Browsing by Subject "lineaarinen optimointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Mäkelä, Matias (Helsingin yliopisto, 2018)
    Availability of raw material is a key issue for the future of the wood pellet industry. Wood pellet production primarily uses dry by-products of the mechanical wood processing industry, but increasing demand forces to use even more wet sawdust of the sawmill industry. This study examined the procurement of wet sawdust as a raw material for four pellet mills. As a research method, a model based on linear optimization was created about the Finnish sawdust market. To form a market model, the research compiled a database of demand and supply of sawdust. The demand database was collected on 7 expert interviews, and the ability to pay of each actor was determined by reference fuel. The supply database was composed by gathering the industrial size sawmills in Finland. The production capacity of sawmills determined an estimate of the by-product sawdust. With this model, three different raw material procurement scenarios were created for the year 2021, based on the different production volumes of the sawmill industry, compared with the year 2017. In the base scenario, the utilization rate will remain at the 2017 level, the minimum scenario will decrease by 10% and in the maximum scenario will increase by 10%. In each scenario, raw material procurement of factories was examined at 50%, 75% and 100% of the maximum capacity of factories. In the first step of optimization, the profit margin of sawmills was maximized, by delivering items to the most profitable user. In the second step, the raw material costs of pellet mills were minimized by utilizing the results of the first stage optimization. The results show that the production volume of the sawmill industry has a significant impact on the raw material costs of pellet mills due to changes in supply. In the minimum scenario, the raw material costs of four factories were 10,1 to 10,4 percent higher, in the base scenario, 6,0 to 7,6 percent higher and in the maximum scenario, costs fell 0,7 to 0,8 percent compared with the year 2017. According to the results, the price of the sawdust may rise due to increased demand. Increasing raw material costs will affect the profitability of the pellet industry and the demand for the end-product negatively.
  • Vauhkonen, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin säilörehun korjuuajan vaikutusta maitotilan talouteen lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksessa vertailtiin maitotilan vuosittaisia ylijäämiä neljän eri säilörehun korjuuaikastrategian välillä. Tutkimusongelman ratkaisua varten rakennettiin lineaarinen op-timointimalli, jonka tavoitefunktio oli maitotilan ylijäämän maksimointifunktio. Tarkastelussa oli mukana kaksi vakioitua maitotuotostasoa, 9 000 kg ja 10 000 kg. Työssä käytetyt maidon-tuotantotulokset perustuivat MTT Maaningan Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE) –hankkeessa tehtyihin kolmeen erilliseen ruokintakokeeseen sekä neljään aiempaan ruokinta-kokeeseen, jotka oli selvitetty kirjallisuuden perusteella. Säilörehun satotiedot perustuivat MTT Maaningan ja MTT Siikajoen säilörehukokeisiin. Aikaisin korjattu säilörehu, jonka satojen painotettu D-arvo oli 691 g/kg ka, oli taloudellisesti paras lypsylehmien ruokintavaihtoehto lyhyellä aikavälillä lähtöoletusten vallitessa. Suhteelli-set erot maidontuotannon ylijäämissä säilörehun korjuuaikastrategioiden välillä olivat kuiten-kin hyvin pienet, sillä säilörehun sadot kompensoivat toisiaan määrän ja laadun suhteen. Kol-men niiton säilörehunkorjuu osoittautui selkeästi kalliimmaksi vaihtoehdoksi mm. lisääntynei-den työ- ja konekustannusten takia. Tulokset olivat samansuuntaisia molemmilla maitotuotos-tasoilla. Tämän tutkimuksen perusteella säilörehun korjaaminen suositeltua hieman myöhem-min on lyhyellä aikavälillä lähes yhtä hyvä vaihtoehto kuin suositusten mukainen aikainen korjuu. Korkeaa maitotuotostasoa tavoiteltaessa erittäin myöhään korjatun säilörehun syöttä-minen on kyseenalaista, sillä se vaatisi ruokintaan hyvin korkean väkirehumäärän ja siten al-tistaa lehmän erilaisille sairauksille. Rehuohran hinnan noustessa ylijäämä laski aikaisen niiton strategialla suhteessa enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, kun tilalla oli pinta-alaa käytettävissä vähän. Aikaisessa korjuu-aikastrategiassa maitotilalle jouduttiin ostamaan enemmän viljaa karjan käyttöön kuin muissa strategioissa, joiden pinta-alasta riitti enemmän hehtaareja oman rehuviljan tuotantoon. Tällöin eri korjuuajoilla saavutetut ylijäämät lähenivät toisiaan. Myöhäisellä korjuulla saavutettiin paras ylijäämä, kun rehuohran hinta nousi 1,25-kertaiseksi tai enemmän 9 000 kg:n maito-tuotostasolla. Kolme niittoa osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi pienen väkirehuprosentin myötä vasta silloin, kun rehuohran hinta nousi 2,5-kertaiseksi lähtötilanteeseen verrattuna. Säilörehun korjuuaikastrategia on valittava tilakohtaisesti, jolloin koko kasvukauden aikana kertyneet nurmisadot ovat ratkaisevia karjan ruokinnassa. Lyhyellä aikavälillä korjuuajan va-linnalla maitotilan ylijäämään voi vaikuttaa vain vähän. Siksi pitkän aikavälin toimiin säilöre-hun satotasojen parantamiseksi on kiinnitettävä tilatasolla entistä enemmän huomiota.
  • Jaakkola, Antti (Helsingfors universitet, 2012)
    Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansalliset maatalousmarkkinat on vapautettu ulkomaiselle kilpailulle ja samanaikaisesti viljelijöiden alentunutta tulotasoa on pyritty paikkaamaan maataloustuen muodossa. Maailmalla maataloustuotteiden kauppaa on ohjattu entistä avoimempaan suuntaa samalla kun eri maiden ja blokkien välisiä kaupan raja-aitoja on madallettu lähes kaikilla kaupan alueilla. Maataloustuottajille tämä on tarkoittanut erityisesti viimeisten vuosien aikana yhä suurempia tuotteiden sekä panosten hintojen vaihteluja ja epävarmuutta tulotasoon. Myös mahdollisen ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärisääolosuhteet lisäävät maailman ruokahuollon kannalta tärkeille tuotantoalueille osuessaan hintatason vaihteluja, aiheuttamalla satotappioita ja ylimääräisiä kustannuksia. Lisääntynyt hintojen volatiliteetti on ajanut monet kehittyneistä maista pohtimaan uusia keinoja maataloustuotannon sekä viljelijöiden tulotason turvaamiseksi. Samanaikaisesti nostamatta maataloustukien määrää tai lisäämällä byrokratiaa. Yksi esitetyistä ratkaisuista on koko tilan talouden kattava tulovakuutus. Eniten kokemuksia maatilojen sato- ja tulovakuutuksista löytyy Pohjois-Amerikan maista. Euroopan yhteisien maatalouspolitiikan kannalta sopivimmaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua Kanadassa käytössä olevaan maatalouden riskienhallinta ohjelmaan ja sen tulovakuutuksiin pohjautuva järjestelmä. Ennen tulovakuutusjärjestelmien käyttöönottoa on kuitenkin huolellisesti pohdittava ja laskelmin mallinnettava miten kyseinen järjestelmä käyttäytyisi kohdemaassa. Onko vastaavanlainen riskienhallintakeino jo olemassa? Tai onko kyseisen maan olosuhteissa mahdollista hyväksikäyttää tulotason turvaksi kaavailtua järjestelmää.