Browsing by Subject "lapsettomuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Salonen, Niina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan empatian ilmenemistä internetin lapsettomuusaiheisilla keskustelupalstoilla. Tutkimuksen aineistona ovat kaksplus.fi-sivuston kahden keskusteluketjun viestit, jotka on julkaistu ajalla 27.9.2013–31.12.2013. Aineistossa on viestejä yhteensä 200. Tutkimuksessa selvitetään, millaisilla kielen keinoilla keskusteluketjujen viesteissä houkutellaan muilta keskustelijoilta empatiaa, millaisilla kielen keinoilla empatiaa osoitetaan toiselle keskustelijalle sekä millaisiin laajempiin tekstilajille ominaisiin jaksoihin empatia viesteissä kytkeytyy. Tutkimuksen teoriatausta on tekstintutkimuksellinen. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielioppi ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Tutkimuksessa keskeisiä käsitteitä ovat kognitiivisen kieliopin piiristä konstruoinnin ulottuvuudet sekä SF-teoriaan kytkeytyvät funktionaaliset jaksot. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään psykologian alan tutkimusta empatian käsitettä avattaessa. Empatialla tarkoitetaan tutkielmassa monitahoista kognitiivista prosessia, jossa eläydytään ja samastutaan toisen henkilön asemaan ja omaksutaan tämän näkökulma. Empatia on sekä toisen henkilön tunteeseen ja tilanteeseen samastumista että myötätunnon osoittamista. Empatian ilmenemistä aineiston viesteissä tarkastellaan yhtäältä kieliopillisten ja leksikaalisten kielen keinojen tasolla ja toisaalta tekstilajin tasolla funktionaalisen jaksoanalyysin avulla. Tarkasteltavia kieliopillis-leksikaalisia keinoja ovat esimerkiksi viesteissä esiintyvät persoonamuodot, joista tarkastellaan yksikön ja monikon ensimmäistä ja toista persoonaa, sekä persoonan kaltaiset ilmaukset, kuten nollapersoona ja passiivi. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat konditionaali, määritteet, tunnekausatiivit, kannustavat ja lohduttavat sanavalinnat, nimimerkit, hymiöt sekä kolmen pisteen käyttö. Tekstilajin tasolla empatia kytkeytyy viesteissä muun muassa oman lapsettomuushistorian ja -tilanteen kuvauksiin, tunteiden kuvaukseen, vastaavan kokemuksen kertomiseen, myötäiloa ja lohdutusta tarjoaviin jaksoihin sekä kysymyksiin, joilla voidaan kontekstista riippuen sekä houkutella että osoittaa empatiaa. Empatia kytkeytyy viesteissä myös jaksoihin, joissa pyydetään muilta lupaa liittyä keskusteluun, sekä itsekeskeisyyttä pahoitteleviin jaksoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että empatia näkyy viestien kielen piirteissä monin tavoin ja läpäisee kielen eri rakennetasot. Empatia kytkeytyy sekä viestien kieliopillisiin ja leksikaalisiin keinoihin että laajempiin funktionaalisiin jaksoihin, joilla on oma tehtävänsä tekstilajin rakentumisessa ja empatian ilmentämisessä ja joiden rakenteessa ja käytössä on analyysin perusteella hahmotettavissa säännönmukaisuutta.
  • Mannermaa, Anu (Helsingfors universitet, 2015)
    Tarkastelen tutkielmassani Samuelin syntymäkertomuksen (1. Sam. 1:1-20) intertekstuaalisia yhteyksiä muualle Vanhaan testamenttiin (VT) sekä joihinkin VT:n ulkopuolisiin teksteihin esimerkiksi Sirakin kirjassa. Samuelin syntymäkertomus edustaa Samuelin kirjojen myöhäisintä aineistoa, ja se on laadittu johdannoksi Daavidista kertovalle materiaalille. Tarkastelen rinnakkain Samuelin syntymäkertomusta MT:ssa, LXX:ssa, ja käytän hyväksi myös käsikirjoitusta 4QSama. Tutkielman teoreettinen osuus käsittelee intertekstuaalisuuden käsitteen taustaa semiotiikan piirissä syntyneenä kirjallisuustieteen käsitteenä sekä erilaisia intertekstuaalisuuden tutkimustapoja raamatuntutkimuksessa. Intertekstuaalisuutta tutkitaan eksegetiikassa pääasiallisesti kahden erilaisen suuntauksen mukaan. Näitä ovat kirjallisuustieteestä peräisin oleva synkroninen sekä traditionaalisempi diakroninen lähestymistapa. Käyn teoriaosuudessa läpi sekä synkronisen että diakronisen lähestymistavan mukaisen määrittelyn intertekstuaalisten yhteyksien tunnistamiseksi. Esittelen myös laatimani luokituksen tekstien välisten yhteyden laadun määrittelemiseksi. Arvioin intertekstuaalisen raamatuntutkimuksen lähestymistapoja, ja perustelen oman valintani käyttää diakronista lähestymistapaa intertekstuaalisten yhteyksien tunnistamiseksi. Analyysiosiossa käyn jakeittain läpi löytämäni tekstien väliset yhteydet Samuelin syntymäkertomuksen ja muiden VT:n tekstien välillä. Osa yhteyksistä edustaa satunnaista kielellistä samankaltaisuutta tai tilannekohtaista yhteistä kielenkäyttöä. Osa yhteyksistä taas edustaa nk. aitoja intertekstuaalisia yhteyksiä. Eri tasoilla olevien yhteyksien joukosta olen vahvistanut selvät intertekstuaaliset yhteydet, jotka on merkitty liitteeseen tutkielman lopussa. Syntymäkertomuksesta on löydettävissä intertekstuaalisia yhteyksiä etenkin Genesiksen alkukertomusten 4. lukuun sekä patriarkkakertomuksiin, ja niissä erityisesti matriarkoista eli Saarasta, Rebekasta ja Raakelista sekä Leasta kertovaan aineistoon. Myös kertomukseen sunemilaisesta naisesta on yhteyksiä. Kaiken kaikkiaan Samuelin syntymäkertomuksesta on havaittavissa intertekstuaalisia yhteyksiä erityisesti muihin VT:n syntymä- ja lapsettomuuskertomuksiin. Hagarista kertoviin teksteihin on myös löydettävissä yhteyksiä. Samuelin syntymäkertomuksesta on selvät yhteydet myös Simsonin syntymäkertomukseen. Kertomuksen kirjoittaja on todennäköisesti tuntenut myös kertomuksen Ruutista, johon on löydettävissä intertekstuaalisia yhteyksiä. Samoin intertekstuaalisia sekä muita tekstien välisiä yhteyksiä on havaittavissa Pentateukin joihinkin säädöksiin, mm. nasiiriussäädöksiin. Kertomuksessa on käytetty kieltä, joka muistuttaa psalmien sekä muun rukousta kuvaavan tekstin kieltä. Siitä on löydettävissä myös yhteyksiä vielä joihinkin muihin VT:n teksteihin sekä myös joihinkin VT:n apokryfisiin teksteihin, mutta suurimmaksi osaksi näiden yhteyksien voidaan katsoa edustavan satunnaista samankaltaisuutta tai yhteistä kielenkäyttöä.
  • Keski-Kuha, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmassani tarkastelen Luukkaan evankeliumin ja Jaakobin protoevankeliumin lapsettomuuskertomuksia. Lapsettomuuskertomus Luukkaan evankeliumissa (1:5–80) kertoo Elisabetista ja Sakariaasta, Johannes Kastajan vanhemmista, ja Jaakobin protoevankeliumissa (seuraamani lukujaottelun mukaisesti luvut 1–6) Annasta ja Joakimista, Jeesuksen Maria-äidin vanhemmista. Luukkaan evankeliumi kuuluu Uuden testamentin kaanoniin, ja Jaakobin protoevankeliumi on Uuden testamentin apokryfikirja, jonka arvioidaan syntyneen toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten lapsettomuutta ja tekstien lapsettomia henkilöitä kuvataan. Tarkastelen sitä, mitä lapsettomuuden syynä pidetään ja miten muiden henkilöiden kerrotaan suhtautuvan näihin lapsettomiin henkilöihin. Työssäni kysyn, liittyykö lapsettomuuteen häpeää. Metodejani ovat sosiaalitieteellinen raamatuntutkimus sekä historiallis-kriittiset metodit. Tarkastelen tekstejä valmiina kokonaisuuksina niiden kirjoitusajankohtaa vasten. Vertaan lapsettomuuskertomuksia siihen, mitä ajan sosiaalisesta kulttuurista, perheestä ja sukupuolirooleista tiedetään, ja vertailen lapsettomuuskertomuksia myös toisiinsa. Teksteistä selviää, että kuten antiikin Välimeren ympäristössä yleisesti ajateltiin, niissä lapsettomuutta pidetään naisesta johtuvana. Kummassakaan lapsettomuuskertomuksessa Annan tai Elisabetin lapsettomuutta ei pidetä Jumalan rangaistuksena pahoista teoista, mutta ajan käsitys tästä heijastuu Jaakobin protoevankeliumissa. Molemmissa teksteissä korostuu Jumalan aktiivinen rooli hedelmälliseksi tekemisessä: Jumala avaa ja sulkee kohdut. Tutkielmassani käy ilmi, että teksteissä lapsettomuus altistaa siitä kärsineet naiset muiden pilkalle ja halveksunnalle, ja se saattaa naiset haavoittuvaan asemaan. Häpeä saa teksteissä lapsettomat piiloutumaan ja vetäytymään sosiaalisista suhteista. Lasten synnyttyä ihmiset kuitenkin kokoontuvat iloitsemaan syntyneistä lapsista, ja Anna ja Elisabet kiittävät Jumalaa siitä, että he ovat päässet pois muiden halveksunnasta. Naishahmot sopivat hyvin ajan kulttuuriin ja sosiaaliseen kontekstiin. Tarkastelemani tekstit ovat hyvin yhteneväisiä. Tekstit eroavat kuitenkin esimerkiksi tunnekuvailuissa: Jaakobin protoevankeliumissa tunteet korostuvat Luukkaan evankeliumin lapsettomuuskertomusta enemmän. Molemmissa teksteissä on yhteneväisyyksiä Vanhan testamentin lapsettomuuskertomusten kanssa, etenkin Ensimmäisen Mooseksen kirjan Saaran ja Abrahamin tarinan kanssa. Molempien kertomusten lopussa naiset pääsevät vihdoin täyttämään sen roolin, jota aikana pidettiin naiselle erityisen tärkeänä: heistä tulee äitejä.
  • Holmberg, Marinella (2005)
    Infertilitet, dvs. ofrivillig barnlöshet, är ett problem som har blivit allt vanligare under de senaste åren. Antalet ofrivilligt barnlösa par i Finland uppskattas till 35.000. Infertiliteten innebär en stor sorg för de flesta som drabbas. Många författare hävdar att infertiliteten även kan ha negativa följder för speciellt kvinnans självkänsla. Kvinnors självkänsla är traditionellt förankrad i hemmiljön. Alla kvinnor förväntas vilja ha barn och många anser att barnafödande och skötsel om barnen hör till kvinnans uppgifter. I samhället kan man finna attityder enligt vilka en kvinna är en kvinna först då hon är mor. Det finns ett tryck som gör att kvinnor som inte får barn kanske känner sig misslyckade. De kanske känner att de inte klarar av att uppfylla de förväntningar som ställs på dem då de inte klarar av någonting som alla andra kvinnor klarar. Förmågan att få barn hänger också nära samman med kvinnans könsidentitet. Infertiliteten kan därmed för kvinnan innebära ett misslyckande i kvinnorollen. Syftet med denna forskning var att undersöka om ofrivillig barnlöshet kan inverka negativt på kvinnors självkänsla. Frågor av intresse var om ofrivilligt barnlösa kvinnor känner sig misslyckade som kvinnor samt om könsinriktningen har någon inverkan på huruvida självkänslan påverkas av infertiliteten eller inte. Undersökningen var kvantitativ. Ofrivilligt barnlösa kvinnor som hade sökt hjälp mot barnlösheten vid en barnlöshetsklinik jämfördes med gravida kvinnor som besökte en mödrarådgivningscentral. Frågeformulär innehållande bl.a. Rosenbergs (1965) mätare av självkänsla, Self-Esteem Scale, samt Bems (1981) mätare av androgynitet, Sex Role Inventory, användes. Dessutom användes en skala som mätte kvinnlig självkänsla, dvs. hur kvinnorna uppfattade sig själva som kvinnor. De ofrivilligt barnlösa kvinnorna skilde sig inte statistiskt signifikant från jämförelsegruppen då det gällde allmän självkänsla. Däremot hade de ofrivilligt barnlösa kvinnorna lägre kvinnlig självkänsla än de gravida kvinnorna i jämförelsegruppen. Detta skulle tyda på att ofrivillig barnlöshet kan försämra den kvinnliga självkänslan. I fråga om androgynitet skilde sig grupperna inte åt. De viktigaste källorna är: Abbey, Andrews & Halman 1992; Masreliez-Steen & Modig 1987; Hedström & Persson 1989 och Kyyrönen 1983.
  • Raitakari, Sari (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lapsettomien ikääntyvien elämän tarkoituksellisuuden kokemusta sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Tavoitteena on ensinnäkin selvittää, onko lapsettomien ja vanhempien välillä eroa elämän tarkoituksellisuuden kokemuksessa. Toiseksi tutkimuksessa halutaan selvittää, onko sosiaalisella pääomalla yhteyttä lapsettomien elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen, ja miten yhteys eroaa lapsettomien ja vanhempien kohdalla. Sosiaalista pääomaa tarkastellaan kolmen osa-alueen eli sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen osallistumisen ja luottamuksen kautta. Aineistona tutkimuksessa käytetään Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimus- ja kehittämishankkeen seurantatutkimuksen vuoden 2005 kyselyaineistoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 2476 vuosina 1926–30, 1936–40 ja 1946–50 syntynyttä henkilöä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriin kuuluvien 15 kunnan alueelta. Kyselytutkimuksessa on kerätty tietoa laajalti ikääntymisen, terveyden ja hyvinvoinnin eri alueilta. Analyysimenetelminä tutkimuksessa käytetään ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Lapsettomien vastaajien ryhmässä elämän tarkoitukselliseksi kokeminen osoittautui harvinaisemmaksi kuin vanhempien ryhmässä. Lapsettomista noin kolme viidestä kokee elämänsä tarkoitukselliseksi tai erittäin tarkoitukselliseksi, vanhemmista hieman useampi eli kolme neljästä. Sosiaaliset suhteet osoittautuivat merkityksellisiksi sekä lapsettomien että vanhempien elämän tarkoituksellisuuden kokemukselle; tiheä yhteydenpito läheisiin ihmisiin oli tärkeää sekä lapsettomille että vanhemmille, ja lapsettomilla vastaajilla korostui lisäksi sisarusten tapaamisen merkitys. Säännölliset kontaktit läheisiin ovat jopa tärkeämpiä lapsettomien elämän tarkoituksellisuuden kokemukselle kuin vanhempien. Sosiaaliseen osallistumiseen liittyvistä tarkastelluista tekijöistä ainoastaan uskonnollinen osallistuminen selitti lapsettomien elämän tarkoituksellisuuden kokemusta. Vahva luottamus on elämän tarkoitukselliseksi kokemista selittävä tekijä sekä lapsettomilla että vanhemmilla. Lapsettomille luottamus näyttää olevan elämän tarkoituksellisuuden kokemuksen kannalta vielä hieman tärkeämpää kuin vanhemmille.
  • Wickholm, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yksilöllistymiskeskusteluissa on painotettu näkökulmaa, jossa korostuvat ihmisten mahdollisuudet muokata omaa elämäänsä ilman traditioiden painolastia. Näistä keskusteluista huolimatta, monet elämänkulkuun liittyvät vaiheet ovat institutionalisoituneet, ja esimerkiksi käsitykset aikuisuudesta noudattavat yhä vanhoja määritelmiä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella normatiivisen elämänkulun rakennetta sellaisten nuorten aikuisten silmin, jotka eivät koe haluavansa elää tämän rakenteen mukaisesti. Yhtenä keskeisenä rajauksena on käytetty haluttomuutta lisääntymiseen. Tutkielmassa aihetta lähestytään laadullisin keinoin, ja aineiston analyysin apuvälineenä toimii ankkuroitu teoria. Analyyttisina työkaluina on toimijuuden tematiikkaa sekä valtateoriaa. Aineisto perustuu kuuteen haastatteluun, joissa on haastateltu 25–35 -vuotiaita nuoria aikuisia. Yleisesti yhteiskuntatieteissä on ajateltu, ettei nyky-yhteiskunnissa yhteiskunnalliset tekijät tai instituutiot enää vahvasti ohjaa yksilöiden elämänkulkua. Analyysin avulla päädytään kuitenkin paljastamaan, kuinka sosiaalinen ympäristö toimii yhä elämänkulun normatiivisuutta ylläpitävänä tekijänä. Lisäksi tarkastelu kohdistuu toisin toimijuuden ja normatiivisen elämänkulun rakenteen dynamiikkaan: minkälaisia haasteita toisin toimija kohtaa, ja millaisia ratkaisuja näiden haasteiden kohtaamiseen on käytetty? Vaikka elämää ohjaavien normien on ajateltu löyhentyneen, koskee löyhentyminen vain joitain elämänkulun osa-alueita. Työelämä on siinä mielessä muuttunut avoimemmaksi, ettei vakinaista virkaa enää pidetä normina. Sen sijaan palkkatyöläisyys on yhä voimassa oleva normi, ja perinteisestä työstä eroavia töitä koetaan joutuvan selittelemään. Perheellistymisen normi näyttäytyy yhä vahvana, samoin kuten perinteisen parisuhteen normi. Toisin toimijuus puolestaan näyttää irtisanoutuvan sellaisista yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista arvoista, jotka liittyvät materiaan tai talouteen. Näiden sijaan toisin toimijuudessa sitoudutaan itsensä kehittämiseen, tietoon, globaaliin yhteisöön sekä ekologisiin arvoihin. Tutkielma antaa viitteitä arvomuutoksesta sekä ajattelutavan globalisoitumisesta. Kun maailmankuvan lähtökohtana on globaalit ongelmat, näyttäytyy normatiivisen elämänkulun rakenne problematisoituvan. Toisin toimijat kohtaavat haasteita, ja näiden haasteiden ratkaisemiseksi pyritään muokkaamaan sosiaalista ympäristöä niin, että ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat saman kaltaisesti normatiiviseen elämänkulkuun: varauksellisesti.
  • Porras, Satu (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan millaisia asenteita ja arvottamista löytyy lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan. Yksi tutkimuksen tarkastelun kohde on myös, erotellaanko puheessa tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta, ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tutkimuksessa on haastateltu yhtätoista pääkaupunkiseudulla asuvaa ihmistä, joilla on omia lapsia. Haastateltavat eivät itse olleet kärsineet lapsettomuusongelmasta. Haastatteluissa on käytetty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää.Laadullisen asennetutkimuksen rungon muodostavat kuusi lauseväittämää. Tässä tutkimuksessa käytetyt lauseväittämät perustuvat lapsettomuudesta tehtyihin tutkimuksiin, ja stereotyyppisiin käsityksiin lapsettomuudesta ja lapsettomista pareista. Lapsettomuus nähdään melko vakavana ongelmana ja kielteisenä ilmiönä. Lapsettomuus on laaja ongelma, jota hahmotettiin sekä miehen, naisen että parisuhteen ongelmana. Lapsettomuus koskettaa kuitenkin eniten naista. Lapsettomuus nähdään surullisena vaihtoehtona. Omat syntymättömät lapset olisi täytynyt yrittää korvata muilla asioilla elämässä. Tässä tutkimuksessa haastatellut naiset olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että tahattoman lapsettomuuden aiheuttamaa kriisiä voi verrata lähiomaisen menetyksen aiheuttamaan suruun. Haastatellut miehet olivat asiasta eri mieltä. Vaikka lapsettomien kanssa halutaan olla tekemisissä, ei vuorovaikutus heidän kanssaan ole aina ongelmatonta. Tahattomasti lapsettomien kanssa voi joutua varomaan puheenaiheitaan. Lasten saaminen muokkaa ihmisiä joustavammaksi, ja tämä kokemus jää lapsettomilta saavuttamatta. Samanlainen elämäntilanne yhdistää usein ihmisiä, ja siksi uusia tuttavia löytyy helpommin toisista lapsiperheistä kuin lapsettomista pareista. Asennoitumisessa lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan nähdään myös poikkeuksia ja lievennyksiä. Mielikuva lapsettomista ihmisistä muodostetaan enimmäkseen erittelemättä lapsettomuuden mahdollisia syitä. Vain kaksi haastateltavaa eritteli tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tärkeimmät lähteet ovat Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen (1999) Pelkkä puhe ei riitä, Michael Billigin (1987) Arguing and Thinking ja Pirre Saarion (2001)Haikara lentää ohi.
  • Jalagin, Kati (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaista julkista keskustelua internetin keskustelupalstoilla käydään vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lasten hankinnasta. Tutkimusta taustoittaa perheen murrokseen liittyvä sosiologinen keskustelu, jonka keskiössä on perheen perustaminen. Tässä perhesosiologisessa keskustelussa vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyy ”normaalille” ydinperheelle vaihtoehtoisena elämäntapana. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä vuosina 2003-2005 julkaistusta internetkeskustelusta, joissa keskustellaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lasten hankinnasta. Analysoinnin kohteena ovat yhteensä 153 keskustelijan, joista suurin osa on naisia, esittämät puheenvuorot. Jaottelin internetkeskustelijat lasten hankintaan liittyvien näkemysten mukaisesti ”lapsettomiin”, ”lapsellisiin” ja ”mielipiteen esittäjiin”. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tekstianalyysiä joka mukailee grounded theorylle ominaista analysointitapaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat ajatukset liittyen valintaan ja normeihin. Vapaaehtoinen lapsettomuus on toisaalta tulosta vapaasta lapsettoman elämäntavan valinnasta. Toisaalta valintaan kohdistuu normatiivisuutta, jolloin oletetaan, että yhteiskunnan jäsenten tulisi toimia yhdenmukaisesti. Tällöin ajatus vapaudesta rikkoutuu. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin, Anthony Giddensin, Frank Furedin sekä Riitta Jallinojan sosiologiset kirjoitukset. Aineistosta nousi esille erottelu ”meihin” ja ”heihin”, jossa lapsettomat keskustelijat edustavat ”meitä” ja muu ympäristö sekä ”lapselliset” keskustelijat edustavat ”heitä”. Tutkimustulokset vahvistavat vapaaehtoisesti lapsettomaan elämäntapaan liittyvän ambivalenttiuden: siinä yhdistyy samanaikaisesti valinnan vapaus ja yhdenmukaisuuden pakko. Tutkimuksen lapsettomilla keskustelijoilla on ”normaalista” lasten hankintaan liittyvästä normista poikkeavina yksilöinä selontekovelvollisuus: he joutuvat perustelemaan elämänvalintaansa muille. Lapsettomien individualistisissa näkemyksissä korostuvat oma riittämättömyys suhteessa ”hyvän” äitiyden normin vaatimuksiin ja negatiivinen suhtautuminen äitiyteen. ”Lapsellisten” familistisissa näkemyksissä korostuu äitiyden ihanuus. Lapsettomilla ja muulla ympäristöllä, jonka piiriin ”lapselliset” kuuluvat, on keskenään ristiriitainen näkemys ”oikeanlaisesta elämäntavasta”, jonka mukaan naisten kuuluu tehdä lapsia. Keskustelijat, jotka puhuvat erilaisuuden hyväksynnän puolesta, näyttävät ratkaisevan tämän ristiriidan, jolloin lapseton elämäntapa muuttuu normaaliksi ja hyväksyttäväksi elämänvalinnaksi. Keskustelijoiden näkemykset osoittavat normatiivisuutta heidän pohtiessaan, milloin päätös hankkia tai olla hankkimatta lapsia on hyväksyttävää. Lasten hankkimattomuus hyväksytään silloin, kun olosuhteet eivät ole otolliset lasten hankinnalle. Lasten hankinta hyväksytään, jos se perustuu haluun ja olosuhteet ovat otolliset tulevia lapsia ajatellen. Ympäristön painostus harmitta lapsettomia keskustelijoita. Painostuksen sijaan ympäristöltä halutaan hyväksyntää ja ymmärrystä. Lapsettomat kokevat lisäksi, että naisia syyllistetään lasten hankkimattomuudesta. Äitiyden ei nähdä kuuluvan automaattisesti naisen identiteettiin. Lasten hankinta nähdään naisten ja miesten yhteisenä asiana. Keskustelijat vierastavat ajatusta, jonka mukaan lapsien hankinnalla turvattaisiin vanhuuden päivät. He huomioivat elämän sunnitteluprojektissaan tulevan vanhuutensa. Oman elämänvalinnan tulee tuntua myös vanhuudessa hyvältä ratkaisulta.
  • O'Connor, Peppi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa kahta kognitiivista rituaaliteoriaa Vanhan testamentin tekstin Numeri 5:11–31 tutkimukseen – arvioiden samalla kyseisten teorioiden suhdetta ja antia muinaisten tekstien tutkimukselle. Tämä tavoite nousee osittain kognitiivisten näkökulmien lisääntyvästä käytöstä raamatuntutkimuksessa. Hyödynnän R. N. McCauleyn ja E. T. Lawsonin rituaalien kompetenssiteoriaa sekä P. Boyerin ja P. Liénardin teoriaa mielen varojärjestelmistä peilaamalla niitä tekstiin Num. 5:11–31, kyseistä tekstiä koskevaan aiempaan tutkimukseen, muinaista Lähi-itää koskevaan aineistoon sekä kognitiotieteistä, psykologiasta ja kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nouseviin laajempiin näkökulmiin. Tekstissä Num. 5:11–31 kuvataan aviorikoksesta epäillylle vaimolle suoritettavaa monivaiheista rituaalia, jossa uhrataan Jahvelle, vannotaan vala sekä juotetaan naiselle rituaalivettä, jonka on määrä vaikuttaa hänen sukupuolielimiin ja hedelmällisyyteen jollain tavoin. Tekstiin liittyy lukuisia teksti- ja lähdekriittisiä kysymyksiä. Nämä ovat johtaneet osan tutkijoista esittämään, että tekstissä Num. 5:11–31 kuvattaisiin useampaa rituaalia tai että siinä olisi yhdistelty erillisiä rituaalikuvauksia. Tekstissä Num. 5:11–31 voidaan myös havaita monia yhtäläisyyksiä muualla Vanhan testamentissa ja muinaisen Lähi-idän teksteissä kuvattuihin rituaaleihin sekä avioliittoa, aviorikosta ja naisia koskeviin kuvauksiin. Tuon työssäni esille, miten ruumiillisten prosessien, tunteiden ja näihin pohjaavan ajattelun voidaan katsoa vaikuttaneen oleellisesti tekstissä Num. 5:11–31 esiintyviin teemoihin ja käsityksiin. Numerin 5:11–31 ja sen taustalle monesti oletetun rituaalin suhdetta on syytä problematisoida, sillä rituaaliteorioiden ja kognitiivisten lähestymisten valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että rituaalit eivät ainoastaan vaikuta teksteihin, vaan tekstit vaikuttavat myös rituaaleihin ja nämä prosessit ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Rituaalikäyttäytymisen yhteydessä esiintyvä ajattelu ei myöskään aina vastaa teologisesti oikeaoppiseksi miellettyjä tai ylöskirjattuja käsityksiä. Tuon esille, miten tekstillä Num. 5:11–31 on mahdollisesti pyritty vaikuttamaan sekä rituaalikäytänteisiin että Jahveen ja tämän tunteisiin. Arvioin kriittisesti käyttämiäni kognitiivisia rituaaliteorioita ja kognitiivisia lähestymisiä raamatuntutkimukseen tuoden esille, miten ne voisivat hyötyä mm. automaattisten ja kontrolloitujen ajatteluprosessien välisten erojen tarkemmasta huomioinnista, muinaisten ja modernien ihmisten aivojen kasvu- ja kehitysympäristöjen erojen perehtyneestä pohdinnasta sekä tekstien ja lukutaidon kognitiivisten ja kulttuurillisten vaikutusten selkeämmästä esiintuonnista.
  • Glad, Jenna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani millaisia maagisia uskomuksia liittyi lapsionneen, hedelmällisyyteen ja lapsettomuuteen 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Tutkimuskysymyksenä on se, mitkä asiat vaikuttivat lapsionneen sekä miten lapsettomuus koettiin ja millaisia hoitokeinoja siihen käytettiin. Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineistona käytän eri asiantuntijoiden kirjallisuutta kansanuskomuksista eri puolilta Suomea sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistolähteitä kansanuskosta. Tutkielman alussa esittelen Suomen yhteiskunnan rakennetta ja muutosta 1800-luvulla. Perehdyn työssäni myös naisen asemaan 1800–1900-lukujen taitteessa, jolloin naisen elämään kuului usein useita raskauksia. Kuten nykyäänkin, lapsettomuudesta on kärsitty ja pyritty löytämään siihen erilaisia hoitokeinoja. Agraariyhteiskunnassa oli tärkeä saada lisää työväkeä taloon. Siksi erityisesti poikalapset olivat toivottuja. Kansanusko -kappaleessa esittelen aluksi kansanuskon käsitettä, jonka jälkeen esittelen magiaa ja magian eri lajeja. Kansanuskoon liittyy vahvasti myös paha silmä, jota esittelen omassa luvussaan. Paha silmä -kappaleessa esittelen pahan silmän merkitystä ja siltä suojautumista. Kansanusko ja lapsettomuus -kappaleessa esittelen erityisesti suhtautumista lapsettomiin pareihin ja ihmisten käsityksiin lapsettomuuden syistä. Lopuksi vielä esittelen kansanlääkintää ja erilaisia hoitomuotoja lapsettomuuteen. Hedelmällisyyteen liittyvissä uskomuksissa esiintyy paljon eroavaisuuksia ja ristiriitoja. Lisäksi eri puolilla Suomea on hieman erilaisia uskomuksia ja välillä niissä esiintyy jopa ristiriitaisuuksia. Lapsettomuuden syynä pidettiin lähes aina naista. Nainen oli saattanut syyllistyä syntien tekoon tai tulla silmätyksi. Monesti lapsettomia tai yksilapsisia perheitä ei arvostettu. Hedelmällisyyden turvaamiseksi ja lisäämiseksi oli erilaisia keinoja. Suotuisampaa oli mennä naimisiin nuorena, jotta olisi aikaa tehdä useampia lapsia. Ellei sopivaa kumppania heti kuitenkaan löytynyt, oli elettävä mahdollisimman siveästi ja vältettävä pahan silmän silmäyksiä. Hedelmättömyys nimittäin saattoi johtua irstailusta tai pahasta silmästä. Lemmenkylväysten ja erilaisten loitsujen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.