Browsing by Subject "lentoliikenne"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Ellonen, Jarkko (2003)
    Tutkimuksen kohteena on ennakko-ostoalennukset lentoliikenteessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ennakko-ostoalennukset ja niiden ajoitus vaikutttavat lentoliikenteen myyntiin. Tutkimus on jaettu viiteen lukuun, joista ensimmäinen on johdanto. Toisessa luvussa esitellään ennakko-ostoalennusten teoreettinen viitekehys: ennakko-ostoalennukset ovat lentoliikenteessä erään tyypin toisen asteen hintadiskriminointia, missä lentoyhtiöt myyvät ominaisuuksiltaan huononnettua tuotetta alennettuun hintaan alemman maksuhalukkuuden omaavalle asiakassegmentille. Keskeiset viitteet tässä luvussa ovat Dana (1998), Reece ja Sobel (2000) sekä Feng ja Gallego (1995). Kolmannessa luvussa käydään läpi tutkimusaineisto ja tutkimusmetodit. Tutkimusaineistona on lentoyhtiön ennkko-osto- ja myyntietoja kahdelta vuodelta. Neljännessä luvussa suoritetaan tutkimusaineiston analysointi lineaarisella regressioanalyysilla. Viidennessä luvussa esitellään päätelmät. Tutkimuksessa havaittiin, että ennakko-ostoalennuksella myydyt lentoliput selittävät merkittävästi lentoyhtiön myyntiä. Riippuvuuden suunta riippuu kuitenkin havaintohetken kokonaismyynnistä: kysynnän ollessa alhainen ennakko-ostoalennuksella myydyt liput vähentävät yrityksen myyntiä, kun taas kysynnän ollessa suuri ennakko-ostoalennuksella myydyt liput lisäävät myyntiä
  • Tammilehto, Tuomas (2007)
    Kansainvälisiä tiedotusvälineitä seuraavat ovat 1960-luvulta lähtien saaneet tottua yhä enenevässä määrin uutisiin terrorismista. Useat tahot itsenäisyydestä haikailevista eri poliittisten, kulttuuristen ja kansallisten vähemmistöjen edustajista aina radikalisoituneisiin äärivasemmistolaisiin ovat nähneet kansainvälissä ilmailussa hyvän kohteen terroriteoilleen. Terrorismi on saamastaan runsaasta julkisuudesta huolimatta kuitenkin jäänyt monelle varsin vieraaksi ilmiöksi. Poliittisen historian alaan kuuluva pro gradu -työn ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” tarkoitus on selvittää terrorismia yleisesti, mutta erityisesti ilmailualaa vastaan suunnatun kansainvälisen terrorismin historiaa. Työssä käydään seikkaperäisesti läpi 1930-luvulta nykypäivään tehdyt kansainväliset lentokonekaappaukset, pommi-iskut, raketti , tuliase ja ohjusiskut sekä muut erilaiset ilmailualaa vastaan tehdyt terroriteot. Työn tarkoituksena on kuvata ilmailualaa vastaan suunnattua terrorismi-ilmiötä maailmanlaajuisesti kiinnittäen huomiota esimerkiksi terroritekojen laatuun, iskuissa menehtyneiden ja haavoittuneiden määriin sekä iskujen maantieteellisiin tapahtumapaikkoihin. Tarkoituksena on näissä muuttujissa tapahtuneiden muutosten kautta selvittää, minkälaista terrorismi on viimeisen neljänkymmenen vuoden kuluessa ollut. Pelkän terrori-iskujen selostuksen ohella iskut pyritään sitomaan historialliseen kontekstiin. Työn tarkoituksena on selventää muun muassa tekojen taustalla olevien tahojen kuten esimerkiksi eri terroristiryhmien syntyhistoriaa sekä poliittisia, uskonnollisia tai muita motiiveja. Myös ajankuvan niin sanotun zeitgeistin selvittämisellä tutkielma pyrkii antamaan lukijoilleen kuvan monimuotoisesta terrorismi-ilmiöstä. Historiallisen analyysin ohella työ pitää sisällään terrorismin määrittelyä, pohdintaa tietokanta-aineiston sopivuudesta historian tutkimukseen sekä kolmannen osapuolen tietoihin perustuvan historiantutkimuksen mielekkyydestä. Työ keskittyy erityisesti 1960-luvun lopun ja 1990-luvun lopun väliseen ajanjaksoon. Syynä on se, että kansainvälinen terrorismi oli jokseenkin olematonta ennen toista maailmansotaa ja varsin vähäistä vielä pitkälle sen jälkeenkin. Ilmailualaa vastaan suunnatusta terrorismista tuli arkipäiväistä itse asiassa vasta Israelin ja arabivaltioiden välillä käydyn ns. kuuden päivän sodan jälkeen, kun lukuisat arabivaikuttajat katsoivat Israelia vastaan käydyn avoimen sodan voittamisen tulleen mahdottomaksi. Arabiterroristien esimerkkiä seurasivat lukuisat muut ryhmittymät, jotka eivät myöskään pitäneet mahdollisena elintärkeiksi katsomiensa asioiden ajamista sen enempää parlamentaarisin tai konventionaalisen sodan keinoin. Valtioiden välisten sotien käydessä yhä harvinaisimmiksi, hyvin usein terrorismi paljastaa maailman eri poliittiset jännitteet. ”Ilmailualaa vastaan suunnattu kansainvälinen terrorismi” on erään terrorismin lajin historiaa käsittelevän työn lisäksi toisen maailmansodan jälkeistä maailmanhistoriaa käsittelevä työ. Terrori-iskujen ohella työ käsittelee myös melko laajasti erilaisten poliittisten konfliktien syntyjä, kuten esimerkiksi vallankaappauksia ja itsenäisyystaisteluja. Pääasiallisen lähdemateriaalin muodostaa RAND Terrorism Chronology 1968–1997 -tietokanta, tutkimusalan kirjallisuus sekä kansainvälinen lehdistö ja uutismateriaali, samoin kuin yksittäisiä tapauksia koskeva viranomaismateriaali (esim. oikeuden pöytäkirjat). Työn suurin anti on historiallisen tiedon esittäminen ja jäsentäminen uudella tavalla sekä suomenkielellä. Terrorismista on toki kirjoitettu paljon, mutta nimenomaisesti ilmailuun keskittyvää työtä ei ennen tätä työtä ole ollut.
  • Laukia, Joonas (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkielma tarkastelee lentoliikenteen päästökauppadirektiiviä (2008/101/EY) valmistellutta ja implementoinutta politiikkaverkostoa Suomessa. Päästökauppa on nykyisellään yksi tärkeimmistä markkinaperusteisista keinoista hillitä ilmastonmuutosta, ja Euroopan unionissa onkin ollut vuodesta 2005 käytössä maailmanlaajuisesti laajin päästökauppajärjestelmä. Päättäjien keskuudessa päästökaupan suosio on lisääntynyt viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti, samalla kun teollisuus kannattaa päästökauppaa verrattuna esimerkiksi verotuksellisiin päästöjenvähennyskeinoihin. Lentoliikenne on ensimmäinen EU:n päästökauppaan sisällytetty liikennemuoto. Vuodesta 2012 alkaen Euroopan sisäinen, Euroopasta lähtevä ja sinne saapuva lentoliikenne on mukana päästökaupassa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. millainen Suomen valmisteluverkosto oli rakenteeltaan, toiminnaltaan ja koheesioltaan? 2. Miten verkoston rakenne, toimintatavat ja koheesio vaikuttivat sen kykyyn ratkaista kohdattuja politiikkaongelmia? Poliittisia päätöksiä valmistellaan yhä useammin epävirallisissa politiikkaverkostoissa. Hallinnan käsitteeseen perustuva lähestymistapa painottaa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä päätösten valmistelussa. Niinpä direktiivin valmistelua on mielekästä lähestyä tutkimalla valmistelua hoitanutta viranomaisten ja yritysten muodostamaa verkostoa. Tutkielman aineiston muodostavat kymmenen asiantuntijahaastattelua sekä valmisteluun liittyvä asiakirja-aineisto. Kerättyä ja litteroitua aineistoa analysoitiin tekstianalyysin keinoin, apuna käytettiin Atlas.ti-aineistonkäsittelyohjelmaa. Analyysin koodirunko perustui teoriasta johdettuihin politiikkayhteisöjen sekä asiaverkostojen ominaisuuksiin. Tutkielman vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että valmisteluverkoston rakenne, toiminta ja koheesio ovat varsin lähellä niin sanotun politiikkayhteisön piirteitä. Verkosto on jäsenmäärältään pieni, sen jäsenet ovat suhteellisen yksimielisiä, informaation kulku verkostossa on välitöntä eikä jyrkkiä valtahierarkioita esiinny. Nämä ominaisuudet yhdistetään politiikkaverkostokirjallisuudessa juuri politiikkayhteisöihin, erotuksena asiaverkostoista. Toiseen tutkimuskysymykseen tutkielma toteaa, että direktiivineuvotteluja ohjanneen verkoston rakenne, toiminta ja koheesio johtavat kansallisesti tehokkaaseen, mutta samalla kansainvälisissä neuvotteluissa vaadittavia innovaatioita heikosti tuottavaan valmisteluun. Politiikkayhteisöstä puuttuvat konfliktit, ja sen myötä usein neuvotteluja eteenpäin vievät suuret innovaatiot. Tiivis verkosto on kuitenkin varsin tehokas muodostamaan oman kansallisen kantansa. Lentoliikenteen päästökauppaverkoston ominaispiirre Suomessa on sen koostuminen voimakkaasti liikennesektorin edustajista. Päästökauppa on ympäristösääntelyä, ja haastatteluista ilmenee, että useimmissa muissa maissa sen valmistelusta huolehti ympäristöhallinto. Epävirallisten politiikkaverkostojen suhde kansanvallan kontrolliin on ongelmallinen. Demokraattisesti valittu elin ei suoraan valvo verkostoja, vaan niiden työtä kontrolloi enemmän asiantuntijoiden vertaisarviointi. Toisaalta syvää asiantuntemusta on vaikea löytää ilman politiikkaverkostojen työtä. Politiikkaverkostojen toiminnan tutkiminen on erittäin tärkeää, jotta ne voidaan sitoa tiukemmin edustuksellisen demokratian prosessiin, ja jotta valtiot voivat käyttää niitä tehokkaammin kansalaistensa etujen ajamiseen.
  • Niemistö, Johanna; Soimakallio, Sampo; Nissinen, Ari; Salo, Marja (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2 / 2019
    Selvitys pyrkii antamaan lukijalle yleiskuvan lentoalasta ja sen vaikutuksista, esittämään mitä tekijöitä huomioidaan kun päästöjä arvioidaan ja lasketaan eri tarkoituksia varten, ja miten suuria lentomatkustuksen päästöt ovat. Lisäksi tarkastellaan erilaisia päästöjen vähentämisen keinoja keskittyen erityisesti teknisiin ja säädöksellisiin toimiin. Selvityksen kohteina ovat myös erilaiset päästöskenaariot sekä muita lentämiseen liittyviä seikkoja kuten lentovero, päästölaskurit, hiilineutraalius, matkustuskäyttäytymisen mahdolliset muutokset ja kuluttajan henkilökohtainen hiilibudjetti. Globaalisti lentoliikenteen osuus on noin 2–3 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä. Lentoala kuitenkin kasvaa nopeasti ja lentomatkustajien määrän odotetaan tuplaantuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Lentoliikenteen aiheuttamia melu- ja kasvihuonekaasupäästöjä on jo vähennetty erilaisin teknisin ja operatiivisin keinoin. Standardien ja teknisen kehityksen avulla rajoitetaan lentokoneiden moottori- ja melupäästöjä sekä parannetaan koneiden tehokkuutta. Päästöjä on vähennetty myös tehostamalla lentämistä yhteisten ilmatilasopimusten, lentojen reitityksen ja lennonohjauksen avulla. Fossiilisten lentopolttoaineiden korvaaminen uusiutuvista raaka-aineista kestävästi tuotetuilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla on olennaista päästöjen rajoittamiseksi. Raaka-aineiden ja tuotannon kalleus sekä vähäinen tuotantokapasiteetti ovat toistaiseksi olleet suurimpia esteitä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön yleistymiselle. Sähkön avulla tuotettuja polttoaineita ja sähkölentokoneita kehitetään myös parhaillaan. Euroopan talousalueen sisäiset lennot ovat kuuluneet päästökaupan piiriin vuodesta 2012 lähtien ja kansainvälisesti valtiot ovat sitoutuneet lentoalan hiilineutraaliin kasvuun vuoden 2020 jälkeen. Hiilineutraalius perustuu päästöjen kasvun kompensointiin ICAOn päästöhyvitysjärjestelmä CORSIAn avulla. Päästöjen laskennassa lentoliikenne jaetaan kotimaan ja ulkomaan liikenteeseen. Erottelu perustuu myydyn lentopolttoaineen määrään. Tilastot eivät anna selvää kuvaa eri kansallisuuksiin kuuluvien matkustajien jakautumisesta lentoliikenteessä: Ulkomaalaisen lentämä matka Suomessa vaikuttaa Suomen lentoliikenteen päästöihin, mutta suomalaisten lentomatkat ulkomaisten valtioiden välillä tai ulkomailta Suomeen eivät puolestaan vaikuta Suomen lentoliikennepäästöihin. Vaikka lentojen keskimääräinen merkitys kasvihuonekaasupäästöissä onkin vielä pienehkö, kuluttajan henkilökohtaisessa hiilibudjetissa jo yksittäinen lentomatka voi olla suuressa roolissa. Kuluttaja voi vähentää lentomatkustuksensa päästöjä omien valintojensa avulla, esimerkiksi vaihtamalla matkakohdetta tai kulkutapaa ja jättämällä lentomatkan tekemättä. Päästöjä voi myös kompensoida. Lentoliikenne on kansainvälistä ja säädeltyä toimintaa, joka kietoutuu yhteen eri toimialojen kanssa. Lentoliikenteen kasvuun tulevaisuudessa vaikuttavat useat eri tekijät kuten yleinen talous- ja liike-elämän kasvu, tekninen kehitys, sääntelyjärjestelmät, polttoaineiden ja lentolippujen hinnat sekä niiden kysyntä. Vaihtoehtoisten liikkumistapojen saatavuus ja hinta vaikuttavat niiden kilpailukykyyn lentämiseen verrattuna, samoin kuin ihmisten odotukset matkoille. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tarvitaan edelleen kestävämpien ratkaisujen kehittämiseksi. Lentämisen verotus ja toimet vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi voivat olla merkittäviä ohjauskeinoja tulevaisuudessa. Sääntelyn uudistaminen ja yhtenäistäminen globaalisti tai vähintään Euroopan laajuisesti mahdollistaa tasaisemman kilpailuasetelman lentoyhtiöiden ja -asemien välillä. Samaan aikaan kansalliset kokeilut ja uudistukset voivat omalta osaltaan kehittää myös kansainvälistä sääntelyä. Esimerkiksi muutamien valtioiden käyttöön ottamat lentoliikenteen verot herättävät keskustelua myös muissa valtioissa. Lentoliikenteen ennakoitu voimakas kasvu ja kasvun hiilineutraaliuden saavuttaminen kompensoimalla ovat todennäköisesti jatkossakin kriittisen tarkastelun kohteina, kun kansainvälisin ja kansallisin sopimuksin pyritään saavuttamaan kansainvälisen ilmastopaneelin määrittämä ilmaston lämpenemisen kasvun rajoittaminen 1,5 tai 2 asteeseen.
  • Miettunen, Sari (2007)
    Lentoyhtiöiden toimintaympäristön muutos, aikakauden taloudelliset haasteet ja valtionyhtiöiden roolin muuttuminen pakottivat myös Finnairin arvioimaan johtamisjärjestelmäänsä uudestaan. Finnair Oyj:n uudeksi johtamisjärjestelmäksi valittiin 2000-luvun alussa Balanced Scorecard -mittaristo. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää soveltuuko Balanced Scorecard -mittaristo Finnair Oyj:n matkustamopalveluosaston matkustamohenkilökunnalle, ja mikä käyttöönottomalli olisi paras vaihtoehto. Tutkimuksen avulla pyritään myös rakentamaan sovellus Balanced Scorecard -mittariston tuloskortista matkustamohenkilökunnalle. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt tapaustutkimusta. Tapaustutkimus on hyvä lähestymistapa, kun tutkimuskohde on tämänhetkinen todellinen ilmiö, josta on tehty vähän tutkimusta. Tapaustutkimuksessa käytetään tiedonhankintamenetelminä haastatteluita, aineistoja, havainnointia ja erilaisia dokumentteja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Robert S. Kaplanin ja David P. Nortonin kehittämään Balanced Scorecard -mittaristoon. Lähdeaineistona on käytetty myös muiden tutkijoiden sekä kotimaista että ulkomaista kirjallisuutta Balanced Scorecardista. Balanced Scorecardin ydinajatus on toimia strategisena johtamisjärjestelmänä, jonka avulla selkeytetään missiota, visiota ja strategiaa. Mittariston tarkoitus on yhdistää taloudelliset, laadulliset ja aineettomat tekijät yhdeksi kokonaisuudeksi. Mittariston tuloskortti ottaa huomioon taloudellisen näkökulman lisäksi asiakas-, sisäisten prosessien ja oppimisen näkökulman. Empiirinen osa lähdeaineistosta koostuu tapausyrityksessä toimivien henkilöiden haastatteluista. Haastattelin neljäätoista henkilöä, jotka toimivat eri tehtävissä Finnair Oyj:n organisaatiossa. Toinen osa empiirisestä lähdeaineistosta koostuu yrityksen sisäisestä materiaalista kuten tuloskorteista, tiedotteista, esittely- ja koulutusmateriaaleista ja muista dokumenteista. Empiirinen aineisto osoittaa, että matkustamohenkilökunnan tietämys Balanced Scorecard -mittaristosta on vähäistä. Organisaatio ei voi kuitenkaan toteuttaa strategiaansa, ellei organisaation jokainen työntekijä työskentele sen hyväksi. Matkustamohenkilökunnalle tulee siis rakentaa ryhmätuloskortti, jota he voivat seurata työssään lentokoneessa. Saman ryhmätuloskortin käyttäjiä on reilu tuhat henkilöä, joten tuloskortin tulisi olla mahdollisimman selkeä. Käyttöönotto on jo aloitettu matkustamopalveluosastolla, joten matkustamohenkilökunnan tuloskortin käyttöönottoa ei tarvitse aloittaa alusta. Ehdotankin, että käyttöönotto voisi mukailla Toivasen mallia, joka on rakenteeltaan yksinkertaisempi kuin Kaplanin ja Nortonin kehittämä käyttöönottomalli. Tutkimuksen lopussa ehdotan, että matkustamohenkilökunnan tuloskortti käännetään visuaalisesti niin, että henkilöstönäkökulma sijoitetaan ensimmäiseksi ja talousnäkökulma viimeiseksi. Tällä haluan korostaa operatiivisen työn ja henkilöstön merkitystä taloudellisen tuloksen saavuttamisessa. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Robert S. Kaplanin ja David P. Nortonin artikkelit ja kirjat vuosilta 1992-2004. Suomalaisista lähteistä tärkeimmät ovat Teemu Malmin ja Jouko Toivasen kirjallisuus.