Browsing by Subject "lapsuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Heikkilä, Anu (2005)
    Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat päihdeperheen lapsen kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta läheisissä ihmissuhteissaan. Tarkoituksena on selvittää millaisia asioita lapset pelkäävät ja millaisista asioista he kantavat huolta. Erityisesti halutaan selvittää sitä, millaisia pelkoja ja huolia lapsilla on vanhemman alkoholinkäyttöön liittyen. Lisäksi tarkastellaan lapsen turvallisuuden kokemuksia sekä sitä, miten lapset saavuttavat turvallisuuden tunteen pelon hetkellä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii lapsuuden perusturvallisuutta sekä läheisten aikuisten merkitystä painottavat teoriat. Tutkielma sijoittuu sosiologisen lapsuustutkimuksen kenttään, jossa lapset nähdään aktiivisina ja sosiaalisina toimijoina elämässään. Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia päihdeperheessä eläviä lapsia tällä hetkellä. Aikuisten kesken paljon puhutaan päihdeperheen lapsen turvallisuudesta ja turvattomuudesta, mutta lasten omista kokemuksia meillä on vähän tietoa. Meillä Suomessa päihdeperheiden lasten kokemuksia on lähinnä tutkittu alkoholistien aikuisten lasten näkökulmasta, jolloin ei kuitenkaan päästä todelliseen lapsen subjektiiviseen kokemukseen. Tämän työn tarkoitus on tehdä päihdeperheen lapsi näkyvämmäksi ja nostaa esiin lapsen omat kokemukset juuri sinä hetkenä kun ne ovat ajankohtaisia. Tässä työssä puheenvuoron saavat lapset, joiden perheessä on jommallakummalla vanhemmista alkoholiongelma. Tutkielman empiirisen aineiston muodostaa viisi 6-8-vuotiaan lapsen haastattelua. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuva-avusteista teemahaastattelua, jossa lapsille on esitetty yhdeksän erilaista kuvaa, joiden pohjalta haastattelu on toteutettu. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Lasten läheisiin ihmissuhteisiin liittyvistä turvattomuuden aiheista muodostui neljä luokkaa: läheisten aikuisten riiteleminen, läheisten aikuisten suuttuminen, läheisen aikuisen alkoholinkäyttö sekä läheisen aikuisen menettäminen. Vanhemman alkoholinkäyttö aiheutti lapsille paljon pelkoa ja huolta. Keskeisiksi tekijöiksi nousi vanhemman muuttuminen erilaiseksi, vanhemman käyttäytyminen humalassa, huoli vanhemman menettämisestä, lasten ikäistään suurempi vastuunotto sekä yritys vaikuttaa vanhemman juomiseen. Lasten kokemukset turvallisuudesta liittyivät myös kiinteästi vanhempiin. Lapset hakivat monissa arkipäivän tilanteissa turvaa vanhemmiltaan ja monissa tilanteissa vanhemmat ovat tehokkaasti vähentäneet lapsen pelkoa ja auttaneet lasta saavuttamaan turvallisuuden tunteen. Turvallisiin hetkiin kuului vanhemman läsnäoloa ja fyysistä läheisyyttä. Vanhemman juomiseen ja vanhempien riitelyyn liittyvät tilanteet näyttäytyivät lapsen näkökulmasta kaikkein turvattomimpina ja näissä tilanteissa lapsi ei pystynyt hakemaan turvaa vanhemmaltaan. Aineiston valossa keskeiseksi lasten turvallisuutta määrittäväksi piirteeksi nousi turvallisuuden paradoksaalinen luonne. Lasten läheiset ihmissuhteet näyttäytyivät aineistossani sekä turvallisuuden perustana että turvattomuuden aiheuttajina. Tutkimukseni osoitti, että lapsilla on tarvetta ja halua kertoa omista kokemuksistaan, kun heiltä vain uskalletaan kysyä.
  • Lundén, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lasten tapoja ymmärtää globaaleja tapahtumia, tapaa, jolla he saavat tietoa näistä ja sitä, kuinka merkityksellisinä lapset pitävät tietoa tapahtumista oman arkielämänsä ulkopuolella. Tutkielmaa taustoittaa ajatus teknologian ja digitaalisen median kasvaneesta roolista yhteiskunnassa ja sen vaikutuksista tiedon leviämiseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosialisaatio-teorioita sekä Herbert Blumerin kehittämä symbolisen interaktionismin teoriaa, jonka mukaan yksilö ymmärtää ja luo merkityksiä asioille aina sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla yksilö peilaa omia käsityksiään oman sosiaalisen yhteisönsä merkityksenantoihin ja näin mukauttaa omat tapansa ajatella yhteisönsä tapojen mukaisesti. Tutkielman tavoitteena on teoreettisen viitekehyksen ja aineiston avulla saada tarkempi käsitys lasten globaalitietoisuudesta sekä tavoista, joilla se muodostuu. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisia metodeja hyväksi käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2017 ja se koostuu kuudesluokkalaisten oppilaiden globaalikasvatustuntien havainnoinnista sekä ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastatteluissa käsitellään sekä globaalikasvatustunnin aiheita että haastatellaan oppilaiden näkemyksiä globaaleista tapahtumista, tiedon muodostumisesta sekä merkityksellisyydestä lasten omasta näkökulmasta. Yhteensä haastatteluihin osallistui 21 oppilasta. Aineisto on analysoitu kollektiivisesti tuotettuna kulttuurituotteena, joka kuvastaa lasten omaa pienoiskulttuuria. Tutkielman tulosten mukaan 12-vuotiaille ”globaali” käsitteenä on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävissä, mutta heillä on kuitenkin tietoa useista aineiston keruun aikana vaikuttaneista globaaleista tapahtumista, kuten ilmastonmuutos, terrori iskut, Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Pyydettäessä he osasivat myös pohtia globaalien tapahtumien syy-seuraussuhteita. Tietoa globaaleista tapahtumista tuli ennen kaikkea digitaalisen median ja ikätovereiden kautta. Aikuisten rooli – esimerkiksi kotona tai koulussa – oli lasten näkökulmasta hyvin pieni. Lapset kokivat, että heidän tulisi saada tietoa globaaleista tapahtumista, mutta he samalla he kokivat pystyvänsä itse hankkimaan kaiken tarpeellisen tiedon. Tutkielman johtopäätösten mukaan lasten globaalitietoisuus muodostuu ikätovereiden ja digitaalisen median avulla, ja ne ovat samalla lasten näkökulmasta kaikkein oleellisimpia tiedonähteitä. Lapset pohtivat globaaleja tapahtumia koskevaa tietoa omasta tietokulttuuristaan käsin, ja he eivät koe aikuisten roolia tämän tiedon muodostumisessa merkityksellisenä. Median ja ikätovereiden eli oman tietokulttuurinsa kautta lapset kuulevat globaaleista tapahtumista ja muodostavat käsityksensä tiedon merkityksellisyydestä. Oman tietokulttuurinsa ansiosta lapsille on kehittynyt kyky vuorovaikutustilanteissa pohtia syitä globaalien tapahtumien takana sekä asettua toisen asemaan.
  • Korsumäki, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    The target phenomenon of the study is the experiences of adoptive parenting and family life by those parents who has a child adopted from South Africa. The object of interest is the adoptive parenthood and the experience of the adoptive family's everyday life. In Finland the interest about international adoption is great. As a contact country, South Africa has steadily raised interest. My goal in this study together with the wide theory of adoptions and adoptive parents' personal experiences is to serve those parents who are considering participate to international adoption process and especially thinking to adopt a child from South Africa. The frame of reference of this research is qualitative and theory guiding. The theoretical background examines the nature of the adoption process, the various stages of the process, as well as jurisprudence and ethics through the process as part of the protection of children. The approach in this study is a narrative. I gathered the research data by writing quest for the adoptive parents. The data consists the total of the six subjective reports written by six adoptive parents whose children where born in South Africa. The study revealed how the adoption is a very strongly legal process which is closely linked to the authorities' actions. During the process of adoption, the adoptive applicants are required to make a number of informed choices. During this process related to every party – both children and parents – there are always present the changes, losses, and hopes. While examining and comparing the data it became clear how an adoptive parenting is pretty much the same as a biological parenthood. Despite this, the adoptive parenting is always at the same a time different and special. The challenges of the spectrum appears to be mostly: adoptive children with special needs and responding to those special needs, attachment relationship and sometimes in different ways racist encounters.
  • Riipinen, Olli (2019)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen mieltäni ja mielikuvitustani, sekä kerron siihen liittyvistä teemoista. Mielikuvituksen haittoja ja hyötyjä suhteessa näyttelijän taiteeseen, ihmisenä olemiseen, ymmärtämiseen ja kaikkeen. Vastakohdista. Aiheeni on henkilökohtainen ja yksilöllinen, joten kirjoitan itsestäni ja omasta näkökulmastani. Pyrkimyksenä on löytää jotain yhteistä ja samaistuttavaa. Hahmottelen miten mieleni sekä mielikuvitukseni on muotoutunut ja muotoutuu edelleen. Miten se käyttäytyy tai toimii eri konteksteissa. Miksi se toimii tai ei toimi suhteessa annettuihin olosuhteisiin. Miksi lapsena, näytellessäni tai toimiessani taiteellisessa ympäristössä koen mielikuvituksen sekä ajatukseni vapaana, turvallisina ja ymmärrettävinä. Miksi arjessa pelottavana, epäolennaisena sekä irrallisena? Pyrin hahmottamaan ajan, paikan ja tilan jolla kontrolloisin vilkasta mielikuvitusta ja erottaa fiktion faktasta. Lapsesta aikuiseksi, haaveilijasta tekijäksi. Tämän kirjallisen osion aihe on syntynyt kirjoitusprosessin aikana, mutta se on vuosien pohdintojen tulos. Olen kyllästynyt huolestumaan ja pyörittelemään peukaloitani yksin olohuoneessa. Kyllästynyt huutelemaan tyhjille seinille että olenko hullu. Olen kyllästynyt tulemaan väärinymmärretyksi koska en uskalla puhua suoraan. Mieli ja mielikuvitus on osa ihmisen olemusta jonka kautta sitä on kyettävä säätelemään, rajoittamaan sekä pelkistämään, mutta samalla se on myös äärimmäisen tärkeä ja henkilökohtainen työväline luovilla aloilla jonka pitää antaa hersyä ja olla kahlitsematta liikaa että se pysyisi laajana tuoden sitä kautta lisää näkökulmia. Mielessäni ei tunnu olevan tilaa rationaalisille ajatuksille suhteessa siihen miten arkea pyöritetään. Mihin kohdistaa fokukseni silloin kun en leiki, näyttele tai luo. Mikä on aikuisen ihmisen vastuu omasta arjestaan. Kuinka jakaa itsensä kahtia. Mikä on kultainen keskitie? Kuinka osaisin arkipäiväistää ajatuksen virtaa mutta silti olla tukahduttamatta sitä. Pelkoni on tulla liian varovaiseksi. Näitä asioita pyörittelen ja yritän luoda positiivisia vaihtoehtoja negatiivisten pelkojen tilalle. Pyrin vilpittömään ja rehelliseen dialogiin, jotta osaisin sanallistaa ajattelutapaani, sekä tulisin ymmärretyksi myös muille. Tekoihin pystyn vaikuttamaan, mutta ajatuksiini en. Koen tämän työni merkitykselliseksi ennen kaikkea itselleni, mutta myös muille. Askarruttavat asiat, ongelmat ovat usein hyvin henkilökohtaisia, mutta jaettuna yleisiä ja samaistuttavia. Haluan tällä rauhoittaa mahdollista lukijaa joka pohtii samoja asioita. Työni ei tarjoa ratkaisua eikä johtopäätöstä, vaan se esittää kysymyksiä, vaihtoehtoja. Haaveilua ja hämmästelyä.
  • Vuori, Anna (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida huostaanotettujen lasten äitien omia lapsuuskokemuksia sekä äitien tulkintoja lapsuuskokemustensa merkityksestä myöhempään elämäänsä. Sijoitettujen lasten vanhemmat on tutkimuksissa usein sivuutettu lyhyellä luonnehdinnalla moniongelmaisuudesta tai epäkypsyydestä, eikä heidän taustojaan juuri ole tutkittu. Kuitenkin sosiaalityön käytännön työssä vastaan tulee usein perheitä, joissa kaltoinkohtelu on jatkunut vanhemman omasta lapsuudesta tämän vanhemmuuteen. Samoin sosiaalitieteellisessä tutkimuksissa on havaittu kaltoinkohtelun jatkuvan usein ylisukupolvisesti. Eri elämänvaiheissa, mutta erityisesti lapsuudessa, onkin löydettävissä erilaisia riskitekijöitä suotuisalle kehitykselle ja tulevalle vanhemmuudelle. Kuitenkaan kaikki lapsuudessan kaltoinkohtelua kokeneet vanhemmat eivät kohtele omia lapsiaan kaltoin. Riskitekijöiden ohella on löydettävissä erilaisia suojaavia tekijöitä, joiden ansiosta haavoittavissakin olosuhteissa eläneet lapset voivat päätyä tasapainoiseen aikuisuuteen. Mahdollisuutta kohdata realistisesti lapsuutensa olot, vaikka vaikeatkin, voidaan pitää tärkeänä selviytymistä edistävänä tekijänä. Mikäli kosketus omaan lapsuuteen jää etäiseksi, ei vanhemman ole helppoa kohdata oman lapsensakaan tunteita ja tarpeita. Tutkimusaineistona on käytetty seitsemän huostaanotetun lapsen äidin haastattelua, jotka on suoritettu kiintymyssuhdeteoriaan perustuvan Adult Attachment Interview –haastattelun mukaan. Aineiston lapsuuskokemuksia tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti ylisukupolvisen kaltoinkohtelun näkökulmasta jättäen kuitenkin tilaa aineistosta nouseville muillekin teemoille. Lapsuuskuvauksia analysoitaessa keskeiseksi tekijäksi ei ole noussut kerrottujen tapahtumien ehdoton todellisuusvastaavuus, vaan haastatellun äidin kokemus lapsuudestaan. Tutkimus toi esiin, että vanhemmuuden ja perhe-elämän ongelmat olivat jatkuneet hyvin samankaltaisina haastateltujen äitien omasta lapsuudesta omaan vanhemmuuteen. Mielenterveysongelmat, runsas alkoholinkäyttö sekä perheväkivalta tulivat esiin niin lapsuuskokemuksissa kuin aikuiselämässäkin. Erityisesti lapsuuskuvauksissa nousi esiin kaikilla haastatelluilla esiintynyt ongelmallinen suhde omaan äitiin. Äiti oli lapsuudessa koettu joko ei-välittäväksi tai äitiä oli pelätty. Huomionarvoinen oli myös neljän äidin kokemus siitä, ettei heillä lapsuudessaan ollut yhtään turvallista ja läheistä aikuissuhdetta. Äitien tulkinta lapsuutensa merkityksestä vaihteli. Osa äideistä esitti hyvin johdonmukaisen näkemyksen lapsuudestaan sisällyttäen siihen niin kielteiset kuin myönteisetkin kokemukset. Jotkut äideistä sen sijaan esittivät hyvin ristiriitaisia arvioita lapsuudestaan pitäen sitä toisaalta yksinomaan onnellisena, mutta sisältäen kuitenkin hyvinkin katkeria muistoja. Lapsuustulkinnan voidaan arvella liittyvän siihen, kuinka hyvin äiti on päässyt kosketukseen kokemustensa kanssa. Yhteistä kaikille äideille oli päätös toimia oman lapsensa kanssa toisin kuin omassa lapsuudessaan oli toimittu.
  • Kallinen, Jutta (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives. Theory of mind is the ability to assign mental states (e.g. beliefs, intentions and desires) to oneself and others as well as to recognise that others have mental states that differ from one's own. Theory of mind helps individuals understand others' minds and interpret and predict their behaviour in relation to their mental states. Thus, it is one of the most important skills for children's social development. Normally developing children are usually able to make inferences about the mental states of other people by 5 years of age. Theory of mind development is associated with e.g. verbal ability, gender, culture and family background. Recent studies indicate that temperament may also have an influence on children's theory of mind. Specifically, a less reactive, more observant temperament seems to enhance theory of mind development. Poor theory of mind may lead to various difficulties in social relationships. Thus, it is important to investigate relations between temperament and theory of mind. The aim of this study was to examine if children's temperament at 9 months and 3 years predicts theory of mind at 5 years of age. Gender differences in the relationship between temperament and theory of mind were also investigated. Method. This study used a sample from the prospective British Millennium Cohort Study. Child temperament was assessed by parental reports at 9 months and 3 years of age. Theory of mind was assessed with a false belief task at 5 years of age. The relations between child temperament and theory of mind were examined using logistic regression (n=8041). Results and conclusions. Child temperament at age 9 months did not predict theory of mind at age 5. However, low hyperactivity and inattention, high independence and self regulation, and high prosocial behaviour at age 3 predicted theory of mind at age 5 after controlling for gender, ethnicity, vocabulary and maternal education. There were no significant gender differences in the relations between temperament and theory of mind. In accord with previous studies, these findings suggest a relation between individual differences in temperament and theory of mind development. Future research is needed to clarify relations between temperament and theory of mind during infancy and early childhood.
  • Aunio, Leena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimus käsittelee lapsikuvaa ja lapsuuden kuvausta Teuvo Pakkalan novellikokoelmissa Lapsia (1895) ja Pikku ihmisiä (1913). Pakkalan novellit ovat psykologisen lapsikuvauksen klassikkoja. Tarkastelen kuutta novellia tarkemmin sisällönanalyysin keinoin. Lapsikuvan tutkimisessa sovellan kasvatustieteilijä Sirkka Hirsjärven teoksesta ”Ihmiskäsitys kasvatusajattelussa” (1982) ihmiskäsityksen tutkimisen kysymyksiä: millainen ihminen lapsi on, millaiset mahdollisuudet lapsella on. Kirjallisuustieteen osalta pohdin, mikä on lapsen rooli henkilöhahmona. Siinä tarkastelussa hyödynnän James Phelanin teoriaa henkilöhahmojen funktioista. Pakkalan novelleissa lapsilla on ennen kaikkea temaattinen funktio. Lapsen rooli henkilöhahmona on valaista ihmisyyteen, perheeseen ja 1800-luvun lopun yhteiskuntaan liittyviä teemoja lapsen näkökulmasta. Monet teemoista liittyvät lapsen asemaan, lasta koskeviin asenteisiin kuten rangaistukseen kasvatusmetodina. Lasten rooli novellien päähenkilöinä ja fokalisoijina on toisaalta valaista lasten näkökulmaa, mutta myös näyttää aikuisille, millainen aikuinen on. Novelleissa esiintyy kahdenlaista lapsikuvaa. Ympäristön aikuiset suhtautuvat lapseen kahdella tapaa, toiset ankarasti, toiset ymmärtävästi. Erilaiset asenteet taistelevat keskenään. Tämä näkyy novellien asetelmissa ja jännitteissä. Tutkin novelleissa erityisesti sisäistekijän lapsikuvaa eli sitä lapsikuvaa, jonka lukija voi lukea rivien väleistä, kerronnan välittämien näkökulmien kautta. Tässä käytän taustana Boothin-Chatmanin mallia kertovan viestintätilanteen osapuolista. Pakkalan novelleissa fokalisoijana on lapsi. Kertoja kommentoi lapsia empaattisesti esimerkiksi lausahduksilla Iikka raukka. Sisäistekijän lapsikuvan voi lukea novellin sanoman kautta. Kerronta ja asetelmat ovat lapsen puolella. Tutkimani kaksi novellikokoelmaa sisältää yhteensä 14 novellia, joista yhdeksässä päähenkilönä on tyttö. Tämä liittyy osaksi realismin kirjallisuuteen, jossa naiset ja tytöt nostettiin keskiöön. Pakkalan novelleissa käsitellään sukupuolittuneita rooliodotuksia erityisesti tyttöjä kohtaan ja toisaalta osoitetaan, kuinka lapset ja ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Toisaalta yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ratkaisevasti, deterministisesti, lapsen mahdollisuuksiin elämässä. Lapsi on aikuisten ja yhteiskunnan armoilla. Yhteiskunnallisina teemoina ja kritiikin kohteina novelleissa voi nähdä ankaran uskonnollisuuden, lasten kurittamisen, sukupuoliroolit, eriarvoisuuden ja köyhyyden. Lapset nähdään realistisesti sekä hyvään että pahaan taipuvina inhimillisinä olentoina. Osoitetaan, kuinka lapsen ”syntinen” käytös on psykologisesti luonnollista ja ymmärrettävää eikä lasta voi kohdella samanlaisilla moraalisilla kriteereillä kuin aikuisia. Pakkalan lapset ovat sosiaalisia, he tarvitsevat vertaisiaan. Lapsuus on hauskaa aikaa. Laitakaupungin köyhän lapsen rikkaus ovat perhe, ystävät, leikki ja mielikuvitus. Pakkalan novelleissa on nähtävissä intertekstuaalisia viittauksia romanttista lapsikuvaa edustavaan Topeliukseen, toisaalta kansainvälisiä vaikutteita. Oman aikansa suomalaisiin realisteihin verrattuna hänen lapsikuvansa ja lapsuuden kuvauksensa oli ainutlaatuinen.
  • Mäkinen, Tomi (2004)
    Elämänkaari voidaan toimintakyvyn tarkastelussa jakaa vaiheisiin: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Elämänkaaren eri vaiheissa eri olosuhteet ovat yhteydessä toimintakykyyn. Tämä tutkielma tarkastelee elämänkaaritutkimuksen näkökulmasta lapsuuden ja aikuisuuden olosuhteiden yhteyttä aikuisuuden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn: missä määrin lapsuuden olosuhteet ovat suoraan yhteydessä aikuisuuden toimintakykyyn ja missä määrin epäsuoraan aikuisuuden olosuhteiden toimiessa välittävinä tekijöinä? Elämänkaaritutkimuksen mukaan kolme erilaista mallia voivat selittää lapsuuden olosuhteiden yhteyttä aikuisuuden toimintakykyyn. Latenttimallissa aikuisuuden toimintakyky määräytyy elämänkaaren kriittisten kehitysvaiheiden perusteella. Reittimalli korostaa sitä, että lapsuuden olosuhteet antavat vain suunnan toimintakyvyn kehitykselle, ja myös aikuisuuden olosuhteet voivat vaikuttaa toimintakykyyn. Kumulatiivisen mallin mukaan olosuhteiden kasautuminen elämänkaaren aikana vaikuttaa toimintakykyyn. Tässä tutkielmassa elämänkaarinäkökulman käyttö keskittyy erityisesti lapsuuden olosuhteisiin. Aikuisuuden olosuhteet toimivat pääosin vakioitavina taustatekijöinä. Tutkimusaineiston muodosti Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimuksen (Helsinki Health Study) terveyskyselyaineisto. Perusjoukko koostui kaupungilla päätoimisesti vuosina 2000 ja 2001 työskennelleistä 40-, 45-, 50-, 55- ja 60-vuotiaista naisista ja miehistä. Kyselyyn vastanneista naisia oli 80 prosenttia ja vastausprosentti oli 68 prosenttia. Lapsuuden olosuhteina tarkasteltiin yksittäisiä lapsuuden olosuhteita ja vanhempien koulutusta. Yksittäiset lapsuuden olosuhteet sisälsivät henkilön pitkäaikaissairauden, isän tai äidin kuoleman, vanhempien eron, isän tai äidin mielenterveysongelman ja alkoholiongelman sekä perheen taloudelliset vaikeudet. Aikuisuuden olosuhteisiin kuuluivat henkilön oma koulutus, ammattiasema ja siviilisääty. Toimintakykyä arvioitiin SF-36:n fyysisen ja psyykkisen komponenttisumman avulla. Tutkimusmenetelminä käytettiin väestötutkimukseen soveltuvia tilastollisia menetelmiä: ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Logistisessa regressioanalyysissä käytettiin elaboraatiota. Vanhempien matalalla koulutuksella oli naisilla itsenäinen yhteys aikuisuuden huonoon psyykkiseen toimintakykyyn, sen jälkeen kun yksittäiset lapsuuden olosuhteet oli huomioitu. Myöskään aikuisuuden olosuhteet eivät vaikuttaneet tähän yhteyteen. Yksittäisten lapsuuden olosuhteiden ja aikuisuuden huonon fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn välillä todettiin myös mahdollinen latentti yhteys. Naisilla ja miehillä lapsuuden pitkäaikaissairaus, isän tai äidin mielenterveysongelma ja perheen taloudelliset vaikeudet olivat suoraan yhteydessä aikuisuuden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn vanhempien koulutuksen, henkilön oman koulutuksen, ammattiaseman ja siviilisäädyn huomioimisen jälkeen. Vanhempien koulutuksen ja aikuisuuden huonon fyysisen toimintakyvyn välillä todettiin naisilla myös mahdollinen reittimallin mukainen epäsuora yhteys. Vanhempien koulutuksen yhteys aikuisuuden huonoon fyysiseen toimintakykyyn välittyi henkilön oman koulutuksen kautta. Tulokset viittaavat siihen, että terveys- ja yhteiskuntapolitiikan pitäisi toimintakyvyn edistämispyrkimyksissä huomioida huonojen lapsuuden olosuhteiden aikuisuuteen asti ulottuva vaikutus. Aikuisuuden olosuhteista myös henkilön omalla koulutuksella voi olla tärkeä merkitys toimintakyvylle.
  • Söderlund, Saana (Helsingin yliopisto, 2018)
    The different fields of study are strongly differentiated according to gender in Finland (Tilastokeskus 2015). Women are still a minority in the technology working life and education (Niiranen 2016). International studies show that also children’s play is differentiated according to gender (Riley & Jones 2007). The aim of this thesis is to study childhood play, skills learned during play and what impact play has for the career choice. All in all twenty people participated in the study. Sixteen of these were studying to become Masters of Science in Technology and four were already graduated. Ten women and ten men participated in the study. The data were acquired by single person semi-structured interviews. It was voluntary to bring childhood photos or toys to the interviews. The data were analyzed by inductive content analysis. According to the results of the study there were both similarities and differences in the type of play for men and women. The biggest similarities were rule play, construction play and computer games. The biggest differences were the women’s nursing play and the men’s war play. The interviewees felt that they had learned social skills, mathematical skills, creative skills and motor skills through play. There were different opinions whether childhood play had affected their career choices. Some interviewees thought that childhood plays possibly had some impact on the career choice, but not all of the interviewees shared this opinion. Especially some women thought it was important that they could play different plays regardless of gender which made it possible to imagine different career choices regardless of gender.
  • Holttinen, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmea 1700-luvun ranskalaista teosta: Anne-Thérèse de Lambertin teosta Avis d’une mère à son fils et à sa fille (1728), Jeanne-Marie Le Prince de Beaumont’n teosta Magasin des enfans (1756) sekä Louise d’Epinayn teosta Les Conversations d’Émilie (1774). Tutkin teoksia kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäiseksi tarkastelen kirjailijoiden näkemyksiä lapsuudesta. Kysyn, minkälaisia merkityksiä teoksissa annetaan lapsuudelle ja miten niissä kuvataan lapsuutta. Toiseksi tarkastelen kirjailijoiden tapaa kuvata lastenkasvatusta: minkälaista hyvän kasvatuksen tuli olla kirjaili-joiden mukaan ja minkälaisia arvoja he halusivat siirtää lukijoilleen? Lähestyn aihetta konstruktivistisesta näkökulmasta ja tarkasteluni osoittaa, että lapsuus tai sukupuoli eivät ole universaalisti muuttumattomia käsitteitä vaan kulttuurisia konstruktioita. Tarkastelustani käy ilmi, että suhtautuminen lapsuuteen ei ollut yksiselitteinen käsittelemissäni lähteissä. Lapsuuden merkitys tulee teoksissa vahvasti tulevan aikuisuuden kautta. Kuitenkin lapsuuteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota ja myös tietoisuus lapsuuden erityislaatuisuudesta näyttäisi kasvaneen 1700-luvun aikana. Lisäksi Epinayn teoksessa nähdään viitteitä siitä, että lapsuus itsessään olisi tärkeä elämän-vaihe. Erityisesti lastenkirjallisuuden eriytyminen omaksi kirjallisuudenlajikseen kertoo 1700-luvulla tapahtuneesta muutoksesta: lapsilukijan huomioiminen uudella tavalla viittaisi siihen, että lapsen ymmärrettiin olevan perustavalla tavalla erilainen kuin aikuinen. Kuitenkin Le Prince de Beaumont ja Epinay korostavat teoksissaan lasten negatiivisia piirteitä, kuten tietämättömyyttä ja heikkoutta. Ainoastaan Lambertin teoksessa lapsuuteen liitetään myös positiivisia ominaisuuksia. Kirjailijat kritisoivat tyttöjen aiempaa kasvatustraditiota. He vaativat tytöille rationaalisempaa kasvatusta ja kannustivat tyttöjä järjen käyttöön. Toisaalta järjen käyttö rinnastuu teksteissä hyväksyttävään käyttäytymiseen, eikä niinkään itsenäiseen ajatteluun. Kriittisyydestään huolimatta kirjailijat asettavat rajoja tyttöjen oppimiselle ja oppineisuuden osoittamista pidetään haitallisena tyttöjen maineelle. Hyvään kasvatukseen kuuluu Le Prince de Beaumont’n ja Epinayn teoksissa lasten osallistaminen ja viihdyttäminen. Tyttöjen asema on teoksissa hyvin perinteinen: he ovat ensisijaisesti tulevia äitejä ja vaimoja eivätkä kirjailijat kannusta kodin ulkopuoliseen elämään. Tytöille asetetut hyveet tukevat tätä, sillä tyttöjen tulee olla kuuliaita ja häveliäitä. Kuitenkin Lambert suhtautuu tähän kriittisesti ja hän antoi naisten asemalle myös yhteiskunnallista merkitystä – naiset pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntaan kasvattamalla hyviä aikuisia.
  • Johnsson, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan 1990-luvun lamaa lasten ja nuorten kokemana. Tavoitteena on selvittää, millaiseksi 1990-luvun lapsuudenkokemukset ovat muodostuneet laman aikaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneiden muistoissa ja miten nämä kokemukset kulkevat tutkittavien mukana edelleen osana heidän elämäänsä. Vaikka lamaa seuranneet yhteiskunnallinen epävarmuus, massatyöttömyys, yritysten konkurssit ja sosiaaliset ongelmat varjostivat monen lapsen ja nuoren arkea, ei lapsuudenaikaisia lamakokemuksia ole juuri tutkittu aiemmin. Tämän vuoksi tutkielmassa luodaan myös yleiskuvaa siitä, minkälaisiin asioihin ja ilmiöihin lama on lapsuusaikana liitetty. Tutkimusaineisto perustuu 31 tutkittavan omaelämäkerralliseen kirjalliseen sekä suulliseen muistitietoon lapsuudesta 1990-luvun laman aikaan. Koska kertomus lapsuudesta tuotetaan aikuisuudesta käsin, heijastavat lapsuudenaikaiset kokemukset myös tutkittavien myöhempiä elämänkokemuksia. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja muistitietotutkimuksen menetelmin. Aihepiirinsä ja näkökulmansa vuoksi tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy muistitietotutkimuksen lisäksi identiteettiin, huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen sekä lapsuudentutkimuksen perinteeseen. Tarkastelu on rajattu laman aikaan eri ikäisinä pääkaupunkiseudulla eläneisiin lapsiin ja nuoriin. Verrattuna huolettomaksi ja harmoniseksi kuvailtuun 1980-lukuun, lama-aika toi tutkittavien arkeen monia ei-toivottuja sekä lapsuuteen kuulumattomia huolia ja haasteita. Aineiston perusteella iällä, perheen lamaa edeltäneillä olosuhteilla, muutosten syvyydellä sekä perheen mukautumiskyvyllä oli merkitystä tutkittavien lama-ajan kokemukseen. Lama näkyi tutkittavien arjessa muun muassa taloudellisena niukkuutena, perhesuhdeongelmina sekä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntymisenä. Varsinkin yrittäjäperheissä laman tuomat muutokset saattoivat olla perustavanlaatuisia. Yhtäältä lama toi esille eroja perheolojen ja varallisuustasojen välillä lisäten ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita, toisaalta lamanaikaisten ongelmien yleisyys ja koettu yhteisöllisyys ehkäisivät leimautumista. Haastavista kokemuksista huolimatta tutkimusjoukko edustaa elämässään pärjänneitä aikuisia, joilla lamakokemus näkyy tänä päivänä etenkin huolena tulevaisuudesta ja tarpeena varautua mahdollisiin taloudellisiin haasteisiin.
  • Törrönen, Maritta (Yliopistopaino, 1999)
  • Saari, Riikka (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan varhaista puuttumista lasten ja nuorten näpistelyyn ja päihteidenkäyttöön. Tutkimus kohdistuu kahteen lastensuojelun interventiokäytäntöön, Näppäriin ja Päihdehankkeeseen. Tarkastelun yhteiskunnallisen viitekehyksen muodostaa 1990-luvun laman jälkeinen julkisen sektorin uudistaminen ja lastensuojelun käytäntöjen kehittäminen. Tutkittavat interventiokäytännöt edustavat lastensuojelun uusia käytäntöjä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu lapsuuden hallinnoinnin, lapsuuskäsityksen ja sukupolvisuhteen käsitteistä. Varhaista puuttumista lähestytään lapsuuden hallinnoinnin näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa lapsuuden hallinnoinnilla tarkoitetaan aikuisten lapsiin kohdistamaa valvontaa ja kontrollointia. Lastensuojelutyötä ohjaa lapsuuskäsitys, joka pitää sisällään työntekijän näkemykset siitä, millainen lapsi on, mitä lapsuuteen kuuluu, miten lasta tulee kohdella ja mitä lapselta voi odottaa. Varhaisen puuttumisen käytännöissä työntekijä tekee yhteistyötä lapsen ja vanhemman kanssa, ja tulee samalla vaikuttaneeksi perheenjäsenten välisiin suhteisiin. Lapsen ja vanhemman välistä suhdetta tarkastellaan tässä tutkimuksessa sukupolvisuhteen käsitteen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia lapsuuden hallinnoinnin käytäntöjä Näppäri ja Päihdehanke ovat, millainen lapsuuskäsitys käytäntöjä ohjaa sekä millaista sukupolvisuhdetta käytännöt tuottavat lapsen ja vanhemman välille. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksan sosiaalialan työntekijää Näppärin ja Päihdehankkeen parista. Haastattelumenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua ja kriittisen tapauksen menetelmää. Tutkimusaineiston analyysitapa on teoriasidonnainen, ja analyysissa on hyödynnetty adaptiivista analyysimenetelmää. Adaptiivinen aineiston analyysi ohjautuu tutkimuksen keskeisistä käsitteistä, jolloin analyysin tavoitteena on teorian ja empirian yhdistäminen. Tutkimusaineiston analyysin perusteella Näppäriä ja Päihdehanketta kuvaa varhainen puuttuminen näpistelyyn ja päihteidenkäyttöön, moniammatillinen yhteistyö puuttumisen toteuttamisessa, työskentelyn avoimuus suhteessa lapseen ja vanhempaan sekä interventioiden havaittu vaikuttavuus. Tutkimuksen kohteena olevia käytäntöjä ohjaa yksilöllinen lapsuuskäsitys, joka välittyy lapsikeskeisyyden, lapsen vastuuttamisen ja lapsuuden riskitekijöiden tunnistamisen kautta. Varhaisen puuttumisen tuottama sukupolvisuhde vaikuttaa tutkimuksen valossa hierarkkiselta, vanhemman auktoriteettiasemaa korostavalta. Sukupolvisuhteen hierarkkisuus ilmenee aineistossa kadonneen vanhemmuuden vahvistamisena ja kasvatusvastuun palauttamisena.
  • Raattama, Satu-Marja (2010)
    Lapsuudesta nyky-Venäjällä on vain vähän tietoa Suomessa. Yhteiskunnan muututtua merkittävällä tavalla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös hyvinvoinnin edellytysten voi olettaa muuttuneen. Hyvinvoinnin määrittely liittyy läheisesti siihen, mitä pidetään hyvänä elämänä, ja käsitykset lasten hyvinvoinnista ovat perustuneet aikuisten ymmärrykselle lasten arjesta. Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, mitä lapset pitävät hyvinvoinnilleen merkityksellisenä nyky-Venäjällä. Hyvinvointia lähestytään tutkimuskysymysten kautta, joiden avulla etsitään tietoa lasten yhteisyyssuhteista, siitä, kuka päättää lasta koskevista asioista ja siitä, liittyykö lasten kokema hyvinvointi elintasoon tai eriarvoisuuteen. Tutkimuksen aineistona on kuuden viipurilaisen 7–9-vuotiaan lapsen litteroidut haastattelut sekä tutkimuspäiväkirja keväältä 2007. Tutkimuksessa sovelletaan pohjoismaista hyvinvointitutkimusperinnettä ja lasten hyvinvoinnin tutkimuksia. Tutkielman teoreettinen osuus jakaantuu neljään lukuun, jotka käsittelevät lapsuustutkimusta, lapsuutta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä, hyvinvointitutkimusta sekä lasten hyvinvoinnin tutkimusta. Lapsuuskäsitykset Venäjällä Neuvostoliitosta nykypäivään rakentavat kontekstia lasten kokemalle hyvinvoinnille. Lasten kerronnan kontekstina puolestaan tarkastellaan haastattelutilannetta ja laajemmin lapsi–aikuinen-suhdetta. Lasten näkökulmia hyvinvointiin tarkastellaan neljän eri teeman avulla, jotka ovat lapsen perhe, elintaso, yhteisyyssuhteet sekä turvallisuus ja osallistuminen. Lasten kerronnassa perheeseen kuulumista määrittää sukulaisuuden, suhteiden läheisyyden ja asumisen lisäksi se, elääkö lapsi ydinperheessä. Elintasoerot ja sosiaaliset ongelmat Viipurissa nousevat esiin lasten kerronnassa peloista. Eriarvoisessa yhteiskunnassa varakkuus voi tarkoittaa lapselle turvattomuutta tai toimintamahdollisuuksia rajoittavaa suojelua. Aikuisen tavoitettavissa oleminen, lapsen kuunteleminen sekä kokemus välittämisestä luovat turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja onnistumisen kokemukset tukevat lapsen hyvinvointia. Tila omalle mielekkäälle tekemiselle on kuitenkin aikuisten määrittämää, sillä aikuiset päättävät, mitä lapsi saa vapaa-ajallaan tehdä. Lapsena ja vanhempana olemisen tavoissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton lapsuuskäsitysten kanssa lapselle asetetuissa kuuliaisuuden ja itsekurin vaatimuksissa. Nyky-Venäjällä lasten oikeuksien arvellaan uhkaavan vanhempien auktoriteettia ja kasvatustehtävää. Perheen vahvistamisen ja vastuuttamisen tavoite tuottaa ja uusintaa tietynlaista kuvaa lapsuudesta. Ymmärrys lapsesta suojelun ja kasvatuksen kohteena tukee perheen vahvistamisen tavoitetta, jota muunlaiset lapsuuskäsitykset voivat uhata.
  • Heikkinen, Ulla (2000)
    Tutkielman tutkimuskohteena ovat lasten kulttuuriset elämäntavat ja hyvinvointi. Tutkielman tarkoituksena on kuvata lasten hyvinvointiin vaikuttavia seikkoja tavallisessa arkielämässä, toiminnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa neljän Suomen pääkaupunkiseudulla perheissään asuvan 9-11-vuotiaan lapsen, kahden tytön ja kahden pojan, haastattelut. Tutkielman teoreettinen viitekehys ja tulokset pohjautuvat lasten haastatteluista, sekä pieneltä osin lasten vanhemmilta ja haastattelujen yhteydessä havainnoin saatuun tietoon. Tutkielma on induktiivinen ja kuvaileva. Keskeistä tutkielmassa on lasten näkeminen yksilöllisinä toimijoina eri toimintaympäristöissään ja sosiaalisissa suhteissaan, eri yhteisöissään, kulttuureissa, joissa he ovat jäseninä. Keskeisimpänä lasten yhteisönä on oma perhe, joka muodostaa lasten keskeiset arkielämän toiminnan ehdot. Lasten kulttuurisia elämäntapoja ja hyvinvointia tarkastellaan vuorovaikutuksessa toisten kulttuuristen elämäntapojen kanssa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia. Apuvälineenä on käytetty laadullisen vertailevan tapaustutkimuksen tarjoamia apuvälineitä, koska lapset ja heidän perheensä muodostavat tutkittavat tapaukset. Perheiden, lähemmin vanhempien kulttuuriset elämäntavat ja suhtautumistavat lapsiin muodostavat lapsia toisistaan erottavat lasten arkielämän toiminnan ehdot. Lapset on jaettu sekä vanhempien suhtautumistapojen pohjalta että lasten omien ilmaisujen avulla 'tässä ja nyt' suuntautuneisiin ja tulevaisuussuuntauneisiin lapsiin, joiden kulttuurisia elämäntapoja vertaillaan keskenään. Keskeisiä päätelmiä tutkielmassa ovat havainnot, että kullakin lapsella on oma kulttuurinen elämäntapansa. Lasten kulttuurisia elämäntapoja voi olla yhtä paljon kuin lapsiakin. Lasten hyvinvoinnin kannalta kulttuurinen elämäntapa on luovaa sopeutumista olosuhteisiin niin, että lapset kokevat itsensä sosiaalisesti hyväksyttävinä. Sosiaalisen hyväksyttävyyden kokemiseen vaikuttavat kulttuurisen ja sosiaalisen identiteetin myönteisinä kokeminen, niiden tasapaino. Edellytyksenä lasten hyvinvoinnille ovat myönteiset itsemäärittelyn ainekset ainakin yhdessä yhteisössä, kulttuurissa, jossa he ovat jäseninä. Keskeiset lähteet tutkielmassa ovat sosiologiset, sosiaalipoliittiset ja sosiaalipsykologiset aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus liittyen yhteiskuntaan, kulttuuriin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, perheisiin, lapsiin ja lapsuuteen, lasten toimintaan, sosiaalisiin suhteisiin ja hyvinvointiin. J.P. Roosin elämäntavan tutkimus, sekä Harriet Strandellin ja Maritta Törrösen lapsia, lapsuutta, lasten toimintaa ja sosiaalisia suhteita koskevat tutkimukset ovat keskeisiä. Lisäksi Willard. W. Hartupin ja Monica Rödstamin haastateltujen lasten ikäisten lsten toimintaa ja vertaissuhteita koskevat havainnot ovat keskeisiä. Gunilla Halldénin vanhempien lapsiin suhtautumistapoja koskevat havainnot ovat keskeisiä lasten ja heidän perheidensä välisten eroavuuksien tarkastelun kannalta yhdessä Roosin ja Strandellin tutkimusten kanssa.
  • Louko, Sanni-Karoliina (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims: The purpose of this research was to clarify things that matter to children at a birthday party and how the consumer culture shows in children's views of a birthday party. Birthday parties just for friends is a modern phenomenon, that began to stabilize in the end of the 1960's. Birthday parties became more substantial in hospitality, decoration, the number of guests and program. The upturn in children's position and in the standard of living, plus the growth of children's market and their becoming a consumer have affected in the change of a birthday party. The previous studies showed that birthday parties were usually celebrated with old customs until the end of 1990. The latest change in the birthday party customs is giving gifts for the quests. In addition, organizing a birthday party outside home in a commercial playground has become very popular, which will further increase the commercialism of the birthday party. Data and methods: This study is a qualitative study. The research data was collected by means of five group interviews. There were 23 children participating in total. Eight of the children were girls and the rest were boys. The data was analyzed using thematic content analysis. Results and discussion: The results showed that most of the children's birthday parties were celebrated with old customs. Gift giving, hospitality, a guided program, free play time and goody-bags were the basic elements. Birthday parties were celebrated both in and out of homes. Parties at home were more common, although children were wishing for parties in commercial playgrounds. The results showed that goodies, guests and material gifts are important to children at a birthday party. The media culture and individuality were present at the birthday parties. Taste preferences and theme decorations pointed this out. Children's gift wishes reflect the children's desire to own material things and how children's consumption has become a part of the everyday life. Particularly boys wish for expensive gifts. According to children's view they have some influence in the planning process. The results show that the parties are not as child-oriented as children would wish them to be. This is because the adults make the decisions in some subjects such as the limit of the guests and the duration of the party. Particularly informal birthday parties are very important to children. Free play time, informal eating and less supervision are the things that children wish for a birthday party.
  • Kallunki, Roosa (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee lasten erilaisia rooleja antiikin Rooman julkisen uskonnon parissa. Aiheesta ei ole tehty aiemmin kattavaa tutkimusta, joten tässä työssä perehdytään keskeiseen lähdemateriaaliin ja luodaan sen perusteella kokonaiskuva lasten julkisesta uskonnollisesta toiminnasta. Yleiskuvan lisäksi muita huomionkohteita ovat uskonnossa toimivien lasten yhteiset piirteet, sukupuolen merkitys sekä muutokset käsiteltävänä ajanjaksona, joka ulottuu 200-luvun lopulta eaa. 200-luvun lopulle jaa. Työssä keskitytään erityisesti Rooman kaupungissa ja sen lähialueilla tapahtuneeseen kulttitoimintaan. Aihetta koskevaa lähdemateriaalia löytyy ripotellen erilaisista antiikintutkimuksen lähdetyypeistä. Keskeisimpinä lähteinä toimivat antiikin kirjailijoiden kuvaukset sekä latinan ja kreikankielinen piirtokirjoitusmateriaali. Näiden tukena käytetään visuaalista materiaalia, kuten antiikin kuvataidetta ja numismatiikkaa. Työ on jaettu lasten uskonnollisten roolien mukaan kolmeen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä perehdytään lasten tehtäviin erilaisissa papistoissa ja kollegioissa. Näitä ovat esimerkiksi Vestan neitsyet ja Salii-papisto sekä tietyt muut uskonnolliset seurat, joista on säilynyt vain yksittäisiä esimerkkitapauksia. Seuraavassa luvussa käsitellään lapsia avustavissa rooleissa, joista aluksi käydään läpi camilli- ja camillae-avustajat, sitten arvaaliveljiä avustaneet lapset ja lopuksi yksittäiset maininnat lapsista erilaisissa muissa avustustehtävissä. Kolmannessa käsittelyluvussa käydään läpi lasten tehtäviä erilaisissa lepytys- ja puhdistusrituaaleissa ensin yleisemmällä tasolla, sitten ludi saeculares -vuosisataisjuhlissa ja lopuksi lusus Troiae -kisoissa. Tämän jälkeisessä luvussa summataan yhteen, mitä aiemman analyysin perusteella on mahdollista päätellä lasten toiminnasta roomalaisen julkisen kultin parissa. Käsittelystä nousee muun muassa esiin, että suurimmassa osasta tapauksista lasten molempien vanhempien tuli olla elossa (patrimi et matrimi). Tämä liittyy muihinkin vaatimuksiin lasten täydellisyydestä ja rituaalisesta puhtaudesta, jota läheisten kuolemantapaukset eivät olleet saastuttaneet. Lisäksi käy ilmi, että eri sosiaaliluokkia ja sukupuolia edustaville lapsille oli eri tehtäviä uskonnon parissa. Lasten uskonnolliset tehtävät saattoivat monesti liittyä poliittiseen elämään, jossa lapsen perhe halusi tehdä nimeään tunnetuksi. Toisaalta jotkut lasten tehtävät johtuivat lähinnä käytännön syistä ja mahdollistivat uskonnollisten traditioiden eteenpäin välittämisen. Joissain yhteyksissä taas tarvittiin rituaalisista syistä juuri lapsia vain heille määrätyissä uskonnollisissa rooleissa edustamaan koko yhteisöä. Lapsilla ei siis ollut vain yhtä uskonnollista roolia ja syytä uskonnossa toimimiselle. Roomalainen uskonto oli luonteeltaan koko yhteisön huomioivaa ja täten myös lapset toimivat sen parissa kiinteästi jäämättä marginaaliseen asemaan.
  • Oksanen, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims: Externalizing problem behaviour is common among children which when left untreated can have far-reaching, negative consequences across the lifespan. Parenting has a significant effect on childhood and adolescent development, and one part of which parenting comprises is the parent’s cognitions concerning their parenthood, such as parenting self-efficacy explored in the current study. There has been some research into the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy, but the existing literature contains multiple contradictions and limitations, such as the scarcity of longitudinal designs, research focusing mainly on clinical populations and the tendency to bypass fathers’ experiences. Earlier results on the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy have also been conflicting. The current study explores the associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy between the ages 8 and 12. Methods: The used data was from the Finnish population based GLAKU cohort stud. Mothers and fathers of 226 children were asked to assess the children’s externalizing behaviour using the Child Behavior Checklist questionnaire and their sense of parenting self-efficacy using the Parenting Sense of Competence questionnaire when the children were aged 8 and 12. In addition, variables showing change in the assessments on externalizing behaviour and parenting self-efficacy were calculated. The associations between externalizing problem behaviour and parenting self-efficacy were analysed using linear and logistic regression analyses. Results and conclusions: Externalizing behaviour and parenting self-efficacy were significantly associated when the children were aged 8. Higher externalizing behaviour at age 8 was also significantly associated with lower parenting self-efficacy at age 12, and higher parenting self-efficacy at age 8 was significantly associated with lower externalizing behaviour at age 12. Parenting self-efficacy was not significantly associated with change in externalizing behaviour between ages 8 and 12, and higher externalizing behaviour was associated with declining paternal but not maternal parenting self-efficacy. The results of the current study point to a stable association between the two variables during the developmental period between middle childhood and early adolescence. The results also highlight a need to improve the way in which parenting self-efficacy is taken into account during interventions aimed at reducing externalizing problem behaviour among children.
  • Paasu, Aimi (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis focuses on the representations of childhood that are portrayed in Suomen Kuvalehti during World War II. The years included in the research are between 1938 and 1946. The focus is on how children and childhood and their representations are portrayed in the issues published during the war and how the portrayal differs (if it differs) from those published during peacetime in 1938 and 1946. The subject has not been studied in the context of Suomen Kuvalehti before. This magazine was specifically chosen for this study because of its popularity and long history as a mirror of the Finnish society and everyday life. Childhood has been a reoccurring theme in wartime visual communications for decades. The juxtaposition between the innocence and hope of childhood and the horrors and trauma of war offer an interesting study on the representations of childhood that emerge in visual materials during crisis. This is particularly interesting from a historical point of view: how do these images communicate the ongoing crisis and the society surrounding them? How is childhood portrayed in them and what representations become central? The representations of childhood are linked to the context of war and Finnish society during wartime. The research questions are as follows: How does childhood appear in the cover photos? What representations are found and become central in these images? Are the children added to the context of war or removed from it? The aim is not to analyze every single cover photo but, after an overlook of the material, focus on a few examples that represent the whole. The photographs are analyzed in their publishing context using qualitative content analysis. The main themes of this thesis focus on the change in the concept of childhood in history, the use of childhood in photos in wartime publications and the historical context of these images in the Finnish society. The method used in this thesis is qualitative content analysis. The analysis consists of the cover photos are connected to childhood and thus selected into closer analysis. The theoretical framework regarding representation is based in the representational system as introduced by Stuart Hall. Visual materials construct representational systems since they produce meanings: photographs contain cultural meanings that are interpreted in their specific context. The cover photos analyzed in this thesis contain two levels of meaning: the world of things and the conceptual world. These levels are approximately the same as social constructionists’ material world that is visible for the eye as well as the symbolic world that ties meanings to the intangible. Social constructionism carries the analysis forward with emphasis on context-specificity. Childhood has been a way for the magazine to communicate life going forward during difficult times. The cover photos of Suomen Kuvalehti support the idea of the spirit of childhood. They show children in a happy atmosphere doing things that are typical to them. War is presented simultaneously with childhood in only a few photos. This means that the context of war is mainly detached from childhood and its representations. Children are not depicted doing work: they are mostly shown in their leisure time or in school. Wartime cover photos do deal with war when portraying soldiers etc., but the connection to the war’s topical events is almost nonexistent since this is not a news publication. Cover photos that include children and childhood in particular have little connection to the real-time world.