This thesis joins the eternal process of reaching for the unreachable, mysterious space of non-existence. Instead of defining anything or offering any answers, it makes portraits of a particular phenomenon: the question of remembrance and death in a context of today. What kind of scenarios have been offered for our digital afterlife? How do we want to be remembered after death as our lives become more difficult to grasp physically? We will meet a man who travels around the world with an uncanny robot, and listen to an artist in the process of inventing an interactive form for expressing grief through metaphysical dialogue. We will explore ideas of an entrepreneur who offers you a chance to live (symbolically) forever as an avatar, and we will focus on a hybrid eternity project, transforming rituals of memorising into forms that may speak more accurately to the mortals of the digital world. We will imagine a never-ending conversation between two lovers. Behind this curiosity towards the immortal enigma, there lies a wider question of whether our ’less physical’ lives could make us re-imagine, and possibly even notice changes in our beliefs and thoughts about death and remembering. The methodology of this work trusts in the power of human conversation. Through semi-structured, qualitative interviews with a limited amount of people, the thesis searches for scenarios of alternative futures for the culturally shifting rites of passage. Inspired by narrative approach to research and life, stories are valued as ever-changing material through which we construct our realities – and ourselves. What kind of narratives do the present-day technologies encourage us to create? How might our increasingly digital lives be changing the way we memorise and mourn? This work offers a speculative theoretical meditation to a few alternative futures of remembering: apocalyptic self-narratives that make the border between fiction and fact seem obscure. 

EU:n ympäristöalan rahoitusväline Life on toiminut Suomessa vuodesta 1995 rahoittaen suurimpia kansallisia ympäristönsuojeluhankkeita.Tässä raportissa tarkastellaan Life-rahoituksen toimintaa Suomessa arvioimalla sen hankkeiden toteutumista ja pohtimalla seuraavan seitsenvuotisen rahoituskauden 2014–20 asettamia tulevaisuuden haasteita. Raportin ensimmäinen osa tarkastelee, kuinka hyvin maassamme vuosina 1995-2010 toteutuneet Life-hankkeet ovat onnistuneet. Tarkoitus on ymmärtää Life-hankkeiden laajempi merkitys kansallisesti, erityisesti 1) selvittää, minkälaisia konkreettisia ympäristövaikutuksia hankkeiden ansiosta on saatu aikaan; 2) vertailla, kuinka hankkeiden onnistuneisuus ja vaikuttavuus on vaihdellut eri Life osaohjelmien (Ympäristö/Luonto) sekä ohjelmakausien (Life/Life+) välillä; 3) tutkia, minkälainen vaikutus hankkeilla on ollut poliittiselle/ yhteiskunnalliselle kentälle ja kohderyhmänsä ympäristötietoisuuteen; 4) laatia tulevan asetuskauden perinteisiä hankkeita varten rahoitusvälineen toiminnalle parannusehdotuksia. Uudella asetuskaudella 2014–20 Life -rahoitusvälineen budjetti kasvaa merkittävästi ja samalla asetukseen sisällytetään perinteisten hankkeiden rinnalle aivan uusi hankemuoto – integroidut, eli yhdistetyt, hankkeet. Ne ovat laaja-alaisia hankkeita, jotka tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden saada suomalaiset rahoittajatahot toimimaan aiempaa voimallisemmin yhteistyössä. Raportin toinen osa sisältää tarkastelua perinteisten Life-hankkeiden saralla tapahtuvista muutoksista ja perinpohjaisen katsauksen 2014–2020 Life -rahoituskauteen liittyviin integroituihin hankkeisiin. Tässä osiossa on haastattelujen avulla selvitetty integroitujen LIFE -hankkeiden mahdollisten osarahoittajien näkemyksiä sekä mahdollisten hanketoteuttajien pohdintoja hankemuotoon liittyvistä haasteista. Lisäksi selvitettiin näkemyksiä integroituihin hankkeisiin muista EU-maista. Tämän työn keskeisintä antia ovat ehdotukset integroitujen hankkeiden suunnittelun organisointiin Suomessa sekä selvityksen aikana esille tulleet ehdotukset integroiduiksi hankkeiksi.

Background The increased prevalence of atopic dermatitis (AD) in dogs necessitates research in its disease etiology. Objectives To explore the association between puppyhood dietary exposures and prevalence of owner-reported allergy/atopy skin signs (AASS) after the age of 1 year. Animals Four thousand and twenty-two dogs were eligible, 1158 cases, and 2864 controls. Methods This cross-sectional hypothesis-driven observational study was extracted from the DogRisk food frequency questionnaire. Forty-six food items and the ratio of 4 major diet types were tested for their association with AASS incidence later in life. Potential puppyhood dietary risk factors for AASS incidence were specified using binary multivariable logistic regression. The model was adjusted for age and sex. Results Eating raw tripe (odds ratio, 95% confidence intervals OR, 95% CI = 0.36, 0.16-0.79; P = .01), raw organ meats (OR, 95% CI = 0.23, 0.08-0.67; P = .007), human meal leftovers, and fish oil supplements as well as eating more that 20% of the diet as raw and/or