Browsing by Subject "laadullinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Vesterinen, Satu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee monikulttuurista tilaa, jonka suomalaisen lastensuojelun työntekijän ja muslimitaustaisen maahanmuuttajan kohtaamisesta syntyy. Tavoitteena on analysoida, miten monikulttuurinen kohtaamisen kenttä rakentuu lastensuojelussa ja minkälaista roolia islam siinä näyttelee. Tarkastelen kulttuurisen ja uskonnollisen toiseuden rakentumista viranomaistyön kontekstissa. Tutkielma sijoittuu monikulttuurisen lastensuojelutyön ja uskontososiologian viitekehyksiin. Laadullisen tutkimusstrategian lähtökohdista hyödynnän aineistonani 5 helsinkiläisen lastensuojelun työntekijän teemahaastattelua. Tarkastelen aineistoa erityisesti Merja Aniksen kuvaamien kuuden maahanmuuttajatyöhön liittyvän tulkintakehyksen kautta. Tutkielmani osoittaa, että monikulttuurinen tila rakentuu vaihtelevien tulkintakehyksien varaan, toisaalta yhteisymmärryksessä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa, toisaalta konfliktissa. Kohtaamisessa valta ja vallankäytön tematiikka kiertyy monikulttuurisen tilan käytännön haasteisiin, jotka muovautuvat sosiaalityöntekijän huolenaiheiksi. Huolenaiheita, eräänlaisia ymmärtämisen reunaehtoja, ovat kielimuuri, sukupuoliroolit, maahanmuuttaja-asiakkaiden koettu erityinen epäluuloisuus viranomaisia kohtaan ja uskonnon sekä kulttuurin eroavaisuudet. Kohtaamisessa islam näyttäytyy tyypillisesti ongelmallisena, sillä se haastaa sosiaalityöntekijöiden suosiman tasa-arvoistavan tulkintakehyksen. Tasa-arvoistava tulkintakehys toimii keinona löytää yhteisymmärrys samankaltaisuuden kautta, mutta se voi olla haitallista, jos esimerkiksi maahanmuuttajuuteen liittyvät erityiskysymykset sivuutetaan. Muslimiperheille huolena lastensuojelun kohtaamisessa näkyi muslimi-identiteetin menetys eli lapsen menettäminen suomalaisuudelle, islamin ydinyksikön eli perheen hajoaminen, mihin puolestaan liittyy voimakkaita häpeän tunteita. Häpeää ja vallanmenetystä torjuu uskontopuhe, jolla on tärkeä rooli voimaannuttajana. Uskontopuhe on muslimiasiakkaalle keino perustella päätöksiä, ottaa tulkinnat takaisin haltuun ja hahmottaa omaa merkitystodellisuutta. Lisäksi se on konkreettinen avunhakemisen strategia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on löytää tie monikulttuurisen kohtaamisen käytännön vaikeuksien yli ja päästä käsittelemään maahanmuuttajan huolia validilla tavalla. Tasa-arvoisuus vaatii lastensuojelun kontekstissa paitsi erilaisuuden huomioimista, myös asiakkaan omien voimavarojen, kuten uskonnon, hyödyntämistä työskentelyssä. Avainasemassa on monikulttuurisen tilan rakentuminen uudella tavalla jo organisaatiotasolta alkaen.
  • Johansson, Sini (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämän pro gradu – tutkielman tehtävänä oli tutkia evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyneiden aikuisten syitä liittymiseen ja kokemuksia kirkon jäsenyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, minkälainen elämänkatsomuksellinen tausta liittyneillä oli ollut ennen kirkkoon liittymistä sekä sitä, miten liittyneet olivat rakentaneet uskonnollisuuttaan kirkon jäseninä. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostui teemahaastatteluista sekä kirkkoon liittyneiden kirjoituksista. Tähän tutkimukseen osallistui kolmetoista henkilöä, joista kymmenen oli naisia ja kolme oli miehiä. Tutkimuksen kohderyhmä koostui eri-ikäisistä kirkkoon liittyneistä henkilöistä eri puolilta Suomea. Aineiston analysoinnin menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla liittyneet ryhmiteltiin aluksi ensisijaisten tai tärkeimpien liittymissyidensä perusteella ryhmiin. Nämä ryhmät olivat: 1. käytännöllisistä syistä liittyneet, 2. uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneet sekä 3. yhteisöllisistä ja sosiaalisista syistä liittyneet. Tämän jälkeen ryhmien liittyneitä koskeva aineisto ryhmiteltiin sisällönanalyysin avulla. Teemoista muodostuneet pääluokat koskivat uskonnollista ja elämänkatsomuksellista taustaa, liittymistä sekä jäsenyyttä ja uskonnollisuutta. Tutkimustuloksista esimerkiksi selvisi, että suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista oli liittynyt kirkkoon uskonnollisista ja hengellisistä syistä. Tutkimukseen osallistuneista suurin osa oli liittynyt kirkkoon ensimmäistä kertaa aikuisena ja suurin osa oli käynyt kirkkoon liittyessään myös aikuisrippikoulun. Liittyneiden elämänkatsomukselliset taustat olivat moninaiset ja jokainen heistä oli kokenut uskonnollisuutensa muuttuneen elämänsä aikana. Uskonnollisista ja hengellisistä syistä kirkkoon liittyneiden ryhmässä suurin osa oli kuulunut aikaisemmin muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Lähes kaikki liittyneistä uskoivat Jumalaan. Liittyneet pitivät tärkeinä asioina kirkossa erityisesti evankeliumin sanomaa, auttamistyötä, vapautta ja yhteisöllisyyttä. Tässä tutkielmassa sovellettiin Danièle Hervieu-Légerin analyysia sosiouskonnollisten identifikaatioiden dimensioista kuvaamaan liittyneiden uskonnollisuutta. Ristiintaulukoimalla dimensioita liittyneillä havaittiin viisi sosiouskonnollista identifikaatiota, jotka olivat yhteisöllinen, traditionaalinen, humanitaarinen, humanistinen ja kulttuurinen identifikaatio.
  • Aakko, Risto (2002)
    Tutkimuksessa taideorganisaation johtamista tarkastellaan asiantuntijajohtamista metaforana käyttäen. Voidaan puhua asiantuntijanäkökulmasta tai asiantuntijasilmälaseista organisaatioon ja sen johtamiseen. Metaforan käyttö on mielekästä koska tutkimuksen kohteella ja metaforalla on yhteisiä piirteitä ja tekijöitä. Tutkimuksen viitekehys muodostetaan yhdistämällä asiantuntijaorganisaatioita ja asiantuntijajohtamista käsittelevien tutkimusten tuloksia. Organisaatiorakennetta tarkastellaan Mintzbergin organisaatiotypologian kautta. Asiantuntijaorganisaatioille keskeisimpiä rakenteita ovat professionaalinen byrokratia ja ad hoc -kratia. Viitekehyksessä asiantuntijajohtamisessa erotellaan viisi keskeistä ulottuvuutta: strateginen johtaminen, suorittava johtaja, energian luoja, sääteleminen ja organisaatiokulttuuri. Tutkimuksessa näitä ulottuvuuksia tarkastellaan taideorganisaatiossa ja sen johtamisessa asiantuntemuksen kautta. Tutkimuksen strategiana käytetään holistista yhden tapauksen tapaustutkimusta. Strategia mahdollistaa analyyttisten yleistysten tekemisen, vaikka asiantuntijajohtamisen teoriaa ei voi pitää yhtenäisenä, hyvin muotoiltuna. Tutkimuksen aineisto ja analyysi ovat metodologisesti laadullista tutkimusta. Teoreettinen viitekehys määrittelee tutkimuksen kulun, tarkastelun rajat ja suunnan, mutta analyysissä aineistosta esiin nousevat piirteet ovat keskeisimpiä. Aineiston analyysi perustuu teemoitteluun ja teemojen yhteyksien tarkasteluun. Tutkimuksen yleistettävänä operaationa tulokset suhteutetaan asiantuntijajohtamisen malliin. Tutkimusaineisto muodostuu dokumenteista ja haastatteluista. Haastatteluja tehtiin kaikilla määritellyillä organisaatiotasoilla: johto-organisaatio, ylin johto, keskijohto ja henkilöstö. Haastatteluja tehtiin yhteensä 21, joista 14 oli yksilö haasatteluja ja seitsemän ryhmähaastattelua. Yhteensä haastateltiin 35 henkilöä. Kaikki haasattelut litteroitiin. Tutkimuksen empiirisenä kohteena on Suomen Kansallisooppera. Ooppera on toiminut vuodesta 1956 lähtien säätiömuotoisena. Se on koko toimintansa ajan ollut läheisessä yhteistyössä valtiovallan kanssa. Tutkimuskohteena ooppera omaa piirteitä äärimmäisestä, paljastavasta ja kriittisestä tapauksesta. Oopperan rakenne muodostuu professionaalisesta byrokratiasta, jonka sisällä toimii jatkuvasti tuotantotiimejä ad hoc -kratioita. Professionaallisessa byrokratiassa asiantuntemus on funtionaalista. Tuotantotiimeissä asiantuntemus on kompletoitua ja johtajuus jaettua. Rakenteiden välillä esiintyy jänniteitä ja kriisejä. Oopperassa asiantuntemus perustuu kahteen erilaiseen lähteeseen: taiteen asiantuntemukseen ja tekniseen ekspertiisiin. Organisaation toimintakyvyn, keskinäisen ymmäryksen ja johtajien yhteistyön mahdollistaa organisaation perusoletusten taso, taiteen eetos. Oopperan strateginen johtaminen keskittyy taiteellisen johdon valintaan ja heidän taiteelliseen visioonsa. Management on vakiintunutta perinteisillä asioiden johtamisen ulottuvuuksilla, mutta osastojen säätelemisessä korostuu tilannejohtaminen. Johtajuudessa erityisen merkittävää on pääjohtajan ja baletin johtajan kyky luoda karismaattinen suhde henkilöstöön. Tutkimuksen perusteella viitekehyksen teoreettiseen asiantuntijajohtamisen malliin liitetään kommunikaation ulottuvuus. Tämä ulottuvuus korostaa asiantuntijajohtajan vuorovaikutusta asiantuntijoiden ja muiden johtajien kanssa, neuvottelu- ja konfliktien ratkaisutaitoja sekä vastavuoroisuuden kykyä.
  • Ritala, Susanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Chatbotteja on kehitetty jo vuosikymmenten ajan, mutta nykyinen kiinnostus on kasvanut niihin teknologian kehityksen myötä. Chatbotit palvelevat ihmisiä eri tarkoituksissa ja niiden toiminta perustuu keskusteluun ihmisen kanssa. Chatbotit tarjoavat henkilökohtaista palvelua vuorokauden jokaisena hetkenä, jonka vuoksi niiden tarve on lisääntynyt monilla aloilla, kuten verkkomyynnissä ja terveydenhuollossa. Chatbottien kehityksessä on tärkeää pohtia niiden toteutusta. Monet käyttäjät suosivat edelleen muita informaationlähteitä heidän ongelmiensa ratkaisuun. Yksi tapa mitata chatbot-järjestelmien laatua on tutkia niiden käyttäjäkokemusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan empiirisesti chatbot-sovellusten käyttäjäkokemusta. Empiirisen osion muodostaa laadullinen tutkimus, jonka avulla pyritään vastaamaan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Kuinka chatbottien käyttäjäkokemusta voitaisiin parantaa? Tutkimus järjestettiin Osaamisbotti-palvelun kanssa, joka tarjosi testiympäristön tutkimuksen suorittamiselle. Tutkimukseen osallistui kahdeksan henkilöä, jotka suorittivat heille annetun tehtävän keskustelemalla chatbotin kanssa. Tutkimuksen aineisto on saatu protokolla-analyysin ja sen jälkeisen haastattelun keinoin. Tulokset esittävät, että ihmismäiset keskustelukyvyt, pidemmät vastaukset sekä tehokas keskustelun kulku parantavat chatbottien käyttäjäkokemusta. Lisäksi riittävällä informoinnilla ohjataan keskustelua sekä vältetään virhetilanteita. Chatbottien hyvällä saatavuudella sekä helppokäyttöisyydellä kasvatetaan niiden hyväksyntää ja käyttöönottoa. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa ja chatbottien kehitystyössä.
  • Hyvönen, Aliisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Infant undernutrition with associated diseases is a leading cause of under-five deaths globally, causing 45% of child deaths. A critical point for the nutritional status of the infant is the time when the first foods are introduced in addition to breastfeeding, i.e. complementary feeding. Based on prior research, complementary feeding practices are inadequate in East Africa, including Uganda. Particular concerns are the not timely introduction of complementary foods and low dietary diversity of children under two years. Complementary feeding is a complex set of behaviours. Good complementary feeding comprises, in addition to nutritious food itself, the feeding moment, technique and style. The promotion of good complementary feeding practices therefore demands multiple approaches. The aim of this study was to explore complementary feeding perceptions and practices in the context of the Health Belief Model (HBM) and to gain understanding on how to promote health behaviour change for better complementary feeding. The study was carried out in the rural area of Kirewa, Uganda. All together 9 focus group discussions (FGD) were held for caretakers of children under two: mothers, fathers, grandfathers and grandmothers. A set of educational videos on infant care and feeding practices, the GloCal-videos, were used as a projective tool in the FGDs. In addition, one individual interview with the local health care worker was conducted. The data from the FGDs and the interview were analysed with a deductive content analysis method based on the HBM. The findings from this research demonstrate that complementary feeding practices among the study participants were suboptimal in relation to timing, dietary diversity, consistency and feeding frequency. The importance of complementary feeding as a health behaviour preventing malnutrition and stunting was not understood among these Kirewan caretakers. The findings from the HBM based analysis suggest messages about the susceptibility of children to detrimental consequences of poor feeding and their seriousness should be targeted to caretakers. Based on this study, the GloCal-videos may work as cues to action for better complementary feeding practices.
  • Lahtinen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Mobiililaitteiden käyttö on lisääntynyt yhteiskunnassamme huomattavasti 2000 -luvulla. Erityisesti pienten lasten vanhempien laitteiden käyttö on herättänyt huolta asiantuntijoissa, mutta sen vaikutuksia lapsen kehitykseen ei ole juurikaan tutkittu. Varhaislapsuuden sosiaalisilla kokemuksilla on suuri merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Kiintymyssuhteen muodostuminen sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen omaksuminen alkavat varhaisen vuorovaikutuksen tilanteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa puheterapeuttien näkemyksiä pienten lasten vanhempien mobiililaitteiden käyttötottumuksista sekä niiden mahdollisista vaikutuksista lasten kielen ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota etenkin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen koettuun määrään ja laatuun sekä yhteiskunnallisiin tekijöihin. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastateltavina oli kahdeksan puheterapeuttia Etelä-Suomen alueelta. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua ja ne suoritettiin yksilöhaastatteluin. Äänitetyt haastattelut litteroitiin tekstimuotoon, ja aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat olivat huolissaan siitä, että vanhempien läsnäolo lasten kanssa vaikuttaa vähentyneen. Lasten käytösoireiden, tarkkaamattomuuden ja vuorovaikutuksen haasteiden koettiin lisääntyneen, ja sen katsottiin liittyvän osaltaan vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ja vanhemman läsnäolon vähenemiseen. Lisääntyneen laitteiden käytön ajateltiin olevan todennäköisesti yksi tekijä, joka vaikuttaa tähän. Vanhempien kyky rajoittaa sekä omaansa että lasten laitteiden käyttöä ja siihen liittyvät asenteet koettiin osin pulmallisiksi. Vanhemman läsnäolo, lukeminen ja keskusteleminen lapsen kanssa on erityisen tärkeää lapsen suotuisalle kehitykselle. Vanhempien runsas mobiililaitteiden käyttö saattaa puheterapeuttien mielestä vaikuttaa laajasti lapsen kielen ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen, ja sitä olisi hyvä käsitellä entistä avoimemmin heidän kanssaan.
  • Pirhonen, Jari Pentti Tapio; Blomqvist, Katarina; Harju, Maija Elina; Laakkonen, Riku; Lemivaara, Marjut (2020)
    COVID19-virus levisi nopeasti ympäri maailman keväällä 2020. Maaliskuussa Suomessa valmisteltiin ja toteutettiin pikaisesti valmiuslaki, jossa yhtenä toimenpiteenä viruksen torjumiseksi asetettiin vierailukielto sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin, ikäihmisten asumispalvelut mukaan lukien. Aiemman tutkimuksen perusteella vierailuilla tiedetään olevan suuri merkitys sekä hoivakotien asukkaiden että vierailevien läheisten hyvinvoinnille. Me kuvasimme läheisten näkökulmasta, millaisin keinoin yhteyttä hoivakodissa asuvaan omaiseen on pidetty vierailukiellon aikana, miten vierailukielto on vaikuttanut hoivakotiasukkaiden läheisiin, millaisia vaikutuksia hoivakodissa asuvan omaisen hyvinvoinnissa on havaittu ja mitä oppia läheisten kokemuksista voitaisiin saada tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksen aineistona on 28 läheisiltä saatua sähköpostikirjettä, jotka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla. Vaikka uusien viestintäteknologioiden käyttöönotto on helpottanut yhteydenpitoa hoivakotiin, on huoli omaisen tilanteesta ja epätietoisuus vierailukiellon kestosta heikentänyt läheisten hyvinvointia. Tulevaisuutta ajatellen tärkeää oppia saatiin erityisesti siitä, että varmuusvarastojen suunnittelussa kannattaa huomioida sosiaaliset tekijät lääketieteellisten lisäksi. Tuloksillaan tutkimus osallistuu poikkeusoloihin varautumiseen, hoivakotien toiminnan kehittämiseen ja vanhojen ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta käytävään keskusteluun.
  • Avellan, Eija (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan extranet-informaation hallintaa extranetiä käyttävissä tietointensiivisissä organisaatioissa. Työn tavoitteena on selvittää, a) miten organisaatioiden toimintakäytännöt selittävät sitä, missä laajuudessa extranet on otettu niissä käyttöön b) mikä on extranetin ja siinä olevan informaation merkitys käyttäjille sekä c) mihin extranetin informaatiota käytetään ja miten sitä jaetaan organisaatioissa. Tutkielmassa extranetillä tarkoitetaan sidosryhmille suunnatun informaation yksisuuntaiseen välittämiseen käytettävää järjestelmää, jossa ei ole operatiivisia toimintoja. Tutkimusongelma liittyy tilanteeseen, jossa extranet on ollut yleisesti organisaatioiden käytössä 1990-luvulta asti, mutta aihetta koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta on toistaiseksi olemassa melko vähän. Tutkielman teoreettinen viitekehys kattaa tietojohtamisen (knowledge management) kirjallisuutta. Tärkeimmät teoriat ovat Choon informaation hallinnan prosessimalli, Hansenin et al. tietojohtamisen strategiat sekä Taylorin informaation käyttöluokat. Viitekehyksen tärkein merkitys tutkielmalle on toimia työkaluna, jota vasten empiiristä aineistoa peilataan, lisäksi viitekehys toimii aineiston käsitteellistämisen apuna. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen aineisto koostuu edunvalvontayhdistyksen, Lääketeollisuus ry:n, neljän jäsenyrityksen teemahaastatteluista. Haastateltavat edustavat organisaatioiden asiantuntijatasoa sekä ylintä johtoa. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Tutkielmassa todetaan, että extranetin käyttöoikeuksien laajuutta organisaatioissa selittävät toiminnan organisointi, johdon optimismi ja työntekijöiden toimenkuvat. Extranetin merkitys on käyttäjille melko laaja, ja käyttäjät painottavat esimerkiksi ajankohtaisuutta, luotettavuutta, tulkintojen merkitystä sekä käytön reaktiivisuutta. Extranet-informaatiota käytetään organisaatioissa toimintaympäristön luotauksessa, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseissa sekä toiminnan suunnittelussa. Extranet-informaation jakaminen on epävirallista, käytännöt vaihtelevia eikä organisaatioissa ole määritelty informaation jakamisen suhteen vastuita. Hansenin et al. tietojohtamisen strategioista organisaatioissa näyttää vallitsevan erityisesti personointistrategia. Tutkielmassa havaitaan, että tietojohtamisessa ja informaation hallinnassa keskiössä ovat niin organisaation johto, yksilöt kuin teknologiakin. Johto voi omalla toiminnallaan luoda puitteet organisaation toimintakäytäntöihin, mutta myös yksilöiden näkemyksillä on merkitystä siinä, miten informaatiota jaetaan ja kenen koetaan olevan vastuussa tiedon kehittämisestä. Tutkittavissa organisaatioissa havaitaan kahden ääripään näkemyksiä: toisen ääripään mukaan extranet-informaatiota ei tarvitse erityisesti jakaa, toisen ääripään mukaan jakaminen on koko organisaation eduksi. Johdolla ei aina ole käsitystä organisaation toimintakäytännöistä, eikä se siten kyseenalaista näitä käytäntöjä. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat: Hansen et al. (1999): What"s your strategy for managing knowledge?; Choo, Chun Wei (1998): The knowing organization; Choo, Chun Wei (2000): Information management for the intelligent organization; Taylor, Robert (1991): Information Use Environments.
  • Järvinen, Vesa (Helsingin yliopisto, 2015)
    The purpose of this Master’s thesis is to find out what kind of views Finnish forest professionals have concerning forest data that’s based on laser scanning. Lately there have been a lot of changes in forest organizations and in the forest professional’s work environment. One of these big changes is that forest data based on laser scanning is becoming a part of operative forest planning. Extensive mapping of forest areas is more often done with airplane or satellite remote sensing. This way it is possible to cut down costs and make mapping more efficient by reducing sample plots and using more remote sensing data. This study focuses on this change from the perspective of an employee of a forest planning or advisory organization. The theoretical frame is action theory. The aim is to find out how this new forest data suits forest planning and is the quality of the data good enough to make forest plans. This research is a very topical subject because forest data that is based on laser scanning is going to bring significant changes to the forest planning field practices. The strengths of laser scanning are that it is objective and it gives at least as accurate tree data measures as other methods. Forest data based on laser scanning is also quite inexpensive, it can be acquired very quickly and it is easy to update. There is very little previous research about this subject. It is likely that new researched information is going to improve the usability of forest data that is based on laser scanning at forest planners’ everyday work. This research was implemented with web-based questionnaire and both quantitative and qualitative methods where used. The sample was taken from three forest organizations (The Finnish Forest Centre, OTSO Forest Services and The Forest Management Associations). The aim was to select forest professionals that use laser scanning based forest information at their work. The whole sample size was 929 respondents and the response rate was 37 percent. The research methods used were statistical description, cross tables and qualitative thematic analysis. When we look at the results it is clear that there are differences on how regularly forest data based on laser scanning is used in these three organizations. The Finnish Forest Centre and OTSO Forest services are using forest data based on laser scanning more often than The Forest Management Associations, but in all of these organizations there was a desire to use it more. The results of this study clearly show that a main part of forest professionals think that this new method is suitable for forest planning at least as an aid to making forest plans. The forest professionals also thought that there is still room for improvement in this new forest data collection method. There are too many errors at reliability especially in young and untreated forest. There is also a difficulty to determine the ratio of tree species. Generally it can be said that forest data based on laser scanning is liked among the forest professionals and they would like to use it more in the future.
  • Julku, Susanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Objectives: The purpose of this master's thesis is to study the everyday life of homes, based on the articles published in Helsingin Sanomat. The articles were published in 2005-2015. The focus for the research was the "Kodin arki" article collection (Janhunen-Abruquah [ed.] 2009. It was decided to analyse the articles in Helsingin Sanomat (HS) because it is the widest newspaper by its circulation in Finland and the articles were also available as digital material. The theoretical part of this thesis is focused on everyday life, on the changes of it within society and on the research done on the subject. The research questions are the following: 1. In which style is the everyday life of homes written about? 2. Which themes of everyday life are brought up in the articles? 3. Which common factors can be found from the themes brought up from the writings of the everyday life at home? The study consisted of 33 articles from Helsingin Sanomat and were intended to provide a comprehensive overview of the image created by one media representative regarding the everyday life. By analysing an overview of the individual articles, a more reliable description of the media style becomes visible and the result may also differ from the type of image the random may form. Methodology: The methodology used in this research is of qualitative and descriptive. The method used in analysing the data is content analysis. Since the content of the articles always represents a wide range of perspectives and the different connections between various matters, it is important to remember that in this type of research these matters are described as accurately as possible and interpreted in a variety of ways. People's experiences of the data vary and consequently the causes and consequences are of diverse nature. In contrast to qualitative research which does not aim at statistical generalizations but instead aims at describing phenomena or events, in understanding a particular activity or in giving a theoretical interpretation of a phenomenon. Results and conclusions: Home and everyday life are much analysed subjects in the media, including the press. HS writings also deal with these topics from many different perspectives. Everyone has one's own experiences and opinions on the topic in question. The topics which HS and other media chooses to write on modifies the opinions of the citizens, raising certain issues and topics which are being discussed in different contexts in the society. The everyday life at homes is reflected in HS articles as a busy and effective activity or as a continuous struggle on everyday basis, such as social or interpersonal relationships. The readers are told of everyday experiences which are familiar to many working adults. Eleven articles were discovered out of the data and four of them were summed up. These were as follows: skills, the endurance, the actions and the environment. These themes appeared in all articles with a slightly different emphasis on the type of writing and could be seen as aggregating factors in the context of everyday life in HS.
  • Vilen, Tarja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Sanomien Musta laatikon toimittajien kokemukset livejournalismista ja sen tehokeinojen hyödyntämisestä yleisön sitouttamiseen. Livejournalismi on uusi journalismin muoto, joka on viime aikoina alkanut kiinnostaa akateemista tutkimusta. Suomessa livejournalismin edelläkävijä on Helsingin Sanomien Musta laatikko. Käsitteellä livejournalismi viitataan tapahtumaan, jossa journalistit esittävät aiemmin julkaisemattomia ja käsikirjoitettuja, editoituja ja harjoiteltuja puheenvuoroja läsnäolevalle liveyleisölle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisin keinoin livejournalistit lisäävät yleisön sitoutumista, ja miten näitä keinoja voisi hyödyntää journalismiin laajemmin. Tätä tarkoitusta varten on haastateltu kahdeksaa Mustan laatikon livejournalistia. Tutkielman teorialuvussa käydään läpi median murroksen myötä tapahtunutta journalismin käännettä yleisölähtöisyyteen ja perehdytään uuden media-ajan ilmiöihin. Livejournalismin ideana on tarjota tarinoita elävälle yleisölle, minkä vuoksi yleisösuhde ja sen rakentuminen on hyvin keskeinen käsite. Livejournalismia lähestytään uuden media-ajan ilmiönä, jota tutkimalla voi olla mahdollista saada uutta tietoa journalismin yleisösuhteesta sekä sen tulevaisuudesta. Ratkaisuna yleisön luottamuksen ja sitoutumisen kasvattamiseen on esitetty journalismin laadun määrittämistä uudelleen niin, että sisällöt ovat yleisölähtöisiä ja vastaavat yleisön tarpeisiin. Aika näyttää olevan otollinen livejournalismin kaltaisille elämyksellisille journalismin ilmiöille, sillä yleisöt haluavat livekohtaamisia ja aitoja kokemuksia. Uudet journalismin muodot haastavat luopumaan perinteisestä jaottelusta populaarin viihteen ja laadukkaan tiedon sekä tunteen ja järjen välillä. Tämän tutkimuksen haastatteluaineiston keräämiseen käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja analysointiin hyödynnetään temaattista analyysiä. Mustan laatikon toimittajat pitävät livejournalismia perinteistä journalismia syvällisempänä, läpinäkyvämpänä, tarinallisempana, subjektiivisempana, tunteellisempana ja vuorovaikutteisempana journalismin muotona. Kaikkien näiden koettiin lisäävän sekä yleisön kiinnostusta että luottamusta, mutta samalla niiden käyttämiseen journalismissa suhtauduttiin kriittisesti. Perinteisessä journalismissa toimittajat puolustavat edelleen objektiivisuuden tavoittelun säilyttämistä journalismin keskiössä ja korostavat subjektiivisen sekä objektiivisen sisällön erottelun tärkeyttä. Yleisölähtöisyyteen suhtauduttiin osin kriittisesti, koska osan mielestä liiallinen yleisön miellyttäminen voi olla uhka journalismin objektiivisuudelle. Journalismin yleisösuhteessa nähtiin parantamisen varaa ja moni kertoi Mustan laatikon tehneen näkyväksi sen, että yleisöllä on tarve ja halu olla yhteydessä toimittajiin. Toimittajien liveläsnäolo tuntuu inhimillistävän journalismia, jonka myötä yleisö luottaa esiintyjään ja mahdollisesti myös journalismiin enemmän. Journalismin teossa koettiin tärkeäksi journalistinen prosessi, ja että sisällöt olisivat entistä läpinäkyvämpiä. Livejournalismin tehokeinojen hyödyntämisestä esiin nousivat myös yhteistyön lisääminen, kirjoitus- ja innovaatiotyöpajat, livekohtaamiset yleisön kanssa, yleisövuorovaikutus, hidas tutkiva journalismi sekä uudenlaiset muodot, kuten podcastit, journalistinen essee ja videoanalyysi. Musta laatikko nähtiin avauksena uudenlaisille tavoille tehdä journalismia ja sen koettiin palauttavan niin yleisön kuin toimittajienkin uskoa journalismin merkityksellisyyteen. Vaikka alalla on kova tarve yleisön sitouttamiseen, toimittajat olivat yhtä aikaa sekä vastahakoisia että innokkaita ottamaan käyttöön tunnepitoisia ja sitouttavia tarinankerrontakäytäntöjä. Siihen, onko Mustalla laatikolla vaikutusta journalismin kenttään laajemmin, osa suhtautui kriittisesti tai varovaisesti media-alan vallitsevan tilanteen takia. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että on tartuttava syvällisesti ja luovasti siihen, miten livejournalismin keinoja voisi hyödyntää laajemmin journalismin kentällä. Tähän tarvitaan erityisesti journalismin yleisötutkimusta. Iso kysymys tutkimuksessa ja alalla lopulta on, että vaikka yleisö haluaisi tietyntyyppistä sisältöä, onko sen tuottaminen taloudellisesti kannattavaa.
  • Stipa, Anita (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimus tarkasteli nuorten tanssijoiden arvoja ja unelmia kuuden alle 30-vuotiaan tanssijan ja tanssinopiskelijan teemahaastattelujen ja kvantitatiivisen arvomittauksen avulla. Tanssijoiden arvoista ei ole aikaisempaa tutkimusta, joten tutkimus täyttää aukon kirjallisuudessa. Tanssija on ammattina lähellä taiteilijaa, mutta myös huippu-urheilijaa. Knafo js Sagiv (2004) saivat tutkimuksessaan tukea hypoteesille että taiteilijat ovat arvoiltaan itseohjautuvia ja universalistisia. Kun huippu-urheilu on jo määritelmän mukaan suoriutumista, voi olettaa, että urheilijoiden arvoissa korostuu suoriutuminen. Tutkimuskysymykset koskivat paitsi sitä, mitä arvoja nuorilla tanssijoilla on, myös sitä, kuinka arvot ovat vaikuttaneet tanssijan uran valintaan, kuinka arvot heijastuvat haastatteluissa, kuinka tanssi heijastaa arvoja sekä mitä ja minkälaisia unelmia nuorilla tanssijoilla on. Tanssin tiedotuskeskuksen, Teatterikorkeakoulun ja tanssiteatterien kautta tavoitettiin haastateltaviksi kuusi alle 30-vuotiasta naispuolista tanssijaa ja tanssinopiskelijaa. Tutkimuskysymyksiä kartoitettiin puolistrukturoidussa teemahaastattelussa., jossa kysyttiin ensin tanssijoiden taustaa, sitten unelmia, arvoja, tulevaisuudenodotuksia, työssäkäyntiä, liikkumista yleensä tanssissa ja liikettä musiikkiin, tanssin yhteyttä elämän tarkoitukseen, tanssimaailmaa, tanssin tasoa ja roolien saantia. Lopuksi tutkittavat täyttivät Schwartzin arvokyselyn suomalaisen version (Pohjanheimo 1997), jossa oli 72 osiota. Teemahaastatteluissa nuoret tanssijat määrittelivät keskeisiksi arvoikseen tyypillisesti inhimillisyyden ja ihmisläheisyyden. Pipsa Niemisen mukaan (1998) on neljä syytä harrastaa tanssia: itseilmaisu, sosiaaliset kontaktit, kehon kiinteys ja hyvinvointi ja saavutus/ esiintyminen. Haastateltavani korostivat sisäistä halua, kehon ja liikkumisen tarvetta, he tanssivat onnellisuuden ja elämänilon takia ja itseilmaisun takia. Korostui se seikka ettei kukaan valitse tätä uraa rahan takia. Tanssijoiden arvohierarkiassa ensimmäisenä oli hyväntahtoisuus ja toisena itseohjautuvuus, kolmantena universalismi. Kun tanssijoiden arvoja verrattiin samanikäisiin suomalaisiin naisiin yleensä Puohiniemen (2006) tutkimuksen mukaan, tanssin harrastajille itseohjautuvuus, virikkeisyys ja suoriutuminen olivat paljon tärkeämpiä kuin nuorille suomalaisnaisille keskimäärin. Vähemmän tärkeitä taas olivat yhdenmukaisuus ja turvallisuus, mikä vastaa Knafon ja Sagivin (2004) havaintoja. Unelmia oli pysyä terveenä ja kehollisesti hyvässä kunnossa, saada töitä, perhe ja jopa talo, matkustelu.
  • Palojärvi, Donna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The purpose of this study is to describe, analyze and interpret the way novice class teachers see school bullying. The secondary purpose is to describe how peer harassment affects the novice teachers’ job. In 2010-centery studies, school bullying has been seen as a form of negative social behavior between pupils (Repo, 2015; Herkama, 2012). Teachers have to focus more and more on teaching social skills to pupils rather than the actual teaching. This has been associated with younger teachers’ increased stress levels at work and even plans on switching ca-reers (Aho, 2011). This study examines the education side of teacher job at the context of school bullying. Methods. This study is a qualitative research from the point of view of phenomenography. The material has been produced in a group chat between three novice teachers and the interviewer. All teachers have graduated during the last year and worked their first year as teachers. Besides of novice teachers I will also call them young teachers at this study, since all of them were under thirty years old. Results and conclusion. The peer harassment has changed because of new technology and smart phones. The term ‘school bullying’ has become an inadequate way in describing the reality of the bullying experiences that pupils have to deal with. From novice teachers’ perspective, it seemed that low social skills of pupils were the main reason why there are so much conflicts be-tween pupils in everyday life. The actual school bullying was rare, but the preventative jobs, such as conflict solving, took lots of time from teaching and learning in the class. Decision mak-ing, insecurity regarding the effectivity of one’s own practices as well as co-operation with the parents were experienced as a burden with negative effects on teaching. In conclusion, bullying and the bullying-preventive work increases the overall workload of teachers and takes up time and resources from the actual teaching.
  • Väänänen, Tuomo (Helsingin yliopisto, 2020)
    According to the idea of inclusion, all children have the right to attend a school near their home. By doing this, the aim is to realise educational equality in society. In Finland, researchers in the field of educational sciences have ended up using the term integration, which better describes the Finnish pedagogic practices in teaching pupils requiring special support. With integration, schools make pedagogic decisions and direct their resources to help the pupils. The aim of the three-step support decreed by Finnish law is to bring support to the child. Nowadays this happens more and more in general education classes.Teachers have learned to record support forms in pedagogic documents (Thuneberg & Vainikainen, 2015). The subject of my study rose from my 15 years of teaching experience and from current societal discussion. I wanted to listen to class teachers’ experiences about the forms of special support and how this support for integrated pupils really functions in the everyday work of general education classes. The study is based on Bandura’s (1997) social learning theory and the concept of self- efficacy. Phenomenological research methods enable the study of everyday phenomena and experiences that rise from them. To define the teachers’ experiences, I had an inside interview with three class teachers. Each of the teachers had at least one special support pupil in their class. The interviews took place in the spring of 2018. The inter-view material was analysed via qualitative content analysis. Material-based content analysis was started during the interviews and I returned to study the material again at the end of 2019. At that stage, the material classified earlier gave rise to three themes: 1. Functional solutions and forms of support, 2. Challenges faced by the class teachers, and 3. Stress from work. The study showed that class teachers plan and execute forms of special support. Realisation of the support varied from school to school. A common experience for all the teachers in the study was the feeling of loneliness in the classroom. Multi-professional cooperation was not functioning properly, teachers felt the need for an extra adult to help in the everyday situations in the classroom. The teachers talked about work-related stress. Their work was stressful especially when a pupil in the class was showing signs of psychical issues and had a difficult overall situation in life. The teachers experienced self- efficacy and were willing to work to make things better for the pupils. In the case of those pupils whose supporting was most difficult, the teachers felt that their support was not successful, and was therefore insufficient. The experiences of the teachers imply that in order to enforce the feeling of result efficacy, attention should be directed to working conditions and development of collective pedagogic planning and operations. Development of co-teaching could provide relief in teachers’ everyday work. In order for special support to be productive, it is crucial that new operational models combining expertise from different professions are developed and implemented inside the classrooms. When a special support pupil is integrated in a general education class, budgetary savings should never be grounds for a resolution.
  • Nguyen, Lilian (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat kaupan merkin tuotteet kuluttajien näkökulmasta. Kaupan merkit ovat kehittyneet muistuttamaan enemmän valmistajien merkkejä, jolloin niiden tutkiminen bränditeorioiden kautta on tarpeen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä brändipääoman ominaisuuksista kaupan omat merkit ovat onnistuneet luomaan. Tutkielma keskittyy kotimaassa toimiviin päivittäistavarakaupan omiin merkkeihin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu brändipääoman teoriasta. Brändipääoma koostuu neljästä osa-alueesta, joita ovat tunnettuus, mielleyhtymät, koettu laatu ja brändiuskollisuus. Tutkielman lähtökohtana on kaupan merkki, joka on soveltanut erilaisia kaupan merkin strategioita ja strategioiden avulla onnistunut luomaan merkille brändipääomaa. Tutkielmassa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkielman empiirisessä osuudessa tehtiin kuluttajatutkimus, jossa tehtiin yksilöllisiä haastatteluja. Kohdejoukko valittiin sukupuolen, iän, tulotason ja talouskoon perusteella, koska edustajia kustakin ryhmästä haluttiin saada yhtä suuri määrä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kaupan merkit ovat onnistuneet luomaan brändipääomaa tietyissä osa-alueissa. Kaupan merkki on onnistunut luomaan brändiuskollisuuden ensimmäistä tasoa. Brändipääoman osa-alueista tunnettuus oli selvästi vahvin ja yleinen mielikuva kaupan merkeistä oli positiivinen. Kaupan merkin tuotteiden laatua pidettiin myös hyväksyttävällä tasolla, mutta arviointiin on voinut vaikuttaa tuotteiden edullisempi ostohinta. Kaupan merkkien kohdalla hinnalla on edelleen suuri merkitys. Kaupan merkkien brändimielleyhtymä ja koettu laatu olivat tulosten mukaan heikoimpia. Brändipääoman vahvuus vaihteli myös eri tuotemerkkien ja tuotekategorioiden välillä.
  • Juvonen, Sara (Helsingfors universitet, 2017)
    A connection has been shown between a school's social capital and, on the one hand, their academic performance, and teacher well-being, on the other. A need for skills to develop one's school and occupational community is evident, since working in a school can be taxing, especially for teachers in the early stages of their career. The aim of this thesis is to identify strengths and weaknesses in social capital building (e.g. formation of networks, norms or trust) in a school community. A secondary goal is to take part in the seemingly diverse theoretical discussion around social capital. The thesis' theoretical frame was narrowed down to internal social capital, and it was further developed through organisational social capital research into three dimensions: structural, relational and cognitive. The data consisted of nine (9) staff interviews in an urban school, originally collected for a study focusing on well-functioning local schools (Tolu) in the University of Helsinki. Qualitative content analysis with a theoretical orientation was applied. The data was first organised into thematic categories, after which it was analysed with the help of earlier operationalisation of social capital. Both strengths and weaknesses were found. The main structural strengths were e.g. connectedness to the school area and a shared educational ethos. Weaknesses in this dimension were structural holes and a somewhat exclusive school area, to name some. Relational social capital was supported by explicitly stated policies and open conversation, to name a few, whereas staff commitment to said policies and differing expectations could be seen as challenges. Finally, the cognitive dimension of social capital was built on traditions and an organisational culture promoting staff involvement. This dimension was challenged by changes in faculty and commitment to organisational goals and vision. Norms are essential for the formation of any community, but too strong a norm may become restricting for the actors in a social structure. A balance between norms and flexibility could be beneficial, so that social capital may be seen as a resource rather than restriction.
  • Myötämäki, Anna-Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tutkimani aineiston perusteella ja sen laajuuden sallimissa rajoissa saada selville, millaisten yliluonnollisten olentojen kohtaamisesta suomalaiset kertovat, millaisia tulkintoja kohtaamisista tehdään, miten olentoja kohdataan ja millaisia seurauksia ja reaktioita olentojen kohtaamiset aiheuttavat kokijalle. Aineistonani oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan tallennettu, Kirsi Hännisen tutkimuskyselynsä pohjalta kokoama ”Oletko kohdannut yliluonnollisen olennon?” -aineisto. Aineisto on kerätty vuosina 2003-2004. Analysoin aineistoa suhteessa erilaisiin tulkintakehyksiin, kuten kansanuskoon ja vertailin tutkimustuloksiani aiempaan tutkimukseen. Tutkimusmetodina käytin laadullista tutkimusta. Kohtaamisten aistimisen tapoja vertaillen aineistossa merkittävästi yleisimpiä olivat näköhavainnot. Äänihavaintoja oli toiseksi eniten. Aineistossa oli myös esimerkiksi monen eri aistin kautta koettuja havaintoja sekä tuntohavaintoja. Monet kokemuksista tapahtuivat unessa tai unen ja valveen rajalla. Näköhavainnoille tyypillinen piirre oli olennon olemuksen ja toiminnan yksityiskohtainen kuvailu, erityisesti silloin, kun olento muistutti ihmistä. Ihmistä muistuttava olento saattoi olla nimetty esimerkiksi enkeliksi, tontuksi tai etiäiseksi, tai kyseessä saattoi olla vainajakokemus eli kuolleen ihmisen hahmo. Yliluonnolliset kokemukset tapahtuivat yleensä spontaanisti ja kokijan tietoisesti edesauttamatta asiaa. Yliluonnollisten kokemusten aiheuttamista tunnetiloista yleisiä olivat hämmästys, pelko, lohtu sekä rauha. Enkelikokemukset olivat oikeastaan poikkeuksetta tavalla tai toisella positiivisia, usein esimerkiksi lohdullisia kokemuksia, kun taas vainajakokemusten aiheuttamat tunnetilat vaihtelivat. Yliluonnollisen kokemuksen vaikutus kokijan elämään ja uskomuksiin oli toisinaan hyvinkin voimakas, toisinaan taas vaikutusta elämään ei oltu sanoitettu lainkaan. Monille yliluonnollisen olennon kohtaamisen oleellinen merkitys oli se, että kokija tuli ikään kuin tietoiseksi selittämättömän ja tuonpuoleisen olemassaolosta ja/ tai kuolemanjälkeisestä elämästä.
  • Virkkunen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurisen monimuotoisuuden liittyvät haasteet ja kysymykset, vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta aikuissosiaalityöhön. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti uskonnon paikkaa aikuissosiaalityön kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi taustoituksena yhteiskunnallista ja ajallista kontekstia. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevan suuren kaupungin alueella yksilöllisinä puolistrukturoituna teemahaastatteluina, joihin osallistuivat aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöinä toimivat tai toimineet henkilöt. Tutkimusaineisto koostuu viidestä haastattelusta. Tutkimuskysymykset jakautuivat kolmeen osaan. 1. Millaisia tiedollisia ja toiminnallisia valmiuksia sosiaalityöntekijöillä on kulttuurien kohtaamiseen? 2. Millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on kohtaamisista kulttuurien välisten asiakkaiden kanssa? 3. Millaisia koulutus- tai kehitystarpeita sosiaalityöntekijät kokevat työssään? Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään sosiaalisen konstruktion käsitettä sekä Merja Aniksen kehittelemää kehysanalyysia. Sisällön- ja diskurssianalyysien avulla esille nostetaan viisi pääteemaa, joiden avulla koottiin yhteen tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Analyysin tuloksena huomattiin, että erilaiset kulttuurit paikantuvat aikuissosiaalityön kontekstissa yhtäältä koko alan ja käytännön sosiaalityön kentän läpäiseviksi valta- ja vähemmistökulttuurien yhdessä muotoilemaksi työn ja vuorovaikutuksen lähtökohdiksi. Toisaalta taas ilmiöksi, jonka juuret ovat paikannettavissa suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus- ja hyvinvointipolitiikan osana olevan muutoskeskusteluun. Sosiaalityöntekijöiden mukaan koulutuksen lisäksi keskeisiä kulttuurisen kompetenssin määrittäviä tekijöitä ovat asenne ja oma kiinnostus. Aikuissosiaalityöntekijöiden esittämien selontekojen perusteella kulttuurisia piirteitä tunnistetiin hyvin, mutta ne luokiteltiin pääsääntöisesti selvärajaisina ja liikkumattomina. Tulkintojen voidaan katsoa olevan tilannekohtaisia, mutta niissä esiintyi myös säännönmukaisuuksia. Kehysanalyysin perusteella tuotetusta puheesta voitiin havaita osallistavaa, kulttuuritietoista, tasa-arvoistavaa, sopeuttavaa ja rasismitietoista puhetta. Tämän puheen avulla asiakkaille tuotettiin erilaisia identiteettejä, joiden kautta sosiaalityöntekijät määrittelivät työtapojaan ja -käytänteitä. Aineiston perusteella uskonto paikannettiin aikuissosiaalityön kentällä vahvasti osaksi kulttuuria. Yleisesti koettiin, että uskontoa ilmiönä ei tunneta hyvin. Aineiston perusteella uskontoa edustamaan nostettiin usein islam, jonka kautta tulkittiin uskonnon erilaisia ilmenemismuotoja. Sosiaalityötekijät kokivat tarvitsevansa koulutusta ja työn kehittämistä monikulttuurisuuden erilaisten ilmaisumuotojen kohtaamiseen.
  • Seppänen-Järvelä, R; Syrjä, V; Juvonen-Posti, P; Pesonen, S; Laaksonen, M; Tuusa, M; Savinainen, M; Henriksson, M (Kela, 2015)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141
    Tämä tutkimus on osa Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeeseen (TK2-hanke) kohdistunutta arviointitutkimusta, jonka tehtävä oli arvioida kuntoutusmallin toteutumista ja toimivuutta sekä sen vaikutuksia ja hyötyjä kuntoutujan, työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen palvelutuottajan näkökulmista. Tapaustutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa kuntoutujan kuntoutus- ja kuntoutumisprosessista, sen sisällöstä ja etenemisestä sekä kuntoutumista edistävistä ja haittaavista mekanismeista. Monimenetelmällinen tapaustutkimus koski 11:tä kuntoutujaa. Siinä sovellettiin fenomenologista ajattelutapaa, realistisen arvioinnin käsitteitä ja vertailevan analyysin metodia. Tutkimuksessa oli moninäkökulmainen haastatteluaineisto sekä asiakirja- ja kyselyaineistot. Aineistojen analyysissä koottiin ensin kaikista aineistoista tutkimuskysymyksittäin tapauskuvaukset, ja toisessa vaiheessa tapauksia vertailtiin kuntoutujan työuraan liittyvien vaikutusten näkökulmasta. Toimijoiden yhteistoiminta edisti kuntoutumista. Kuntoutujan oman toimijuuden lisäksi keskeistä oli esimiehen tai työpaikan osallistuminen. Vaikutukset, jotka kytkeytyivät työhön ja työuraan, edellyttivät työpaikan ja esimiehen aktiivista osallistumista kuntoutusprosessiin. Kuntoutuksen tulokset rajoittuivat kuntoutujan omaan terveyteen ja hyvinvointiin, jos kuntoutumista edistävä mekanismi työpaikalla ja esimiestyössä ei toiminut. Työterveyshuollon aktiivinen kumppanuus edisti erityisesti osatyökykyisten kuntoutumista. TK2-malli vaikutti merkittävästi yksilön hyvinvointiin ja tuki työssä jatkamista, kun kuntoutujan toimijuutta tuettiin ja hän sai riittävästi tietoa tavoitteiden asettamista ja päätöksentekoa varten.
  • Humppila, Laura O. A. (Helsingin yliopisto, 2017)
    Osallisuus on kokemus, joka ulottuu identiteettiin asti. Osallisuutta on tutkittu laajalti erityisesti yhteiskuntatieteissä osallistumisen kautta, mutta sen kokemuksellista puolta vähemmän. Tässä pro gradu- tutkielmassa tavoitteena on valottaa nuorten näkökulmaa osallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden merkityksiä nuorten näkökulmasta viiden 13-17 -vuotiaan nuoren haastattelun avulla. Kaikki haastatellut Nuoret ovat osallistuneet nuorten osallisuuden lisäämiseen liikuntakysymyksissä suunniteltuun Your Move -kampanjaan. Subjektiivisia kokemuksia tulkitsemalla etsitään nuorille yhteisiä osallisuuden määritelmää ja merkityksiä ja hahmotetaan osallisuus- tai osattomuuskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä ja -kokemusten näyttäytymistä käyttäytymisessä. Teoreettis-metodologinen viitekehys on tulkitseva fenomenologinen analyysi IPA (interpretative phenomenological analysis). Tutkimuksen taustalla on käsitys ihmisestä sosiaalisena, kokevana ja omaa toimintaansa reflektoivana toimijana. IPA-tutkimus on luonteeltaan fenomenologista, idiografista ja hermeneuttista edellyttäen kunkin tutkittavan yksilöllistä tulkintaa ja tulkinnan monitasoisuuden tiedostamista. Osallisuuden tunne määritellään tutkimuksessa tunnekokemukseksi kuulumisesta ja siitä, että voi ja on kykenevä vaikuttamaan itselleen merkittävään asiaan. Haastateltujen nuorten määrittelemänä osallisuus tarkoittaa, että on halu osallistua ja osallistuu johonkin toimintaan, johon on otettu mukaan ja jossa kokee, että on, tai ainakin voi olla jotain omaa, ja siihen liittyy positiivinen tunnelataus, jonka haluaa kokea uudelleen. Vaikka osallisuutta voi kokea erilaisissa ympäristössä, kotona, koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa jne., samankaltaiset asetelmat liittyvät sen kokemisen mahdollistumiseen. Nuori voi kokea osallisuutta silloin, kun hän itse on hakeutunut mukaan johonkin ryhmään tai toimintaan, kun nuori on pyydetty mukaan ryhmään tai osallistumaan toimintaan, tai silloin, jos nuorelle ehdotetaan jotakin toimintaa, ilman konkreettista ryhmää. Usein kokemukseen vaikuttaa joko merkityksellisen aikuisen tai vertaisryhmäläisen tekemä esimerkki, mukaan pyyntö tai innostaminen. Tutkimuksen mukaan osallisuuskokemukset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä, mutta moninaisia. Ne voivat antaa ja välittää tietoa itsestä: esimerkiksi itsetuntemus ja itsevarmuus kasvavat ja sosiaalinen identiteetti kehittyy, vahvistuu ja ilmenee muille. Osallisuuskokemukset sisältävät oppimiskokemuksia: erilaiset ryhmätoiminnan, ohjaamisen tai muut yhdessä opetellut taidot kehittyvät ja toimijuus lisääntyy. Osallisuuden merkitys liittyy myös inhimillisten: sosiaalisten liittymisen, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeiden toteuttamiseen. Osallisuuden tunnetaso on merkittävä, ja ei osallisuuden kokemus voi olla myös haitallista esimerkiksi nuoren pystyvyydelle. Osallisuuden yksilöllisiä merkityksiä olisi hyödyllistä tarkastella pitkittäistutkimuksessa. Jatkotutkimuksena voisi tarpeiden ja osallisuuden suhdetta tarkastella syvemmin ja tutkia myös sosiaalisen median vaikutusta osallisuuden kokemuksiin ja sen merkityksiin.