Browsing by Subject "lapsi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Ikonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The goal of this study is to investigate how shy and withdrawn children act in school, daycare and home environments, what kind of opinions kindergarten- and class teachers have on children's shyness and how they instruct these children. In addition, the aim is to analyze what kind of change the transition from kindergarten to school is for a shy child. My three research questions are 1) How children's shyness and withdrawal present themselves in kindergarten, school and home? 2) What kind of view kindergarten- and class teachers have about children's shyness and how they instruct these children? and 3) Does the shyness of the children affect on their transition to school and, if so, how? Which ones of the teacher's actions support a successful transition to school? The definitions of shy and withdrawn children are not unambiguous. In my own research, I survey shyness and withdrawal as a temperament trait like Thomas and Chess. They see it as a part of the trait approach/withdrawal. Earlier studies suggest that shy children receive less attention from the teacher and are not so happy with their social relationships than active children. It is also more difficult for shy children to seek help and start discussions. They also have a greater risk of being left out of the group. Methods. This research is a qualitative case study. The research methods were half structured interviews and observation. The teachers also evaluated their group's shy children by using shy child personal traits measuring form. Pirkko Niiranen (1995) uses the same form in her dissertation. With the form I was able to estimate the nature of the children’s shyness. I analyzed the results by using material based content analysis. Two preschool children with their teachers and mothers participated in this study. During the study, children transitioned to school. Results and Conclusions. I wanted to separate shyness and withdrawal because the behavior of the children in my research differed. One of the children felt afraid and anxiety towards all new things as the other one felt those only in social situations. Both had difficulties in asking for help and performing in front of the group. Teachers encouraged the shy children to express themselves in their own time. Teachers were eager to provide help and showed interest espe-cially when the children took initiative. There were differences in teachers’ ways to instruct these two children.
  • Jokela, Milla; Malila, Nea; Leinonen, Maarit; Taskinen, Mervi; Madanat-Harjuoja, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Johdanto Suomen Syöpärekisteri ylläpitää rekisteriä kaikista Suomessa todetuista syöpätapauksista. Väestöpohjainen syöpätapausten rekisteröinti tarjoaa kattavan ja luotettavan tietokannan syöpätutkimuksessa käytettäväksi. Rekisteröinnin kattavuuden ja rekisteröidyn tiedon oikeellisuuden puutteilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus erityisesti harvinaisten sairauksien insidenssi- prevalenssi- ja elossaoloarvioihin. Tutkimuksessamme pyrimme tarkentamaan aiempaa arviota lapsuussyövän rekisteröinnin kattavuudesta Suomen Syöpärekisterissä (Leinonen ym. 2017). Materiaalit ja menetelmät Poimimme Syöpärekisteristä sekä Hoitoilmoitusrekisteristä kaikki 0–14-vuotiaiden syöpätapaukset vuosina 2009–2013. Tarkastimme jokaisen Syöpärekisteristä puuttuneen tapauksen syöpädiagnoosin oikeellisuuden joko lähettämällä potilasta hoitaneeseen sairaalaan täytettävä lomake tai tarkastamalla potilastiedot potilastietoarkistoista. Laskimme Syöpärekisterin rekisteröinnin kattavuusarviot 95 %:n luottamusvälein tauti- sekä ikäryhmittäin. Tulokset Vuosina 2009–2013 Syöpärekisteriin oli rekisteröity 741 uutta lapsisyöpätapausta. Hoitoilmoitusrekisteriin syöpätapauksia oli rekisteröity 1072. Virheellisten syöpädiagnoosien karsimisen jälkeen vahvistimme 49:n syöpätapauksen puuttuvan Syöpärekisteristä. Syöpärekisterin kattavuudeksi arvioimme 94% (95% luottamusväli 91.9¬–95.4); 92% (95% luottamusväli 89.1–94.2) kiinteiden ja 97% (95% luottamusväli 94.1–98.4) ei-kiinteiden kasvainten osalta. Retinoblastooman rekisteröinnin kattavuus oli huomattavan matala, 54% (95% luottamusväli 36.4–71.9). Myös luusto- ja keskushermostosyöpien kattavuusarviot olivat matalat. Lymfoomien ja munuaissyöpien rekisteröinnin kattavuusarvio sen sijaan oli 100%. Diskussio Suomen Syöpärekisteri tuottaa korkealaatuista tietoa lapsuusajan syövistä. Ei-kiinteiden syöpien rekisteröinti on kattavampaa kuin kiinteiden syöpien. Syöpäilmoituksia Syöpärekisterille on puuttunut erityisesti potilaista, joiden tautia ei aina varmenneta histologisesti, kuten silmä- ja keskushermostosyöpäpotilaista.
  • Polvi, Jasmiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet: D-vitamiinin on ehdotettu olevan yksi mahdollinen ympäristötekijä mielenterveyden häiriöiden kehittymisessä. D-vitamiini osallistuu aivoissa hermosolujen muodostumiseen ja erilaistumiseen sekä joidenkin geenien säätelyyn. Lisäksi mielenterveyden häiriöistä, kuten autismikirjon häiriöstä, kärsivillä lapsilla on havaittu olevan ikätovereitaan alhaisempi seerumin D-vitamiinitaso. Muutamassa tutkimuksessa on verrattu lasten D-vitamiinitasoja ja eksternalisoivia eli ulospäin suuntautuneita ja internalisoivia eli sisäänpäin suuntautuneita oireita, eivätkä tulokset ole olleet systemaattisia. Interventiotutkimuksissa esimerkiksi autismikirjon häiriön oireita on onnistuttu lieventämään ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän käytöllä. Aiempaa interventiotutkimusta ei-kliinisessä lapsipopulaatiossa D-vitamiinilisän vaikutuksista ei ole. Menetelmät: Tutkimuksen otos on osa suomalaisen VIDI (Vitamin D Intervention in Infants) -tutkimuksen aineistoa. Tutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu kaksoissokkokoeasetelmallinen interventiotutkimus. Kontrolliryhmä sai kahden viikon ikäisestä kaksivuotiaaksi asti pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisen annoksen (10 µg) D-vitamiinilisää päivittäin, interventioryhmän saadessa kolminkertaisen annoksen (30 µg). Lasten eksternalisoivia ja internalisoivia oireita kartoitettiin kaksivuotiaana vanhempien täyttämällä ITSEA (Infant-Toddler Social and Emotional Scale) -lomakkeella. Tarkoituksena oli tutkia eroavatko D-vitamiinilisää enemmän saaneitten lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät kontrolliryhmästä. Ryhmien väliset tarkastelut tehtiin myös sukupuolille erikseen, sillä eksternalisoivissa ja internalisoivissa oireissa tiedetään ilmenevän eroja sukupuolten välillä. Tulokset ja johtopäätökset: Interventio- ja kontrolliryhmän lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät eivät eronneet toisistaan kahden vuoden iässä. Tulos viittaa siihen, ettei tämänhetkisiä ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän määrällä saavuteta hyötyjä suhteessa kaksivuotiaiden lasten psykologisiin tekijöihin. Poikien kohdalla ilmeni heikko yhteys suuremman D-vitamiinilisän määrän ja korkeamman eksternalisoivien oireiden määrän välillä. Aikaisemmissa interventiotutkimuksissa D-vitamiinilisän vaikutus on ollut päinvastainen, mutta koehenkilöillä on ollut diagnosoidun autismikirjon häiriön lisäksi matala veren seerumin D-vitamiinitaso ennen D-vitamiini-interventiota. Korkeamman D-vitamiinilisän määrän mahdolliset haitalliset vaikutukset poikien eksternalisoiviin oireisiin kaipaavat lisäselvitystä.
  • Kankaanpää, Miia (Helsingfors universitet, 2015)
    Aim. Approximately 50-60 children are born with severe to profound hearing impairment in Finland every year. Speech therapy for hearing impaired (HI) children consists of many different methods depending on the child's and his/hers family's individual needs. The main emphasis in HI children's speech therapy in Finland is in the auditory-verbal method. There is only a little information to be found in the literature about the contents of speech therapy for HI children (who use cochlear implants (CI) or hearing aids (HA)). The aim of this study was to find out how much Finnish speech and language therapists (SLTs) have experience about the rehabilitation of HI children. In addition the goal was to find out what components are used in HI children's speech therapy and what role does the children's parents have in their child's linguistic rehabilitation. Method. This study was carried out as a survey. An electronic questionnaire was send via the Finnish Association of Speech Therapists to 1154 SLTs in Finland. A total of 85 responses were received so the response rate was 7.4 %. The data was analyzed using IBM SPSS Statistics 22 -program. Frequencies, percentages and descriptive statistical analysis were computed (for example average and standard deviation). The data was demonstrated graphically. Rank correlation of ordinal variables was measured using Spearman's rho (ρ), Kendall's tau-c (τ) and Goodman and Kruskal's gamma (γ) rank correlations. Results and conclusions. The results show that Finnish SLTs have only little experience about the rehabilitations of HI children. The most common components in HI children's speech therapy were supporting and guiding children's early vocalizations, auditory training and training of vocabulary. The contents of CI- and HA- children's speech therapy seems to be very similar. The most common approach used in speech and language therapy was auditory-verbal method but total communication and pictures were commonly used as well. The results show that parent's role in HI children's rehabilitations varied quite a lot. It was quite common that parents were not present during their child's speech therapy and the SLTs reported that they would ask separately if they wanted the parents to be present in some speech therapy session. However the results show that most of the SLTs and parents were equal partners in HI children's linguistic rehabilitation. More research is needed to discover factors that influence the contents of HI children's speech therapy and the parent's role in their child's linguistic rehabilitation.
  • Juureva, Jenna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Lapsen henkilökohtaisella osallisuusoikeudella on korkein mahdollinen hierarkkinen tuki erityisesti perustuslain 6.3 §:ssä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa ja se vaikuttaa myös kaikki lapsen oikeudet läpileikkaavana periaatteena. Osallisuusoikeus on toteutettava jokaisessa lasta koskevassa tilanteessa ja se on otettava huomioon niin lapsen ja huoltajien kuin lapsen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten koulutoimen, välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa tutkitaan alaikäisille kuuluvaa henkilökohtaista osallisuusoikeutta, ja sen kontekstina on sekä perhe että peruskoulu, jotka sulautuvat lapsen henkilöä koskevissa kysymyksissä yhteen moniulotteiseksi suhteeksi. Lapsen osallisuusoikeudesta peruskoulun toimintaympäristössä on nostettu tiettyjä ongelma- tai erityiskohtia. Tutkimuskysymykset muodostetaan näiden pohjalta ja niihin pyritään vastaamaan pääasiallisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä, kuitenkaan unohtamatta oikeuden ulkopuolisen maailman vaikuttavuutta lapsen oikeuksiin. Ensinnäkin tutkitaan, turvataanko perusopetusta koskevassa sääntelyssä riittävällä tavalla lapsen osallisuusoikeutta henkilökohtaisella tasolla siten kuin perus- ja ihmisoikeussääntely velvoittaa. Toiseksi selvitetään, millainen on lapsen ja huoltajien vaikutusvallan ja lapsen henkilökohtaisen osallisuusoikeuden suhde peruskoulun toimintaympäristössä lasta koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa käsitellään lapsen osallisuusoikeuden tärkeimpiä ulottuvuuksia perus- ja ihmisoikeuslähtökodissa tutkimuskysymysten kannalta. Osallisuusoikeudesta on erotettavissa erilaisia elementtejä, kuten velvollisuus lapsen mielipiteiden selvittämiseen ja kuulemiseen sekä niiden painoarvon huomioimiseen lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti, kuin myös lapsen tiedonsaantioikeus. Lisäksi huomioon on otettava lapsen edun ensisijaisuus, jossa eräänlaisena punnintaparina on lapsen osallisuus ja erityinen suojeluntarve, joka voi joissakin tilanteissa rajoittaa lapsen osallisuutta. Lisäksi tärkeä seikka on huoltajille kuuluva perhe-elämän suojasta seuraava autonomisuus lapsen huoltoon ja kasvatukseen. Huoltajilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta ja käyttää hänen puhevaltaansa. Huoltajille kuuluu myös velvollisuus keskustella lapsensa kanssa ennen päätöksentekoa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kattavasti lapsen osallisuutta perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja esitetään seikkoja kodin ja koulun yhteistyöstä ja vuorovaikutuksellisuudesta. Erityisenä kysymyksenä tutkielmassa nostetaan oppilaan oppiainevalintoihin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä huoltajien vaikutusvallasta käsitellään lapsen uskonnonopetusta koskevaa sääntelyä sekä oppilashuoltolain 18.2 §. Oppilaan osallisuutta turvataan peruskoulussa henkilökohtaisen osallisuuden sijasta varsin korostuneesti yleisenä ja kollektiivisena osallisuutena etenkin perusopetuslain 47a §:ssä. Tätä on pidettävä heikkoutena, sillä useat lasta koskevat kysymykset vaikuttavat peruskoulussa hyvin vahvasti ja konkreettisesti lapsen elämään. Lisäksi osallisuus näyttäytyy koulussa enemmänkin yhteiskunnallisten kansalaistaitojen opetteluna. Hallintopäätöksenteon yhteydessä lapsen osallisuus on turvattu hallintolaissa kuulemisena, mutta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä oppilaan osallisuus saa velvoittavuutensa lähinnä perus- ja ihmisoikeustasolta ja hallinnon periaatteista. Johtopäätöksenä pidetään tutkielmassa esitetyn mukaisesti sitä, että nimenomaiselle lapsen henkilökohtaista osallisuutta turvaavalle säännökselle olisi tarvetta perusopetusta koskevassa sääntelyssä lapsen oikeusturvan turvaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa esitetään johtopäätöksenä huoltajille koululainsäädännössä annetun vaikutusvallan korostuneisuus ja osittainen ristiriitaisuus. Lisäksi todetaan huoltajien vaikutusvallan olevan suhteessa siihen, millä tavoin ja, kuinka aktiivisesti huoltajat toteuttavat lapsensa osallisuutta ja ottavat lapsensa mielipiteet ja toiveet huomioon.
  • Viljakainen, Miia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Vilho Lammen (1898–1936) tuotantoa osana 1920–1930-luvun suomalaista kuvataidekenttää. Tutkielma rajaa tarkasteltaviksi teoksiksi Lammen lapsiaiheiset maalaukset. Tutkielma koostuu sekä teoreettisesta osasta, jossa keskitytään Suomen sotien väliseen kuvataiteeseen ja yhteiskuntaan, tyylihistoriaan sekä intertekstuaalisuuteen, että käytännön osasta, jossa Lammen lapsiaiheiset teokset luetteloitiin ja syvennyttiin niiden merkityksiin ja uusiin tulkintoihin, jota teoksista voidaan tehdä. Lammen tuotannon kokonaismääräksi arvioidusta noin 650 teoksesta löydettiin noin 100 lapsiaiheista maalausta. Merkitysten ja kontekstin ymmärtämiseksi tutustuttiin Lammen saamaan näyttelykritiikkiin suomalaisissa sanomalehdissä sekä Lammen elinaikana että hänen kuolemansa jälkeen aina vuoteen 2020 saakka. Taidehistorian tyylihistoria muodostaa teoreettisen viitekehyksen, jota vasten Lammen teoksia peilataan. Tutkielmassa pyritään tarkastelemaan kriittisesti Lammen sijoittumista aikansa kuvataiteeseen liitettyihin tyylisuuntauksiin. Lampi nähdään aktiivisena ja yhteiskunnallisena hahmona, mikä näyttäytyy hänen tuotannossaan. Tyylillisesti Lammen teokset nähdään osana oman aikakauden kuvataidetta. Kuitenkin Lampi nähdään omaa tyyliään etsivänä ja toteuttavana taiteilijana. Lammen maalauksia ja hänen tyyliään verrattiin aikanaan muun muassa Paul Cézannen (1839–1906), Vincent van Goghin (1853–1890), Alvar Cawénin (1886–1935) ja Tyko Sallisen (1879–1955) tuotantoon, kunnes 1920–1930-lukujen vaihteessa hän irrottautui aikaisemmasta tyylistään suurikokoisten ja jopa aggressiivisten (miehiä kuvaavien) töidensä kautta. Vuoden 1931 Pariisin-matkan jälkeen hänen kuvaustapansa muuttui jälleen. Se rauhoittui ja siirtyi lähemmäksi uusasiallista ilmaisua. Intertekstuaalisuuden soveltaminen taiteen ja erityisesti maalausten katsomiseen muodostaa tutkielmassa kehyksen, jonka kautta etsitään uusia merkityksiä Lammen teoksille. Intertekstuaalinen kuvan katsominen nostaa esiin Lammen lapsiaiheisten teosten surumielisyyden ja salaperäisyyden. Niissä risteää itsensä paljastamisen ja mysteerin säilyttämisen ja sekä sisäisen että ulkoisen kontrollin merkityskentät, joita vasten lapsiaiheisia teoksia tarkastellaan. Kasvu ihmisenä ja taiteilijana limittyy kokonaisuudeksi, joka näyttäytyy sekä muutaman taidehistorian merkkiteosten että hänen omien teostensa tarkastelussa rinnakkain. Lammen lapsessa näkyy alakulo, alistuminen, antautuminen sekä päättäväisyys, voima ja luova, kiihkeä elämänhalu. Lammen elinaikanaan saamassa taidekritiikissä ei juurikaan lapsiaiheisia teoksia arvioitu. Yleisesti kritiikki korosti Lammen tietynlaista poikkeavuutta taiteilijana ja erilaisuutta. Kuolemansa jälkeen myös Lammen lapsiaiheiset teokset saivat uudenlaista huomiota. Kirjoittelussa korostui maalausten psykologisoiva selitys Lammen ennenaikaiseen ja oman käden kautta tapahtuneeseen kuolemaan. Lapsiaiheiset teokset yhdistettiin jo tuolloin Lammen taiteilijapersoonaan ja sen ilmenemiseen teoksissa. Tutkielma etenee rakenteellisesti menemällä yhä syvemmälle ja katsoo teoksia yhä yksityiskohtaisemmin. Se tiivistyy Lammen lapsiaiheisten teosten käsikuvauksen tarkasteluun. Lähtökohtana pidetään Lammen Omakuva (1934) ja Tytön muotokuva (1934) -nimisiä teoksia. Teokset paljastavat Lammen oman käden näyttäytyvän suuressa osassa hänen lapsiaiheisia töitään. Sen kautta Lammen taiteilijuus ja ihmis(en) kuva paljastuu katsojalle. Elämän ja teoksissa nähtävien eleiden kaksijakoisuus on ilmeinen. Lapsiaiheisten teosten yleisilme kautta koko tuotannon on näennäisen ilmeettömyyden sävyttämä, mutta juuri tuo pinnallinen ilmeettömyys korostaa syvemmän tarkastelun kautta nousevaa jopa räjähtävän voimakasta ääntä ja elämäntuntoa.
  • Luukkainen, Ritva (1976)
  • Raninen, Miia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään vanhempien kokemuksia papin kohtaamisesta ja käytännöllisestä tuesta oman lapsen hautajaisprosessin eri vaiheissa. Selvitän millainen sielunhoidollinen kohtaamisen ulottuvuus toimituskeskustelussa ja hautaan siunaamisessa vallitsee. Lapsen kuolemaa kuvataan tässä tutkimuksessa kuolleena syntyneen, synnytyksessä tai eletyn elämän jälkeen kuolleen vanhemman kokemuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla alkuvuodesta 2019. Kysely julkaistiin lapsikuolemaperheiden Käpy Ry:n netti- ja Facebook sivuilla. Kävyn lisäksi linkki kyselylomakkeeseen julkaistiin Lapsensa menettäneiden Facebook-sivuilla sekä Lapsensa itsemurhan kautta menettäneiden vanhempien ja isien ryhmissä. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 191 vastaajaa, joista 177 oli naisia. Kyselylomake sisältää kokemuksia, mielipiteitä ja toimintatapoja mittaavia suljettuja- ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksessa perehdytään toimituskeskusteluun, hautaan siunaamiseen ja vanhempien kokemuksiin papin ammatillisesta toiminnasta sekä tukemisesta hautajaisten yhteydessä. Avoimella kysymyksellä selvitetään hautajaisten rituaalista ja yksilöllistä luonnetta. Aineisto analysoidaan käyttäen tilastollisia menetelmiä ja laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että pappien suurin haaste on auttaa vanhempia puhumaan heidän kielteisistä tuntemuksistaan. Lapsen menetys vaikuttaa vanhempien tunteiden hallintaan ja niiden ilmaiseminen surun alkumetreillä on haasteellista. Vanhemmat kokevat käytännöllisen ja konkreettisen tukemisen puutteita. Henkisesti ja fyysisesti raskaassa elämäntilanteessa pienet konkreettiset teot nousevat tärkeiksi arjessa selviytymisessä. Pappien neuvottomuus lapsen menetyksen kohdanneiden vanhempien kohtaamisessa nousee esiin. Kaikissa kohtaamisissa ei toteudu kunnioittava tapaaminen. Henkirikoksen uhrien vanhemmista kukaan ei saanut tukea seurakunnasta. Itsemurhan kautta menetyksen kokeneet vanhemmat jäivät mielestään ilman yhteyskunnan kriisiapua. Rituaalista luonnetta tarkastellessa, selkeästi pääpaino liittyy hautajaisten musiikkivalintoihin, erityisesti menetetyn lapsen lempikappaleisiin. Vanhempien toiveet, itse soitetut ja lauletut sekä yksittäiset tietyt kappaleet ovat merkityksellisiä. Arkun kantaminen ja valinta koetaan myös tärkeiksi. Onnistuneesti toteutettu viimeinen juhla rakkaalle lapselle auttaa vanhempia elämässä ja surussa eteenpäin.
  • Hyvärinen, Salla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee lasten turvallisuuden takaamisen kuvauksia eurooppalaisissa miesten väkivallan katkaisuohjelmissa sekä lasten kokemuksia vanhempien välisestä parisuhdeväkivallasta. Kontekstina on sukupuolistunut väkivalta, lisäksi käsittelen psykologian ja kriminologian selitysmalleja väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja sen seurauksille. Eurooppalaiset miesten väkivallan katkaisuohjelmat noudattavat yhtenäisiä laatukriteerejä, jotka pohjaavat Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, niin sanottuun Istanbulin sopimukseen, ja erityisesti sen artiklaan 16. Keskeistä väkivallan katkaisuohjelmissa on uhrien turvallisuuden takaaminen ja väkivaltatyön monitoimijainen toteuttaminen. Tavoitteenani on nostaa esiin väkivallan katkaisuohjelmien merkitystä perheväkivallan lopettamiseksi sekä kuvata, miten lapset kokevat aikuisten välisen parisuhdeväkivallan. Metodina käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja aineistona oli 23 tieteellistä artikkelia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten lasten turvallisuuden takaamista kuvaillaan ja 2) miten lapset kuvailevat kokemaansa perheväkivaltaa. Vastaan tutkimuskysymyksiini aineiston temaattisen analyysin avulla. Turvallisuuden takaamista kuvaillaan yhtäältä väkivallan katkaisuohjelmien käytäntöjen ja kehittämisen kautta ja toisaalta lasten omina keinoina suojautua väkivallalta ja vastustaa kontrollia. Väkivallan katkaisuohjelmien käytännöt ja kehittämisen jaoin neljään alateemaan: 1) vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen, 2) työntekijöiden haasteena riskinarviointi, 3) isien tehtävänä empatiakyvyn lisääminen ja 4) äitien rooli turvallisuuden arvioijina ja takaajina. Lasten kuvaukset perheväkivaltakokemuksistaan jaoin kahteen teemaan: lasten ymmärrykseen väkivallan luonteesta ja seurauksista itselle. Tutkimus osoittaa, että lapset kokivat olevansa parisuhdeväkivallan rinnakkaisuhreja. He kuvasivat isien käyttämää väkivaltaa vivahteikkaasti ja tarkkanäköisesti. Lapset erottivat tilannesidonnaisen väkivallan harkitusta parisuhdeterrorista. Perheissä koettu isien käyttämä väkivalta aiheutti lapsille muun muassa ylivireyttä, ahdistusta ja jatkuvaa pelkoa. Lapset suojasivat itseään esimerkiksi rajoittamalla itseilmaisuaan ja välttämällä kontaktia isän kanssa. Lasten turvallisuuden takaaminen ja heidän kokemustensa huomioiminen jäivät miesten väkivallan katkaisuohjelmissa heikoiksi. Ohjelmissa toteutettiin riskinarviointia väkivallan jatkumisesta tai uusiutumisesta, mutta tämän tutkimuksen perusteella on mahdotonta sanoa, mihin tarkoitukseen näitä tietoja käytettiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella on suositeltavaa, että väkivallan katkaisuohjelmien vaikuttavuutta tulisi arvioida myös lasten ja puolisoiden näkökulmista. Riskin- ja vaikuttavuuden arviointia tulisi kehittää siten, että strukturoituja menetelmiä voisi hyödyntää sekä miesten kanssa työskennellessä että suunnitellessa perheväkivallan uhrien turvallisuuteen vaikuttavia toimia.
  • Valkama, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Lasten kuluttajuus on noussut tutkimuskohteeksi vasta viime vuosina, ja lapsia koskevaa kulutustutkimusta on tehty verrattain vähän. Lapset kuluttajina ovat tärkeä kohderyhmä, ei vain tämän hetken kuluttajina, vaan myös tulevaisuuden kuluttajina. Tutkielmassani tarkastelen, millaisina kuluttajina lapset nähdään mediateks-teissä. Tutkimukseni asemoituu kuluttajatutkimuksen, mediatutkimuksen ja lapsuustutkimuksen rajapintaan. Olen tarkastellut sitä, miten lasten kuluttajuutta rakennetaan suhteessa säästämiseen ja työhön kasvattami-seen sekä hyvään kuluttajuuteen lapsuudessa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä lasten kuluttajuudesta ja siihen suhtautumisesta. Käsityksiä lapsista kuluttajina olen analysoinut media-aineiston avulla. Tutkielman aineiston muodostaa 60 artikkelia Kuluttaja- ja Lasten Maailma -lehdistä vuosilta 2000–2006. Koska molempien lehtien julkaisijoi-den voidaan katsoa painottavan lastensuojelua toiminnassaan, asemoituukin tutkimukseni lastensuojelulli-seen kontekstiin. Tutkimukseni on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysin apuna olen käyttänyt diskurssianalyyttisiä menetelmiä. Tarkastelemissani artikkeleissa lapset esiintyivät usein yhtäältä puheen kohteena toisaalta katseen kohteena. Lapsi itse sai kuluttajana harvemmin äänensä esiin. Hyvää kuluttajuutta lapsuudessa rakennetaan korosta-malla työn teon tärkeyttä ja työhön opettamista, mikä näkyy erityisesti kotitöihin osallistumisen painottami-sessa. Rahan säästäminen nähdään itseisarvona, joka jokaisen lapsen tulisi osata. Lasten kuluttajuutta ei rakenneta vain säästämisen ja työn kautta, vaan myös sukupuolittamalla kuluttajalapsia. Erotteluja luodaan tyttöjen ja poikien välillä, jolloin tytöt näyttäytyvät kuluttajina ja rahan käyttäjinä, pojat taas ansaitsijoina ja säästäväisinä. Tutkimuksen perusteella on löydettävissä kolme diskursiivista tapaa puhua lapsista kuluttajina. Vahvimpana nousi esiin kuluttajalapsi suojelun kohteena. Tämä puhetapa painotti lasta haavoittuvana kuluttajana, jota tuli suojella markkinoiden vaikutukselta. Lapsi opettelevana kuluttajana -puhetavassa painottui lapsi, jota tuli ohjata ja neuvoa, jotta lapsi pärjäisi aikuisena kuluttajana. Lapsi osaavana kuluttajana nosti esiin lapsen taitavana, jopa juonikkaana, kuluttajana tässä hetkessä.
  • Karanko, Kari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildingsprogram – Degree Programme, OTM Tekijä – Författare – Author Kari Karanko Työn nimi – Arbetets titel – Title Lapsi seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen uhrina Oppiaine/Opintosuunta – Läroämne/Studieinriktning – Subject/Study track Rikosoikeus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year 05-2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu tutkielmassani olen tarkastellut lapseen kohdistuvia seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksia hyvinkin käytännön läheisellä empiirisellä tutkimustasolla, joka mielestäni parhaiten selvittää lasten henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten tilanteen Suomessa. Tutkielmani perustuu myös pitkälti yli kolmenkymmen vuoden kokemukseeni lapsiasioissa aluksi neuvonantajana ja vuodesta 1995 lukien olen toiminut myös avustajana tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä valtakunnallisissa lastensuojelujärjestöissä sekä asiantuntijana eri ministeriöissä ja eduskunnassa. Käytännön osaaminen kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa on aina ollut se mitä olen painottanut sekä arvostanut lapsiasioissa ja suhtaudun yleisesti hyvinkin kriittisesti pelkkään paperilla olevaan asiantuntijaosaamiseen ilman käytännön mukanaan tuomaa kokemusta lapsiasioissa ja tämän näkökannan tuon myös tässä pro gradussani useasti esille. Pro graduni perustuu laajasti tutustumaani oikeuskirjallisuuteen ja käytäntöön sekä kaikille 12 poliisipiireille, 11 syyttäjävirastoille ja 7 hallinto-oikeudelle sekä 136 lastensuojeluviranomaiselle lähettämääni ao. oikeuden alaa koskevaan kyselyyn sekä myös henkilökohtaiseen haastatteluun poliisin, syyttäjän, lastensuojeluviranomaisten, käräjä- ja hallinto-oikeustuomareiden sekä muiden lapsialan asiantuntijoiden kanssa sekä osallistumiseeni vuosikymmenten ajan lukemattomiin seminaareihin, koulutuksiin ym. vuosikymmenten ajan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsi, seksuaalirikos, pahoinpitely, edunvalvonta Ohjaaja tai ohjaajat – Handledare – Supervisor or supervisors Dan Frände Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Kukko, Maija (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan lasten MS-tautia HYKS-vastuualueella vuosina 1994-2015. Tutkielmassa selvitetään lasten MS-taudin esiintyvyys, taudinkuvat, käytetyt hoidot ja niiden vaikutus taudin kulkuun sekä taudin eteneminen aikuisikään siirryttäessä ja nuorella aikuisiällä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös pohtia, olisiko MS-taudin hoitoa syytä tehostaa jo lapsuusiällä taudin etenemisen ja pahenemisvaiheiden ehkäisyä ajatellen. Kyseessä on retrospektiivinen asiakirjatutkimus. Lasten MS-taudin ilmaantuvuus HYKS-alueella yhden vuoden aikana oli 0,31 uutta tautitapausta 100 000 lasta kohden. Potilaita tutkimuksen 21 vuoden aikavälillä oli yhteensä 15. Tautimuodoista yleisin oli aaltomaisesti etenevä eli remittoiva, relapsoiva MS-tauti. Potilasaineistossa yhdellä potilaalla todettiin primaarinen progressiivinen tauti. Sekundaarisesti progressiivista taudinkuvaa ei todettu. Tutkimuksen merkitys on kuvata MS-taudin esiintyvyys, ikä- ja sukupuolijakauma sekä taudin vaikeusaste lapsuus- ja nuoruusiässä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan käytettyjen hoitojen vaikutusta taudinkulkuun sekä yhdenmukaisuutta kansainvälisiin hoitosuosituksiin.
  • Ahde, Sirpa (Helsingfors universitet, 2013)
    Early studies have shown that parents in modern society are living their everyday life in the middle of the cultural expectations. Studies also show that children enjoy being in day care, if they have friends there, as well as the opportunity to play and to do something meaningful. Purpose of this study was to bring children's voices heard and to describe the child's everyday experiences. The study was to find out pre-school children's everyday life experiences at home, in family and in day care center. Children live their everyday life at home and in day care centers. This study describes the child's well-being and everyday in the basis of Bronfenbrenner eco-logical theory of education. The data were collected by questionnaire in Hämeenlinna day care centre personnel and its customers in the spring of 2011. For the individual interviews participated 478 children. The data were analyzed by using content analysis and content analysis methods. The study was a qualitative and approach by phenomenographic. The results showed that children want to play both at home and in day care centers. 39 % of the children wanted to spend time with their parents at home and in day care center only 13 % of children wanted to be with adults. Importance of friends in day-care center was emphasized, because 37% of the children mentioned in their responses friends. The study also asked if children are listened by the adults and 63% of the children felt that adults listen them carefully.
  • Kallunki, Roosa (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee lasten erilaisia rooleja antiikin Rooman julkisen uskonnon parissa. Aiheesta ei ole tehty aiemmin kattavaa tutkimusta, joten tässä työssä perehdytään keskeiseen lähdemateriaaliin ja luodaan sen perusteella kokonaiskuva lasten julkisesta uskonnollisesta toiminnasta. Yleiskuvan lisäksi muita huomionkohteita ovat uskonnossa toimivien lasten yhteiset piirteet, sukupuolen merkitys sekä muutokset käsiteltävänä ajanjaksona, joka ulottuu 200-luvun lopulta eaa. 200-luvun lopulle jaa. Työssä keskitytään erityisesti Rooman kaupungissa ja sen lähialueilla tapahtuneeseen kulttitoimintaan. Aihetta koskevaa lähdemateriaalia löytyy ripotellen erilaisista antiikintutkimuksen lähdetyypeistä. Keskeisimpinä lähteinä toimivat antiikin kirjailijoiden kuvaukset sekä latinan ja kreikankielinen piirtokirjoitusmateriaali. Näiden tukena käytetään visuaalista materiaalia, kuten antiikin kuvataidetta ja numismatiikkaa. Työ on jaettu lasten uskonnollisten roolien mukaan kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä perehdytään lasten tehtäviin erilaisissa papistoissa ja kollegioissa. Näitä ovat esimerkiksi Vestan neitsyet ja Salii-papisto sekä tietyt muut uskonnolliset seurat, joista on säilynyt vain yksittäisiä esimerkkitapauksia. Seuraavassa luvussa käsitellään lapsia avustavissa rooleissa, joista aluksi käydään läpi camilli- ja camillae-avustajat, sitten arvaaliveljiä avustaneet lapset ja lopuksi yksittäiset maininnat lapsista erilaisissa muissa avustustehtävissä. Kolmannessa käsittelyluvussa käydään läpi lasten tehtäviä erilaisissa lepytys- ja puhdistusrituaaleissa ensin yleisemmällä tasolla, sitten ludi saeculares -vuosisataisjuhlissa ja lopuksi lusus Troiae -kisoissa. Tämän jälkeisessä luvussa summataan yhteen, mitä aiemman analyysin perusteella on mahdollista päätellä lasten toiminnasta roomalaisen julkisen kultin parissa. Käsittelystä nousee muun muassa esiin, että suurimmassa osasta tapauksista lasten molempien vanhempien tuli olla elossa (patrimi et matrimi). Tämä liittyy muihinkin vaatimuksiin lasten täydellisyydestä ja rituaalisesta puhtaudesta, jota läheisten kuolemantapaukset eivät olleet saastuttaneet. Lisäksi käy ilmi, että eri sosiaaliluokkia ja sukupuolia edustaville lapsille oli eri tehtäviä uskonnon parissa. Lasten uskonnolliset tehtävät saattoivat monesti liittyä poliittiseen elämään, jossa lapsen perhe halusi tehdä nimeään tunnetuksi. Toisaalta jotkut lasten tehtävät johtuivat lähinnä käytännön syistä ja mahdollistivat uskonnollisten traditioiden eteenpäin välittämisen. Joissain yhteyksissä taas tarvittiin rituaalisista syistä juuri lapsia vain heille määrätyissä uskonnollisissa rooleissa edustamaan koko yhteisöä. Lapsilla ei siis ollut vain yhtä uskonnollista roolia ja syytä uskonnossa toimimiselle. Roomalainen uskonto oli luonteeltaan koko yhteisön huomioivaa ja täten myös lapset toimivat sen parissa kiinteästi jäämättä marginaaliseen asemaan.
  • Metso, Olli (Helsingfors universitet, 2016)
    Maailmanlaajuisesti 10 – 15 % kouluikäisistä lapsista arvioidaan kärsivän toistuvista vatsakivuista (recurrent abdominal pain, RAP), mutta niiden määritteleminen, diagnosointi ja hoitaminen ovat edelleen haasteellisia. Näistä suurin osa liittyy toiminnallisiin vatsavaivoihin (functional gastrointestinal disorder, FGID) eli syynä ei ole mikään rakenteellinen tai biokemiallinen poikkeavuus. Tarkka syntymekanismi on avoinna, mutta biopsykososiaalinen malli, joka huomioi kaikki biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät, on saavuttanut suosiota. Vatsakipujen tavanomaiseen hoitoon on kuulunut vakuuttelu sairauden hyvänlaatuisesta luonteesta ja yleinen ohjeistus lapsen kipukäyttäytymisestä. Suurimmalla osalla kivut kuitenkin jatkuvat huonontaen elämänlaatua ja altistaen ongelmille aikuisena. Tämä tutkielma perehtyy lasten FGID:iin liittyvien vatsakipujen hoitoon. Kirjallisuushaku tehtiin Medline- ja Medic-tietokantoihin ja relevantteja hakutuloksia saatiin yhteensä 95. Hoitovaihtoehdot jaettiin neljään eri kategoriaan: ruokavaliohoitoon, lääkehoitoon, psykoterapiaan ja vaihtoehtolääketieteeseen. Eniten näyttöä saatiin psykoterapeuttisten hoitojen, kuten kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hypnoterapian, hyödyllisyydestä. Yksimielisyyttä lapsen vanhemmille suositeltavista hoitovaihtoehdoista ei kuitenkaan ole.
  • Nikander, Heini (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielma etsii vastauksia kysymyksiin mitä on lapsen vastaanottaminen, mitä on lapsenkaltaisuus ja miten tulla suureksi. Tutkielman lähdeteksteinä käytetään Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumitekstejä ”Kuka on suurin?” ja ”Jeesus siunaa lapsia” otsikoiden alta. Tutkielma jakautuu kahteen osaan: analyysiin ja synteesiin. Analyysissa lähdetekstejä on tarkasteltu erikseen. Jokaista synoptista evankeliumia on käsitelty kummankin kohdan osalta erikseen. Analyysiosasta nousseista synoptisten evankelistojen yhteisistä aiheista muodostuvat synteesiosan teemat. Teemoja käsitellään yksittäin peilaten niitä ympäristöönsä, josta käsin evankelistat kirjoittivat. Näitä teemoja ovat vastaanottaminen, valtakunta, lastenkaltaisuus ja suureksi tuleminen. Vastaanottaminen liittyy sekä lapsen että valtakunnan vastaanottamiseen. Vastaanottaa verbinä sisältää hyväksymistä, tervetulleeksi toivottamista ja vieraanvaraisuutta. Lasten vastaanottaminen vaatii näitä kolmea. Lapsen vastaanottaminen ei ollut tavallista, sillä lapset kuuluivat alhaiseen sosiaaliluokkaan ja olivat yhteiskunnallisen arvojärjestyksen loppupäässä. Vastaanottamiseen lasten kanssa liittyy kiinteästi (taivasten/Jumalan) valtakunta. Lapsista tehtiin valtakuntaan astujien malleja. Kaikista yhteiskunnan sosiaaliluokan alhaisista juuri lapset valittiin tähän, ”sillä heidän kaltaistensa on (Jumalan) valtakunta.” Lapsilla oli tiettyjä ominaisuuksia, joita arvostettiin valtakunnassa. Näiksi ominaisuuksiksi on lueteltu riippuvuus, luottamus ja nöyryys. Lastenkaltaisilla oli myös mahdollisuus astua valtakuntaan. Lastenkaltaisiksi on evankeliumitutkimuksessa ehdotettu opetuslapsia ja Jeesuksen seuraajia. Jeesus liikkui syntisten ja halveksittujen parissa, mutta heitä ei huolittu valtakunnan malleiksi, vaikka heitä kuvasi riippuvuus. Lastenkaltaiset ymmärsivät valtakunnan luonteen lahjaksi annettuna ilman omia tekoja, ja että saivat nauttia siitä sellaisina kuin olivat. Suureksi tuleminen kuitenkin liittyy lapsiin, lastenkaltaisiin ja erityisesti syntisiin ja halveksittuihin. Nimittäin suureksi tullut on ensin ollut kaikkien palvelija, siis edellä mainittujen ihmisryhmien. Suureksi tulemiseen vaadittiin kunnian ja häpeän kulttuurin ylittämistä, sillä se oli oman kunnian kustannuksella häpeällisemmän ihmisen etusijalle asettamista. Suurin otti vastaan nämä syntiset ja heikot.
  • Kujala, Raija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman taustalla on kiinnostus siihen, minkälaisiin tietoihin perustuvat lasten ja perheiden elämäntilanteiden ja tuen tarpeiden arvioinnit lastensuojelun palvelutarpeen arvioinneissa. Pro gradu -tutkielmassa kysytään, mitä tietoa on tuotettu lapsen ja perheen elämäntilanteen taustatekijöistä, huolenaiheista ja selvitykseen tapaamisiin osallistumisesta. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia ovat arviointien tyypilliset kuvaukset lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeesta huolien ja voimavarojen näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa Espoon lastensuojelun avohuollon alkuarvioinnin kehittämistyön tueksi, jotta lastensuojelun avohuollon työ- ja toimintatapoja sekä rakenteita voitaisiin kehittää tutkimustiedon, lastensuojelun käytäntöjen ja kehittämisen vuoropuheluna. Tutkimus kiinnittyy laajemmassa kontekstissaan yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisestä, jossa oleelliseksi on arvioitu ongelmien varhainen havaitseminen, niihin puuttuminen ja riittävä tarjottu tuki lapselle ja tämän lähipiirille. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä on väljästi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Siinä hyödynnetään Barns behov i centrum (BBIC) arviointimallin viitekehystä liittyen lapsen tarpeisiin, vanhempien kykyyn vastata lapsen tarpeisiin sekä perheeseen ja ympäristöön. Aineiston analyysissä käytetään sisällön erittelyä, joka on kuvailevaa tilastollista analyysiä ja temaattista sisällönanalyysiä sekä tyypittelyä. Aineiston muodostavat Espoon lastensuojelun avohuollon lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin 87 yhteenvetodokumenttia 13–17-vuotiaista lapsista vuoden 2015 heinä-, elo- ja syyskuulta. Tutkimuksen perusteella lasten ja perheiden elämäntilanteiden taustatekijät muotoutuivat mukaillen yhteenvetodokumentin otsikkopuun teemoja. Huolenaiheet rakentuivat puolestaan yleensä lastensuojeluilmoitusten tiedoista. Selvityksen tapaamiseen lapsi yleensä osallistui. Vanhemmista äiti tavattiin lähes jokaisessa arvioinnissa ja isä puolestaan huomattavasti harvemmin. Lapsen ja perheen elämäntilanteesta sekä tuen ja palvelujen tarpeen arvioinneista huolien ja voimavarojen näkökulmasta rakentui neljä erilaista arviointityypin kuvausta: yksittäiset huolenaiheet lapsista, pitkäkestoiset huolenaiheet lapsista, huoli vanhemmuudesta yksittäisissä tilanteissa ja lapsi vanhemmuuden huolien puristuksessa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lapsen ja vanhempien osallisuus tapaamisiin arvioinneissa vaihteli. Lasten ja perheiden elämäntilanteet kuvautuivat arvioinneissa huolipainotteisina, vaikka voimavarojakaan ei sivuutettu. Yksittäisiin ja lieviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tukea ja palveluita ei tarvittu. Toisaalta pitkäkestoisiin ja vakaviin huolenaiheisiin yhteiskunnan tuen ja palveluiden tarve oli ilmeinen. Tällöin käytiin institutionaalista rajanvetoa siitä, mikä tuki ja palvelu palvelujärjestelmässä on lapselle ja perheelle riittävää ja tarkoituksenmukaista.
  • Suomalainen, Riikka (Helsingfors universitet, 2015)
    Tarkastelen tutkimuksessani lapsille suunnattujen kuolemaa ja surua käsittelevien kuvakirjojen välittämää kuvaa leikki-ikäisen lapsen kuolemakäsityksestä ja surusta hänen menettäessään läheisen ihmisen. Läheisellä ihmisellä tarkoitan tutkimuksessani lapsen omaa vanhempaa, sisarusta tai isovanhempaa. Tutkimusaineistoni koostuu yhdeksästä lasten kuvakirjasta. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, millainen kuva lapsen kuolemakäsityksestä annetaan aihetta käsittelevissä lastenkirjoissa. Toisen tutkimuskysymykseni avulla selvitän, millainen kuva lapsen surusta ja sen ilmenemismuodoista annetaan aineistossa. Tutkimuksen taustaosiossa käsittelen muun muassa nykyistä kuolemakäsitystä, lapsen kuolemakäsityksiä ja surureaktioita. Kerron myös kuolema-aiheesta lastenkirjallisuudessa. Tutkimukseni on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Olen luonut analyysiosioon kaksi osiota, toisen kuolemasta ja toisen surusta. Tutkimustulokseni osoittavat, että analysoimissani lasten surukirjoissa kuvataan niitä piirteitä lasten kuolemakäsityksestä ja surusta, joita tutkimukseni taustaluvuissa käsitellään.
  • Vainonen, Lena-Kajsa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.
  • Laitinen, Johanna (2008)
    Ennakkotietojen mukaan vuonna 2006 Suomessa syntyi 58 862 lasta (Tilastokeskus 2007. Kuka heita hoitaa? Ainakin vanhemmat. Vanhemmat hoitavat lasta kotona keskimäärin siihen anti, kunnes lapsi on 1,5-vuotias (Salmi & Lammi-Taskula 2007). Tiukasti tilastoja tuijottamalla voi todeta, etta päävastuu lastenhoidosta on äideillä: vain puolet pienten lasten äideista on ansiotyössä (STM 2005). Myos isät hoitavat lapsia, ja voi väittaa, etta isien osallistumisesta on tullut Suomessa ainakin jonkinasteinen kulttuurinen pakko. Jos isä esimerkiksi jättää synnytyksen väliin, häntä kummeksutaan. Kulttuurinen paine patistaa isiä myos jäämään kotiin pariksi kolmeksi viikoksi hoitamaan lasta. Vuonna 2006 isistä 70,5 prosenttia osallistui lapsenhoitoon enintään kolmen viikon mittaisella isyys- tai vanhempainvapaalla. Kuitenkin vain reilut kolme prosenttia isistä jai yli kahdeksi kuukaudeksi kotiin. (Kela 2007.) Vanhernmuus on siis sukupuolittunutta. Graduni aihe on vanhemmuutta jakavien vanhempien ihanteellinen ja käytännön työnjako ja ennen kaikkea jaetun vanhemmuuden ihanteen soveltaminen käytäntöön. Mita seurauksia sillä on sukupuolten työnjaolle sekä isyyden ja äitiyden valisille suhteille? Käyn Iapi vanhempien perusteluja ja tapoja soveltaa ihannetta käytäntöön ja niiden seurauksia sukupuolten tyonjaollisille suhteille. Sitten jatkan kysymalla, mihin ihanteen soveltaminen johtaa: muuttuuko äiti vai isä, ihanne vai käytäntö? Koska lasten hoitaminen on ollut perinteisesti naisten tyota, sitä voi kutsua naistapaiseksi tyoksi. Sukupuolitavat - nais- ja miestapaisuudet - ovat tehtäviä, toimia ja askareita, joita miehet ja naiset yleensa tapaavat tehda. Usein jokaisella on kokemusten perusteella käsitys sukupuolitapaisuuksista, vaikka ne ovatkin tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi pyykinpesu on naistapaista työtä ja auton huoltaminen miestapaista. Naistapaisuus ja miestapaisuus ovat vapaita "naisellisen" ja "maskuliinisen" normittavasta ja ohjaavasta piiloviestistä.