Browsing by Subject "legitimiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Klutas, Anni (Helsingfors universitet, 2016)
    In my thesis, I scrutinized the World Bank, OECD and UNICEF's aims to achieve legitimacy in Brazilian education policy by using knowledge-related governance strategies. In theoretizing the concept of legitimacy, I've employed perspectives from soft governance and knowledge governance. Thus, I was empirically interested in the question of which strategies international organizations (IOs) use to construe knowledge and 'truth' about Brazilian education, as well as how they rationalize and constitute meanings and essentiality of knowledge. My analytical angles to investigate knowledge governance are different strategies of quantification and comparison, so-called 'best practices', depolitization and acting as a spokesperson. The research is stemming from Foucauldian governance studies and is inspired by the triangle of knowledge, truth and power. I used discourse analytical analysis method with an understanding of discourse as a historical and cultural concept that displays, produces and re-produces different power relations. My method of analysis lies in between theory- and data-driven; on one hand, I used comprehension of knowledge governance and legitimacy in reading the data, on the other hand, the final theoretical perspective came to be as it is only after initial analysis. The data consisted of both interviews with the IOs and documents produced by the IOs. According to my study, there are seven different strategies of knowledge and truth governance. Those are capacity building, evidence-based policymaking, national sovereignty, public and local advocacy, external evaluator, global competition and numeric truth. The essential and intriguing part in those strategies is the positioning of oneself in relation to Brazil: knowledge is often produced either together, involving local actors, or clearly from outside, by performing as a neutral and distant expert. However, from perspective of governance studies, these positions are all different strategies of governance, which constitute the truth that serves also – or foremost? – IOs' own agendas. Therefore, I conclude the research in a discussion on how knowledge production could, at least in theory, become more democratic.
  • Lantto, Eero (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomen valtiolla on ollut 2000-luvulta lähtien demokratiapoliittinen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa suomalaista demokratiaa. Demokratiapolitiikalla on pyritty turvaamaan suomalaisen demokratian kansanvaltaisuus ja yleisesti ottaen vahvista-maan demokratian toteutumista. Tutkielma analysoi Suomen valtion demokratiapolitiikkaa Pierre Rosanvallonin demokratiateorian sekä Habermasin Offen systeemiteorioiden avulla, jolloin huomio kiinnittyy demokratiapolitiikan legitimiteettiulottuvuuteen eli sii-hen, miten ja minkälaista legitimiteettiä demokratiapolitiikalla tavoitellaan. Tutkimuksen aineistona on käytetty demokratiapolitiikan keskeisiä asiakirjoja. Tutkielman perusteella demokratiapolitiikassa on osaltaan kysymys demokraattisen legitimiteetin lujittamisesta. Perinteisen edus-tuksellisen demokratian vahvistaminen näkyy etenkin vaalien merkityksen korostamisena ja puolueiden aseman vahvistamisena poliittisen representaation kohteina. Demokratiaa varsinaisesti uudistavat lisäykset ovat erinäisiä vuorovaikutusmenetelmiä, joilla halutaan vakuuttaa kansalaiset hallitsijoiden responsiivisuudesta ja kiinnostuksesta hallittuja kohtaan vaaleista erillisenä toiminta-na, jolloin mahdollistuu monipuolisempi edustuksellinen demokratia. Demokratiapolitiikka hahmottelee uudenlaista hallitsemista, jonka periaatteet eroavat perinteisestä vaali-edustuksellisesta järjestelmästä siten, että kansalaisyhteiskunnan moninaiset intressit otetaan paremmin huomioon ja hallintoa pyritään tuomaan lähemmäksi kansalaisyhteiskuntaa. Suomen valtion demokratiapolitiikka pyrkii lujittamaan hallitsijoiden legitimiteettiä parantamalla edustuksellisen demokratian toimi-vuutta ja uskottavuutta ja näin saamaan kansalaiset jälleen osallistumaan enemmän sekä vaalien että demokratiapolitiikkaan kuuluvien erilaisten osallistuvan demokratian menetelmien kautta. Toisaalta demokratiapolitiikka tavoittelee myös uudenlaisia legitimiteetin muotoja, joita Rosanvallon kutsuu läheisyyslegitimiteetiksi ja refleksiivisyyslegitimiteetiksi. Suomen valtio tavoittelee siis perinteisen edustuksellisen järjestelmän aseman vahvistamista, mutta samalla se tavoittelee myös perinteistä edustuksellista järjestelmää vuorovaikutuksellisempaa demokratiaa, jossa legitimiteetin uudet muodot ovat tärkeitä.
  • Soisalon-Soininen, Janne (Helsingfors universitet, 2017)
    Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.
  • Sandelin, Marianne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Eräs tarkkanäköisimmistä niistä valistuksen kriitikoista, jotka uskoivat selkeään kausaaliseen ketjuun ulottuen valistuksesta aina Ranskan vallankumouksen lopun terroriin ja yhteiskuntarauhan järkkymiseen, oli eurooppalaisen konservatismin oppi-isänä pidetty savoijilainen Joseph de Maistre. Hän esitti vallankumouksen olevan Jumalan rangaistus valistuksen synneistä. Näin ollen valistus merkitsi hänelle pimeyttä, tuhoa ja vertaansa vailla olevaa pahuutta – valistusajattelijoiden korostaman järjen, valon ja edistyksen sijaan. Maistre on tyypillisesti nähty antimodernina konservatismin, vastavalistuksen ja vastavallankumouksellisuuden henkilöitymänä – dogmaattisena väkivaltaa ja yhteiskunnallista hierarkiaa ihannoivana ajattelijana sekä periksiantamattomana katolisen uskon ja monarkian puolestapuhujana. Viimeaikaisessa tutkimuksessa tällainen perinteinen kuva on kuitenkin kyseenalaistettu ja sen sijaan on korostettu Maistren ajattelun maltillisia, jopa moderneja piirteitä. Provokatiivisimmin Maistren moderniudesta puhuessa on tämän jopa esitetty ennakoineen 1900-luvun postmodernismia. Tutkielma käsittelee Maistren poliittista ajattelua. Lisäksi työ tarkastelee kysymystä siitä, miten Maistren poliittinen ajattelu sopii tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin näkemyksiin tämän väitetystä moderniudesta tai toisaalta sen vastakohdasta. Työn keskeiset alkuperäislähteet ovat kolme, aiheeni kannalta keskeisintä Maistren 1790-luvulla kirjoittamaa poleemista kirjoitusta. Niissä hän hyökkää paitsi Ranskan vallankumousta, myös sen taustalla hahmottamaa valistusta ja erityisesti sen poliittisia implikaatioita vastaan. Vaikka savoijilaisajattelijaa on tutkittu, ei hänen poliittista ajatteluaan ole systemaattisesti kartoitettu. Tämän työn tavoitteena onkin luoda tarkka ja perusteellinen syväanalyysi siitä, mistä Maistren poliittisessa ajattelussa oli pohjimmiltaan kysymys. Lisäksi tutkielma pyrkii hahmottamaan, mikä on Maistren potentiaalinen relevanssi nykyaikana leviävän konservatiivisen ja äärioikeistolaisen populismin suosion kasvussa ja sen syiden ymmärtämisessä. Tutkielmassa aihetta lähestytään tekstianalyysiä ja lähilukua hyödyntäen. Työn keskeinen ja edeltävään tutkimukseen nähden uusi teesi on se, että siinä missä viimeaikaisessa Maistren ajattelun maltillisuutta painottavassa tutkimuksessa on lähinnä korostettu tämän yllättävää samankaltaisuutta vasemmistoon ja postmodernisteihin, mitä tulee näkemyksiin historiasta tai järjen rajallisuudesta, voidaan tämän ajattelusta havaita yllättävästi myös poliittiselta sisällöltään pikemminkin vasemmistoon kuin konservatismiin tai vastavalistukseen tavallisesti yhdistettäviä argumentteja. Erityisesti Maistren näkemykset edustuksellisen demokratian puutteista ja kontrolloimattoman eliitin vallan vaaroista muistuttavat hämmästyttävän paljon niin Karl Marxin, Friedrich Engelsin kuin 1900-luvun eliittiteoreetikoiden ja 2000-luvulla radikaalidemokratiasta puhuneen Chantal Mouffenkin huomioita edustuksellisen demokratian ongelmakohdista. Lisäksi tutkimus esittää, että Maistren poliittista ajattelua määrittävä tekijä on dogmatistisen monarkian, katolisen uskon ja yhteiskunnallisen hierarkian itseisarvoisuuden puolustamisen sijaan pragmaattinen, poliittista realismia edustava pyrkimys turvata yhteiskuntarauha ja siten ihmisten onnellisuus. Vaikka tutkielmassa esitetään, ettei Maistrea voi rehellisyyden nimissä olla käsittelemättä muutoin kuin osana konservatiivista traditiota, osoitetaan siinä, ettei tämän ajattelu ole suinkaan itsestäänselvää. Lisäksi työ ehdottaa, että kenties Maistren ajattelun tutkiminen voisi myös tarjota paremman ymmärryksen vallitsevasta poliittisesta kahtiajaosta, jossa yhdellä puolella ovat ne, jotka vankasti luottavat, tai ainakin haluaisivat luottaa valistuksen optimismiin sekä liberaaleihin ideaaleihin – kun taas toisella puolella ne, jotka jakavat Maistren pessimistisen maailmankuvan ja kokevat, että valistuksen ja siitä kumpuavan liberalismin lupaukset jatkuvasti lisääntyvästä hyvinvoinnista ja onnellisuudesta ovat olleet silmänlumetta ja hyödyttäneet vain harvoja. Maistren katkera valistuskritiikki toimii myös varoittavana historiallisena esimerkkinä siitä, kuinka rajuja ja epätoivoisiakin reaktioita voi ilmetä, kun ihmisten todellisia pelkoja ja huolia ei oteta huomioon, mistä ajankohtainen esimerkki on nykyisten populististen liikkeiden suosio.
  • Kuisma, Päivi (2005)
    Tutkin käsityksiä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtävästä ja roolista sekä käsitysten mahdollista muuttumista yhteiskunnan ja viestintämaailman muutoksessa. Olen analysoinut sitä, millä tavalla ei-kaupallisen, julkisen palvelun viestintäkonsernin toimijat määrittelevät työnsä tarkoitusta globalisoituvassa, viestinnältään monipuolistuvassa ja taloudellista tehokkuutta korostavassa toimintaympäristössä. Olen itse yleisradiolainen ja tästä näkökulmasta huolestunut julkisen palvelun yleisradiotoiminnan toiminnanehtojen kapea-alaistumisesta. Tutkimukseni peruskysymys on, onko julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla olemassaolon oikeutusta uusmediaympäristössä ja kun on, niin millaisista aineksista legitimiteetti koostuu. Yhteiskunnalta ja median käyttäjiltä olemassaolon oikeutuksensa saava julkisen palvelun yleisradiotoiminta on joutunut ahtaalle niin ohjelmapoliittisesti kuin oman journalistisen itseymmärryksensä kautta. Monimediaisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa on yhä vaikeampaa perustella vanhoin, julkisen palvelun perinteestä kumpuavin ideologisin argumentein julkisen palvelun olemassaolon tarvetta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on jäljittää muutosta ja löytää legitimiteetille uusia ajatuksellisia perusteluja. Haen niitä julkisen palvelun toimijoiden omista käsityksistä. Tutkimusmenetelmänä käytän laadullista diskurssianalyysia, joka perustuu haastatteluaineistosta nouseviin ongelmanastteluihin ja teemoihin, mutta joka ytimeltään rakentuu tutkijan tulkinnoista. Analysoin julkisen palvelun olemassaoloon ja tehtävämääritykseen liittyvää muutosta journalistien, poliitikkojen ja viranhaltijoiden puheesta. Heidän puhetapansa on väline, tapa representoida julkista palvelua. Rakennan tutkimusaineistostani erilaisia julkisen palvelun olemassaoloon liittyviä puhetapoja eli diskursseja ja vertaan niitä keskenään. Puhetapoja vertaamalla pyrin osoittamaan, miten monimediaisuus ja monikulttuurisuus heijastuvat julkisen palvelun toimijoiden käsityksiin itsestään, journalistisista toimintavoista ja yleisöstä. Perinteinen, julkisen palvelun perinteisiin ja journalistien ammatilliseen ideologiaan rakentuva diskurssi asettaa vähiten muutosvaatimuksia itse julkiselle palvelulle. Puhetavassa uskotaan, että kansalliseen yhteisöllisyyteen perustuva poliittinen tahto takaa julkiselle palvelulle tulevaisuuden. Evoluutiodiskurssissa muutoshaasteet kohdistuvat julkisen palvelun toimijoiden kykyyn muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan niin, että julkinen palvelu pysyy houkuttelevana ja arvostettavana muuttuvilla mediamarkkinoilla. Yleisökeskeisessä diskurssissa muuttumisen keskiössä on julkisen palvelun toimijoiden suhde yleisöön, kansalaisiin. Julkinen palvelu on tässä diskurssissa aidosti kansalaisten omistuksessa ja käytössä oleva voimavara kaikkine välineineen ja toimintatapoineen. Keskeisimpiä lähteitä ovat olleet Mark Deuzen pohdinnat journalismin ja uusmedian välisestä suhteesta sekä Richard Collinsin yhteenvedot julkisuuskäsityksestä ja julkisen palvelun tilasta muuttuvassa mediaympäristössä.
  • Kupiainen, Joonas (2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä oikeutetun sodan tradition (just war tradition) kolmatta ja viimeistä osaa, jus post bellumia, teemoittelemalla sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta käyty nykyinen keskustelu keskeisiin aiheisiin. Teemoittelun tarkoitus on osaltaan selkeyttää jus post bellum -diskurssin laaja-alaista problematiikkaa tuomalla esille keskeiset kriteerit ja edellytykset, jotta voidaan puhua sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta. Työssä vastataan siten kysymykseen: mitkä ovat keskeiset teemat nykyisessä jus post bellum -keskustelussa? Tärkein työssä käytetty tutkimusaineisto on aihetta käsittelevät tutkimusartikkelit ja muu kirjallisuus (muiden muassa Brian Orendin ja Michael Walzerin). Sodan oikeudenmukaisen päättämisen problematiikka on perinteisesti jäänyt oikeutetun sodan tradition kahden ensimmäisen osan (jus ad bellum ja jus in bello) varjoon eikä konsensusta jus post bellumin sisällöstä ole. Koska nykymaailmassa yleistyvien konfliktien, kuten humanitaaristen interventioiden, päättäminen on osoittautunut ongelmalliseksi tehtäväksi, joka vaatii niin moraaliselta kuin oikeudelliselta sisällöltään tarkennuksia, on jus post bellum -keskustelu jälleen aktivoitunut tutkiakseen tätä problematiikkaa. Pirstaleisen jus post bellum -tradition kehittämiseksi, ja käytännöllisistä syistä, keskustelua on tarpeellista ja oikeutettua myös heijastella johonkin nykyiseen, akuuttiin konfliktiin. Tästä syystä tutkimuksessa esiteltyjen jus post bellum -diskurssin teemojen alla käydyssä keskustelussa esiintyy myös heijastuksia Irakiin. Keskeiset jus post bellum -diskurssin teemat, jotka ovat loogisesti nousseet aiheesta käydystä keskustelusta, johon tässä tutkimuksessa on perehdytty, ovat seuraavat: 1) vaatimus legitimiteetistä, 2) vaatimus syyllisten asettamisesta oikeuden eteen ja turvatumman valtion rakentamisesta, 3) vaatimus oikeudenmukaisesta vetäytymisestä, ja diskurssin kokoavana teemana, 4) vaatimus paremmasta status quosta. Teemojen alla käsitellään, analysoidaan ja myös vertaillaan keskeisten jus post bellum -teoreetikkojen ajatuksia ja määritelmiä jus post bellumista. Tätä tutkimuksen päälukua pohjustetaan esittelemällä jus post bellum -perinteen asema oikeutetun sodan traditiossa ja maailmanpolitiikan tutkimuksessa, diskurssiin kohdistettu kritiikki sekä taustoitetaan teemoissa esille nouseva Irakin konflikti. Teemojen käsittelyn jälkeen pohditaan myös diskurssin asemaa ja kehitysnäkymiä maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden rajapinnassa. Tutkimuksen päätelmissä todettiin, että jus post bellumista käyty nykyinen keskustelu asettui loogisesti tutkimuksessa esiteltyjen keskeisten teemojen alle, eikä keskeisiä sisältöjä jäänyt näiden ulkopuolelle. Lisäksi todettiin, että jus post bellumin käsitteellinen kehittäminen vaatii laajempaa peilaamista vallitseviin konflikteihin, kuten Irakiin sotaan, sekä rakentavaa vuoropuhelua maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksen välillä.
  • Koski, Sinikka (2000)
    The study consists of a case study in squatter camp communities in Cato Manor, Durban, South Africa, in the context of democratization. The case study was conducted through participant observation and twelve in-depth interviews among the local leadership in May - August 1998. The interviewees were chosen to represent the community opinions on the basis of brief pilot interviews. The aim was to gather first- hand, detailed information on the political attitudes, opinions, culture, behaviour, and local order in previously disenfranchised, but still economically and socially marginalized communities. The research examined the impact of legitimacy in a democratic consolidation process. The theoretical framework was the recent democratization theories of transitiology and consolidology. The main concept was legitimacy, which was analyzed through three clusters: types of political participation, local and regional security order, and the redefined role of the African state. Each cluster contains elements of the legitimization from above and from below. The results of the field research conclude that the culture of resistance and undemocratic, violent modes of participation are still part of the political culture in socio-economically deprived communities in South Africa. Democratic ways to participate are practiced, but the potential for violence, revenge, and distrust towards authorities dominate the patterns of participation. Democracy is closely linked to the socio-economic rights, but more importantly to human dignity and other non-material values. Community democracy was strong and communities had their own dispute mechanism and marshal system. Violence was perceived as a threat to personal security only in its most extreme forms, while everyday crime and instability were mostly tolerated, rejected, or denied. The national government enjoyed high levels of legitimacy and was uncriticized. The local authorities had low levels of legitimacy. Horizontal legitimacy was high among the residents and towards the new invaders, even though invasions often stopped the development plans in the area. Based on the case study was created a new concept, participation through community leaders and gatekeepers. This concept describes the political participation of the people at the grass-roots level, where the local leadership provides information, interpretations, and political strategies for a group of people. Also a continuum was defined for different types of participation, where one pole covers undemocratic, violent, and delegitimizating political participation, another pole democratic, peaceful, and legitimizing political participation.
  • Mäkelä, Emmi (2015)
    Vuonna 2004 Oranssiksi vallankumoukseksi ja loppuvuodesta 2013 Euromaidaniksi nimettyjen, Ukrainan kansallisen politiikan kriisiin vieneiden prosessien ytimessä oli kysymys valtion tulevaisuuden kansainvälisestä suunnasta joko kohti länttä tai historiaa myötäilevää Venäjää. Vaikka protestit käynnistyivät Ukrainan valtion rajojen sisäpuolella pääkaupunki Kiovan itsenäisyydenaukiolla ja poliittista oppositiota kannattaneiden protestoijien toimesta, niiden aikana Venäjä presidentti Vladimir Putinin johdolla omaksui voimakkaan roolin tapahtumien kulun ohjailijana. Kriisit olivat tuoneet Ukrainan ja Venäjän välisen tiiviin sekä kauas historiaan ulottuvan suhteen risteyskohtaan ja kiinnittääkseen Ukrainan takaisin valtapiiriinsä, Putin niin retoriikassaan kuin konkreettisissa toimissaan ylitti Ukrainan valtion kansalliset rajat. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena on Putinin Oranssin vallankumouksen ja Euromaidan -protestien aikainen Ukrainaa käsittelevä retoriikka, joka sijoittuu Venäjän kansallis- ja kulttuuri-identiteettiä heijastavaan messianismin kontekstiin. Tutkielman teoreettisena perustana on näkemys jo 1400-luvulla konstruoituneesta valtion tavasta nähdä itsensä messiaana, jonka erityiset ominaisuudet perustelisivat Venäjän johtoroolia suhteessa muihin valtioihin: perinteiden ja konservatiivisten arvojen edustajana Venäjä on esittänyt ulkopoliittisilla interventioillaan pelastavansa muut valtiot yhteiskuntien tuholta. Ennen kaikkea messianismi on toiminut valtion johta-jille poliittisten toimien oikeuttajana ja legitimoijana. Tutkielmassa pyrkimyksenä on selvittää nousevatko messianismin mukaiset teemat esiin Putinin Ukrainaa käsittelevissä puheissa ja noudattaako Putinin ulkopoliittisista toimista käyttämät perustelut messianismin mukaista ajattelumallia. Tutkielman lähtökohtana on näkemys messianismista perustavanlaatuisena osana venäläistä identiteettiä ja kulttuuria, joka selittäisi sitä, miksi poliittisten johtajien on ollut mahdollista tukeutua kansalaisyhteiskuntaan suurvaltaa tavoittelevien intressien kohdalla. Tutkielma sisältää ensin katsauksen historiaan, messianismin mukaisen ajattelutavan muotoutumiseen - aina sen juurista tähän päivään saakka. Messianismin erityinen piirre on ollut sen jatkuvuus: vuosikymmenet, poliittinen ilmapiiri ja valtiota johtajat ovat kaikki määritelleet Venäjälle erilaista asemaa ja tehtävää maailmassa, mutta voimakas näkemys valtion sijoittumisesta johto-rooliin on säilynyt läpi aikojen. Venäjä on messiaana nähnyt imperialistisen ulkopolitiikkansa perusteltuna, jopa välttämättömyytenä. Tutkielma ei kuitenkaan keskity selittämään messianismin syntyä tai sen kehittymistä, vaan suhtautuu näkemykseen tapana perustella ulkopolitiikkaa historiaa ja kulttuuria hyväksikäyttämällä. Tutkielmassa messianismi on toiminnan logiikka, jossa muun valtion esittäminen Venäjän erityislaatuisuutta tarvitsevana toimii ratkaisevana poliittisten toimien oikeuttamiseksi. Tutkimuksen tieteenfilosofia rakentuu sosiaalisesta konstruktionismista ja erityisesti tekstiaineiston käsittelyyn soveltuvasta diskurssianalyysistä. Näitä täydentämään tutkielman metodi nojautuu tarkemmin nk. kriittisen geopolitiikan tutkimukseen ja siinä muun muassa suomalaisen tutkijan Sami Moision johtamaan kamppailututkimuksen teoriaa. Moisio suhtautuu diskursseihin ja puheeseen vallankäyttönä, kamppailuna oikeudesta määritellä valtioiden geopoliittista sijoittumista ja lopulta poliittisen ylivallan saavuttamisesta. Tutkielmassa messianismin mukainen puhe muodostaa poliittisten intressien saavuttamisen välineen, jolla Putin pyrki voittamaan Ukrainan puolelleen ja estämään valtion lipumisen lännen valtapiiriin. Vuonna 2004 konkreettisina panoksina olivat NATO-jäsenyys tai jäsenyys Venäjän ajamassa Euraasian talousyhteisössä, vuonna 2013 Eu:n tarjoama assosiaatiosopimus tai Putinin ojentama jäsenkirja perusteilla olleeseen Euraasian Unioniin. Geopoliittisessa kamppailussa sekä messianismissa valtion identiteetti määrittyy toiseuden kautta noudattaen ’me’ ja ’muut’ -asetelmaa ja luomalla vaikutelman uhkien olemassaolosta. Myös Putinin puheessa uhkat nousivat merkittävään asemaan ja kuva Ukrainasta piirtyi lännen ja Yhdysvaltojen peilinä. Kahden Ukrainan eri vuosikymmeneninä tapahtuneiden poliittisten prosessien valikoituminen tutkielman kohteeksi selittyy niiden samankaltaisuudella Venäjän näkökulmasta. Tapahtumat loivat Venäjälle uhan Ukrainan menettämisestä lännen valtapiiriin, samalla kyseenalaistaen valtion suurvalta-roolia. Tutkielman tutkimuskysymys pureutuu reaalipoliittisiin tapahtumiin ja poliittiseen valtapeliin, mutta messianismin konstruktrion myötä koskettaa abstraktimpia, venäläiseen historiaan, maailmankuvaan ja politiikkaan olennaisesti kuuluvia elementtejä. Vallankumouksen vaiheet ja prosessit huomioiden aineistokatsaus sijoittuu 27.09.2004–26.12.2004 sekä 21.11.2013–18.3.2014 välisille ajanjaksoille. Aineistona tutkielmassa toimivat Venäjän Federaation presidentin virallisilta sivuilta kerätyt Putinin puheet, lehtiartikkelit, lehdistötiedotteet sekä viralliset hallinnon dokumentit.
  • Kulonen, Minna (1999)
    The thesis focuses on the sociopolitical value promotion by the multinational corporations, which according to the recent research has increased during 1990's. The phenomena is analysed with the help of the concept of 'moral markets', which refers to the continual flux of the contemporary moral values. The moral values are created and enhanced by the actors at the moral markets. The study is the so called pilot study on the phenomena, which has just begun to develop and of which there exists only minimal previous research. The aim of the thesis is to systematically analyse the value promotion of the corporations and the actors and elements related to the phenomena. The system theory, which emphasises the relationship between the organisation and the external environment, is used as a contextual theory. It has been used as a basis in order to form more specific model on the functions of 'the moral markets' and the power hierarchy behind it. The theory of legitimation of power by David Beetham forms the main theory of the study. The thesis is a case study, in which is used both quantitative content analysis and qualitative text analysis. The case corporations are Shell, Nestlé, McDonald's and Nike, which have been and still are on the boycott. The quantitative analysis pointed out that the promotion of values was both relatively extensive and intensive in three of the four case corporations. Also the so called boycott values were in a central position in three of the four cases, which may seem to indicate that boycotts are one essential reason for the value promotion of the case corporations. From the results of the quantitative analysis there was formed the following value promotion profiles: boycott-centric activity (Shell and Nike), 2) symbolic surplus value -centric activity (McDonald's) and 3) boycott-centric passivity (Nestlé). According to the analysis it seems to be that both Shell and Nike are actively involved in the value creation at the moral markets. Also McDonald's seems to participate in the functions of the moral markets. However, in the case of McDonald's the symbolic surplus values and core values seem to be used to direct the attention away from the actual boycotts and its consequences. In the case of Nestlé the corporation is more passive and defensive when regarding the value promotion. Also the legitimation of the corporation is mainly practised by the means of reactive form of control as the legislation and government intervention. The most important sources of the study are the web sites of the case corporations. The other sources of the study are both socio-scientific and economical reviews, journals and books. The material has been achieved also through the Internet.
  • Bask, Anna (2008)
    Pro gradu -työni tutkii Uruguayn ja Argentiinan välisestä sellutehdaskiistaa (2005-). Tässä tutkimuksessa kiistaa on tarkasteltu maiden välisellä tasolla. Tarkoituksenani on ollut selvittää, mitkä kaikki tekijät vaikuttivat Argentiinan hallituksen jyrkkään kantaan koskien sellutehdashanketta Uruguayn ja Argentiinan rajalla. Tärkeimmät lähteeni koostuvat Argentiinassa, Uruguayssa ja Suomessa tehdyistä asiantuntijahaastatteluista sekä aiheesta kirjoitetuista analyyseistä. Lisäksi olen käyttänyt tutkimuksessani valtakunnallisten lehtien julkaisemia artikkeleita sekä presidentti Néstor Kirchnerin puheita. Analyysini osoittaa, Argentiinan hallituksen toiminta sellukiistassa ei selity pelkällä poliittisella opportunismilla. Maan linja voidaan lisäksi nähdä seurauksena Argentiinan poliittisesta kulttuurista, Uruguay-kuvasta, institutionaalisesta heikkoudesta ja presidenttikeskeisestä järjestelmästä. Nämä seikat pääsivät vaikuttamaan Argentiinan politiikkaan talouskriisin (2001–02) luomissa olosuhteissa, joita leimasi voimakas legitimiteettikriisi ja kansallisen identiteetin uudelleen rakentaminen. Talouskriisin seurauksena johtajia syytettiin välinpitämättömyydestä, heidän erottamistaan vaadittiin kaduilla ja koko poliittisen järjestelmän hyväksyttävyys asetettiin kyseenalaiseksi. Päättäjät pyrkivät osoittamaan tarpeellisuutensa ottamalla voimakkaasti kantaa päivänpoliittisiin kysymyksiin. Samalla Kirchner näki mahdollisuuden muokata tehdaskiistasta kansallinen kysymys. Tällöin sitä käytettiin myös korjaamaan talouskriisin aiheuttamaa säröä argentiinalaisten itsetunnossa. Tehdaskiistaa selittää keskeisesti myös Argentiinan historiakäsitys. Maa mieltää itsensä itseoikeutetuksi johtovaltioksi latinalaisessa Amerikassa. Uruguaylla on yhteinen siirtomaamenneisyys Argentiinan kanssa, ja se katsotaan yhdeksi sen maakunnista ja hieman keinotekoiseksi valtioksi. Tehdaskiistaa on siksi pidetty maan sisäisenä alueellisena konfliktina, jonka selvittämistä ei ole kiirehditty. Lisäksi hallituksen toimia kiistassa selittävät maan instituutioiden heikkous ja laajalle levinnyt korruptio. Argentiinalle on luonteenomaista elää jatkuvassa vaalikamppailussa, mikä saa poliitikot tavoittelemaan lyhyen aikavälin hyötyjä. Entre Ríosin osavaltion kuvernöörin populistiset kannanotot tehdaskiistaan takasivat peronistien alueellisen vaalivoiton. Presidentinvaaleissa voittajaksi tuli Néstorin vaimo. Tämän lisäksi sellukiista osoittautui Kirchnerille oivaksi välineeksi saada oma puolue hallintaan. Vähäinen luottamus instituutioihin näkyy selkeästi epäluulossa niin Botniaa kuin Uruguaytakin kohtaan. Linjaa selittävät myös Kirchnerin poliittinen tyyli ja henkilökohtaiset kokemukset. Toimiessaan 1990-luvulla Santa Cruzin maakunnan kuvernöörinä hän puolusti aluettaan niin Chileä kuin Argentiinan hallitustakin vastaan maiden välisen rajasopimuksen ratifioinnissa. Myös tehdaskiista on luonteeltaan vahvasti paikallinen. Tukiessaan Gualeguaychún väestöä Kirchner vahvisti omaa identiteettiään. Samalla hän näyttäytyi vahvana johtajana ja pyrki samalla kääntämään huomiota pois maan muista ongelmista.
  • Vilen, Outi (2001)
    Politiikan legitimiteettiä tarkasteleva tutkimus on toteutettu sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehyksessä. Sosiaaliset representaatiot ovat sosiaalisesti jaettuja arkiajattelun tapoja, tai arkiteorioita, jotka ohjaavat ajatteluamme ja vuorovaikutustamme. Sosiaalisia representaatioita muodostetaan vaikeista tai tuntemattomista asioista vertaamalla niitä asioihin, jotka tunnemme, ja luokittamalla ne suhteessa aiempiin käsityksiimme, "ankkuroimalla" ne sosiaalisesti jaettuun käsitemaailmaamme. Sosiaalinen representaatio voi myös objektivoitua, jolloin se saa kuvallisen sisällön. Sosiaalisten representaatioiden tutkimuksessa voidaan erottaa kaksi päälinjaa. Toisaalta tutkitaan representaatioiden rakennetta, toisaalta ollaan kiinnostuneita yhteisesti jaetun tietomme ankkuroitumisprosessista ja positioitumisestamme suhteessa sosiaaliseen representaatioon. Muita tutkimuksen kohteita ovat kuvallisuus sekä kommunikoinnin rooli sosiaalisen representaation muodostuksessa ja kehityksessä. Edustuksellisen demokratiamme, poliittisen järjestelmämme moitteeton toiminta edellyttää, että kansalaiset hyväksyvät sen ja antavat oikeutuksen sen vallalle. Legitimiteetin käsite voidaan tutkimusta varten jäsentää eri ulottuvuuksiin. Tässä tutkimuksessa käytetty jaottelu on 1. kansalaispätevyys, 2. politiikan käytännön toimivuus 3. politiikan periaattellinen toimivuus 4. politiikan responsiivisuus sekä 5. politiikan moraali. Jäsentelyä hyväksi käyttäen on muodostettu myös tutkimuskysymykset, jotka ovat: Millainen on politiikan legitimiteetin sosiaalinen representaatio ? Millaisia käsityksiä ihmisillä on tavallisten kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ? Miten ihmiset uskovat polltiikan kykyyn arkipäivän ongelmanratkaisijana? Millaisia käsitykset ovat koskien demokraattisen järjestelmän yleisiä toimintaperiaatteita ? Millaisia käsityksiä ihmisllä on poliitikoista ja heidän toimintakentästään ? Miten ihmiset hahmottavat poliitikon velvollisuudet ja vastuun ? Näitä kysymyksiä on tarkasteltu suhteessa ihmisten koulutukseen, yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen sekä sukupuoleen. Tutkimuksen aineistona on osa Anna-Maija Pirttilä-Backmanin laajaa haastattelu- ja kyselytutkimusta, jossa on tarkasteltu suomalaisten asiantuntijoihin ja tietoon liittyviä käsityksiä. Tässä tutkimuksessa on kvalitatiivisin menetelmin analysoitu 33 ei koulutus- ja aktiivisuustaustaista henkilöä koskien heidän käsityksiään edellä mainituista legitimiteetin ulottuvuuksista. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että suomalaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa politiikan legitimiteetin sosiaalinen representaatio on konsensuaalinen, mutta se positioituu eri tavoin riippuen ihmisten yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja heidän kansalaispätevyydestään.
  • Hämäläinen, Saara (2008)
    Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan äänestysmekanismien manipuloitumattomuutta. Aluksi käsitellään sitä, milloin manipulaatio on mielekäs käsite ja milloin taas ei, sekä sitä, milloin äänestysmekanismi on manipuloitumaton ja milloin ei. Lopuksi arvioidaan, missä suhteessa äänestysmekanismin manipuloitumattomuus on toivottava ja missä suhteessa ei-toivottava ominaisuus. Äänestysmekanismi on manipuloitumaton, jos kaikkien äänestäjien kannattaa aina äänestää rehellisesti. Äänestäjä äänestää rehellisesti, jos hänen äänestysstrategiansa vastaa hänen preferenssejään; muuten hän äänestää epärehellisesti tai strategisesti. Manipulaation havaitaan olevan mielekäs käsite, jos äänestäjän preferenssit ovat yksikäsitteiset sekä jos preferenssien ja äänestysstrategioiden vastaavuus on määritelty. Preferenssien manipulaatio ja preferenssien muodostus voivatkin helposti sekoittua toisiinsa. Kuten Gibbard-Satterthwaiten lause osoittaa, äänestysmekanismit ovat manipuloitumattomia vain erikoistapauksissa. Myös Arrow’n lause voidaan tulkita nimenomaan manipuloitumattomuutta koskevaksi mahdottomuuslauseeksi ja epämuodollisesti ekvivalentiksi Gibbard-Satterthwaiten lauseen kanssa. Manipuloitumattomia äänestysmekanismeja voidaan kuitenkin muodostaa eräissä tapauksissa, joissa käytetään tulonsiirtoja tai joissa äänestystilanne on joko riittävän yksinkertainen tai monimutkainen. Jackson (2003) ja Taylor (2005) ovat keskeiset lähteet, kun tarkastellaan äänestysmekanismeja, joita mahdottomuustulokset eivät koske. Äänestysmekanismin manipuloitumattomuutta on tavattu pitää toivottavana ominaisuutena, joka liittyy mekanismin avulla tehtyjen päätösten legitimiteettiin ja tehokkuuteen. Harvat lähteet kuitenkaan käsittelevät perusteellisesti sitä, miksi äänestysmekanismin olisi hyvä olla manipuloitumaton. Manipulaation puolesta ja sitä vastaan esitetyt kommentit voidaan kuitenkin tiivistää rehellisyysargumentiksi ja läpinäkyvyysargumentiksi sekä eräiksi huomioiksi, jotka koskevat äänestysmekanismien ja kannustinmekanismien pääosin legitimiteettiin ja tehokkuuteen liittyviä ominaisuuksia. Argumenttien tärkein lähde on Dowding ja van Hees (2007). Manipulaatio liittyy erityisesti valintarajoitteiden huomioonottamiseen eli omien preferenssien sopeuttamiseen muiden preferensseihin, mikä voi olla keskeistä tehokkaiden päätösten tekemiseksi. Manipulaatio tuottaa samalla demokratian kannalta suotuisia kannustimia ottaa selvää ja vaikuttaa muiden preferensseihin ja arvioida uudelleen omia preferenssejään. Vaikka tietävän on helpompi manipuloida kuin tietämättömän, jokaisella on kuitenkin yhtä monta ääntä, joilla manipuloida äänestyspäätöstä, kunhan äänestysmekanismi on anonyymi. Lisäksi äänestäjät jättänevät manipuloimatta, jos eivät tiedä, johtaisiko rehellinen äänestäminen kuitenkin parhaaseen päätökseen. Rehellinen äänestäminen saattaa silti altistaa äänestäjät asialistan manipulaatiolle.
  • Kumpunen, Raakel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassa ”Riippumattoman organisaation luotettavuus, Valtiontalouden tarkastusviraston luotettavuuden tarkastelua standardien perspektiivistä” tutkitaan Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) luotettavuutta viraston sidosryhmien näkökulmasta. Sidosryhmiä ovat Eduskunta, valtionhallinto, media ja kansalaiset. Tutkielmassa selvitetään, kuinka luotettavana VTV:n sidosryhmät pitävät organisaatiota. Lisäksi selvitetään, onko sidosryhmien välillä eroja suhtautumisessa tarkastusvirastoon. Luotettavuuden tarkastelussa hyödynnetään luottamusta ja riippumattomia organisaatioita käsittelevää teoriakirjallisuutta. Todetaan, että suomalaisessa kulttuurissa vallitsee vahva luottamus valtion instituutioihin, ja että myös VTV hyötyy todennäköisesti tästä luottamuksesta. Lisäksi luotettavan tarkastusviraston toiminnan vaatimuksia etsitään kansainvälisestä tarkastusorganisaatioiden standardikokoelmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan teoriakirjallisuuden esittämien luottamuksen perusteiden relevanssia VTV:n kannalta. Luottamuksen tutkimiseksi työssä yhdistetään standardien vaatimukset ja luottamusta käsittelevä teoriakirjallisuus temaattisiksi kokonaisuuksiksi: riippumattomuus, uskottavuus, pätevyys ja tilivelvollisuus. Tutkielman empiirisessä osassa VTV:n toimintaa tarkastellaan näiden teemojen pohjalta. Työn aineistona toimivat VTV:n vuonna 2013 toteuttaman survey-muotoisen mainetutkimuksen aineisto, sekä kesällä 2018 kerätty haastatteluaineisto. Tutkielmassa VTV:n luotettavuutta tarkastellaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin metodein. Kvantitatiivisen osan aineistona toimii aineiston muodon vuoksi kuvaileva tilastollinen analyysi. Kvalitatiivisessa osassa työn metodi on sisällönanalyysi. Tutkielman perusteella VTV on sidosryhmiensä näkökulmasta luotettava. Kvantitatiivisen analyysin perusteella sidosryhmät arvioivat VTV:n melko luotettavaksi. Kvalitatiivisen analyysin perusteella VTV on erittäin luotettava. Tutkimuksessa havaitaan että sidosryhmien välillä on eroja suhtautumisessa VTV:hen. Kvantitatiivisen analyysin perusteella Eduskunta suhtautuu virastoon positiivisemmin kuin valtionhallinto, ja valtionhallinto positiivisemmin kuin media. Kansalaisten suhtautumista ei voida aineiston perusteella tutkia. Haastattelujen avulla syvennytään eroon Eduskunnan ja valtionhallinnon välillä. Analyysin perusteella erot vastauksissa johtuvat vastaajien erilaisista rooleista ja näkökulmista. Luottamuksen tekijät toteutuvat tutkimuksessa vaihtelevalla tasolla. VTV:n luotettavuutta voidaan siitä huolimatta pitää korkeana. Havainnon perusteella voidaan arvioida, että tutkimukseen valitut teemat eivät ole riittävän kattavia luottamuksen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Lisäksi teemojen välillä vaikuttaa vallitsevan hierarkia. Riippumattomuus vaikuttaa olevan VTV:n kohdalla tärkein ja parhaiten toteutuva luottamuksen tekijä. Tilivelvollisuus toteutuu tutkimuksen perusteella vaihtelevasti, mutta sen ei nähdä vaikuttavan luottamukseen. Lisäksi tutkimuksen aikana vahvistuu käsitys luottamuksen institutionalisoitumisesta, jonka seurauksena sidosryhmät luottavat VTV:hen tuntematta sitä kovinkaan hyvin.
  • Gebhard, Elisa Sisko Gabriela (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalista toimilupaa (social license to operate, SLO), joka on etenkin kaivosalan toimijoiden hyödyntämä työkalu sosiaalisen vastuullisuuden arviointiin. Tällä ympäristöoikeudellisella käsitteellä kuvataan paikallisyhteisön suhtautumista sen lähialueella toteutettavaan hankkeeseen. Sillä on yhteys legitimiteettiin ja siihen, missä määrin ja millaisin mittapuin luonnonvarojen käyttäminen voi saavuttaa yleisön hyväksynnän. Sosiaalinen toimilupa ei ole hallinnollinen lupa, eikä sillä siten ole vahvaa institutionaalista asemaa Suomen oikeusjärjestyksessä. Näin ollen se on pikemminkin syytä nähdä yrityksen sidosryhmäsuhteissa vaikuttavana itsesääntelynä kuin tavallisena lupana tai vakiintuneena oikeudellisena käytäntönä, jonka säätäjänä toimii ennalta määrätty taho ja jota esimerkiksi kaivosyhtiöt noudattavat sanktioiden uhalla. Kyseessä on ympäristöoikeudelle tyypillinen, abstraktimpi sääntelyinstrumentti, jonka tosiasiallisten vaikutusten tarkastelu hyödyttää sen yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamista ja voi mahdollistaa myös sen lähialueelle sijoittuvan sääntelyn kehittämisen. Hyvää hallintoa koskevat normit, ympäristönsuojelusäännökset sekä esimerkiksi vakiintuneet oikeusperiaatteet luovat raamit yritystoiminnan vastuullisuudelle. Sidosryhmien vaatimukset menevät kuitenkin usein pidemmälle kuin säädännäinen oikeus ja formaalien lupamenettelyiden edellyttämä vähimmäistaso. Jotta sosiaalisen toimiluvan vaikuttavuutta voitaisiin arvioida, tutkielmassa käsitellään myös yleisempää keskustelua yritysvastuusta sekä kaivostoimintaan kohdistuvista odotuksista sosiaalisen vastuullisuuden osalta. Sosiaalinen toimilupa linkittyy myös rahoittajien tarpeisiin saada tietoa vastuullisuusteemoista riskianalyysejään varten. Tutkielmassa käsitellään kysymystä rahoittajan ja paikallisyhteisön välisestä suhteesta. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, millaisia rakenteita rahoittajilla on käytössään sosiaalisen vastuun arvioinnissa ja miten niitä hyödynnetään suhteessa paikallisyhteisöihin. Tutkielman aihepiiriä tarkastellaan sääntelytutkimuksen näkökulmasta. Sääntelytutkimuksessa kyse on sääntelyn tavoitteiden toteutumisen ja vaikutusten arvioinnista. Aihetta käsitellään oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten, yritysten yhteiskuntavastuuta ja kaivosalaa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ja tavoitteiden sekä rahoittajan näkökulman kautta. Lähteenä käytetään myös kolmen asiantuntijan teemahaastatteluita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko sosiaalinen toimilupa konseptina tehokas täyttämään sille asetetut tavoitteet ja tukevatko rakenteet Suomessa yritysrahoituksen suuntaamista sosiaalisesti kestävällä tavalla.
  • Niemi, Eetu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uudenlaiset sopimusperustaiset suunnittelun tavat ovat nousseet 2000-luvun aikana osaksi suomalaista hallinto- ja suunnittelutoimintaa. Uudet suunnittelun tavat ovat nostaneet esiin kysymyksiä sopimusperustaisen suunnittelun demokraattisesta legitimiteetistä eli kansanvallan mukaisesta hyväksyttävyydestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelen sopimusperustaisen suunnittelun legitimiteetin ongelmia ja mahdollisuuksia strategisen kaupunkiseutusuunnittelun kontekstissa. Mistä riippuu se, onko uusissa toimintatavoissa demokraattisen legitimiteetin ongelmaa? Tutkimukseni tuottaa tietoa niistä tavoista, joilla relationaalinen legitimiteetti muodostuu uusien hallinnon toimintatapojen tapauksessa. Analyysini mahdollistaa esimerkiksi niiden päätöksenteon ja suunnittelun legitimiteettiä koskevien periaatteiden kriittisen tarkastelun, joihin nykyisenkaltaista sopimusperustaista kaupunkiseutusuunnittelua tehtäessä sitoudutaan. Valtion, kaupunkien ja kuntien välinen MAL-suunnittelutoiminta ja sitä ympäröivä keskustelu tarjoaa lähestymispisteen sopimusperustaisen suunnittelun legitimiteetin analyysille. Käsittelen sopimusperustaisen MALsuunnittelun legitimiteettiä tukeutuen teorioihin demokraattisuudesta ja osallistumisesta. Analyysini mukaan MAL-suunnittelu edustaa institutionaalisen kontrollin ja episteemisen realismin arvoja. Johtopäätöksenä esitän tulkintani legitimiteetin relationaalisesta muodostumisesta MAL-suunnittelussa. Uusien hallinnon innovaatioiden hyväksyttävyys ja tehokkuus riippuvat toimintatavan suhteesta muihin hallinnon osiin ja oikeuttavan yleisön arvoista. Jaettujen näkemisen tapojen kiinnittyminen osaksi instituutioiden käytäntöjä ja poliittista kulttuuria ovat keskeisessä osassa paremman legitimiteetin rakentumiselle sopimusperustaiselle suunnittelulle. MALsuunnittelun kannalta keskeinen imaginaari on toiminnallinen kaupunkiseutu suunnittelun, hallinnon, elämisen ja talouden tilallisena yksikkönä.
  • Bui, Lily (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma pyrkii tutkimaan vuoden 2017 lopulla toteutetun kiertotalouskampanjan strategista viestintää. Kampanjassa oli 15 yhteistyötahoa, josta päädyttiin tutkimaan Neste Oyj:n, suomalaisen polttoaineyhtiön viestintää kampanjaan liittyen. Tavoitteena on hahmottaa, millaisia strategisia viestejä Neste Oyj pyrki välittämään Kinkkutempun kautta ja kuinka näillä strategisilla viesteillä pyrittiin vahvistamaan legitimiteettiä. Tutkielmassa määritellään avainkäsitteinä yhteiskuntavastuun ja legitimiteetin käsitteet. Legitimiteetin eri ulottuvuudet, pragmaattinen, moraalinen ja kognitiivinen, määritellään Marc Suchmanin kehittämään teoriaan nojaten. Tutkimusta varten on kerätty kaikki Neste Oyj:n sosiaalisen median julkaisut, jotka on julkaistu kampanja-aikana 15.11.2017–31.1.2018 ja sisältävät tunnisteen #kinkku-temppu tai #hamtrick, tai sanan kinkkutemppu tai hamtrick. Tutkimusaineistoon sisällytettiin myös kampanjan toteutuksesta vastanneen viestintätoimisto Milttonin ylläpitämä Kinkkutempun oma Facebook-sivu. Sosiaalisesta mediasta kerättyä aineistoa täydentää Suomen viiden kokonaista-voittavuudeltaan suurimman lehden verkkouutiset sekä Yleisradion verkkouutiset, jotka on julkaistu kampanja-aikana ja löytyivät kyseisiltä verkkouutissivustoilta hakusanalla kinkku-temppu. Aineistoa analysoitiin kehysanalyysin avulla, jossa nojataan muun muassa Erwin Goffmanin kehysteoriaan. Tutkielman keskeisiä tuloksia on, että Neste Oyj pyrkii kehystämään kiertotalouskampanjan itselleen edullisella tavalla. Vaikka Neste Oyj ei saa taloudellista voittoa kampanjasta, se pystyy strategisella viestinällään luomaan maine-etuja ja vahvistamaan legitimiteettiään vastuullisena yrityksenä.
  • Kaartokangas, Eeva (1999)
    Tutkielmassa on tarkoitus selvittää millainen vaikutus Viron poliittisella kulttuurilla on Viron venäjänkielistä vähemmistöä kohtaan harjoitettavaan kansalaisuuspolitiikkaan. Viron venäjänkielinen vähemmistö on melko suuri (noin 30% Viron väestöstä), ja suurin osa siitä on ilman mitään kansalaisuutta. Kansalaisuuden puuttuminen rajoittaa heidän kansalaisuusoikeuksiaan sekä aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta ja käytännön ongelmia. Poliittisen kulttuurin vaikutus kansalaisuuspolitiikkaan tulisi voida pelkistää myös teoreettiseksi malliksi. Selittävänä tekijänä käytettävää poliittista kulttuuria kuvataan kolmesta eri näkökulmasta: menneisyyden eli kommunistisen taustan vaikutus; tulevaisuuden tavoitteet eli demokratiakehitys; ja kansallinen identiteetti, joka virolaisilla muodostuu lähinnä suhteessa venäläisiin ja muihin venäjänkielisiin. Poliittisen kulttuurin kuvaamiseen on tarkoitus käyttää lähteinä survey-tyyppisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu mm. virolaisten suhtautumista politiikkaan ja yhteiskuntaan. Toisena menetelmänä tutkielmassa on lehdistöseuranta, jonka käyttö painottuu tutkielman loppupuolelle. Viron poliittisen kulttuuriin tärkeimmiksi piirteiksi osoittautuvat mm. voimakas vastakkainasettelu tavoiteltavan länsimaisen, oikeistolaisen yhteiskuntamallin sekä torjuttavan menneisyydessä vallinneen kommunistisen ja vasemmistolaisen yhteiskuntamallin välillä; liberalismin ihannointi; perinteisen edustuksellisen demokratian epäsuosio; tiedotusvälineidenkin välittämät epärealistiset illuusiot arkielämästä ja identiteettipolitiikan korostuneisuus. Viron poliittista kulttuuria voi neuvostoajan rasitteesta huolimatta luonnehtia melko kehittyneeksi ja aktiiviseksi, vaikka aktiivisuus onkin suurten odotusten romahdettua laskenut. Viron kansalaisuuspoliittiset käytännöt ovat varovaisia. Viron kansalaiseksi pääseminen edellyttää erityistä testiä ja kielikoetta, jotka ovat vaativia ja kalliita. Viron kansalaisuuspolitiikkaa voikin luonnehtia eksklusiiviseksi. Toisaalta tutkielmassa tulee ilmi, että venäjänkielinen vähemmistö ei ole edes kovin kiinnostunut Viron kansalaisuuden saamisesta. Kuitenkin Viro pyrkii kansalaisuuspolitiikallaan sulkemaan venäjänkieliset virolaisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Päätelmissä Viron poliittisesta kulttuurista löytyneet "syyt" tiukalle kansalaisuuspolitiikalle ovat seuraavanlaisia: historiallinen tausta kommunistisessa järjestelmässä on aiheuttanut Virolle stereotyyppistä asenteita kaikkea neuvostojärjestelmään liittyvää kohtaan. Kommunistinen järjestelmä vaikutti myös yhteiskunnallisia toimintamalleja karsivasti. Lisäksi Viron tavoittelemat "länsimaiset" arvot ja käytännöt, kuten liberalismi, lisäävät entisestään halua sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle kaikki sellaiset ihmiset, joilla kuvitellaan olevan vastakkaisia intressejä. Myös kansalliseen identiteettiin liittyvä voimakas erilaisuuden ja erillisyyden tunne suhteessa venäläisiin vähentää halua ottaa heitä Viron kansalaisiksi. Tutkielman teoreettinen tavoite on esittää pelkistetty malli, jonka avulla tutkielman tulokset olisivat teoreettisesti yleistettävissä. Mallin tulisi kuvata sitä, miten tietty historiallinen menneisyys aiheuttaa tietyntyyppistä käyttäytymistä jatkossa. Viron kansalaisuuspoliittista käyttäytymistä voisi kuvata seuraavanlaisella prosessina: 1. Kommunistinen tausta on aiheuttanut legitimiteettivajeen tilan. 2. Koettu pitkään jatkunut legitimiteettivaje aiheuttaa vallitsevan (tai vallinneen) legitimiteettivajetta nauttineen järjestelmän ja toivotun, tavoiteltavan järjestelmän välille jyrkän vastakkainasettelun, mustavalkoisen asetelman, jolle on tyypillistä stereotyyppiset asenteet. 3. Jyrkän kahtiajaon seurauksena käytettävissä olevien toimintamallien määrä vähenee ja äärimmillään se supistuu asetelman "mustan puolen" sokeaksi torjunnaksi ja "valkoisen puolen" objektien sokeaksi tavoitteluksi. Tämä voi merkitä käytännössä juuri tiukkaa kansalaisuuspolitiikkaa aiemmasta järjestelmästä muistuttavia ihmisiä kohtaan. Esitetty malli on pelkistetty ja kärjistävä. Virossa tilanne on viime aikoina lievittynyt ja venäjänkielisten integroiminen virolaiseen yhteiskuntaan on otettu tavoitteeksi. Kansalaisuuslakiinkin on tehty pieniä muutoksia.
  • Hytönen, Outi (Helsingfors universitet, 2013)
    This thesis deals with public opinion of the decision making concerning forest policy in Finland. The data used was part of a nationwide mail survey examining the perceptions of the legitimacy of forest policy and its predictors in Finland. The data comprised of the answers to the question “What would you like to focus on in the decision making concerning forest use?”. The answers were analysed using inductive content analysis. The topics from the data were categorised under four themes: values, political decision-making, actors and practises. Based on the answers forests are regarded as multifunctional and the different value conceptions are equally respected. However, the existing value conflict between economic and ecological values was evident. The forest policy cannot be legitimised only on the basis of economic use of the forest resources. The biodiversity, nature protection and the recreational benefits of the forests must also be taken into account according the citizens. The results were analysed in the light of the goals and procedures set in the main documents of the Finnish forest policy. The aim was to compare the similarities and differences between current forest policy and citizens’ perspectives, and to find out if one can make any judgements about the acceptability and legitimacy of the forest policy. In general, citizens know what is included in forest policy decisionmaking, and the opinions are consistent with current policy. Certain forestry actions and forest owners’ decision-making power are the main points of conflict. Clear cuttings and especially the objection of them was the most essential topic in the data. This is against the prevailing forestry practises, since clear cuttings are the most used method in final felling. Citizens suggest alternative forestry practises like thinning and uneven-age management to be used in the felling of timber. According to the results concerning political decision making the main conflict arises from forest owners’ participation possibilities and the distribution of power. The procedural justice of the forest policy is not fully justified and legitimate, since citizens feel forest owners have too little decision-making power on their own forest property.