Browsing by Subject "lobbaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Juva, Kirsi (2008)
    Poliittiset päätökset eivät synny tyhjiössä. Päätöksentekoprosesseihin lainsäädännön muodostamiseksi osallistuu julkisten tahojen lisäksi monia muita toimijoita. Yksityisten toimijoiden näkökulmasta poliittinen päätöksenteko voi aiheuttaa näiden toiminnalle tilanteesta riippuen haittoja tai mahdollisuuksia. Näin ollen toimijoilla on intressi pyrkiä vaikuttamaan tehtäviin päätöksiin. Tätä poliittisen päätöksentekoon kohdistuvaa vaikuttamista kutsutaan edunvalvonnaksi tai lobbaamiseksi. Poliittiseen päätöksentekoprosessiin vaikuttamaan pyrkivät toimijat sekä vaikuttamistavat ovat tärkeä tutkimuskohde valtio-opillisesti. Suomessa edunvalvonta, erityisesti EU-kontekstissa, on kuitenkin jäänyt tukimuskirjallisuudessa yllättävän vähälle huomiolle. Yllättäväksi empiirisen tutkimuksen vähyyden tekee myös se seikka että samalla kun EU-lobbauksen välttämättömyys tunnistetaan, suomalaista edunvalvontaosaamista arvostellaan puutteelliseksi. Tutkimuksen niukkuudella voi olla myös vaikutuksensa siihen, miksi edunvalvonnalla, lobbauksella, on leimallisen huono kaiku Suomessa. Sitä pidetään usein EU:n lieveilmiönä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan yhtä vaikuttamaan pyrkivää toimijaryhmää: yrityksiä. Tarkastelun kohteena ovat suomalaiset yritykset ja näiden edunvalvonta EU-kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin tarkastellayritysten ja EU-tason päätöksentekijöiden suhdetta ja lobbausta välineenä tässä suhteessa. Kiinnostus kohdistuu siihen, mikä on lobbauksen asema isoissa suomalaisissa yrityksissä. Toisekseen tarkastellaan reittejä, joiden kautta yritykset pyrkivät vaikuttamaan Euroopan unionin päätöksentekoon. Vaikuttamisreittien osalta käsitellään kahta ulottuvuutta: 1) Bryssel-reittiä ja kansallista reittiä sekä 2) suoraa ja epäsuoraa reittiä, joista viimeksi mainitut pureutuvat itsenäisen lobbaustoiminnan ja kollekstiivisen toiminnan suhteeseen. Suomalaisten yritysten edunvalvontaa unionin päätöksentekoon vaikuttamiseksi on lähestytty haastattelemalla yritysten johtotason henkilöitä, joiden vastuualueeseen lobbaaminen ja/tai sen koordinointi kuuluvat. Tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, joka on toteutettu u8sean tapauksen asetelmalla. Työssä nojataan aiempaan tukimukseen EU-edunvalvonnasta. Analyyttisena työkaluna käytetään niin sanottua sidosryhmäkonseptia sekä pluralismi-korporatismi -jakoa. Vaikuttamisessa nojataan sekä Bryssel- että kansalliseen reittiin, korostetusti ensimmäiseen. Kansallista tasoa ei siten katsota välttämättömäksi askeleeksi unionin päätöksentekoon vaikuttamiseksi. Tulos poikkeaa aiemman kirjallisuuden näkemyksestä. Yritykset pyrkivät vaikuttamaan toisinaan selkeästi itsenään, toisinaan etujärjestöjensä kautta, usein reittejä käytetään samanaikaisesti. Aiempi tutkimuskirjallisuus on problematisoinut monien reittien samanaikaista käyttöä kustannustehottomaksi ja epäorganisoiduksi. Tarkastellut suomalaiset yritykset sen sijaan näkivät, että useampien vaikuttamisreittien samanaikainen käyttö tehostaa lobbausta. Yrityksen näkökulmasta edunvalvonnassa on kyse kokonaisuudesta, jossa osiot - lobbaaminen itsenäisesti ja kollektiivisesti - täydentävät toisiaan.
  • Korpela, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Alkoholipoliittiset asiat ovat herättäneet ja herättävät keskustelua suomalaisten keskuudessa. Vuosien 2013–2015 aikana mediassa on ollut nähtävissä uusi aalto alkoholipoliittisten asioiden ruotimisessa. Niin mediassa ja kansalaisten kuin myös poliittisten päättäjien keskuudessa on käyty kiivasta keskustelua alkoholipoliittisista asioista. Keskustelun kohteena ovat olleet muun muassa alkoholiverotus, Viron matkustajatuonti, kotimaisen panimoteollisuuden huono tilanne ja ravintoloiden jatkoaikoihin liittyvät erimielisyydet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua 2010-luvun alkoholipoliittisiin asioihin. Alkoholipoliittisia asioita tarkastellaan vastuullisuuden ja vaikuttamisen näkökulmasta. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on tehdä selkoa sille, millaista olisi valittujen sidosryhmien mielestä vastuullinen lobbaus alkoholialalla. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä lobbauksen keinot ja kanavat nähdään sallittuina. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada mielipiteitä eri näkökulmista. Haastatteluissa viisi sidosryhmää edusti elinkeinon näkökulmaa, yksi sosiaali- ja terveyspuolta sekä yksi päihdehoitoa. Haastatteluihin valikoituivat näin ollen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry. Lisäksi haastateltavaksi haluttiin THL:n edustaja sekä päihdetyön ja maahantuonnin edustajat. Tutkijan olettamus oli, että lain valmistelussa kuultavat etujärjestöt osaavat antaa haluttua ja tarkoituksenmukaista tietoa, niiden vaikuttaessa politiikassa. Suomessa lobbausta ei säädellä laissa. Yhteiskuntavastuun oppaissa lobbaus ja yhteiskuntavastuu on määritelty varsin lyhyesti. Lisäksi lobbaus ja yhteiskuntavastuu nähdään usein erillisinä toisistaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, miten haastateltavat toivoisivat yhteisiä pelisääntöjä vaikuttajaviestintään. Yritykset haluavat toimia vastuullisesti. Myös rekisteriä lobbareille kannatetaan. Lobbausta toteuttavat erilaiset etujärjestöt yksittäisiä yrityksiä enemmän. Etujärjestöt puhuvat yksittäisten yritysten suulla. Elinkeinon edustajat näkevät nykyisen alkoholipolitiikan olevan painottunut päihdepoliittiseen keskusteluun, kun sen toivottaisiin sisältävän vahvemmin myös elinkeinopoliittisen aspektin. Vuonna 2015 alkoholilain kokonaisuudistuksen ollessa ajankohtainen, ovat alkoholielinkeinon etujärjestöt vahvasti vaikuttamassa eri keinoin ja kanavin oman ryhmän etujen ajamiseen.
  • Eerola, Essi (1999)
    The government must explicitly consider how to value the welfare of different groups in the society when making interventions in order to correct externalities. The welfare effects of government policies create political tensions, which are especially clearly seen in the formation of forest policy. This is because forests are used for timber production, but they are also valuable for other purposes, such as recreation. These different uses are often in conflict, and the trade-off manifests itself in political struggles over the formation of forest policy. In order to address the effects of lobbying on the forest policy, I consider a specific policy issue, namely the conservation of biological diversity in the forests. It is an issue on which forest industry, forest owners and forest activists have very different views concerning the role and responsibility of the government. In my Thesis, I concentrate on two main questions on interest group influence in the context of forest policy, namely to what direction groups affected by the policy seek to push the policy, and what welfare implications successful lobbying has. I analyze the government forest policy in the common agency framework, where an environmental lobby and an industrial lobby simultaneously attempt to influence the decision of the government by offering monetary contributions. To this aim I use the menu auction theory, which I extend to account for the possibility that lobbying is socially costly and that the lobbies are not equally successful in influencing the government. I consider government decision-making in two situations: exported forest product and domestic consumption. The forest industry is represented by a monopoly, and therefore, the conservation affects the price of consumption when the forest product is not exported. The case where the forest industry exports its product thus serves as a useful point of reference when analysing the more diversified case of domestic consumption. Compared to domestic consumption, the government will always choose higher conservation level when the monopoly exports its product and the foreign consumers bear the cost of conservation. Due to non-competitive production sector, it is also possible to analyze how the market power of the industry, determined by the elasticity of demand, influences the government's decision on conservation. The analysis explains why the government's forest policy only partly reflects the normative prescriptions. It also makes explicit that the lobbies indeed have an incentive to cast resources into costly lobbying. In the particular case when the monopoly product is exported and the two lobbies are equally efficient in influencing the government, the political equilibrium coincides with the social optimum. In general, however, lobbying distorts conservation from the socially optimal.
  • Lautsuo, Lasse (2008)
    Käsittelen pro gradu työssäni endogeenisen kauppapolitiikan analyysiä common agency mallien keinoin. Tutkimusongelmani on: "Kuinka hallitus määrittelee kauppapolitiikkansa kotimaisen ja ulkomaisen teollisuuden etujärjestöjen vaikutuksen alaisena?" Aloitan esittelemällä Gene Grossmanin ja Elhanan Helpmanin artikkeliin "Protection for Sale" perustuvan mallin, joka käsittelee kauppapolitiikan määräytymistä common agency asetelmassa. Tämän jälkeen käsittelen tämän mallin laajennusta, jossa ulkomaiset yritykset voivat ohittaa tullit ja kilpailla suoraan kotimaisen teollisuuden kanssa tekemällä suoran ulkomaisen investoinnin. Seuraavaksi tarkastelen sitä, kuinka etujärjestöt vaikuttavat reaalimaailmassa kauppapolitiikkaan. Osoitan myös muutamia työssä käsitellyissä common agency malleissa esiintyviä puutteita, sekä tapoja ottaa nämä puutteet huomioon. Päätän työni ehdottamalla tapoja käyttää common agency malleja sen tutkimiseen, millä tavoin monikansalliset yritykset vaikuttavat kauppapolitiikkaan. Työn tuloksena havaitsen, että hallituksen kauppapolitiikka heijastaa etujärjestöjen hallituksen poliittisista palveluksista käymän kilvan tuloksia. Se, missä määrin hallitus toteuttaa järjestöjen toivomaa politiikkaa, riippuu siitä, miten järjestäytyneitä yritykset ovat, sekä siitä, missä suhteessa hallitus arvostaa kampanjatukea äänestäjien hyvinvointiin nähden. Toinen havainto on se, että ulkomaisten suorien investointien ollessa mahdollisia hallitus suosii kauppapolitiikan instrumentteina vapaaehtoisia vientirajoituksia tullien asemesta. Suorien ulkomaisten investointien mahdollisuus vaikuttaa siis kauppapolitiikan rakenteeseen. Tässä työssä esitellyt common agency mallit eivät ota huomioon hallituksen historiadataan perustuvaa luotettavuutta. Luotettavuus voidaan huomioida, jos common agency pelin sallitaan olevan dynaaminen monivaiheinen peli staattisen pelin asemesta. Mallit eivät myöskään huomioi monenkeskisiä kansainvälisiä kauppasopimuksia huomioon, vaikka näillä on suuri merkitys kauppapolitiikassa. Monikansallisten yhtiöiden vaikutusta kauppapolitiikkaan voidaan analysoida perinteisellä common agency mallilla, jossa monikansallinen yhtiö toimii muiden yritysten tavoin yrittäen vaikuttaa hallituksen kauppapolitiikkaan. Toinen mahdollisuus on tarkastella tilannetta, jossa monikansallinen yhtiö on common agent, ja jossa useat hallitukset kilpailevat yhtiön investoinneista tarjoamalla sen toiminnalle suotuisaa kauppapolitiikkaa.
  • Kangas, Terhi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan professorien John J. Mearsheimer ja Stephen M. Walt julkaiseman tutkimuspaperin The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy aloittamaa debattia Yhdysvaltain ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Mearsheimer ja Walt tarkastelevat tutkimuksessaan Amerikan juutalaisen tradition toimintaa vaikutusvaltaisena painostusryhmänä, jolle professorit antavat nimen "the Israel Lobby". Kaksikko Mearsheimer ja Walt kritisoi tutkimuspaperissaan muun muassa kyseisen "lobbyn" vaikutusta Yhdysvaltain ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Kyseessä on diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kahdeksan politiikan tutkijan kannanotosta juutalaisryhmiä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa koskevaan keskusteluun. Tarkoituksena on tarkastella politiikan tutkijoiden kirjoituksia suomalaiseen yhteiskuntatieteeseen omaksutun diskurssianalyysin kautta, joka on syntynyt vuorovaikutuksessa brittiläisen suuntauksen kanssa. Tutkielman analyyttisina käsitteinä toimivat tulkintarepertuaarit ja vakuuttamistekniikat. Tutkielmassa pyrittiin piirtämään esiin moninaiset ja ristiriitaiset merkitysrakenteet, joiden pohjalta tutkijat muodostavat käsityksen Yhdysvaltojen ja Israelin välisestä erityissuhteesta. Tutkielmassa pyrittiin myös esittämään näkemys siitä, mikä on hallitseva tapa ymmärtää Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta. Tarkoituksena oli lisäksi aineistossa esiintyvän erilaisen vakuuttelevan retoriikan analysoiminen. Yhdysvaltain ja Israelin erityissuhde ei kuitenkaan näyttänyt lähemmässä tarkastelussa muotoutuvan helposti yhden tai kahdenkaan merkitysrakenteen pohjalta, vaan suhde merkityksellistyi erilaisten taloudellisten, poliittisten, diplomaattisten ja ideologisten merkitysten ympärille. Tunnistamani, keskenään ristiriitainen tulkintarepertuaarien kirjo (erityisyyden repertuaari, vehkeilyn repertuaari, velvollisuuden repertuaari, yhtenäisyyden repertuaari, realistinen repertuaari ja uskollisen kumppanin repertuaari) osoittaa, ettei Yhdysvaltain ja Israelin välistä suhdetta voi selittää yksiselitteisesti. Vaikka siitä olisikin vallalla hegemoninen käsitys, on sosiaaliseen mielikuvitukseen tai myyttiin rinnastettavissa oleva hegemonia kuitenkin vain väliaikaista. ”Jatkuvissa valtakamppailuissa toisenlainen puhe pääsee taas jossain vaiheessa niskan päälle ja pyrkii näin pönkittämään asemaansa” (Lounasmeri 2006). Voidaan siis ajatella, että kamppailu Yhdysvaltain ja Israelin välisestä suhteesta ja sen merkityksistä on jatkuvassa prosessissa. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999): Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino, Tampere Sheffer, Gabriel (1997) U.S. – Israeli Relations at the Crossroads. Frank Cass and Company Limited, England.
  • Eerola, Essi (2003)
    In the three essays of my thesis, I analyse the design of environmental policy taking into account that agents may take actions to influence policy-making. The main questions of interest are how the policy outcome is shaped by the interaction of agents and how it depends on the prevailing institutional setting. By comparing the outcome to policies that are, in some sense, socially optimal, one can then also identify the sources of inefficiencies in actual policy-making. In the first essay, I analyse the design of government forest policies under the influence of an industrial and environmental lobby. The results indicate that distortions from social optimum are large if the industrial lobby is more efficient in lobbying than the environmental lobby and the product of the forest industry is consumed domestically. Forest conservation will also be insufficient from the social point of view when the group of politically passive consumers is large even if the environmental lobby is more efficient. The design of national environmental policy in the presence of multinational firms is studied in the second essay. Existing literature shows that when firms are national, environmental policy tends to be distorted in favour of domestic producers. Extending this literature to the case of multinational production shows that this is not the case when polluting firms are multinational. The reason is two-fold: First, changes in environmental policy do not influence the market share of the domestic firm. Second, existence of foreign owned production plants creates an incentive to tax profits accruing to foreign shareholders. In the third essay, I study how international free trade agreements influence multinational production. I focus on the indirect effects of trade agreements through changes in the design of national environmental policy. The main result is that an introduction of a free trade agreement increases the attractiveness of multinational production. This result suggests that in assessing the welfare-effects of trade agreements it is important to take into account their influence on environmental policy.
  • Koskela, Soile (2008)
    Pro gradu -työssäni Liikunnan lobbaus: Suomen Liikunta ja urheilu ry:n vaikuttamistyö eduskuntavaaleissa 2007 tutkin liikunnan lobbausta Suomessa. Työssä tutkitaan miten Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU) lobbasi vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjassaan, mitä lobbausstrategioita SLU käytti Miia Jaatisen tehokkaan lobbauksen mallin perusteella ja kuinka hyvin SLU saavutti kampanjalleen asettamansa tavoitteet. Lobbausta on tutkittu viestintänä melko vähän, sekä Suomessa että muualla, ja liikunnan lobbausta ei tietääkseni ollenkaan. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa SLU:lle ja myös muille liikunnan alalla toimiville järjestöille ja yrityksille eväitä tulevia kampanjoita ja niiden suunnittelussa ja toteutuksessa tehtäviä valintoja varten. Tutkimuksessa käytetään kahta erilaista aineistoa. Yhtenä aineistona käytetään SLU:n vaalikampanjasta oleva kirjallista aineistoa, joka sisältää erilaisia dokumentteja kampanjasuunnitelmista ja kokouspöytäkirjoista PowerPoint – esityksiin, tiedotteisiin ja lehtijuttuihin. Toinen aineisto koostuu haastatteluista, joissa puhuu kolme kampanjan toteutukseen keskeisesti osallistunutta SLU:n työntekijää. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jossa sovelletaan faktanäkökulmaa. Dokumenttiaineisto saatiin valmiina, haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineiston analyysi tehtiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella SLU:n lobbaus oli melko suunnitelmallista. Lobbaajana toimi pääosin SLU:n johto ja liikuntapolitiikan tiimi. Lisäksi siihen osallistui SLU:n aluejärjestöt ja joitakin muita SLU:n jäsenjärjestöjä. Tärkein kohderyhmä olivat puolueet, niiden avainhenkilöt, ehdokkaat sekä kampanjan loppuvaiheessa hallitusohjelma kirjoittajat. Lobbaus jatkui koko kampanjan ajan, mutta intensiteetissä oli muutamia piikkejä. Selkeitä kilpailijoita kampanjalla ei ollut. Tutkimuksen perusteella SLU:n vaalikampanjan lobbaus muistuttaa Jaatisen tehokkaan lobbauksen mallin strategioista eniten ylläpito- ja informointistrategiaa. SLU:n vaalikampanjalla oli kolme tavoitetta. Tavoitteeseen saada liikuntaa koskevia kirjauksia hallitusohjelmaan päästiin hyvin. Kaksi muuta tavoitetta, edistää vaikuttajaverkostojen syntyä ja vaikuttaa kansanedustajien lähtötietoihin ja asenteisiin liikunnasta ja urheilusta, eivät toteutuneet yhtä hyvin. Tutkimuksen päälähteitä ovat Miia Jaatisen väitöskirja (1999) Lobbying Political Issues: A Contingency Model of Effective Lobbying Strategies sekä Jaatisen artikkeli Lobbaus osana yrityksen yhteiskunta-aktiivisuutta teoksessa Kolmet kasvot: Näkökulmia organisaatioviestintään (2000). Muita tärkeitä lähteitä ovat Cutlip, Center ja Broom (1994/1985): Effective Public Relations; E.W. Austinin Strategic Public Relations (2001) sekä J.M. Berryn kalssikkoteos Lobbying for the People (1977).
  • Hanska, Jari; Ahonen, Katariina (2010)
    Tämä pro gradu -tutkielma on tehty parityönä Katariina Ahosen kanssa. Yhteiskunnan eri tahot yrityksistä kansalaisjärjestöihin haluavat yhä enemmän osallistua niitä koskevaan poliittisen päätöksentekoon. Lobbaus on tavoitteellista vaikuttamista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon viestinnän keinoin. Lobbauksen hallitseva taho on aktiivisesti mukana sitä koskevassa keskustelussa ja pääsee tätä kautta myös vaikuttamaan sitä koskeviin päätöksiin. Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme sekä viestinnän että poliittisen historian oppiaineiden lähtökohdista, mitä lobbaus on kansanedustajien näkökulmasta. Aiemmassa tutkimuksessa lobbauksen kohteen näkökulma on usein unohdettu. Selvitämme, kuinka kansanedustajat kokevat lobbaukseen. Käymme läpi lobbauksen historiaan ja selvitämme lobbauksen käytäntöjä ja priorisointia ja lobbaukseen liittyviä pelisääntöjä sekä lobbauksessa tapahtunutta muutosta. Empiriassa olemme yhdistäneet tapaustutkimuksen ja teemahaastattelut. Kaiken kaikkiaan haastattelimme 18 kansanedustajaa. Lähestymme lisäksi tutkimuskysymyksiämme kahden tapausesimerkin kautta. Toinen esimerkkimme käsittelee sähköisen viestinnän tietosuojalakia eli kansankielellä Lex Nokiaa ja toinen päätöstä lääkkeiden viitehintajärjestelmästä. Tapaukset suhteutetaan laajempaan historialliseen viitekehykseen. Molemmat tapaukset herättivät runsaasti julkista keskustelua. Haasteltavat kansanedustajat valikoituivat kahden tapausesimerkkimme mietintövaliokuntiin kuuluvista kansanedustajista. Kansanedustajien näkökulmasta lobbaus on toisaalta informaation saamista ja jakamista sekä vaikuttamista päätöksentekoon tietyn tahon intressistä käsin. Kansanedustajan kokemus lobbauksesta vaihtelee sen mukaan, kuinka hyvin tai huonosti toiminta on suhteutettu poliittiseen toimintaympäristöön, osapuolten ominaisuuksiin ja lobbaustilanteeseen. Erilaisia lobbaustilanteita ovat asiantuntijakuulemiset, kansalaisvaikuttaminen, organisaation epämuodollinen lobbaus ja toisen kansanedustajan tekemä lobbaus. Suomessa ei juuri ole lobbauksen suhteen yhtenäisiä pelisääntöjä muutamia lakeja lukuun ottamatta. Lobbaus on muuttunut käsi kädessä poliittisen toimintaympäristön kanssa. Parlamentarismi, Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja kansanedustajien työmäärän lisääntyminen ovat esimerkkejä muutoksista, jotka ovat heijastuneet suoraan myös lobbauksen käytäntöihin. Tutkimuksen perusteella kansanedustajat törmäävät edelleen painostavaan lobbaukseen ja käyvät lobbareiden kanssa jääkiekko-otteluissa sekä illanistujaisissa. Lobbaus näyttääkin kohdentuneen avainhenkilöihin. Kansanedustajien työmäärän kasvaessa lakiesitykset ovat tulleet ministeriöistä valiokuntien käsittelyyn entistä valmistellumpina. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet olivat kansanedustajien haastattelujen ohella eduskunnan ja valiokuntien päätöksentekoon liittyvät asiakirjat sekä lehtiartikkelit. Teoreettisessa viitekehyksessä on hyödynnetty aiempaa tutkimusta, josta keskeisimpinä ovat olleet Miia Jaatisen väitöskirja Lobbying in Political Issues. A Contingency Model of Effective Lobbying Strategies ja Lobbaus. Yritys yhteiskunnan vaikuttajana sekä Ilkka Ruostetsaaren ja Voitto Helanderin tekemät lukuisat tutkimukset etu- ja painostusjärjestöistä ja Väinö Huuskan väitöskirja Etujärjestöjen painostuspolitiikka Suomessa.
  • Gullman, Riitta (2006)
    Tutkimus käsittelee verkkosivujen kautta tehtävää lobbausta eli vaikuttamista hallintoon ja poliittisiin päättäjiin. Tutkimuskohteina ovat Elinkeinoelämän keskusliiton (EK:n) ja Maan ystävien (MY:n) verkkosivuilla julkaistut, ilmastopolitiikkaa käsittelevät kommentit vuoden 2005 aikana. Tutkimuksessa kysytään, miten verkkosivuja käytetään pyrkimyksissä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Työn keskeinen teoreettinen viitekehys on lobbauksen tutkimus. Toinen tärkeä viitekehys on aktivismin ja uusien medioiden suhde. Lobbauksen kehyksessä tutkimus nojaa Miia Jaatisen tehokasta lobbausta koskevaan tutkimukseen. Aktivismin ja verkkoviestinnän kehyksessä keskeisiä ovat Sandor Veghin ja Graham Meiklen tutkimukset verkkovaikuttamisen ja -aktivismin keinoista. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan lobbausta eri näkökulmista, verkkoa lobbauksen välineenä sekä keinoja, joita lobbaukseen voidaan verkossa käyttää. Empiirisessä osassa analysoidaan EK:n ja MY:n sivuilta kerättyä aineistoa laadullisin menetelmin. Metodologinen työkalu on systemaattinen tekstianalyysi, joka tässä työssä koostuu teemoittelusta ja tyypittelystä, retorisesta argumentaatioanalyysistä sekä intertekstuaalisuuden ja multimediaalisuuden analyysistä. Tutkimuksen tuloksena on määritelty, mitä on verkkolobbaus ja mitä keinoja siinä on käytettävissä. Tämän lisäksi on määritelty, millainen verkon rooli voi olla lobbauksessa. Näitä on sovellettu empiirisessä osassa, jossa on tarkasteltu kansalaisjärjestön (MY) ja perinteisen lobbausorganisaation (EK) tapaa käyttää verkkoa lobbauksessa. Tässä analyysissä ilmeni, että kansalaisjärjestön ja perinteisen lobbausorganisaation tapa käyttää verkkoa lobbauksessa on perimmältään hyvinkin samankaltaista, vaikka kumpikin käyttää sitä oman toimintalogiikkansa mukaisesti. Kummallekin organisaatiolle verkko on lähinnä mielipiteen muokkauksen väline. Tämä tapahtuu pääasiallisesti verkkosivujen pystyttämisen ja ylläpidon kautta. Kumpikaan organisaatio ei huomioi kovin hyvin verkon erityispiirteitä, kuten interaktiivisuutta. Kansalaisjärjestö huomioi niitä kuitenkin hieman enemmän kuin perinteinen lobbausorganisaatio. Kummatkin ovat varovaisia multimediaalisuuden suhteen. Visuaalisia elementtejä on varsin niukasti. Merkittävimmät erot löytyvät itse asiasisällöstä ja sen esiin tuomisesta. Argumentaation rakenteet ja teemat, joilla organisaatiot perustelevat kantojaan, poikkeavat toisistaan. Verkon rooli lobbauksessa on molemmilla organisaatioilla pääasiassa avustava. Kumpikin yhdistää verkon käytön perinteisiin lobbauksen menetelmiin. Tällöin toiminnan pääpaino on tosielämässä, MY:n tapauksessa katutempauksissa, EK:n tapauksessa työryhmävaikuttamisessa ja muissa suorissa kontakteissa. Verkkosivut ovat kummallekin lobbaustoiminnassa toissijainen, luonteeltaan avustava väline.
  • Mattila, Mikko (2000)
    Tämän tutkimuksen ensisijainen tarkoitus oli analysoida suomalaista sosiaali- ja terveyspalveluita koskevaa poliittista päätöksentekoa "politiikkaverkostonäkökulmasta" (policy network approach). Tämä lähestymistapa yhdistää sekä viralliset (esim. ministeriöt, puolueet) että epäviralliset (esim. eturyhmät) toimijat samaan päätöksentekoprosessiin. Osallistuvilla toimijoilla on vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja erilaiset preferenssit, joita he yrittävät tuoda mukaan päätöksentekoon niin, että lopulliset päätöksen olisivat mahdollisimman lähellä heidän omia alkuperäisiä tavoitteitaan. Toimijoiden käytettävissä olevat resurssit määrittelevät heidän mahdollisuuksiaan tässä prosessissa. Resurssit vaikuttavat siihen, millaisen aseman toimijat saavat politiikkaverkostossa, mikä puolestaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa ajaa omia etujaan päätöksenteossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 45:ä politiikkalohkolla (policy domain) toimivan organisaation edustajia. Haastattelut koostuivat lähinnä strukturoiduista kysymyksistä, joissa tiedusteltiin mm. toimijoiden välisiä verkostosuhteita, heidän kiinnostusta tiettyihin hallituksen tekemiin lakiehdotuksiin, heidän tukeaan näille lakiehdotuksille ja heidän arvioitaan siitä, miten vaikutusvalta on jakautunut politiikkalohkon toimijoiden kesken. Tulokset osoittavat, että politiikkalohkon "neuvotteluilmapiiri" (bargaining environment) 1980-luvun puolivälistä vuosikymmenen vaihteeseen saakka oli otollinen uudistuksille sosiaali- ja terveyspalveluita koskevassa lainsäädännössä. "Poliittinen tila" oli moniulotteinen, eli toimijoita jakavia rajalinjoja (cleavage) oli useita. Tällaisessa tilanteessa neuvottelut ovat suhteellisen helppoja ja kompromissien löytäminen ei tuota suuria ongelmia. 1990-luvun alussa sama poliittinen tila yhtäkkiä polarisoitui, mikä tuli esille esimerkiksi hallitusten uusien lakiehdotusten romahtaneessa suosiossa politiikkalohkon toimijoiden keskuudessa. Uudessa tilanteessa oli kaksi selvästi jakautunutta ryhmittymää, jotka harvoin pystyvät sopimaan mistään yhdessä. Koska toimijoita jakoi vain yksi rajalinja, yhteisymmärryksen löytäminen oli lähes mahdotonta. Tutkimus osoitti myös, että toimijoiden asemalla politiikkaverkostossa on vaikutusta siihen, miten hyvin ne pystyvät toteuttamaan omia tavoitteitaan. Tämä tuli selvemmin esille etenkin 1980-luvun lopulla. Leikkausten aikakaudella vaikutus oli selvästi pienempi, mikä voi olla merkki siitä, että politiikkaverkostojen yleinen merkitys on laskussa nyky-yhteiskunnassa. Yksi syy tälle voi olla hallituksen lisääntynyt toimintakyky, johon vaikutti erityisesti vuonna 1992 tehty muutos Eduskunnan äänestyssääntöihin. Tällä muutoksella ei ollut kuitenkaan odotetun laajoja vaikutuksia koko kentän valtarakenteeseen. Tämä johtui siitä, että politiikkaverkosto toimii eräänlaisen puskurina, joka tiettyyn pisteeseen saakka vaimentaa niitä kokonaismuutoksia, joita yhden yksittäisen resurssin jakauman muuttuminen aiheuttaa.
  • Ruhanen, Tuula (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (IFLA)
  • Pietarila, Elise Emilia (2005)
    Pro gradu -tutkielma pyrkii tutkimaan prosessia, jonka johdosta yhteisesti omistettuja resursseja jaetaan epätasaisesti.Demokraattiseen talouspoliittiseen päätöksentekoon pyrkivät vaikuttamaan useat ei-valtiolliset toimijat, jotka edustavat kukin oman ryhmittymänsä erityisintressejä. Niille on hyvin selvää, että juuri niiden jäsenten tuotantomahdollisuuksien, palkkatulojen, puhtaan ilman, terveyspalvelujen tai koulutuksen turvaaminen on kaikkein tärkeintä, sillä ne ovat ratkaisseet va-paamatkustajan ongelmansa. Ne tietävät, mikä on niiden jäsenten kannalta tarpeellista, välttämä-töntä ja oikeudenmukaista, ja tämän puolesta ne lobbaavat. Yhteiskunnan voimakkaasta järjestäytymisestä johtuen talouspoliittiseen päätöksentekoon osallistuvien joukko tiivistyy muutamaksi neuvotteluosapuoleksi, joten päätöksenteko voidaan mallintaa näiden osapuolten välillä pelatuksi peliksi. Tutkielma käyttää tätä yksinkertaistusta hyväkseen ja tarkastelee tämän pelin avulla päätöksentekijän ja lobbareiden välistä dynamiikkaa kahden julkista-loustieteellisen artikkelin valossa. Douglas Bernheimin ja Michael Whinstonin hengessä valitaan ns. yhteisen agentin ongelma pelin pohjateoriaksi. Artikkeleista ensimmäisenä otetaan tarkasteluun Gene Grossmanin ja Elhanan Helpmanin Protection for Sale (1994). Grossman ja Helpman esittelevät artikkelissaan esimerkin virassa olevan poliiti-kon harjoittamasta endogeenisesta, sisäsyntyisestä kauppapolitiikasta. He olivat ensimmäisiä, jotka muotoilivat yhteisen agentin ongelman agentin, eli pelimme poliitikon, hyödyn muodostumaan sekä yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista, että hänen yksityisestä hyödystään. Tutkielman jälkimmäinen kappale hylkää aikaisemman oletuksensa siitä, että intressiryhmät ovat tietoisia päättäjän tavas-ta arvottaa yhtä euroa yhteiskunnan taskussa suhteessa yhteen euroon omassa taskussaan. Tutkielma hylkää myös oletuksen intressiryhmien ennalta käsin järjestäytyneisyydestä, joten uudessa epävarmassa ympäristössä pelin lobbareita ovat intressiryhmien sijaan yksittäiset kuluttajat. Michel Le Bretonin ja Fraçois Salanien artikkeli Lobbying under Political Uncertainty esittelee mallin, jossa lobbarit ovat epävarmoja poliittisen päättäjän tyypistä. Pelin luonne muuttuu dramaattisesti, kun ne joutuvat muodostamaan tästä oletuksia. Pelin luonteen mukana muuttuvat myös pelin tasapainot, joita tutkielma etsii Le Bretonin ja Salanien artikkelin tehokkaan ja yksiselitteisen tasapainon tarpeellisen ehdon avulla. Tästä seuraa mielenkiintoisia tuloksia, jotka koskevat poliitikon ja lobbareiden ominaisuuksien merkitystä yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille.
  • Solitander, Adrian (2005)
    The thesis analyses, from an international policy perspective, the negotiations and lobbying to achieve the European Union Savings tax Directive. The theoretical approach is mainly based on professor Susan Strange"s doctrinal framework of the four structures of power. Some of the primary documents from and a number of newspaper reports on the negotiations have functioned as the main sources for the research. The analysis is concentrated on structural factors that on one hand have facilitated and on the other hand constrained the negotiation process. These are described on three different analytical levels - the world systemic, the inter- and transnational and the national. Special and equal emphasis is put on the analysis of states and international organizations, as well as market forces and private actors. The thesis argues that the juxtapositions of the negotiations originate primarily in historical factors and the different market conditions of the national financial industry. The disparities are most noticeable between high-tax industrialized countries and tax havens. But countries like Belgium, UK and USA have also slowed down the process by taking principled positions in certain matters. One of the most important conclusions of the thesis is that agreement on the directive was finally achieved because perseverant positions were discarded in favour of relevant transfers of resources for security, production, finance and knowledge justifiable to all parties. The necessary compromises have tended to limit equality between the parties and to accentuate the structurally strong position of the richest. Smaller investors suffer from more negative effects of the directive than big ones and some of the strongest financial centres - London, New York and Switzerland - have seen the claws of EU miss the target.
  • Diktonius, Jessica Tea (2005)
    Tutkimuksen kohteena ovat japanilaisten autoalan suuryritysten vaikutuskanavat Euroopan yhteisön (EY) päätöksentekoprosessissa. Tapaustutkimuksen kohteena on kauppapoliittinen neuvottelu Euroopan yhteisön ja Japanin välillä. Neuvottelu koski japanilaisten autojen vientiä vapaaehtoisesti rajoittavaa sopimusta, joka solmittiin osapuolten kesken 31.7.1991. Tutkimuksen tarkoituksena on selittää, miksi vapaaehtoinen vientiä rajoittava sopimus oli mahdollinen Euroopan yhteisön ja Japanin välillä vuonna 1991. Jotta liberaalin talouspolitiikan näkemysten vastainen vapaaehtoinen vientiä rajoittava sopimus olisi solmimisen arvoinen sopimuksen osapuolille, täytyy sopimuksen ehtojen olla hyväksyttävissä. Sopimusehtoja voidaan muokata monin tavoin. Tutkimuksen tutkimuskysymyksenä on, miten ja miksi japanilaisten suuryritysten intressit pystyivät vaikuttamaan vientiä rajoittavasta sopimuksesta käytyyn neuvotteluprosessiin ja sitä kautta sopimuksen sopimusehtoihin. Tutkimuksen hypoteesina on, että japanilaiset autoalan suuryritykset osasivat tehokkaasti käyttää nationalistista lobbaustaktiikkaa edistäessään etujaan Euroopan yhteisössä. Nationalistisen taktiikan välineenä oli Iso-Britannia, joka edisti japanilaisten autoalan suuryhtiöiden intressejä EY:n päätöksentekoprosessissa. Tutkimuskysymykseen vastataan analysoimalla millaisia vaikutuskeinoja japanilaiset autoalan suuryhtiöt käyttivät ajaakseen intressiään sopimuksen neuvotteluprosessin aikana. Käytännössä tutkimus rakentuu niin, että ensin todennetaan japanilaisten autoalan suuryhtiöiden intressi. Toiseksi seurataan tämän intressin suodattumista Euroopan yhteisön sisäisessä neuvottelupelissä käyttäen näkökulmana vaikuttamisen teoriaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu päätöksentekoa teoretisoivista malleista. Tutkimuksessa testataan transnationaalisen näkökulman selitysvoimaa päätöksenteon peliteoreettiseen asetelmaan. Ottamalla tutkimuksen mukaan transnationaalisen toimijan, eli japanilaisten autoalan suuryhtiöiden intressin, tutkimuksessa testataan Risse-Kappenin kehittämää mallia kolmitasoisesta neuvottelupelistä. Näin ollen pyritään kehittämään Putnamin muotoilemaa klassista "kaksitasoinen peli" -peliteoreettista mallia. Aineiston analyysin avulla saatu lopputulos tuki tutkimuksessa asetettua nationalistista strategiaa korostavaa tutkimushypoteesia. Nationalistisen lobbaamisstrategian kautta japanilaiset autoalan suuryhtiöt kykenivät Iso-Britannian avulla tehokkaasti ajamaan omia intressejään ja vaikuttamaan Euroopan yhteisön päätöksentekoon. Tutkimus myös kehitti Putnamin teoriaa todentamalla miten transnationaaliset toimijat pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin kansallisvaltion avulla. Lisäksi tapauksen antaman informaation valossa määriteltiin, miten ja millä ehdoin kansallinen ja kansainvälinen politiikka määräävät toisiaan.
  • Hamel, Tristan (2008)
    The main objective of this Master's thesis is to draw a link between the level of transparency in the European Parliament and the strategies adopted by lobbyists before the MEPs. In this Master's thesis, it is explained that transparency is a necessary condition to effective democracy. In the context of democratic accountability, transparency should be understood as inwards and ex-post disclosure of information. Once these precisions brought, a cost-based approach of the concept is proposed in order to bring explanations to the current lack of transparency in the European Parliament. In addition, a review of the previous literature on lobbying in the EU aims at outlining the elements that should be taken in consideration to build a model of lobbying in the European Parliament. The classic distinction between diffuse and concentrate interests is underlined as an important factor. Standing committees of the European Parliament are the main arena for lobbyists. Through these committees, they intend to introduce amendments by providing assistance to MEPs, although concentrate interests' groups are better armed for this. A model of lobbying in the European Parliament based on a classic supply-demand pattern takes all these elements in consideration. The model represents progress achieved on different issues of interest by the MEPs according to the strategies adopted by lobbyists on these issues. Two strategies are compared: assistance of MEPs through legislative subsidy or pressure from the outside through grassroots campaigns. By inserting an additional factor to represent the level of transparency, it is defended that a lack of transparency impedes outside pressure of MEPs and promotes the use of a more consensual strategy, namely legislative subsidy. Such a situation puts additional burdens on interest groups defending diffuse types of interests and favors those defending concentrate interests. In addition, the model predicts that lobbyists can hardly opt for greater transparency without bearing the risk to reduce the chances of success of their enterprise in the European Parliament. In order to strengthen the model, its assumptions and predictions have been tested in an empirical research conducted on REACH in the European Parliament. The research combines both quantitative and qualitative elements. A preliminary analysis of the amendments tabled in first reading serves as an indirect indicator of the significance of lobbying and outlines the role of lobbyists in the draft of amendments. This first step is completed by the analysis of the data gathered through interviews of MEPs and lobbyists. The different aspects treated in the interviews have generally brought support to an interpretation of lobbying in the European Parliament as a form of legislative subsidy and linked it with the low level of transparency.
  • Grandell, Joni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Politiikkaa tehdään mielikuvin, eikä alkoholipolitiikka ole poikkeus. Suhtautuminen alkoholikysymykseen jakaa näkemyksiä, herättää tunteita ja elää mielikuvista. Julkisuudessa nousee toistuvasti esiin väitteet "tsaarinaikaisesta" säätelykulttuurista ja kieltolakimentaliteetista, vaikka Suomi elää hinnan ja saatavuuden kannalta tarkasteltuna kaikkein vapainta aikakauttaan historiansa aikana. Väitetään myös, että Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia potentiaalisia verotuloja lyhytnäköisen alkoholiverotuksen ja tiukan säätelyn vuoksi ja että korkeiden hintojen takia Suomeen ei ole koskaan syntynyt luonnollista ja tervettä eurooppalaista juomakulttuuria. Vuonna 2017 eduskunnassa valmistellaan pitkälti viivästynyttä ja monia hankaluuksia kohdannutta alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Aloitteen etenemistä ja lainsäädännön valmistumista seurataan aktiivisesti niin perinteisessä, kuin sosiaalisessa mediassa. Eri asianosaistahot pyrkivät tuomaan näkökulmiaan julkisen keskustelun piiriin ja vaikuttamaan näin ollen tehtävän esityksen sisältöön. Keskustelun eri näkökulmia ymmärtääkseen on tärkeää tiedostaa käytävän keskustelun konteksti. Tutkimustehtävänä on paneutua 2000-luvulla alkoholipolitiikan päätöksentekoprosessiin ja avata sen taustalla ollutta keskustelua, näkökulmia, perusteluja sekä argumentaatiota. Tutkimuksessa tarkastellaan alkoholilainsäädännön kehittymistä eduskuntaprossien aikana. Pääasiallisena aineistona ovat hallituksen esitykset, valiokuntien asiantuntijakuulemiset sekä eduskunnan täysistunnoissa käytetyt puheenvuorot. Käytettyjä puheenvuoroja tarkastellaan Albert O. Hirschmanin The Rhetoric of Reactionissa (1991) esittelemän jaksottelun avulla. Hänen mukaan poliittisessa keskustelussa on olemassa systemaattinen kommunikaation puute eri ryhmien kesken, jossa osapuolet turvautuvat retorisiin keinoihin, jotka estävät todellisen keskustelun käymisen. Tutkimustulosten perusteella retoriset voimakeinot ajavat, erityisesti kansanedustajien puheenvuoroissa, todellisen konsensushakuisuuden ohi. Eri asianosaistahot pyrkivät vaikuttamaan lainsäätämisprosessiin luomalla vahvoja mielikuvia päätösten oletetuista seurauksista. Samalla mahdollisuudet aitoon ja rakentavaan dialogiin vähenevät. Retoriset voimakeinot pysyvät tarkastelujakson aikana samana, mutta niitä käyttävät tahot ja kohteet vaihtelevat. Tarkastelujaksolla havaitaan myös hallinnon instituutioiden työnjaon lähentyminen ja vakiintuminen. Samalla havaitaan myös alkoholielinkeinoelämän aktivoituminen, sen esittämän kritiikin voimistuminen, mutta myös etujärjestöjen tavoitteiden hajautuminen. Tutkimuksen edetessä nousee esille kysymys siitä onko eduskunnassa tapahtuva asiantuntijakuuleminen oikea paikka vaikuttaa lainsäädäntöön. Eri asianosaisjärjestöjä kuultiin valiokunnissa kattavasti, mutta sillä oli hyvin vähän vaikutusta hallitusten esityksiin. Merkittävin lainsäädäntötyö oli tehty jo ministeriötasolla lain valmistelun yhteydessä. Sidosryhmien aidon vaikuttamismahdollisuuden kannalta valiokuntien asiantuntijakuuleminen oli liian myöhäinen vaihe vaikuttaa lain sisältöön. Sidosryhmien kannanotot toistuvat kyllä kansanedustajien puheenvuoroissa, mutta ei heidän toivomallaan tavalla lain sisällössä.
  • Kantola, Anu; Lounasmeri, Lotta Inari (2014)
    Viestintätoimistojen, konsulttien ja muiden PR-ammattilaisten käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla ja levinnyt entistä enemmän yrityselämästä julkiselle sektorille ja järjestöihin. Tässä artikkelissa kuvaamme tämän promootioyhteiskunnan keskeisen ammattikunnan kasvua ja työkäytäntöjä: miten ja millä keinoilla viestinnän ammattilaiset pyrkivät vaikuttamaan julkisuuteen? Tulkitsemme ammattikunnan nousua osana yhteiskunnan laajempaa muutosta ja pohdimme myös viestinnän konsultoitiin liittyviä kysymyksiä journalismin ohittamisesta, konsultoinnin läpinäkyvyydestä sekä rahan vallasta julkisuuden hallinnassa ja lobbauksessa. Artikkeli perustuu vuonna 2013 tehtyihin viestintäammattilaisten haastatteluihin.
  • Lehtomäki, Emma (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this study is to examine the communication ethics of lobbying from the perspective of lobbyists. Lobbying is a constantly growing phenomenon but has not been paid much attention to in speech communication. Most of the previous studies on lobbying have emphasized the perspective of politicians or other "recipients" of lobbying. Lobbying can be defined as professional and interpersonal persuasive communication that aims to influence the opinions or attitudes of others. Usually the main objective of lobbying is to affect the political decision making process. Lobbying involves communication in different types of contexts and relations. Interpersonal communication that aims to influence or persuade others should always be examined with ethical sensitivity. As there are no formal rules or code of ethics in Finland for lobbying, the ethics of the profession rely essentially on lobbyists themselves. Lobbying is an important part of democracy and therefore it is important to address the issue of communication ethics in lobbying. The focus of this study is on understanding the different ethical dimensions of the communication in lobbying. The data of this research was collected by interviewing nine lobbyists. In the interviews the informants described their experiences of professional lobbying. Two main themes were found in these descriptions: the relationships and ethical values guiding the communication. These main themes were divided into six other ethical dimensions of lobbying: 1) disclosure and transparency, 2) honesty, 3) credibility, 4) agreeing with the core message, 5) personal relationships and 6) mutual responsibility. The results indicate that the diversity of lobbying communication makes it possible to view the ethics of lobbying from multiple perspectives. The results had very much in common with the previous literature on ethical communication but also pointed out the demand for further research. It was concluded that the values guiding ethical lobbying, such as disclosure and transparency, were considered as commonly shared values. The data also suggests that ethical lobbying is based on the idea of communication as a dialogue.
  • Rämö, Eero (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää millaisen eettisen mallin kautta lobbaukseen liittyviä kysymyksiä voitaisiin tarkastella. Tehtävän saavuttamiseksi on ensin selvitettävä, mistä lobbauksessa on kyse eri toimijoiden välisenä toimintana ja toimijoiden välisten relaatioiden näkökulmasta. Lobbausta tarkastellaan paitsi moraaliagenttien vuorovaikutuksena myös sen yhteiskuntaeettisten ulottuvuuksien kautta. Tutkimus on metodisesti käsiteanalyysi. Lobbausta toimintana ja sen vaikutuksia tarkastellaan käsiteanalyysin avulla sekä toimintateoreettisten että yhteiskuntaeettisten mallien kautta. Metodisten valintojen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teoksessa esitetyt toimintateoreettiset mallit sekä Heikki Kirjavaisen Moraali, motivaatio ja yhteiskunta teoksen yhteiskuntaeettinen viitekehys. Tutkimusta varten on haastateltu suurten suomalaisten lobbausyritysten johtoa. Anonymisoitujen haastattelujen lisäksi tutkimuskohteen määrittelyssä on käytetty erityisesti lobbauksen ammattilaisten kirjoittamia tekstejä ja tutkimuksia. Kappaleessa kaksi esitellään tutkimuskohde, eli lobbaus, jota tarkastellaan paitsi määri-telmien myös sen toimintaympäristön asettamien rajojen kautta. Kappaleessa kolme kuvataan lobbaus tavoitteellisena toimintana mallintamalla lobbarin keskeiset roolit ja tarkastelemalla lobbauksen intressejä sekä yhteistoimintaa. Neljännessä luvussa tarkastellaan lobbarin toimijuutta ja sen edellytyksiä. Viidennessä luvussa lobbausta arvioidaan yhteiskuntaetiikan näkökulmasta. Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen keskeiset tulokset ja sovellutukset. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli, jonka kautta lobbauksen eettisiä kysymyksiä voidaan tarkastella. Lobbauksen etiikka ei määritelmällisesti voi olla vain lobbareiden itsensä esittämä käsitys hyväksytyistä toimintatavoista, vaan kysymystä on tarkasteltava vuorovaikutuksessa laajemman toimijajoukon näkökulmasta. Lobbaukseen liittyvän pohdinnan lähtökohdiksi nousevat lobbarin etiikka, yhteiskuntaetiikka, asiakkaan etiikka ja poliittinen moraali. Eettisesti kestävä lobbaus vaatii näiden kaikkien ulottuvuuksien huomioimista ja niiden hyvän edistämistä.
  • Keppola, Erika (Helsingfors universitet, 2016)
    Lobbaus voidaan laajasti ymmärrettynä määritellä kaikiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu kapeampi käsitys, jonka mukaan lobbaus rajautuu epäviralliseen ja henkilökohtaiseen yhteydenpitoon päätöksentekijöiden kanssa. Lobbaus on osa toimivaa demokratiaa, mutta siihen liittyy myös demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä vaarantavia tekijöitä. Päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää tuoda lisävaloa virkamiesten lobbaukseen, sillä vaikka sen merkitys on osoittautunut suureksi, kansainvälinenkin tutkimus asiasta on varsin vähäistä ja Suomessa aihetta on toistaiseksi vain sivuttu. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä onkin selvittää, mitä lobbaus on virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkökulmista ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä esiintyy. Tavoitteena on avata uutta uraa suomalaisessa intressiryhmätutkimuksessa tarkastelemalla kansainvälisen kirjallisuuden avulla meillä hyvin vähän tutkittua ilmiötä. Tutkimuskohteena on sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, sillä budjettiosuudeltaan merkittävän hallinnonalan osasto käsittelee paljon voimakkaiden intressiristiriitojen kohteena olevia asioita. Aineisto koostuu eliitti- ja lumipallo-otannan yhdistelyllä kerätyistä kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joista puolet toteutettiin virkamiesten ja puolet intressiryhmien edustajien kanssa. Ryhmittäin anonymisoitua aineistoa analysoidaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää kahta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin kontekstissa kehitettyä näkökulmaa, neopluralismia ja vaihtoteoreettista lähestymistapaa. Toisena tutkimustehtävänä onkin selvittää, missä määrin nämä kansainväliset teoriat kuvaavat suomalaisia näkemyksiä lobbauksesta. Tutkimuksen perusteella virkamiesten lobbauksen viitekehys muodostuu virallisista kuulemismenettelyistä, ja vaikutusvallan kannalta keskeistä on vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa politiikkaprosessia. Vaihtoteorialle ominaisesti lobbausta voidaan mallintaa poliittisten hyödykkeiden vaihdantana, jossa intressiryhmät tarjoavat virkamiesten tarvitsemaa tietoa, asiantuntemusta ja päätöksenteon legitimiteettiä, ja pyrkivät vastineeksi saamaan mukaanpääsyn prosessiin. Neopluralismin kannalta mukaanpääsy kuitenkin riippuu asia- ja tilannesidonnaisista tekijöistä, joista tärkeimpinä asian tyyppi, intressiryhmärakenne ja institutionaaliset tekijät. Intressiryhmien mahdollisuudet edistää mukaanpääsyään ja siten vaikutusvaltaansa ovat kuitenkin sidoksissa myös niiden resursseihin. Tärkeimmiksi lobbausresursseiksi osoittautuivat myös poliittisena hyödykkeenä vaihdettava asiantuntemus, taloudelliset resurssit ja suhteet. Nämä ovat myös tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkemykset muodostivat hyvin yhtenäisen kuvan lobbauksesta toimintana, joka kansalaisten intressejä ja tietoa välittämällä voi parantaa päätöksenteon laatua. Intressiryhmien kannalta lobbaus nähtiin osana edunvalvontaa. Esille tuli myös viitteitä lobbauskentän muuttumisesta. Eroja esiintyi näkemyksissä lobbauksen määritelmän kattavuudesta ja suhteiden ja asiantuntemuksen painoarvosta. Lobbauksen riskit liitettiin erityisesti avoimuuden vaarantumiseen. Sitä pyritään edistämään itsesäätelyllä, mutta osa kaipasi myös keskustelua lobbauksen pelisäännöistä. Sääntely ja esimerkiksi lobbarirekisteri ei saanut juuri kannatusta, mutta osa ehdotti päätöksentekijöille kirjausvelvollisuutta tapaamisista. Toisaalta huomautettiin Suomessa jo olevan avoimuutta edistäviä elementtejä, joita tulisi voida hyödyntää paremmin.