Browsing by Subject "laskentamallit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Grönroos, Juha; Munther, Joonas; Luostarinen, Sari (Finnish Environment Institute, 2017)
    Reports of the Finnish Environment Institute 37/2017
    Agricultural gaseous nitrogen emissions are mostly related to manure management, grazing and fertilisation. These emissions include ammonia (NH3), nitrous oxide (N2O), nitric oxide (NO) and di-nitrogen (N2). Most of the non-methane volatile organic compounds (NMVOC) emissions originate from livestock farming, but also from cultivated crops. All these emissions are inventoried and reported for the UN Convention on Long-range Transboundary Air Pollution (CLRTAP), EU National Emission Ceilings Directive (2001/81/EC) and the UN Framework on Climate Change (UNFCC). In Finland, a specific national model for gaseous nitrogen emissions from agriculture has been used for the inventory since 1998. The revised calculation model documented here is tied to the Finnish Normative Manure System, which provides data on manure quality and quantity for various livestock categories. The emission calculation follows the flow of total ammoniacal nitrogen (TAN) and total nitrogen (N) through the manure management systems, starting from excretion and ending at manure spreading. The main manure management phases considered in the calculation are livestock housing, manure storing and manure field application. The calculation also embeds estimations on emissions from grazing and outdoor yards, as well as emissions from the use of mineral fertilisers. The nitrogen calculation model provides data for the calculation of agricultural NMVOC emissions. All calculations are constructed in compliance with the Tier 2 method of the EMEP/EEA emission inventory guidebook (2016).
  • Mattinen, Maija; Nissinen, Ari (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 36/2011
    There is growing interest in public organizations to take into account the climate impacts of the products and services they procure. Furthermore, in Finland a Government Resolution  exists that provides a framework and sets aims for sustainable public procurement. Several municipalities in the Helsinki region together with the Helsinki Region Environmental Services Authority and several expert organizations initiated an EU Life project, JULIA2030, to develop calculators for different sectors in municipalities. Our subproject deals with the procurement of products, and we developed carbon footprint calculators for six product groups: office and tissue paper, laptop computers, office seating solutions, incontinence products, and outdoor lighting products. The developed calculators are intended for use in tender calls, as attachments that the bidders must deliver together with their bid. The carbon footprint would be used as an award criterion. The results of the sub-project include: this report, calculators, instructions for each calculator, a guidebook on climatically sound public procurement, and an internet-site: www.hsy.fi/julia2030/en.
  • Salmi, Pauliina; Mäki, Anita; Mikkonen, Anu; Pupponen, Veli-Mikko; Vuorio, Kristiina; Tiirola, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Boreal Environment Research 26: 17-27
    The smaller the phytoplankton, the greater effort is required to distinguish individual cells by optics-based methods. Flow cytometry is widely applied in marine picophytoplankton research, but in freshwater research its role has remained minor. We compared epifluorescence microscopy and flow cytometry in assessing the composition, abundance and cell sizes of autofluorescent picophytoplankton in epilimnia of 46 Finnish lakes. Phycocyaninrich picocyanobacteria were the most dominant. The two methods yielded comparable total picophytoplankton abundances, but the determination of cell sizes, and thus total biomasses, were on average an order of magnitude higher in the microscopy results. However, flow cytometry yielded higher cell sizes when applied on small-celled cultured algae. Our study demonstrated that both epifluorescence microscopy and flow cytometry are useful methods in assessing abundances of phycocyanin-rich and phycoerythrin-rich picocyanobacteria and eukaryotic picophytoplankton in lakes. However, accurate determination of cell size and biomass remain challenges for microscopy and especially for flow cytometry.
  • Grönroos, Juha; Mattila, Pasi; Regina, Kristiina; Nousiainen, Jouni; Perälä, Paula; Saarinen, Kristina; Mikkola-Pusa, Johanna (Finnish Environment Institute, 2009)
    The Finnish Environment 8/2009
    Agriculture is the main source of ammonia (NH3) emissions in Finland comprising ca. 90% of the total emissions annually. Agriculture is also an important source of nitrous oxide (N2O), a greenhouse gas for which agriculture is responsible for ca. 50% of emissions. The main source for ammonia is livestock manure whereas for N2O its importance is much smaller. However, the same activity data are needed to assess both NH3 and direct N2O emissions from animal husbandry. In addition to this, indirect emissions of N2O are calculated based on NH3 and NO emissions. NH3 and N2O emissions are annually reported according to international reporting classifications. The aims of the study were 1) to construct a calculation model for gaseous agricultural nitrogen emissions thereby developing and updating the emission calculation procedure to better reflect the development of these emissions in Finland, and 2) to improve correspondence of the emission inventory reporting with the reporting classifications. In 2007, the Finnish emissions of ammonia from agricultural sources totalled 30,686 tonnes, of which more than 60% originated from cattle manure. Time series for ammonia emissions from agriculture show that there have been no large changes in the total emissions during the last two decades. Despite the decreased number of cattle during that period the emissions have remained near the present level, mainly because of the increased nitrogen excretion of cattle. Emission projections for the years 2008–2050 show no significant changes in emissions in the future. As for ammonia, no significant changes for nitrous oxide emissions from animal husbandry have taken place, and no big changes can be expected in the future as long as there are no drastic alterations in animal production. Despite the development of emission modelling, the emission estimates still include significant sources of uncertainty, which is mainly related to information on the distribution of manure management systems and the use of different manure application methods as well as to information on ammonia evaporation in different manure management phases in Finland.
  • Eurasto, Raimo (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 26/2009
    Tutkimuksessa on tarkasteltu eri tekijöiden aiheuttamia epävarmuuksia ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) mukaisesti tehtävissä tie- ja raideliikennemelun laskennoissa. Työ sisältää melupäästöihin ja äänen etenemiseen liittyviä tarkasteluja sekä sääolojen vaikutuksesta ja melulle altistuvien asukkaiden määrien arvionnista aiheutuvia epävarmuuksia. Tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen epävarmuus Suomessa tehtyjen ympäristömeludirektiivin ensimmäisen kierroksen tie- ja raideliikenteen meluselvitysten yhteydessä on aiheutunut melulle altistuvien asukkaiden määrien arvioinnissa.
  • Karhinen, Santtu; Meriläinen, Teemu; Ulvi, Teemu (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2022
    Tässä raportissa esitellään keväällä 2021 julkaistu, alueellisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentajärjestelmään pohjautuva skenaariotyökalu (Suomen ympäristökeskus 2021b) ja sen käyttömahdollisuuksia henkilöautoliikenteen päästövähennysskenaarioiden luomisessa. Henkilöautoliikenteen päästövähennysmahdollisuuksia ja skenaarioita tarkastellaan erityisesti paikallisella eli kuntatasolla. Mahdollisia erilaisia toimenpiteitä ja ohjauskeinoja päästöjen vähentämiseksi on koottu suomalaisesta ja kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Skenaariotyökalun sovellusesimerkkien pohjalta esitetään arvioita tehokkaimmista, paikallisista liikenteen päästövähennystoimenpiteistä. Koska raportissa keskitytään henkilöautoliikenteeseen, rajataan tarkastelu käyttöperusteisella laskentatavalla laskettuihin päästöihin. Käyttöperusteisessa laskennassa kuntaan kohdistetaan kaikki päästöt, jotka aiheutuvat kyseiseen kuntaan rekisteröityjen ajoneuvojen ajosuoritteista. Toisin sanoen päästöt lasketaan kuuluvaksi ajoneuvon rekisteröintikuntaan riippumatta siitä, minkä kuntien alueella ajosuorite tapahtuu. Päästövähennysskenaarioita tarkastellaan yhteensä kahdeksassa kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla (Haapajärvi, Ii, Lumijoki, Muhos, Nivala, Pyhäjärvi, Tyrnävä ja Utajärvi). Raportti on tehty osana VÄRE-hanketta (Elinvoimaa Pohjois-Pohjanmaalle vähähiilisillä ja resurssiviisailla ratkaisuilla), jonka kohdekuntia em. kunnat olivat. Raportissa tarkastellaan kahta päästövähennysskenaariota. Ajosuoriteskenaariossa edistetään palveluiden saavutettavuutta ja julkisen liikenteen käyttöä sekä lisätään kevyen liikenteen väylien määrää, jotta yksityisautoilun tarve ja ajosuorite vähenevät. Käyttövoimaskenaariossa kunnan henkilöautokannasta osa siirretään sähkön ja kaasun käyttöön. Skenaariotarkastelujen perusteella tehokkaimmiksi henkilöautoliikenteen päästövähennyskeinoiksi kohdekunnissa osoittautuivat palveluiden saavutettavuuden parantaminen sekä ajoneuvokannan käyttövoimamuutokset. Palveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa kunnassa esimerkiksi kaavoituksella tai palvelupisteiden määrää kasvattamalla. Käyttövoimamuutoksia voidaan puolestaan edistää muun muassa kehittämällä sähköautojen julkista latausinfrastruktuuria ja informaatio-ohjauksen avulla.
  • Väinämö, Ville (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 39/2006
    Tämä työ kertoo ekologisen jalanjäljen periaatteista ja laskentatavasta sekä analysoi kaavat, joiden avulla metsäjalanjälki muodostetaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kokonaisuutta, jossa ekologista jalanjälkeä käytetään. Tutkimus perustuu pääasiassa ekologisen jalanjäljen laskentataulukon 2001 menetelmiin, ja analyysi keskittyy metsäosioon. Myös hiilidioksidin sitoutumisen aiheuttamaa jalanjälkeä on selvitetty. Tutkimuksen tulokset paljastavat useita ongelmia laskentataulukon 2001 menetelmissä ja Suomen metsäjalanjäljen muodostamisessa. Raportissa esitetään ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin. Lopuksi pohditaan tutkimuksen tuloksia ja miten ne vaikuttavat ekologisen jalanjäljen hyödyntämiseen kestävän kehityksen indikaattorina.
  • Lounasheimo, Johannes; Karhinen, Santtu; Grönroos, Juha; Savolainen, Hannu; Forsberg, Tommi; Munther, Joonas; Petäjä, Jouko; Pesu, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2020
    Kuntien ja alueiden merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on suuri. Valtio osaltaan ohjaa ilmastonmuutosta hillitsevän politiikan toimeenpanoa lainsäädännön tasolla, mutta useat käytännön toimet toteutetaan kunnissa. Kuntien tulee keskimäärin olla hiilineutraaleja vuonna 2035, joka on Suomen itselleen asettama hiilineutraaliuden tavoitevuosi. Useat kunnat, kaupungit sekä jotkin maakunnat tavoittelevat päästövähennyksiä jopa kansallisia ja Euroopan Unionin tavoitteita nopeammin. Yksi keskeisimmistä työkaluista hiilineutraaliuden tavoittelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vuosiseuranta, jonka avulla päästövähennystoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan mitata suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tässä raportissa kuvataan uuden, kuntien ja alueiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan tarkoitetun Alueellinen Laskenta (ALas) -mallin laskentaperiaatteet sekä luodaan katsaus mallilla laskettuihin Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2005–2018. ALas-malli noudattaa kansainvälisen GPC-päästölaskentastandardin (GHG Protocol 2014) ohjeistusta. Mallilla lasketut kuntien päästöt summautuvat IPCC:n (2006) ohjeiden mukaisiin, YK:lle ja EU:lle raportoitaviin Suomen virallisiin päästöihin. Laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta osa päästöjä aiheuttavista toiminnoista lasketaan kulutuksen perusteella, riippumatta niiden maantieteellisestä syntypaikasta. ALas sisältää 80 päästösektoria, joiden laskennassa pyritään käyttämään paikallista dataa aina kun mahdollista, mutta joidenkin sektorien kohdalla kansallisia päästötietoja on allokoitu kunnille erilaisin jakoperustein. Päästöistä lasketaan hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt sekä F-kaasut omana kokonaisuutenaan, ja tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Bioperäiset polttoaineet ovat hiilidioksidin osalta laskennallisesti nollapäästöisiä. Kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettua oletuslaskentamallia kutsutaan Hinku-laskennaksi. Tällöin seurannan ulkopuolelle jätetään sellaisia päästöjä, joihin kunnassa ei välttämättä pystytä kovin paljon vaikuttamaan. Laskentaan eivät tässä tapauksessa kuulu päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoaineiden käytön, teollisuuden koko sähkönkulutuksen, teollisuuden jätteiden käsittelyn eivätkä paketti-, linja- ja kuorma-autojen läpiajoliikenteen aiheuttamat päästöt. Lisäksi kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan päästökompensaatio. Hinku-laskennan ohella ALas-mallilla tuotetaan päästötulokset myös ilman kompensaatiota tai muita rajauksia. Päästöjä voidaan lisäksi tarkastella erikseen päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla. Kuntien Hinku-laskennan tulokset osoittavat, että lähes kaikissa Suomen kunnissa päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005. Muutos on ollut kunnissa keskimäärin -15 %, mutta kuntien ja alueiden välinen vaihtelu on erittäin suurta. Keskeiset syyt myönteiseen, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta toistaiseksi hitaaseen kehitykseen ovat öljylämmityksen väheneminen, muutokset kaukolämmön tuotannon polttoainekäytössä sekä tuulivoiman tuotanto. Myös sähkönkulutuksen, teollisuuden, tieliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat yleisesti vähentyneet. Sen sijaan maatalouden ja F-kaasujen päästöissä ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä.
  • Ristimäki, Mika; Oinonen, Kari; Tiitu, Maija; Helminen, Ville; Heikkilä, Jenni; Merisalo, Matti; Annala, Timo; Kalenoja, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2015
    Ansiotulosta tehtävän työmatkakuluvähennyksen tarkoituksena on edistää työn tarjontaa ja työllisyyttä työntekijöiden liikkuvuutta tukemalla. Kuluvähennystä myönnettiin vuonna 2013 noin 825 000 verovelvolliselle. Vähennyksen kokonaismäärä oli lähes 1,6 mrd. € ja suoria veromenetyksiä siitä aiheutui yhteensä noin 620 milj. euroa. Vuoden 1995 tasoon nähden myönnettyjen vähennysten määrä on kolminkertaistunut. Nykymuotoinen työmatkakulujen verovähennys on hallinnollisesti erittäin raskas. Suomen aluerakenteen kehitys eriytyy yhä selkeämmin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvuseuduilla joukkoliikennejärjestelmät kehittyvät ja vastaavasti heikentyvät väestöään menettävillä alueilla. Selvityksessä tarkastellaan työmatkakuluvähennyksen uudistamista ja yksinkertaistamista pelkästään työmatkan pituuteen perustuvaksi, ilman tietoa kulkutavasta. Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisia yksinkertaisia kilometripohjaisia malleja ja arvioidaan siirtymisen vaikutuksia sekä edellytyksiä Suomessa. Lisäksi esitetään vertailutietoa Pohjoismaista. Eri mallien vertailun perusteella ehdotetaan työmatkakuluvähennyksen yksinkertaistamista kilometripohjaiseen malliin, jossa korvaustaso olisi noin 0,17 €/km. Tämän mallin kustannukset vastaisivat nykyisen mallin kokonaiskustannuksia. Yksinkertaistamisella voidaan saavuttaa sekä hallinnollisia hyötyjä että kannustaa työvoiman liikkuvuutta rakennemuutosalueilla ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta kaupunkiseuduilla. Yksinkertainen malli tukisi hyvin myös tulevaisuuden liikkumisen järjestämisen uusia tapoja ja parantaisi työmatkakuluvähennyksen ennakointimahdollisuuksia. Se myös kohtelisi työntekijöitä tasavertaisemmin ja olisi vähemmän altis väärinkäytöksille verrattuna nykymalliin. Selvityksessä tiedot työmatkakuluvähennyksistä ja mallivaihtoehtojen tuloksista on havainnollistettu monipuolisilla tilasto- ja kartta-analyyseillä, jotka antavat arvokasta taustatietoa nykyjärjestelmän vaikutuksista ja sisällöllisistä uudistustarpeista.
  • Eurasto, Raimo (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2010
    Ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) tavoitteena on Euroopan yhteisön yhteinen toimintamalli ympäristömelun aiheuttamien haittojen välttämiseen, ehkäisemiseen tai vähentämiseen. Tässä julkaisussa on otettu huomioon EU-meluselvitysten ensimmäisessä vaiheessa saadut kokemukset meluselvitysten tekemisestä sekä EU:lta tullut uusin asiaan liittyvä tieto. Julkaisussa esitetään uusien ympäristömelun laskentamallien käyttöönoton vaatimia toimenpiteitä Suomessa. Uusien yhteisten mallien käyttö EU-meluselvityksissä aiheuttaa useita muutoksia laskennassa tarvittaviin tietoihin ja mallien käyttöönotto Suomessa vaatii useiden malleihin liittyvien seikkojen selvittämisen. Raportissa on käsitelty toimenpiteitä, joita  laskentamallien käyttö Suomessa edellyttää.