Browsing by Subject "loppukahdennus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Rainio, Nina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Äänteen pitenemistä sanan rajalla yhtäjaksoisessa puheessa nimitetään rajapidennykseksi. Tämän ortografiassa näkymättömän, puheessa kuuluvan ilmiön aiheuttavat tietyt, kielenmuutoksen seurauksena nykyään vokaaliloppuiset sananmuototyypit. Tässä työssä tarkastellaan rajapidennyksen foneettista toteutumista ilmiölle tunnusomaisessa e-loppuisten nominien muototyypissä. Tavoitteena on selvittää, onko ilmiö produktiivinen, ja tätä tarkastellaan e-loppuisia vene-tyypin sanoja mukailevien pseudosanojen avulla. Tutkimusta varten toteutettiin puheentuottokoe, jossa 14 äidinkieliseltä suomen kielen puhujalta äänitettiin 2412 koelausetta ilmiön mahdollisesti laukaisevine e-loppuisine herätesanoineen. Herätesanat olivat neljäntyyppisiä: oikeita e-loppuisia vene-tyypin sanoja, joiden oletettiin laukaisevan ilmiö, nimiä, joiden yhteydessä ilmiön toteutumista ei odotettu, sekä tutkimusta varten kehitettyjä epäsanoja ja epälainasanoja. Herätesanat olivat konsonantti–vokaali-rakenteeltaan kahdenlaisia, ja sanatyypit erosivat toisistaan ensimmäiseltä äänteeltään. Jokainen herätesana luettiin kolmessa eri kehyslauseessa, kerran ennen kutakin kohdeäännettä, jotka olivat [h], [m] ja [p]. Herätesanan jälkeisen kohdeäänteen toteutunut kesto segmentoitiin ja mitattiin. Sanatyypin, sanan rakenteen ja kohdeäänteen vaikutusta rajapidennyksen toteutumiseen analysoitiin sekä parametrisin että epäparametrisin tilastollisin menetelmin. Kohdeäänteille tehtiin myös niiden havaittuun kestoon perustuva auditiivinen luokittelu. Herätesanoissa ilmeni odotetusti eroja ilmiön laukaisemisessa. Tulokset osoittivat, että sanatyypillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä vaikutus ilmiön toteutumiseen, ja sanan rakenteen vaikutus osoittautui tilastollisesti merkitseväksi tekijäksi normalisoiduissa epälainasanoissa. Ennakko-oletusten mukaisesti rajapidennys toteutui oikeiden sanojen yhteydessä kaikkein useimmin ja nimien yhteydessä harvimmin. Epäsanat osoittautuivat läheisesti oikeiden sanojen kaltaisiksi, epälainasanat muistuttivat puolestaan nimiä. Kohdeäänteistä lähtökohtaisesti pitkäkestoisin [p] osoittautui myös altteimmaksi pitenemään, ja [h]:n rajapidennystendenssi oli aiempien tutkimusten mukaisesti vähäisempi kuin muilla äänteillä. Rajapidennys osoittautui tämän tutkimuksen perusteella produktiiviseksi ilmiöksi e-loppuisissa nomineissa, sillä tutkimusta varten keksityt epäsanat laukaisivat sen lähes yhtä lailla kuin oikeat vene-tyypin sanat. Tämä puoltaa näkemystä siitä, että ilmiö on elinvoimainen, ja sen paikoittainen toteutumattomuus ei indikoi sen katoamista suomesta. Tutkimus vahvisti kuitenkin aikaisempia huomioita siitä, että puhuja- ja tilannekohtaista vaihtelua on runsaasti.
  • Voutilainen, Tuija (1996)