Browsing by Subject "laidun"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Hämäläinen, Karoliina (Helsingfors universitet, 2014)
    Lisensiaatintutkielmani sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosion, jotka käsittelevät lihavuuskuntoluokan, sen muutosten ja laiduntamisen vaikutusta tamman kiimakiertoon. Tamman lihavuuskunto, lihavuuskunnon muutosten ja tamman saaman ravinnon laadun on aiemmin todettu vaikuttavan kiimakiertoon sekä systeemisesti että follikkelitasolla. Selvimmillään erot ovat olleet seksuaalilevosta palautuessa. Ylimääräisellä rasvalla ei ole havaittu olevan vaikutusta lisääntymiseen samalla tavoin kuin laihuudella tai kuntoluokan muutoksilla, mutta lihavuus altistaa hevosia aineenvaihdunnan sairauksille, jotka puolestaan heikentävät hedelmällisyyttä. Tutkimus oli osa MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) HorseGrass -hanketta, jonka tarkoituksena oli tutkia vapaan ja rajoitetun laiduntamisen vaikutusta hevosen hiilihydraatti- ja rasvametaboliaan. Tutkielmani käsittelee tutkimukseen sisältynyttä lisääntymisosiota, jossa tutkittiin lihavuuden ja lihavuuskunnon muutosten vaikutusta kiimakiertojen follikkelidynamiikkaan, seerumin progesteronipitoisuuksiin ja ovulaatioiden välisiin aikoihin. Kokeella oli eläinkoelautakunnan myöntämä lupa, joka koski 22 MTT:n ja Ypäjän hevosopiston omistamaa ja kasvattamaa suomenhevostammaa. Tammat oli jaettu kahteen ryhmään, joista toinen laidunsi niukalla luonnonvaraisella laitumella ja toinen runsaalla viljellyllä peltolaitumella. Tammoista otettiin verinäytteitä diestruksen aikana 1., 3. ja 5. ovulaation toteamisen jälkeen sekä jokaisen kiimakierron 16. – 18. päivästä ovulaation toteamiseen saakka 3 – 4 kertaa viikossa progesteronitason määrittämistä varten. Tammojen kohtu, kohdunkaula ja munasarjat tutkittiin peräsuolen kautta ultraäänitutkimuksella kiimakierron 16. – 18. päivästä ovulaation toteamiseen saakka 3 kertaa viikossa. Tammat punnittiin kuukausittain. Samalla niiden lihavuuskunto arvioitiin ja rasvakudoksen paksuutta mitattiin ultraäänellä viidestä erikseen määritellystä kohdasta. Tulosten tarkastelun yhteydessä tammat jaettiin uudelleen kahteen ryhmään painonmuutoksen mediaanin mukaan. Runsaan laitumen ja > 51 kg lihoneiden ryhmässä diestrus pidentyi laidunkauden aikana. Niukalla laitumella ≤ 51 kg lihoneiden ryhmässä havaittiin persistoivia keltarauhasia, kun taas runsaalla laitumella niitä ei havaittu lainkaan. On mahdollista, että laitumen tyypillä on merkitystä kiimakierron häiriöiden synnyssä. Tutkimuksessa oli myös nähtävissä, että joutilas hevonen lihoo laitumella ollessaan, runsaan laitumen ryhmä lihoi merkittävästi niukan laitumen ryhmää enemmän. Painon, kaulanympäryksen ja vyötärön ympäryksen todettiin olevan parhaita lihomisen mittareita. Merkittävimmin rasvakudoksen paksuus runsaan laitumen tyhmässä kasvoi lavan ja hännäntyven alueella. Luonnonlaidun voi mahdollisesti altistaa kiimakierron häiriöille, kun taas runsas laidun ja lihominen voivat altistaa diestruksen pidentymiselle. Siitostamman laidunnusaika ja laiduntyyppi tulisi mitoittaa oikein lihomisen ja sen aiheuttamien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
  • Helasvuo, Hilkka (1961)
  • Karlsson, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this study was to investigate the effect of cultivated pasture and semi-natural grassland on body condition and insulin sensitivity in horses. The main hypothesis was that the horses would fatten more when grazing on cultivated pasture compared to semi-natural grassland, and that insulin, glucose and non-esterified fatty acid (NEFA) responses to i.v. glucose challenge would indicate higher degree of insulin resistance of these horses. The experiment was carried out between May–September 2014 at a research farm of the former MTT Agrifood Research Finland (now Natural Resources Institute Finland) in Ypäjä. Body weight, body condition score, waist circumference, and fat thickness were measured before and after grazing season. Intravenous glucose tolerance tests (IVGTT) were performed on 16 horses (8 of each group) in May and September. A dose of glucose was administered through a jugular vein catheter. Multiple blood samples were then collected to assess glucose, insulin and NEFA responses. There were no differences between treatments in body measurements, or glucose, insulin, and NEFA responses to IVGTT before grazing. Horses grazing on cultivated pasture had higher body weight, median body condition score and waist circumference compared to horses on semi-natural grassland in September. Slower glucose clearance rate and a smaller decrease in NEFAs during IVGTT was noticed in horses grazing on semi-natural grassland compared to those on cultivated pasture after grazing season. Minimal Model estimates on insulin sensitivity were compromised by the large variation in insulin responses to glucose challenge. Two thirds of the Si estimates were classified as insulin resistant or implausible (extreme insulin resistance or sensitivity). The differences in pasture composition between high-yielding cultivated pasture and semi-natural grassland induced only minor changes in the insulin resistance status of grazing Finnhorse mares. Grazing on the cultivated pasture did not increase the level of peripheral insulin resistance compared to semi-natural grassland or compromise horses’ ability to maintain normal blood glucose concentration in spite of their fattening. Contrary to the hypothesis, horses grazing on semi-natural grassland expressed higher degree of insulin resistance in adipose tissue. Horses were rather insulin resistant already before grazing which may be derived from a possible innate tendency to low insulin sensitivity of Finnhorse.