Browsing by Subject "laajeneminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Rantanen, Mari (1999)
    Euroopan unionin laajentumista itään on totuttu pitämään Euroopan unionin osalta poliittisena päätöksenä. On Euroopan unionin etu, että sen lähialueiden poliittiset ja taloudelliset olot ovat vakaat. Talouden näkökohtia on käytetty lähes yksinomaan puolustelemaan laajentumisen toteutuksen pitkää ja epämääräistä aikataulua. Keski- ja Itä-Euroopan maat olisivat nettohyötyjiä oikeutettuina huomattaviin tulonsiirtoihin Euroopan unionin maatalous- ja rakennerahasto-ohjelmien puitteissa. Laajentumisen toteuttamista luonnehtii vaiheittaisuus. Toistakymmentä Keski- ja Itä-Euroopan maata on tarkoitus hyväksyä jäseniksi yksitellen tai usean maan ryhmissä ennalta määräämättömällä aikavälillä. Työn tarkoituksena on tutkia, onko talouden näkökulmasta määriteltävissä Euroopan unionille optimaalista ajoitusta vaiheittaisen laajentuminen toteuttamiseksi. Philippe Martinin ja Gianmarco Ottavianon artikkeliin "The Geography of Multispeed Europe" perustuen tarkastellaan alueellisen integraation vaiheittaisen laajentumisen vaikutuksia yritysten maantieteelliselle sijainnille. Tarkastelun lähtökohta on epätäydellisessä kilpailussa, jota edustaa monopolistisen kilpailun sektori, joka valmistaa eriytyneitä tuotteita ja jonka tuotannossa vallitsevat kasvavat skaalatuotot. Alueellisen integraation laajentumisen vaiheittainen eteneminen mallinnetaan Philippe Martinin artikkeliin "A Sequential Approach to Regional Integration: The European Union and Central and Eastern Europe" pohjautuen. Alueellisen integraation laajentumisen etenemistä kuvataan tyylitellyllä pelillä. Osoitetaan, että alueellisen integraation paras, "first best", strategia saattaa johtaa laajentumisen epäonnistumiseen. Tietyillä ehdoilla pienet integraation ulkopuoliset maat kieltäytyvät integraation jäsenyydestä ja vapaamatkustavat alueellisen integraation suhteessa suurella koolla ja vähäisenä protektionismilla. Molempien mallien pääasiallinen tulos on, että pitkä siirtymävaihe vaarantaa laajentumisen onnistumisen.
  • Grönqvist, Jessica (2008)
    Tämä tutkielma liittyy kolmeen eri aiheepiiriin: EU:n laajentumiseen, Turkin jäsenyysprosessiin ja Kyproksen konfliktiin. Laajentuminen on olennainen osa EU:n toimintaa. Laajentuminen on määritelty pehmeäksi vallaksi sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi välineeksi, jonka avulla EU:n on mahdollista saavuttaa omia tavoitteitaan ja levitää omia arvojaan. Alkujaan kuuden jäsenvaltion yhteisö onkin kasvanut ja kehittynyt yhä laajemmalle alueelle käsittäen nykyään 27 jäsenvaltiota halki Euroopan. Unionin rajoja ei ole kuitenkaan vielä määritelty ja tällä hetkellä jäsenyysneuvotteluita käydään Turkin ja Kroatian kanssa. EU aloitti jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa lokakuussa 2005. Näiden jäsenyysneuvotteluiden arvioidaan kuitenkin vievän vuosia, eikä Turkin jäsenyys ole mitenkään varmaa. Turkin liittymisprosessiin liittyykin monia haasteita, joista Kyproksen kysymys on yksi. Kyproksen konflikti liittyy saaren kahden yhteisön välisiin suhteisiin, mutta siihen liittyvät myös kansainväliset tekijät ja toimijat. Esimerkiksi Turkin sotilaallinen läsnäolo jatkuu saarella edelleen. Kypros onkin jakautunut kahtia kyproksenkreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan sekä kyproksenturkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen. Kyproksen tasavalta on kansainvälisesti tunnustettu, mutta kyproksenturkkilaisten itsenäisyyden on ainoastaan Turkki tunnustanut. Tutkielman päähypoteesina on, että Kyproksen kysymys on olennainen tekijä Turkin liittymisprosessissa. Työn tavoitteena on selvittää Kyproksen kysymyksen merkitystä Turkin jäsenyysprosessissa. Tämän lisäksi tavoitteena on myös liittää Turkin jäsenyyskysymys EU:n laajentumiskontekstiin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: mikä on EU:n kanta ja asema Kyproksen kysymyksessä, miten Kyproksen kysymys näkyy Turkin liittymisprosessissa sekä miten Turkin tapaus asettuu EU:n laajentumispolitiikkaan. Kysymysten kannalta olennaisimmat lähteet muodostuvat EU-materiaalista: Eurooppa-neuvoston puhenjohtajien päätelmistä sekä Turkin liittymisprosessiin liityvistä asiakirjoista, kuten neuvottelukehyksestä, liittymiskumppanuudesta ja vuosittaisista kehitysraporteista. Turkki sopii hyvin EU:n määrittelemiin laajentumisen tavoitteisiin. Turkin jäsenyys vahvistaisi EU:n mukaan demokratiaa, vaurautta ja vakautta Euroopassa. Olennaista Turkin tapauksessa on juuri Turkin positiivisen kehityksen varmistaminen. Turkki asettuu myös hyvin EU:n ulko- ja turvallisuuspolittiisiin tavoitteisiin. Turkin sijainnilla kuten myös sen sotilaallisella vahvuudella on tässä tärkeä asema. Turkin merkitys korostuu myös energiapoliittisesta näkökulmasta. Turkin jäsenyyskysymys kuvastaakin hyvin, miten laajentuminen muodostaa poliittisen välineen. EU-jäsenyyden ehdollisuudesta nousee kuitenkin myös haasteita, joiden suhteen EU edellyttää Turkilta muutosta. Kypros yhtenä näistä on määritelty neuvottelukehyksessä ja liittymiskumppanuudessa tekijäksi, johon Turkin kehitystä arvioidaan ja joka voi näin vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun. Kyproksen merkitys Turkin liittymisprosessissa rakentuu EU:n ja Turkin erilaisesta näkökulmasta Kyproksen konfliktiin, Kyproksen kysymyksen liittämisestä Turkin jäsenyysprosessiin sekä Kyproksen EU-jäsenyydestä.
  • von Rabenau, Thomas Erik Mikael (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin laajentumisprosessin merkitystä Turkin ihmisoikeustilanteen kehittymisessä. Turkin tasavallan perustamisesta lähtien vuonna 1923 Turkki on määrätietoisesti suunnannut poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset suhteensa länteen. Sen viime vuosien pyrkimykset Euroopan unionin jäseneksi ovat sikäli luonnollinen jatkumo sen harjoittamalle politiikalle. Merkittävimpänä esteenä maan Euroopan unionin jäsenyydelle on yleisesti pidetty sen puutteellista ihmisoikeustilannetta, jota ovat arvostelleet Euroopan unionin lisäksi myös Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä monet kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt. 2000-luvun alussa Turkki käynnisti mittavan uudistusprosessin näiden puutteiden korjaamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan Turkin ihmisoikeusuudistuksia kansainvälisten sopimusten, lakien ja käytännön osalta ja arvioidaan, kuinka suuri merkitys laajentumisprosessilla on tosiasiassa ollut niiden edistämisessä. Tarkasteluajanjakso sijoittuu vuosille 1998–2008. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Thomas Rissen, Stephen C. Roppin ja Kathryn Sikkinkin viiden vaiheen spiraalimalliteoriaa. Se on tehokas työkalu selittämään ihmisoikeuksien kehitystä eri yhteiskunnissa. Teoria esiteltiin vuonna 1999 julkaistussa, em. kirjoittajien toimittamassa The Power of Human Rights -kirjassa. Ensisijaisena aineistona tutkielmassa on käytetty Euroopan komission vuosien 1998–2007 vuosittain julkaisemia Turkkia koskevia edistymisraportteja ja muita Euroopan unionin asiakirjoja. Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi tuloksia on verrattu Amnesty Internationalin ja Turkin ihmisoikeusyhdistyksen julkaisemiin raportteihin ja tiedotteisiin. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että Turkin ihmisoikeustilanne on 2000-luvulla kohentunut perustuslain, rikoslain ja muiden lakien, säädösten ja ohjeiden sekä lakien täytäntöönpanon ja valvonnan osalta merkittävästi. Lisäksi kansainvälisistä velvoitteista on tehty sitovia ja ne on asetettu kansallisten lakien yläpuolelle. Turkin valtio on myös enenevässä määrin alkanut noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Analyysissä todistetaan, että nämä muutokset ovat olleet nimenomaan Euroopan unionin laajentumisprosessin aikaansaannosta. Lisäksi todetaan, että Euroopan unionin ehdollisuus eli palkitsevan tuen strategia on erittäin vahva työkalu ihmisoikeuksien edistämisessä.
  • Autio, Anne (2000)
    Tutkielman aiheena on Euroopan unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Tavoitteena tutkielmassa on hahmottaa itälaajentumisesta käytyä ajankohtaista keskustelua ja tarkastella laajentumisen vaikutuksista esitettyjä arvioita, ennusteita ja laskelmia. Näkökulmaksi on valittu laajentumisen vaikutusten tutkimus EU:n kannalta. Tällöin tutkielman viitekehyksen muodostavat laajentumisen problematiikka ja keskeiset käsitteet, jolloin tarkastellaan laajentumisen vaikutuksista esitettyjä arvioita politiikan, talouden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Empiirisessä osuudessa tuodaan esille tilannetta KIE-maissa, jolloin tapauksena käsitellään Tshekin tasavaltaa. Tällöin tarkastellaan, minkälaisia haasteita liittyminen Euroopan unioniin merkitsee Tshekille ja pohditaan, minkälaisia ongelmia Tshekki on kohdannut viime vuosina sopeutuessaan EU-jäsenyyteen. Tarkasteltasessa laajentumiseen poliittisia haasteita havaitaan, että EU:n instituutioiden uudistaminen on välttämätöntä, jotta laajentuminen ylipäätään voi olla mahdollista. Merkitseehän laajentuminen EU:n muuttumista entistä heterogeenisemmäksi. Arvioiden mukaan laajentuminen merkitsisi nykyisellään EU:n päätöksenteossa jäsenmaiden valtasuhteiden pienentymistä, jolloin pienet maat (esimerkiksi Tshekin tasavalta) hyötyisivät laajentumisesta. Myös sekä jäsenmaiden että hakijamaiden kansalaisten asenteet laajentumisprosessia kohtaan ovat tärkeitä koko prosessin legitimiteetin kannalta. Tarkasteltaessa Tshekin tasavaltaa voidaan havaita, että kommunistit, jotka vastustavat avoimesti EU-jäsenyyttä, ovat mielipidetiedustelujen mukaan lisänneet kannatustaan. Kaiken kaikkiaan EU-skeptisyys on Tshekissä kasvanut viime vuosina, jolloin maassa suhtaudutaan EU-jäsenyyten kielteisemmin kuin muissa hakijamaissa. Myös Tshekin kehitys kohti EU-jäsenyyttä on hidastunut viime vuosina. Arvioitaessa laajentumisen taloudellisia haasteita törmätään laajentumiskeskustelussa kysymykseen, miten laajentuminen rahoitetaan. Itälaajentumisen vaikutukset heijastuvat arvioiden mukaan EU:n budjettiin ennen kaikkea maatalouspolitiikan ja rakennerahastojen menojen kasvun kautta. Berliinissä vuonne 1999 käydyissä Agenda-neuvotteluissa päästiin ratkaisuun vuosien 2000-2006 budjettisopimuksesta, EU:n maatalousuudistuksesta sekä laajentumisen rahoituksesta. Agenda-ratkaisussa varattiin laajentumista varten 80 miljardin euron pesämuna, jota useat asiantuntijat ovat ehtineet epäillä riittämättömäksi. Arvioiden mukaan laajentumisten vaikutukset sekä EU:n että KIE-maiden vaikutukset talouskasvuun ovat positiivisia. Myöskään työvoiman joukkomuutot idästä länteen eivät arvioiden mukaan toteudu. Laajentuminen merkitsee unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikalle merkittäviä haasteita, koska uudet jäsenmaat tuovat oman maantieteellisen sijaintinsa sekä historialliset kokemuksensa unioniin. Ehkä laajentumisprosessin merkittävimpänä ulko- ja turvallisuuspoliittisena vaikutuksena pidetään sitä, että EU-jäsenyys on tapa tasoittaa elintasoeroja Euroopassa ja luoda sitä kautta vakautta. Aineiston perusrungon muodostavat Euroopan unionin laajentumisesta ja KIE-maista julkaistu runsas tieteellinen kirjallisuus sekä erilaiset artikkelit ja lehdet. Myös EU:n komissio on julkaissut ajankohtaisia raportteja KIE-maiden edistymisestä. KIE-maiden kansalaisten asenteista EU-jäsenyyttä kohtaan voi löytää tietoa Eurobarometri-tutkimuksesta. Mielenkiintoisen lisän tutkielmaan ovat tuoneet asiantuntijoiden haastattelut, joita on käytetty tutkielmassa taustamateriaalina.
  • Mäenpää, Marjo Elina (2007)
    Tarkastelin puolueen koon vaikutusta puolueen kannatukseen Euroopan parlamenttivaaleissa. Analysoin varianssianalyysin avulla pienten, keskikokoisten ja suurten puolueiden kannatusta Karlheinz Reifin ja Herman Schmittin toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta vuoden 2004 Euroopan parlamenttivaaleissa laajentuneessa Euroopan unionissa. Puolueen koon vaikutusta vaalimenestykseen on tutkittu vähän. Tutkimus on lähinnä liittynyt toisen asteen vaalin teorian huomioon, että pienet puolueet menestyvät eurovaaleissa hyvin. Tämä tutkielma ei tähtää toisen asteen vaalin teorian uudelleen muotoiluun, mutta pyrkii tuomaan uutta tietoa puolueen koon vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ja etsimään mahdollisia muita erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen vaikuttavia muuttujia. Toisen asteen vaalin teorias olettaa, että hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa heikommin kuin kansallisissa parlamenttivaaleissa. Tarkastelen, kuinka erikokoiset hallitus- ja oppositiopuolueet menestyivät eurovaaleissa verrattuna kansallisiin parlamenttivaaleihin. Teorian mukaan hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa vaihtelevasti vaalisyklin eri vaiheissa. Selvitän, miten väite toteutui erikokoisten hallituspuolueiden kohdalla. Katsoin myös, onko äänestysaktiivisuus yhteydessä erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen eurovaaleissa? Äänestyskäyttäytyminen, puoluejärjestelmän rakenne ja puolueiden toiminta postkommunistisissa maissa poikkeaa Länsi-Euroopasta. Tarkastelen, eroavatko uudet postkommunistiset jäsenmaat muista EU-maista erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta tarkasteltuna. Puolueen koon merkitystä suhteessa sen vaalimenestykseen eurovaaleissa tarkastellaan lopuksi poliittisen järjestelmän staattisten ja dynaamisten rakenteiden avulla. Näitä ovat vaalitapa ja volatiliteetti. Tutkin, selittävätkö muut tekijät kuin toisen asteen vaalin teorian olettamukset erikokoisten puolueiden menestystä eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät hyvin vuoden 2004 eurovaaleissa. Postkommunistisissa jäsenmaissa pienet puolueet menestyivät jopa paremmin eurovaaleissa verrattuna muihin EU-maihin. Teorian olettamukset pienten puolueiden menestyksestä ja hallituspuolueiden tappiosta eurovaaleissa osoittautuivat toisiinsa vaikuttaviksi tekijöiksi. Pienet hallituspuolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin kuin suuret hallituspuolueet. Vaalisyklin ja hallituspuolueen koon yhteisvaikutus ei taas osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Myöskään äänestysaktiivisuuden vaihtelut EU-maiden välillä eivät vaikuttaneet erikokoisten puolueiden menestykseen eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin juuri korkean volatiliteetin maissa. Yksinään volatiliteetti ei kuitenkaan osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi muuttujaksi. Joka tapauksessa yhdessä puolueen koon kanssa tarkasteltuna voidaan sanoa, että havaittavissa on eroja erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen erisuuruisen volatiliteetin maissa. Oli myös havaittavissa, että enemmistövaalitavan maissa tai maissa, joissa on vallassa selkeästi kaksi dominoivaa puoluetta, suuret puolueet menettivät kannatustaan eurovaaleissa.
  • Palosaari, Teemu (2005)
    This study analyses the role of security in the European integration process. The focus of the study is the geographical widening of the integration process, i.e. the enlargements of the European Union (and its predecessor the European Community). The study looks at how the role of security has changed during the integration process by analysing the role that security issues have played in the context of the enlargements. It seeks to examine how arguments related to security politics have been used in promoting (or opposing) the geographical expansion of the European integration process and the accession of new member states. Additionally, the enlargement of 2004, is put under closer scrutiny in order to analyse the compatibility of the new member states' views on security with those of the European Union (EU). Before going into the analysis of security's role in the integration process there is a need to ponder what security actually is, i.e. what is meant by "security" and how it is to be conceptualised. In the study of International Relations (IR) the general development has been towards a wider security concept, extending the scope of security studies from military security to other forms of security as well. In this study the selected way of conceptualising "security" is such that it leads to an analysis of security argumentation - therefore turning attention on how different security arguments have played a central role in the European integration process. In doing this it highlights the linkages between security and integration. The enlargements of the European Union/European Community as special forms of integration have an aspect of territoriality that unavoidably connects it to traditional security considerations. Furthermore, as will be explained in this study, the whole European integration process started with clearly security-oriented aims - the Schuman Declaration of 1950 presented European integration as the answer to questions of war and peace. During the Cold War period the focus of integration moved on to issues other than traditional security (key words of integration were the single market program, market liberalisation, efficiency cohesion, environment, technological research and development, social policies relating to employment, and the like) (Ojanen et al. 2000, 38; Dinan 1994, 130: Pinder 2001, 25). But since the late 1990s the traditional military-oriented conception of security has clearly been (re)gaining its significance in 1 In 2004 ten new countries joined the EU: Cyprus, Czech Republic, Estonia, Hungary, Latvia, Lithuania, Malta, Poland, Slovakia and Slovenia. In the course of the history of European integration it was the fifth geographical enlargement. The previous enlargements were: United Kingdom, Ireland and Denmark (1973); Greece 1981; Spain and Portugal (1986); Austria, Finland and Sweden (1995).
  • Salminen, Johanna (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, suhtautuvatko EU:n vanhojen jäsenmaiden kansalaiset erilailla uusista ja vanhoista jäsenmaista tulevaan työvoimaan. Tutkimuksen taustalla oli EU:n itälaajentuminen vuoden 2004 keväällä ja laajentumisen aiheuttama pelko kontrolloimattomasta työvoiman tulosta vanhoihin jäsenmaihin. Samalla, kun EU:n tasolla ollaan pyritty sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseen sekä työvoiman vapaan liikkuvuuden edellytysten parantamiseen, asetettiin useille uusien jäsenmaiden kansalaisille siirtymäaikasäännöksiä, jotta heidän maahanmuuttoansa voitaisiin rajoittaa. Tutkimuksessa selvisi, että vanhojen jäsenmaiden kansalaiset suhtautuvat eri tavoin uusien ja vanhojen jäsenmaiden kansalaisten maahanmuuttoon. Kansalaiset suhtautuivat kielteisemmin itäeurooppalaisten kuin vanhojen jäsenmaiden kansalaisten maahanmuuttoon. Tarkoituksena olikin selvittää, mistä tämä ero johtuu. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin Matthew Gabelin rationaaliseen valintaan perustuvaa teoriaa, Harry Ecksteinin kulttuurisia tekijöitä korostavaa teoriaa sekä John Zallerin teoriaa poliittisen eliitin vaikutuksesta kansalaisten asenteisiin. Tutkimuksessa käytettiin aineistona vuoden 2000 Eurobarometriä ja tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena oli, että kansalaisten muista maista muuttavia ihmisiä koskevissa asenteissa on kyse nimenomaan kulttuurisista tekijöistä, eli siitä kokeeko henkilö muut kulttuurit häiritsevinä ja uhkaavina vai suhtautuuko hän niihin myönteisesti. Merkitystä oli myös sillä, kokeeko vastaaja muualta tulevan työvoiman uhkaavan hänen asemaansa työmarkkinoilla vai suhtautuuko hän myönteisesti työvoiman vapaan liikkuvuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Olennaista oli myös se, missä maassa henkilö asuu ja millainen yleinen mielipide muualta tulevaa työvoimaa kohtaan maassa vallitsee.
  • Pellinen, Hanna (2001)
    Tutkimus käsittelee Euroopan unionin tulevaa itälaajentumista ja erityisesti Unkarin asemaa tässä prosessissa. Kylmän sodan päättyminen ja vuodesta 1989 liikkeelle lähteneet tapahtumat ovat johtaneet siihen, että Euroopan unionin tuleva laajentuminen asettaa unionin sellaisten haasteiden eteen, jollaisia se ei ole aikaisemmin joutunut kohtaamaan. Euroopan unionin on valmistauduttava tulevaan laajentumiseen, jotta olosuhteet olisivat parhaat mahdolliset jäsenyyttä hakeneille valtioille. Unionin kyvyllä ottaa uusia jäseniä ja säilyttää samalla yhdentymisen liikevoima on vaikutusta niin unionin kuin hakijamaidenkin etuihin. Tutkimuksessa on tarkoitus pyrkiä selvittämään, millaisia vaikutuksia tulevalla laajentumisella on Euroopan unioniin, sen toimintaan ja rakenteisiin. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan Unkarin jäsenyyden merkitystä ja vaikutusta tilanteessa, jossa unioni itse on haasteiden edessä. Millainen jäsenvaltio Unkarista tulisi? Miten unioniin suhtaudutaan Unkarissa? Mikä on sen rooli ja merkitys laajentuvassa unionissa?Tutkimuksen aineisto koostuu Euroopan komission ja parlamentin lausunnoista sekä tulevaa laajentumista käsittelevästä kirjallisuudesta ja artikkeleista. Tutkimuksen viitekehys rakentuu Euroopan unionin tulevan laajentumisen vaikutuksista tehtyjen tutkimusten pohjalle. Vaikutukset on jaettu kolmeen ryhmään, joita ovat laajentumisen poliittis- hallinnolliset vaikutukset, taloudelliset vaikutukset ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset. Unkarin unioniin liittymistä tarkastellaan näiden viitekehyksessä esille tuotujen vaikutusten kautta. Tutkimustuloksista selviää, että Unkarin poliittiset voimat ovat vuodesta 1989 asti yksimielisesti tukeneet tavoitetta päästä Euroopan unionin jäseneksi: liittyminen on ollut Unkarin hallituksille keskeinen ulko- ja sisäpoliittinen tavoite. Positiivinen suhtautuminen unionin jäsenyyteen oli korkeimmillaan siirtymäkauden alussa, mutta on sen jälkeen ollut laskusuunnassa. Unkari on hakijamaista se, joka on lähimpänä EU- kuntoa. Taloudelliselta kannalta tuleva laajentuminen aiheuttaa paljon keskustelua niin jäsen- kuin hakijamaissakin. Jäsenmaissa ollaan huolissaan tulevan laajentumisen korkeista kustannuksista. Hakijamaat taas odottavat hyötyvänsä tulevasta jäsenyydestä etenkin taloudellisesti. Turvallisuuspoliittisesti Unkarin jäsenyys ei muodostu ongelmalliseksi, sillä maa on jo Naton jäsenmaa. Unkarin kohdalla keskeiseksi prioriteetiksi sen roolissa Euroopan unionin toimielimissä muodostuu varmasti vähemmistöpolitiikka. Suuri naapurimaissa elävä ulkounkarilaisten määrä on ongelmallinen puhuttaessa esimerkiksi työvoiman liikkuvuudesta, yhteiskunnallisista oikeuksista ja Euroopan unionin ulkorajoista. Tulevan laajentumisen myötä Euroopan unionista muodostuu entistä heterogeenisempi ja tämän vuoksi päätösten tekeminen kaikilla Euroopan unionin toimialoilla muodostuu entistä hankalammaksi. Erilaisten intressien yhteensovittaminen ja yhteisten päätösten tekeminen asettaa haasteita koko unionin tehokkaalle toiminnalle.