Browsing by Subject "latina"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Seppälä, Jussi Taavetti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa analysoin andalusialaisen Ḥafṣ ibn Albar al-Qūṭīn latinasta arabiaksi runomittaan kääntämää Psalttaria vuodelta 889. Psalttarin kääntäminen ajoittuu aikaan, jolloin Andalusian eli muslimien hallitseman Iberian väestö alkoi arabialaistua ja osin islamilaistua. Työssäni selvitän semanttisen analyysin keinoin, onko Ḥafṣin käännöksen Jeesus-kuvassa havaittavissa islamilaiselle ajattelulle tyypillisiä, kristilliselle uskonnolliselle ajattelulle vieraita piirteitä. Valitsin analysoitaviksi Jeesuksen tärkeimmän nimitykset, jotka olivat ”Jeesus”, ”kristus” ja ”poika”. Tutkimuskysymys liittyy laajempaan keskusteluun mozarabien eli Andalusian arabiankielisten kristittyjen islamilaistumisesta 700-luvun muslimivalloituksen jälkeen. Koska nämä omaksuivat arabian käyttökielekseen, on esitetty myös heidän uskonnollisen ajattelunsa islamilaistuneen. Toisten tutkijoiden mielestä he omaksuivat kielen, mutta säilyttivät silti kristillisen ajattelunsa. Toteutin tutkimuksen vertailemalla Vulgatan heprealaisten psalmien pohjalta tehtyä käännöstä Psalmi iuxta Hebraicam Ḥafṣin arabiankieliseen tekstiin niissä kohdin, joissa latinassa esiintyi joku analyysin pohjaksi valituista sanoista. Analysoitavia kohtia oli kaikkiaan 20, joista nimi Jeesus (Iesus) esiintyi viidesti, kristus (christus) kymmenesti ja poika (filius) neljästi. Näiden lisäksi lisäsin analyysiin yhden esimerkin sanan ”poika” käytöstä Vulgatan Septuagintan mukaan käännettyjen psalmien (Psalmi iuxta Septuagintam) pohjalta, koska sillä oli ilmeinen vaikutus Ḥafṣin psalttariin. Lisäksi huomioin yhden näiden kohtien ulkopuolisen esimerkin Ḥafṣin psalttarista, jossa käytetään nimeä Jeesus, vaikkei nimelle löydykään vastaavuutta latinalaisesta tekstistä. Ḥafṣin arabiankielisessä käännöksessä on muutamia semanttisesti huomionarvoisia seikkoja. Sanojen Jeesus (al-Yasūʽ) ja kristus (al-masīḥ) käyttö muistuttaa kieliopillisesti kovasti Koraanin arabian Jumalan nimitysten käyttöä, sillä kaikkiin liittyi aina joko määräinen artikkeli tai possessiivisuffiksi, mikä muutoin on erikoista erisnimien kanssa. Toisaalta on selvää, ettei Ḥafṣ ymmärrä esimerkiksi kristusta tai messiasta vain Jeesuksen vaihtoehtoisena nimityksenä, vaan laajemmin. ”Poikaan” liittyvissä kohdissa ei ole havaittavissa suurtakaan käännöksellistä tulkintaa sen paremmin hahmon jumaluuden korostamiseksi kuin häivyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan Ḥafṣ on sangen uskollinen kääntäjä, vaikka kääntääkin proosamuotoista latinaa runomuotoiseksi arabiaksi. Käännösvalinnoillaan ja pienillä lisäyksillään Ḥafṣ kuitenkin säilyttää kohdat, joissa Jeesus rinnastuu Jumalaan ja osin jopa korostaa niitä. Tutkimustuloksena hänen pitävän kiinni kristillisestä ajattelusta ja vastustavan islamilaisia uskonnollisia vaikutteita, vaikka vaihtaakin kristillisen tradition kielen latinan arabiaan.
  • Gerchman, Jakov (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen maisterintutkielmassani sitä, kuinka bysanttilaiset ja latinalaiset mutta pienissä määrin myös muinaisitäslaavit ja arabit näkivät Bysantin, bysanttilaisuuden ja bysanttilaiset keskibysanttilaisella kaudella vuosina 843‒1204. Lisäksi tarkastelen bysanttilaisten kieltä ja erityisesti, oliko se aikalaisten mukaan kreikan vai ”rooman” kieli. Alkuperäislähteinäni käytän bysanttilaisia Leo VI:n Taktikaa, Konstantinos VII:n De administrando imperiota, Anna Komnenen Aleksiasta sekä joitakin hagiografioita, joista eräät ovat peräisin Symeon Metafrasteen Menologionista ja yksi pidempi on omistettu Pyhälle Neilos Rossanolaiselle. Lisäksi käytän läntisiä Liutprand Cremonalaisen kirjoituksia ja ristiretkikronikoita sekä muinaisitäslaavilaista Nestorin kronikkaa. Arabien näkökulmia olen tuonut ilmi tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielmani liittyy etenkin Anthony Kaldelliksen tutkimukselliseen kontekstiin, joka pyrkii samaten tarkastelemaan Bysanttia ja bysanttilaisuutta korostaen niiden roomalaisuutta. Tuon työssäni selkeästi ilmi sen, että bysanttilainen johtava maallinen älymystö piti selvästi Bysanttia Roomana ja sen asukkaita roomalaisina, mikä johtui siitä, että Bysantti oli Rooman valtakunnan suora jatkumo. Arabit ajattelivat samaan tapaan, mutta sekä latinalaiset että muinaisitäslaavit pitivät Bysanttia Kreikkana ja bysanttilaisia kreikkalaisina, mikä johtui pääasiassa siellä käytetystä kielestä mutta myös sen maantieteellisestä sijainnista. Käyttämäni bysanttilaiset hagiografiat muodostavat oman bysanttilaisen johtavan eliitin kirjoituksista eroavan ryhmänsä, joka ei keskity maallisiin asioihin ja joka saattaa liittää kotimaan valtion sijaan kaupunkiin. Tutkielmani osoittaa, että bysanttilaiset olivat oman käsityksensä mukaan kansoista tärkein, mikä oli merkittävä osa heidän maailmankatsomustaan. Bysanttilainen identiteetti muodostui muun muassa kielen ja itäisen kristinuskon lisäksi vaatetuksesta. Bysanttilainen ja ulkomaalainen huomasi bysanttilaisen tämän vaatteiden perusteella. Bysanttilaiset myös selvästikin liittivät kansansa antiikin roomalaisiin ja esiintyivät heidän jälkeläisinään. Työssäni kerron myös, mitä kieltä bysanttilaiset mielestään puhuivat. Leo VI, Konstantinos VII sekä Neilos Rossanolaisen hagiografia kutsuvat latinaa roomalaisten kieleksi, mutta jälkimmäinen paljastaa myös kutsuvansa kreikan kieltä kreikaksi. Huomattavasti näiden kirjoittajien ja tekstien jälkeen kirjottanut Anna Komnene taas kutsuu kreikan kieltä sekä kreikaksi että väliin myös ”roomaksi.” Ulkopuolisista lähteistäni vain latinalainen Liutprand Cremonalainen kiinnittää huomiota Bysanttilaisten kieleen kutsuen sitä loogisesti kreikaksi ja omaa kieltään latinaksi.
  • Kärkkäinen, Jenna (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu-tutkielmani kohteeni on vuosina 1435-1440 kirjeitse latinaksi käyty akateeminen väittely, joka tunnetaan Scipio-Caesar polemiikkina. Siinä renessanssihumanistit Poggio Bracciolini, Guarino Veronese, Ciriaco d'Ancona ja Pietro del Monte asettivat Gaius Julius Caesarin ja Scipio Africanus vanhemman vastakkain ja arvioivat heidän keskinäistä paremmuuttaan niin saavutustensa kuin hyveidensäkin puolesta. Scipio ja Caesar olivat antiikin Rooman tunnetuimpia ja kiistellympiä valtiomiehiä ja esiintyivät merkittävässä osassa myöhäiskeskiajan Italialaisten humanistien kirjallisuutta. Tutkin polemiikin keskustelun historiallisia ja poliittisia puolia ja argumentoin, että tässä tapauksessa kirjallinen vastakkainkainasettelu näiden kahden valtiomiehen välillä oli renessanssihumanistien tapa tarkastella eroja aikansa Italian poliittisissa ideologioissa, eritoten klassisen rebulikanismin ja monarkismin välillä. Lähden todentamaan väitettäni tarkastelemalla tapaa, jolla Caesar ja Scipio on kuvattu kirjeissä suhteessa näihin ideologioihin. Lisäksi analysoin, miten kirjeissä tehtävällä historiallisella tulkinnalla luodaan toisistaan poikkeavaa kuvaa kunkin valtiomiehen hyveellisestä tai paheellisesta toiminnasta ja miten tämä suhteutuu kirjoitusajankohdan poliittiseen tilanteeseen. Rooman historia nähdään kaikkien osapuolien mukaan ihailtavana, mutta Poggio ja del Monte noudattavat Firenzen tasavallan ideologista linjaa määrittelemällä, että vapaudelle ja taiteille suotuisin historiallinen hetki oli nimenomaan Rooman tasavallan aika ja Scipio urhein sitä puolustanut sankari. Caesar taas edusti polemiikissa paitsi tyrannian uhkaavia ominaisuuksia tasavallalle, myös Guarinolle ja Ciriacolle esikuvallisia luonteenpiirteitä monarkeille ja keisarien valtaoikeuksia.
  • Luosto, Hilkka (1961)
  • Hatz, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin työssäni latinalaisissa kunniapiirtokirjoituksissa esiintyviä perustelutyyppejä eli mitä kieliopillisia keinoja käyttäen on tekstissä kuvattu kunnioituksen kohteen ansiot. Rajasin materiaalin käsittämään ainoastaan Italian niemimaan noin vuodelta 10 eaa vuoteen 400 jaa, jotta piirtokirjoitukset eivät olisi maantieteellisesti liian hajanaisia, mutta antaisivat ajallisesti hyvän kuvan piirtokirjoituksissa tapahtuneesta kehityksestä. Tarkastelen erikseen tavallisille miehille ja keisareille suunnattuja kunniapiirtokirjoituksia, joita on tavallisille miehille 307 kappaletta ja keisareille 46 kappaletta. Olen käyttänyt tutkimuksessani runsaasti kvantitatiivisia menetelmiä, koska minua kiinnostaa erityisesti eri perustelutyyppien esiintyvyys. Työn tulokset on esitetty tilastoina, joiden perusteella olen analysoinut perustelutyyppien esiintyvyyttä ajassa ja maantieteellisesti. Perustelutyypit on jaettu kuuteen erilliseen ryhmään: ob-rakenteella muodostettuihin, kehuviin datiiveihin, kuvaileviin lauseisiin, kausaalilauseisiin, kausaalisiin ablatiiveihin ja sukulaisuussuhteeseen nojaaviin perusteluihin. Näistä ob-rakenne on kaikista käytetyin, mutta myös kehuvaa datiivia ja kuvailevia lauseita käytetään paljon. Nämä muodostavat 88 prosenttia kaikista perusteluista, kun kausaalilauseet, kausaaliset ablatiivit ja sukulaisuussuhteeseen nojaavat perustelutyypit kattavat vain 12 prosenttia kaikista perusteluista. Tarkastelen myös, miten perustelutyypit asettuvat piirtokirjoituksen teksteihin. Havaitsin, että usein kehuva datiivi, kausaalinen ablatiivi ja sukulaisuussuhteilla perusteltavat tavat sijoittuivat usein ihan piirtokirjoituksen loppuun. Ob-rakenne saattoi sijoittua tekstin loppuun tai keskivaiheille, ja lauseet sijoittuivat yleensä loppuun. Jos samassa tekstissä oli useampaa perustelutyyppiä, vaihtelivat tyyppien paikat paljon voimakkaammin. Kun tarkastelin kunniapiirtokirjoituksia maantieteellisesti, huomasin niiden keskittyneen tietyille alueille Rooman ympäristöön. Perustelutyypit itsessään olivat myös levinneet varsin tasaisesti jokaiselle alueelle. Ajallisesti tietyt perustelutyypit olivat tiettyinä ajanjaksoina suositumpia. Materiaalista näkee, että ob-rakenne saavutti suosiota 2. vuosisadalla, kunnes sen käyttö väheni 3. vuosisadalla. Kehuvaa datiivia esiintyi enemmän 3. vuosisadalla kuin sitä oli löytynyt 2. vuosisadalla. Keisarillisia kunniapiirtokirjoituksia tarkastellessani havaitsin, että suurin osa oli keskittynyt Roomaan ja sen ympäristöön. Sen sijaan niissä oli käytetty vain kolmea perustelutyyppiä: kehuvaa datiivia, kuvailevia lauseita ja kausaalilauseita. Kehuvat datiivit käsittivät näistä kaikista 87 prosenttia.