Browsing by Subject "lukija"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Huuskonen, Hannele (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this study is to describe and analyze fifth graders as fiction readers. There has been a lot of worry of the fact that the amount of reading among children and adolescents is decreasing and it can affect their ability to read. This study familiarizes with the reading habits of fifth graders and what kinds of reasons fifth graders might have for reading fiction. This study is based on two theories: Appleyard's (1990) theory of fifth grader as a reader who identifies with the books hero or heroine and Felski's (2008) four reasons for reading fiction: recognition, enchantment, knowledge and shock. Research material consists of a questionnaire which was used to collect information of four fifth grade classes (n=74). There was also a group interview which included four pupils. The material was collected in the capital area of Finland during the spring of 2016. The questionnaire included multiple choice questions and open questions. The group interview was a theme-centered interview. The data was analyzed using theory-based content analysis. Respondents had quite positive attitude towards reading. Only one respondent told that she didn't like to read. According to this study fifth graders still read books. The most popular books to read were fantasy books, comics and books that include humour. Reasons to read were separated into three categories which all included subcategories. Those categories were benefits of reading (reading is pleasant, knowledge and skills, imagination and way to spend time), to get inside the book's world (to relax, to become absorbed in a book or to familiarize with book's characters) and book's elements (book is interesting, topic or genre, humour, excitement and other reasons). The most popular reasons for reading were excitement and humour. The interview showed that reading is very individual and depends on what the reader wants from reading. In the interview the reasons for reading were for example knowledge, excitement, humour and comics. According to this study fifth graders can tell a great deal and analyse their reading habits, likes and dislikes.
  • Kokko, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Median murroksen myötä perinteinen aikakausmedia on monenlaisten ristipaineiden kohteena: printtilehtien levikit laskevat ja digitalisoituva toimintaympäristö vaatii lisää resursseja verkkoon mutta internetissä ansaintalogiikka on edelleen ratkaisematta. Aikakauslehti on perusluonteeltaan lukijalähtöinen media: sen lukijakunta koostuu yksittäisistä lukijoista siinä, missä sanomalehtien tilaajakunta perustuu alueelliseen peittoon. Tiivis lukijasuhde onkin aikakausmedian elinehto. Digitalisaation myötä lukijasuhteen rakentumisen lainalaisuudet ovat kuitenkin osittain menneet uusiksi, kun kotiin kannetut lehtitilaukset vähenevät ja arkipäivää on internetissä surffaileva, yksittäisiin medioihin sitoutumaton lukija. Toisaalta verkon uusi yhteisöllisyys luo mahdollisuuksia entistä tiiviimpien lukijasuhteiden syntymiseen. Tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, millaisena aikakausmedian tekijät kokevat lukijasuhteen ja sen rakentamisen keinot digitalisoituvassa toimintaympäristössä. Aikakauslehtijournalismiin liittyvä tutkimusperinne on rikkonainen, ja digitalisoituva aikakausmedia on ollut vähäisemmän tutkimuksen kohteena kuin saman murroksen keskellä elävä uutisjournalismi. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään kirjallisuutta lukijasuhteeseen, median konvergenssiin, verkon yhteisöllisyyteen ja käyttäjätuotantoon liittyen. Tutkimuksen empiirinen analyysi kohdistuu aikakausmedian tekijöiden teemahaastatteluihin. Haastatellut edustavat kuuden A-lehdet-konserniin kuuluneen median – Apun, Demin, Imagen, Trendin/Lilyn, Tuulilasin ja Urheilulehden – päättävässä asemassa olevia toimittajia. Aineistoa analysoidaan teemoittelemalla. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että lukijasuhde ei menetä merkitystään digitaalisella aikakaudella – päinvastoin, se muuttuu verkossa entistä yhteisöllisemmiksi. Lukijasuhteen rakentamisen keinot verkossa ja printissä vaikuttaisivat kuitenkin eriytyvän toisistaan entisestään. Aineiston perusteella sisältö on lukijasuhteen keskeinen rakennuspalikka, ja aikakausmedioiden sisällöt ja niiden tuotanto digitaalisessa ympäristössä poikkeavat selvästi painetun lehden vastaavista. Verkossa korostuvat ajankohtaisuus ja toimituksen ulkopuolisten henkilöiden tuottama
  • Nurmi, Juho (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Tämän kirjallisuustieteellisen tutkielman tavoitteena oli tarkastella saksalaisen Bernhard Schlinkin romaanin Lukija vastaanottoa Suomessa. Teos käsittelee Saksan sodanjälkeisen sukupolven suhdetta vanhempiinsa ja holokaustia, ja se luetaan aikamme merkittävimpiin saksalaisromaaneihin. Kansainvälinen vastaanotto on ollut ristiriitainen: yhtäältä romaania ylistetään, toisaalta parjataan. Katharina Hall on jakanut Lukijan kansainvälisen vastaanoton niin kutsuttuihin aaltoihin, mutta Suomea ei ollut aiemmin tutkittu kattavasti. Pietrzycka-Isid sivuaa aihetta vuoden 2006 artikkelissaan, mutta hän tarkastelee vain yhtä suomalaista arvostelua. Romaani on saanut Suomessa paljon huomiota ja voittanut Eeva Joenpelto -kirjallisuuspalkinnon. Suomen osalta vastaanotosta teki erityisen Saksan ja Suomen välinen suhde toisessa maailmansodassa. Schlinkin käsittelemät kysymykset syyllisyydestä sotarikoksiin eivät sodanaikaisen liittolaisuuden takia ole merkityksettömiä Suomelle. Tutkimuksessa kysytään, mihin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin suomalaiset tekstit kuuluvat, millaisia ne ovat sisällöltään ja miten ja miksi sisällöt eroavat Lukijan saksan- ja englanninkielisestä vastaanotosta. Lisäksi tarkastellaan, viitataanko arvosteluissa Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan. Menetelmät. Tutkimusaineisto rajoitettiin Lukijan suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiarvosteluihin, koska niitä pidettiin merkittävimpinä mielipiteenmuodostuksessa. Rajaukseen vaikuttivat myös tilasyyt. Arvosteluita etsittiin ARTO-tietokannasta, sanomalehtien arkistoista ja Google-hauilla. Suomenruotsalaiset arvostelut haettiin Brages Pressarkivista. Hakumenetelmillä löydettiin 13 Lukijaa ja Schlinkiä käsittelevää artikkelia. Aineistolle tehtiin aluksi karkea tekstilingvistinen, muodollinen analyysi, jonka perusteella artikkelit jaettiin Stefan Neuhausin määrittämiin arvostelutyyppeihin. Sisällöllinen analyysi tehtiin soveltamalla aineistoon kunkin arvostelutyypin ominaisuuksista johdettuja kysymyksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tekstilingvistisessä jaottelussa todettiin, ettei yksi artikkeli täyttänyt kirjallisuuskritiikin edellytyksiä, joten sisällölliseen analyysiin päätyi 12 artikkelia. Analyysi osoitti, että Lukijan vastaanotto Suomessa on pääosin hillityn positiivinen ja että suomalaiset tulkitsevat teoksen aiheita kansainväliseen tapaan. Sekä romaanin kirjallista laatua, teemoja että teemojen käsittelyä arvostetaan. Vain yksi suomalaisartikkeli moittii teemojen käsittelyä, vaikka kansainvälinen kritiikki kohdistuu juuri siihen. Suomen ja Saksan yhteiseen historiaan ei viitata. Tästä pääteltiin, että suomalaiset arvostelijat ovat liian etäällä kritisoidakseen Schlinkin teemoja: kirja on suunnattu saksalaisyleisölle. Hallin havaitsemia vastaanottoaaltoja on Suomessa vain yksi, positiivinen, mutta ainoa Lukijaa moittiva arvostelu sopisi niin ajallisesti kuin sisällöllisesti toiseen, kriittisempään aaltoon. Jatkotutkimusta varten tarvittaisiin lisää arvosteluja. Niitä voisi löytyä ennen muuta internetistä, ja romaanin vastaanottoa voisi myös verrata romaanin filmatisoinnin vastaanottoon.
  • Hyvärinen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee häpeää ja lukijan tunnetta henkilöhahmon häpeästä. Tutkielmassa analysoidaan Antti Heikkisen Mummo-romaania (2017). Tutkielman tavoitteena on kartoittaa päähenkilöhahmojen Maijan ja Marja-Liisan häpeän kohteet ja miten ne vaikuttavat heihin. Tämän jälkeen tutkielma keskittyy siihen, miten ja miksi lukija kokee henkilöhahmojen häpeän ja miksi tunteen havaitseminen on olennainen osa Mummoa. Tutkielman pohjana on tunteita ja tuntemuksia tarkasteleva kirjallisuudentutkimus. Siinä erotetaan tunne ja tuntemus yleensä toisistaan, mutta tässä tutkielmassa häpeän kohdalla sitä ei tehdä. Sen sijaan tutkielma keskittyy Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikan (2018) tavoin siihen, mitä tunteet tekevät. Tutkielma keskittyy häpeän tekoihin ja vaikutuksiin. Häpeä on vahvasti yhteiskunnallinen tunne. Se pitää yhteiskuntaa kasassa osoittamalla ideaalin ja vallassa olevien normien paremmuuden suhteessa muihin. Yksilö kokee häpeää, kun ei kuulu muottiin. Häpeää vältelläkseen yksilö tavoittelee ideaalia ja pitää yhteiskuntaa koossa. Suomalaisessa yhteiskunnassa häpeä on erityisen yleistä. Maija elää koko elämänsä maalla suuressa maalaistalossa perheen kanssa läheisesti eläen. Maija häpeää naiseuttaan ja lapsettomuuttaan. Se saa Maijan valehtelemaan tyttärelleen Marja-Liisalle tämän vanhemmista. Lukija oppii Mummon edetessä Maijan häpeän taakan ja näkee sen syyt ja seuraukset. Suomalaisen yhteiskunnan puhumattomuus edistää Maijan häpeää. Marja-Liisa elää maalla äitinsä Maijan ja tämän perheen kanssa. Marja-Liisalla on turvallinen koti, mutta isän olemattomuus vaivaa häntä. Hän kiinnostuu kielletystä rakkaudesta ja ihastuu (mies)opettajaansa. Lukija kokee intoa rakkaudesta, inhoa suhteesta opettajaan ja lopulta empatiaa opettajan jättäessä. Marja-Liisa tulee raskaaksi ja saa keskenmenon. Häpeä on niin voimakas, että Marja-Liisa lamaantuu, eikä paljasta mitään kenellekään. Mummon lopussa käy kuitenkin ilmi, että romaani on Marja-Liisan tunnustus omista ja äitinsä hävettävistä asioista. Tunteiden asettaminen keskiöön kirjallisuutta tutkittaessa on tärkeää, koska tunne tekee paljon. Tunne auttaa näkemään oleelliset asiat teoksesta ja hahmottamaan teoksen kokonaisuutta. Mummossa häpeän havaitseminen ja sen herättämien tunteiden seuraaminen näyttää, kuinka paljon ihminen tekee säilyttääkseen normaalin kuvan. Tunteella lukeminen auttaa eläytymään Mummoon, mutta myös opettaa lukijalle havaitsemaan omat hävettävät asiat ja kuinka niiden vaikutusta omaan elämään voi vähentää. Häpeä opettaa inhimillisyyttä.
  • Kojola, Pasi (Helsingfors universitet, 2017)
    Käsittelen tässä tutkielmassa kirjoitetun kielen vuorovaikutusta tekstilajissa, jota kutsun verkkokurssiksi. Tarkastelen kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta metadiskurssikäsitteen avulla, jolla tarkoitetaan kirjoittajan oman tekstin kommentointia. Kommentointi on kuitenkin suunnattu lukijalle, joten oletukseni on, että tämän kielellisen ilmiön avulla on mahdollista tarkastella kirjoitettuun kieleen kirjoittuvaa kahden osallistujan, kirjoittajan ja lukijan, välistä vuorovaikutusta. Tavoitteenani on tutkia sitä, miten metadiskurssi yhtenä kielen keinoista auttaa kirjoittajaa ohjaamaan lukijan läpi verkkokurssin vuorovaikutteisesti ja tavoitteellisesti. Tutkimuskysymykseni ovat: • Millainen on verkkokurssin vuorovaikutus? • Miten se rakennetaan kurssin eri osissa? Tutkielmani aineistona on terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu Vanhusten lääkehoito -verkkokurssi, joka on osa Kustannus Oy Duodecimin www.oppiportti.fi-portaalia. Verkkokurssi koostuu 52 esitysdiasta, jotka jakaantuvat jaksoanalyysin perusteella neljään pääjaksoon: houkutus, herättelykysymys, aiheen käsittely ja loppukertaus. Koska verkkokurssi on tarkoitettu luettavaksi alusta loppuun annetussa järjestyksessä, on mielekästä tutkia vuorovaikutuksen syntyä ajallisena jatkumona verkkokurssin etenemisen myötä. Verkkokurssia tarkastellaan ajassa etenevänä kokonaisuutena, eli työssä asetutaan lukijan asemaan, ja analyysissa seurataan verkkokurssin etenemistä jakso jaksolta. Tavoitteenani on selvittää vuorovaikutuksen luonne verkkokurssin aloittamisesta sen päättämiseen. Toisin sanoen vuorovaikutusta halutaan katsoa sosiaalisen tapahtuman kaarena, joka sisältää alun ja lopun. Perustelen verkkokurssin rakenteen mukaista käsittelyä myös sillä, että tämä on se konkreettinen konteksti, jossa lukija kohtaa tekstin, ja suorittaessaan verkkokurssia hän rakentaa vuorovaikutusta tekstin eli kirjoittajan kanssa sitä mukaa kun etenee verkkokurssin tekstiä lukiessaan. Työni teoreettisena kehyksenä on metadiskurssin malli (Luukka 1992), jossa erotetaan interpersoonainen ja tekstuaalinen metadiskurssi. Mallia täydennetään Ken Hylandin (2005) kuvauksella. Tämän työn perusteella metadiskurssikäsite on osoittautunut käyttökelpoiseksi työkaluksi, jonka avulla olen päässyt pohtimaan vuorovaikutusta nimenomaan kirjoitetussa kielessä. Metadiskurssikäsitteen tukena käytetään Michael Hoyen (2001) kysymys–vastaus-mallia, joka havainnollistaa kirjoittajan tapaa tuoda lukija tekstiin ennakoimalla hänen esittämiään kysymyksiä. Mallissa on keskeistä odotuksen käsite, joka kuvaa lukijan mieleen nousevia kysymyksiä ja odotustiloja tulossa olevasta informaatiosta. Metadiskurssin avulla voidaan pureutua lausetason kielenpiirteisiin, kun taas kysymys–vastaus-mallilla tulkitaan metadiskurssin merkitystä osana laajempaa vuorovaikutustilannetta. Tutkielman keskeinen havainto on, että verkkokurssitekstissä käytetään lähes pelkästään interpersoonaista metadiskurssia. Sisällön kommentointi antaa kuitenkin kirjoittajalle paljon mahdollisuuksia lukijan epäsuoraankin ohjailuun ilman, että käytetään kielen varsinaisia direktiivejä. Tekstuaalinen metadiskurssi rajoittuu pääasiassa tiettyihin tapauksiin, kuten lisäinformaation antamiseen ja satunnaisiin viitteisiin tekstin muihin osiin. Verkkokurssin ominainen piirre on myös hypertekstuaalisuus, joka on tapa viitata paitsi tekstiin itseensä mutta myös muihin teksteihin. Tällöin verkkokurssin lukija on vuorovaikutuksessa tekstin kanssa hiiren osoittimen avulla. Tosin aineistona olevassa verkkokurssissa lukijalle annetaan vähän mahdollisuuksia tällaiseen vuorovaikutukseen, mikä tuntuu yllättävältä; pääasiassa lukija voi edetä kurssilla vain eteen- ja taaksepäin kuten painetun oppikirjan sivuilla. Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja nousee luonnollisista syistä vuorovaikutuksen näkyvimmäksi osapuoleksi, ja lukijan rooli jää epäselvemmäksi. Saman kaltaisia tuloksia ovat saaneet muutkin tutkijat. Lukijan asemaa voitaisiin tulevaisuudessa tutkia tarkemmin etnografisella tutkimusotteella, esimerkiksi haastatteluin. Verkkokurssien vuorovaikutuksen luonnetta olisi myös mielekästä tutkia multimodaalisuuden eli muiden semioottisten järjestelmien (kuva, ääni) näkökulmasta.
  • Wirtanen, Eveliina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani aihe on käännösromaanin vastaanotto: tutkin Riikka Pulkkisen Totta-romaanin käännöksen L'armoire des robes oubliées (2012) vastaanottoa ranskankielisissä kirjablogeissa. Pyrin selvittämään, millaisen vastaanoton Pulkkisen romaani, joka nautti suosiota kotimaassaan sai tavallisten ranskalaisten lukijoiden keskuudessa. Aineistoni koostuu 22 ranskankielisestä blogitekstistä, joissa arvioidaan romaanin ranskannosta. Kuka tahansa voi luoda itselleen blogin ja julkaista siellä omia arvostelujaan, joten aineistoni poikkeaa virallisten tahojen julkaisemista kritiikeistä. Kirjaharrastelijoiden kirjoittamat arviot antavat käsityksen siitä, miten lukijat arvioivat käännösromaania sekä millaisiin asioihin he kiinnittävät lukiessa huomiota. Tarkastelen sitä, millaisiin seikkoihin lukijat kiinnittävät huomioita ja millaisia huomioita he tekevät käännösarvioissaan. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten kääntäjän osallisuus huomioidaan vai huomioidaanko sitä lainkaan. Olen analysoinut kokoamani käännösarvostelut kolmiosaisen luokittelun pohjalta: 1) romaaniin liittyvät seikat, 2) lukukokemuksen herättämät tunnereaktiot sekä 3) blogiyhteisön vaikutus arvosteluun. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, ja tavoitteenani on luonnehtia arvioissa usein esiintyviä ja toistuvia teemoja. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkimukselleni käytössäni on reseptiotutkimuksen perinteisiä työkaluja, kuten H.R. Jaussin käsite odotushorisontti, W. Iserin tyhjät kohdat sekä sekä S. Fishin tulkintayhteisö. Lisäksi taustoitan käännöskirjallisuuden kritiikkiä sekä sosiaalisen median merkitystä tämän tutkimuksen kannalta. Haluan tutkielmassani myös selvittää, luetaanko käännöstekstiä ikään kuin alkuperäistä, kuten C. Alvstadin artikkelissa “The translation pact” esitetään. Yksittäisen tapauksen pohjalta ei voida vetää yleistyksiä käännöskirjallisuuden lukemisesta ja arvioinnista, mutta se antaa joitakin suuntaviivoja tavallisten lukijoiden käännöskirjallisuuden lukukokemuksista. Tuloksena voidaan todeta, että lukijoita on hyvin monenlaisia. Samat piirteet ihastuttavat ja vihastuttavat lukijasta riippuen. Lukukokemus on henkilökohtainen prosessi, johon vaikuttaa esimerkiksi se, samastuuko lukija romaanin henkilöhahmoihin tai ovatko tarinan teemat hänelle läheisiä ja tärkeitä. Aineistoni perusteella voidaan todeta, ne vaikuttavat käännösromaanin lukukokemukseen eniten. Lisäksi tutkimukseni perusteella tavalliset lukijat kiinnittävät hyvin vähän huomiota kääntäjän työhön.
  • Satokangas, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee tekstiin kirjoittuvien kirjoittaja- ja lukijaroolien vuorovaikutusta sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten kirjoittaja sitoutuu yhtäältä erilaisiin ihmisryhmiin ja toisaalta uskonnolliseen sisältöön. Näkökulma on diskurssianalyyttinen ja perustuu funktionaaliseen ja konstruktivistiseen kielikäsitykseen. Teoreettisena pohjana on systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tutkimusote on vertaileva: tutkielmassa selvitetään, miten uskonnon oppikirjojen sitoutuminen ja vuorovaikutuksen rakentamisen keinot ovat muuttuneet 1970-luvulta 2010-luvulle. Aineisto koostuu kuudesta evankelisluterilaisen uskonnon 7. luokan oppikirjasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään ilmestymisajankohdan mukaan: 1970-, 1990- ja 2010-luvun oppikirjoihin, kaksi kirjaa kussakin ryhmässä. Tarkasteltava aineisto on rajattu leipätekstiin. Aineistoa tutkitaan tekstianalyysin menetelmällä. Tekstissä esiintyviä ihmisryhmiä sekä kirjoittajan ja lukijan osallisuutta niihin lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta tekstiin diskursiivisesti, kirjoittajan kielellisten valintojen kautta rakentuvina kokonaisuuksina. Tässä keskeisimpiä tarkasteltavia ilmiöitä ovat persoonailmaukset ja ryhmänimitykset sekä modaalisuus. Kirjoittajan sitoutumista uskonnolliseen sisältöön tarkastellaan J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämän suhtautumisen teorian mukaan analysoimalla tekstissä esiintyviä moni- ja yksiäänisen sitoutumisen resursseja. Tässä fokuksessa ovat erilaiset toisen äänen merkitsemisen ilmaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että uskonnollisen sisällön esittäminen uskonnon oppikirjoissa on muuttunut moniäänisemmäksi. Siinä missä 1970-luvun aineistossa kirjoittaja esittää yksiäänisin väitelausein kristinuskon opillista sisältöä, myöhemmässä aineistossa uskonnollinen sisältö on aina kehystetty moniäänisesti. 1990-luvun aineistolle ominaista on lukijan oletettu kuuluminen kristinuskon vaikutuspiiriin, mikä näkyy vakiintuneina ilmaisutapoina. 2010-luvun aineistoa leimaa korostettu objektiivisuus. Vuorovaikutus rakentuu kunkin aineistoryhmän oppikirjoissa erilaisten strategioiden kautta ja erilaiselle ideologiselle pohjalle. 1970-luvun aineistossa lukija muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja tarkastelee omaa kehitystään uskonnon avulla. 1990-luvulla suomalaisuus ja länsimaalaisuus näkyvät voimakkaasti lukijalle oletettuna kulttuurisena ja etnisenä taustana. 2010-luvun aineistossa kirjoittaja ankkuroi lukijan uskontoa tieteellisesti tarkastelevien yhteisöön. Analyysin tuloksissa näkyy peruskoulun uskonnonopetuksen muutos tunnustuksettomaan suuntaan. Kehitys mukailee muutosta valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, joissa puolestaan näkyy suomalaisen yhteiskunnan muutos moniarvoisemmaksi. Oppikirjateksti asettuukin osaksi yhteiskunnallisesti merkittävien tekstien jatkumoa, ja se kertoo omaa kieltään ympäröivän yhteiskunnan ideologisesta kehityksestä.
  • Autio, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiseen tekstilajiin kirjoittuneita lukijoita. Tutkielmassa selvitetään, millaisia lukijoita päiväkirjatekstissä on, mitä lukijan oletetaan tietävän ja mitä häneltä salataan, sekä sitä, miten lukijat vaihtelevat tekstin eri kohdissa ja millaisissa kohdissa lukija ilmenee. Tekstilajintutkimukseen sijoittuvan työn taustalla vaikuttaa bahtinilainen näkemys siitä, että kaikki tekstit ovat dialogisia, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonainen metafunktio. Lisäksi työ sijoittuu osaltaan myös diskurssintutkimukseen. Analyysissa hyödynnetään myös Langackerin kognitiivisen kieliopin konstruoinnin ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu SKS:n arkistolle luovutetuista yhdestätoista päiväkirjasta kuudelta kirjoittajalta. Päiväkirjat on kirjoitettu 1920–1990-luvuilla. Dialogisuutta ja lukijoita esiin tuovista kielenpiirteitä analysoitiin kielimuotoa, persoonia, puhuttelua ja direktiivejä. Konstruoinnin ulottuvuuksista hyödynnettiin erityisesti valintaa eli kuvio/tausta-jakoa, jonka avulla tarkasteltiin sitä, mitä on nostettu etualalle ja mitä on jäänyt taka-alalle eli esimerkiksi jätetty kertomatta, sekä abstraktiota eli spesifisyyttä, jota hyödynnettiin eriteltäessä tiedon määrää ja tarkkuutta sekä sitä, mitä taustatietoja lukijalta vaaditaan. Lisäksi työssä käytettiin sisä- ja ulkoryhmien käsitteiden teoriaa. Työn keskeisin käsite on oletettu lukija, joka pohjautuu Martinin ja Whiten konstruoidun lukijan käsitteeseen. Sekä konstruoitu lukija että oletettu lukija perustuvat tekstin hierarkkisen mallin sisäislukijan käsitteeseen. Työssä huomioitiin myös fyysisen lukijan ja oletetun lukijan erot ja yhteneväisyydet. Päiväkirjan lukijoita ovat analyysin perusteella kirjoittaja itse kirjoittamisen hetkellä, kirjoittajan tulevan minä, jälkipolvet tai laajempi yleisö sekä tietty henkilö tai taho, joita ovat läheinen, kuten perheenjäsen tai ystävä, romanttisten tunteiden kohde, henkilöity päiväkirja ja Jumala. Lukijat voivat vaihdella usein ja ne voivat olla tekstissä yhtä aikaa. Kirjoittaja itse on aina jollain tavoin läsnä myös tekstinsä lukijana. Lukijan oletetaan tietävän melko paljon taustatietoja kirjoittajansa elämästä ja elinpiiristä. Lukijalle kerrotaan pääosin uusista ja ajankohtaisista asioista, kuten siitä, mitä kirjoittaja on tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Eri lukijoita tuovat esiin monenlaiset kielenpiirteet, kuten puhuttelu ja toivotukset, sekä myös kirjoitustyyli ja aiheet, joista päiväkirjoihin oli kirjoitettu.
  • Heikkinen, Kati-Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ käsittelee minäkertoja-päähenkilön kokemaa traumaa ja siitä seuraneita dissosiaatio-oireita Sophie Kinsellan chick lit-lajiin kuuluvassa teoksessa The Undomestic Goddess (2005). Tutkimuksessa tuodaa esille, miten trauma on peräisin lapsuudenperheen kanssa koetusta, ja miten edelleen lapsuudenperheen vaikutuksesta päähenkilö kantaa traumaa mukanaan. Päähenkilö ajautuu Joseh Campbellin kuvaaman sankarin matkan mukaiseen seikkailuun, jossa matkan eri vaiheet käydään läpi. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan irrallisuuden kokemusta ja siihen liittyvää häpeää päähenkilön äiti-tytär-suhteessa oman äitinsä kanssa. Irrallisuuden kokemus on aiheuttanut päähenkilölle traumoja. Suhteeseen liittyy vahvasti häpeä, josta päähenkilön on kyettävä irrottautumaan. Vasta tämän jälkeen, ja toisaalta osittain tästä motivoituneena, hän on valmis kohtaamaan kasvumatkansa vertauskuvalliseen kotiin, eli itseensä. Päähenkilö kokee kriisin, joka sysää hänen kasvumatkalleen kohtaamaan oman kuplansa ulkopuolista maailmaa sekä omaa itseään. Sankaritar on menestyvä, työnarkomaani lakimies Cityssä Lontoossa, joka elää äitinsä käskyvallan alaisena, suorittaen muiden halujen mukaista elämää. Elämänsuunnitelmien uusiksi meneminen muuttuu alun järkytyksestä onnekkaaksi mahdollisuudeksi omalle itselle kasvaa ja kukoistaa. Yhteyden kokeminen tulee sankarittaren aiemman irrallisuuden kokemuksen tilalle. Tutkimuksessa selvitetään, miten tämä tapahtuu. Millaista on päähenkilön kokema yhteys, ja keneen hän sitä kokee? Tarkastelussa on myös se, millainen merkitys yhteyden kokemisella on. Yhteys luo mahdollisuuksia päähenkilölle eheytyä traumamenneisyydestään sekä tulla ”kotiin” omaan itseensä. Yhteyden löytymisen myötä hän pystyy palauttamaan itselleen terveen ja toimivan identiteetin. Martin Buberin mukaan yhteyden kokeminen on paljaimmillaan perussanassa minä-sinä koettavassa aidossa kohtaamisessa. Paul Verhaeghen mukaan perheen yhteyttä määrittää paljolti se, syövätkö he yhdessä. Tämä teema tule teoksessa esille vahvana, ja siihen kiinnitetään tutkimuksessa huomiota. Päähenkilöllä on kaipuu perheyhteyteen. Tärkeämpää kuin löytää yhteys muihin, on kokea yhteyttä omaan itseensä. Muut ovat tässä prosessissa apuna. Toisten avulla päähenkilö kykenee löytämään ja näkemään omia vahvuuksiaan sekä tiedostamaan omia ulottuvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan. Se oman itsen kokemisen tila, mikä on aiemmin ollut kaventunut ja ahdas päähenkilön elämässä, pääsee laajenemaan ja muuttumaan elinvoimaiseksi, terveeksi minuudeksi. Kinsella kuljettaa lukijaa mukanaan tyypilliseen tapaansa. Minäkertoja-päähenkilön ja lukijan välillä on omanlaisensa suhde, jonka avulla myös lukija voi kokea yhteyttä luettuun. Luenta toimii todellisuuspaon lisäksi terapiana lukijalle. Teksti tuo lohtua lukijalle, joka voi siitä peilata omia kipukohtiaan ja toisaalta kokea vertaustuellista kannatelluksikin tulemista. Kinsella kirjoittaa kaavamaisia teoksia, joissa tarina on lukijalleen jo entuudestaan tuttu tiettyjen toistuvien elementtien osalta. Lukija tietä, mitä odottaa, vaikka itse tarina ei olekaan entuudestaan tuttu, on lukemisen antama tunnekokemus sitä, mitä lukija odottaakin. Kinsellalla on vakiintunut lukijakunta, joille teoksten sanoma on puhutteleva. Teoksella on feministinen tausta, ja se on puheenvuoro naisten asemasta etenkin työelämän kontekstissa käytävään keskusteluun.