Lintuinfluenssan uutisointia vuonna 2006 koskevassa pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, minkälainen oli median välittämä kuva lintuinfluenssasta epidemian ”hulluna vuonna”. Aineistona olen käyttänyt Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden epidemiaa koskevia artikkeleita, joita Helsingin Sanomista kertyi 297 ja Maaseudun Tulevaisuudesta 95 kappaletta. Tarkoitukseni on tuoda esiin syitä siihen, miksi Suomessa tunnettiin muuttolintuja kohtaan suurta pelkoa kevättalvella 2006. Minulla oli tutkimukseen ryhtyessäni mielikuva siitä, että median suoltama valtaisa tietovyöry ei ollut välttämättä kaiken kattavaa eikä tasapuolista: muuttolintuja syytettiin taudista, joka vaivasi pääosin siipikarjaa. Olen pureutunut sisällönanalyysin kautta lintuinfluenssakirjoittelun aiheisiin ja eritellyt artikkelien puheenaiheiden, päätoimijoiden ja tautikirjoittelun piirteitä diskurssianalyysin avulla. Lintuja koskevien kielellisten ilmaisujen purkamiseen olen käyttänyt kriittistä lingvistiikkaa. Tutkimus osoittaa, että lintuinfluenssan paikalliset vaikutukset nostettiin lehdissä tärkeäksi teemaksi siitä huolimatta, että epidemia pysytteli rajojemme ulkopuolella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että terveysalan ja tuotantoeläinten asiantuntijat kommentoivat tautia selittäessään muuttolintujen käyttäytymistä. Tähän osallistuivat myös poliitikot - ja jopa toimittajat itse – useammin kuin lintuasiantuntijat. Ornitologeja kuultiin vasta sen jälkeen, kun muuttolinnut olivat saapuneet ja pelko haihtunut. Kiinnostavaa oli myös jutunteon tyyli, jossa muuttolintuja käsiteltiin uhkana ja siipikarjaa uhan kohteena. Se hallitsi sekä Helsingin Sanomien että Maaseudun Tulevaisuuden lintuinfluenssaa koskevaa kirjoittelua koko vuoden, mutta eritoten vuoden alusta helmikuun puoliväliin, eli ennen muuttolintujen saapumista. Lähtökohtani tutkielman tekoon on sosiaalinen konstruktivismi Pertti Alasuutarin tulkitsemana. Tutkielman viitekehyksen olen rakentanut pääosin Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Klaus Ederin riskiyhteiskuntaa koskevien teorioiden pohjalle. Maailman medioitumista kävin läpi pääosin Juhani Wiion Sitralle tekemän tutkimuksen kautta. Vviestinnän muiden yhteiskunnallisten ongelmien tarkastelussa käytin apuna Esa Väliverrosen ja Anu Kantolan näkemyksiä ja viestinnän ympäristökysymyksissä heidän lisäkseen Pertti Suhosen huomioita. Kielikuvien merkitystä todellisuutta koskevissa havainnoissa olen analysoinut Norman Fairloughin ja Mikko Lehtosen teorioiden valossa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.