Browsing by Subject "lastenromaani"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Leppäkangas, Soila (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee Veera Salmen lastenromaania Puluboin ja Ponin kirja (2012) huumorin tuottamisen näkökulmasta. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan niitä keinoja, joiden avulla teoksen huumori syntyy. Lähtöoletuksena on, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori koostuu monenlaisista eritasoisista aineksista, ulottuen huumorin matalaksi luokitelluista muodoista, kuten groteskista ja skatologisesta huumorista aina sen monimutkaisempiin muotoihin, kuten ironiaan, parodiaan ja humoristiseen metafiktioon saakka. Lastenkirjallisuuden huumoria on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tutkielmassa hyödynnetään Maria Laakson ja Julie Crossin ajatuksia lastenkirjallisuuden huumorista. Analyysin teoreettisena taustana on huumorin inkongruenssi- eli yhteensopimattomuusteoria. Inkongruenssi tarkoittaa toisiinsa sopimattomien elementtien yhteen tuomista, jolloin huumori syntyy yhdistelmän ristiriitaisuudesta ja tuon ristiriidan havaitsemisesta. Tutkielmassa tarkastellaan Puluboin ja Ponin kirjan huumoria analysoimalla henkilöhahmoja, tapahtumia ja miljöötä, kerrontaa ja visuaalisuutta sekä kieltä ja intertekstuaalisuutta inkongruenssiteorian avulla. Tämän lisäksi analyysissa hyödynnetään monia muita kirjallisuustieteen tarjoamia välineitä, kuten karnevalismin, groteskin, ironian, parodian, metafiktion, kaunokirjallisen nonsensen sekä kaksoispuhuttelun käsitteitä. Puluboin ja Ponin kirjan hahmojen, tapahtumien ja miljöön huumori syntyy liioittelusta, tyypittelystä, koomisesta groteskista, karnevalistisesta nurinkäännöstä ja kategorioiden sekoittamisesta. Teoksen kerronnassa tuotetaan huumoria rikkomalla kerronnan koherenssia monin eri tavoin. Kerronta sisältää lisäksi runsaasti metafiktiivisiä piirteitä, joiden avulla huvitellaan kirjallisilla konventioilla. Teoksen visuaaliset elementit eli lapsenomainen kuvitus ja runsas typografisten keinojen käyttö rikkovat myös konventioita ja synnyttävät huumoria. Kielellinen huumori syntyy nonsensisen kielellä leikkimisen ja kielen sääntöjen rikkomisen kautta. Teoksen runsas intertekstuaalisuus synnyttää huumoria esimerkiksi parodian keinoin ja vinkkaa usein silmää aikuislukijalle, viitaten lapsen tietämyksen ulkopuolelle. Tutkielma osoittaa, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori on monimuotoista ja monitasoista. Huumorin pääasiallisena syntymekanismina läpi teoksen toimii inkongruenssi: hahmojen, tapahtumien, kerronnan, visuaalisuuden ja kielen huumori syntyy asioiden yhteensopimattomuudesta, jonka havaitseminen synnyttää koomisen efektin. Teoksessa käytetään laajasti erilaisia huumorin keinoja ja siten teoksella on potentiaalia puhutella eri-ikäisiä ja kirjalliselta kompetenssiltaan eritasoisia lukijoita. Tutkielmassa todetaan, että huumorin funktiot teoksessa ovat hyvin moninaiset. Teoksen monimuotoinen ja inklusiivinen huumori toimii paitsi lukijan huvittajana ja vakavien aiheiden keventäjänä, myös tapana manifestoida erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja toisaalta keinona rikkoa raja-aitoja lapsille ja aikuisille sopivien kirjallisten keinojen välillä.
  • Handolin, Viivi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Lukuklaani-kyselyssä eniten opettajien mainintoja saaneita lastenromaaneja alakoulun 1.–6. luokilla sekä teoksiin rakentuvia päähenkilöitä kielellis- kerronnallisen analyysin avulla. Tutkielmassa selvitetään, mitkä teokset saavat eniten mainintoja kullakin luokka-asteella, millaisia piirteitä teoksista nousee, millaisiksi päähenkilöt alkavat rakentua teosten alkupuolen luvuissa ja millaisin keinoin henkilöhahmoja luodaan. Analyysissa tarkastellaan myös, millaisia lapsiin kohdistuvia käsityksiä, asenteita ja normeja teoksista välittyy ja miten analyysin tulokset suhteutuvat J. A. Appleyardin teoriaan lukijana kehittymisen portaista. Aineisto koostuu vuonna 2017 toteutetun Lukuklaani-kyselyn vastauksista (N = 625) sekä eniten mainintoja saaneiden lastenromaanien alkuluvuista. Tarkasteltavat teokset ovat Konsta, eka A; Ella ja kaverit 1; Hetki lyö, Risto Räppääjä; Harry Potter ja viisasten kivi sekä Neropatin päiväkirja, Greg Heffleyn julkaisu. Keskeisimpiä teoreettisia viitekehyksiä ovat diskurssintutkimus, fennistinen kieliopintutkimus, lastenkirjallisuuden tutkimus sekä narratologia. Analyysissa osoitetaan, että opettajien eniten mainitsemissa teoksissa painottuvat kotimaiset ja melko uudet sarjaromaanit ja että suositut teokset vaihtelevat selkeästi eri luokka-asteiden välillä. Päähenkilöiden analyysissa osoitetaan, että lastenromaanien päähenkilöiden rakentumisessa hyödynnetään paitsi suoraa määrittelyä myös ennen kaikkea epäsuoraa esitystä. Päähenkilö rakentuu vahvasti henkilöasetelman kautta suhteessa aikuiseen ja ikätovereihin sekä sen kautta, miten hän suhtautuu ympäristöönsä ja siitä nouseviin arvoihin ja normeihin ja miten hänen toimintansa ilmentää niitä. Tarkasteltujen lastenromaanien alkuluvuissa päähenkilöt kuvataan pääosin taitaviksi, järkeviksi, rohkeiksi ja oma-aloitteisiksi aktiivisiksi toimijoiksi. Teoksista välittyy lapsen jatkuvan kehittymisen, hyvien sosiaalisten taitojen ja mielenhallintataitojen arvostamista. Päähenkilöihin rakentuu Appleyardin teorian mukaisesti sankaruutta, jonka sisältö kytkeytyy yhteiskunnan arvostuksiin.