Browsing by Subject "lammas"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Keskitalo, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Medetomidiini on α2-adrenoseptoriagonisti ja sen käyttö sedatiivina on kliinisessä eläinlääketieteessä hyvin yleistä. Medetomidiinilla saadaan aikaan sedaatio, joka annoksesta ja antoreitistä riippuen vaihtelee kevyestä uneliaisuudesta syvään sedaatioon, joka mahdollista pienet noninvasiiviset toimenpiteet. Medetomidiiniä käytetään usein yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa, sillä esimerkiksi medetomidiini ja butorfanoli potentoivat toistensa vaikutuksia. Esilääkityksenä annettu medetomidiini vähentää myös yleisanesteettien tarvetta. α2-adrenoseptoriagonistien sedatiivinen vaikutus johtuu keskushermostossa tapahtuvaan presynaptisten α2-adrenoseptoreiden aktivaatiosta, mikä vähentää noradrenaliinin erittymistä synapsirakoon ja heikentää siten hermoimpulssien kulkua. α2-adrenoseptoreita on myös keskushermoston ulkopuolella esimerkiksi verisuonten sileän lihaksen pinnalla. Näiden perifeeristen α2-adrenoseptoreiden aktivaatio lisää verisuonten supistumista. Medetomidiini aiheuttaa haittavaikutuksina sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua, verisuonten vastuksen nousua, muutoksia verenpaineeseen sekä erityisesti märehtijöillä hapen osapaineen laskua valtimoveressä. Verenpaineen muutos on kaksivaiheinen, sillä verenkierron vastuksen nousu perifeerisestä α2-adrenoseptoriaktivaatiosta johtuen nostaa verenpaineen ensin korkeaksi. Myöhemmin verenpaine laskee johtuen medetomidiinin sympatolyyttisistä keskushermostovaikutuksista. Verenkierron vastuksen noususta johtuva verenpaineen nousu käynnistää barorefleksin, jonka seurauksena syke laskee entisestään. Medetomidiinin aiheuttama sedaatio voidaan kumota ja haittavaikutuksia lievittää α2-adrenoseptoriantagonisti atipametsolilla. Vatinoksaani on toistaiseksi vain tutkimuskäytössä oleva α2-adrenoseptoriantagonisti, joka voidaan annostella yhdessä medetomidiinin kanssa samassa ruiskussa suonen- tai lihaksensisäisesti. Se ei juuri ylitä veriaivoestettä, eikä siten vaikuta medetomidiinin keskushermostovaikutuksiin, kuten sedaatioon. Se lievittää medetomidiinin aiheuttamia perifeerisestä α2-aktivaatiosta johtuvaa verenkierron vastuksen nousua ja vähentää siten verenpaineen nousua. Tämä vähentää barorefleksin aktivoitumista ja estää sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vatinoksaanin, atipametsolin ja medetomidiinin yhteisvaikutuksia, kun vatinoksaani annostellaan lihaksen sisäisesti yhdessä medetomidiinin kanssa. Hypoteesi on, että vatinoksaani lievittää medetomidiinin haittavaikutuksia ilman, että se heikentää rauhoitusta tai heräämistä. Tutkimukseen käytettiin kahdeksaa lammasta, joista kukin sedatoitiin sekä pelkällä medetomidiiniä (30 μg/kg) tai medetomidiini-vatinoksaaniseoksella (30 μg/kg ja 300 μg/kg vastaavasti). 30 minuutin kuluttua annosteltiin atipametsoli (150 μg/kg).120 minuutin seurantajakson aikana kardiopulmonaarisia muuttujia mitattiin tietyin aikavälein. Sedaation tasoa seurattiin subjektiivisesti asteikolla 0-10. Vatinoksaani lievitti merkittävästi medetomidiinin aiheuttamia muutoksia sykkeeseen atipametsoli-injektion jälkeen ja verenkierron vastukseen jo ennen sitä. Vatinoksaani joudutti verenpaineen nousua ja hapen osapaineen laskua 10 minuuttia medetomidiinin annostelun jälkeen. Sekä sedatoituminen että herääminen oli varmempaa ja nopeampaa vatinoksaanin läsnä ollessa. Tuloksista voi päätellä, että vatinoksaanin käyttö saattaa parantaa sedaation kardiopulmonaarista laatua ja sen käyttö lampailla on turvallista myös siinä tapauksessa, että sedaatio kumotaan atipametsolilla.
  • Lindqvist, Carl Adolf (G. W. Edlund, 1886)
  • Keltto, Katri (Helsingfors universitet, 2011)
    Ketoprofen is a non-steroidal anti-inflammatory drug (NSAID) widely used for the treatment of pain in sheep and swine. Information of correct ketoprofen doses in different animal species is limited. The correct dose cannot be reliably extrapolated based on other species or human. The problem in cases of suspected overdose is knowing whether the given dose was toxic. The objective of the study with sheep was to figure out if the kinetics of ketoprofen is altered by a tenfold overdose, study the effect of the overdose to kidneys and find out a way to diagnose overdose by a simple urine test. The objective of the study with swine was to figure out the bioavailability and pharmacokinetics of ketoprofen after oral, intramuscular and intravenous administration. The most important variables were AUC0-_, Cmax and Tmax. Bioavailability was calculated based on intravascular administration. 30 mg/kg ketoprofen was administered intravenously to six sheep. The concentration of ketoprofen in sheep plasma was followed for 24 hours. Pharmacokinetic parameters were calculated afterwards. Blood and urine samples were analysed to detect enzyme markers indicating possible renal failure. The sheep were finished off 24 hours after the administration and the possible damage to kidneys was evaluated from histological samples. Ketoprofen was also administered to eight swine. The doses were 3 mg/kg of oral, intramuscular and intravascular, and 6 mg/kg of oral ketoprofen. The study was performed as a randomized, cross-over study. The concentration of ketoprofen in swine plasma was followed for 48 hours after administration. Pharmacokinetic parameters were calculated and bioequivalence evaluated afterwards. The in vivo -studies of both of the studies as well as the histological study of the kidneys, and the urine and blood analysis except for the analysis of ketoprofen concentration, were carried out by the researchers of the Faculty of Veterinary Medicine. Plasma ketoprofen concentrations were measured by high-performance liquid chromatography (HPLC). Drug concentration and pharmacokinetic analysis were carried out in the Faculty of Pharmacy. The tenfold dose of ketoprofen was toxic in sheep. Serum concentrations of urea and creatinine increased. Histological samples revealed acute tubular damage. Many urine enzyme concentrations increased. The rise of urine lactate dehydrogenase (LD) concentration was most significant and earliest. LD appears to be a potential marker of a toxic ketoprofen dose. Compared with the therapeutic dose, overdose did not affect ketoprofen elimination rate from plasma, so the kinetics of ketoprofen was not altered. AUC- and Cmax -values were over tenfold compared to the therapeutic dose, so the values did not rise linearly as the dose reached a toxic level. Bioequivalence of ketoprofen in swine was not observed between different routes of administration. The bioavailability was excellent in all routes of administration. Tmax was slightly over one hour after administration. Cmax and AUC were 5,1 mg/l and 32 mg l-1 h after oral 3 mg/kg dose and 7,6 mg/l and 37 mg l-1 h after intramuscular dose. The increases in AUC and Cmax were linear between the different dosages of oral ketoprofen. The difference of the elimination rates between oral and intravascular administration was statistically significant. Ketoprofen distribution volume and clearance did not differ significantly between different routes of administration.
  • Pitkänen, Anni (University of Helsinki, 1916)
  • Förell, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän kirjallisuuskatsauksena tehdyn lisensiaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää lampaan ternimaidon koostumusta ja erityisesti ternimaidon immunoglobuliini G:n (IgG) pitoisuuksia. Lisäksi tarkoitus oli selvittää ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä, kerätä tietoa ternimaidon analysointimenetelmistä sekä kertoa ternimaidon imeytymisestä karitsoilla, vastasyntyneen karitsan passiivisen immuniteetin kehittymisestä ja passiivisen immuniteetin kehittymisen mahdollisesta epäonnistumisesta. Lampaalla, kuten muillakin märehtijöillä, hallitsevin immunoglobuliini sekä ternimaidossa että maidossa on IgG. Passiivinen immuniteetti tarkoittaa ternimaidosta karitsaan uuhelta siirtyneiden immunoglobuliinien antamaa suojaa vastasyntyneelle sekä muiden immuunipuolustusta vahvistavien tekijöiden siirtymistä vastasyntyneelle. Ternimaidolla on tärkeä merkitys passiivisen immuniteetin kehittymisessä. Se edistää ruuansulatuskanavan kehittymistä, vaikuttaa endokriiniseen sekä metaboliseen elinjärjestelmään ja tarjoaa tärkeän energianlähteen nuorille karitsoille lämmöntuotannon aloittamiseen sekä hypotermian ennaltaehkäisemiseen. Riittämätön ternimaidon saanti on toiseksi suurin syy karitsakuolleisuuteen synnynnäisten energiavarastojen hupenemisen jälkeen. Alhainen ternimaidon ja karitsan plasman immunoglobuliinipitoisuus 24 tuntia syntymän jälkeen on liitetty karitsakuolleisuuteen. Tämä korostaa vastasyntyneen karitsan laadukkaan ternimaidon saamisen tärkeyttä. Ternimaidon laatu korreloi suoraan sen sisältämän IgG:n määrän kanssa. Ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä lampailla ovat genotyyppi, rotu, utare, uuhen kuntoluokka, uuhen ikä ja karitsointikerta, katraan koko, hormonit, ravinto, aika sekä ternimaidon lämpökäsittely. Passiivisen immuniteetin muodostumista voidaan arvioida seerumin kokonaisproteiinipitoisuuden perusteella, mikä heijastaa albumiinin sekä gammaglobuliinien määrää. Menetelmä ei kuitenkaan ole kovin spesifinen. Hyvän laboratoriotavan menetelmät ovat parhaimpia menetelmiä IgG-pitoisuuksien mittaamiselle. Näitä hyvän laboratoriotavan menetelmiä ja testejä ovat radiaalinen immunodiffuusio (RID) sekä ELISA (Enzyme-linked immunosorbent assay). Tutkijat ovat kiinnostuneita kapillaarielektroforeesin (CE-menetelmä) mahdollisuuksista lampaan ternimaidon IgG-pitoisuuksien mittaamiseksi. Tutkijoiden mukaan CE-menetelmä tarjoaa uuden, luotettavan, nopeamman ja edullisemman vaihtoehdon ternimaidon IgG-pitoisuuden mittaamiselle. Suomalaiselle lampaanlihalle on kysyntää ja lähiruuan suosio on kasvanut tiedostavien kuluttajien keskuudessa. Suomen lammastaloudessa on kasvupotentiaalia ja laadukkaan ternimaidon takaaminen sekä karitsakuolleisuuden ennaltaehkäisy ovat avaintekijöitä lammastalouden kannattavuudelle.
  • Asikainen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on selvittää lampaiden ja vuohien teurashylkäyksien sekä lihantarkastuksen kuukausi- ja vuosiyhteenvedoissa ilmoitettavien muutosten ja sairauksien esiintyvyyttä sekä niiden mahdollista kausivaihtelua Suomessa. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Elintarviketurvallisuusviraston (Evira, nykyisin Ruokavirasto) lihantarkastuksen kuukausi- ja vuosiyhteenvetoja vuosilta 2014 2018. Yhteenvedoissa ilmoitetaan kaikille teurastettaville kotieläimille yhteisiä tietoja teuras- ja hylkäysmääristä sekä lampaiden ja vuohien osalta vuodesta 2014 lähtien eräiden sairauksien ja muutosten esiintyvyyttä (erittäin likaiset eläimet, paiseet, nivelmuutokset, murtumat, ruhjeet/vertymät sekä kuihtuminen). Yhteenvedot eivät sisällä tarkempia tietoja hylkäyssyistä tai esimerkiksi osapoistojen kilomääristä tai edellä mainittujen hylkäyssyiden ulkopuolelle jäävistä muutoksista. Nämä tiedot tulee kuitenkin kirjata lihantarkastuspäätökseen. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään lyhyesti Suomen lammas- ja vuohitalouteen sekä Suomessa ja maailmalla tehtyihin tutkimuksiin ja raportteihin lampaiden ja vuohien yleisimmistä teurastuksen hylkäyssyistä sekä niiden esiintyvyydestä. Lampaiden teurastuksen hylkäyssyitä on tutkittu aiemmin yhdessä kotimaisessa tutkimuksessa eri lähtökohdista. Kansainvälisesti lampaiden lihantarkastuksesta on jonkin verran tutkimuksia eri puolilta maailmaa. Tutkimuksen perusteella suomalaiset lampaat ja vuohet ovat terveitä ja puhtaita. Teurashylkäyksiä tehdään erittäin vähän. Lampailla tehdään kokoruhohylkäyksiä 0,14 % ja osaruhohylkäyksiä 0,92 % keskimäärin vuosittain. Vuohilla vastaavasti kokoruhohylkäyksiä 0,53 % ja osaruhohylkäyksiä 0,24 %. Lampaiden teurastuksessa on selkeää kausivaihtelua, vuohilla vastaavaa ei havaita. Hylkäysten määrässä tai muutosten/sairauksien esiintyvyydessä vastaavaakausivaihtelua ei lampailla kuitenkaan havaita. Yhteenvetoihin ilmoitettavista sairauksista ja muutoksista lampailla yleisimpiä olivat paiseet ja kuihtuminen, molempien esiintyvyys vuositasolla noin 0,10 %. Vuohien osalta muutoksia ei, muutamaa yksittäistä kuukautta lukuun ottamatta, raportoitu kuukausiyhteenvedoissa lainkaan. Tutkimustulokset ovat yhteneväiset aiemman kotimaisen tutkimuksen tuloksien kanssa ja huomattavaa samankaltaisuutta on havaittavissa myös kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna. Lihantarkastuksen kuukausiyhteenvedossa ilmoitettavat muutokset ja sairaudet lampailla ja vuohilla koskevat tällä hetkellä vain ruhoa. Kuukausiyhteenvedon tarkoitus on kuitenkin kerätä tietoa myös sellaisista eläinten yleisimmistä tautitiloista, jotka ovat tuotannon kannalta tai taloudellisesti merkittäviä tai toimivat eläinten hyvinvointi-indikaattoreina. Kaikissa lampaiden ja vuohien lihantarkastusta koskevissa kotimaisessa ja ulkomaisissa tutkimuksissa keuhko- ja maksamuutokset olivat elinkohtaisesti yleisimpiä. Molempien elinten muutosten taustalla olevat sairaudet täyttävät em. kriteerit kuukausiyhteenvetoon kerättävistä muutoksista tai sairauksista. Tämän perusteella voisi harkita lampaiden ja vuohien lihantarkastuksen raportoinnissa keuhko- ja maksamuutosten lisäämistä kuukausiyhteenvetoon ilmoitettaviin tietoihin.
  • Airakorpi, Riitta; Nevas, Mari; Fredriksson-Ahomaa, Maria (2018)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Suurkari, Petra (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventyä erilaisiin sperman laatuun vaikuttaviin tekijöihin terveillä kotieläimillä. Sperman laadun on havaittu heikkenevän sekä ihmisillä että kotieläimillä viimeisten vuosikymmenien aikana. Erityisesti jalostuseläimillä hyvälaatuinen sperma on merkittävä ominaisuus, johon vaikuttavat yksilön omat ominaisuudet ja ulkoiset tekijät. Sperman laadun heikkeneminen voi aiheuttaa hedelmällisyyden ja tiinehtyvyyden laskua, joilla on myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan sekä sperman laatua parantavia että heikentäviä tekijöitä. Aiheen laajuuden vuoksi kirjallisuuskatsauksesta on rajattu pois eri sairauksien, infektioiden ja lääkeaineiden vaikutukset sperman laatuun. Sperman laatu voi vaihdella eläimillä eri elämäntilanteissa. Sperman laadun tutkiminen on aiheellista tilanteissa, joissa epäillään hedelmällisyysongelman johtuvan uroksesta. Sperma voidaan tutkia myös ennen jalostuskautta tai uutta jalostuseläintä ostettaessa. Siittiöiden tuotannosta vastaavat kivekset. Kivesten lisäksi sperman tuotantoon osallistuvat lisäsukurauhaset. Sperman tuotantoa ohjaavat hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonitoiminta. Sperman laatu arvioidaan useimmiten tietokoneavusteisilla analyysimenetelmillä. Sperman laadun arviointiin kuuluvat muun muassa sperman määrä, sperman väri, siittiötiheys, siittiöiden kokonaismäärä, siittiöiden liikkuvuus, morfologia, DNA-vauriot ja kalvorakenteiden ehjyys. Yksilön omista ominaisuuksista ikä ja sukusiitos voivat vaikuttaa sperman laatuun. Sperman laatu on pääasiassa parempi nuorilla yksilöillä, ja laadun heikentymistä voidaan havaita uroksen vanhetessa. Sukusiitostaantumalla voi olla negatiivinen vaikutus sperman laatuun, jos se ei ole yksi valintakriteeri jalostusvalinnoissa. Ympäristötekijöistä ilmasto, valojakso ja lämpötila voivat vaikuttaa sperman laatuun eri tavoin. Erityisesti kausilisääntyjillä voidaan nähdä muutoksia sperman laadussa eri vuodenaikoina. Stressillä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä yksilölle itselleen että syntyville jälkeläisille. Useiden eri ympäristömyrkkyjen on myös todettu olevan haitallisia siittiöille. Ympäristömyrkkyjen osalta tilanne on hankala, sillä kaikkia haitallisia aineita ei välttämättä vielä tunneta ja niille saatetaan altistua tiedostamatta. Ravintolisillä voidaan yrittää vaikuttaa sperman laatuun positiivisesti. Antioksidanttien vaikutus perustuu oksidatiivisen stressin vähentämiseen. Oksidatiivinen stressi aiheuttaa vaurioita siittiöiden kalvorakenteissa ja vaikuttaa sitä kautta negatiivisesti sperman laatuun. Antioksidantteina toimivat esimerkiksi E-vitamiini, C-vitamiini, L-karnitiini ja koentsyymi Q10. Muita sperman laatuun positiivisesti vaikuttavia aineita ovat polyfenolit, monityydyttymättömät rasvahapot, kivennäis- ja hivenaineista seleeni ja sinkki, proteiinit ja aminohapot sekä maca. Kirjallisuuskatsaus pyrkii tuomaan myös apuvälineitä kliiniseen potilastyöhön, jos havaitaan sperman laadun heikentyneen. Kirjallisuuskatsaus auttaa pohtimaan sperman laadun heikkenemisen syitä sekä antaa ideoita, mitä keinoja voidaan kokeilla sperman laadun parantamiseksi.
  • Eerola, Saija (Helsingin yliopisto, 2021)
    Verenlasku on tärkeä osa teurastusta ja se parantaa huomattavasti lihan säilyvyyttä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään asioihin, jotka vaikuttavat verenlaskun tehokkuuteen ja käytännön suorittamiseen märehtijöillä. Teurastusta ja verenlaskua säädellään lainsäädännöllä, mutta teurastustapoja on kuitenkin käytössä useita. Vaihtelua on esimerkiksi eläimen tainnutustavassa, asennossa ja verenlaskun toteuttamistavassa. Verenlasku voidaan toteuttaa rintapistolla tai kaulaviillolla. Myös kaulaviillon paikassa on vaihtelua. Merkittävä ero näiden kahden tekniikan välillä on se, mitkä verisuonet katkaistaan. Rintapistolla katkaistaan sydämestä lähtevä verisuoni, joka jakautuu arteria carotis communiksiksi ja arteria vertebralikseksi. Kaulaviillolla katkaistaan ainoastaan a. carotis communikset, joten veri pääsee päähän edelleen a. vertebraliksesta. Eläinsuojelullisesti tämä aiheuttaa ongelman erityisesti rituaaliteurastuksessa, jossa eläintä ei tainnuteta ennen verenlaskua. Eläin, jolla ainoastaan kaulasuonet on katkaistu, menettää tajuntansa hitaammin kuin eläin, jolle on tehty rintapisto. Sydämen pumppaus tehostaa veren poistumista ruhosta. Tämän vuoksi elintarvikehygienian kannalta kannattaa pyrkiä siihen, että sydän ei pysähdy heti tainnutuksessa ja verenlasku aloitetaan nopeasti tainnutuksen jälkeen. Eläimen tajunta ei saa palautua tainnutuksen jälkeen, joten myös siksi verenlaskun on tapahduttava nopeasti. Naudoilla lisähaastetta verenlaskuun tuo taipumus valeaneurysmamuodostukseen, joka hidastaa verenvuotoa tai jopa lopettaa sen. Valeaneurysmamuodostus on kaulaviillolla tehdyn verenlaskun ongelma. Tutkimuksissa on huomattu, että valeaneurysmia muodostui vähemmän viilloissa, jotka tehtiin korkealle kaulaan. Valeaneurysmia muodostuu ilmeisesti korkean verenpaineen vuoksi. Siksi naudoilla niitä muodostui enemmän, jos verenlasku tehtiin eläimen roikkuessa linjassa. Toisaalta rintapistolla tehty verenlasku on nopeampaa silloin, kun eläin roikkuu linjassa verenlaskun alussa. Tappavalla tainnutusmenetelmällä on mahdollista viivästyttää verenlaskua niin, että sitä ei tehdä välittömästi tainnutuksen jälkeen. On kuitenkin huomattu, että jo minuuttien viivytys vähentää ruhosta poistuneen veren määrää. Jäännösveri on kuitenkin lähinnä elimissä, eikä viivytys merkittävästi nosta lihan verimäärää. Puutteellinen verenlasku on mahdollista havaita esimerkiksi lihan punaisuudesta ja tällöin ruho on hylättävä lihantarkastuksessa. Verenlaskuun vaikuttavia tekijöitä on paljon ja niitä on tutkittu melko paljon, mutta osa tuloksista on ristiriidassa keskenään. Lisäksi joitain osatekijöitä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin toisia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella on mahdollista toteuttaa verenlasku niin, että se on tehokasta ja eläimelle mahdollisimman vähän stressiä aiheuttavaa. Inhimillisen virheen mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa ja näitä tilanteita varten on oltava riittävät keinot taata, että eläin ei kärsi.
  • Blomvall, Laura Kaarina; Kurittu, Paula Eveliina; Heikinheimo, Annamari; Fredriksson-Ahomaa, Maria (2020)