Browsing by Subject "laitokset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Rantala, Salla; Swallow, Brent; Lähteenmäki-Uutela, Anu; Paloniemi, Riikka (Elsevier Science, 2022)
    Environmental science and policy
    The rapid development of new digital technologies for natural resource management has created a need to design and update governance regimes for effective and transparent generation, sharing and use of digital natural resource data. In this paper, we contribute to this novel area of investigation from the perspective of institutional change. We develop a conceptual framework to analyze how emerging natural resource data governance is shaped by related natural resource governance; complex, multilevel systems of actors, institutions and their interplay. We apply this framework to study forest data governance and its roots in forest governance in Finland and Canada. In Finland, an emphasis on open forest data and the associated legal reform represents the instutionalization of a mixed open data-bioeconomy discourse, pushed by higher-level institutional requirements towards greater openness and shaped by changing actor dynamics in relation to diverse forest values. In Canada, a strong institutional lock-in around public-private partnerships in forest management has engendered an approach that is based on voluntary data sharing agreements and fragmented data management, conforming with the entrenched interests of autonomous sub-national actors and thus extending the path-dependence of forest governance to forest data governance. We conclude by proposing how the framework could be further developed and tested to help explain which factors condition the formation of natural resource data institutions and subsequently the (re-)distribution of benefits they govern. Transparent and efficient data approaches can be enabled only if the analysis of data institutions is given equal attention to the technological development of data solutions. Highlights • We studied how emerging forest data governance is shaped by dynamics in forest governance. • Forest data institutions may support path-dependency or renewal of forest governance, depending on context. • Innovative data institutions may enable a dynamic governance continuum from closed to open natural resource data. • Future studies should focus on feedback effects of data governance on natural resource governance.
  • Huhtala, Ville (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari ; 2005 (5)
  • Unknown author (Helsinki, 1868)
  • Mäkelä, Suvi (1999)
    Tutkielman tarkoituksena on antaa kokonaiskuva valtion keskushallinnon virastojen ja laitosten sekä liikelaitosten johtokuntien ja hallitusten jäsenistöstä. Työssä tarkastellaan monijäsenisten johto-organisaatioiden kokoonpanoa jäsenten kvalifikaatioprofiilien kautta. Kvalifikaatioprofiilien käsittelyn syynä on tarve selvittää johtoelinten jäsenten taustaa ja valintaperusteita, koska johtokuntien ja hallitusten asemaan vaikuttavat suuressa määrin kokoonpanossa noudatetut valintaperusteet. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on analysoida näiden profiilien yhteyksiä johtoelinten johtamistehtävään. Tutkielma on osa valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston ja Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen asettamaa hanketta keskushallinnon johto-organisaatioiden toimivuuden arvioimiseksi (VM 79/18/98). Johto-organisaatioiden toimivuuteen ja asemaan liittyvät seikat ovat nousseet esille viime vuosina käydyssä hallitustyöskentelyä (corporate governance) koskevassa keskustelussa. Valtionhallinnossa keskustelu on ollut vähäisempää, ja johtamiseen liittyvät kysymykset ovatkin nousseet esille vasta manageriaalisten hallintouudistusten myötä 1990-luvun alkupuolella. Keskushallinnon johtoelimissä havaittujen epäkohtien poistamiseksi sekä hallinnon keventämiseksi ja tehostamiseksi toteutettiin 1990-luvun alussa laaja muutos keskusvirastojen johto-organisaatioiden roolissa ja rakenteessa. Ministeriöiden alaisten keskushallinnon virastojen ja laitosten johtoeliminä toimineet yksikön johtavista virkamiehistä kootut kollegiot lakkautettiin osana hallinnon ohjausjärjestelmän uudistamista. Niiden tilalle asetettiin johtokunnat, jotka koostuvat pääosin viraston ulkopuolisista jäsenistä. Uusimuotoisten liikelaitosten johto-organisaatiota kutsutaan hallitukseksi. Tutkimuksen kohteena ovat ministeriöiden alaisten keskushallinnon virastojen ja laitosten johtokunnat sekä valtion liikelaitosten hallitukset. Tarkastelun kohteena ovat johtoelinten puheenjohtajien ja jäsenten profiilit, joita käsitellään johto-organisaatioiden arviointihankkeen yhteydessä survey-menetelmällä kerätyn aineiston pohjalta. Muu aineisto koostuu kotimaisesta ja kansainvälisestä liikkeenjohdon teoriaa ja käytäntöä käsittelevästä kirjallisuudesta. Empiirinen aineisto on kerätty asiantuntijahaastatteluiden, johtoelinten sihteereille ja jäsenille osoitetun kyselyn sekä ministeriöohjauksesta vastaaville virkamiehille suunnatun kyselyn avulla. Analysoitaessa aineistoa apuna käytettiin tilastollista ohjelmaa (SPSS). Kvalifikaatioprofiileja kartoitetaan puheenjohtajien ja jäsenten sukupuolen, koulutustaustan, aseman, taustaorganisaation sekä johto-organisaatiokokemuksen kautta. Muita käsiteltäviä aiheita ovat johtoelinten asettaminen, jäsenten valintaan vaikuttavat lakisääteiset rajoitukset, ulkopuolisten sopivuus johtokuntiin ja hallituksiin sekä puheenjohtajien ja jäsenten ominaisuudet. Vertailuja voidaan suorittaa sekä puheenjohtajien ja jäsenten että ministeriöohjaajien näkemysten välillä. Toisaalta vertailuja tehdään liikelaitosten ja virastojen ja laitosten välillä.
  • Linnamies, Olavi (Suomen metsätieteellinen seura, 1969)
  • Kujanpää, Merja (1999)
    Tutkimuskohteena oli Kontulan 150-paikkaisen vanhainkodin asukkaat Helsingissä. Asukkaat ovat vanhainkodin tuottamien palvelujen kuluttajia, mutta heidän oma kokemustodellisuutensa jää usein tavoittamatta vanhustenhuollon tavoitteita suunniteltaessa. Tämän tutkimuksen tärkeä taustavaikuttaja ovat ne kunnallistalouden säästötavoitteet, jotka aiheuttavat resursseja karsimalla paineita hoidon tuottajille. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää vanhainkodin asukkaiden viihtymistä Kontulan vanhainkodissa. Tutkimuksesta saaduilla tiedoilla vanhainkodin henkilöstö voi täydentää käsitystään annetun hoidon laadusta ja paneutua asukkaiden asemaan mahdollisten parannusten suorittamiseksi. Niukkoja resursseja voidaan kohdentaa paremmin hyödyntämällä asukkaiden omaa tietämystä saamansa laitoshoidon tasosta. Tutkimus on suoritettu kvalitatiivisella tutkimusotteella. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat haastattelu ja havainnointi. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidun haastattelulomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistuneet vanhukset vastasivat ns. avovastauksilla, ts. tutkija ei antanut valmiita vastausvaihtoehtoja. Havainnointiosuuksien aineisto on kirjattu havaintopäiväkirjaan. Tutkimuksen suorittajalta oli tutkimuksen ajan käytössään kenttäpäiväkirja. Laitoksessa viihtymistä on tutkimuksessa etsitty vanhusten omista kuvauksista, subjektiivisesta kokemuksellisuudesta. Pyrkimyksenä on ollut saavuttaa kokonaisvaltainen kuva laitosasumiseen vaikuttavista tekijöistä ja niiden painoarvoista asukkaiden näkökulmasta. Olemassaolokokemuksen teorian ideaalityyppien ääripäät löytyvät aineistosta: vanhus murtujana tai pärjääjänä. Objektiiviset olosuhteet luovat fyysiset edellytykset subjektiiviselle elämän kokemiselle. Terveys/sairaus, kognitiiviset kyvyt ja laitos palveluineen nousevat tutkimuksen tuloksissa vanhainkodissa viihtymisen tärkeimmiksi osatekijöiksi. Voidaan myös todeta, että vanhuksien empatiakyvyt ovat tärkeä edellytys arjen sujumiselle laitosta puristavien säästäen paineessa. Vanhukset siirtävät omat tarpeensa syrjään, koska eivät halua kuormittaa henkilökuntaa nähdessään heidän olevan kiireisiä. TÄRKEIMMÄT LÄHTEET: Nores, Tuula (1992) Olemassaolokokemus; Päivärinta, Eeva (1996) Palvelutalojen laatua etsimässä; Gubrium, Jaber F. (1993) Speaking of life: horizons of meaning for nursing home residents; Uutela, Antti & Ruth, J-E (1994) Muuttuva vanhuus; Kelly, John R. (1993) Activity and aging: staying involved in later life
  • Snell, Karoliina (2000)
    Tutkimuksessa kuvataan suomalaisten yliopistojen muuttuvaa tehtäväkenttää ja niille asetettuja ristiriitaisia tavoitteita sekä selvitetään, miten kolme pääkaupunkiseudun yliopistoa ja kolme erilaista laitosyksikköä toiminnallaan vastaavat muutoksiin. Erityispaino tutkimuksessa on yliopistojen perustutkintokoulutuksessa sekä koulutuksen ja tutkimuksen haurastuvassa suhteessa. Kuva yliopistoista ja niiden tehtävistä on muuntunut viime vuosisadan aikana eliitin tieteenharrastuksesta ja sivistyksestä ensin koko kansakunnan ja sen tasa-arvoisen hyvinvoinnin, ja sitten kaupallisen kilpailukyvyn ja talouselämän palveluun. Mutta yliopistot ovat yhä ensisijaisesti korkeinta opetusta ja tieteellistä tutkimusta harjoittavia instituutioita, joiden on tarkoitus palvella niin tieteen, massojen kuin markkinoidenkin tarpeita. Korkeimman koulutuksen suhde tieteeseen ja tutkimukseen erottaa yliopistot muista koulutusinstituutioista. Kuitenkin yliopistojen tavoitteisiin ja toimintaan lukeutuu nykyään yhä enemmän erilaisia ja välillä keskenään ristiriitaisia toimintamuotoja, jotka monimutkaistavat koulutuksen ja tutkimuksen välistä suhdetta. Myös uudet koulutusmuodot, kuten ammattikorkeakoulut ja täydennyskoulutus, muuttavat korkeimman koulutuksen suhdetta tutkimukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yliopistopolitiikan linjauksia silmälläpitäen koulutuksen ja tutkimuksen välistä suhdetta sekä analysoidaan tarkemmin kolmea pääkaupunkiseudun yliopistoissa olevaa laitosyksikköä: Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitosta, Helsingin kauppakorkeakoulun organisaatiot ja johtaminen -ainetta sekä Teknillisen korkeakoulun työpsykologian ja johtamisen laboratoriota. Tutkimusaineisto koostuu opetusministeriön ja muiden virrallisten tahojen strategioista ja ohjelmista sekä laitosyksiköissä tehdyistä 31:stä teemahaastattelusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kolme hyvin erilaisessa yliopistossa olevaa laitosyksikköä toimivat ympäristössä, jossa niille asetetaan ristiriitaisia ja monimuotoisia tavoitteita ja miten ne heijastuvat koulutuksen ja tutkimuksen väliseen suhteeseen. Lähtökohtana analyysissa on neljä erilaista tapaa tulkita koulutuksen ja tutkimuksen välistä yhteyttä: opettajat opettavat sitä, mitä tutkivat; tutkimusmetodien opetus; tieteellisen ajattelutavan opettaminen ja yliopistoa uusintava yhteys. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulutuksen käytännönläheisyys ja tutkimuksen kaupallistaminen heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen välistä suhdetta ja eriyttävät näitä kahta toimintaa toisistaan kaikissa tutkituissa laitosyksiköissä. Myös yliopistopolitiikan linjaukset tukevat tätä prosessia. Elinikäisen oppimisen politiikka siirtää korkeimman koulutuksen painopistettä pois perustutkintokoulutuksesta. Tutkimus- ja palvelutoimintaa yliopistoissa rahoitetaan lisääntyvässä määrin ulkopuolisella rahoituksella, mutta perustutkintokoulutuksen toimintaresurssit tulevat valtiolta. Tämä tekee perustutkintokoulutuksen yliopistoille tutkimusta, jatkokoulutusta ja täydennyskoulutusta kannattamattomammaksi tehtäväksi. Se heikentää myös koulutuksen ja tutkimuksen välistä suhdetta.