Browsing by Subject "leksikografia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Strandberg, Jan (Helsingfors universitet, 2004)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen murteiden sanakirjan taustaksi kerätyn Suomen murteiden sana-arkiston kartuttamisen historiaa; fennistisen murteenkeruun alkuvaiheita. Lähestyn murresanakirjan pitkää hanketta tutkimus- ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Kansankielen sanakirja on fennistiikan merkittävimpiä tutkimushankkeita. Suo-men kielen vanhojen pitäjänmurteiden sanasto on ällistyttävän laaja aineisto, jonka keräämiseen ja julkaisemiseen on kulunut toista vuosisataa, ja sanakirjan toimitustyö jatkuu edelleen. Kansanmurteemme sisältävät paitsi kielitieteellisesti mielenkiintoista aineistoa myöskin runsaasti tietoa agraarisen elinkeinorakenteen aikakaudelta. Dialektologia ja kansatiede kulkevat käsikkäin. Murresanakirja on niin ollen merkittävä kansallinen omaisuus, jonka arvo koko suomalaiselle yhteiskunnalle on eittämättä suuri. Murteiden sanakirjan syntysanat on ajoitettavissa vuoteen 1868, vaikka toki fennistiikassa oli leksikografisia pyrintöjä jo ennen sitä (mm. Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja). Sanakirjahankkeessa on hahmotettavissa kolme vaihetta, joita kutsun ryhdistäytymisiksi. Nämä tapahtuivat noin vuosina 1896, 1916 ja 1925. Valotan työni aluksi hieman kansallisten tieteiden ja 1800-luvun alun aatehistoriallista taustaa (luku 2), jonka jälkeen tutkin murresanakirjahankkeen alkuvaiheita ja ensimmäisten sanastonkeruiden käynnistymistä (luku 3). Käsittelen kutakin hankkeen organisatorista muutosvaihetta ja hallinnollisten puitteiden kehittymistä luvuissa 4-6. Lopuksi pohdin murresanakirjan ja murteenkeruun historiallista merkitystä fennistiikalle ja yhteiskunnalle (luku 7). Tutkimukseni lähteinä on oppihistoriallista kirjallisuutta sekä murteiden keruusta vastanneiden yhteisöjen asiakirjoja. Erityisen kiinnostaviksi osoittautuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa säilytettävät sanakirjahankkeen hallinnolliset asiakirjat 1916-1925. Tuon esiin varhaisempiakin pöytäkirjamainintoja. Hankkeen alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielitieteellinen Osakunta ja Kotikielen Seura keräsivät ensimmäisiä sanastokokoelmia. Tämän jälkeen ensimmäinen ryhdistäytyminen tapahtui vuodesta 1896 lähtien, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti vastuun hankkeesta, E. N. Setälän tunnettua sanakirjaohjelmaa ja E. A. Ekmanin Suomen kielen keräilysanastoa noudattaen. Keruu oli kuitenkin liian hidasta, joten 1916 perustettiin Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, jotta toimintaan saataisiin enemmän varoja. Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota kuitenkin romahduttivat rahan arvon, ja kolmannen kerran hanke jouduttiin organisoimaan uudelleen vuonna 1925, Sanakirjasäätiön muodossa. Vuonna 1976 Sanakirjasäätiö liittyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Kansanmurteiden keräämisessä korostuu kaikissa keruun vaiheissa kaksi asiaa. Ensinnäkin sanastuksella oli aina kiire. Vanhat murteet olivat katoamassa, ja ne piti saada nopeasti talteen. Tähän kiinnitettiin huomiota jo varhain, ja vielä 1900-luvun loppupuoliskollakin, kun keruuhanke hiljalleen saatiin loppuunviedyksi. Toiseksi sanakirjahanke on aina joutunut elämään kädestä suuhun, toisin sanoen taloudelliset puitteet ovat sanelleet keruumahdollisuudet. Vakaalle taloudelliselle pohjalle hanke pääsi vasta 1930-luvulla Sanakirjasäätiön aikana, jolloin siihen alettiin saada valtion rahoitusta. Murresanakirjahankkeen läpi kulkee punaisena lankana kansallisromanttinen innostus ja isänmaallis-tieteellinen pyrkimys suomen kirjakielen kehittämiseen, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli meneillään. Kansalliset tieteet lujittivat itsenäistymistä ja suoma-laistumista. Aatehistorian kautta sanakirjahanke asettuu laajempaan yhteyteen.
  • Myöhänen, Vesa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa vertaillaan viittätoista brasilialaista substantiivia niiden portugalilaisten vastineiden kanssa leksikaalis-semanttisen kontrastiivisen analyysin avulla. Tavoitteena on selvittää sanaparien kontrastitasot Wittmannin, Pêgon ja Santosin (1995) typologian mukaisesti ja pohtia, olisiko brasilianportugali‒suomi-sanakirjan laatiminen hyödyllistä. Tutkimuksen aineisto on poimittu Suomi–portugali–suomi-taskusanakirjan (WSOY 2011, 9. laitos) passiivisesta osasta (portugali–suomi), joka kattaa yli 800 brasilialaista hakusanaa (LIITE I). Analyysiyksiköt valittiin soveltuvin osin Melon (1981) brasilismikategorioihin perustuen. Otos koostuu 6 tupinismista, 1 muusta amerindinismistä, 3 afrikanismista, 1 arkaismista, 2 semanttisesta brasilismista ja 2 neologismista. Brasilialaisten (brasilismi) ja portugalilaisten (lusismi) sanojen denotatiivisia merkityseroja tarkastellaan sanakirjamääritelmien ja kontrastiivisen komponenttianalyysin avulla, kun taas konnotativiisia sekä kulttuurisia merkityseroja selvitetään syntyperäisille brasilialaisille ja portugalilaisille informanteille lähetetyn puolistrukturoidun kyselyn avulla. Leksikaaliset kontrastiiviset analyysit (n=15) brasilismien ja lusismien välillä paljastavat joitakin sanastollisia aukkoja ja poikkeavuuksia sekä jossakin määrin denotatiivisia ja konnotatiivisia eroja. Erityisesti eroavaisuuksia esiintyy erilaiseen historiaan, kulttuuriin, ympäristöön ja yhteiskuntaan, sekä sanojen käyttöfrekvenssiin, -rekisteriin ja -kontekstiin liittyen. Eroavaisuudet ovat huomattavia epävirallisen kielenkäytön alueella. Sanastollisten aukkojen ja useiden kontrastitasojen vuoksi kahden portugalin variantin sisällyttäminen kaksikieliseen sanakirjaan edellyttäisi täsmällistä merkitys- ja käyttöeroja esille tuovaa leksikografista kuvausta. Nykyisellään kaksikieliset sanakirjat ovat kuitenkin suppeita eivätkä tuo esille brasilismien ja lusismien eroja selvittävää kulttuuri- tai käyttötietoa, mikä voi aiheuttaa epäselvyyttä ja -varmuutta haettassa yksittäisten sanojen tarkkoja merkityksiä ja käyttöyhteyksiä. Erillinen brasilismisanakirja olisikin hyödyllinen lisä nykyiseen sanakirjavalikoimaan. Kattava ja mikrorakenteeltaan tarkasti jäsennelty esitys brasilismeista voisi edistää brasilialaiseen sanastoon pääsyä ja perehtymistä tehokkaasti. Sanakirjatarjontaa portugali–suomi-kieliparin suhteen voidaan pitää epätyydyttävänä, kunnes tarjolla on laaja ja ajantasainen, vain brasilialaisille sanoille ja ilmauksille omistettu hakuteos suomenkielisine selitteineen.
  • Partanen, Niko; Jalava, Lotta (2021)
    Artikkeli kuvaa Nykysuomen sanakirjan näköisjulkaisun luontia ja siihen liittyviä työvaiheita. Samalla kuvataan tunnistetut rivikohtaiset tekstit ja tyylit sisältävä latauspaketti. Yhdessä ne mahdollistavat erilaisten sähköisten versioiden ja tutkimusaineistojen luomisen tulevaisuudessa, mutta ovat nykyisellään vain yksi askel tässä työssä. Tutkimus muodostaa esimerkin sanakirja-aineiston modernista tekstintunnistamisesta ja arvioi tuloksia kriittisesti, mahdollistaen samojen käytäntöjen soveltamisen muihin vastaaviin materiaaleihin. Kuvatut oikoluetut aineistot ja tekstintunnistusmallit tullaan julkaisemaan sanakirjan näköisjulkaisun rinnalla.
  • Gondolph, Nadia (Peter Lang Verlag, 2011)
    The main objects of the investigation were the syntactic functions of adjectives. The reason for the interest in these functions are the different modes of use, in which an adjective can occur. All together an adjective can take three different modes of use: attributive (e. g. a fast car), predicative (e. g. the car is fast) and adverbial (e. g. the car drives fast). Since an adjective cannot always take every function, some dictionaries (esp. learner s dictionaries) deliver information within the lexical entry about any restrictions. The purpose of the research consisted of a comparison in relation to the lexical entries of adjectives, which were investigated within four selected monolingual German-speaking dictionaries. The comparison of the syntactical data of adjectives were done to work out the differences and the common characteristics of the lexical entries concerning the different modes of use and to analyse respective to assess them. In the foreground, however, were the differences of the syntactical information. Concerning those differences it had to be worked out, which entry is the grammatically right one respective if one entry is in fact wrong. To find that out an empirical analysis was needed, which based on the question in which way an adjective is used within a context as far as there are no conforming data within the dictionaries. The delivery of the correctness and the homogeneity of lexical entries of German-speaking dictionaries are very important to support people who are learning the German language and to ensure the user friendliness of dictionaries. Throughout the investigations it became clear that in almost half of the cases (over 40 %) syntactical information of adjectives differ from each other within the dictionaries. These differences make it for non-native speakers of course very difficult to understand the correct usage of an adjective. Thus the main aim of the doctoral thesis was it to deliver and to demonstrate the clear syntactical usage of a certain amount of adjectives.
  • Nordling, Anne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella ruotsin kielen sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” lisääntynyttä käyttöä ja semanttista muutosta nykyruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu sanan ”utmanande” tai ”utmaning” sisältävistä lauseista, jotka on kerätty ruotsalaisen Språkbankenin suomenruotsalaisista ja ruotsalaisista sanomalehtikorpuksista. Korpukset ovat vapaasti käytettävissä olevia tekstikokoelmia, jotka voivat rakentua esimerkiksi sanomalehtien vuosikerroista, kaunokirjallisista teksteistä tai internet-keskustelupalstojen sisällöstä. Korpuksia voi tutkia Språkbankenin Korp -käyttöliittymän avulla. Sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” esiintymistiheyttä ja esiintymiskonteksteja tarkastellaan 22 vuoden aikajaksolta suomenruotsalaisen Hufvudstadbladetin ja ruotsalaisen Göteborgs-Postenin sanomalehtikirjoituksista. Lähtökohtana ei ole ruotsin kielivarieteettien vertailu, joskin joitakin pieniä eroja on havaittu, vaan molempien maiden lehdet ovat mukana siksi, että kyseessä on molempia maita koskeva ilmiö. Materiaaliksi on valikoitunut juuri sanomalehtitekstit, sillä niissä esiintyvä kieli on sellaista, mitä on kunakin ajanjaksona koettu neutraaliksi ja normienmukaiseksi. Tutkielmassa vertaillaan ensin sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” esiintymistiheyttä yllämainituissa lehdissä 1990-luvun, 2000-luvun sekä 2010-luvun tienoilta. Analyysin toisessa osassa sanaesiintymät luokitellaan kontekstin antaman merkityksen mukaisesti sanakirjamääritelmiä vastaaviin kategorioihin. Jos sana ei vastaa mitään sanakirjoissa esiintyvää määritelmää, se lajitellaan omaan kategoriaansa. Metodi perustuu komponenttianalyysiin, jota käytetään leksikografisessa tutkimuksessa. Komponenttianalyysin lähtökohtana on, että sanojen merkitys koostuu useammasta pienestä osamerkityksestä ja on siksi sopiva lähestymistapa tässä tutkielmassa. Tutkimus osoittaa, että sanan ”utmaning” käyttö on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvun taitteen jälkeen; sen esiintymisfrekvenssi 2010-luvun materiaalissa on kolminkertainen verrattuna 1990-luvun materiaaliin. Sanan ”utmanade” käyttö puolestaan ei ole lisääntynyt merkittävästi. Molempien sanojen merkitys on muuttunut osittain aineiston myöhemmissä osissa, vaikka sanoja toki vielä käytetään myös perinteisissä merkityksissä. Sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” tarkoitusten osittainen muutos voi johtua monesta eri syystä. Tässä tutkielmassa muutoksen syitä löydetään englannin kielen ja kulttuurin vaikutuksesta ruotsin kieleen sekä muun muassa yhteiskunnallisista muutoksista, jotka heijastuvat kielenkäytön muutoksina. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että kyseessä saattaa olla asennemuutos kohti individualistisempaa ajattelutapaa, joka korostaa yksilön roolia toimijana. Saman tyyppistä kehitystä on havaittavissa sanan ”själv” lisääntyneen käytön kohdalla: sitä käytetään yhä useammin sanan ”ensam” sijasta, mikä joidenkin kielentutkijoiden mielestä on osoitus muutoksesta kohti yksilökeskeisempää ajattelutapaa. Aihepiirin tutkimusta voitaisiin syventää useamman eri pohjoismaisen kielen kattavalla korpusanalyysillä. Eri tutki-musmetodeja, kuten esimerkiksi puhekielen analyysiä, voitaisiin myös hyödyntää ilmiön kuvailuun.
  • Kudashev, Igor (Helsingin yliopisto, 2007)
    The methodology of designing normative terminological products has been described in several guides and international standards. However, this methodology is not always applicable to designing translation-oriented terminological products which differ greatly from normative ones in terms of volume, function, and primary target group. This dissertation has three main goals. The first is to revise and enrich the stock of concepts and terms required in the process of designing an LSP dictionary for translators. The second is to detect, classify, and describe the factors which determine the characteristics of an LSP dictionary for translators and affect the process of its compilation. The third goal is to provide recommendations on different aspects of dictionary design. The study is based on an analysis of dictionaries, dictionary reviews, literature on translation-oriented lexicography, material from several dictionary projects, and the results of questionnaires. Thorough analysis of the concept of a dictionary helped us to compile a list of designable characteristics of a dictionary. These characteristics include target group, function, links to other resources, data carrier, list of lemmata, information about the lemmata, composition of other parts of the dictionary, compression of the data, structure of the data, and access structure. The factors which determine the characteristics of a dictionary have been divided into those derived from the needs of the intended users and those reflecting the restrictions of the real world (e.g. characteristics of the data carrier and organizational factors) and attitudes (e.g. traditions and scientific paradigms). The designer of a dictionary is recommended to take the intended users' needs as the starting point and aim at finding the best compromise between the conflicting factors. When designing an LSP dictionary, much depends on the level of knowledge of the intended users about the domain in question as well as their general linguistic competence, LSP competence, and lexicographic competence. This dissertation discusses the needs of LSP translators and the role of the dictionary in the process of translation of an LSP text. It also emphasizes the importance of planning lexicographic products and activities, and addresses many practical aspects of dictionary design.