen tai muun hyödyn tai edun tavoitteleminen. Kuvatuista kyberuhista kyberterrorismi ja haktivismi sisällytetään ensimmäiseen, ja hakkerointi sekä kyberrikollisuus jälkimmäiseen kategoriaan. Kyberuhkien todentuntuisuus vaihtelee kyberuhkien osa-alueiden mukaan. Haktivismi, hakkerointi ja kyberrikollisuus ovat todellisia ilmiöitä, kun taas kyberterrorismi ei vielä toistaiseksi ole aktualisoitunut. Kuvatut kyberuhkien lajit osoittavat kyberuhkien olevan monimuotoinen ilmiö, joissa toimijoiden motiivit vaihtelevat, ja päämäärät voivat ulottua vähäisestä harmin tuottamisesta suureen katastroofiin. Ongelma kyberuhkia koskevien jäsentely- ja luokitteluyritysten tekemisessä on se, että rajojen vetäminen eri luokkien välille on vaikeaa. Jäsentelyn osa-alueet ja niistä muodostettavat luokat ovat dynaamisia, ja saavat erilaisia merkityksiä eri konteksteissa. Lisäksi toimijoilla voi olla lukuisia erilaisia rooleja eri konteksteissa. Tärkeäksi keinoksi kyberuhkien hallinnassa ja ennalta ehkäisemisessä on havaittu kansainvälinen toiminta eri toimijoiden välillä sekä yksityisten ja julkisten tahojen yhteistyö. Vaikeutena kansainvälisten sopimusten solmimisessa on käsitteiden määritteleminen, sopimusten toimeenpano ja valvonta. Kyberuhkien torjunta ja ennaltaehkäisy vaatii uudenlaisia ajattelun ja innovatiivisen toiminnan malleja, sillä uudet uhat ovat aikaisempiin verrattuina abstrakteja ja vaikeasti hahmotettavia.
  • Louhija, Kimmo (Helsingfors universitet, 2017)
    Wilma vuorovaikutuksen tilana on sosiaalipsykologinen tutkimus siitä, millaiseksi kodin ja koulun väliseksi vuorovaikutusympäristöksi Wilma rakentuu alakoulun opettajien ja vanhempien puheessa. Vanhempien ja opettajien välisen kommunikaation siirryttyä suurimmalta osin Wilmaan on vuorovaikutus kodin ja koulun välillä muuttunut kyberavaruuden erityisten psykologisten ominaisuuksien myötä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten. Teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jossa kielellä ja sen käytöllä on keskeinen osuus: ajatellaan, että ihmiset rakentavat havaitsemansa todellisuuden vuorovaikutuksessa keskenään, kielen kautta. Toinen, vähintään yhtä perustavanlaatuinen teoreettinen viitekehys tämän tutkimuksen toteuttamisen kannalta on ollut kyberavaruuden psykologia. Käsite kyberavaruus viittaa informaation tilaan, jossa tieto on järjestetty siten, että käyttäjälle annetaan illuusio kontrollista, liikkeestä ja reitistä informaatioon ja jossa hän voi olla yhteydessä suureen määrään muita käyttäjiä (Featherstone, M. & Burrows, R., 1995, s. 2-3). Tutkimuksen fokus on lähestyä Wilmaa kyberavaruuden tilana, jossa vallitsevat sosiaalipsykologiset konstruktiot saattavat erota rinnakkaisesta offline-maailmasta. Tutkimuksen menetelmät ovat kvalitatiivinen lähestymistapa ja diskurssianalyysi, mutta tämä jaottelu on lievästi keinotekoinen, sillä sekä kvalitatiivisen lähestymistavan että diskurssianalyysin voi mainiosti nähdä myös teoreettisina viitekehyksinä. Tässä tutkimuksessa ne ovat molempia: ne tarkentavat tutkimuksen teoreettista taustaa ja ovat sen metodi. Hammersleyn (2013) mukaan kvalitatiiviseen tutkimukseen kuuluu joustava aineistovetoinen lähestymistapa, suhteellisen rakentumaton data, proseduraalinen subjektiivisuus, ”luonnollisten” asetelmien tutkimus, pieni määrä tapauksia ja verbaalinen data. Diskurssianalyysin määritelmä on hyvin väljä ja oikeastaan minkä tahansa tutkimuksen, jonka keskiössä on kieli sosiaalisessa kontekstissaan, voi nähdä olevan diskurssianalyyttinen (Potter, J. & Wetherell, M., 1987, s. 6). Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä helsinkiläistä alakoulun opettajaa ja viittä helsinkiläistä alakouluikäisen oppilaan vanhempaa. Tutkimuskysymys on ”millaiseksi vuorovaikutusympäristöksi Wilma rakentuu ala-asteen opettajien ja vanhempien puheessa?” Tulokset käsittävät yhteensä 12 diskurssia, jotka muodostavat Wilman vuorovaikutuksen tilan. Tulokset on edelleen jaoteltu yleisiin, Wilmassa tapahtuvaa vuorovaikutusta kuvaileviin diskursseihin ja spesifeihin, Wilman käyttötapoihin liittyviin diskursseihin. Yleiset diskurssit liittyvät enemmän siihen, millainen paikka keskustella Wilma on ja siten vastaavat hyvin suoraan tutkimuskysymykseen. Spesifit diskurssit liittyvät enemmän siihen, mitä Wilmalla voi tehdä. Jos minua tutkimuksen toteuttamisen jälkeen pyydettäisiin kuvailemaan Wilmaa keskusteluympäristönä mahdollisimman kiteytetysti ja kuvaavasti, sanoisin, että Wilma on hiljaisen enemmistön vakiintunut, arkinen vuorovaikutuskanava koulun ja kodin välillä. Wilmassa käydyn vuorovaikutuksen voi nähdä monin tavoin ylittävän rinnakkaisen offline-maailman kokemuksen.