Browsing by Subject "lastenkirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 42
  • Mansikkaniemi, Mikaela Beata (2010)
    Avhandlingens syfte var att granska hur barnlitteratur kunde bidra till att förverkliga de centrala målsättningar som socialt arbetet har: utsatta gruppers ökade livskontroll, delaktighet och självständighet. Hypotesen var att läsning av barnlitteratur som handlar om sjukdom eller döden kan verka bemäktigande på barn med sjukdom. Jag studerade i avhandlingen om barn kan ha nytta av att läsa eller få dylik barnlitteratur läst för sig. Samtidigt granskade jag om läsning av sådan barnlitteratur, med en tanke på hur sjuka barns verklighet framställs i den, kan leda till reflektion och ökat medvetande hos socialarbetare. Forskningens teoridel byggde på valda teoretiska utgångspunkter om barns förståelse av sjukdom och döden, emotionella aspekter som träder fram vid insjuknande, sjukhusmiljön samt vuxna kring det sjuka barnet. Den valda forskningsmetoden var en textanalys med innehållsanalys som inriktning. De sex barnböckerna valdes ut med kriterierna att de skulle vara lätt tillgängliga för föräldrar till sjuka barn eller barn själva antingen på ett sjukhus för barn eller på stadens bibliotek. Dessutom skulle de förutom att innehålla konkreta yttre skildringar även beröra barnets inre värld i samband med sjukdoms- eller dödsproblematiken. Den empiriska delen bestod av en analys av sex utvalda barnböcker eller berättelser. Ur materialet steg fram att sjukdom eller döden närmades genom att bekantliggöra sjukdomen och med den tillhörande aspekter såsom smärta, känslor av orättvisa och konsekvenserna av sjukdomen. Det andra temat som framträdde var sjukhusmiljön. Böckerna försökte avdramatisera sjukhuset och framställde sjukhuspersonalen och -procedurer på ett positivt sätt. Det tredje temat var det sociala runt barnet. Föräldrarna i barnböckerna framställdes ofta som frånvarande, fysiskt eller emotionellt. Ur materialet steg starkt fram hur barnen bildade sina egna sociala nätverk med syskon, rumskompisar på sjukhuset eller i form av vänskap med djur, kramdjur eller fantasifigurer. Det fjärde temat var tankar om det andliga som i barnböckerna beskrevs parallellt med fantasin på ett delvis hoppingivande men samtidigt sorgligt vis. Både barn och socialarbetare som läser dylik barnlitteratur kan bearbeta sina känslor genom den samt få nya insikter om sjukdom eller döden.
  • Löfman, Milla-Maaria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sanaleikkejä ja niiden kääntämistä lastenkirjallisuudessa kääntäjän näkökulmasta. Tutkimusaineistona toimivat Bengt Birckin ja Jan Birckin vuonna 2014 ilmestynyt saksankielinen lastenkirja Jojo, Kleiner Hund − groβes Abenteuer, todelliseen käännöstoimeksiantoon perustuva käännösprosessi sekä valmis käännös, vuonna 2017 suomeksi ilmestynyt Jojo − pienen koiran suuret seikkailut (suom. Milla Löfman). Saksankielinen alkuteos on 105-sivuinen, kuvitettu lastenkirja, joka soveltuu niin ääneen luettavaksi kuin juuri lukemaan oppineille. Kieli on helpohkoa sekä rakenteeltaan että sanastoltaan ja sisältää puhekielen piirteitä, mikä on tyypillistä lastenkirjalle. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle luovat lasten- ja nuortenkirjallisuutta käännettäessä huomioon otettavat erityispiirteet, kuten kielellinen sujuvuus, useammasta kohteesta koostuva kohderyhmä sekä sanaleikkien ja niiden käännösstrategioiden luokittelu Delabastitan (1999, 2004) mukaan. Kuvitetun kirjan kyseessä ollessa on huomiota kiinnitetty myös tekstin ja kuvan väliseen suhteeseen. Tutkielman analyysiosiota varten lähdetekstistä löytyneet sanaleikit on luokiteltu fonetiikkaan, leksikkoon, morfologisiin piirteisiin sekä semantiikkaan perustuviin sanaleikkeihin. Niiden käännösstrategiat on puolestaan jaettu sanaleikin kääntämiseen sanaleikkinä, korvaamiseen jollain muulla retorisella keinolla tai poisjättämiseen. Lähdetekstistä löytyi yhteensä 28 sanaleikkiä, joista kolme kuului samanaikaisesti useampaan sanaleikkiluokkaan. Fonetiikkaan perustuvia sanaleikkejä löytyi 14, leksikkoon perustuvia 11 ja morfologiaan perustuvia kaksi. Tavoitteenani oli kääntää mahdollisimman moni sanaleikki kohdekielelle, ja suurin osa lähtötekstin sanaleikeistä kääntyikin suomeksi joko sanaleikkinä tai korvaavalla retorisella keinolla. Ainoastaan kuuden sanaleikin kohdalla päädyin jättämään käännöksessä ”sanaleikillisyyden” pois. Suurimmat haasteet sanaleikkien kääntämisessä aiheutuivat tutkimukseni mukaan saksan ja suomen kielen foneettisista ja rakenteellisista eroista, ja sopivan käännösratkaisun löytyminen edellytti kekseliäisyyttä, kollegiaalista yhteistyötä sekä aikaa.
  • Tikkanen, Johanna (Helsingfors universitet, 2014)
    The main purpose of the study is to describe the social context of meal times and food-related routines in the Moomin books. Previous research has looked at what the Moomins are eating, but there are no studies about other dimensions of their eating. The research data was collected from eight Moomin books. One of them was a collection of short stories and the other seven were novels. The data includes all descriptions of meal times found in the books as well as scenes where food was discussed. In order to be included in the data, the scene had to include some member of the central Moomin family: Moominmamma, Moominpappa or Moomintroll. The nature of the study was qualitative and the data was analyzed using the qualitative content analysis method. Family meals were the most frequently occurring meal type found in the data. During these meals, all of the central Moomin family along with their closest friends came together at the Moomin house to enjoy the company of family and friends and to discuss the news of the day. Another common meal format was having a packed lunch to bring to one of the Moomins' trips. Participating in these trips were usually all of the Moomin family along with friends or only Moomintroll with his friends. Generally, Moominmamma prepared all the meals. The results showed that the Moomin family had routines related to food and meal times. Moominmamma was normally the one responsible for the routines. When these routines were broken, the Moomin family fell into confusion. Fortunately, this did not occur often. The study showed that the family meals and regular routines had a positive influence on the well-being of the Moomin family.
  • Tuovila, Juulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this study was firstly to find out what kinds of fears occur in the literature, what kind of characters are very fearful in the literature and how the people in the literature control their fears. Secondly the investigation concerned fears and talking about fears of primary school aged children and the effect of literature when processing fears. Reading fiction can be helpful in processing difficult things and I believe that it can also be helpful for processing fears. Previous studies have shown that among other things, children are afraid of being left alone, death, victimization, darkness and imaginary creatures. When I decided to do research from the literature that I've chosen, the assumption was that these children's most common fears will be found also in the chosen literature and from interview data. This master's thesis was a two-step research. This was a qualitative research and the methods of analysis in use were content analysis and close reading method. In this two-step research I firstly read the literature specifying passages from the text were there was fear, anxiety or controlling fear. The parts that I found in the literature material that concerned fear, I attached to the results of previous studies. In the second phase I interviewed four primary pupils. First I interviewed these children about the fears they experience. Then I read a short story to the interviewees which I had chosen with the help of the first phase of this research. After reading I interviewed the children again. In the material there were a lot of different kinds of fear, whose target variety was versatile. It seemed that the self-image is strongly linked to how fearful the characters were, and also to how strongly and even hysterically characters were afraid. Fears appeared both adult characters and child characters in the material. The characters of the book tried also to control their fears with different means. This study showed that self-image can effect on individuals fearfulness. In addition it became clear that for characters of the novels it was possible to control fears and that the book characters fears had a target. To the interviewees I chose a short story were there were most fears from one's imagination. Fears which are rising from our imagination are very common among children of the age I interviewed in this study. I found out that children have multifarious fears. For example children are afraid of darkness and imaginary creatures. Reading literature to children had a great effect on handling fears in this research. Conceptualisation can be very difficult to primary pupils. For some children conceptualisation of fear was extremely difficult, for some it was partly possible and for some it was easy.
  • Muilu, Roosa-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani aiheena on idiomaattisten verbifraseologismien käyttö ja tekstifunktiot Erich Kästnerin lastenkirjan Emil und die Detektive vuonna 1929 ilmestyneessä saksankielisessä alkuperäisteoksessa sekä sen kahdessa, vuosina 1931 ja 1956 ilmestyneissä suomennoksissa. Fraseologismeilla tarkoitetaan kulloiseenkin kieleen vakiintuneita, kahdesta tai useammasta sanasta koostuvia, usein idiomaattisia, ilmauksia. Oheisen tutkimuksen tarkoitus on tutkia aineistoon valittujen fraseologismien sulautumista niitä ympäröivään tekstiin ja kontekstiin sekä vertailla käännösteksteistä kerättyjä tuloksia alkuperäistekstiin ja luoda siten kokonaiskuva tutkimusmateriaaliin kuuluvien fraseologismien käytöstä ja sopivuudesta kyseisten tekstien kokonaistyyliin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on käännöstieteessä ja kontrastiivisessa fraseologiassa, ja tutkimus rakentuu vahvasti fraseologiatutkimuksessa käytetyn (kon)tekstuaalisen ”sulauttamisen” tai ”upottamisen” (textuelle Einbettung) käsitteen ympärille. Työn teoriaosassa esitellään lisäksi tiukasti määritellyn fraseologismin tunnusmerkit polyleksikaalisuus, kiteytyneisyys ja idiomaattisuus sekä määritellään fraseologiatutkimuksen muita keskeisiä käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta korpuksesta, jotka kerättiin alkuperäisteoksesta ja sen suomennoksista rajaamalla alkuperäistekstin aineisto (vähintään heikosti) idiomaattisiin, finiittiverbin sisältäviin fraseologismeihin ja poimimalla vastaavien kohtien ilmaukset käännöksistä. Fraseologismien tunnistamisessa hyödynnettiin useita sanakirjoja sekä tarvittaessa DWDS:n referenssi- ja lehtikorpuksia. Tutkimuksen aineistona toimivat kolme korpusta sisältävät kokonaisuudessaan 203 esiintymää, joista 68 on alkuperäistekstin fraseologismeja, 68 vastaavia vanhemman käännöksen ilmauksia ja 67 vastaavia uudemman käännöksen ilmauksia. Käännösratkaisut sisältävät sekä fraseologisia että ei-fraseologisia ja idiomaattisia ja ei-idiomaattisia ilmauksia. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 % alkuperäistekstin fraseologismeista on jollain tekstuaalisella tavalla sulautuneita ympäröivään kontekstiinsa. Vanhemman käännöksen fraseologismeista kontekstiin sulautuneita on 73,3 %, uudemman käännöksen 78,8 %. Useimmin kaikkien kolmen korpuksen fraseologismit sulautuvat osaksi muuta tekstiä ja kontekstia erilaisten parafraasien ja modifikaatioiden avulla. Vanhemman käännöksen fraseologismeista 66,7 % on lisäksi sulautuneisuudeltaan ja sulauttamistavoiltaan yhteneviä alkuperäistekstin vastaavien kohtien kanssa. Uudemman käännöksen osalta tämä prosenttiluku on 75,8 %. Tuloksista voi päätellä, että Kästnerin fraseologian käyttö on monipuolista ja oivaltavaa ja että käännöksissä fraseologiaa käytetään – siinä määrin kuin alkuperäistekstin fraseologismit ylipäätään on suomennettu fraseologismeilla – verrattain yhtä monipuolisesti kuin alkuperäistekstissä. Uuden käännöksen fraseologian käyttö on alkuperäistekstin kanssa kuitenkin jonkin verran yhtenevämpää kuin vanhemman käännöksen. Fraseologian käytön kannalta uutta käännöstä voitaisiin siis pitää semanttisesti, stilistisesti ja tekstuaalisesti hieman paremmin alkuperäistekstiä vastaavana. Käännösten kokonaistyylin ja niiden yleisen laadun sekä uudelleenkääntämisen merkityksen arvioimista varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
  • Loikkanen, Filippa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aihe on luonnonkuvaus ja ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden esitys Ursula K. Le Guinin Maameri-sarjan (1968–2001) fantasiakirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ihmisten ja eläinten eroja esitetään kirjoissa fantastisten hahmojen kautta sekä miten fantastisia elementtejä käytetään kuvaamaan ihmisten ja luonnon vuorovaikutusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta sekä fantasia- ja lastenkirjallisuudentutkimusta. Maameri-kirjoissa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta voidaan nähdä käsiteltävän lohikäärmeiden kautta: lohikäärmeissä ihmisenkaltainen puhekyky yhdistyy ei-inhimillisiksi miellettyihin piirteisiin. Le Guinin lohikäärmeet pohjautuvat selvästi aikaisemman fantasiakirjallisuuden, erityisesti Tolkienin lohikäärmeisiin. Kirjasarjan aikana niiden representaatio kuitenkin muuttuu perinteisestä moniulotteisemmaksi ja niihin (sekä laajemmin eläimiin) liittyviä käsityksiä kyseenalaistetaan. Maameren mytologia sisältää sekä evolutiivisia että raamatullisia viitteitä ihmisten ja lohikäärmeiden (/eläinten) eriytymiseen liittyen, mutta painottaa kuitenkin näiden yhteistä historiaa ja sukulaisuussuhdetta. Ihmisten ja luonnon vuorovaikutus ilmenee kirjoissa taikuuden sekä tasapainon käsitteen kautta. Tasapainolla (’balance’) viitataan kirjoissa niin ekologiseen kuin yhteiskunnalliseen tai henkiseen tasapainoon ja terveyteen. Taikuus esitetään kirjoissa voimana, jonka käyttöä tulee rajoittaa vain välttämättömään, sillä se saattaa horjuttaa tasapainoa ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden takia. Luonnossa vallitsevia vuorovaikutussuhteita ja verkostoja konkretisoidaan siis kirjoissa tasapainon käsitteen kautta. Taikavoimat esitetään vallankäytön välineenä, jonka oikeaoppista käyttöä edustaa erityisesti sen käyttämisestä kieltäytyminen, sillä se saattaa vaarantaa ekologisen (tai muun) tasapainon, jonka säilyttäminen esitetään edellytyksenä sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnille. Fantastisten elementtiensä kautta Maameri-sarja herättää kysymyksiä ihmisten vuorovaikutuksesta ja suhteesta luontoon. Tutkielma osoittaa, että ihmiskeskeisyys ja vallantavoittelu esitetään kirjoissa haitallisena luonnon ja yhteiskunnan hyvinvoinnille, joita ympäristökeskeisempi maailmankuva sen sijaan tukee. Huolimatta siitä, että kyse on fantasiakirjasta, Maameren ympäristöön liittyvät teemat ovat relevantteja ja ajankohtaisia nykypäivän kannalta, ja ne esitetään vetoavalla ja konkreettisella tavalla nimenomaan fantasian keinoja käyttäen.
  • Hongisto, Paula (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuvan ja sanan suhdetta Walter Moersin vuonna 2001 ilmestyneessä romaanissa WildeReise durch die Nacht (suom. Hurja matka halki yön, 2003). Tutkielman tavoitteena on analysoida romaanin verbaalisten ja visuaalisten elementtien vuorovaikutusta sekä sitä, miten kuvat on valittu ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, miten eri-ikäiset lukijat tulkitsevat kuvitusten ja tekstin yhteistyöstä syntyvät merkitykset sekä romaanin intertekstuaaliset viittaukset. Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa kuvakirjatutkimusta, lastenkirjatutkimusta, satututkimusta sekä parodian tutkimusta. Moersin romaanin kuvitustapa poikkeaa perinteisestä kuvakirjasta, sillä sen kuvat ovat ranskalaisen taiteilijan Gustave Dorén (1832–1883) käsialaa, ja ne on laadittu alun perin toisia teoksia varten. Romaani yhdistää maailmankirjallisuuden klassikkoja kuvittaneet piirrokset uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, ja kauan ennen tekstiä ilmestyneet kuvat ovat toimineet tarinan inspiraationa. Teoksen päähenkilö on 12-vuotias Gustave, joka seikkailee unenomaisessa fantasiamaailmassa. Romaanin kuvat esittävät sekä juonen käännekohtia että rauhallisempia vaiheita, ja niitä käytetään miljöön ja henkilöhahmojen kuvaukseen sekä fokalisaation välineinä. Tutkielmassa osoitetaan, että kuvien ja tekstin välinen vuorovaikutus on täynnä ristiriitoja, ja että verbaalisten javisuaalisten elementtien välinen ironinen vastakohtaisuus vaikuttaa tarinan tulkintaan. Vaikka kuvituskuvien tapahtumia eritellään usein sanallisesti, tekstin tarjoama perspektiivi poikkeaa kuvien luomasta todellisuudesta.Kuvat ja teksti antavat toisilleen uusia merkityksiä ja vaihtoehtoisia tulkintoja, ja usein toinen niistä välittää lukijalle enemmän informaatiota kuin toinen. Tutkielmassa todetaan myös, että intertekstuaalisuus on romaanissa läsnä sekä verbaalisella että visuaalisella tasolla, sillä kuvat ja teksti viittaavat paitsi kuvitusten alkuperäislähteisiin, myös aikakauden tyyliin sekä Gustave Doréen itseensä. Teos on intermediaalinen, sillä se yhdistää verbaalisen ja visuaalisen merkkijärjestelmän sekä viittaa niin maalaustaiteeseen kuin elokuviinkin. Intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus on merkitty selkeästi sekä verbaalisesti että visuaalisesti. Romaanin kuvat ja teksti parodioivat satu- ja fantasiakirjallisuutta kääntämällä niiden konventiot ylösalaisin ja siirtämällä ne uuteen kontekstiin. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että lastenkirjallisuus on nykyään yhä useammin crossover-kirjallisuutta, jota kirjoitetaan kaikenikäisille. Moersin teoksen huumori syntyy intertekstuaalisuuden tunnistamisesta ja tuttujen ilmiöiden parodioimisesta niin verbaalisesti, visuaalisesti kuin niiden yhdist elmänkin kautta, ja eri-ikäisillä lukijoilla on erilaiset kompetenssit ymmärtää kirjallisuus - tai kulttuurihistoriallisia viittauksia. Wilde Reise durch die Nacht -romaania ei voi tarkastella perinteisenä kuvakirjana, eikä teosta tai sen kohdeyleisöä voida asettaa vain yhteen genrelliseen lokeroon.
  • Tuohilampi, Jasmiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The meaning for this research was to explain what kind of diverse characteristics there are in Supermarsu -books and how they are related to. In addition to this my goal was also to consider how it is possible to teach and raise children to diversity with Supermarsu -books. With this research I want to deepen the understanding of diversity for parents and teachers as well as widen their views of how to use children´s literature for respectful interaction. My research questions are: 1. What kind of diversity is there in the characters of Supermarsu –books? 2. How do people relate to diversity in the bookserie? The research was carried out as qualitative research and my method was theory-leading analysis of the content. With the help of Fokkeman´s code model the charateristics were divided in codes. Denotative codes are names and the third person of pronoun and connotative biological, logical, social, psychological methonomical and metaphor codes. Using model by Ewen I classified characters to round and flat or static and dynamic. Roud character has several characteristics and flat character has one characteristic or one dominative characteristic and few non- dominative. Static character doen´t develop during the story and dynamic develops. Helin´s "value fields of the mind" was also used to place characters to different areas such as value, accept, endure or not to endure area. My main theory was the book The Rhetoric of Character in Children´s Lirerature by Maria Nikolajeva. I used Paula Noronen´s 10 Supermarsu -books. In the results of the research you can see that in the bookseries there are plenty of different kind of characters, differing for example in ethnicity, sex, socio-economic position and personality. The main character, Emilia, is round and dynamic character and supporting characters mostly flat and static. The main attitude for diversity in understanding, but also bullying appears. Emilia has no prejudines and therefor offers a good role model for children to identify with.
  • Kivistö, Iina (Helsingin yliopisto, 2021)
    According to the National core curriculum for basic education (2014), schools should guide students towards a sustainable lifestyle, as well as understanding that people are part of na-ture and completely dependent on the surrounding ecosystem. Schools should also address emotions related to climate change, as children have experienced, for example, sadness, fear, and helplessness. Studies suggest that climate education in schools is very fragmented and variable and should be improved. Studies show that children’s books are a good way to deal with difficult issues and emotions among children. In this thesis, I examine what climate emotions occur in children’s books on climate change and how the books present climate change. Based on these questions, I evaluate how children's books on climate change could be used in climate education. This thesis is a qualitative study. Four Finnish children's books on climate change published during 2019 and 2020 were used as data. The books are aimed at children of primary school age. The books were analyzed by using content analysis. In the second research question, I used theory-guided content analysis, in which the guiding theory was the model of ecological literacy by Wong and Kumpulainen (2019). The characters in the books had a wide range of climate emotions: distressing emotions from fear to anxiety, worry, and joy and enthusiasm. The climate emotions in the books were simi-lar to emotions that people have related to climate change. The books described climate change and issues related to climate change in many ways. Children's books on climate change can be useful in climate education, as they can help children deal with difficult climate emotions, as well as understand climate change as a wider phenomenon. More research is needed on how books could improve children’s ecological literacy, and more specifically cli-mate literacy.
  • Ertamo, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan P. L. Traversin teoksia Mary Poppins (1934), Mary Poppins Comes Back (1935), Mary Poppins Opens the Door (1943) ja Mary Poppins in the Park (1952), joissa Banksin perheen lapset pääsevät kokemaan fantastisia seikkailuja taianomaisen lastenhoitajansa Maija Poppasen seurassa. Teosten juonirakenne on episodimainen, ja samoja teemoja varioidaan eri luvuissa. Siksi kirjoja käsitellään tutkielmassa yhtenä kokonaisuutena, jota lähestytään lähiluvun kautta. Kirjasarjassa esiintyy toistuvasti tilanteita, joita voi kuvata karnevalistisiksi. Tutkielman tavoitteena on luokitella Poppanen-kirjojen karnevalistisia piirteitä ja tutkia karnevaalin ja nonsensen välistä suhdetta. Lisäksi pohditaan, toimiiko sadunkerronta kirjoissa karnevaalin välineenä. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään Mihail Bahtinin karnevaalia koskevaa tutkimusta, nonsensen ja lastenkirjallisuuden tutkimusta sekä satututkimusta. Poppanen-kirjoista löydetään ajallisesti rajoitettu karnevaali, jossa tapahtumat tapahtuvat tietyssä rituaalisessa järjestyksessä. Tapahtumia leimaa nurinkurisuus, ja karnevaalin juhlittuna keskushenkilönä on Maija Poppanen. Karnevaalin päätyttyä jää elämään karnevaalinauru, joka voittaa auktoriteetit nauramalla niille. Poppanen-kirjoissa karnevaalista jää jäljelle jokin todiste, joka toteuttaa karnevaalinaurun funktiota. Tutkielmassa todetaan, että karnevaali ei kirjoissa toteudu loppuun asti, koska lapset eivät karnevaalin aikana vapaudu Maija Poppasen vallasta. Karnevaali liittyy Poppanen-kirjoissa aina fantasiaan. Tutkielmassa ei pidetä tarpeellisena nonsensen ja fantasian erottelemista eri osioihin, vaan fantastiset ja nonsense-tapahtumat tulkitaan karnevaalin kehyksessä. Kirjojen karnevaaleihin sekoittuu nonsensen elementtejä, ja nonsensen piirteitä löytyy myös fantasiajaksoista, joiden sisältö ei ole karnevalistista. Maija Poppanen käyttäytyy nonsensisesti kiistämällä jälkeenpäin fantasiatapahtumat. Poppanen-kirjoissa tuodaan vanhoja satuja ja lastenloruja uuteen kontekstiin. Tutkielmassa osoitetaan, että lorujen ja sadun konventioiden muokkaaminen ja uudelleen kertominen tuottaa karnevalistisia ja nonsensen kyllästämiä tarinoita. Sadunkertojana Maija Poppanen voidaan sijoittaa suulliseen kerrontaperinteeseen, joka kiteytyy Hanhiemon hahmoon. Kertojan roolissa Maija Poppanen välittää tarinoita, joissa arkielämän porvarilliset ihanteet kääntyvät karnevalistisesti. Lisäksi kerronnan tasolla roolit vaihtuvat, kun kirjan kertoja luovuttaa väliaikaisesti kerronnan Maija Poppasen henkilöhahmolle. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Poppanen-kirjoissa esiintyy karnevalistisia tapahtumia ja henkilöhahmoja, mutta niistä ei löydy todellista karnevalistista vapautumista. Maija Poppasen hahmoa leimaava ristiriitaisuus estää karnevaalin toteutumisen: hän sekä aiheuttaa karnevaalin että paheksuu sitä. Kirjojen jaksoista puhtaimmin karnevalistisia tuntuvat olevan sadut, joita Maija Poppanen kertoo lapsille. Sadunkertojana Poppanen voi vapautua arkielämän säännöistä ilman ristiriitaa, joka liittyy kirjojen muihin karnevaalijaksoihin. Kirjan lasten kannalta satujaksot ovat puhtaammin karnevalistisia siinä mielessä, että lapset eivät ole Maija Poppaselle alisteisina hahmoina niissä mukana.
  • Keskitalo, Henna-Reetta (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa perehtään kertojan ääneen ja sen havaittavuuden eri asteisiin aineistossa, joka koostuu neljästä lapsille suunnatusta Miina ja Manu -kuvakertomuksesta. Tutkimuskysymys on, millaisia funktioita kertojan havaittavuuden eri asteet saavat kunkin kertomuksen kontekstissa. Kvalitatiivisen analyysin tavoitteena on selvittää, korreloiko kertojan näkymättömyys tai näkyvyys jotenkin kertomuksen sisällön kanssa. Teoreettisen taustan tutkielmalle tarjoaa klassinen strukturalistinen narratologia, joka erottaa kertomuksen sisällön sen esitystavasta, kertovasta diskurssista. Tutkielman keskiössä on kertoja, joka tuottaa kertomuksen kielellisen muodon, ja kertojan tekemät kerrontastrategiset valinnat. Analyysiluvun jäsentelyn pohjana toimii Chatmanin (1978) asteikko kertojan havaittavuudesta. Kertojan havaittavuuden skaalaa havainnollistetaan poimimalla aineistosta esimerkkejä kertojan minimaalisesta läsnäolosta aina maksimaaliseen näkyvyyteen saakka. Analyysissa pohditaan, mikä motivoi kertojan näkyvyyden tai näkymättömyyden esimerkkitekstissä suhteutettuna kertomuksen kokonaistekstiin. Kertojan havaittavuuden astetta peilataan kulloisenkin aineistoesimerkin kohdalla sellaisiin hypoteettisiin muotovariantteihin, joissa kertojan havaittavuus olisi esimerkkitekstiä suurempi tai pienempi. Tällä tavoin kertojan havaittavuuden aste sekä sen merkityksellisyys pystytään eristämään. Tutkimuksesta käy ilmi, että Miina ja Manu -kertomusaineistossa kertojan havaittavuuden tietyillä asteilla on selvä tendenssi ilmetä kuvallisen esityksen kautta. Kuvallisella esityksellä on siis määrättyjä funktioita aineiston kerronnassa. Sanallisessa esityksessä erityisesti kertojan havaittavuuden asteikon ääripäät: kertojan näkymättömyys vs. kertojan maksimaalinen näkyvyys, korostuvat mielenkiintoisella tavalla. Näkymättömän kertojan esimerkit saavat merkityksellisiä tulkintoja. Maksimaalisen näkyvä kertoja erityonen luonteenomainen tulkitseva kommentaari, jota käytetään kohostamaan juonellisia käänteitä.
  • Happonen, Sirke (Suomen ainedidaktinen tutkimusseura, 2020)
    Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia
    Kirjallisuus, jota alakoulussa luetaan, on pääosin lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Tässä luvussa esitellään lyhyesti lastenkirjallisuuden luonnetta ja sen lajityyppejä sekä erilaisia tapoja käyttää kirjallisuutta koulussa. Miten opettaja voi innostaa oppilaitaan kirjallisuuden lukijoiksi?
  • Hakonen, Vehka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin gradussani näkövammaisten lasten koskettelukirjojen historiaa Suomessa aina niiden valmistamisen aloitusvuodesta 1984 vuoteen 2014 asti. Näkövammaisten lasten koskettelukirjoilla tarkoitetaan sellaisia erityiskirjoja, jotka on valmistettu pienille näkövammaisille lapsille siten, että niihin eläytyminen onnistuisi mahdollisimman hyvin näkövammasta huolimatta. Kertomuksia on usein elävöitetty esimerkiksi mahdollisimman aidon tuntuisin materiaalein, lisäämässä kirjoihin äänielementtejä tai tuoksuja tai varustamalla kirjat äänitteellä. Työni sijoittuu tutkimuksellisesti kirjahistoriaan ja hyödyntää lisäksi lukijatutkimuksen metodeja. Lähdeaineistonani toimivat Celian koskettelukirjoista kokoaman asiakirja- ja leikearkiston lisäksi lukijoiden koskettelukirjoista kirjoittamat palautteet kolmenkymmenen vuoden ajalta. Ensimmäisessä pääluvussa kuvailen yleisesti koskettelukirjojen erityispiirteitä ja niiden valmistamista. Toisessa pääluvussa käsittelen koskettelukirjojen vaiheita vuodesta 1984 vuoteen 1999. Koskettelukirjojen valmistaminen alkoi Fredrika Wetterhoffin käsiteollisuusopettajaoppilaitoksessa vuonna 1984. Alusta pitäen Näkövammaisten kirjastolla oli tärkeä rooli koskettelukirjojen valmistamisessa ohjeistamisessa ja asiantuntemuksen tarjoamisessa. 1980-luvun loppupuolelta alkaen myös muut oppilaitokset alkoivat valmistaa koskettelukirjoja Näkövammaisten kirjaston kokoelmiin. Kolmannessa pääluvussa käsittelen vuodet 2000-2014, jolloin koskettelukirjatoiminta kansainvälistyi ja vapaaehtoisten merkitys koskettelukirjojen valmistajina kasvoi. Neljännessä pääluvussa siirrän näkökulman koskettelukirjojen lukijoihin ja heidän koskettelukirjoista kirjoittamiinsa palautteisiin. Palautteet luovat sillan menneestä tulevaan, sillä ne ovat tärkeä aineisto koskettelukirjoja kehitettäessä. Tutkielmani keskeisimpiä aiheita ovat koskettelukirjojen aseman vakiintuminen osana näkövammaisten lasten lukemista ja lukutaidon opettelua, koskettelukirjojen kansainvälistyminen (ja Suomen rooli siinä) sekä koskettelukirjojen merkitys lukijoille – ja lukijoiden merkitys niiden kehittymiselle. Nämä kolme teemaa muodostavat tutkielmani tärkeimmät painopisteet. Lisäksi tutkielmani on myös ensimmäinen laaja kronologinen kokonaisesitys koskettelukirjojen historiasta Suomessa, ja sellaisena luo toivottavasti myös pohjan aiheesta tulevaisuudessa tehtävälle jatkotutkimukselle.
  • Matikainen, Anni (Helsingin yliopisto, 2022)
    There is an increasing number of children from culturally diverse backgrounds in Finland. Previous studies have shown the significance of children’s literature and, more specifically, the importance of picture books and the representations they have in them to children. Therefore, it is important to present representations of children with various cultural backgrounds in Finnish picture books. Based on this thought, the idea of this research was to study the representations of cultural diversity in Finnish picture books from the late 2010s to the early 2020s. The aim of this study was to contribute to the research field of Finnish children’s literature, especially picture books. The research material consisted of the book series Päiväkoti Heippakamu written by Veera Salmi and illustrated by Elina Warsta. The series consists of four picture books published in 2016-2020. The analysis method of the study was qualitative theory-guided content analysis, which was used to analyze the material based on the theoretical framework of the study and the research questions. Cultural diversity was presented in the book series mainly through illustrations describing the appearance and ethnic background of the characters. There were also references to cultural diversity in the text, mainly in the form of diverse names and multilingualism. Thus, cultural diversity was not specifically addressed in the book series. It created representations of children with diverse appearances and diverse cultural and ethnic backgrounds. A wide variety of diverse children were portrayed as an ordinary part of Finnish society. Nonetheless, in some of the representations, mostly in the illustration, some patterning and stereotyping could be observed. However, the representations in the book series were mostly positive and therefore they also create a positive image of cultural diversity in general. The results of this study largely followed previous research, but with the particularly diverse representations and the normalization of cultural diversity, the book series Päiväkoti Heippakamu can set an example in portraying cultural diversity to other picture books in the future.
  • Kutal, Baiar (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kaunokirjallisuuden kääntäjä on suuressa määrin merkitysten tuottaja. Kääntäjän valitsemat käännösstrategiat tekevät käännettävästä teoksesta ymmärrettävää kohdekieltä ja pitkälti määrittävät sen, millaisena teos välittyy kohdekieliselle lukijalle. Tutkielmassani tutkin lastenkirjallisuuden kääntämistä arabian kielelle. Lastenkirjallisuudella on todettu olevan merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen vaikutus, minkä takia lastenkirjallisuuteen liittyy paljon odotuksia siitä, millaista sisältöä pidetään soveltuvana ja millaisia arvoja ja asenteita teoksilla halutaan välittää. Lastenkirjallisuuden käännökset kuvastavatkin aikaansa sopivia kasvatusihanteita ja heijastelevat yhteiskunnissa vallitsevia arvoja ja lapsikäsityksiä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka tavoitteena on kuvata, millaisia käännökset ovat, ja selittää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Kääntämistä tarkastellaan uudelleenkirjoittamisena, ja tarkastelunäkökulma on kohdetekstilähtöinen. Gideon Touryn (2012) normiteorian mukaan käännöksessä käytetyt käännösstrategiat heijastelevat käännösprosessia ohjaavia normeja ja lainalaisuuksia. Käännöksen hyväksyttävyydellä tarkoitetaan pyrkimystä noudattaa kohdekielen kirjallisuuden normeja, ja adekvaattisuudella puolestaan pyrkimystä noudattaa lähtökielen kirjallisuuden normeja. Tutkielman aineistona on C. S. Lewisin teos The Horse and His Boy (1954) ja sen arabiannos, al-ḥiṣān wa-ṣabīyhi (2005), jonka on kääntänyt Saeed Baz. Tutkielma keskittyy niin sanottuihin kielenulkoisiin käännösongelmiin, joita ovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavat sanat, kuten reaaliat ja erisnimet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erisnimien ja kulttuurisidonnaisten ruokasanojen kääntämistä. Tarkoituksena on kuvailla, millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt näiden kulttuurisidonnaisten ilmausten kohdalla, ja pohtia, voidaanko näiden valintojen perusteella päätellä jotakin kääntäjän toimintaa ohjaavista käännösnormeista. Aineiston sisällönerittelyssä käännösstrategioita on luokiteltu seitsemään kategoriaan, jotka ovat käännösvastine, translitterointi, luonnollistaminen, adaptaatio, yläkäsite, käännöslaina ja lisäys. Käännöksen ja lähtötekstin vertailussa nousi esille lukuisia kohtia, joissa käännöstä oli pyritty sovittamaan kohdekielen kirjallisuuden normeihin ja konventioihin. Kääntäjän käyttämissä käännösstrategioissa ei kuitenkaan näytä olevan selkeää ja säännönmukaista pyrkimystä kohti adekvaattista tai hyväksyttävää käännöstä, vaan kotouttavien ja vieraannuttavien käännösstrategioiden välillä näyttää vallitsevan tasapaino. Yksittäisten aiempien tapaustutkimusten rinnakkaisesta tarkastelusta nousi esille kääntämiseen liittyvien normien moniulotteisuus. Kun tuloksia peilaa aiempiin, yksittäisistä arabiannoksista tehtyihin tapaustutkimuksiin, käy ilmi, etteivät kulttuurisidonnaisten ilmausten kääntämiseen liittyvät normit ole täysin yksiselitteisiä. Kääntäjät näyttävät käyvän jatkuvaa vuoropuhelua ja neuvottelua sekä lähtötekstin että kohdeyleisön kanssa. Tämän tapaustutkimuksen pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä kohdeilmiön monimuotoisuudesta ja osoittaa aiheeseen liittyvän tutkimustiedon tarpeellisuuden, ajankohtaisuuden ja tärkeyden.
  • Kangas, Heidi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Huvikummun vikuroivaa kronotooppia Astrid Lindgrenin romaaneissa Pippi Långstrump (1945), Pippi Långstrump går ombord (1946) ja Pippi Långtrump I Söderhavet (1948). Huvikumpu on Lindgrenin Pippi Långstrump -romaanien keskeinen tapahtumapaikka ja kerrontaa järjestävä motiivi, jota tarkastelemalla havainnoin, millä tavalla se jäsentää kertomuksen tilallisia ja ajallisia suhteita. Huvikumpu eroaa merkityksellisellä tavalla sitä ympäröivästä kaupunkimiljööstä, ja se myös sijaitsee kohdassa, jossa kaupunki päättyy ja maantie alkaa, siis kuvatun miljöön reunalla. Lastenkirjallisuudessa kodilla on erityinen asema motiivina ja miljöönä, ja Huvikumpu puolestaan on koti, jossa päähenkilö, 9-vuotias Peppi Pitkätossu, asuu ilman vanhempia. Tutkimuksessani käsittelen Huvikumpua kotina, josta heteroseksuaaliset vanhemmat ovat poissa, mikä luo Pepille ja hänen ystävilleen mahdollisuuden antaa tilalle ja ajallisuudelle heteronormatiivisuutta vastustavia merkityksiä. Tarkastelen työssäni Peppi Pitkätossua arjen seikkailuaikaan kuuluvana klovni- tai kuljeskelijahahmona, joka tarkastelee yhteisöään ulkopuolelta. Tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä ja menetelmänä on Mihail Bahtinin kronotoopin teoria sekä Judith Halberstamin määritelmä queerista ajasta ja tilasta. Kronotooppi on käsite, joka kuvaa sitä, miten kaunokirjallinen teos ilmentää ajallisia ja tilallisia suhteita. Queer-ajallisuus vastustaa lineaarista, tuottavaa ja heteroseksuaaliseen aikuisuuteen suuntautuvaa ajallisuutta ja kasvua. Osoitan tutkimuksessani, että Huvikummun vikuroivassa kronotoopissa sekoittuvat arjen seikkailuaika ja idyllinen kronotooppi. Havainnollistan Huvikummun kronotoopin heteronormatiivista ajallisuutta vastustavia piirteitä vertaamalla tutkimiani Lindgrenin teoksia kolmeen klassiseksi orpotyttökertomukseksi määrittyvään teokseen, joita ovat L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables (1908), Frances Hodgson Burnettin A Little princess (1905) ja L. M. Montgomeryn Emily of New Moon (1923). Näihin teoksiin Peppi-romaaneja vertaamalla tuon Huvikummun kronotoopista esiin sen sukupuolinormeja ja heteronormatiivisuutta huojuttavia piirteitä. Klassisen orpotyttökertomuksen (classic orphan girl story) kuuluu kasvuromaanin lajiin, joka ilmentää heteroseksuaaliseen aikuisuuteen kasvamisen ajallisuutta. Tarkastelen tutkimuksessani, miten Peppi-romaanit vastustavat tätä ajallisuutta. Tutkimukseni tuo ilmi, että Huvikummun ajallisuus rakentuu heteroseksuaalisten vanhempien poissaolosta ja että kertomukseen kuuluu ajan muodottomuus, mikä tulee ilmi Pepin isän Hoppetossa-laivan ja Pepin kodin Huvikummun välille muodostuvasta jännitteestä. Heteronormatiivista ajallisuutta vastustava vikuroiva kronotooppi konkretisoituu havainnollisesti Bahtinin nimeämän kynnyksen kronotoopin välityksellä. Huvikummun aikatilaa jäsentää merkityksellisellä tavalla haaveksunta, joka sitoo siellä aikaa viettäviä ystävyksiä, Peppiä, Tommia ja Annikkaa yhteen. Haaveksunta myös tarjoaa Pepille mahdollisuuden ilmaista sukupuoltaan ambivalentisti. Tutkimuksestani nousee esiin huomio siitä, että Huvikummun vikuroiva kronotooppi on subversiivinen ainoastaan juuri Huvikummussa. Kertomuksessa ympäröivä todellisuus ei muutu, mutta päähenkilö Peppi ja hänen ystävänsä muuttuvat Huvikummussa, mikä saa heidät kieltäytymään aikuiseksi kasvamisesta. Peppi muistuttaa monin tavoin Bahtinin kuvaamaa arjen seikkailuajan päähenkilöä, joka muuttuu ilman että ympäröivä maailma muuttuu. Se myös tuo ilmi Bahtinin esiin tuoman huomion kronotoopin sisältämästä ihmiskäsityksestä. Huvikummun kronotoopin ilmentämä ihmiskäsitys kuvautuu klovni-Pepissä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan lainalaisuudet, mutta on voimaton muuttamaan niitä pysyvästi.
  • Helkiö, Iina (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines the book Molli, published by Katri Kirkkopelto in 2013, which is being promoted as tool for learning emotional skills in childhood. The purpose of this thesis was to find out what kind of emotions the picture book has, how emotions manifest as the story unfolds, and how many different emotions come up in the book. In addition, the thesis explores how the protagonist’s emotional skills develop as the book progresses. The subject of the thesis is very topical as the development and management of emotional skills are discussed in educational documents, on the educational field and in the media. Because of this, early childhood educator needs tools to practice the child’s emotional skills. The approach of the thesis is qualitative and the research material used in it is above mentioned picture book Molli. The research material was analysed by using content analysis for viewing the text and visual content analysis for viewing the picture. The results of the thesis indicated that the description of negative emotions dominated the whole picture book and more than half of the emotions expressed through the analysis were negative. Thus, the book deals more with negative emotions than positive ones. As the story progressed, however, positive emotions appeared more evenly throughout the story compared to negative emotions. The prevailing negative emotions were anger, loneliness, sadness, tension and fright. The prevailing positive emotions were joy, kindness, curiosity, well-being, courage and persistence. The book’s protagonist, Molli, developed its emotional skills as the story progressed. In the beginning of the book, Molli did not recognize its emotions but at the end it learned to control different emotions. Based through this research, this picture book presents a remarkable amount of different emotions both via image and text. This picture book also proves to be a versatile tool for interpreting emotions. Although the picture book deals more with negative than positive emotions, the book still has a happy ending which is typical for children’s literature.
  • Holttinen, Suvi (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmea 1700-luvun ranskalaista teosta: Anne-Thérèse de Lambertin teosta Avis d’une mère à son fils et à sa fille (1728), Jeanne-Marie Le Prince de Beaumont’n teosta Magasin des enfans (1756) sekä Louise d’Epinayn teosta Les Conversations d’Émilie (1774). Tutkin teoksia kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäiseksi tarkastelen kirjailijoiden näkemyksiä lapsuudesta. Kysyn, minkälaisia merkityksiä teoksissa annetaan lapsuudelle ja miten niissä kuvataan lapsuutta. Toiseksi tarkastelen kirjailijoiden tapaa kuvata lastenkasvatusta: minkälaista hyvän kasvatuksen tuli olla kirjaili-joiden mukaan ja minkälaisia arvoja he halusivat siirtää lukijoilleen? Lähestyn aihetta konstruktivistisesta näkökulmasta ja tarkasteluni osoittaa, että lapsuus tai sukupuoli eivät ole universaalisti muuttumattomia käsitteitä vaan kulttuurisia konstruktioita. Tarkastelustani käy ilmi, että suhtautuminen lapsuuteen ei ollut yksiselitteinen käsittelemissäni lähteissä. Lapsuuden merkitys tulee teoksissa vahvasti tulevan aikuisuuden kautta. Kuitenkin lapsuuteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota ja myös tietoisuus lapsuuden erityislaatuisuudesta näyttäisi kasvaneen 1700-luvun aikana. Lisäksi Epinayn teoksessa nähdään viitteitä siitä, että lapsuus itsessään olisi tärkeä elämän-vaihe. Erityisesti lastenkirjallisuuden eriytyminen omaksi kirjallisuudenlajikseen kertoo 1700-luvulla tapahtuneesta muutoksesta: lapsilukijan huomioiminen uudella tavalla viittaisi siihen, että lapsen ymmärrettiin olevan perustavalla tavalla erilainen kuin aikuinen. Kuitenkin Le Prince de Beaumont ja Epinay korostavat teoksissaan lasten negatiivisia piirteitä, kuten tietämättömyyttä ja heikkoutta. Ainoastaan Lambertin teoksessa lapsuuteen liitetään myös positiivisia ominaisuuksia. Kirjailijat kritisoivat tyttöjen aiempaa kasvatustraditiota. He vaativat tytöille rationaalisempaa kasvatusta ja kannustivat tyttöjä järjen käyttöön. Toisaalta järjen käyttö rinnastuu teksteissä hyväksyttävään käyttäytymiseen, eikä niinkään itsenäiseen ajatteluun. Kriittisyydestään huolimatta kirjailijat asettavat rajoja tyttöjen oppimiselle ja oppineisuuden osoittamista pidetään haitallisena tyttöjen maineelle. Hyvään kasvatukseen kuuluu Le Prince de Beaumont’n ja Epinayn teoksissa lasten osallistaminen ja viihdyttäminen. Tyttöjen asema on teoksissa hyvin perinteinen: he ovat ensisijaisesti tulevia äitejä ja vaimoja eivätkä kirjailijat kannusta kodin ulkopuoliseen elämään. Tytöille asetetut hyveet tukevat tätä, sillä tyttöjen tulee olla kuuliaita ja häveliäitä. Kuitenkin Lambert suhtautuu tähän kriittisesti ja hän antoi naisten asemalle myös yhteiskunnallista merkitystä – naiset pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntaan kasvattamalla hyviä aikuisia.
  • Lammila, Tinja-Mari (Helsingfors universitet, 2014)
    Vuonna 1888 perustettu Suomen Evankelis-luterilainen Pyhäkouluyhdistys linjasi suomalaisen pyhäkoulutyön tavoitteeksi lasten uskon ja kristinopin tietojen edistämisen, aiemman lukutaidonopetuksen sijaan. Sen tehtäviin kuului myös sopivan kirjallisuuden ja aiheeseen liittyvien lehtien julkaiseminen. Yhdistys alkoi julkaista vuonna 1888 opettajille ja pyhäkoulutyöstä vastaavalle papistolle suunnattua Pyhäkoululehteä ja 1890 pyhäkoululaisten omaksi lukemistoksi tarkoitettua Lasten pyhäkoululehteä, minkä sisältö koostui pääasiassa opettavaisista tarinoista, lyhyistä saarnoista ja kirjeistä. Tässä pro gradussa tutkin millainen kristillinen kasvattaja Lasten pyhäkoululehti oli sen kuuden ensimmäisen ilmestymisvuoden aikana. Tutkin millaista teologista opetusta lehti välitti, minkälaista ajankuvaa se edusti ja mitä se kertomuksillaan pyrki sanomaan. Peilasin lehteä myös muuhun 1800-luvun lopun suomalaiseen lastenlehdistöön, sekä osin myös Pyhäkoululehteen, jonka avulla oli mahdollista selvittää Pyhäkouluyhdistyksen tavoitteita. Kristillisestä taustayhdistyksestä ja pyhäkouluasian ympärille painottuneesta sisällöstä huolimatta Lasten pyhäkoululehti edusti ensimmäisinä ilmestymisvuosinaan hyvin tyypillistä suomalaista lastenlehteä. Sen toimittajat tunsivat hyvin sekä kansainvälisiä virtauksia että kotimaisia lapsille kirjoittamisen tapoja. Lasten pyhäkoululehden kertomusten aiheet olivat niiden julkaisuaikaan ajankohtaisia ja ne edustivat 1800-luvun lopun Suomen sosiaalista todellisuutta. Valtaosa teksteistä sijoittui maaseudulle ja käsitteli agraarikulttuurissa elävien perheiden ja lasten elämää, mikä selittyy romantiikan myötävaikutuksella syntyneellä maaseudun rahvaan elämäntavan ihannoinnilla ja isänmaallisuuden korostuksella. Vuosisadan vaihteessa lastenkasvatuksen päämääränä oli teroittaa vanhempien kunnioittamista, ahkeruutta ja rehellisyyttä. Lisäksi lasten tuli elämässään edustaa hurskasta ja hyvin kasvatettua kristittyä, joiden edustajina Lasten pyhäkoululehden kertomusten päähenkilöt esiintyivät. Realistisen aikalaiskuvauksen lisäksi lehden kaikki tekstit välittivät kuvaa läsnä olevasta, suojelevasta ja rukouksiin vastaavasta Jumalasta, sekä lapsia rakastavasta Jeesuksesta. Lehden teologian voi nähdä olleen lapsiystävällistä ja tekstien aiheiden kohderyhmää silmälläpitäen valikoitua. Kertomuksissa käsitellään köyhyyttä, orpoutta, kärsimystä ja kuolemaa, mutta vanhaluterilainen perisyntipainotteisuus ei lehden teksteissä näy. Lasten pyhäkoululehti yhtyikin luterilaiselle kirjallisuudelle ominaiseen armon ja iankaikkisuuden lupauksen korostukseen. Kodin piirin ja pyhäkoulutyön ympärille keskittyneen lehden teksteistä esille nousi myös kouluasian edistäminen. Lehden julkaisuaikana kansakoulut eivät vielä tavoittaneet kaikkia suomalaisia lapsia, mutta koulumatkaa, käyttäytymistä, opettajan kunnioittamista, koulussa viihtymistä ja sieltä saatavaa oppia käsittelevillä teksteillä Pyhäkouluyhdistys pyrki saattamaan lukijoitaan sen piiriin. Lähdeaineiston julkaisuajankohtana kristillinen alkeisopetus ja kunnallinen kansakoululaitos olivat jo eriytyneet niin, että pyhäkoulutyö saattoi keskittyä pääosin hartauden harjoittamiseen lasten kanssa. Lasten pyhäkoululehden varhaisvuodet ajoittuvatkin siihen historialliseen ajanjaksoon, jolloin nationalismin myötävaikutuksella ryhdyttiin enenevissä määrin kiinnittämään huomiota kansan sivistystasoon, joka puolestaan vaikutti edellä mainitun koululaitoksen kehittämispyrkimyksiin ja suomalaisen lehdistökentän laajenemiseen. Suomalais-kansallisen korostuksen lisäksi lehdestä löytyi myös ulkolähetystyöstä, siirtolaisuudesta ja vieraista kulttuureista kertovaa aineistoa, joiden julkaisulle löytyy esikuvia myös muusta ajan lastenkirjallisuudesta.
  • Tarmo, Eero (Helsingfors universitet, 2014)
    Objectives. Death of a close relative is personal and challenging experience that everyone has to encounter at some point in life. Coaching to face grief and loss is generally seen as one of the basic tasks of children's literature. The objective of this study was to unravel the ways of describing and dealing with death in four Finnish children's books of my research material. According to previous studies the ways of describing and dealing with death in children's literature have been variated from 1600s to the 21st century. Today's models and grievances associated with grieving child and adult's role in research material are made visible in this study. Research methods. My Master's Thesis was a qualitative study and content analysis was used as research method. I examined the children's books of my research material by specifying and finding narrative solutions, similarities and differences between books related to ways of dealing with death. Due to the abstract nature of death as a phenomenon of human life, I took a data-driven, inductive approach to the ways of dealing with death in books I have chosen as my research material. In the end I presented my perceptions connected with previous studies. Results and conclusions. Subjectively experienced meanings were seen as key point of my study. Complexity of the grieving process got highlighted and on the basis of research material, the ways of dealing with death seemed to be clearly connected with development in childhood. The results of my study show that adults should learn how to become sensitive to child's non-verbal signals, recognize grief and individual ways of grieving as well as respect and strive to support child in grief caused by death of a close relative.