Browsing by Subject "laadullinen asennetutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Sipiläinen, Katja (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims. In this thesis I analyze social worker's attitudes by studying their speech regarding socially or economically disadvantaged people and the reasons for their status. Previous research in this field is mostly connected with discussion regarding the reasons for poverty. These reasons can be separated in three categories: individual, structural and fatalistic. The approach can be seen to be connected with person's attitude towards the disadvantaged and also with the welfare culture and moral climate of the society. If poverty is seen to have it's origins in the individual it increases demands for citizen activity and accordingly diminishes support for social benefits and redistribution of income. Previous research also shows that social workers attitudes are always passed on to their clients on some level. The particular aim for this study was to bring forth possible attitudes towards social disadvantage. The research questions were: 1. What reasons do the social workers see for social disadvantage, income problems and poverty? 2. Is there different attitudes towards different client groups? and 3. Are sanctions seen as a plausible strategy to help the disadvantaged? Methods. The qualitative research material consisted of individual theme interviews of 10 social workers. Firstly, the material was categorized in observation classes by using the qualitative attitude research method. Thereafter, the material was analyzed to trace and interpret the attitudes by applying the discursive reading method. Results and conclusions. The social workers saw social disadvantage primarily to be attributed to structural reasons. The main reason for disadvantage in their view was unemployment, mental problems and alcohol and substance abuse. Although the social workers saw most part of the disadvantaged people as innocent for their status, they also regarded some of them as irresponsible and immoral freeloaders. Five central discourses could be identified in the material: 1. Discourse for tax payer resenting dependence for social welfare, 2. The competitiveness discourse demanding economic efficiency and effectivity, 3. Universal discourse respecting equal human rights, 4. Solidarity discourse calling for joint responsibility and 5. Care discourse oozing empathy, warmth and care. In the interview group the emphasis was particularly on solidarity discourse seasoned with a touch of care discourse.
  • Kling, Aurea (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee akateemista yrittäjyyttä yliopistoa koskevana laajana muutoksena, joka kohdistuu useille yliopiston ja akateemisen maailman osa-alueille. Aikaisemman tutkimuksen valossa tämä muutos voidaan nähdä hyvin kiistanalaisena, jota yliopiston eri toimijaryhmät selittävät ja tulkitsevat eri tavoin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia asenteita akateemiseen yrittäjyyteen ja sen edistämiseen liittyy sekä millaiseksi siihen kohdistuva muutosvastarinta rakentuu. Tutkielman aineisto koostuu akateemista yrittäjyyttä edistäneiden asiantuntijoiden puolistrukturoiduista haastatteluista. Aineiston metodologisena lähestymistapana toimii laadullinen asennetutkimus, jonka myötä analyysin huomio kiinnittyy puheessa esiintyvään arvottamiseen. Edelleen tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi sekä diskursiivinen psykologia. Näiden teoreettisten lähtökohtien valossa analyysissa pyritään tarkastelemaan sitä, miten ja millaisten kielellisten käytäntöjen ja resurssien kautta muutosvastarintaa puheessa tuotetaan. Aineistossa muodostuu yhteensä kymmenen laadullisesti erilaista akateemiseen yrittäjyyteen liittyvää asennetta. Näistä kolmessa arvotetaan kielteisesti yrittäjyyttä osana akateemista maailmaa. Yrittäjyyteen kohdistuva muutosvastarinta määrittyy vastarintaisten identiteettien ympärille, joiden kautta vastarinta yksilöllistetään tiettyihin henkilöryhmiin. Nämä identiteetit ovat tutkijoiden ammatillinen identiteetti sekä yleinen akateeminen identiteetti. Akateemisesta yrittäjyydestä tuotetaan myös erilaisia toisistaan vastakkaisia muutoksen ja todellisuuden versioita. Lisäksi muutosvastarinta määrittyy koskemaan myös Helsingin yliopistoa organisaationa, ja näyttäytyy näin yliopiston rakenteellisena ongelmana. Tulosten perusteella akateeminen yrittäjyys näyttäytyy varsin moniulotteisena, jonka merkitykset riippuvat siitä, miten sitä tulkitaan. Myös muutosvastarinta näyttäytyy kaksijakoisena: toisaalta sen lähteenä näyttäytyvät tietyt yliopiston ryhmät, ja toisaalta itse yliopisto rakenteellisten järjestelmiensä kautta, jotka osaltaan määrittävät sitä, miten yliopistossa ollaan ja toimitaan.
  • Myllymäki, Gina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
  • Tamminen, Sakari (2002)
    Pro gradu –tutkimuksen kohteena oli asenteiden, sukupuolen ja tietotekniikan sosiaalinen rakentuminen puhetilanteissa. Tarkoitus oli selvittää, onko tutkimani tietokoneohjelma Tiimvalmentaja plus yksiselitteinen tekninen artefakti vai saako se kenties joitain muita tulkintoja. Lisäksi tarkoitus oli selvitellä ovatko ohjelmaa kohtaan ilmaistut asenteet sukupuolittuneita. Empiirisenä aineistona toimi 18 Tiimivalmentaja plus –ohjelman käyttäjän haastattelua, joille esitettiin väittämiä ohjelman käytöstä. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaan laadittujen avoimien asenneväittämien avulla. Väittämiä oli poimittu yleisesti käytössä olevasta tietoteknisiä asenteita mittaavasta asennemittarista. Lisäksi väittämiä oli otettu samalla asennemittarilla saaduista tutkimustuloksista, joita muotoiltiin tutkimuksen tarkoituksiin sopiviksi väittämiksi. Analyysin kohteena toimi haastateltavien tuottama argumentatiivinen puhe. Puheesta tarkasteltiin erilaisia kannanottoja esitettyihin kahdeksaan väittämään sekä näissä määrittyviä erilaisia asenneobjekteja. Argumentatiiviset kannanotot tulkittiin retorisesta diskurssianalyysistä johdetun laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti asenteiden ilmaisuiksi puheessa määrittynyttä objektia kohtaan. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti tarkasteltiin niitä asiayhteyksiä, joihin väitteet sijoitettiin ja joissa niitä arvotettiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli, minkälaisia tulkintoja tutkimuksen kohteena ollut Tiimivalmentaja plus –ohjelma sai haastateltavien puheissa. Lisäksi tarkasteltiin, minkälaiseksi sukupuoli tuotettiin suhteessa Tiimivalmentaja plus –ohjelmaan sekä yleisesti tietoteknologiaa kohtaan. Tarkastelussa oli tällöin ne erilaiset puhetavat, joiden kautta tiettyjä tulkintoja sukupuolen ja ohjelman, sekä toisaalta tietotekniikan suhteesta esitetiiin. Aineistosta oli eroteltavissa kolme asennekohdetta, joihin haastateltavat ottivat spontaanisti kantaa. Tiimivalmentaja plus –ohjelmaa tulkittiin sen sisältäminä ideoina, sen teknisenä toteutuksena sekä työorganisaation muutoksen välineenä. Nämä kaikki kolme saivat erilaisia arvotuksia riippuen siitä, missä kontekstissa asenneobjektia arvioitiin. Tärkeä huomio näissä tulkinnoissa oli se, että ohjelmaa ei tulkittu pelkäksi tekniseksi artefaktaksi. Tällöin sitä kohtaan ilmaistut asenteet eivät myöskään olleet yksipuolisen maskuliinisesti sukupuolittuneita, kuten aiempi alan tutkimuskirjallisuus on esittänyt. Lisäksi aineistosta oli eroteltavissa erilaisia puhekehyksiä, jotka vaikuttivat asenteiden ja puhetapojen tuottamiseen. Puhekehyksistä oli mahdollista erotella ainakin julkinen ja eletyn elämän puhekehykset, joissa sukupuoli sai systemaattisesti erilaisia tulkintoja. Näin myös sukupuolen ja teknisen ohjelman tulkinnan väliset suhteet vaihtelivat eri puhekehyksissä. Tärkeä retorisen tutkimusnäkökulman lähde oli Billig, M. (1987) “Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology”, laadullisen asennetutkimuksen pohjana toimi Vesala, K. ja Rantanen, T. (1999) “Pelkkä puhe ei riitä”, feministisen tietoteknologian tutkimuksen lähteenä Vehviläinen, M. (1997) “Gender, expertise and information techonology”, sekä teknologian sosiaalisen rakentumisen lähteenä Bijker, W.E., Hughes, T.P. & Pinch, T.J. (1989) “The social construction of technological systems”.
  • Linner, Tommi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mielenterveyden häiriöihin kohdistetaan erilaisia kielteisiä mielikuvia. Kielteiset mielikuvat toimivat mielenterveyden häiriödiagnoosin ohella sosiaalisen poikkeavuuden perustana. Yksilön näkökulmasta mielenterveyden häiriödiagnoosin saamiseen liittyvän kokemusmaailman tarkastelussa on aiemmin tukeuduttu muun muassa sosiaalisen stigman tulkintakäsitteeseen. Mielen sairauden näkökulma puolestaan asettaa diagnosoidun potilaan toimija-asemaan, johon kytkeytyy potilaalle ominaiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta mediassa on nostettu mielenterveyden häiriöt esiin myös toisenlaisessa valossa. Mielenterveyden häiriöitä koskeva kulttuurinen asenneilmasto vaikuttaakin olevan murroksessa. Mielenterveyden häiriöitä varjostava häpeäleima on kääntynyt paikoin myös positiiviseksi sosiaaliseksi pääomaksi ja aihetta koskettavaa keskustelua käydään vilkkaasti myös sellaisen narratiivin viitekehyksessä, jossa korostuvat toiveikkuus, selviytyminen, sankarillisuus ja elämänmyönteisyys. Samanaikaisesti mielenterveyden häiriöt on noussut näkyvään rooliin yhteiskunnan työhyvinvointia, syrjäytymistä ja kansantaloutta koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavalla mielenterveyden häiriödiagnoosi jäsentyy diagnoosin saajan puheessa arvottavina kannanottoina sekä minkälaista identiteettiä diagnoosin saaja rakentaa itselleen yksilöhaastattelun vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksen metateoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään lisäksi positiointiteoriaa ja analyyttisinä tulkintakäsitteinä tukeudutaan subjektiposition ja tulkintarepertuaarin käsitteisiin. Mielenterveyden häiriöitä tarkastellaan kielellisesti rakentuvina konstruktioina, joiden merkitys nähdään muotoutuvan asianomaiselle vuorovaikutuksessa. Tällainen lähtökohta ei kuitenkaan pyri palauttamaan tutkittavaa ilmiötä olemuksellisesti pelkästään kielelliseksi ilmiöksi sinänsä. Yksilökeskeinen näkökulma ilmiötä koskevista erilaisista arvottamisen ja merkityksen muodostamisen tavoista kuitenkin suosii tutkittavan ilmiön tarkastelua kielellisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistetaan arvottavaan kannanottamiseen sekä aineistossa ilmenevien puhetapojen analyyttiseen tulkintaan. Tutkimuksen laadullisessa tutkimusasetelmassa hyödynnetään metodologisena lähestymistapana laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka muotoutuu argumentaatiossa arvottajan ja asenneilmaisun kohteen tuottamisen myötä subjektiivisesti. Laadullisen aineiston analyysissä havaintoyksiköksi otetaan näin ollen arvottava puhetoiminta. Arvottavan puhetoiminnan tarkastelusta voidaan tunnistaa kannanottajan rakentama subjektipositio eli puhuja-asema, josta käsin arvottaminen tapahtuu. Sen lisäksi havaitaan puheenresurssina hyödynnettävä kulttuurinen puhetapa eli tulkintarepertuaari sekä asenteen kohde. Arvottavaa kannanottamista viritetään haastattelutilanteessa väittämän muotoon esitetyillä virikekysymyksillä. Haastatteluaineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019. Tämän tutkimuksen käyttöön aineistoksi rajattiin yksi virikekysymys. Tutkimusaineiston analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi asenneilmaisua. Asenneilmaisut havaittiin muotoutuvan neljän subjektiposition ja tulkintarepertuaarin pohjalta. Aineiston analyysin perusteella tehtiin kolme keskeistä havaintoa. Ensimmäisenä havaintona nähdään, että mielenterveyden häiriödiagnoosin saaminen lääkäriltä jäsentyy diagnoosin saajalle merkitykseltään moniulotteisempana, kuin pelkästään sairauskeskeisenä kokemuksena. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että diagnoosin saamiseen kytkeytyy laaja-alaisesti erilaisia sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä. Toiseksi tutkimuksen tuloksista huomataan, että mielenterveyden häiriödiagnoosi virittää diagnoosin saajassa sellaisia asenneilmaisuja, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä ja jotka voivat kohdistua erilaisiin sidosryhmiin ja kohteisiin. Kolmantena huomiona tutkimuksen tuloksista ilmenee se, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa asianomaiselle erilaisia puhuja-asemia. Tämän havainnon perusteella voidaan esittää tulkinta siitä, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa mielenterveyden potilaan ohella myös sellaisia vuorovaikutuksessa muodostettavia identiteettejä, jotka antavat asianomaiselle keinoja hallita esimerkiksi diagnoosin saamiseen liittyvää sosiaalista jännitettä.
  • Niska, Miira; Olakivi, Antero; Vesala, Kari Mikko (2018)
    The debate over the role of interviews in qualitative social research, especially relational-constructionist forms of discursive research, was lively already a decade ago and the debate continues. Some scholars argue that researchers who are interested in discourses should avoid producing interview data altogether. In this article, we compile and critically discuss the criticism posed against interview-based discursive research and defend the place of interviews in social research. While evaluating different forms of research, we argue, one must discuss methods and materials but also, if not more importantly, theoretical and methodological perspectives to them. Furthermore, we introduce qualitative attitude approach as an example of a discursive approach that utilises interview data while acknowledging the criticism against interview-based research scholars have presented over the years.
  • Sirkiä, Saara-Kaisa (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin seikkoihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiöinä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999; 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten asenteet rakentuvat yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen asennoitumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi asennoituminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden vuoksi. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia; henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
  • Sirkiä, Saara-Kaisa (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa ja Sosiaalivirastossa työskentelevien lähiesimiesten (esimiehet, joiden alaisilla ei ole alaisia; Leppänen, 2002) asennoitumista tulos- ja kehityskeskusteluihin. Tulos- ja kehityskeskustelulla opinnäytetyössä tarkoitetaan esimiehen ja hänen alaisensa välistä luottamuksellista keskustelua, joka käydään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa etukäteen sovittuna ajankohtana ja jossa käsitellään menneen kauden arviointi, tulevan kauden tavoitteet sekä työntekijän kehittymistarpeet. (sovellettu Kaartinen ym., 2001.) Keskustelujen taustalta on tunnistettavissa useampia henkilöstöjohtamisen teoreettisia malleja, jotka voidaan jaotella työn suoriutumisen arviointia ja työssä kehittymisen näkökulmaa painottaviin malleihin. Opinnäytetyössä luodaan yleiskatsaus erilaisiin malleihin painottaen niiden mallien esittelyä, joiden voidaan nähdä liittyvän Helsingin kaupungin tulos- ja kehityskeskustelukäytäntöön. Tulos- ja kehityskeskustelukirjallisuudessa korostetaan esimiesten keskeistä asemaa keskustelujen toteuttamisen ja niistä saatavan annin kannalta (Elo, 1997; Juuti & Vuorela, 2002). Opinnäytetyön tavoitteena onkin selvittää, kuinka lähiesimiestehtävissä toimivat henkilöt asennoituvat tulos- ja kehityskeskusteluihin yhtenä henkilöstöjohtamisen työvälineenä ja millaisiin asioihin asennoituminen liittyy. Lähiesimiesten asenteita tarkastellaan argumentatiivisina ja sosiaalisina ilmiönä ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996) sekä sosiaalista korostava relationaalinen sosiaalipsykologia (Bateson, 1972; Goffman, 1974; Israel, 1979). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 1999, 2005) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu 14:n lähiesimiestehtävässä toimivan henkilön yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Aineiston analyysin perusteella lähiesimiesten suhtautuminen muodostuu yksilöllisesti koettujen hyötyjen, työyhteisön kontekstin ja toimija-asemien suhteiden sekä nykyajan työelämähaasteiden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Pääosin haastateltavat suhtautuvat tulos- ja kehityskeskusteluihin myönteisesti. Myönteisen suhtautumisen nähdään joko kuuluvan lähiesimiehen toimija-asemaan, jolloin suhtautuminen on normatiivista tai myönteisyys liitetään itselle koituviin hyötyihin, jolloin suhtautuminen on pragmaattista. Kielteisempi suhtautuminen liittyy keskusteluiden toteuttamiseen viraston taholta ohjatussa toimintakulttuurissa tai kielteisyys liittyy kokemukseen keskusteluiden yksipuolisesta toteuttamisesta työntekijöiden passiivisuuden takia. Tulos- ja kehityskeskustelujen keskeisimmät kehittämisen kohteet aineiston analyysin perusteella liittyvät lähiesimiestyötä tekevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen sekä toimintakontekstin piirteiden huomioimiseen tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisessa. Myös ikääntyvien työntekijöiden sekä määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelujen toteuttamisesta olisi tarpeellista tehdä jatkoselvitystä. Keskeisimmät lähdeteokset: retorisesta asenneteoriasta Michael Billigin (1987/1996) Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology; laadullisesta asennetutkimuksesta Kari Vesalan ja Teemu Rantasen (2005) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia, henkilöstöjohtamisesta Riitta Viitalan (2004) Henkilöstöjohtaminen sekä tulos- ja kehityskeskusteluista esimiestyössä Pauli Juutin ja Antti Vuorelan (2002) teos Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.
  • Holopainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.
  • Niemi, Mirva (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sosiaalisen median toimintaa Facebookissa aikavälillä 8.4.2012-8.4.2013. Kirkko Suomessa –sivun aineisto on jaettu sisällön erittelyn avulla kolmeen eri kehykseen: uskonnolliseen kehykseen, sekulaariin kehykseen ja välimaastokehykseen. Tulkitsevan kehysanalyysin avulla aineisto on jaettu pienempiin kategorioihin, jotka kertovat millaista sisältöä kirkko sivullaan jakaa. Määrällisen sisällön erittelyn avulla olen tutkinut millaisia teemoja sivun käyttäjät suosivat. Tutkimukseni toinen aineisto koostuu Taloustutkimus Oy:n tekemästä haastattelusta, jossa on haastateltu Kirkko Suomessa –sivun käyttäjiä. Haastattelun kohderyhmänä olivat kirkon passiivijäsenet. Laadullisen asennetutkimuksen avulla on selvitetty käyttäjien asenteita Kirkko Suomessa –sivua ja sen päivityksiä kohtaan. Asennetutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia ovatko käyttäjien asenteet kirkkoa kohtaan muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat alkaneet seurata Kirkko Suomessa –sivua Facebookissa. Haastattelun aineisto on myös jaettu sisällön erittelyä käyttäen kahteen kehykseen: korkeamman asteen uskonnolliseen kehykseen ja protouskonnolliseen kehykseen. Näiden kehysten sisällöt on jaettu pienempiin kategorioihin ja niitä on analysoitu käyttäen laadullista kehysanalyysiä. Kirkko Suomessa –sivun analyysin tuloksia on verrattuna keskenään haastattelun analyysin tuloksiin ja niistä on etsitty yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia. Aineistojen kehyksiä verrattaessa huomattiin, että yhteistä aineistoille oli ainoastaan uskonnolliset teemat. Kirkko Suomessa –sivulla tämä uskonnollinen aineisto oli luokiteltu uskonnollisen kehyksen alle ja haastattelussa korkeamman asteen uskonnollisen kehyksen ja protouskonnollisen kehyksen alle. Työni keskeinen tulos on, että kirkko jakaa Facebook –sivullaan kolmenlaista sisältöä: uskonnollista, sekulaaria ja näitä kahta yhdistävää sisältöä, jonka nimesin välimaastopäivityksiksi. Haastateltavat eivät kuitenkaan pitäneet päivityksiä sekulaareina, vaan protouskonnollisina ja suurin osa toivoi päivityksiltä heikkoa uskonnollisuutta. Tutkimuksen tulokset korreloivat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, joissa on huomattu suomalaisten suosivan yksityistä uskonnon harjoitusta ja hengellisyyden kaipausta institutionaalisen uskonnollisuuden sijaan. Haastateltavat myös toivoivat kirkon ottavan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jota kirkko ei kuitenkaan näyttänyt sivullaan tekevän.
  • Renko, Elina (2008)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koski sosiaalityöntekijöiden asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Pyrkimyksenä oli tarkastella asenteiden laadullista variaatiota ensinnäkin sen kannalta, minkälaisina asioina ja miten alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa arvotetaan sosiaalityön kontekstissa? Toiseksi asenteiden laadullista variaatiota lähestyttiin siltä kannalta, miten puheeksiotto ja neuvonta istuvat osaksi sosiaalityötä työntekijöiden näkökulmasta? Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella, näyttäytyvätkö puheeksiotto ja neuvonta edellisten kysymysten osalta samankaltaisina asenneobjekteina niin puheeksiottoon liittyvään mini-interventiokoulutukseen osallistuneiden kuin menetelmää toistaiseksi suhteellisen vähän tuntevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? Tutkielman empiirinen aineisto koostui 17 aikuissosiaalityöntekijän haastattelutilanteessa tuottamasta argumentatiivisesta puheesta. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää heitä arvottamaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri kannoilta. Argumentatiivisesti rakentuvan haastattelustrategian tavoitteena oli saada esiin asenteiksi tulkittuja kannanottoja puheessa määrittyvää asenneobjektia kohtaan. Analyysivaiheessa puheaineistosta lähdettiin poimimaan erilaisia kannanottoja perusteluineen. Kannanottoja ja niiden perusteluja hahmoiksi jäsentävässä analyysissa edettiin väittämä kerrallaan. Tulkintoja kokoavassa osassa pyrittiin lisäksi erottamaan kommenteista ne sosiaaliset asiayhteydet, joihin haastateltava väittämän sijoittaa. Analyysissa tarkasteltiin siis paitsi asenteiden kohteiden määrittymistä ja tuottamisen tapoja myös niitä asiayhteyksiä, joissa tuottaminen tapahtuu. Väittämiin esitettyjä kommentteja kokoavasti tulkiten alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta näyttäisivät sijoittuvan niitä arvottavassa puheessa kolmelle tasolle, joilla ne myös määrittyvät asenteen kohteina eri tavoin. Nämä tasot olivat yhteiskunnallinen, voimaantumisen ja vuorovaikutuksellinen taso. Yhteiskunnallisella tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin rationaalisen myönteisesti hyödyn ja sosiaalityöntekijän velvollisuuksien näkökulmasta. Toisella ja kolmannella tasolla arvottaminen kääntyi varauksellisempaan suuntaan. Voimaantumisen tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin pääasiassa yksilön voimavarojen vahvistamisen, vuorovaikutuksellisella tasolla puolestaan erilaisten vuorovaikutusstrategioiden olemassaolon kannalta. Tulkinta kolmesta arvottamisen tasosta saattaa olla omiaan paitsi herättämään ajatuksia jatkotutkimuksille myös avaamaan uusia näkökulmia aiempien, pääasiassa kvantitatiivisten puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvien asennetutkimusten tulkintaan. Toinen tärkeä tutkielmassa tehty tulkinta liittyi sosiaalityön ja terveydenhuollon kontekstien välisiin eroavaisuuksiin. Sosiaalityön erityisluonteen ymmärtäminen olisi olennaista sovellettaessa alun perin terveydenhuollon puheeksioton tueksi kehitettyä mini-interventiomenetelmää sosiaalityöhön. Tutkielman tärkeänä retorisen tutkimusnäkökulman lähteenä toimi Billigin Arguing and Thinking. Laadullisen asennetutkimuksen osalta keskeisimpiä lähteitä olivat Vesalan ja Rantasen toimittama Argumentaatio ja tulkinta sekä Vesalan ja Rantasen Pelkkä puhe ei riitä -teos. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvä mini-interventiotutkimuskeskustelu. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn liittyvän keskustelun tärkeänä lähteenä toimi puolestaan Andersonin, Gualin ja Colomin Alcohol and Primary Health Care: Clinical Guidelines on Identification and Brief Interventions.
  • Järvinen, Katriina (2004)
    My research subject was how parents view the relation between knowledge and common sense when raising children. I studied the subject from the point of view of rhetorical social psychology. The study was based on the dilemmatic nature of thinking, which means that a person often ends up talking against one of his values while defending another. I was interested in if the parents under my study experienced a conflict between knowledge and common sense and how a possible dilemma was dealt with in argumentation. In the theoretical part I examined discussions considering the concept of common sense and anti-scientific thinking. I also took a look at the history of Finnish upbringing. I made a connection between the resent discussion about the parents high education in relation to the distress of their children and the tradition of viewing scientific knowledge as some kind of a threat to common sense. My empiric source material was the interviews of 21 parents living in the capital area. In the interviews I used the method of qualitative attitude research. The parents were commenting on seven different sentences with claims, which were formed using research literature and views that have appeared in public discussion. The subject of the analysis was the argumentative speech produced by the interviewees. In the analysis I focused mainly on the processes of arguments and on how the dilemmatic nature of the thoughts provoked by the claims was dealt with. The interviewees were able to consider how their views could be questioned and they used various rhetorical methods in their arguments. A dilemma arose between knowledge and common sense but rhetorical methods led rather to approval of expertise in bringing up of children, than disapproval. Also a picture of the 21st century's sensible bringing up of children was formed, based on the source material. The 'love and limits'-upbringing, as I call it, can be interpreted as a taking of an attitude to the views of previous generations. The underlining of love and respect in relation to the child, that was eminent in the source material, could be interpreted as a counter argument to the discipline and humiliation culture that prevailed until the 1950 -60's and the underlining of limits as a counter argument to the free upbringing of the 60 - 70's. My interviewees considered the balancing of work and family life as the biggest problem of modern parents. My primary sources were the works of Michael Billig (rhetorical social psychology and qualitative attitude research), the works of Kari Vesala and Teemu Rantanen (qualitative attitude research), Benjamin Spock's 'The Common Sense Book Of Baby And Child Care' (the dilemma of knowledge and common sense in bringing up of children) and Janne Kivivuori's book 'Paha tieto' (anti-scientific thinking).
  • Hari, Salla (2003)
    Tutkimuksen kohteena oli mobiiliin tietotekniikkaan asennoitumisen rakentuminen puheessa. Mielenkiinnon kohteena olivat etenkin perustelut, joilla asennoituminen mobiiliin tietotekniikkaan määrittyy. Tutkimuksen teoreettisena taustakehyksenä oli laadulliseen asenneanalyysiin sekä teknologian tutkimukseen liittyen sosiaalinen kostruktionismi. Empiirinen aineisto muodostui kolmesta osasta. Pääaineiston muodosti lentokentältä laadullisen asenneanalyysin menetelmällä kerätty haastatteluaineisto, jossa viisi asenneväittämää esitettiin 10:lle työ- ja 10:lle vapaa-ajanmatkustajlle. Toisen osan aineistoa muodostivat jo lomamatkalla olevien suomalaisten turistien (8) haastattelut. Kolmannen osan aineistoa muodosti kolme Iltasanomien kännykkäaiheista verkkokeskustelua. Analyysin kohteena oli haastateltavien argumentatiivinen puhe, josta etsittiin näkökantoja ja perusteluja asennoitumiseen mobiilia tietotekniikkaan kohtaan eli lähinnä tarkasteltiin asennoitumista kännykkään ja kännykän käyttöön. Myös kaksi muuta aineiston osaa, laadullisen asenneanalyysin menetelmällä kerätyn lentokenttäaineiston lisäksi, pyrittiin analysoimaan näin. Kännykän sosiaalinen hyväksyttävyys rakentuu tarve- ja taitoulottuvuuksien kautta.Tarve käyttää kännykkää määritellään lähinnä kännykän hyöty- ja työkäytöksi. Ihmiset määrittelevät kuitenkin hyötykäytön hyvin eri tavoin. Toisten kännykän käytön katsotaan olevan usein turhaa, poikkeuksena kuitenkin työpuhelut. Oma käyttö, mm. arjen hallinnointiin liittyen, katsotaan sen sijaan olevan hyötykäyttöä. Taitoulottuvuus, joka on alisteinen tarveulottuvuudelle, käsittää kännykän teknisen ja sosiaalisen käyttötaidon. Tarvepuheesta on eroteltavissa neljä päädiskurssia. Ne ovat hyötydiskurssi, turvadiskurssi, tavoitettavuusdiskurssi sekä teknologiadiskurssi. Myös kännykän käytön kulttuurinen ulottuvuus nousi tutkimuksessa esiin. Tärkeimmät lähteet olivat: Vesala, K.M ja Rantanen, T. (1999): ”Pelkkä puhe ei riitä”, Kopomaa (2000): ”Kännykkä- yhteiskunnan synty: tihentyvä arki, tiivistyvä kaupunki” sekä Brown, B., Green, N.& Harper, R.(toim.)(2000): Wireless World: Social and Interactional Aspects of mobile Age”.
  • Jaakkola, Emilia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Natiivimainonta jakaa tiiviisti mielipiteitä ja nousee tasaisin väliajoin julkiseen keskusteluun. Julkinen keskustelu on kuitenkin varsin polarisoitunut ja käsitykset natiivimainonnasta näyttävät eroavan huomattavasti eri ammattikuntien välillä – ja jopa ammattikuntien sisällä. Natiivimainonnan vastustajat näkevät, että se vie journalismilta uskottavuutta ja tuo mukanaan etiikkaongelmia. Puolustajat sen sijaan näkevät, että natiivimainonta on ratkaisu median ansaintalogiikan pelastamiseksi. Se ei ärsytä lukijoita ja mahdollistaa monipuolisen tiedonvälityksen rahoittamalla journalismia sekä tuomalla päivänvaloon spesifejä, pienelle kohderyhmälle tarkoitettuja tietoiskuja, mitä aiemmin massamedian on ollut hankala tehdä. Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään natiivimainontaan suhtautumiseen. Tarkastelu on rajattu viestinnän ammattilaisten asenteiden tutkimiseen. Työn teoriaosa koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä osassa kartoitetaan natiivimainonnan ilmiötä ja avataan syitä sen syntymiselle. Toisessa osassa pureudutaan median ansaintalogiikan muutokseen ja sen tuomiin vaikutuksiin eri viestinnän ammattiryhmiin sekä ryhmien välisiin jännitteisiin. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat muun muassa Bartosz Wojdynskin tutkimukset natiivimainonnasta ja Vilma Luoma-ahon tutkimus uusien mainonnan muotojen läpinäkyvyydestä ja niihin suhtautumisesta. Journalismin, mainonnan ja PR:n suhdetta kuvatessa on hyödynnetty Jim Macnamaran tutkimusta alojen välisestä jännitteisestä suhteesta. Tutkimuskysymykseen viestinnän ammattilaisten suhtautumisesta natiivimainontaan vastataan laadullisella tutkimuksella, johon sisältyy julkisen keskustelun kartoitus sekä kahdeksan teemahaastattelua. Julkisen keskustelun kartoitus on kerätty syksyltä 2017 ja siinä on painotettu mielipiteellisiä tekstejä. Aineistosta tunnistettiin keskeisiä teemoja natiivimainonnan ympärillä, joihin syvennyttiin haastatteluissa. Haastateltaviksi valittiin laajasti eri ammattikunnan edustajia, jotka kuitenkin olivat valveutuneita natiivimainonnasta. Osa haastateltavista valikoitui mukaan haastattelututkimukseen julkisen keskustelun analyysin perusteella. Koska tutkielman keskiössä on suhtautuminen, metodina käytettiin sisällönanalyysin lisäksi laadullista asennetutkimusta, jossa suhtautumista tutkitaan esittämällä haastateltaville lauseväittämiä. Eri aineistot yhdistyvät metodologisesti toisiinsa siten, että haastateltaville esitettiin suoria lauseväittämiä analysoidusta julkisesta keskustelusta. Tulokset osoittavat, että viestinnän ammattilaisten suhtautuminen natiivimainontaan on positiivinen. Tutkimuksen kaikki haastateltavat näkevät natiivimainonnan kestävänä ratkaisuna median ansaintalogiikan muutokseen. Rahallisen hyödyn lisäksi natiivimainonnan hyvinä puolina nähdään sen avoimuus, monipuolisuus, mielenkiintoisuus, laadukkuus ja kohdennettavuus. Natiivimainonnan suurimpana uhkana nähdään tutkimuksen mukaan yleisöjen medialukutaidon puute ja se, että natiivimainontaa luullaan journalistiseksi sisällöksi. Ratkaisuna tähän esitetään sisältöjen selvää erottelua journalistisesta sisällöstä. Tutkimuksen perusteella kaupallisiakin sisältöjä voidaan pitää kiinnostavina, jos ne vastaavat yleisön kulloiseenkin tarpeeseen.
  • Pitkälä, Salla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aviation emissions are on the rise as a result of growing numbers of air passengers and more efficient emission reductions in other industries. There are, however, a number of different means to achieve emissions reductions in aviation as well: these include, for example, technological solutions, taxes and different emissions compensation systems. In addition to these, a change in air travel behaviour has been suggested as a means to achieve emission reductions. However, there is no agreement about which solution or solutions should be prioritized. My thesis examines attitudes related to air travel and climate change in 17 Finnish blog texts. The blog texts were analysed using a qualitative attitude approach. The texts were analysed as collections of reactions to the claim that because of climate change, individuals should fly less. Based on the differences and similarities in reactions, or arguments, I categorized them and formed four groups of attitudes which highlight different ways of thinking about reducing individual air travel. The four groups of attitudes are the following: 1) attitudes that agree that individuals should fly less, 2) attitudes that question the claim, 3) mixed attitudes, and 4) attitudes that attempt to avoid the issue. As a part of the analysis, I also examined the bloggers’ perceptions about who should bear the responsibility for reducing aviation emissions and I also examined how these perceptions differ between the four groups of attitudes. The bloggers’ understandings of air travel vary between air travel as an unnecessary luxury and a view that flying is a crucial part of modern world and giving up air travel is not realistic. To achieve emission reductions, some bloggers are willing to switch from flying to travelling by land and sea, or they are ready to reduce travel altogether. Other bloggers stress the importance of technological solutions and policy measures in reducing emissions. Among the visible themes is also a tendency to stress the importance of doing things in moderation, which also applies to air travel. Some bloggers also wonder whether there are some reasons that could justify air travel from time to time. In any case, it is typical that bloggers show varying attitudes towards air travel and consider counterarguments to their initial arguments. In the blog texts, reducing aviation emissions comes across as a complex issue. Studying attitudes can help build knowledge about which means of reducing emissions are considered fair and desirable. Studying attitudes can also help locate barriers to environmentally friendly behaviour. In Finland, there is little research on attitudes towards air travel, and the results of my thesis can be utilized, for example, in planning transport policies or campaigns that promote sustainable travel. However, it should be noted that using blogs as research material poses some questions about the validity and the generalizability of the results. The public and potentially commercial nature of blogs may affect which kinds of attitudes are expressed. Because of this, it is important to study attitudes towards air travel by using different methods and material as well.
  • Korhonen, Minna-Rosa (2001)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan. Opinnäytetyötäni on innoittanut Hesan Nuorten Ääni –kampanja, jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia koulussa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja perustuu ajatukselle, että nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta voidaan tukea opettamalla osallistumisen kannalta tärkeitä taitoja ja kehittämällä demokraattista toimintakulttuuria mm. kouluissa. Oppilaiden osallistumismahdollisuuksien kehittäminen koulussa liittyy opettajan valtaan, koska opettajan käsitykset siitä, miten pitkälle oppilaat voidaan ottaa mukaan päätöksentekoon vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi toimintakulttuuri ja lasten osallistumismahdollisuudet luokassa muotoutuvat. Tässä opinnäytetyössä tutkin opettajien asenteita omaa valtaansa ja oppilaiden osallistumista kohtaan ja pyrin sitä kautta vastaamaan kysymykseen, miten pitkälle oppilaiden osallistumista koulussa on opettajien näkökulmasta mahdollista ja järkevää kehittää. Käytän tutkimuksessani retorisen sosiaalipsykologian lähestymistapaa, jossa ihmisten puheen tulkitaan kertovan heidän sosiaalisen todellisuutensa rakentumisesta. Tutkimusaineistoni koostuu 12 ala-asteen opettajan haastattelusta, jotka on tehty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää hyödyntäen. Haastateltaville on esitetty kuusi opettajan valtaa ja oppilaan osallistumista koskevaa lauseväittämää sekä yksi tilannekuvaus, joita he ovat saaneet kommentoida vapaasti. Haastateltavien puhe on luonteeltaan argumentatiivista, eli siinä otetaan kantaa väittämien puolesta ja niitä vastaan sekä esitetään perusteluja kannanotoille. Puheen tulkitaan ilmentävän haastateltavien asenteita omaa valtaansa sekä oppilaiden osallistumista kohtaan. Tutkimusaineiston perusteella opettajien asenteet omaa valtaansa kohtaan ovat ambivalentteja. Valta-käsitettä vieroksutaan ja se liitetään kielteisiin asioihin kuten pakottamiseen ja oman edun tavoitteluun. Toisaalta opettajan valtaa ei kokonaan kiistetä, vaan tuodaan esille, että opettajan tehtävä on pitää yllä kontrollia ja asettaa toiminnalle selkeät reunaehdot koulussa. Valtaan asennoidutaan myönteisesti, jos se perustuu opettajan aikuisuuteen ja vastuuseen. Oppilaan osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen suhtaudutaan aineiston perusteella päällisinpuolin erittäin myönteisesti. Sitä pidetään tärkeänä mm. oppilaan tulevaisuuden kannalta ja sen nähdään tukevan myös oppilaiden sitoutumista ja motivaatiota koulunkäyntiin. Oppilaiden osallistumisen tukemisella tulee kuitenkin aina olla selkeä tavoite ja sen tulee tapahtua opettajien asettamien rajojen puitteissa. Näinollen turvallisten rajojen asettaminen sekä oppilaan kasvun suuntaaminen kohti hyväksyttäviä päämääriä näyttäytyvät aineiston perusteella tärkeämpinä tavoitteina kuin aktiivisten osallistujien kasvattaminen. Tärkeimmät käyttämäni kirjallisuuslähteet tutkimusaiheen osalta ovat Puolimatka, T. (1997) ja Nuutinen, P. (1997a). Lähestymistavan osalta tärkein lähde on Billig, M. (1987) ja tutkimusmenetelmän osalta Vesala, K. (1996).
  • Leinonen, Nina Lovisa (2007)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan ABB Oy:n Toiminnot ja palvelut -yksikön HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden asennoitumista työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa. Työhyvinvointia tarkastellaan kolmen ulottuvuuden; esimiestyön, työn hallinnan ja työyhteisön näkökulmasta (mukailtu Valtionkonttorin Kaiku-työhyvinvointipalveluista, http://www.statskontoret.fi/Public/default.aspx?nodeid=16602). Kyseiset kolme ulottuvuutta valittiin olettamuksesta, että esimiestyön merkitys korostuu organisaatiomuutoksessa sekä työn hallinta ja työyhteisön ilmapiiri ovat vaarassa kärsiä muutoksen aikana. Aiheelliseksi tutkimuksen teki "One simple ABB" organisaatiomuutos, jonka myötä monen HR Centerin ja IT Centerin työntekijä koki työssään valtavan muutoksen. Työntekijöiden kokemuksia ja tulkintoja työhyvinvoinnista selvitetään asenneteoreettisesta näkökulmasta. Kari Vesalan ja Teemu Rantasen kehittelemä laadullinen asennetutkimus (Vesala 1996, Vesala & Rantanen 1999) on metodinen lähestymistapa, jossa käytetään argumentaatiota ihmisten sosiaalisen kokemisen, kommunikaation, toiminnan ja vuorovaikutuksen tutkimisessa (Vesala & Rantanen 2007, 16). Tutkimusnäyte on kerätty laadulliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan haastatteluilla, joihin osallistui 8 HR Centerin työntekijää ja 8 IT Centerin työntekijää. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten haastatellut arvottavat puheessaan työhyvinvointia organisaatiomuutoksessa. Aineiston analyysin perusteella HR Centerin ja IT Centerin työntekijöiden suhtautuminen työhyvinvointiin organisaatiomuutoksessa muodostuu työn hallinnan, epävarmuuden tunteen ja johtajuuden muodostamassa arvottamisen kehikossa. Nämä kolme keskeistä johtopäätöstä sitoo yhteen sosiaalinen ulottuvuus, joka näyttäytyy aineistohavainnoissani varsin merkittävältä. Työyhteisön merkitys organisaatiomuutoksessa ilmenee kahdesta eri suunnasta, toisaalta työyhteisön ilmapiiri kärsii muutoksessa, toisaalta työnyhteisön ilmapiiri vaikuttaa positiivisesti yksilön selviytymiseen ja muutokseen sopeutumiseen. Aineistohavaintojeni perusteella on myös huomioitavaa kuinka organisaatioidentiteetin muutos näyttäytyy tutkitussa organisaatiossa varsin oleelliselta työhyvinvoinnin kannalta.
  • Laakso, Jaana Marjukka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Self-help -oppeihin nojautuvien hyvinvointipalveluiden tarjonta on kasvanut viime vuosina. Yhä useammat hyödyntävät erilaisten valmentajien ja konsulttien palveluita yksityis- ja työelämässään. Rhonda Byrnen The Secret-bestsellerin sekä muiden suurelle yleisölle kirjoitettujen self-help-kirjojen mukaan kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa lähes mitä tahansa oman asenteen ja positiivisen ajattelun avulla. Kriitikkojen mukaan tällainen ajattelu on esimerkki maagisesta voluntarismista, joka liioittelee käsitystä ihmisen toimijuudesta. Debatti on osa laajempaa tieteellistä keskustelua ihmisen toimijuuden rajoista. Self-help-teemoihin nojaavien palveluiden yleistyessä myös tarve aiheen tutkimukselle on kasvanut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten self helpiin ja elämäntaidon valmentamiseen liittyvä toimijuus rakentuu haastateltavien elämäntaidon valmentajien puheissa. Elämäntaidon valmentajien puheita peilataan toimijuuskeskusteluun osallistuneiden teoreetikkojen näkökulmiin. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta väittämämetodin avulla kerätystä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2015. Haastateltavat harjoittivat elämäntaidon valmennusta oman yrityksen tai toiminimen kautta. Aineisto on kerätty ja analysoitu laadullisen asennetutkimuksen metodeja käyttäen. Aineistosta löytyi viisi erilaista tulkintarepertuaaria, joihin haastateltavat vetosivat kommentoidessaan väittämiä: yksilön oman asenteen repertuaari, rakenteiden repertuaari, itsensä löytämisen repertuaari, sosiaalisen tuen repertuaari sekä sattuman ja kohtalon repertuaari. Nämä repertuaarit on löydettävissä myös osasta valittuja toimijuusteorioita. Tässä aineistossa haastateltavat korostavat yksilön omaa toimijuutta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi rakenteiden vaikutusta, mutta jokainen haastateltava tunnustaa myös rakenteiden merkityksen. Useampi haastateltava nimesi alan ongelmaksi liiallisen yksilön korostamisen ja halusi selvästi erottautua siitä omalla argumentaatiollaan. Nähtäväksi jää, onko itsensä auttaminen ja yksilön oman toimijuuden korostaminen ohi menevä trendi, vai pysyvä muutos yhteiskunnassa.
  • Seila, Annamari (2008)
    Tutkimuksen kohteena on eräässä valtionhallinnon organisaatiossa toteutetun organisaatiokulttuurin muutoshankkeen osakokonaisuus, tutkimusryhmä, jonka kehittämisprosessin aloitusvaihe on tarkastelun rajauksena. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tutkimusryhmän toimintakulttuuria vanhojen perusoletusten tunnistamisen- ja arvottamisen näkökulmista muutoksen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena taustana on Scheinin käsitys organisaatiokulttuurin rakentumisesta ryhmän jaetuille perusoletuksille, jotka ovat toimintaa ohjaavia tiedostamattomia uskomuksia. Argyriksen ja Schönin sekä Scheinin mukaan uudistuvan toimintakulttuurin luominen vaatii vanhojen perusoletusten tunnistamista ja luopumista, joka herättää muutoksen alussa usein muutos- ja oppimisahdistuksen aiheuttamaa muutosvastarintaa. Laadullisen asennetutkimuksen metodologisen lähestymistavan mukaisesti muutosprosessin aloitus tekee näkyväksi ja tuo kommentoinnin kohteeksi, millaisiksi perusoletukset muodostuvat, kun niitä puolustetaan, vastustetaan ja arvotetaan ryhmän yhteisissä keskusteluissa. Aineistona on käytetty noin 10 henkilön ryhmän kehittämistapaamisten yhteydessä videoitua seitsemää ryhmäkeskustelua. Työn tuloksiksi muodostuivat tutkimusryhmän organisaatiokulttuuria kuvaavissa perusoletuksissa näkyvät sekä vanhat, olemassaolevat oletukset että muutos ja suunta kohti uudistusta. Seuraavat sisällöt muodostuivat oletusten pääteemoiksi: ensiksi oman asiantuntijuuden- ja reviirirajojen varjelemisesta kohti osaamisen jakamista, toiseksi yksikkökulttuurien erilaisuudesta kohti raja-aitojen ylittymistä, kolmanneksi tehokkuuden ja tulosten vaatimus toiminnassa oli ristiriidassa kehittämisen toimintatapojen välillä, neljänneksi epäonnistumisen pelko muutoksessa, viidenneksi tunteiden ja yksityisyyden rajaamisesta kohti avoimempaa reflektointia, kuudenneksi korkea työmoraali, roolivastuut ja moraalisesti oikein toimiminen. Seitsemäntenä muutosta nähtiin tapahtuneen jo oletuksissa asiakassuhteesta, joka nähtiin ennen yksipuolisena virastojen valvontana ja nykyään tasavertaisena yhteistyökumppanuutena. Tutkimuskohteen toimintakulttuurissa jaettuja perusoletuksia kommentointiin ristiriitaisesti: niitä puolustettiin ja vastustettiin. Kannanotot kertovat perusoletusten arvottamisen tärkeydestä ja kiistanalaisuudesta ryhmän jäsenille. Osaa oletuksista pidettiin toimimattomina tulevassa muuttuvassa toimintaympäristössä, kun taas osaa pidettiin ryhmän osaamisen ytimenä ja kieltäydyttiin oletusten muuttamisesta tai luopumisesta. Tutkimuksen konteksti ja ajoitus kehittämisprosessin alkuvaiheeseen herättivät luonnollisestikin vanhasta luopumisen ja uuden muutoksen vastustamista, kun vanhoja toimintatapoja asetettiin kyseenalaisiksi ja arvioitiin niiden toimivuutta suhteessa uudistuviin toimintapoihin ja organisaatiokulttuurin muutokseen. Keskeisimmät lähteet: Schein (1987) Organisaatiokulttuuri ja johtaminen, Vesala & Rantanen (2007) Argumentaatio ja tulkinta- laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapoja, Argyris & Schön (1982) Theory in Practice - Increasing Professional Effectiveness.
  • Sahri, Helena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen avulla pääkaupunkiseudulla asuvien vanhempien näkemyksiä lastenkasvatuksesta. Tutkielma tuo siis täydentävän näkökulman aikaisempaan tietämykseen suomalaisesta lastenkasvatuksesta analysoimalla vanhempien haastatteluissa esittämiä perusteluja näkemyksilleen. Haastateltavat vanhemmat ottivat kantaa läheisyyteen, vanhemman auktoriteetinkäyttöön sekä lapsen itseohjautuvuuteen liittyviin väittämiin. Aineisto koostui kuudesta haastattelusta: haastateltavana oli neljä äitiä ja kaksi isää. Heidän selontekonsa koskivat pääosin päiväkoti-ikäisiä lapsia. Haastateltavien lapset olivat 2-5-vuotiaita, mutta osalla heistä on lisäksi sitä nuorempia tai vanhempia lapsia. Selvitän tässä tutkielmassa ensinnäkin sitä, millä tavoin haastateltavat vanhemmmat perustelevat kasvatuksellisia näkemyksiään ja valintojaan. Toiseksi olen kiinnostunut siitä, minkälaisena lapsen ja vanhemman välinen suhde nähdään, tai minkälaiseksi se puheessa rakentuu. Laadullisen asennetutkimuksen kaksivaiheisen analyysimenetelmän ensimmäisessä vaiheessa, luokittavassa analyysissa, haastateltavien kannanottoja ryhmitellään aineiston kirjaimellisen lukemisen kautta. Tässä työssä selvitän ensin puoltavatko vai vastustavatko haastateltavat esitettyjä väittämiä. Toiseksi ryhmittelen selontekoja näkökulman mukaan. Tarkastelen myös sitä, yhdistyvätkö eri näkökulmat haastateltavien puheenvuoroissa ja millaisia yhdistelmiä niistä muodostuu. Toisessa vaiheessa, tulkitsevassa analyysissa, tulkitsen haastateltavien selontekoja suhteessa kolmeen vanhemmuustyyliin, autoritääriseen, auktoritatiiviseen ja sallivaan. Aikaisemmin on esitetty, että suomalainen vanhemmuus on ajan saatossa kulkenut autoritäärisestä sallivaksi. Sovitan myös haastateltavien perustelut vanhemmuuden perustelun asteikolle (eng. Level of parental reasoning scale) kuvaillakseni selontekojen yksilöllistyneisyyttä tai yksilöllistymättömyyttä. Soveltuvilta osin käytän tulkintakehyksenä myös kiintymyssuhdeteoriaa eri kiintymystyylien kuvausten muodossa selvittääkseni, löytyykö haastateltavien kielenkäytöstä viitteitä etenkin Suomessa yleisen välttelevästä kiintymystyylistä. Tulokset näyttävät, että haastateltavista valtaosan selonteoissa korostui rationaalisuuteen pyrkiminen ja lapsikeskeisyys. Tämä näkyi siten, että haastateltavat monesti häivyttivät omaa vanhemman näkökulmaansa ja rooliaan ja keskittyivät puheenvuoroissaan lapseen tai yleiseen käsitykseen lapsista. Osa haastateltavista ilmaisi jonkin verran tietämystä ja tiedostavuutta lapsen psyykkisestä kehityksestä. Haastateltavat myös kertoivat spontaanisti esimerkkejä omasta perheestään ja tavoistaan. Luokittavan analyysin kautta ilmeni, että haastateltavat olivat yleisesti samaa mieltä ja eri mieltä samoista väittämistä - selkeää mielipiteiden jakautumista näkyi yhden väittämän kohdalla. Haastateltavat tarkastelivat väittämiä useasta eri näkökulmasta, eli he päätyivät keskenään samankaltaisiin lopputulemiin eri reittejä pitkin. Toistuvia näkökulmia oli kuitenkin luokittavan analyysin avulla löydettävissä: väittämiä tarkasteltiin useamman kerran kykyjen näkökulmasta ja opetusnäkökulmasta. Tulkitsevassa analyysissa haastateltavien suhtautuminen lastenkasvatukseen näyttäytyi pääosin auktoritatiivisena, jossa oli paikoin autoritäärisiä piirteitä. Sallivasta vanhemmuudesta löytyi muutamia viitteitä. Vanhemmuuden perustelun asteikolla haastateltavilla näyttäytyi yksi ns. perustaso, jolta joidenkin väittämien kohdalla saatettiin poiketa ylöspäin tai alaspäin. Haastateltavat olivat perustelutyyleissään johdonmukaisia myös sikäli, että yksilöllistymättömät ja yksilöllistyneet perustelutavat usein olivat peräisin samoilta haastateltavilta. Suomessa yleisestä välttelevästä kiintymystyylistä löytyi jonkin verran viitteitä joidenkin haastateltavien puheenvuoroista. Aineistosta nousi lisäksi esiin haastateltavia yhdistäviä näkökulmia ja suhtautumistapoja. Näitä olivat suhtautuminen jäähyyn soveltuvana kurinpitokeinona pienille (alle 4-vuotiaille) lapsille, sekä taipumus pohtia perheidensä päätöksentekijöitä samalla sivuuttaen lapsen kuunteleminen hänen omissa asioissaan ilmiönä. Myös lapsen kehuminen nähtiin haastateltavien parissa harkittuna asiana sikäli, että vaikka haastateltavat kertoivat pitävänsä kehumista tärkeänä, heillä oli tarkat näkemyksensä siitä, minkälaisissa tilanteissa he eivät kehu(isi) lapsiaan. Jotkut haastateltavat esittivät perusteluissaan lisäksi kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä huomioita. Monesti näitä huomioita esitettiin kriittisesti, etäisyyden ottamiseksi koetuista epäkohdista, mutta joissakin puheenvuoroissa arvostettiin myös yhteiskunnallisesti merkittäviä arvoja, kuten tasa-arvoa. Voi siis todeta, että tämän tutkielman tarkastelemat lastenkasvatusasenteet eivät olleet yksioikoisia, vaan haastateltavat edustivat puheenvuoroissaan useaa eri näkökulmaa ja näkökulmayhdistelmää, mikä teki heidän selonteoistaan vivahteikkaita.