Browsing by Subject "laulajat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Moilanen, Maija (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aiheena on oopperalaulajatar Ida Basilier-Magelssenin (1846–1928) ura. Tutkielma kuuluu esittävän säveltaiteen historian tutkimuksen alaan. Näkökulma on toimijakeskeinen, biografinen ja mikrohistoriallinen. Pääkysymyksenä on, millainen Basilier-Magelssenin ura oli pääpiirteissään. Tarkastellaan, miten hänestä tuli laulaja, missä hän esiintyi, mitä muuta ammatillista toimintaa hänellä oli ja kuinka merkittävänä häntä voidaan pitää laulajana. Metodeina käytetään musiikin historian tutkimusmenetelmiä. Primäärilähteinä on arkistomateriaalia, kuten sanomalehtiä, kirjeitä, konserttiohjelmia, apurahahakemuksia, sopimuksia ja teatterin roolikirja. Sekundäärilähteinä on muun muassa eri teattereiden ja oopperoiden historioita, erityisesti Eliel Aspelin-Haapkylän Suomalaisen teatterin historia (1906–1910). Ida Basilier syntyi Nivalassa musiikkia harrastavaan perheeseen. Hän kävi vuoden Kokkolan tyttökoulua ja vuoden Oulun tyttökoulua, josta valmistui keväällä 1863. Hän opiskeli laulua Helsingissä Emilie Mechelinin johdolla vuonna 1867, Pariisissa Jean Jacques Masset’n johdolla yksityisesti kesällä 1867 ja Pariisin konservatoriossa syksystä 1867 kevääseen 1870 sekä Pietarissa Henriette Nissen-Salomanin johdolla keväällä 1871. Laulunopetus oli ranskalaisen koulukunnan mukaista. Todennäköisesti hän opiskeli konservatoriossa myös kieliä, näyttämöilmaisua, musiikin teoriaa ja musiikin historiaa. Basilier rahoitti opintojaan apurahoilla, joita hän sai Senaatin talousosastolta (1867, 1868 ja 1869) ja ilmeisesti myös Venäjän keisarinnalta (1869 ja 1871). Basilier esitti Helsingin Suomalaisessa Oopperassa 1870-luvulla ja satunnaisesti myöhemminkin naispääosarooleja yhteensä 15 teoksessa. Hän oli tähtilaulaja, jonka maine houkutteli yleisöä esityksiin. Hänen poikkeukselliset kykynsä mahdollistivat sen, että voitiin ottaa ohjelmistoon teoksia, joissa oli vaativa pääosa. Basilier esiintyi Suomalaisessa Oopperassa ilmeisesti paljolti sen vuoksi, että hän halusi edistää suomen kielen asemaa. Hän teki menestyksekkään uran myös Tukholman kuninkaallisessa oopperassa vakinaiseksi solistiksi kiinnitettynä vuosina 1872–1874 ja vierailijana 1871, 1875 ja 1876. Hän vieraili myös Norjassa Christiania Theaterissa useasti 1870- ja 1880-luvulla ja Tivolin oopperassa vuonna 1884, Saksassa Lyypekin kaupunginteatterissa vuosina 1875–1877 ja Münchenin hoviteatterissa vuonna 1875 ja Ruotsissa Göteborgissa Mindre Teaternissa Bjarne Lundin seurueen kanssa vuonna 1887. Basilier-Magelssenin oopperaroolit olivat koloratuurisopraanon rooleja, kuten Rossinin Sevillan Parturin Rosina, Gounod’n Faustin Margareta, Donizettin Lucia di Lammermoorin Lucia ja Rykmentin tyttären Marie sekä Verdin La Traviatan Violetta. Basilier-Magelssen oli suosittu konserttilaulaja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Hän konsertoi myös Tanskassa, Venäjällä, Saksassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Hänen pianisteinaan olivat esimerkiksi Ina Forstén (Lange), Fanny Flodin, Selma Kajanus, Ragna Goplen ja Agathe Backer Grøndahl. Basilier-Magelssenilla oli useita laajoja konserttikiertueita, ja hän osallistui ranskalaisen mezzosopraanon Zelia Trebellin konserttikiertueeseen Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa loppuvuodesta 1877. Laulajattaren konserttiohjelmistossa oli aarioita, pohjoismaisia ja suomalaisia yksinlauluja, saksalaisia liedejä, romansseja ja kansanlauluja. Suosituimpia kappaleita oli Venzanon Grande valse. Ohjelmistoon kuului paljon hyvin vaikeita kappaleita, joista laulajatar selviytyi lehtikritiikkien mukaan erinomaisesti. Erityisesti koloratuuritaitoja, tulkinnan hienostuneisuutta ja intonaation puhtautta kiitettiin. Näitä seikkoja ilmeisesti korostettiin koulutuksessa. Basilier-Magelssen teki ainakin kaksi levytystä, mutta levyjen mahdollisesta nykyisestä olinpaikasta ei ole tietoa. – Basilier-Magelssen toimi laulunopettajana Oslon konservatoriossa 25 vuotta ja antoi myös yksityistunteja. Hänen oppilaistaan menestyneimpiä olivat oopperalaulajat Sophie Apenes Zela ja Magna Lykseth-Skogman sekä laulunopettaja Marna Bielenberg. Ida Basilier-Magelssen oli aikansa merkittävimpiä ja arvostetuimpia suomalaisia laulajia niin ooppera- ja konserttilaulajana kuin laulunopettajanakin.
  • Åberg, Heidi (2020)
    Tässä työssä tarkastelun kohteena on joitakin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelusjärjestykseen sisältyvän vastausmusiikin ilmenemismuotoja suhteessa affekteihin ilmaisukeinoina. Työn ei ole tarkoitus tuottaa yleistettäviä tuloksia. Työ tarjoaa kuitenkin avauksen ja näkökulman vastausmusiikin tarkoituksen ja eri toteutumistapojen käsittelyyn. Vastausmusiikista ei ole kirjoitettu paljon, joten on oleellista syventää käsityksiä vastausmusiikin mahdollisuuksista. Lähestyn vastausmusiikkia kirkkomusiikkina, en teologisesta näkökulmasta. Lähestyn myös vastausmusiikin toteuttamista muusikon näkökulmasta pyrkien retorisesti elävään esittämiseen. Lähestyn teosanalyysia laulavana muusikkona, mikä vaikuttaa teoksen tulkintaan. Affektin voi määritellä tunteena tai mielihaluna. Tässä yhteydessä erotellaan affekti tunteesta, jolloin affekti voi olla sekä laajemmin ymmärrettävä käsite että toisaalta muusikon tai kuulijan kokemana subjektiivinen tunne tai kehollinen tuntemus. Kirjallinen työ on osa projektia, johon kuuluu myös konsertti. Kirjalliseen työhön kuuluu affektianalyysi Henry Purcellin teoksesta The Blessed Virgin's Expostulations sekä vastausmusiikin soveltamisehdotuksia. Teosanalyysi liittyy myös konsertin harjoitteluprosessiin ja analysoitava teos on osa konserttiohjelmasta. Vastausmusiikin dialogiset ominaisuudet ovat oleelliset, jolloin vastausmusiikin esittämisessä pitäisi pyrkiä tavoittamaan kuulija affektien ilmentämisen keinoin. Samoin ehdotan, että ilmaisu on yhtä lailla keskeistä esitettäessä musiikkia muissa kuin kirkollisissa yhteyksissä.
  • Kallio, Kati (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009)
  • Korpisaari, Katri (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korkeakoulusta valmistuneen pop/jazz-laulajan yhtä ammattitaidon osaa: instrumentinhallintaa. Alan käytännöt ja ihanteet ovat korkeakoulutasolla toistaiseksi vielä hieman jäsentymättömiä, joten tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millaista tulisi olla korkeakoulusta valmistuneen pop/jazz-laulajan instrumentinhallinta ja mitä merkitystä hyvällä instrumentinhallinnalla on pop/jazz-laulajalle. Tutkimusmenetelminä käytettiin haastatteluaineiston ja tekstiaineiston sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: Sibelius-Akatemian ja Metropolia-ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmista, kirjallisuudesta (tutkimukset, artikkelit, äänenkäytön oppaat, pop/jazz-lauluoppaat ja luento-materiaalit) sekä viiden korkeakoulussa opettavan tai opettaneen pop/jazz-laulunopettajan haastatteluista. Tärkein tutkimustulos oli instrumentinhallinnan käsitteen löytyminen ja määritteleminen korkeakoulukontekstissa. Haastateltavat kuvasivat instrumentinhallinnalla laulamiseen liittyvää äänenkäytön kokonaisuutta, jonka osa-alueita hallitsemalla pop/jazz-laulajan on mahdollista saada äänensä toimimaan haluamallaan tavalla. Instrumentinhallinnan osa-alueina pidettiin tervettä äänenkäyttöä, äänifysiologian tuntemusta ja laulutekniikkaa. Osa-alueet ovat kaikki vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat korkeakoulusta valmistuneelta pop/jazz-laulajalta edellytettävät tarkemmat instrumentinhallinnan elementit. Terveen äänenkäytön edellytykseksi osoittautui perkeptuaalisesti, kommunikatiivisesti ja fysiologisesti tarkoituksenmukainen äänenkäyttö. Äänifysiologian tuntemuksen edellytettiin kattavan ymmärryksen ääntöelimistön kolmijaosta sekä äänifysiologian perusteista. Laulutekniikan osalta instrumentinhallinnallisia edellytyksiä olivat: optimaalinen lauluasento, laulajan hengitys, hyvä äänenlaatu (ankkuroitunut, vakaa ääni; eri rekisterien hallinta; rekisterien egalisointi; riittävä ambitus), hyvä artikulaatio, dynamiikan hallinta sekä eri efektien hallinta. Tutkimustulokset jäsentävät osaltaan korkeakouluissa opetettavan pop/jazz-laulun instrumentinhallinnallisia sisältöjä ja niitä voi hyödyntää opetussuunnitelmien kehitystyössä.
  • Talvitie, Vilma (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Työni tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään erilaisia laulaja-lauluntekijöitä ja avata uusia näkökulmia ja toimintatapoja lauluntekijöille ja lauluntekemistä opettaville. Lauluntekemisellä tarkoitan prosessia, jossa musiikista ja tekstistä luodaan musiikillinen kokonaisuus. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) miten laulaja-lauluntekijät kuvaavat lauluntekemistään ja 2) miten laulaja-lauluntekijät opettaisivat lauluntekemistä? Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmetodina on teemahaastattelu. Aineistoni koostuu kuuden laulaja-lauluntekijän haastatteluista. Aineistolähtöisen analyysitavan mukaisesti rakensin teoriaosan haastatteluista käsin. Koska lauluntekemisestä ei ole tehty vielä paljon tutkimuksia, sovelsin musiikilliseen keksintään ja säveltämiseen liittyviä tutkimuksia lauluntekemiseen. Teoriasosassa käsitellään myös informaaleja ja formaaleja oppimistapoja. Formaali oppiminen on instituutioissa tapahtuvaa oppimista, informaali oppiminen taas epämuodollista, instituutioiden ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Tulokset myötäilevät aiempia tutkimustuloksia esimerkiksi kuuntelemisen ja matkimisen hyödyllisyydestä formaalin musiikinopetuksen rinnalla. Voidaan päätellä, että informaalia ja formaalia oppimista ei pitäisi erottaa jyrkästi toisistaan, vaan molemmat tukevat kokonaisvaltaista kasvua laulaja- lauluntekijäksi. Tutkimustulokseni tukee ajatusta, jonka mukaan lauluntekemisen tulisi olla nykyistä tärkeämmässä roolissa formaalissa musiikinopetuksessa ainakin erilaisissa musiikin harrastustoimintaa järjestävissä musiikki-instituutioissa. Aineistosta ilmenee, että lauluntekemisen prosessin osa-alueet eivät usein etene missään tietyssä järjestyksessä. Musiikki ja teksti kehittyvät useimmiten rinnakkain, mikä vahvistaa käsitystä, että musiikkia ja tekstiä ei ole mielekästä tarkastella lauluntekemisen kontekstissa toisistaan erillään. Haastattelujen perusteella laulamista pidetään tärkeänä lauluntekemisen työvälineenä, ja sen myös uskotaan kehittyvän lauluntekemisen "sivutuotteena". Lauluntekemisessä haasteellista ovat muun muassa oman tyylin löytäminen, liiallinen itsekritiikki, ulkoa tulevat paineet, teoria-, soitto- ja laulutaitojen puuttellisuus sekä rutiinin puute. Toisaalta uskotaan, että tekemällä oppii parhaiten. Aikaa myöten karttuva kokemus ja hiljainen tieto myös helpottavat valintojen tekemistä lauluntekemisessä. Lauluntekemistä pidetään tärkeänä erityisesti sen itseterapeuttisuuden vuoksi. Siihen liittyy muun muassa tunteiden ja ihmissuhteiden käsittely. Lauluntekemisen opettaminen nähdään hyödyllisenä, jos siihen varataan tarpeeksi aikaa ja tilaa, eikä oppilasta painosteta lauluntekemiseen vastoin hänen tahtoaan. Pienryhmätyöskentelyn ja yksilöopetuksen myönnetään olevan ison ryhmän työskentelyä tarkoituksenmukaisempaa. Haastateltavani opettaisivat lauluntekemistä esimerkiksi improvisoinnin, lyriikoiden käsittelemisen ja yksinkertaistamisen kautta. Opettajan rooli on olla kannustaja ja itsekritiikin poistaja. Lauluntekemisen opetuksen aloittamista riittävän aikaisessa vaiheessa pidetään hyödyllisenä. Opettaja voi tällöin vähentää oppilaan liiallista itsekritiikkiä.
  • Sippola, Laura (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    EST-julkaisusarja
    Tämä taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ on osa musiikin tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteilijakoulutuksessa. Työ käsittelee laulun syntymistä sekä laulaja-lauluntekijän taiteilijakuvaa laulujen synnyttäjänä ja esittäjänä. Aihetta tarkastellaan historian ja tekijyyden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on sävellyksen ja lyriikan keskinen suhde sekä lauluntekemisen ja esiintymisen problematiikka. Niin ikään työ tarkastelee lauluntekijämusiikin määreitä ja pyrkii hahmottamaan kyseisen musiikkityylin ominaispiirteitä. Lisäksi työ valottaa folkin aikakautta lauluntekijämusiikin edeltäjänä. Määrittelyn päähenkilöinä ovat Bob Dylan ja Joni Mitchell, joiden voidaan katsoa vakiinnuttaneen lauluntekijämusiikin tyylin. Lähdeaineistoa ovat tutkimuskirjallisuus, läsnäoloa käsittelevä kirjallisuus, äänilevyt, keskustelut laulaja-lauluntekijöiden kanssa sekä kirjoittajan oma kokemus laulunkirjoittajana ja niiden tulkitsijana. Kirjoittajan taiteellinen tutkimus perustuu viiteen vuosina 2008–2017 tekemään projektiin. Ne olivat Laulun sanoin: Laulaja-lauluntekijän tohtorinrohtoja (2008), Like Joni and Bob did – lauluntekijämusiikin helmiä (2009), STADION + samanniminen levy (2010), Sippola Stories (2011) ja Like Lullaby -levy) (2013) sekä Intermezzo + samanniminen levy (2017). Koska taiteelliset osiot sisälsivät myös kappalemateriaalin säveltämisen ja sanoittamisen olivat konsertit toista lukuun ottamatta myös sävellyskonsertteja. Lisäksi useimmissa konserteissa kuultiin kappaleiden kantaesityksiä. Kolme viimeisintä osiota koostui konsertin lisäksi levytyksestä. Tavoitteena oli tarkastella luomisen prosessia ja tulla tietoiseksi siitä mitä tapahtuu ennen kuin albumillinen lauluja syntyy, sekä kirkastaa ilmaisua laulujen tekijänä ja löytää uusia keinoja luoda puhuttelevia lauluja. Laulaja-lauluntekijä on säveltäjä, sanoittaja, laulaja ja soittaja. Niiden lisäksi kirjoittaja hahmottaa viidennen elementin, eräänlaisen henkilökohtaisen osallisuuden, joka läpäisee kaikki neljä osa-aluetta. Se luo kuulijalle tunteen siitä, että esittäjä on myös laulun tekijä. Se on tapa säveltää lyriikkaa, sanoittaa musiikkia, fraseerata ja käsitellä omaa säestyssoitinta laulua vasten. Taiteellinen työskentely koostuu etapeista ja löydöistä, jotka johtavat uusiin aluevaltauksiin ja jälleen uusiin ideoihin ja kokeiluihin. Viiden taiteellisen osion ja kirjallisen työn myötä kirjoittaja kokee, että mitä konkreettisempia asioita lauluihin kirjoittaa, sitä enemmän jää tilaa rivien väleihin. Tärkeintä on läsnäolo, jonka piirissä tarina jatkaa sinne, minne sen kuuluukin mennä.