Browsing by Subject "liittoutumattomuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Tierala, Lauri (2006)
    Kylmän sodan päätyttyä Suomi on luopunut puolueettomuuspolitiikastaan ja liittynyt Euroopan unionin jäseneksi. Maan uutta turvallisuuspoliittista linjaa ryhdyttiin 1990-luvun alussa kutsumaan sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi. Suomen EU-jäsenyyden aikana unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kuitenkin kehittynyt ennalta arvaamattoman nopeasti, ja myös sotilaallisen liittoutumattomuuden tulkintaa on jouduttu supistamaan. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on vuodesta 2004 lähtien esitetty ristiriitaisia näkemyksiä niin siitä, onko Suomi EU:n jäsenvaltiona enää sotilaallisesti liittoutumaton kuin siitäkin, mitä sotilaallinen liittoutumattomuus ylipäätään tarkoittaa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Keskustelu on saanut virikettä erityisesti ratifiointia odottavasta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen turvatakuulausekkeesta. Kun sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteestä ja merkityksestä ei ole yhteistä mielikuvaa, puhuvat osapuolet kuitenkin helposti toistensa ohi eikä keskustelu etene. Tutkielma pohjautuu ajatukseen, että yksi tieteellisen keskustelun tehtävistä on yhteiskunnallisen keskustelun lähtökohtien purkaminen ja analysointi. Työn tavoitteena on muodostaa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden merkityksestä kokonaiskuva kolmesta eri tietoteoreettisesta näkökulmasta: objektiivisesta, subjektiivisesta ja intersubjektiivisesta. Objektiivisen näkökulman materiaalina käytetään EU:n perussopimuksia, kun taas subjektiivinen näkökulma perustuu Suomen hallituksen selontekoihin ja pääministerin ilmoituksiin. Kolmas näkökulma pohjautuu Iso-Britannian, Ranskan, Saksan ja Viron turvallisuuspoliittisten vaikuttajien haastatteluihin. Kaikista kolmesta perspektiivistä katsoen Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden nykymerkitys on suppea. Subjektiivisesta näkökulmasta se on kuitenkin edelleen keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikkaa kuvaava määre. Toisaalta EU-näkökulman tarkastelussa huomataan, että EU täyttäisi perustuslaillisen sopimuksen myötä jo sotilasliiton määritelmän eikä Suomi ole hankkinut erivapauksia sopimuksesta. Sotilaallisen liittoutumattomuuden diskurssin jatkaminen Suomessa ja muissa liittoutumattomissa jäsenvaltioissa on ollut mahdollista, koska intersubjektiivisessa keskustelussa ei ole koettu tarvetta haastaa jäsenvaltioiden subjektiivisia tarinoita. Suomen EU-kumppanit eivät näe sotilaallisen liittoutumattomuuden tuottavan lisäarvoa, mutta ne eivät myöskään koe sen haittaavan maan osallistumista EU:n puolustusyhteistyöhön. Päinvastoin: Suomen koetaan olevan esimerkillinen ja aktiivinen kumppani Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. EU:n puolustusyhteistyön tiivistyminen saattaa kuitenkin asettaa tulevaisuudessa Suomen pyrkimyksen pysyä integraation eturintamassa ristiriitaan sen sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa. Tekijän arvion mukaan tällaisessa tilanteessa Suomi tinkii mieluummin liittoutumattomuudestaan kuin vaikutusvallastaan.
  • Vuorinen, Hanna (2008)
    Länsi-Euroopan integraation lisääntynyt vetovoima ja kylmän sodan päättymisestä aiheutuneet muutokset Suomen ulkopoliittisessa toimintaympäristössä asettivat Suomen todellisten valintojen eteen Euroopan murrokseksi nimitettynä aikana. Uudet olosuhteet kyseenalaistivat samalla Suomen kylmän sodan aikana vakiintuneen puolueettomuuspolitiikan harjoittamisen. Suomen EU-jäsenyyden toteuduttua vuoden 1995 alussa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuvaavaksi määreeksi oli vakiintunut sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen, kansallinen puolustus. Tutkielma käsittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelyä EU-jäsenyyskeskustelun aikana vuosina 1992–1994. Tutkielmassa esitellään EU-ratkaisuun vaikuttanutta kehitystä, tarkemmin sanottuna Suomen 1980-luvun lopun integraatiopolitiikan muotoutumista ja Neuvostoliiton suhteissa tapahtuneita muutoksia sekä poliittisten toimijoiden Eurooppa-kantojen ja puolueettomuuskäsitysten muotoutumista. Käsitehistoriallinen lähestymistapa toimii heuristisena apuvälineenä selvitettäessä, miten poliittiset toimijat näkivät Suomen kylmän sodan aikana vakiintuneen puolueettomuuspolitiikan olevan sovitettavissa uuden Euroopan oloihin. Ennen kaikkea selvitetään, miten puolueettomuuskäsitettä käytettiin poliittisten toimijoiden määritellessä ja perustellessa kantaansa Suomen EY/EU-jäsenyyteen. Jäsenyyspäätöstä valmisteltaessa ulkopoliittiselle johdolle oli selvää, että yhteisön tavoitteena oli entistä tiiviimpi poliittinen yhteistyö taloudellisen integraation ohella. Lisäksi uusi sopimus Euroopan unionista sisälsi mahdollisuuden yhteiseen puolustukseen. EU-jäsenyyskeskustelussa oli siten pitkälti kyse myös siitä, minkälainen liittoutuneisuuden aste mahdolliseen jäsenyyteen liittyi. Poliittisista toimijoista päähuomio on presidentissä, valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Lähdeaineistosta merkittävimmät ovat valtiopäiväasiakirjat sekä sanoma- ja aikakauslehdet. Eduskuntakeskusteluista huomiota kiinnitetään eduskuntaryhmien ja asianomaisten valtioneuvoston jäsenten puheenvuoroihin. Lisäksi on analysoitu valtioneuvoston Eurooppa-politiikkaa koskevat asiakirjat. Laajempaa kuvaa Suomen EU-jäsenyysprosessin aikaisesta keskustelusta tavoitellaan lehdistöseurannalla. Tutkittavana on kahdeksan sanoma- ja aikakauslehteä: Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Suomenmaa, Nykypäivä, Demari, Kristityn vastuu, Kansan Uutiset ja Tiedonantaja. Tutkimus osoittaa, ettei Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritelmästä vallinnut konsensusta. EU-jäsenyyden taloudellisia ja poliittisia hyötyjä/haittoja punnittaessa puolueettomuuskäsitteestä tuli sekä jäsenyyden kannattajien että vastustajien laajasti hyödyntämä käsite eli keskeinen osa politiikkaa. Naapuruus heikkenevän ja poliittisesti epävakaan Venäjän kanssa lisäsi turvallisuuspoliittisten argumenttien käyttöä sekä EU-jäsenyyden puolesta että vastaan. Turvallisuusteema oli näkyvästi esillä aina kansanäänestykseen asti.
  • Hartikainen, Olli (2004)
    Pro gradu-tutkielmassani Suomen turvallisuuspoliittiset vaihtoehdot 2000-luvulla selvitän vertailevan metodin menetelmin selontekojen 1997 – 2004 näkemyksiä Euroopan unionista ja sen kehityksestä, Natosta, liittoutumatto-muudesta sekä Suomen turvallisuuuspoliittisesta linjasta. Taustateorioina tutkimuksessa on käytetty uusrealististista teoriaa sekä integraatioteorioita. Edellä mainittuja teorioita täydentää pienen valtion turvallisuustrategiat. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa valtioneuvoston eduskunnalle vuosina 1997, 2001 ja 2004 antamat turvallisuuspoliittiset selonteot. Muun aineiston olen rajannut Euroopan unionin huippukokousten asiakirja-aineistoon sekä Euroopan unioniin, Natoon ja turvallisuusympäristöömme liittyvään strategian ja kansainvälisen politiikan tutkimusaineistoon. Selonteot ovat sitoutumisessa Euroopan unionin yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan johdonmukaisia. Suomi on vahvasti sitoutunut Euroopan unionin kehitykseen. Suomi painottaa Euroopan unionia tärkeimpänä turvallisuustoimijana. Integraatioteorioiden näkemykset yhteistyön turvallisuutta lisäävistä vaikutuksista näyttävät selontekojen valossa olevan keskeisiä Suomen poliittisen johdon tilanteen arviolle. Arvioissa Naton vaikutuksista Pohjois-Euroopan vakauteen on selontekojen linjassa on tapahtunut merkittävä muutos. Vielä 2001 selonteossa Naton nähtiin laajentumisellaan Baltiaan luovan uhkia, kun 2004 Naton laajenemisen nähtiin lisänneen Pohjois-Euroopan vakautta. Tästä huolimatta Nato-jäsenyyttä ei nähdä tarpeelliseksi nykyisessä tilanteessa, vaan se säilyy optiona jatkossakin kuten aiemmissakin selonteoissa. Sotilaallinen liittoutumattomuus on korostetusti esillä tuoreimmassakin turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Tämä tekeekin selonteosta osiltaan ristiriitaisen - toisaalta todetaan EU:n kehittävän voimakkaasti yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja Suomen olevan vahvasti sitoutunut prosessiin, mutta samalla korostetaan Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Sotilaallisella liittoutumattomuudella tarkoitettaneen enää lähinnä sitä, ettei Suomi ole sotilasliitto Naton jäsen. Kokonaisuudessaan selonteot ovat kuitenkin päälinjassa johdonmukaisia - Euroopan unioni on Suomen tärkein turvallisuuteen vaikuttava toimija ja unionin jäsenyys on ratkaisevasti muuttanut Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Suomi on integraatiokehityksessä vahvasti mukana.