Browsing by Subject "liberaali hallinta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Lähdeniemi, Mia (2002)
    1990-luvun kuluessa tapahtui sosiaalipoliittisesti merkittävä käänne niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin; aktivoinnista, velvoittamisesta ja vastuullistamisesta tuli yhä keskeisempi osa viimesijaista toimeentuloturvaa. Käänne aktivointiin ja vastuullistamiseen pyrkii vastaamaan kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen ongelmaan pyrkien vähentämään riippuvuutta sosiaaliturvaetuuksista rohkaisemalla kaikkia työkykyisiä hakeutumaan ansiotyöhön. Yhdysvalloissa ja Britanniassa käännettä edustavat ”from welfare to workfare” ja ”welfare to work” -ohjelmat. Suomessa samasta asiasta on 1990-luvun kuluessa puhuttu ”aktiivisen sosiaalipolitiikan” ja ”työhön kannustamisen” termein. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti joulukuussa 1998 pääministeri Paavo Lipposen toisen hallituksen tavoitteiden mukaisesti Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmän selvittämään mahdollisuuksia aktivoida ja kuntouttaa sosiaaliturvan pitkäaikaiset asiakkaat takaisin työmarkkinoille. Työryhmän toimenpide-ehdotus – kuntouttava työtoiminta, joka astui lakina voimaan 1.9.2001 – sisältää aktivoinnin, velvoittamisen ja viimesijaisen sosiaaliturvan vastikkeellistamisen elementtejä. Tutkielmassa tarkastellaan jälkifoucault’laisen hallinnan analytiikan näkökulmasta – lähinnä Nikolas Rosen ja Mitchell Deanin kirjoituksiin nojaten – pitkäaikaistyöttömyyden liberaalia hallintaa aktiivisen sosiaalipolitiikan ja kuntouttavan työtoiminnan kautta. Lakia kuntouttavasta työtoiminnasta voidaan tulkita liberaalin hallinnan käytännöksi, joka pyrkii pitkäaikaistyöttömien ja toimeentuloturvan pitkäaikaisten asiakkaiden käytöksen ohjaukseen ja muokkaukseen; työmarkkina-aseman ja elämänhallinnan parantamiseen. Mutta miten? Tutkielman tavoitteena on tarkastella, mitä aktiivisella sosiaalipolitiikalla viimekädessä pyritään hallinnoimaan, millä keinoin ja mihin hallinnoinnilla pyritään? Vastaamalla näihin kysymyksiin pyritään ymmärtämään ja tunnistamaan aktiivisen sosiaalipolitiikan taustalla olevia hallinnan rationaliteetteja. Aktiivisen sosiaalipolitiikan ja kuntouttavan työtoiminnan myötä voidaan suomalaisen sosiaalipolitiikan tulkita lähentyneen yleiseurooppalaista ja brittiläistä ”kolmannen tien” inklusiivista politiikkaa, joka pyrkii täystyöllisyyteen ja työetiikan vahvistamiseen yksilön elämänhallinnan lisäämisen, syrjäytymisen ehkäisyn ja sosiaalisen koheesion nimissä. Työttömän velvoittaminen palkkatyöhön tai palkkatyöhön pääsyä tukevaan toimintaan ja sosiaaliturvan vastikkeellistaminen oikeutetaan niinikään yksilön autonomian lisääntymisen nimissä.