Browsing by Subject "laulaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 44
  • Alitalo, Niina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkielma käsittelee neljän ammattinäyttelijän kokemuksia musiikkiteatterirooliin valmentautumisesta laulamisen näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksittäin kunkin haastateltavan kanssa tehdyillä teemahaastatteluilla. Aihetta käsitellään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) millä tavalla ja kuinka paljon näyttelijä työskentelee itsenäisesti harjoitellessaan laulua musiikkiteatteriroolia varten, 2) ketkä henkilöt kuuluvat laululliseen harjoitusprosessiin ja minkälaisena näyttelijä kokee heiltä saamansa avun tai opetuksen, ja 3) minkälaista apua tai opetusta näyttelijä saa lauluäänenkäyttöön tai laulutekniikkaan liittyen harjoitusprosessin aikana. Tutkielman teoreettinen osuus tarkastelee musiikkiteatteria laajempana kokonaisuutena sekä erityisesti sen puitteissa tapahtuvaa lauluäänenkäyttöä. Toinen päälinja teoreettisessa viitekehyksessä on laulupedagogiikka ja sen sovellettavuus musiikkiteatteriympäristöön. Musiikkiteatteri on varsin merkittävä osa Suomessa tarjottavaa teatteriohjelmistoa. Musiikkiteatterissa yleisimmin tuotettavaa lauluääntä käsitellään tässä tutkielmassa osana rytmimusiikin laulua. Yleisesti musiikkiteatterilaulajalta vaaditaan monipuolisuutta ja joustavuutta sekä tekstin selkeää esille tuontia. Hyvä laulutekniikka nähdään tulkinnan ja ilmaisun välineenä sekä lisäksi se edesauttaa myös äänenkäytön terveellisyyttä. Musiikkiteatterilaulunopettajalta taas vaaditaan laajaa tietämystä kyseisestä genrestä sekä myös teatterityöskentelystä ylipäätään ja hänen tarjoaman opetuksen tulee tähdätä äänelliseen joustavuuteen. Tutkimushaastattelujen perusteella voidaan sanoa, että musiikkiteatterirooliin liittyvässä laulullisessa harjoitusvaiheessa näyttelijät työskentelevät itsenäisesti ja tämän itsenäisen työn osuus on varsin merkittävä. Kapellimestari on tärkein musiikillinen vastuuhenkilö musiikkiteatterissa. Häneltä ei kuitenkaan juuri saada konkreettista lauluteknistä ohjeistusta. Sitä saatetaan saada lauluvalmentajalta tai laulunopettajalta, mutta tässä esiintyy merkittäviä teatterikohtaisia eroja. Näyttelijöiden lauluteknisistä perusteista saamaan ohjeistukseen vaikuttaa kuitenkin syntyvän puutteita, mikäli näyttelijänkoulutuksessa saatua laulunopetusta ei koeta hyödylliseksi, kapellimestareilta ei juuri saada lauluteknistä ohjeistusta ja teatteri ei välttämättä erikseen tarjoa laulunopetusta tai lauluvalmennusta. Tutkimustulosten perusteella esitän, että teatterit tarjoaisivat erityisesti musiikkiteatterirooleja tekeville näyttelijöilleen säännöllistä laulunpetusta sekä harkitsisivat tapauskohtaisesti myös produktiokohtaisen lauluvalmentajan palkkaamista tai vaihtoehtoisesti kiinnittäisivät kapellimestareiden valinnassa huomiota heidän laulunopetukseen liittyviin valmiuksiinsa.
  • Arlin, Elina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan neljän pop/jazz-laulajan itsenäistä ryhmäharjoittelua ja heidän kokemuksiaan sen mahdollisuuksista ja haasteista. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää (1) ryhmän jäsenten kokemuksia itsenäisestä ryhmäharjoittelusta oman instrumenttiharjoittelunsa tukena sekä (2) millaisissa lauluharjoittelun osa-alueissa ryhmän jäsenet kokivat lauluryhmän hyödylliseksi. Lisäksi tutkin, (3) miten yhteisölliset ryhmätyötavat ja yhteisöllinen tutkiminen sopivat itsenäiseen lauluinstrumentin ryhmäharjoitteluun. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselleni muodostaa lauluinstrumentin harjoittelu ja erilaiset ryhmäoppimisen muodot. Lauluinstrumentin harjoittelua avaan musiikin oppimisen ja harjoittelun sekä instrumenttikohtaisten erityispiirteiden kautta. Ryhmäoppimismuodoista esittelen kolme eri muotoa ilmiöineen eli yhteistoiminnallisen oppimisen, yhteisöllisen oppimisen ja vertaisoppimisen sekä vertailen näitä keskenään. Lauluryhmän muodosti neljä pop/jazz-laulunopiskelijaa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta, ja olin itse yksi ryhmän jäsenistä. Ryhmän toiminnan metodi oli yhteisöllinen tutkiminen, joka tarkoittaa vertaisoppijoiden ryhmää, jossa jäsenet yhdessä löytävät merkityksiä ja vastauksia tutkittaviin kysymyksiin. Ryhmä myös yhteisöllisesti päättää tutkittavat asiat ja toimintamallit. Tutkimuksessa oli koko ajan läsnä kaksi eri puolta: ryhmän tekemä yhteisöllinen tutkimus, jossa pyrimme etsimään mielekkäitä ja meille hyödyllisiä keinoja harjoitella lauluinstrumenttia yhdessä, sekä oma tutkimukseni, jossa peilasin ryhmän tekemää tutkimusta maisterin tutkielmani teoreettiseen viitekehykseen sekä analysoin ryhmän keskusteluja. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että ryhmän jäsenet kokivat ryhmässä tehtyjen konkreettisten harjoituksien tuoneen ideoita ja oivalluksia omaan harjoitteluunsa. Tärkeimmäksi laulamiseen liittyväksi teemaksi nousi kuitenkin laulukeskustelun merkitys. Ryhmän jäsenet kokevat, ettei ole tarpeeksi foorumeita, joissa saisi keskustella laulamiseen liittyvistä asioista. Laulukeskustelun koettiin edistävän oman laulajaidentiteetin muodostumista ja olevan tukena ammatilliselle kehitykselle. Yhteisölliset työtavat soveltuvat tutkimukseni mukaan hyvin laulun ryhmäopiskeluun. Yhteisöllistä tutkimista pidettiin mielekkäänä ja mielenkiintoisena metodina, mutta toimiakseen optimaalisella tavalla olisi ryhmämme toiminnalla pitänyt olla pidempi elinkaari ja parempi toimintastruktuuri.
  • Hirvenlahti, Karoliina (Helsingfors universitet, 2013)
    The purpose of this study was to discover primary teachers' conceptions about singing and vocal control education and student assessment. The study was aimed to find out what kind of a role and status singing and vocal control education has in general and in relation to music education. In addition, the study examines what the teachers consider singing and vocal control education and what kind of teaching methods they used in their teaching. Furthermore, the study explores to the teachers' experiences with the teaching of singing and vocal control education. Finally, the study aims to map the student assessment methods teachers used and the challenges and opportunities these methods brings with them. The data were collected trough an Internet questionnaire. The study involved 31 primary school teachers from 15 different schools in Espoo, all of which had their own class. 87 % of the examinees were 30 years or older and 77 % had worked as a teacher for at least 6 years. 14 examinees did not teach music during the research and five of the examinees did not have any kind of music related hobbies. The research was a qualitative survey. The analysis was theory-driven content analysis. The study revealed, that half of the teachers would increase the amount of time spent on the teaching of singing and vocal control, and the other half would retain the present situation. In the teachers' opinions, the singing and vocal control education should begin in early childhood or primary education, at latest in the 3. Class. Only half of the teachers were able to explain how the singing and vocal control education was taken into account in their school's policy. The teachers mentioned 17 contents of singing and vocal control education, and teacher-led methods of teaching. Singing and vocal control education also appears in the native language lessons and in everyday school life. The teachers taught music because of their own enthusiasm and specialization on music education, and because of the principal's order. Half of the teachers felt that they had not received enough training to teach singing and vocal control. Methods for assessment of singing have been replaced by students' personal singing tests and observation. The student assessment is a challenge because of the large numbers of students in the groups. Teachers wish to receive a coherent student assessment criteria.
  • Karhinen-Ilo, Maija (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Sibelius-Akatemian kansanmusiikkijulkaisuja
    Tässä taiteellisen tohtoritutkinnon kirjallisessa työssä tarkastellaan balladia historiallisena ja elävänä perinteenä monitaiteisen muusikon näkökulmasta. Balladilla tarkoitetaan keskiajan Euroopassa syntynyttä kertovan kansanlaulun lajia ja monitaiteisella muusikolla soittoa, laulua, tanssia sekä draamaa yhdistävää esiintyjää. Esikuvaksi nostetaan keskiajalla kiertäneet monitaitoiset muusikot, leikarit. Työ perustuu ajatukseen tutkivasta muusikosta, joka etsii tietoa, materiaaleja ja inspiraatiota historiallisista lähteistä ja käyttää niitä omassa taiteellisessa työssään. Aineisto pohjautuu erityisesti suomalaisiin balladilähteisiin, mutta mukana on myös kansainvälistä materiaalia. Tutkinnon pääpaino on taiteellisissa tutkintokonserteissa, joita tämä kirjallinen työ käsittelee sekä aineistona että tuloksina ja joiden prosesseja se reflektoi. Historiallista taustaa avataan esittelemällä lyhyesti balladeista ja leikareista saatua tietoa. Kirjallisessa työssä avataan sekä balladikulttuurin taustoja että leikarimuusikkojen roolia keskiajalla ja peilataan kansanmusiikissa yleistä monitaiteista muusikkoutta näiden ammattikuvaan. Tutkinnon keskeisimmät kysymykset liittyvät balladien esittämiseen. Viidessä tutkintokonsertissa balladien esittämistä lähestyttiin eri näkökulmista: perinnelähtöisesti ja uudistavasti, sooloesiintyjänä ja ryhmässä tanssien sekä draaman keinoja kokeillen. Konserttiesittelyssä kuvataan työskentelyn prosesseja ja esiin nousseita teemoja, joista omien balladien säveltäminen tutkinnon loppuvaiheessa nousee vahvasti esille. Loppupäätelmissä avataan balladien esittämiseen syntyneitä näkökulmia ja balladitanssin kokemuksellisuutta sekä arvioidaan balladin ja leikariuden asemaa nykykulttuurissa.
  • Mesiä, Susanna (2019)
    Studia musica
    Tämä väitöskirja tutkii populaarimusiikin ja jazzin laulupedagogiikkaa Pohjoismaisissa korkeakouluissa. Pohjoismaat ovat sisällyttäneet populaarimusiikin ja jazzin opetuksen lähes kaikille koulutusasteille ja -muodoille jo vuosikymmenten ajan. Tämän seurauksena näiden musiikkityylien opetusta tarjotaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa suurimmassa osassa musiikkikorkeakouluista. Pohjoismaat tarjoavat tälle tutkimukselle koulutuksellisesti ja kulttuurisesti yhtenäisen ja toisaalta myös vaihtelevan kontekstin, jota tämä tutkimus tarkastelee kahdella tasolla. Ensinnä tämä tutkimus tarkastelee opettajien ammatillisen eksperttiyden kehittymistä yhteistyöprojektissa, jossa he jakoivat ammatillista osaamistaan ja keskustelivat päivittäisen työnsä haasteista. Toiseksi tämä tutkimus pyrkii lisäämään tietoa ja ymmärrystä laulupedagogiikasta tutkimalla miten opettajat kuvaavat omaa pedagogista ajatteluaan ja opetusmenetelmiään projektin aikana. Työn tutkimusintressi nousi useista tämän koulutuskentän haasteista, kuten vähäisestä pedagogiikan tutkimustiedosta, vähäisistä mahdollisuuksista osallistua omaa ammattialaa koskevaan opettajien täydennyskoulutukseen, opettajien eristyneisyydestä ja jakautumisesta leireihin laulumetodien tai -mallien perusteella. Tämä instrumentaalinen tapaustutkimus on kiinnostunut ammatillisen eksperttiyden kehittymisestä sekä laulupedagogiikasta sosiaalisina ilmiöinä ja sijoittuu vygotskilaiseen sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Lisäksi tutkimuksen keskeisiä elementtejä ovat eksperttiyden kehittymisen teoriat (development of expertise), yhteistyö (collaboration) ja oppiminen keskustelujen kautta (conversational learning). Aineisto kerättiin nonformaalissa yhteistyöprojektissa, jossa opettajat osallistuivat vertaismentorointitapaamisiin (peer-group mentoring sessions) ja joissa he kävivät ammatillisia keskusteluja (professional conversations). Tutkimusaineisto kerättiin monimuotoisesti sisältäen henkilökohtaisia haastatteluja, ammatillisia keskusteluja sekä kasvokkain että verkossa, yksin ja yhdessä tehtyjä reflektioita, internet-alustalla käytyjä keskusteluja ja tutkijan päiväkirjan. Aineisto kerättiin yhden lukuvuoden aikana ja analysoitiin yhdistäen temaattista analyysia ja kvalitatiivista sisällönanalyysia sekä aineisto- että teorialähtöisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat että yhteistyöprojektit ovat tehokas tapa edistää Pohjoismaisten laulunopettajien ammatillisen eksperttiyden kehittymistä ja vähentää eristyneisyyden tunteita. Osallistuminen projektiin edesauttoi opettajien opetusmenetelmien kehittymistä ja oman ammatillisen ajattelun syventymistä kaikkien uransa eri vaiheissa olevien opettajien kohdalla. Osallistuneiden opettajien pedagoginen ajattelu ja heidän kuvaamansa opetusmenetelmät viittaavat vahvasti siirtymiseen pois mestari–kisälli-mallista ja oppijalähtöisen pedagogiikan periaatteiden luovaan soveltamiseen heidän opetuksessaan. Tämä esiin noussut paradigman muutos kohti oppijalähtöisyyttä nostaa esille tarpeen tarkoituksenmukaisesta opettajille suunnatusta täydennyskoulutuksesta sekä lisätutkimuksesta ymmärtääksemme paremmin ja kehittääksemme tätä laulupedagogiikan orientaatiota. Tutkimuksen aikana järjestetty projekti tarjoaa lisäksi mahdollisen mallin tuleville laajamittaisille kehitysprojekteille koulutusalasta riippumatta.
  • Långbacka, Sandra (2020)
    I min magisteravhandling undersöker jag elevers erfarenheter av pop/jazz sånglektioner inom den grund-läggande konstundervisningen i musik och hurdana erfarenheter de har av elevcentrerad undervisning Min undersökning utgår från följande forskningsfrågor 1) Hur beskriver eleverna sin lärandeprocess? 2) Hur delaktiga är eleverna i sin lärandeprocess? 3) Hur upplever eleverna maktförhållandet mellan lärare och elev? Den teoretiska referensramen innefattar tre delar: den grundläggande konstundervisning i musik, sångpedagogik och synen på lärande ur ett elevcentrerat perspektiv. Jag behandlar teman som motivation, maktförhållanden och växelverkan mellan lärare och elev. Det framkom i min undersökning att lärandeprocessen i pop/jazz sång är mångfacetterad och delvis kom-plicerad. Det kändes svårt för eleverna att öva sångteknik på egen hand och de var inte säkra på hur de kunde öva hemma. Elevernas motivation till sång ökade då eleverna var delaktiga i sin lärandeprocess och kunde påverka sånglektionernas innehåll. Det visade sig vara viktigt för informanterna att inte känna press på lektionerna och att de kunde relatera till sin lärare. De uppskattade också att läraren kunde sätta sig in i elevens situation och att läraren inte utövade makt på lektionerna. Min slutsats är att det är önskvärt att sångpedagoger kritisk granskar sina metoder, speciellt när det gäller att undervisa sångteknik. Man kan fråga sig hur mycket man kan förvänta sig att elever inom den grund-läggande konstundervisningen har möjlighet att öva sångteknik på egen hand. Nyckeln till att eleverna blir delaktiga i deras lärandeprocess är att föra dialog och synliggöra undervisningens målsättningar och, fram-för allt, att forma dem tillsammans med eleven.
  • Õunap, Dagmar (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Kirjallisessa työssä tarkastellaan bassobaritoni Erkki Rajamäen uraa laulajana ja laulupedagogina. Työn alussa kuvataan Rajamäen nuoruusvuosia sekä opiskeluaikaa Helsingin Konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa ja ulkomailla. Tarkastelun kohteena ovat myös hänen laulunopettajansa, yhteistyökumppaninsa sekä hänen perustamansa Canzonetta Nova -kuoro. Kirjallisen työn pääpaino on Rajamäen laulunopettajuudessa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty eliittihaastattelua ja keskeisimpiä lähdeaineistoja ovat Rajamäen, hänen oppilaidensa sekä kuorolaisten kanssa käydyt keskustelut. Rajamäki on toiminut laulupedagogina aivan uransa alkuvaiheista lähtien. Hän on suosittu opettaja ja monipuolinen muusikko, joka on tehnyt myös mittavan uran laulajana. Hänen opetuksessaan tärkeitä osa-alueita ovat mm. oikea hengitys ja äänen egalisointi. Myös vuorovaikutteisuus sekä opettajan ja oppilaan välinen luottamus ovat hänen mielestään laulunopiskelun kulmakiviä. Taiteilijana Rajamäki on profiloitunut ennen kaikkea oratoriolaulajana.
  • Kettunen, Marko T. (2007)
    Pohdin tutkielmassani tarvehierarkkisten hyvinvoinnin ulottuvuuksien ja sosiaalisten instituutioiden laadun välisen korrespondenssin mahdollisuutta. Tarkastelen tarpeiden ja instituutioiden välistä yhteyttä tuottamalla aikaisempiin teorioihin perustuvan synteettisen rekonstruktion. Rekonstruktion avulla analysoin hypoteesia, jonka mukaan sosiaalisissa instituutioissa vaihteleva regulatiivisuuden määrä ja laatu muotoutuvat vastaamaan tarpeiden asemaa tarvehierarkkisissa selitysmalleissa. Asetan rekonstruktiossani rinnakkain kaksi tutkimustraditiota: instituutiotutkimuksen ja inhimillisten tarpeiden tutkimuksen. Suhteutan toisiinsa Richard W. Scottin määrittelemät instituutioiden ulottuvuudet ja Erik Allardtin Maslowin tarvehierarkiaa mukailevan hyvinvoinnin ulottuvuuksien kolmijaon. Hypoteesini on, että instituutioiden regulatiivisuuden laatu ja muoto määräytyvät sen mukaan, millä tavoin toiminta on kytkeytynyt tarvehierarkkisiin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Tutkielmani metateoriana hyödynnän Roy Bhaskarin nimen alle kytkeytyvää yhteiskuntafilosofista suuntausta kriittinen realismi. Kriittisen realismin edustaman näkemyksen mukaan yhteiskunnan toimintaa ohjaavat mekanismit, joilla on kausaalista voimaa, vaikka kausaliteetit eivät välttämättä ole empiirisesti havaittavissa. Käytän teoreettisen rekonstruktioni empiirisinä havainnollistajina kahta instituutioituneen toiminnan muotoa: yksinlaulu ja pukeutuminen. Illustraatioiden valinnan peruste on niiden kulttuurinen yleisyys, historiallinen ajattomuus ja näistä seuraava toimintojen ymmärrettävyys. Illustraatioiden avulla analysoin ja havainnollistan tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävän toiminnan ja instituutioiden välistä korrespondenssia. Teoreettisen tutkielmani yksinkertaiset perustulokset ovat hyväksyttävissä: mitä olennaisempi tarve on ihmiselämän jatkuvuuden kannalta, sitä voimakkaampi ja kattavampi on toiminnan ehtojen määrittelyn tarve. Sosiaalisten instituutioiden toimintaperiaatteet muotoutuvat toiminnan kestäessä vastaamaan inhimillisiä tarpeita.
  • Heikinheimo, Tapani (Sibelius-Akatemia, 2009)
    Studia musica
    Previous research on one-to-one instrumental music lessons in higher education has shown asymmetrical relations between teachers and students and an emphasis on expression and technique in both implicit and explicit strategies of teaching and learning. In order to rethink the practice of instrumental and vocal pedagogy, to better understand such multivoiced musical and pedagogical interactions and to enhance musicianship, this study introduced and examined intensity as a relational phenomenon and as constituting a factor in interaction between teacher and student. Intensity of Interaction offers an overview of the dynamic character of the musical and pedagogical dialogue. It aims to encompass both instrumental lesson activity as a whole, and to reveal detailed elements of the teacher-student work. In order to theoretically frame and conceptualize the instrumental music lesson as a teaching and learning activity, the present study draws on pragmatist philosophy and culturalhistorical activity theory. The following twofold question guided the study: How does Intensity of Interaction constitute musical and pedagogical meaning construction in instrumental or vocal teaching and learning and to which features of verbal and musical communication is Intensity of Interaction connected? This study gathered data during a period of 3 years, through interactive processes and events in 22 lessons, using observations, video and audio recordings, field notes, intensity ratings, and stimulated recall interviews. The analysis viewed the data from two parallel perspectives on the lesson interaction. The first perspective considered meaning construction in the lesson activity. The other perspective entailed interpretation of the intensity ratings, that is, the perceived meaningfulness of joint musical engagement. The analysis combined these two empirical sources of information in the framework of Activity Theory. The study and the analysis of the data consisted of the following phases: (1) formulation and testing of methods for analysis of Intensity of Interaction based on the intensity ratings and the Method of Voices from the field of Activity Theory, (2) determination, through application of this theory and method, of ways that music teaching and learning strategies arise through internal contradictions within various forms of a) musical play, b) narrative play, and c) knowledge inquiry, (3) development of a description of the theoretical construct Intensity of Interaction as a key component of the teacher/student dialogue in music lessons. As an outcome, the increased awareness regarding meaning construction and diversity of problem solving in music lessons has implications for both instrumental pedagogy and future research. Firstly, the results showed how Intensity of Interaction is related to teaching and learning strategies. Secondly, Intensity of Interaction highlights qualitative elements in teacher-student work, which create musical and personal growth and development. Thirdly, the findings of this study challenged the paradigm of efficiency, in which efficiency of teaching is related to high teacher intensity and inefficiency related to low teacher intensity in instrumental instruction. Fourthly, Intensity of Interaction is comprised of the continuity of tension between sense making and awareness of musical reality, sense making and conventional meaning, and musical-pedagogical concepts versus musical-pedagogical reality. Articulation of the contradictions facilitates change as an outcome of relations in which the two polarities are not exclusive but are brought into accord through a dialogical process. Consequently, Intensity of Interaction opens up prospects of development in lesson content and structure. In all, this study highlights the sensitive nature of the teacher-student interactions and the pragmatic value of Intensity of Interaction in educating musicians and in developing the teacher-student work. This suggests the usefulness of Intensity of Interaction as a tool for self-observation and teacher education, elaborating more reflective teaching and learning contexts within instrumental pedagogy.
  • Rauma, Johanna (2019)
    Tutkielman aiheena on kehollisuus laulunopetuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää ensinnäkin, mitä kehollisuus tarkoittaa laulunopettamisen kontekstissa, ja toiseksi miten laulunopettaja voi ohjata oppilasta keholliseen oppimiseen. Tutkielman teoreettisena vii-tekehyksenä on fenomenologia eli kehollisuuden filosofia, jossa korostetaan yksilön kehon ja mielen ykseyttä länsimaiselle filosofiselle perinteelle tyypillisen dualistisen keho–mieli -erottelun sijaan. Tutkielman tärkeimpänä tutkimustuloksena on, että laulaminen on kehon toimintaa. Siten kehollisuus on laulamisessa keskeisessä osassa, ja pelkkä kehollinen tietäminen ja taitaminen itsessään voi tehdä yksilöstä hyvän laulajan. Laulunopettaja voi vahvistaa kehollista oppimista ohjaamalla oppilasta kehittämään kehotietoisuuttaan. Tässä apuna toimivat kehollisiin kokemuksiin ohjaavat lämmittely- ja rentoutusharjoitukset. Myös imitointi on kehollisen oppimisen kannalta tehokas oppimistapa, vaikka sen suhteen tuleekin olla tietoinen imitointiin liittyvistä pedagogisista riskeistä. Lisäksi opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, kuinka hänen ja oppilaan välinen vuorovaikutus vaikuttaa ke-hollisen oppimisen edellytyksiin. Turvallinen ja myönteinen oppimisilmapiiri on kehollisen oppimisen kannalta erityisen tärkeää. Laulupedagogiikan tutkimusalalla tämän tutkielman tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena siitä, mikä on teoreettisen fysiologisen tietämyksen rooli laulunopiskelus-sa suhteessa keholliseen tietämiseen ja taitamiseen. Laulunopettajan olisi hyvä pohtia tietoisesti, missä oppimisen vaiheessa kehollinen oppiminen ja toisaalta teoreettisen tie-don jakaminen on oppilaan kehittymisen kannalta optimaalista. Lisäksi laulunopettajan on syytä kiinnittää huomiota laulutuntien turvalliseen opiskeluilmapiiriin. Kehotietoisuuden herättämistä ja vuorovaikutustaitoja tulee sisällyttää myös laulunopettajien ammatillisiin opintoihin.
  • Pihkanen, Timo (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Tässä kehittäjäkoulutuksen mukaisessa lisensiaatintyössä käsitellään lasten lauluääntä ja esitellään ja tutkitaan lasten laulunopetusta. Tutkimukseni tehtävänä on 1) selvittää lasten laulunopetuksen erityispiirteitä ja osa-alueita, 2) selvittää, minkälaiset tekijät vaikuttavat lapsen laulutaidon kehitykseen ja millä tavoin lapsille laulua opettava henkilön voi huomioida niitä opetuksessaan, ja 3) luoda opas lasten laulunopetuksen tueksi. Lisensiaatintyössä luodaan katsaus lasten laulunopetusta ja lapsen ääntä käsittelevään kirjallisuuteen ja tämän sekä haastattelututkimuksen avulla kartoitetaan muun muassa lapsen äänen fysiologiaa, lasten laulutaidon kehittymistä ja lasten laulunopetuksen erityispiirteitä ja osa-alueita. Teemahaastattelujen ja opetustyön seuraamisen avulla kootaan myös neljän eurooppalaisen lasten laulunopetuksen erikoisosaajan pedagogisia ajatuksia ja ratkaisuja, ja niitä esitetään työn opas-osiossa. Lasten laulunopetuksen tueksi tehty opas sisältää muun muassa tietoa lasten äänestä ja sen kehitysvaiheista, laulunopetustilanteesta sekä ääniharjoituksia ja laulumateriaalia opetustilanteisiin. Tutkimuksen tuloksena lasten laulunopetuksen erikoispiirteinä ja osa-alueina esille tuli muun muassa seuraavia asioita: Lasten laulunopetuksen tapahtuu lähinnä ryhmämuotoisena. Oppimisympäristössä tärkeänä pidettiin yhteisöllisyyden ja turvallisuudentunnetta ja ryhmän jäsenten huomioimista myös yksilöllisesti. Aikuisten laulunopetukseen verrattuna lasten opetuksessa korostettiin herkempää lähestymistapaa niin äänielimistön fyysisestä kuin äänentuoton psyykkisestä näkökulmasta. Liiallista sanallista selittämistä kehotettiin välttämään ja painotettiin aikuisen opettajan oman äänen erilaisuutta verrattuna lapsioppilaan ääneen ja tuotiin esille vertaisoppimisen hyödyllisyys lasten laulunopetuksessa. Äänenavauksilla ja lauluohjelmistolla todettiin voivan vaikuttaa äänelliseen ja musiikilliseen kehitykseen ja laulumotivaatioon. Äänenmurroksen aikaista laulunopiskelua suositeltiin, jos se tapahtuu osaavassa opastuksessa. Tutkimuksen pohjalta muodostettiin lasten laulutaidon kehitykseen vaikuttavien tekijöiden kuvaaja, joka rakentuu neljälle osa-alueelle. Ne ovat 1) lauluäänimallit, 2) kokemus, 3) psykososiaaliset ominaisuudet ja 4) fyysiset ominaisuudet. Niiden kehitykseen ja kehityksen mahdolliseen häiriintymiseen todettiin vaikuttavan useita tekijöitä. Lapsille laulua opettava pedagogi voi vaikuttaa kaikkien osa-alueiden kohdalla. Lasten laulutaidon kehityksen uhkina lueteltiin muun muassa terveiden lauluäänimallien kuulemisen vähäisyys, oman lauluäänen käyttämisen heikkeneminen ja lasten laulunopetuksen tason laskeminen. Tutkimuksessa tuli esille, että lapsille laulamista opettavan on hyvä tietää ja osata erilaisia musiikillisia ja lasten äänenkäyttöön ja kehitykseen liittyviä asioita, mutta tiedot ja taidot kasvatuksen alueella ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä lasten laulunopetuksessa. Menestyksekkäästi lapsia laulamaan opettavat pedagogit ovat ennen kaikkea humaaneja, empaattisia, oppilaitaan kunnioittavia ja heidät yksilöllisesti huomioivia kasvattajia laajemminkin kuin pelkästään musiikin alueella.
  • Kurki-Suonio, Sanna (Sibelius-Akatemia, 2009)
    Kansanlaulun tehtävä kautta aikojen on ollut viihdyttää, lohduttaa, säestää työtä, kertoa tarinoita. Olen kokenut, että varsinkin näistä viimeisessä eli tarinoiden välittämisessä kuulijoille, on erityisen tärkeää, että kertoja on itse sanojensa takana, läsnä tarinan kerronnassa. Mitkä sitten ovat ne musiikilliset keinot, joilla laulaja voi syventää omaa läsnäoloaan välittäessään laulujen tunnelmia ja tarinoita kuulijoille? Minkälaisia työkaluja omasta itsestään laulaja voi löytää käyttöönsä? Miten kansanlaulaja ja juuri minä kansanlaulajana toimin omista lähtökohdistani eri konteksteissa. Näitä asioita pohdin taiteellisessa tohtorityössäni viiden konsertin ja kahden nykyoopperan kautta. Jatkotutkintosuunnitelmaani kirjasin seitsemän muuttujaa, jotka olivat teksti, ja sen alateksti, melodia ja sen muunteleminen, intonaatio, aikakäsitys, äänenmuodostus ja äänenvärit, fyysisyys sekä soiva hiljaisuus. Paneuduin suunnitelmani mukaan näiden muuttujien tutkailuun eri konserteissa. Joka konsertin ja myös oopperoiden kautta muuttujien määrä lisääntyi. Voidakseni käsitellä aihetta mahdollisimman monipuolisesti suunnittelin myös konsertit mahdollisimman monipuolisiksi. Konserteista ensimmäinen oli toteutukseltaan teatteriesitys Kohtauksia ja se esitettiin Lapinlahden sairaalassa. Toinen konserteista, Kainuu, oli Sanna Kurki-Suonio Trion konsertti. Kolmas, Yrtti, oli yhdessä kanteletaiteilija Eija Kankaanrannan kanssa duona toteutettu nykymusiikin konsertti ja neljäs, Maamme Laulut saattoi Sanna Kurki-Suonio Trion ja tanssiteatteri Tsuumin naistanssijat yhteen koreografi Ari Nummisen ohjauksessa. Viimeinen konserteista, Äänestä nousi hiljaisuus – hetki ja ikuisuus oli muodoltaan yhdessä professori Heikki Laitisen kanssa duona toteutettu improvisaatio. Näiden konserttien lisäksi lauloin kaksi mittavaa, minua ajatellen sävellettyä roolia kahdessa nykyoopperassa vuoden 2008 aikana. Säveltäjä Jovanka Trbojevicin ooppera the Heart in the Plastic Bag esitettiin Kööpenhaminassa maaliskuussa 2008 ja Veli-Matti Puumalan Anna Liisa Helsingin Juhlaviikoilla elokuussa 2008. Jatko-opintoihini liittyvä kirjallinen työ on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa käsittelen lyhykäisesti joitain itselleni laulamisesta esitettyjä kysymyksiä pyrkien vastaamaan niihin. Toinen osa käsittelee tutkintokonserttejani sekä kahden oopperan työstöä.
  • Järviö, Päivi (Suomen musiikkitieteellien seura, 2011)
    Acta Musicologica Fennica
    The subject of this study is the experience of a singer of Early Italian Baroque Music. Description of this experience relies on the concept of sprezzatura, which was used in the Italy of Monteverdi's time and referred to subtlety based on knowledge, skill and experience, and to a cultivated ability to act with seemingly nonchalant mastery. The study focuses on so-called recitar cantando, or speaking in tones, and on the experience of singing Early Baroque recitative. The researcher's own, singular experience of singing and teaching is reported through autoethnographical research and writing. The part of Messaggiera in Claudio Monteverdi's Orfeo (1607), and especially her description of the events leading to Euridice's death, is studied in depth. The study comprises a set of discussions on Italian Early Baroque music and its performance. The two starting points for these discussions are (1) the musical reality that is available for sharing (music history, music theory, performing practice, speaking), and (2) the embodied experience of singing. The multiplicity of starting points highlights the key role of the singer-researcher. The thinking is loosely based on the philosophy of Michel Henry, which emphasizes the singularity of human experience. Conclusions are drawn on singing, on Claudio Monteverdi's music, on research methods, and on the relevance of the study to the practical work of a singer and pedagogue. The singer is characterized as a music maker and researcher who needs to find solutions to all practical questions concerning the performance of a piece of music, and light is shed on this typically invisible working process. Singing is understood as an interior movement of the body, and the work on the sung text as the carving of living speech into the singing body. The centrality of the improvisatory singing tradition and the practice of speaking in the development of recitative in Monteverdi's time is demonstrated. Further, the researcher-singer's voice is understood as a starting point for studying music, singing and speaking, and as a field of development for research based on embodied musicianship. Speaking in tones as a method of working with the recitatives of Monteverdi is considered vital for the singer as well as for the continuo. The study also explores the limits of a classically trained singing voice and the possibility of extending them.
  • Hölttä, Marika (2020)
    Tämän opettajan pedagogisten opintojen seminaarityön tehtävänä oli tutkia laulajien musiikinteoriataitoja sekä niihin liittyviä asenteita. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa käytännön harjoituksista ja tehtävistä laulunopettajille. Työssä tukeuduttiin aiheen ympäriltä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin, opetussuunnitelmiin sekä omiin kokemuksiini. Lisätietoa hankittiin haastattelemalla kolmea laulamisen ja musiikin-teorian ammattilaista. Laulunopettajien työkalupakkia koostettiin haastateltavien vastauksien pohjalta, omien kokemusteni pohjalta sekä laulajille suunnatun teo-riakirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laulajien teoriataidoissa on usein muihin instrumentin soittajiin verrattuna puutteita, vaikka laulajat tarvitsevat esimerkiksi säveltapailutai-toja enemmän kuin soittajat. Syitä näihin puutteisiin on useita. Laulajien keskuudessa vallitsee asenne – joka tosin on parantunut menneisiin vuosiin verrattuna, että laulajien ei tarvitsisi osata musiikinteoriaa yhtä paljon kuin soittajien. Tästä on seu-rannut motivaatio-ongelmia teoriataitojen kehittämisessä, mikä on johtanut puutteel-lisiin taitoihin, jotka näkyvät muun muassa musiikillisista asioista suoriutumisessa sekä analyyttisyyden puutteessa. Laulunopettajat eivät myöskään vaadi tarpeeksi opiskelijoiltaan, eikä heillä ole välttämättä tarpeeksi tietotaitoa opettaa laulunopiske-lijoilleen laulettavien kappaleiden tarkempaa teoreettista analysointia. Johtopäätök-senä todetaan, että asenteiden on muututtava entisestään ja laulunopettajien on an-nettava opiskelijoille kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä eri osa-alueita tänä päivänä laulajana oleminen vaatii.
  • Henriksson, Elina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa suoritettavien laulun tasosuoritusten arviointi tapahtuu. Tarkoituksena oli selvittää, millaisen koulutuksen opettajat ovat saaneet arvioinnin ja palautteen antamiseen. Tavoitteena oli myös selvittää, millaista on hyvä palaute ja minkälaisia haasteita palautteenannossa kohdataan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu palautteenannon ja laulamisen arvioinnin määrittelystä sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulututkintovaatimuksista. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto on kerätty haastattelemalla kahta Taideyliopiston Sibelius-Akatemian klassisen musiikin laulunopettajaa, sekä kahta pop/jazz-laulumusiikin opettajaa. Tutkimushaastattelut on toteutettu puolistrukturoituina haastatteluina. Aineiston analyysi on tehty teoriasidonnaisesti. Tutkimuksessa ilmeni, että palautteen antaminen Sibelius-Akatemian laulun tasosuorituksissa, on opettajille sekä mieluista että haastavaa. Kukaan haastateltavista ei ollut saanut mainittavaa koulutusta arviointiin, vaan he olivat oppineet antamaan palautetta käytännön kokemuksien ja oman tiedonhaun kautta. Suuria eroja klassisen musiikin ja pop/jazz-musiikin tasosuorituspalautteiden välillä ei löytynyt, molemmissa tyylilajeissa haasteet ja koulutus arvioinnin antamiseen olivat hyvin samankaltaisia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lauluopettajien koulutuksessa opiskelijoiden ar-viointiin kiinnitetään vain vähän huomiota. Kaikki haastateltavat opettajat tunnistivat arvioinnin keskeisen merkityksen opiskelijan korkeakouluopinnoissa.
  • Valtonen, Senni (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Maisterin tutkielmassani tutkin laulamista seurakuntapapin työssä sekä siihen järjestettävää koulutusta. Tutkimukseni rajoittuu koskemaan pääosin Helsingin yliopiston sekä Kirkon koulutuskeskuksen koulutustarjontaa. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdeksan seurakuntapapin teemahaastatteluista. Pappien laulaminen on ilmiönä hyvin vähän tutkittu, ja siten tutkimus on pohtiva kartoitus aiheesta, joka voi rakentaa pohjaa pappien laulukoulutuksen suunnittelulle. Aihetta lähestytään sekä kirjallisuudesta että pappien omista kokemuksista käsin. Sosiokulttuurinen näkökulma toimii viitekehyksenä tutkimukselle tuoden kirkon työn esille omana erikoisalanaan ja merkityksiä muodostavana ympäristönään. Tutkimusote liittyy myös fenomenologis- hermeneuttiseen tutkimuskenttään, sillä aiheessa kiinnostavat erityisesti papin laulamiselle haastatteluissa annettavat merkitykset. Tutkimustulosten mukaan seurakuntapappi laulaa työssään keskimäärin vähintään kerran viikossa. Tyypillisimpiä laulutilanteita ovat jumalanpalvelukset sekä kasteet, joista jälkimmäisessä pappi usein on paikalla ainoana seurakunnan työntekijänä vastaten siten myös tilaisuuden musiikin toteuttamisesta eli yhteislaulujen johtamisesta. Erityisesti uran alkuvaiheessa laulaen esiintyminen hermostuttaa tai jopa ahdistaa työtehtäviä suoritettaessa. Osa papeista kokee, ettei osaa laulaa, mutta haluaisi opetella sitä työn ohessa. Osa taas käyttää musiikkia monipuolisesti työnsä tukena. Pappien mukaan laulamista voidaan käyttää luomaan yhteisöllisyyttä, välittämään sanomaa ja ilmaisemaan yksilön kokemuksia Jumalan edessä. Ihminen voi käyttää musiikkia välineenään kokeakseen yhteyden transsendenttiseen, tuonpuoleiseen todellisuuteen. Virsien laulaminen voidaan nähdä rukoilemisena, ja laulamista voidaan käyttää tunteiden ilmaisemiseen ja ylistämiseen. Jumalanpalveluksessa laulaessaan pappi elävöittää tilannetta ja noudattaa kirkon vanhaa laulutraditiota. Papin työssä laulamisen kokonaisuuteen kuuluvat kiinteästi käytännön työnkuvan erityisluonne sekä hengellinen ulottuvuus, jotka yhdistyvät ihmisten persoonakäsityksiin ja saadun ammatillisen koulutuksen painotuksiin. Kaikki papit kokevat, että koulutusta papin työssä laulamiseen on tarjolla liian vähän, ja kouluttautumisen työn laulutehtäviin täytyykin tapahtua koulutuksen ulkopuolella oman harrastuneisuuden turvin.
  • Piirainen, Riitta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on kehittää laulupedagogiikkaa. Sen lähtökohtana on teoria laulamisesta kokemuksena, kun sen merkitys muuttuu erilaisissa konteksteissa. Teoriaosassa on avattu sekä laulamista, yhteisöllisen ja kokemuksellisen oppimisen käsitettä voimaantumista ja reflektiota korostaen, sillä tutkimuksessa on keskitytty nimenomaan laulamisen kokemuksen tutkimiseen. Tutkielma käsittelee laulamisen merkityksiä neljän laulutaidottomaksi itsensä kokevan aikuisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu fenomenologisen näkemyksen mukaisesti. Tutkielman lähtökohtana ovat olleet kaksi tutkimuskysymystä: 1.) Miten haastateltavat määrittelevät laulutaidottomuuden ilmiötä ja 2.) Millaisia merkityksiä laulutaidottomaksi kokevat antavat laulamiselle? Tutkimusaineisto on kerätty avoimen haastattelun avulla neljältä eri länsimaista kulttuuria edustavalta itsensä laulutaidottomaksi kokevalta henkilöltä ja se on litteroitu (76 sivua) ilmaisuja sanatarkasti noudattaen. Analyysi on toteutettu aineistoksi Spiegelbergin seitsemän portaista fenomenologis-hermeneuttista merkitysanalyysiä noudattaen. Tutkielman tuloksena ovat yhteisenä koetut laulamisen olennaiset merkityskokonaisuudet, joita oli kolme: voimaannuttava laulaminen, laulamisen yhteisöllinen voima, sekä muihin verrattu laulutaidottomuus. Nämä nivoutuivat yhteiseksi pääilmiöksi: Yhteisössä voimaantuva laulaminen. Häpeän ja pettymyksen kokemukset olivat saaneet osallistujat kokemaan itsensä laulutaidottomiksi. Tutkimuksen kannalta oli myös merkittävää, että moni laulutaidottomuutta kokeva kyseenalaisti itse-reflektion tuloksena omaa laulutaidottomuuttaan. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan kehittää musiikkikasvatuksen alaa, erityisesti laulunopetusta kokemuksellisen ja yhteisöllisten oppimisen mallien pohjalta.
  • Linjama, Katri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani tarkastelen keskustelunanalyysin avulla sitä, miten laulua käytetään aikuisten maahanmuuttajien S2- oppitunnilla osana opetusta. Aineistona on 6 tuntia ja 16 minuuttia videoimaani aineistoa saman opettajan kolmelta eri opetuskerralta; opetusryhmiä on kaksi, luku- ja kirjoitustaidottomien ryhmä ja luku- ja kirjoitustaitoisten alkeisryhmä. Aineisto sisältää yhteensä 14 lauluhetkeä. Jaottelen aineistossani esiintyvät laulut niiden rakenteen perusteella kolmeen ryhmään: yhteis-, toisto- ja vuorolauluihin. Jaan laulut myös kahtia niiden tehtävän mukaan: opetuslauluihin sekä lämmittely- ja välilauluihin. Jälkimmäisen jaottelun teen sen mukaan, miten laulut sijoittuvat oppitunnilla ja millaisia tehtäviä niillä sen perusteella on. Kaikkia aineiston laulukohtia yhdistävät opettajan aloite, opiskelijoiden reaktio eli laulu, ja opettajan palaute. Opettajan tekemät eleet ovat kaikissa laulukohdissa tärkeässä osassa. Niillä hän ohjaa lauluvuoroja ja kuvittaa ja konkretisoi laulun sanoja. Opiskelijat laulavat aineistossani aktiivisesti mukana ja käyttävät myös eleitä. Opetuslaulujen aiheet liittyvät tunnilla opiskeltaviin aiheisiin. Niiden pohjustuksissa opettaja kirjoittaa laulun sanoja taululle tai näyttää laulun aikana sanoihin liittyviä kuvia. Hän myös jakaa lauluvuoroja sanallisesti ennen laulukehotusta. Jokaisen opetuslaulun jälkeen tehdään laulun sanoja tai fraaseja sisältävä keskustelutehtävä parin kanssa. Lämmittely- ja välilaulut ovat opetuslauluihin verrattuna aiheiltaan irrallisempia muusta oppitunnista. Niitä edeltää lyhyt siirtymä, opettajan orientoivia kysymyksiä ja laulukehotus, ja laulamisen jälkeen siirrytään muihin aiheisiin. Tunnelma on lämmittely- ja välilaulujen aikana leikillinen ja tilanteissa on paljon hymyä. S2-opetusta varten tehtyä suomenkielistä lauluaineistoa on selvitykseni mukaan saatavilla, mutta vain vähän etenkin aikuisille aivan alkeistasolle. Vaihtoehtona on käyttää autenttisia lauluja tai keksiä omia, kuten aineistoni opettaja tekee. Laulun nykyistä laajamittaisempi käyttö opetuksessa vaatisikin nähdäkseni opettajille lisää materiaaleja, koulutusta, rohkaisua ja tietoa laulamisen hyödyistä. Laulaminen S2-oppitunnilla on tutkimukseni valossa oppimisen ja ilmapiirin kannalta hyödyllistä, ja laulua voi suositella käytettäväksi S2-opetuksessa laajemminkin.
  • Rantanen, Saijaleena (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Studia musica
    The aim of the study is to find out what kind of impact the mass organization that begun in the mid-19th century had on the prevalent musical culture in Southern Ostrobothnia. Active popular education and the rise of the temperance and labor movements, youth associations and volunteer fire departments, as well as numerous communal celebrations, events and the rise of hobby clubs started bringing people together in cities as well as the countryside. The music of these new mass movements differed from what used to be the norm. Vocal choirs and brass bands, which were a central part of all the aforementioned organizations from the very start, were the most visible manifestations of this difference. They modeled themselves after high culture and the repertoire consisted of music that the gentry used. As a result of these new forms of popular organization, new musical groups and their repertoire became increasingly common among common folk. The central theoretical perspective of this study is nationalism and its impact on the musical education of the commonalty. Music played a central role in national events in the late-19th century, regardless of the nature of the event. Its use was not dictated by entertainment alone, but it also acted to disseminate various social and political ideologies. As a result of action by the fennoman movement music became a tool, a symbol, to be used to infuse the minds of the common people with Finnish nationalist goals. Hardly any prior research into popular movements and music in Southern Ostrobothnia exists, despite the fact that the province played a central role in the early stages of popular organization. The first youth association in the autonomous Grand Duchy of Finland, Kauhavan Nuorisoyhtiö, was founded in Southern Ostrobothnia in 1881 to be followed a year later by the regional Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura, which helped spread the youth association cause across the nation. Music was an important part of the activities and educational mission of the youth associations right from the beginning. The annual youth festivals became the most important event in the calendar of most youth associations. Late in the century, the first music festivals were also organized in conjunction with the youth festivals, based on the model provided by Kansanvalistusseura. A considerable share of the cultural activities in the province consisted of evening get-togethers and countless other events organized by a variety of associations. The increase in the amount of celebratory events resulted in the founding of more music societies to provide programing for the various celebrations. In the study the impact of organization on the local musical culture of Southern Ostrobothnia is looked from the perspective of two local music clubs, Ilmajoen torvisoittokunta and Isokyrön laulukunta, as well as more broadly on a province-wide level. Attention is paid to the contexts in which music was used and the changes in the repertoire brought on by the popular movements in question. The period being surveyed ends with the Russian revolution of 1905, after which the non-governmental organization field and the previously remarkably monolithic musical culture started to fragment.
  • Lukkari-Lohi, Aliisa (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Laulun tasosuoritusten arviointi toteutetaan lautakunta-arviointina, joka on tyypillinen musiikkioppilaitosten arvioinnin muoto. Tämän tutkielman tavoitteena on saada monipuolista laadullista tietoa laulun tasosuoritusten arviointikriteereistä ja lautakunta-arvioinnista arviointimuotona. Tutkielma valottaa arviointimuotoon liittyviä ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Teoriaosuus käsittelee arvioinnin lajeja ja tehtäviä, eettisiä periaatteita, sekä arvioinnin kehittymistä ja sen kehittämistä, musiikkiesityksen arviointia ja laulamisen eri osa-alueita. Teoriaosuus valaisee erilaisia oppimiskäsityksiä ja niiden vaikutusta arviointitapoihin. Tutkimuskysymykseni koskevat laulun arviointikriteereitä ja lautakunta-arviointia tasosuoritusten yhteydessä, sekä arvioinnin kehittämistarpeita ja kirjallisen kriteeristön julkaisemista. Auditointiraportti (2010) edellytti Sibelius-Akatemialta opiskelija-arvioinnin arviointikriteereiden pohdintaa ja läpinäkyvyyttä. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän laulun arvioinnin osalta. Tutkimustuloksia ovat laulun arviointikriteerit, jotka jaetaan seitsemään osioon: ääneen, tekniikkaan, ohjelmaan, musikaalisuuteen, artikulaatioon ja fonetiikkaan, taiteellisuuteen ja yleiskuvaan. Arviointikriteerit on myös laadittu jokaiselle tasosuoritustasolle erikseen. Lautakuntatyöskentelyn kehittymistä ja nykytoteutusta kuvataan. Ongelmakohtina nähdään arvioinnin jonkinasteinen subjektiivisuus, kollegan työn arvioiminen ja oppimiskäsitysten muutoksesta johtuvat ristiriidat arvioijien ajatusten ja arvioinnin institutionaalisen toteutuksen välillä. Lautakunta-arvioinnin kehittämisehdotuksia olivat ulkopuolisen arvioijan käyttö, arvioinnin ajankohdan pohdinta ja arvioinnin laadun pohdinta, mm. kirjallista arviointia lisäämällä. Kaikki tutkittavat ovat valmiita kirjallisten arviointikriteereiden julkaisemiseen, mikä lisäisi arvioinnin validiutta ja reliaabeliutta. Tasosuorituskäytäntö pohjautuu behavioristiseen oppimiskäsitykseen, mutta laulun lehtoreiden ajatukset ovat konstruktivistisia eli on tarve ottaa arvioinnissa huomion oppimiseen liittyviä asioita, joita nyt arviointimuoto ei mahdollista huomioon otettavaksi.