Browsing by Subject "lukio-opetus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Matikainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this master’s theses, Finnish biology teachers’ needs for material for continuing education and educational material for upper secondary school in epigenetics were studied. Two sets of educational materials, continuing educational material for teachers and educational material for upper secondary school teaching was produced accordant with the results. Epigenetics is used to describe stable alterations in gene expression which do not consider mutations in DNA sequence. DNA methylation, histone modifications and chromatin remodelling are the main epigenetic mechanisms to affect gene expression. Epigenetic modification patterns can alter de novo, or they can be originated by some environmental factor. Epigenetic regulation was introduced as a new subject matter in National Core Curriculum for General Upper Secondary Schools 2015 in Finland. Epigenetics is a relatively new branch in biology, and as a result many teachers have not studied the subject matter at the university. Continuing educational material is needed to update their knowledge. Biology teachers’ needs for material in epigenetics were studied with a survey which was distributed to the Biology and Geography Teachers’ Union’s e-mail list subscribers. Data was analysed qualitatively and quantitatively. In order to produce continuing educational material for teachers, literature regarding teacher competence, adult education and Finnish biology teachers’ subject expertise was examined. The concept of constructivist learning, and conceptual change were applied in the production of educational material for upper secondary school teaching. Relevant scientific literature in epigenetics was gathered and used to produce both sets of materials. In the study survey, the teachers reported specific individual educational needs which were acknowledged in the production of both sets of materials, alongside literature listed earlier. The survey showed that one of 33 biology teachers had studied epigenetics at the university, 20 of 33 teachers independently and 13 of 33 hadn’t studied epigenetics at all. The extent of the teachers’ studies in epigenetics was most often elementary and the main motivation to study epigenetics independently was a desire to handle the basics. The most common resource teachers used to study epigenetics was non-scientific magazines. Among the teachers who had not studied epigenetics at all, lack of time was the most common reason mentioned. However, 14 teachers described epigenetics as an important subject matter. Three teachers reported that they lack the expertise in teaching epigenetics and three felt that textbooks don’t offer support in teaching epigenetics. Online material and expert lectures were the most common continuing education material forms requested. Regarding the content of the continuing educational material for teachers, the most common requests were that the material should include the basics of epigenetics and practical examples. The form of educational material for upper secondary school teaching was most commonly requested to be online text or educational video. Regarding the content of the educational material for upper secondary school teaching, the most common requests among teachers were a summary of the theory of epigenetics and practical examples. The continuing educational material for teachers produced in this thesis consists of an introduction part and four parts about different subjects in epigenetics. The titles of the parts are: 1) What is epigenetics? 2) Molecular mechanisms of epigenetic gene regulation 3) Epigenetic gene regulation and 4) Epigenetic inheritance. The material was designed in a way that texts 3) and 4) are possible to comprehend without studying text 2) about molecular mechanisms of epigenetic regulation. The educational material for upper secondary school teaching consists of seven parts. At the beginning there is an introduction to teachers which is followed by six separate parts for students. Each part has a “Rehearse before reading”-box which introduces students to the subject and encourages rehearsal of biological concepts and vocabulary which are necessary for comprehending each part. After each part there are questions which test students’ learning as well as encourage to apply freshly acquired knowledge about epigenetics to other biological contexts. Titles for different parts are: 1) What is epigenetics? 2) Epigenetics and nutrition 3) Epigenetics and exercise 4) Epigenetics and mental health 5) Epigenetics and tortoiseshell cats and 6) Epigenetic inheritance. The material has been designed in such a way that the parts can be taught and learned separately. References are provided at the end of both material sets. Both materials produced in this thesis meet the teachers’ requests revealed in the survey. The form of the continuing educational material for teachers is online material, which was one of the most common requests among the teachers who answered the survey. The contents of the material correspond to the teachers requests as well, since most requested contents were the basics of epigenetics and practical examples. The educational material for upper secondary school teaching was requested as online material with a summary of the theory of epigenetics and practical examples, and all these requests were met. Both materials were produced considering relevant theories on pedagogy and adult education. Results of this study cannot be applied nationally in Finland since the sample size was small. Therefore, national relevance of the materials cannot be predicted. Predictions about the impact of the materials on teachers’ and students’ understanding about epigenetics cannot be made either, since learning is an active process which requires effort from the learner. However, a strong case can be made for the produced material, because materials include relevant information and their pedagogic choices can be justified by the literature. This thesis uncovered many questions for future research. For example, the efficacy of the materials could be studied in a practical classroom situation. Other possible questions for research or study designs could be about biology teachers’ expertise and continuing education in Finland.
  • Uusitalo, Viola (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani aiheena on lukupäiväkirjan käyttö suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetuksen välineenä. Tutkin, miten lukupäiväkirja tukee opiskelijoiden luetun ymmärtämistä sekä kielen ja kirjallisuuden oppimista. Lukupäiväkirjan tehtävänantojen kautta tutkin, miten opiskelijat kuvaavat luetusta teoksesta sekä lukemisesta heränneitä tunteita, tulkitsevat ja kuvaavat lukukokemustaan sekä sitä, miten lukupäiväkirja tukee kirjaesittelyn tekoa. Tutkimuksen alussa esittelen tutkimuskysymykset sekä tutkimuksen toteutuksen. Olen toteuttanut lukupäiväkirjatutkimuksen suomalaisessa aikuislukiossa S25 Teksti ja konteksti -kurssilla, jolla käsitellään suomalaista kirjallisuutta. Tutkimusryhmä koostuu 24 opiskelijasta kahdesta eri opetusryhmästä. Tutkimus on kvalitatiivinen. Lukupäiväkirjatutkimukseni on sekä tutkiva että kuvaava tutkimus. Tutkimusmateriaalini koostuu 24 opiskelijan lukupäiväkirjoista sekä taustatietolomakkeista, 15 opiskelijan äänitetyistä kirjaesittelyistä sekä kahdesta kurssin opettajan haastattelusta. S25-kurssilla opiskelija lukee omavalintaisen suomalaisen kirjailijan kirjoittaman suomenkielisen kaunokirjallisen teoksen. Teoksesta pidetään kirjaesittely. Lukupäiväkirja on sekä tutkimusväline että kurssitehtävä. Lukupäiväkirjassa on kolme osaa, jotka opiskelija täyttää ennen lukemista, lukemisen aikana ja lukemisen jälkeen. Osat käsittelevät teoksen kuvailua, tunnereaktioiden kuvailua ja lukukokemuksen tulkintaa. Viimeisessä osassa opiskelijat antavat palautetta lukupäiväkirjan tekemisestä. Analyysiluvussa keskityn teoksen valintaan, teoksen herättämiin tunteisiin, lukukokemuksen ilmaisemiseen sekä siihen, miten lukupäiväkirja toimii esittelyyn teon tukena. Näiden tulosten perusteella pohdin, miten lukupäiväkirja tukee suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetusta. Teoksen valinnan perusteet vaikuttavat teoksesta muodostettaviin odotuksiin. Teokset herättävät opiskelijoissa niin positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Positiiviset tunteet kannustavat lukemisessa, kun taas negatiiviset tunteet voivat saada lukijan hylkimään teosta. Erityisesti teoksen kieli herättää tunteita: sopivan haastava kieli on opiskelijalle mielekäs, liian haastava kieli lannistaa ja helppo kieli joko ilahduttaa tai pitkästyttää. Opiskelijan luoman odotushorisontin toteutuminen vaikuttaa vahvasti lukukokemuksen tuntemukseen. Lukukokemukseen vaikuttavat myös lukemisen aikana heränneet tunteet sekä kyky ymmärtää teoksen aihetta, merkityksiä ja kieltä. Lukupäiväkirjoista on ollut apua esittelyn teossa. Lukupäiväkirjasta saa materiaalia esittelyyn ja se auttaa opiskelijoita ymmärtämään teosta paremmin. Opiskelijat lainaavat suoraan ja epäsuoraan lukupäiväkirjan kohtia esittelyynsä. Tutkimukseni keskeinen tulos on se, että lukupäiväkirja toimii suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetuksen hyvänä tukena monella tapaa. Tehtävät ohjaavat opiskelijaa pohtimaan teoksen valinnan syitä, tulkitsemaan teosta sekä siitä heränneitä tunteita ja pohtimaan omaa lukukokemustaan sekä itseään lukijana. Lukupäiväkirja auttaa syventämään luetun ymmärtämistä ja ohjaa opiskelijaa pohtimaan omaa identiteettiään sekä analysoimaan itseään lukijana ja kielenoppijana. Lukupäiväkirjan ohjeita voi muokata sopivaksi erilaisiin opetustilanteisiin. Lukupäiväkirjassa voi olla laajasti erilaisia kysymyksiä tai se voi keskittyä vain tiettyihin aiheisiin. Sitä voi muokata soveltumaan kurssin sisältöihin ja opetusryhmän tasoon. Lukupäiväkirjaa voi muokata lukemattomilla tavoilla ja juuri siksi se on toimiva ja monimuotoinen väline suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppiaineen opetuksessa.
  • Kettunen, Sanna-Maria Valentina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi lukiolaiset ovat kiinnostuneita japanin kielestä, kuinka motivoituneita he ovat oppimaan kieltä, mitkä ovat tärkeimmät motivaatiotekijät sekä minkälaisia oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia opiskelijoilla on. Lisäksi halutaan selvittää, kuinka tärkeä rooli japanilaisella populaarikulttuurilla ja Japaniin liittyvillä harrastuksilla on kieliopintojen aloittamisessa. Lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatiota ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tässä laajuudessa. Tutkimalla opiskelun aloittamiseen liittyviä syitä, oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia voidaan kielen opetusta kehittää vastaamaan entistä paremmin opiskelijoiden toiveita ja tavoitteita. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja siihen osallistui 46 opiskelijaa seitsemästä eri lukiosta. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustaa, Japaniin liittyviä harrastuksia, japanin kieleen ja kulttuuriin liittyviä asenteita, opiskelumotivaatiota sekä tulevaisuudensuunnitelmia ja oppimistavoitteita. Analysoin saamaani dataa motivaation suuntaa ja intensiteettiä mittaavan testipatterin avulla, jonka pohjana käytin Gardnerin (2001: 7-9) sosiokasvatukselliseen malliin pohjautuvaa testipatteria. Muokkasin mallia vastaamaan paremmin suomalaisten lukio-opiskelijoiden japanin kielen oppimiskontekstia. Täydensin mallia sisäisen motivaation ja ulkoisen motivaation käsitteillä sekä motivaation kestoa ja opiskelun tavoitteellisuutta mittaavilla väittämillä. Tutkimuksessa selvisi, että lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatio on korkea. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten japanin kielen opiskeluun liittyy paljon muutakin kuin kiinnostus japanilaista populaarikulttuuria kohtaan. Lukioikäiset ovat monipuolisesti kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta sekä itse kielestä ja sen rakenteesta. Lisäksi moni uskoo, että japanin kielen taito on yhä hyödyllisempi tulevaisuuden Suomessa ja auttaa heitä erottumaan työmarkkinoilla.
  • Luokkanen, Sini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Media- ja kulttuurikenttä on murroksessa suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ja kirjallisuuden asema on muuttunut. Kirjallisuuden lukemisella ja kirjallisuuskasvatuksella ei ole enää yhtä vahva asema kouluopetuksessa. Tämä tutkielma keskittyy kaunokirjallisuuden käyttöön B-ruotsin lukio-opetuksessa. Tutkimuskysymykset koskevat ensinnäkin kaunokirjallisuuden asemaa opetuksessa: mikä tehtävä kaunokirjallisuudella on, mitä hyötyjä sillä nähdään olevan, mitä syitä opettajat esittävät kirjallisuuden puuttumiseen opetuksesta, miten oppikirja ja opetussuunnitelma vaikuttavat sekä millaisia tehtäviä opettajat antavat kirjallisuuteen liittyen. Toiseksi tutkimus selvittää, mitä teoksia ja keitä kirjailijoita opettajat suosittelevat opetuksen yhteydessä. Kolmanneksi tutkimus sisältää tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka menetelmänä on tutkimushaastattelu. Haastattelut on toteutettu kahdessa anonyymissä uusmaalaisessa lukiossa ja tutkimusaineiston muodostaa seitsemän ruotsinopettajan haastattelut. Opettajien ja koulujen niminä on käytetty pseudonyymeja oikeiden nimien tai numeroiden sijaan haastatelluiden opettajien yksityisyyden turvaamiseksi ja tutkimuksen luettavuuden parantamiseksi. Tutkielmassa on yhtä suuri painoarvo sekä kirjallisuuteen ja sen käyttöön kouluopetuksessa keskittyvällä teorialla että tutkimushaastatteluihin perustavalla analyysillä ja pohdinnalla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevissa opetussuunnitelmissa ja tutkimuksissa. Tutkielma tuo esiin kirjallisuuden lukemisen ja työstämisen merkityksellisyyden. Kirjojen lukemisella, kirjallisuuskeskusteluilla ja erilaisilla luettuun liittyvillä tehtävillä voidaan saavuttaa monia eri hyötyjä kielen oppimisesta tunnetaitoihin. Ahkeralla kirjallisuuden lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Haastattelut antavat kuitenkin huolestuttavan kuvan kaunokirjallisuuden asemasta lukion B-ruotsissa. Teoksia tai kaunokirjallisia otteita ei juuri lueta opetuksen yhteydessä, mutta kirjavinkkejä useimmat opettajat antavat enemmän tai vähemmän. Kirjoja ja/tai kirjailijoita saatetaan mainita esim. ajankohtaisten asioiden yhteydessä. Kaunokirjallisuus nähdään yhtenä mediana tai sisältönä muiden joukossa useissa vastauksissa. Toisaalta opettajat ovat tietoisia kirjallisuuden lukemisen hyödyistä ja eduista esim. opetuksen eriyttämisessä ja autenttisena materiaalina. Haastatellut opettajat tuovatkin esiin lukuisia syitä, miksi kaunokirjallisuus ei ole mukana opetuksessa. Oppikirja ja opetussuunnitelma, aikapula ja oppilaiden riittämätön kielitaito muodostavat tärkeimmät syyt, miksi kaunokirjallisuutta ei lueta tai käsitellä kursseilla. Tutkimuksesta käy ilmi myös monia kirja- ja kirjailijasuosituksia, joita opettajat antavat oppitunneillaan. Astrid Lindgren ja muut klassikot sekä dekkarit nousevat esiin. Lisäksi tutkimus antaa tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Suurin osa opettajista on lukenut paljon kaunokirjallisuutta osana opintojaan ja lukee säännöllisesti vapaa-ajallaan, mutta useimpien kohdalla oma lukeneisuus ja innostus ei näy opetuksessa. Kirjallisuuden aseman parantamiseksi B-ruotsin opetuksessa tarvitaan monia eri toimia, joita tutkielmassa käsitellään. Tärkeimpänä seikkana opetussuunnitelman tulisi sisältää tavoitteena kirjallisuuden lukemista ja työstämistä. Tutkielma sisältää myös vinkkejä opettajille kirjallisuuden opettamiseen.
  • Harinen, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.