Browsing by Subject "lapset ja nuoret"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Kokonmäki, Teemu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.
  • Hartikka, Roosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objectives. One of the key factors responsible for one’s self-regulatory skills are considered to be temperament-based effortful control (EC) and higher-order executive functions (EFs). These have been shown to share some mutual neural networks and brain regions, but little is known about the connections between them. In particular, there is a lack of longer-term follow-up studies. This study examined the association between parental-assessed EC in childhood and test performance based EFs in early adolescence. In addition, the aim was to investigate the connections between sub-features of EC and EFs, and whether gender affects the relationship between them. Methods. This study consisted of 183 children and adolescents who had participated at the age of 5,5 and 12 years in the follow-up phases of the cohort study, which began in 1998. EC was assessed by The Children’s Behavior Questionnaire (CBQ) and EFs were evaluated with subtests from Developmental Neuropsychological Assessment for Children II (NEPSY-II), Trail Making Test (TMT), Conners’ Continuous Performance Test II (CPT) and Wisconsin Card Sorting Test (WCST). Results and conclusions. Higher parental-rated EC at 5,5 years of age was associated EFs at age 12, especially in tasks measuring linguistic and non-linguistic fluency and inhibitory skills (verbal and design fluency subtests from NEPSY-II). Looking at the individual subfactors of EC, the ability to maintain attentional focus (attentional focusing), the tendency to enjoy low intensity stimuli (low intensity pleasure), and the ability to suppress inappropriate responses (inhibitory control) were found to be associated with higher EFs (better performance in verbal and design fluency subtests from NEPSY-II, less perseveration errors in WCST and lower response time in CPT). In addition, some gender specific connections were found: boys’ ability to shift attention was associated with higher stimulus resolution (higher D Prime score in CPT). The results suggest that childhood temperament could be used to identify potential challenges in EFs later in early adolescence.
  • Lämsä, R; Santalahti, P; Haravuori, H; Pentinmikko, A; Tuulio-Henriksson, A; Huurre, T; Marttunen, M (Kela, 2015)
    Työpapereita 78
    Lapsia ja nuoria ohjautuu aiempaa enemmän psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, ja yhä useampi nuori saa Kelan hoitotukea mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin. Myös aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hoitoon käytettyjen lääkkeiden käyttö on lisääntynyt paljon 2000-luvulla. Samalla nuorten hoitoon ohjautumisessa ja psyykelääkkeiden käytössä on Suomessa suuria alueellisia eroja. Selvityksessä tarkastellaan neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palvelujen käyttöä ja heille tarjolla olevia erikoissairaanhoidon palveluja eri sairaanhoitopiireissä. Se tarjoaa ajantasaista tietoa toiminnan kehittämiseksi niin neuropsykiatrista kuntoutusta rahoittavalle Kelalle kuin eri toimijoille erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja kolmannella sektorilla. Aineistona olivat hoitoilmoitusrekisteristä kerätyt tiedot neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palveluiden käytöstä erikoissairaanhoidossa. Lisäksi haastateltiin 23 lastenneurologian ja nuorisopsykiatrian ylilääkäriä sekä 66 kolmannen sektorin palveluntarjoajaa. Selvityksen rahoitti Kela ja se toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten ja nuorten mielenterveysyksikössä keväällä 2014. Tulosten mukaan neuropsykiatrisen diagnoosin saaneiden nuorten määrä erikoissairaanhoidossa puolitoistakertaistui vuodesta 2008 vuoteen 2012. Sairaanhoitopiireissä on kehitetty toimintatapoja: Hoitoa viedään nuoren arkiympäristöön ja painopistettä siirretään ryhmämuotoiseen toimintaan. Haastatellut lääkärit kokevat työskentelytavat tehokkaiksi, vaikka niiden vaikuttavuudesta on vain vähän tutkittua tietoa. Resursseista ei koeta olevan hälyttävää pulaa. Hoidon organisointitavoissa, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä työnjaossa sekä potilaiden, käyntien ja hoitojaksojen määrissä on kuitenkin suurta valtakunnallista vaihtelua. Sairaanhoitopiireissä on huoli kuntoutuksen ja seurannan toteutumisesta kunnissa. Erikoissairaanhoito joutuu toimimaan kunkin alueensa kunnan kanssa erikseen. Kolmannen sektorin toimijoista on joillakin alueilla pulaa, ja erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin yhteistyö on vähentynyt kiireen vuoksi. Erikoissairaanhoidon lääkärit eivät aina tiedä tarpeeksi kolmannen sektorin tai Kelan palveluista. Kelan toiminnalta toivotaan paikallisuutta: sopeutumisvalmennuskursseja pitäisi järjestää lähempänä perheitä maantieteellisesti ja toiminnallisesti niin, että niillä olisi jatkuvuutta perheen arjessa. Organisaatiotasolla tulisi kiinnittää huomiota henkilökunnan pysyvyyteen ja varmistaa tietotaidon säilyminen henkilökunnan vaihtuessa. Järjestelmätasolla tarvitaan uudistuksia, jotka parantavat kansalaisten maantieteellistä tasa-arvoa, varmistavat katkeamattoman hoitoketjun perustasolta erikoissairaanhoitoon ja takaisin, integroivat hoidon ja kuntoutuksen sekä selkeyttävät monitahoista rahoitusjärjestelmää.