Browsing by Subject "lukijat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Kekki, Sanna Katriina (2008)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitin, miksi nuoret kaupunkilaiset lukevat 7 päivää -lehteä. Menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastatteluja tein kymmenen. Lähestyin tutkimusongelmaa kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, mitä lehti antaa lukijoille. Toinen tutkimuskysymys oli, minkä tyyppisten juttujen vuoksi lehteä luetaan. Kolmas tutkimuskysymys oli, mikä on lehden paikka arjessa ja kuinka sitä luetaan. Yritin löytää myös selitystä sille, kuinka lehden lukemista mahdollisesti itselle tai muille perustellaan. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu vastaanottotutkimukselle. Tutkimuskirjallisuus käsittelee iltapäivälehti- ja aikakauslehtitutkimusta sekä televisio-, radio- ja populaarikulttuuritutkimusta. Lähdeteoksina käytin muiden muassa Ien Angin (1985 ja 1996), Joke Hermesin (1995) ja Janice Radwayn (1987)teoksia. Tutkielman tarkoitus on herättää ja edistää keskustelua viihteellisistä aikakauslehdistä. Tutkimusta aikakauslehdistä on ylipäänsä tehty melko vähän, mutta sitäkään huomiota eivät ole saaneet osakseen viihteelliset aikakauslehdet. Merkittävimmiksi tutkimustuloksiksi muodostuivat muiden muassa seuraavat tekijät. 7 päivää -lehteä luetaan suurimmaksi osaksi sen tarjoaman viihdearvon ja rentoutumismerkityksen vuoksi. Lyhyitä ja uutta tietoa tarjoavia juttuja arvostetaan. Lehden lukeminen on pätkittäistä, eikä lukeminen useinkaan ole keskittynyttä. Lukijat tahtovat pitää lehden tarkoituksella kevyenä ja viihteellisenä, sillä osa viehätysvoimaa ovat juuri erilaiset ja muista lehdistä poikkeavat sisällöt. 7 päivää -lehti ei, aiemmista tutkimuksista poiketen, tarjoa lukijoilleen samastumiskohteita. Lehdestä ei myöskään haluta oppia uutta tai lukea raskaista aiheista. Huomionarvoinen tulos oli myös se, että lehden lukemista ei hävetä, eikä siitä arastella puhua. Myös tämä seikka on aiempiin tutkimuksiin peilattaessa muuttunut. Mielenkiintoiseksi muodostui myös lukijoiden suhtautuminen lehden human interest -tarinoihin, joita ei vastoin lähtöodotuksiani arvotettu korkealle.
  • Laakkonen, Tanja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -työssäni kaunokirjallisuuden herättämiä myötätunnon kokemuksia nuorissa lukijoissa ja asiantuntijalukijoissa. Aineisto koostuu 17:n yläkoulun yhdeksäsluokkalaisen vastauksista kahteen myötätunnon heräämistä lukiessa käsittelevään tehtävään. Käytän vertailtavana aineistona 9:n ammatikseen kirjallisuuden parissa työskentelevän, korkeasti kirjallisuuden alalta koulutetun henkilön vastauksia samoihin tehtäviin. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen, ja pikemminkin laadullinen kuin määrällinen. Tehtävissä käytettävät tekstit ovat noin yhden luvun mittaiset katkelmat kirjoista Joel Lehtosen Rakastunut rampa (1922) ja Riikka Pulkkisen Totta (2010). Tutkimuksessani selvitän, millaiset kohdat kaunokirjallisessa tekstissä herättävät yhdeksäsluokkalaisten ja aikuisten asiantuntijalukijoiden myötätunnon kokemuksen ja miksi. Vertaan, ovatko myötätunnon heräämisen syyt samankaltaisia ihmisten iästä ja lukemiseen harjaantuneisuudesta huolimatta. Tarkastelen myös, herääkö myötätunto enemmän silloin, kun on kysymyksessä uudempi teksti vai koskettaako vanhempi teksti nykylukijaa yhtä lailla. Ne nuoret lukijat, jotka eivät koe myötätuntoa lukiessaan Totta-tekstiä, eivät perustele myötätunnon kokemuksen puutetta millään tavalla. Asiantuntijalukijat puolestaan perustelevat myötätunnon heräämättömyyttä tekstistä nousevilla syillä: tekstiltä odotetaan koskettavuutta ja kritisoidaan tekstin kirjoittajan kyvyttömyyttä tavoittaa lukijan tunnemaailma. Rakastuneen ramman herättämiä myötätunnon tunteita eritellessään usea asiantuntijalukija perustelee kirjallisuudentutkimuksen käsittein, esimerkiksi ilmaus, päähenkilö ja lukija. Vastaavia käsitteitä ei nuorten lukijoiden vastauksista löydy. Tutkimuksen perusteella lukemisen vähäinen tai runsas kokemus ei näytä vaikuttavan myötätunnon kokemiseen kummassakaan tekstissä. Myöskään se, onko teksti vanha klassikko vai nykykirjallisuutta, ei näy aineistossa kovinkaan paljon. Vanhempi klassikkoteos saa aineistossani jonkin verran enemmän myötätunnon kokemuksia aikaan kuin nykykirja. Suurempi osa aineiston kaikista vastaajista kokee myötätuntoa. Totta-tekstiä lukiessaan 2/3 sekä nuorista että aikuisista kokee myötätuntoa, ja Rakastunutta rampaa lukiessaan 5/6 kaikista vastaajista kokee ainakin johonkin tekstin kohtaan liittyvää myötätuntoa.
  • Kortelainen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee konstruoitua lukijaa SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyjen kappaleiden sanoituksissa. Konstruoitu lukija ei ole tekstin fyysinen lukija, vaan kiteytetysti tekstistä tulkittavissa oleva tietorakenne, joka sisältää tekstin lukijaltaan odottamat ominaisuudet. Tutkin ensinnäkin konstruoidun lukijan taustatietoja: millaisia taustatietoja tämä aineiston perusteella hallitsee ja miten yksityiskohtaisesti? Toiseksi tutkin konstruoidun lukijan perspektiiviä maailman: millaisesta asemasta tätä kutsutaan tarkkailemaan maailmaa ja millaiseen kokemusmaailmaan tämä kykenee samaistumaan? Aineisto on peräisin SuomiLOVE – laulukirja -laulukirjasta, johon on koottu 50 SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyä kotimaista kappaletta. Näistä kaksi on jäänyt pois, koska ne ovat englanniksi, joten lopullinen aineisto koostuu 48 kotimaisen kappaleen sanoituksista. Laulukirjan valitseminen on rajausmetodi, jolla kaikista ohjelmassa esitetyistä kappaleista on saanut rajattua osan tutkimusta varten. Aineisto on valikoitunut tähän tutkimukseen, koska kappaleet edustavat laajalle kohdeyleisölle suunnattua popmusiikkia. Kappaleiden sanoituksista voidaan siten tarkastella, millainen konstruoitu lukija kirjoittuu sellaiseen tekstiin, joka on tarkoitettu mahdollisimman monen ymmärrettäväksi. Tällaisesta tutkimuksesta voidaan hyötyä, kun pyritään kirjoittamaan helppolukuisia tekstejä. Tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen teorioihin. Ensisijaisena teoriapohjana on Ronald Langackerin ideoima kognitiivinen kielioppi ja siinä määritellyt konstruoinnin ulottuvuudet. Konstruointi eli lyhyesti se, miten asiantilat kuvataan, on keskiössä konstruoitua lukijaa tarkasteltaessa. Tämän lisäksi konstruoidun lukijan tietotaustaa tarkastellaan kehyssemantiikan, käsitemetaforateorian sekä blenditeorian avustuksella. Taustatietojen tarkastelu perustuu ensyklopediseen merkityskäsitykseen, skeemoihin ja hahmo/kehys-jakoon. Tutkimuksessa ilmenee, että aineistossa esiintyvä konstruoitu lukija vastaa popmusiikin laajan kohdeyleisön asettamia oletuksia. Konstruoidun lukijan taustatiedot eivät tutkimuksen perusteella vaikuta laajoilta tai yksityiskohtaisilta, vaan ne jäävät yleiselle tasolle. Aineiston konstruoitu lukija myös tuntee rakkauden kehyksen ja sen ympärille vakiintuneet metaforat hyvin, sekä osaa tulkita tekstiä näiden pohjalta. Harvat spesifit tiedot kohdistuvat länsimaiseen populaarikulttuuriin ja taiteeseen sekä suomalaiseen kulttuuriin ja puhekieleen. Spesifeintä tietotaustaa konstruoidaan julkisuuden henkilöistä, jotka nimetään aineiston teksteissä. Konstruoitu lukija tunnistaa aineistossa skemaattisia ja lähes kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia, joita kuvataan aineiston kerrontajaksoissa. Näihin teksti kutsuu konstruoitua lukijaa samaistumaan. Tutkimuksen perusteella SuomiLOVE-kappaleiden konstruoitu lukija on kiinnostunut inhimillisistä kokemuksista yleisellä tasolla.
  • Autio, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan yksityiseen tekstilajiin kirjoittuneita lukijoita. Tutkielmassa selvitetään, millaisia lukijoita päiväkirjatekstissä on, mitä lukijan oletetaan tietävän ja mitä häneltä salataan, sekä sitä, miten lukijat vaihtelevat tekstin eri kohdissa ja millaisissa kohdissa lukija ilmenee. Tekstilajintutkimukseen sijoittuvan työn taustalla vaikuttaa bahtinilainen näkemys siitä, että kaikki tekstit ovat dialogisia, sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian interpersoonainen metafunktio. Lisäksi työ sijoittuu osaltaan myös diskurssintutkimukseen. Analyysissa hyödynnetään myös Langackerin kognitiivisen kieliopin konstruoinnin ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu SKS:n arkistolle luovutetuista yhdestätoista päiväkirjasta kuudelta kirjoittajalta. Päiväkirjat on kirjoitettu 1920–1990-luvuilla. Dialogisuutta ja lukijoita esiin tuovista kielenpiirteitä analysoitiin kielimuotoa, persoonia, puhuttelua ja direktiivejä. Konstruoinnin ulottuvuuksista hyödynnettiin erityisesti valintaa eli kuvio/tausta-jakoa, jonka avulla tarkasteltiin sitä, mitä on nostettu etualalle ja mitä on jäänyt taka-alalle eli esimerkiksi jätetty kertomatta, sekä abstraktiota eli spesifisyyttä, jota hyödynnettiin eriteltäessä tiedon määrää ja tarkkuutta sekä sitä, mitä taustatietoja lukijalta vaaditaan. Lisäksi työssä käytettiin sisä- ja ulkoryhmien käsitteiden teoriaa. Työn keskeisin käsite on oletettu lukija, joka pohjautuu Martinin ja Whiten konstruoidun lukijan käsitteeseen. Sekä konstruoitu lukija että oletettu lukija perustuvat tekstin hierarkkisen mallin sisäislukijan käsitteeseen. Työssä huomioitiin myös fyysisen lukijan ja oletetun lukijan erot ja yhteneväisyydet. Päiväkirjan lukijoita ovat analyysin perusteella kirjoittaja itse kirjoittamisen hetkellä, kirjoittajan tulevan minä, jälkipolvet tai laajempi yleisö sekä tietty henkilö tai taho, joita ovat läheinen, kuten perheenjäsen tai ystävä, romanttisten tunteiden kohde, henkilöity päiväkirja ja Jumala. Lukijat voivat vaihdella usein ja ne voivat olla tekstissä yhtä aikaa. Kirjoittaja itse on aina jollain tavoin läsnä myös tekstinsä lukijana. Lukijan oletetaan tietävän melko paljon taustatietoja kirjoittajansa elämästä ja elinpiiristä. Lukijalle kerrotaan pääosin uusista ja ajankohtaisista asioista, kuten siitä, mitä kirjoittaja on tehnyt, tuntenut ja ajatellut. Eri lukijoita tuovat esiin monenlaiset kielenpiirteet, kuten puhuttelu ja toivotukset, sekä myös kirjoitustyyli ja aiheet, joista päiväkirjoihin oli kirjoitettu.
  • Tuovinen, Ulla (2004)
    Tutkielmassa selvitetään, miten Iisalmen Sanomien verkkolehtensä kautta saama lukijapalaute kohtaa toimituksen palauteodotukset. Empiirisen aineiston muodostavat toimituksessa sähköpostin avulla toteutettu lomakekysely, kolmen journalistin teemahaastattelut ja 12 kuukauden ajalta kertynyt verkkolehden lukijapalaute. Teoriapohjan muodostavat lehtien yleisösuhteesta tehdyt journalistiset tutkimukset. Tapaustutkimuksessa kysytään, millaisia merkityksiä lukija rakentaa lehdestä tai verkkolehdestä. Mihin asioihin hän kiinnittää niissä huomiota? Mitä palaute paljastaa lukijan suhteesta Internetiin ja sen ominaisuuksiin? Miten lukija argumentoi verkon ominaispiirteitä palautteessaan? Lukijapalautteen analyysi alkaa luotettavuuden, pitämisen, laadun ja edustavuuden teemoista. Internetin ominaisuuksista tarkastelussa ovat yhteisöllisyys vastaan yksilöllisyys, hypertekstuaalisuus, ajan ja tilan ominaisuudet sekä verkossa käytetty kieli. Teemoittelua on käytetty keinona, jolla pelkistetään korpusta aineistolähtöisesti. Se paljastaa lukijoiden lehdestä ja verkkolehdestä rakentamia merkityksiä ja auttaa ottamaan huomioon myös poikkeukset. Menetelmä antaa myös mahdollisuuden päästää aineiston tuottaneiden lukijoiden ääni sitaattien avulla mahdollisimman kattavasti esiin. Verkkopalautteet tuottivat eniten tietoa lukijoiden mielipiteistä, jotka koskivat journalistien jo tekemien työsuoritusten laatua sekä lehteä tai verkkolehteä yleisemmin. Tämä vastasi heikosti Iisalmen Sanomien journalistien odotuksia. He kaipasivat eniten aineksia tulevien lehtien sisällöntuotantoon. Toivotuimmiksi sähköpostikyselyn vastaajat kokivat tuleviin juttuihin liittyvän palautteen ja uudet näkökulmat tuttuihin aiheisiin. Haastattelujen perusteella hyödyllisimmäksi koettiin juttuvihjeet sekä yleensä tietoa antava ja tietämystä lisäävä palaute. Parhaiten journalistien odotuksia tyydyttivät lukijoiden juttuvinkit, lisätiedot juttuihin ja virheiden korjaukset. Niitä oli kuitenkin aineistossa vähän. Teemoittelu kertoi lukijoiden haluavan viestittää verkon kautta toimitukselle asioita ja merkityksiä, jotka liittyvät selvemmin paperilehteen kuin verkkolehteen. Eniten merkityksiä viestittiin lehden ja verkkolehden edustavuudesta, johon liittyivät erityisesti verkkolehden päivitys ja arkiston puuttuminen. Edustavuutta ja pitämistä ilmaisevat lausumat tuotiin esiin kaikkein suorasanaisimmin. Lehden tai juttujen laatua koskevissa viesteissä oli sekä suoria argumentointeja että epäsuoria ilmauksia. Peitetyimmin lukijat toivat esille lehden tai verkkolehden luotettavuutta ja epäluotettavuutta sekä niihin kohdistettua luottamusta tai epäluottamusta. Niitä koskevissa viesteissä painottuivat lehden tai verkkolehden oikea-aikainen saaminen, todenmukaisuus ja virheettömyys. Iisalmen Sanomien tai sen verkkolehden lukijoiden verkkopalautetta määrittivät enemmän heidän suhteensa lehteen ja viestintätaitonsa kuin suhteensa Internetiin. Lukijat ilmaisivat antavansa palautetta yksilöinä, ei lukijayhteisöön kuuluvina. Palauteviestejä oli lähetetty hyvin vaihtelevina vuorokaudenaikoina, mutta suurin osa kello 6―19. Valtaosa, noin 90 prosenttia lähettäjistä paljasti ainakin osan henkilöllisyydestään ja yhteystiedoistaan. Pääsisällöltään kielteinenkin sanoma aloitettiin usein myönteisesti, ja kirjoitustyyleistä suosittiin neutraalia ilmaisua. Kirjoitus- ja kielioppivirheitä aineistossa oli runsaasti.
  • Thurén, Julia (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimus tarkastelee aikakauslehti Demin Facebook-sivua tilana, jossa toimituksen on mahdollista kohdata lehden lukijat. Työn taustalla on huoli siitä, että journalismi on etääntymässä kauas yleisöstään eikä enää kerro yleisöä kiinnostavista asioista. Toisaalta tutkimus kumpuaa visiosta, jonka mukaan sosiaalisen median, Facebookin, avulla voidaan muodostaa tila, jossa toimitus voi tutustua lukijaan ja tehdä hänen kanssaan lukijalähtöistä journalismia. Tutkimustehtävä on selvittää, millainen kohtaamisen tila Demin Facebook-sivu on lehden toimitukselle ja lukijoille. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, miten ja millaisen yhteisön Demin Facebook-ryhmä muodostaa. Toiseksi selvitetään, millä tavalla Facebook-ryhmän avulla voidaan tehdä lukijalähtöistä journalismia. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla haastatteluaineistoa teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoria koostuu ensinnäkin Josuah Meyrowitzin ja Seija Ridellin käyttämään tila-käsitykseen. Teoria nojaa myös Henry Jenkinsin ajatukselle median konvergenssista, jonka mukaan teknologinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konvergenssi ovat muuttamassa median kuluttamista monikanavaisemmaksi, osallistuvammaksi ja yhteisöllisemmäksi. Kolmanneksi, teoriaa muodostetaan Heikki Lehtosen, Michael Wun ja Howard Rheingoldin käsitteillä yhteisöstä ja verkkoyhteisöstä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty ensin määrällistä esitutkimusta, jonka vastaajien joukosta on poimittu Demin Facebook-ryhmän jäseniä (12 tyttöä) ryhmähaastatteluihin. Tämän lisäksi on haastateltu Demin toimituksen jäseniä (2 kappaletta). Analyysimenetelmänä on käytetty Anu Kantolan muodostamaa teoreettiseen viitekehykseen pohjaavaa tulkintaa. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että Demin Facebook-yhteisö muodostuu toimituksen ja ryhmän jäsenten välisestä monologisesta ja pinnallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisön kokema yhteisöllisyys on löyhää, eivätkä lukijat koe tutustuvansa Demin toimitukseen Facebook-ryhmän kautta. Vastauksena toiseen kysymykseen esitetään, että toimitus kokee tutustuvansa lukijoihinsa Facebook-ryhmässä käytävän vuorovaikutuksen avulla ja kokee antavansa lukijoille mahdollisuuden osallistua lehden tekoon. Lukijat sen sijaan haluaisivat osallistua lehden tekoon mutta kokevat vaikutusmahdollisuutensa melko löyhinä. Jotta lukija osallistuisi sisällön tekoon, hänen täytyy olla kiintynyt lehteen ja koettava, että vaikuttamisesta on hänelle aidosti hyötyä. Johtopäätöksenä on, että Demin Facebook-ryhmän muodostamassa tilassa on olemassa potentiaali yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja lukijalähtöisen journalismin rakentamisessa. Tällä hetkellä kohtaaminen tilassa on kuitenkin melko pinnallista, sillä ryhmän normit ovat sellaiset, ettei vapaata, lukijoista lähtevää keskustelua synny aidosti.
  • Karhu, Saila (2006)
    Lähes jokaisella suomalaisella sanomalehdellä on internetissä verkkoversio lehdestään. Verkkolehtiä perustettiin 1990-luvun loppupuolella suurin odotuksin. Kun ne eivät osoittautuneet taloudellisiksi menestyksiksi, niiden kehittäminen jäi monesti paperilehden kehittämisen jalkoihin. Verkkolehti olisi otollinen foorumi verkon ominaisuuksia hyödyntävälle viestinnälle, mutta iso osa verkkolehdistä ei huomioi verkon erityispiirteitä juuri lainkaan. Verkkolehtiä on tutkittu etupäässä lehtien tekijöiden - toimittajien ja kustantajien - näkökulmasta. Verkkolehtien lukijoita on tutkittu vähemmän. Pro gradu -tutkielmassa selvitetään maakuntalehti Etelä-Saimaan verkkolehden lukijoiden käsityksiä verkkolehden sisällöstä ja sen ominaisuuksista. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen on Etelä-Saimaan verkkolehden lukijaprofiili ja kaipaavatko lukijat nykyisen verkkolehtiformaatin sijaan verkon ominaisuuksia paremmin hyödyntävää verkkolehtityyppiä. Tutkimuksen aineistona on Etelä-Saimaan verkkolehdessä syksyllä 2005 ollut kysely. Siihen tuli kahden vastausviikon aikana 527 hyväksyttävästi täytettyä vastausta. Päätutkimusmenetelmänä on käytetty määrällistä menetelmää, mutta sen lisäksi kyselyn avoimiin kysymyksiin tulleita vastauksia on analysoitu laadullisesti. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että Etelä-Saimaan verkkolehteä lukevat paljon paperilehden lukijoita laajemmalla alueella asuvat ihmiset. Lukijoista vain puolet asuu lehden päälevikkialueella Etelä-Karjalassa. Silti maakunnallisuus ja Etelä-Karjalan asiat ovat niitä, jotka lukijoita verkkolehdessä eniten kiinnostavat. Nykyinen lapiolehtiformaatti ei lukijoille riitä, vaan he haluaisivat hyödyntää verkkolehdessä verkolle tyypillisiä piirteitä, kuten reaaliaikaisuutta, päivitettävyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Monessa lehdessä viime aikoina käyttöön otettu näköislehti on lukijoiden mielestä hyvä asia, mutta maksuhalukkuus siitä ja verkkolehdestä yleensä on vähäistä. Työn lähteinä on käytetty pääosin suomalaista verkkolehti- ja sanomalehtitutkimusta. Tutkijoista mainittakoon muun muassa Ari Heinonen, Heikki Heikkilä, Jaana Hujanen ja Panu Moilanen. Hyödyllistä materiaalia on löytynyt myös useista viime vuosina verkkolehdistä tehdyistä pro gradu -töistä. Ulkomaisista lähteistä voi mainita esimerkiksi Mark Deuzen, Dan Gillmorin ja John Pavlikin. Tutkielman teoriaosassa käydään lyhyesti läpi suomalaisten verkkolehtien historia ja esitellään verkkolehdille tyypillisiä piirteitä. Osin näiden piirteiden hyödyntämiseen perustuu verkkolehtien jaottelu kolmeen tyyppiin: lapiolehtiin, toisen vaiheen verkkolehtiin ja kolmannen vaiheen verkkolehtiin. Työssä käsitellään myös kansalais- ja kansanjournalismia sekä maakunnallisuutta sanomalehdissä. Yleisötutkimuksesta esitellään käyttötarkoitustutkimusta. Tutkimus antaa eväitä niin Etelä-Saimaan kuin muiden vastaavien sanomalehtien verkkoversioiden kehittämiseen. Lukijoiden mielipiteen kuunteleminen on aina ollut elintärkeä sanomalehdille, miksei se olisi sitä myös niiden verkkoversioille.